|
|
Post by sallychan on May 29, 2016 15:26:01 GMT
Ooh, olitko sä Jyväskylässä!?  / Serafina polkaisee etutassullaan oksan jatkeen irti ja kumartui repäisemään sen suuhunsa, jonka jälkeen tämä nopsan nousee kumarastaan ja tyytyväisenä hymähtäen huomasi sivusilmällään, miten yksi hänen laumalaisistaan oli jo rientänyt kishun perään. Muutamat seurasivat tämän perässä, mutta nuoren naaraan käskyä noudattaen lauma pysyi muodostelmassaan. "Sait huomioni, arvoisa Ylipäällikkö!", naaras tokaisee tuolle syöksähtämällä kuitenkin yhtäkkiä sivulle akitan loikatessa häntä kohti, mutta ennen pudottautumistaan naaras ponkaisee vielä kerran sivulta ilmaan ja siitä lennähtää urosta kohden. Ikävän iskeytymisen äänen saattelemana naaras iski pitelemänsä puuseipään suoraan Ginin oikeaan reiteen, jonka tehtyään tämä laskeutuu sulavassa kaaressa maahan ja kääntyi pienesti hymyillen katsomaan uroksen suuntaan iskunsa jälkeen. Akame yrittää nopein liikkein pujotella oksistoja pitkin ajatuksenaan käyttää hyväkseen maaston tuomaa etua, mutta vuoriston harvemman kasvillisuuden takia puut alkoivat pian harvenemaan ja uros joutui loikkaamaan maan tasalle jatkaen juoksuaan siitä. Joitain on perässäni... Pystynen karistamaan ne hänniltäni, mutta minun täytyy päästä pois aukiolta, Akame ajattelee kurottautuessaan katsomaan olkansa ylitse, mutta silloin uroksen ilme muuttu hetkeksi tuskastuneen näköiseksi ja tämä huomasi verestävän jäljen niskallaan, joka oli todisteena siitä ,että Serafina oli äskeisessä iskussaan onnistunut puremaan ihon lävitse.  |
|
|
|
Post by jonnatti on May 29, 2016 15:39:41 GMT
// Joo, huimat puol tuntia, kun odotin mun bussia :'D Sakashi näkee kuinka Serefina jatkaa matkaansa kohti ylipäällikköä. Seropi itse jatkaa matkaansa jahdaten valkeaa kishua. Kishu oli yllättävän nopea ja Sakashille teki tiukkaa pysyä perässä. Vieras koira oli muutenkin hämmentävä - sehän hyppi puusta puuhun. Sakashilla oli kuitenkin tavoitteena saada hampaat kishun turkkiin, ja sitä tavoitetta hän jahtasi luovuttamatta. Puusto alkoi loppua, joten valkoisen koiran oli pian pakko hypätä alas maan tasalle. Sakashi koki tilaisuutensa tulleen. Vaikka kishu oli nopea, Sakashin etu oli, ettei seropi itse ollut kerennyt vielä loukata itseään. Seropi ei tiennyt miten saisi kishun kiinni, joten vaivalloisesti hän hyppäsi eteenpäin kohti kishua, kohteena tuon takajalka. Jos hän osuisi siihen, voisi hänellä olla mahdollisuus saada tuo kiinni, jos vain ote olisi hyvä.  |
|
|
|
Post by sallychan on May 29, 2016 16:18:52 GMT
