Post by marianne on May 24, 2016 15:29:16 GMT
OPHELIA totesi mielessään, ettei tämän ulkonäkö paranisi, vaikka kuinka kasvoja räpeltäisi. Oikeastaan, hän mitä luultavimmin vain pahensi kyseistä tapausta. Jo ennen bileisiin saapumista hän oli pilannut ulkonäkönsä, eikä syynä edes ollut humala.
Ophelia tiiraili peilikuvaansa mahdollisimman tarkkaan, kasvot vain muutaman sentin päässä lasista. Ophelia varmisti tekoripsiensä pysyneen paikallaan, kerta kynnet oli menetetty jo. Jos ripsetkin irtoaisivat, Buckheimer muistuttaisi enemmän koditonsa kuin rikkaan perheen hemmoteltua lasta. Kaiken lisäksi hän oli unohtanut meikkipussinsa pedatulle sängylleen. Aikeena tietenkin oli ottaa se mukaan, jotta nykyisen tilanteen voisi korjata, mutta pienessä kiireessä ja jännitys tuntuen vatsassa hän oli tyystin unohtanut. Erisävyiset meikkivoiteet eivät enää olleet omissa kohdissaan, jos oikein läheltä katsoi, mutta himmeässä asunnossa sitä ei toivottavasti huomaisi. Luomivärit olivat pysyneet omilla paikoillaan, lukuun ottamatta pientä leviämää silmänurkassa. Ripsiväriä oli sekaantunut luomiväriin, jonka pystyi näkemään, kun silmän sulki, mutta muuten kaikki näytti olevan kohdillaan.
Ophelia käänsi katseensa peilin kautta hissin toisella seinustalla seisovaan Kianiin, tarkemmin sanottuna tämän paitaan, jossa näkyi sävystä muutaman asteen tummempia alkoholista tulleita läiskiä. Juoden loputkin kaljatölkistään, Buckheimer irrottautui kaiteesta, kävellen hissin toiselle seinustalle Kianin vierelle, missä myös
kerrosten napit sijaitsivat. Oikealla etusormellaan, josta valkoinen tekokynsi oli lähtenyt tölkin avauksen aikana, Ophelia painoi korkeinta nappia, jolloin hissin ovet sulkeutuivat. Kapine lähti liikkeelle kohti kerrostalon ylintä kerrosta. Neito ravisti tölkkiä, kuullen muutaman pisaran hölskyvän sen pohjalla. Ympärilleen katsoen ei roskakoria näkynyt, eikä hän tietenkään voinut odottaa muutamaa minuuttia, että saisi heitettyä tölkin asunnossa roskiin, joten Ophelia tiputti tölkin lattialle. Jos se siitä löytyisi vielä lähdettyään bileistä, neito lupasi itselleen ottavan sen mukaansa.
Buckheimer siirtyi Kianin vierestä seisomaan tämän eteen, katsoen poikaa vakavasti. "Voiko tän näkösenä mennä tonne, vai mennäänkö suoraan meille kattomaan netflixii?", hän kysyi Kianilta hymy huulille syntyen. Neidon katse siirtyi tuon silmistä kohti herran paitaan. Ei Buckheimer uskonut sen olevan pilalla, kaljaahan vain tuo - tosin, ei häntä oikeastaan kiinnostanutkaan. Kianin perhe oli kuitenkin sen verran rikas, että voisivat kustantaa samanlaisen hetkessä. Ophelia vei vasemman kätensä pojan paidan sisälle etsien siltä puolelta yhden useista kaljalänteistä ja toisella kädellään kokeili lähtisikö se ollenkaan pois. Täplä oli vielä kostea ja hän huomasi sen leviävän hangatessa. Vaikka Ophelia kostutti sormeaan kielellään ja yritti hangata sitä lisää pois, ei täplä hävinnyt minnekkään. Buckheimer nosti päänsä kohdaten Kianin ja kohautti olkapäitänsä huolettomana hymyillen. "Hups."
Ophelia tiiraili peilikuvaansa mahdollisimman tarkkaan, kasvot vain muutaman sentin päässä lasista. Ophelia varmisti tekoripsiensä pysyneen paikallaan, kerta kynnet oli menetetty jo. Jos ripsetkin irtoaisivat, Buckheimer muistuttaisi enemmän koditonsa kuin rikkaan perheen hemmoteltua lasta. Kaiken lisäksi hän oli unohtanut meikkipussinsa pedatulle sängylleen. Aikeena tietenkin oli ottaa se mukaan, jotta nykyisen tilanteen voisi korjata, mutta pienessä kiireessä ja jännitys tuntuen vatsassa hän oli tyystin unohtanut. Erisävyiset meikkivoiteet eivät enää olleet omissa kohdissaan, jos oikein läheltä katsoi, mutta himmeässä asunnossa sitä ei toivottavasti huomaisi. Luomivärit olivat pysyneet omilla paikoillaan, lukuun ottamatta pientä leviämää silmänurkassa. Ripsiväriä oli sekaantunut luomiväriin, jonka pystyi näkemään, kun silmän sulki, mutta muuten kaikki näytti olevan kohdillaan.
Ophelia käänsi katseensa peilin kautta hissin toisella seinustalla seisovaan Kianiin, tarkemmin sanottuna tämän paitaan, jossa näkyi sävystä muutaman asteen tummempia alkoholista tulleita läiskiä. Juoden loputkin kaljatölkistään, Buckheimer irrottautui kaiteesta, kävellen hissin toiselle seinustalle Kianin vierelle, missä myös
kerrosten napit sijaitsivat. Oikealla etusormellaan, josta valkoinen tekokynsi oli lähtenyt tölkin avauksen aikana, Ophelia painoi korkeinta nappia, jolloin hissin ovet sulkeutuivat. Kapine lähti liikkeelle kohti kerrostalon ylintä kerrosta. Neito ravisti tölkkiä, kuullen muutaman pisaran hölskyvän sen pohjalla. Ympärilleen katsoen ei roskakoria näkynyt, eikä hän tietenkään voinut odottaa muutamaa minuuttia, että saisi heitettyä tölkin asunnossa roskiin, joten Ophelia tiputti tölkin lattialle. Jos se siitä löytyisi vielä lähdettyään bileistä, neito lupasi itselleen ottavan sen mukaansa.
Buckheimer siirtyi Kianin vierestä seisomaan tämän eteen, katsoen poikaa vakavasti. "Voiko tän näkösenä mennä tonne, vai mennäänkö suoraan meille kattomaan netflixii?", hän kysyi Kianilta hymy huulille syntyen. Neidon katse siirtyi tuon silmistä kohti herran paitaan. Ei Buckheimer uskonut sen olevan pilalla, kaljaahan vain tuo - tosin, ei häntä oikeastaan kiinnostanutkaan. Kianin perhe oli kuitenkin sen verran rikas, että voisivat kustantaa samanlaisen hetkessä. Ophelia vei vasemman kätensä pojan paidan sisälle etsien siltä puolelta yhden useista kaljalänteistä ja toisella kädellään kokeili lähtisikö se ollenkaan pois. Täplä oli vielä kostea ja hän huomasi sen leviävän hangatessa. Vaikka Ophelia kostutti sormeaan kielellään ja yritti hangata sitä lisää pois, ei täplä hävinnyt minnekkään. Buckheimer nosti päänsä kohdaten Kianin ja kohautti olkapäitänsä huolettomana hymyillen. "Hups."