Voi ihana >~< olethan muuten tulossa Animeconiin? Siellä olisi kiva törmäillä :3 / Vaaleaturkkisen juoksu pysähtyi pian kuin seinään, sillä hän tunsi jonkin takertuvan kiinni takajalkaansa. Vaikka tämä ote ei juurikaan pitänyt vikkeläkinttuisen vauhdista johtuen, oli se tarpeeksi kampittamaan tuo juoksustaan ja täten Akame lennähtää eräänlaisen kuperkeikan kautta ilmaan, josta tämä kuitenkin sai liikkeensä hallintaan ja onnistui laskeutumaan jaloilleen pienen horjahduksen jälkeen. Ninjakoira sai nyt suoran katsekontaktin peräänsä lähteneen seropin kanssa ja kishu hymätää heman hermostuneena, sillä tiesi muiden seuraavan pian tuon hännillä, "Pahus...", kishu mumahtaa vilkuillen nopeasti ympärilleen pakosuunnitelman toivossa, sillä hänen olisi hoidettava tämä nopeasti.  |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 29, 2016 17:05:36 GMT
Vauhdissa oleva akita uros ei kerennyt reagoida seefferinaaraan äkilliseen liikkeeseen, ja sen seurauksena Gin tunsi terävän puunoksan uppoavan syvälle tämän oikeaan reiteen. Maahan laskeutuessaan uros yritti laskeutua jaloilleen, mutta puunoksan lävistämä jalka ei pitänyt painoa ollenkaan, joten Gin rysähti maahan tömähdyksellä. Samassa tämän keuhkoista tuli ilmat pihalle, jonka vuosi uros ei pystynyt hengittämään hetkeen. Hitto, puunoksa osui syvälle..., Gin ajattelee tuskissaan ja vilkaisee takajalkaansa purren hampaitaan yhteen kivusta. Puunoksa sojotti reidestä ulos ja haavasta alkoi valua verta. Akita uros vetää syvään henkeä ja rauhoittaa hengityksensä. "Saamari.", uros kiroaa, sillä tämä yritti päästä takaisin jaloilleen.  |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 29, 2016 17:13:39 GMT
// Haha ihana Jonna > "Taisteluksi tämä taas meni, vaikka puhumaanhan tänne oltiin tultu. Minkäs sille tekee, kun on nilkkejä liikenteessä." XD smiley11 Susi uros suorastaan pursusi intoa hyökätä taistelukentälle nähdessään miten hänen johtaja Serafina pisti ränttäliksi pieksemällä pari Ohulaista. Alekseyn korvat säpsähtivät ja huomio kiinnittyi lähentyvään seefferiin, siispä susi lipaisee suunpieliään ja ottaa myös askeleen lähemmäs toista. "Hahah, tämä ei ole vielä mitään. Näytän mihin pystyn.", Aleks ärähtää vastustajalleen ssuunpielet kohoten inhottavaan virneeseen. Vaistomaisesti Aleksey kumartuu taisteluasentoonsa ja jännittää jalkalihaksiaan ollen näin valmis hyökkäykseen. "Pirun vanhus. Sinä ja säälittävä Ylipäälikkösi saavat hermoni kiristymään!", Aleks huutaa Johnille ja ponkaisee maasta ilmaan, jonka jälkeen laskeutuu voimalla sakemannin viereen tarttuen tätä niskasta kiinni. Ollessaan suurikokoisempi kuin vastustaja seefferi, onnistuu Aleksey helposti nostamaan Johnin ilmaan ja viskaisee tämän sitten parin metrin päässä olevaan puunrunkoa päin voimalla. "Voi helvetti, sinähän olet painavampi, kuin miltä näytät!", Aleks ilkkuu ottaen taas tukevamman taisteluasennon. Attachments:
|
|
|
|
Post by jonnatti on May 29, 2016 17:50:51 GMT
// Alunperin mulla oli suunnitelmissa Animeconin aikaan yöpyä kotona (nyt ei oo varaa hotelliin ^^'), mutta sit tuli kyyti ongelma vastaan ja näillä näkymin mä en pääse tulemaan ollenkaan Aconiin ;-;; // Mulla taas mielikuvitus lentää hämmentäviin suuntiin roolipelatessa, näin sunnuntaina XDD Sakashi oli onnistunut saamaan kishu koirasta kiinni, mutta haparoinniksi oli uroon touhu jäänyt. Seropi kumautti leukansa maahan samalla, kun kishu kompuroi edessäpäin. Sakashi nousi vaivalloisesti ylös ja ravisteli itseään. Hän siirsi sitten katseensa valkoturkkiin. Seropi katsoi tätä ja lipaisi huuliaan nopeasti. Hän ei tiennyt miksi epäröi hyökätä suoraan tämän kimppuun. Hänen päässään pyöri edelleen polttava unohduksen tunne Ohusta. Sakashin piti nyt kuitenkin keskittyä taisteluun - eihän hän halunnut esiintyä huonona taistelijana Serafinan silmissä. "Sinun kannattaisi opetella koiran tavoille, eikä liihotella siellä ilmoissa kuin orava," seropi huudahti kishulle. Hän otti pari askelta eteenpäin kohti kishua. Sakemanni oli varautunut siihen, että saisi turpaan isompi kokoiselta sudelta. Hän tunsikin pian hampaat niskassaan ja siinä samassa hän tunsi selkänsä nojaavan puuta vasten. Kauaa ei mennyt, kun uroo jo nosti itsensä takaisin pystyyn, kuullessaan Aleksayn kommentoitavaa Johnin koosta. "Hyväksyn, että soitat suutasi minulle, mutta uskallatkin sanoa pahaa päälliköstäni," John ärähtää vihaisesti sudelle ja viha kiiluu hänen silmissään. "En ymmärrä miksi palvelet mieluumin johtajaa, jolle on ok tappaa viattomia. Minä palvelen sentään sotilasta, joka on kaatanut jättiläiskarhu Akakabuton," sakemanni sanoo sudelle ja ottaa hyökkäyskohteekseen suden rintakehän.  |
|
|
|
Post by sallychan on May 29, 2016 18:19:08 GMT
Ää voi eikä, toivotaan että asia vielä järjestyy D: / Serafina kääntyi kokonaan Ginin puoleen tuon laskeuduttua maahan rysähdyksellä ja nuori naaras kallistaa päätään hiukan huvittuneen näköisenä, kun toisella oli vaikeuksia päästä takaisin jaloilleen hänen äskeisen hyökkäyksensä jälkeen. "Näytät vaivaantuneelta, Gin-san. Voinko helpottaa oloasi jotenkin? Tarvitsetko apua tuon kanssa?", seefferinaaras nyökkää päällään uroksen takareidestä sojottavaan oksaan ja ottaa samalla pienen askeleen sivulle. Tämän tehtyään hän nopeasti pinkaisee tuohon päin ja sujahtaa tuon ohitse, mutta samalla tarrautuu tuon jalkaan uponneeseen oksaan hampaillaan ja yhdellä voimakkaalla nykäisyllä repäisee sen irti. "Vaikutat kovin varmalta itsestäsi, nuorukainen...", vaaleaturkkinen kishu hymähtää nuolaisten suunpieliään nopeana hermostusrefleksinä, mutta tämä painautui hieman alemmas valmistautuessaan syöksymään eteenpäin. He olivat hyvin lähellä alas johtavaa jyrkännettä, joten mikäli Akame onnistuisi jotenkin pujahtamaan tämän kaverin ohitse, tämä saattaisi päästä jyrkänteen alapuolella olevan joen kautta alas laaksoon. Vaaleaturkkinen kishu ei kuitenkaan ehtiynt ajattelemaan asiaa sen pidemmälle, sillä molemmilta sivuilta syöksyi häntä päin kaksi Serafinan laumalaista, jotka olivat juosseet heidät juuri kiinni. Ketteräjalkainen onnistui hypähtämään ajoissa tieltä ja nämä törmäsivät toisiinsa kaatuen maahan tämän voimasta, mutta Akame oli nyt syöksähtänyt suoraan Sakashia kohti ja puskenut tätä päällään suoraan päälaelle. Isku tuli varmasti perille, mutta sen voimasta tämä itsekin lennähti hieman taaemmas ja pieni verestävä haava ilmestyi sen otsalle, kun se laskeutui maahan takaisin jaloilleen.  |
|
|
|
Post by MayMay on May 29, 2016 18:25:27 GMT
Jostain kantautuvat äänet saivat vanhan susiuroksen kohottamaan päänsä ylös kumarasta. Askeleita? Merkillistä, kukaan lauamsta harvoin astuu päivänvalossa ulos, etenkään hänen kierroksellaan. Kyseessä oli tuskin riistaeläin askeltyylistä päätellen, vaikka susiuros askeleet kovin kevyesti saattoikin tuntea. Tunkeilijoita? En pidä hiiviskelystä näillä main, tukikohdan sisäänkäynti on vain kävelymatkan päässä, näiden ajatuksien johdattelemina viksekkään susiuroksen pää kääntyi hitaasti suuntaan, josta hän oli kyseiset elonmerkit havainnut ja hetken aikaa tämä vain seisoi paikoillaan patsaan tavoin ja kuulosteli. Mukonga koki vastuukseen ottaa asiasta selvää ja täten iäkkäänpuoleisen susiuroksen askelet lähtivät johdattamaan häntä kyseiseen suuntaan pyrkimällä ylläpitämään mahdollisimman matalaa profiilia. Näkökyvyn puutteesta johtuen tämän muut aistit olivat terävimmillään etenkin näissä olosuhteissa, joten uros pystyi hyvin tarkkaan määrittelemään jopa välimatkan mahdolliseen tunkeilijaan eräänlaisen kaikuluotaimen avulla. Kira jäi hetkeksi paikoilleen ja haukkasi pienen palasen saaliistaan. Pian nuori naaras kuitenkin havahtui pieneen liikkeeseen kauempana, jonka huomasi sivusilmällä. Kermanvaalea naaras työnsi verisen jäniksen raadon lehtien alle odottamaan ja lähti sitten varovaisin ja pehmein askelin tarkkailemaan paikkaa, jossa oli liikettä havainnut. Kira hengitti ilmaa kuonoonsa ja haistoi suden lähistöllä. Laikukkaan turkin omaava pienikokoinen susikoira lähti kiertämään kohdetta, jotta pääsisi kohtaan, mistä näkisi toisen. Tiesihän tämä itsekkin olevansa typerä lähestyessään sutta, sillä hyvin varmasti häviäisi mahdollisessa kaksintaistelussa, mutta uteliaisuutta oli hankala vastustaa. Kira oli kulkenut tästä kohdin aikaisemminkin ohi, muttei ollut nähnyt yhtäkään sutta tai koiraa vaikka hajun tämä kyllä oli havainnut. Kermaturkki kuitenkin laati varmuuden vuoksi mielessään suunnitelmaa, kuinka selvitä tilanteesta, jos toinen eläin käyttäytyisi uhkaavasti. Ensimmäinen idea oli vain lähteä juoksemaan mahdollisimman lujaa tulosuuntaansa ja toinen oli juosta suden ohi kaartaen poispäin menosuuntaansa. //Anteeks, että ehin roolaamaan vasta nytten... Oon kokopäivän lahnannu sisällä ja sitte innostuin lukemaan Darren Shaneja, niin en sit meinannu saada itteäni irti kirjoista ollenkaan ku vasta nytte... |
|
|
|
Post by Jp on May 29, 2016 18:43:25 GMT
//Onks Weed viel Torahampaal?
|
|
|
|
Post by Jp on May 29, 2016 18:52:45 GMT
//Mitä sanotte jos teen Rigelin monarkian joukkoihin et veljkset olis vastakkain.
|
|
|
|
Post by jonnatti on May 29, 2016 19:03:08 GMT
//Onks Weed viel Torahampaal? // Juu on, siellä se oottelee Kagetoran ja Kurotoran vastausta ja hämmästelee Georgea Seropi kuunteli tarkkaan kishun sanoja. Hän tarkkaili ninjamaisen koiran eleitä ja samalla seropi näki kuinka kishua lähestyi Serafinan muita laumalaisia. Virne karkasi uroon kasvoille, muttei mennyt kauaakaan, kun tilanne muuttui ja kishu lähestyi Sakashia. Pian seropi tunsi kipua otsassaan. Valkoinen koira oli juossut suoraan päin Sakashia ja uros löysi itsensä pian maasta. Hän oli hiukan sekaisin tapahtuneesta ja kipu päässä ei tuntunut lakkaavan. Seropi nousi ylös ja tunsi verinoron valuvan hänen kasvoillaan. Hän lipaisi huuliaan, kun tunsi veren vierivän poskellaan. Sakashi hymähti ja käänsi katseensa ninjakoiran suuntaan. "Et pärjää yksin," hän sanoi kishulle ja vinkkasi muita Serafinan laumalaisia. "Kannattaisi jo luovuttaa ennen kuin käy pahemmin," uroo sanoo vielä, horjahtaen hiukan.  |
|
|
|
Post by Jp on May 29, 2016 19:13:11 GMT
"Onko suuresta johtajasta kuulunut mitään...Gin ei ole ilmoitellut itsestään hetkeen, joten tämä alkaa käydä huolestuttavaksi...Ei ystävää voi laittaa surman suuhun ilman, että sillä ei olisi mitään vaikutusta ja Gin ei ilman minun tietojani itseään uhraa...Kirottua, kun en pääse perään kiitos ylipäällikön käskyn...Muuten olisin jo Shikokuun mennyt", Kurotora tyytyi vastaamaan pennulle, joka hänen vieressään seisoi ajatellen isoveljeään Akatoraa, joka oli kuollut täällä hirviökarhua vastaan. Hän aloittaisi itse samankaltaisen legendan vielä joskus jolloin jokainen muistaisi hänen nimensä, tai sitten hän siirtäisi legendavastuun pojalleen Kagetoralle, jonka hän oli varta vasten kouluttanut taistelemaan kuin oikea soturi. Tosin ainahan taitoja voisi kehittää lisää, vaikka Kage olikin isän näkökulmasta valmis mihin tahansa taisteluun.
//Onkos Hôgen mukana täs...
|
|
|
|
Post by sallychan on May 29, 2016 19:21:27 GMT
Ja ei hätiä, roolailet kun kerkiät May ^^ / Viiksekäs susiherra tekee pian havainnon ja oudoksuen tämä pysähtyi hetkeksi niille sijoilleen. Äsken paikoillaan kyyhöttänyt hahmo olikin yhtäkkiä lähtenyt tallustamaan hänen suuntaansa ja Mukonga kävi hetken mielessään läpi, mitä tämän kannattaisi tehdä. Suurikokoisella sudella ei taatusti olisi ongelmia päästää tätä huomattavasti pienikokoisempaa reppanaa päiviltään, eikä uroksella ollut minkäänlaista epävarmuutta omiin kykyihinsä, mutta jostain syystä hahmo ei vaikuttanut millään tasolla uhkaavalta. Susiherran mielessä tuo vaikutti jopa ehkä hiukan... noh, ressukalta, mutta nyt puhutaan kuitenkin tämän tärkeilevän, sokean vanhuksen näkökulmasta. Kärsivällisyys ei kuitenkaan ollut Mukongan vahvuuksia ja hiiviskelyyn kyllästyneenä tämä päätti vain nousta kumarastaan ja loikata suoraan häntä kohti astelleen hahmon eteen, kun tuo oli viimein saapunut tarpeeksi lähelle. Kaikista kiusallisimman tilanteesta teki ehkä se, että Mukonga ei vaivautunut sanomaan mitään loikatessaan esiin, vaan tämä jäi vain kaikilla toimivilla aisteillaa tarkastelemaan hahmoa ja tuon reaktiota, yrittäen arvioida, olisiko tämä osunut epäilyksissään oikeaan.  |
|
|
|
Post by Jp on May 29, 2016 19:24:33 GMT
Ja ei hätiä, roolailet kun kerkiät May ^^ / Viiksekäs susiherra tekee pian havainnon ja oudoksuen tämä pysähtyi hetkeksi niille sijoilleen. Äsken paikoillaan kyyhöttänyt hahmo olikin yhtäkkiä lähtenyt tallustamaan hänen suuntaansa ja Mukonga kävi hetken mielessään läpi, mitä tämän kannattaisi tehdä. Suurikokoisella sudella ei taatusti olisi ongelmia päästää tätä huomattavasti pienikokoisempaa reppanaa päiviltään, eikä uroksella ollut minkäänlaista epävarmuutta omiin kykyihinsä, mutta jostain syystä hahmo ei vaikuttanut millään tasolla uhkaavalta. Susiherran mielessä tuo vaikutti jopa ehkä hiukan... noh, ressukalta, mutta nyt puhutaan kuitenkin tämän tärkeilevän, sokean vanhuksen näkökulmasta. Kärsivällisyys ei kuitenkaan ollut Mukongan vahvuuksia ja hiiviskelyyn kyllästyneenä tämä päätti vain nousta kumarastaan ja loikata suoraan häntä kohti astelleen hahmon eteen, kun tuo oli viimein saapunut tarpeeksi lähelle. Kaikista kiusallisimman tilanteesta teki ehkä se, että Mukonga ei vaivautunut sanomaan mitään loikatessaan esiin, vaan tämä jäi vain kaikilla toimivilla aisteillaa tarkastelemaan hahmoa ja tuon reaktiota, yrittäen arvioida, olisiko tämä osunut epäilyksissään oikeaan. View Attachment[br //]Luen Mukongan aina Mukondana ja tajusin vasta nyt et sil on viikset. |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 29, 2016 19:26:10 GMT
// Jonna sopiiko sulle, jos Aleksey löis Johnin tajuttomaksi? Kun Gin piestään kohta myös, että Serafinan laumalaiset sais kidnapattua ne ja raahattua muualle?  Hädin tuskin pystyssä pysyvä akita haukkoo henkeään raskaasti ja puree hampaitaan yhteen tuskasta. Tämä katsoi sitten takaisin vastustajaansa Serafinaan huomaten miten tuo lähti uudelleen hyökkäykseen, ja repi kipeää tehneen puunoksan irti syvästä haavasta. Ginin suusta pääsee kivulias huudahdus ja samalla oksan irti lähtiessä haava alkaa vuotaa enempi. "Hitto.", uros kiroaa tuskaisena yrittäen kuitenkin pysyä kunnolla jaloillaan pystyssä. Tämä tosin näytti suorastaan säälittävältä, sillä syvä haava teki niin kipeää, ettei jalalle voinut oikein laskea painoa. "John...", Ginin suusta pääsee hiljainen mumahdus huomatessaan miten hänen ystävänsä taisteli aiempaa mustaa sutta vastaan. Akita uros murehti seefferitoverinsa puolesta, sillä oli onnistunut loukkaamaan itsensä jo niin pahasti. Gin siirsi huomionsa takaisin vastustajaansa silmiään siristellen ja paransi ryhtinsä hiljalleen paremmaksi. "Tekosi johtajana on säälittävä. Sinun kuuluisi näyttää alaisillesi mikä on oikeudenmukaista ja neuvoa, että energiaa voisi käyttää tärkeämpääkin, kuin viattomien tappaminen.", akita toteaa Serafinalle huuliaan lipaisten ja otti askeleen tätä kohden. Aleksey tirskahtaa nauruun kuulessaan seefferin toteamuksen niin ylväästä Ylipääliköstä, joka oli muka kaatanut suuren karhun Akakabuton. "Täällä päin ei arvosteta karhunkaatajia...-", tämä murahtaa Johnille suunpielet kohoten, mutta samassa tämän lause jäi kesken, sillä tunsi ikävältä tuntuneet torahampaat rinnuksissaan kiinni. Aleksey lennähti pari askelta taaksepäin Johnin voimasta johtuen, mutta sai pidettyä itsensä pystyssä kuitenkin takajalkojaan tukena käyttäen. "Sinä et olekaan niin heiveröinen miltä näytät!", Aleks solvaa seefferiurosta, sillä oli ihan oikeasti yllättynyt kuinka kova ote toisella oli. Nyt uros suden oli vain keksittävä miten saisi toisen irti. "Olen pahoillani, mutta sinun aikasi on koittanut.", Aleks toteaa rauhallisella äänensävyllä vastustajalleen ja kiepauttaa tämän maata vasten, joten saa saksanpaimenkoiran otteen irtoamaan.  |
|
/ 
