|
|
Post by nea on May 26, 2016 16:25:48 GMT
Hieman ehkä yllättyneenä pillereiden vaikutusnopeuteen kohautti Antonio olkiaan. Kyllä, hän teki sen itselleen, ja kyllä, se oli täysin normaalia häneltä. Eikä se edes johtunut pillereistä, se oli normaalia käytöstä. Välillä hän saattoi puhua itselleen - ja pahimmassa tapauksessa seinille, joka huolestutti tämän vanhempia aikoinaan kun asuskeli vielä heidän nurkissaan. Mitä ihmeellisemmissä testeissäkin hän kävi, muttei mistään löytynyt mitään. Ei yhdelläkään kerralla. Hänet todettiin täysin normaaliksi. Kyllä, normaaliksi eikä hän ollut uskoa korviaan. No, joka tapauksessa eivät ne paperit nykyään totta pitäneet. Hän oli kaukana normaalista, ainakin yhteiskunnan 'millainen on normaali' - määrityksen mukaan. Mutta Anton hyväksyi sen, ja jos aikoi hänen elämässään olla läsnä, oli parempi muidenkin hyväksyä se. Toisaalta ei hänen elämässään kovin montaa ihmistä ole. Hän onnistuu aina työntämään jokaisen pois, varsinkin ne, joita kohtaan tuntee pienintäkin vetoa. Ja jotka tuntevat vetoa häntä kohtaan. Kumpaakin löytyy erinomainen esimerkki, ja ainakin toinen heistä oli tässä samaisessa rakennuksessa - ja tämä samainen sattui olemaan juhlien järjestäjä. Mutta ehkei enempää heidän väleistään, sillä ne ovat erittäin hankalat. Niin itse Andreille, kuin kaikille muillekin. Hänen ongelmansa sattuivat olemaan aina muidenkin ongelmia, siitä hän piti huolen. Kusipäistä ehkä, mutta hän on mitä on. Tutun miehen istuutuessa hänen viereensä, nosti Antonio hymyn huulilleen. Seura oli jotakin sellaista, jota kaipasi, jota ei jaksanut itse hankkia. Mutta nyt ei tarvinnut edes harkita perseensä nostamista sohvalta - onneksi. ''Joo, pitihän mun tulla tsiikaamaan millaset juhlat tällä kertaa'', naurahti hän lähes äänettömästi, pitäen katseensa tiukasti vierustoverissaan. Mitä nyt kuukausien aikana Antonio on oppinut tuntemaan toista, voi sanoa, ettei toinen voinut nyt kovin hyvin. Ja mitä nyt hän oli kuullut, johtui huonovointisuus huumausaineista. Tai sitten Antonio on kuullut jotakin täysin paskaa, ehkä vetänyt omia johtopäätöksiä, kaikki olisi mahdollista. ''Miten sulla menee?'' oli ehkä ei-niin-tavanomainen kysymys Kornejevin huulten välistä, mutta menkööt tämän kerran.  |
|
ebba
Ninja The Cat
olen vain pieni ja viaton
Posts: 27 
|
Post by ebba on May 26, 2016 16:34:01 GMT
heeeei saisko iris kavereita
|
|
|
|
Post by pokemon on May 26, 2016 17:11:24 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez onnistui ilmeisesti erittäin hyvin jonkinlaisessa tehtävässään ja saikin kuin saikin pidettyä Connorin huomion itsessään. Mies oli erittäin hyvännäköinen ja kaikenlisäksi todella mukavakin, joten jos tilanne alkaisi kehittymään pidemmälle - olisi vaaleaverikkö siihen täysin valmis. Toisaalta hän oli jotain huhuja kuullut, että mies hoitelisi useampaakin naista - mutta Lopezia ei tällä hetkellä voisi vähempää kiinnostaa muut. Pieni hauskanpito ei olisi koskaan pahitteeksi. Naisen kulmakarvat kohoavat hyvällä tavalla yllättyneesti, kun tuntee miehen kädet lantiollaan. Vihreät silmät käyvät vielä varmistamassa asian, kunnes rento virne kasvoillaan vaaleaverikkö tulee lähemmäs toista, kietoen kätensä toisen olkapäiden yli hartioiden taakse ja kietoo ne vielä sieltä yhteen. Kroppansa hän tuo Connorin omaan kiinni hieman hymyillen veikeästi. "Noniin, nyt alkaa kuulostamaan oikealta puheelta", alahuultaan purren vihreät silmät pidetään kokoajan kiinni toisen omissa, lopettamatta virnuiluaan. Jotenkin tällä hetkellä vaaleaverikkö oli onnellinen - ehkä se johtui miehestä tai siitä, että alkoholi alkoi vaikuttamaan ja tuli hieman hassu olotila. "Onkos sulla jotain tekemistä täksi illaksi.. tai yöksi?" Lopez kuiskailee toisen korvaan niin että hänen huulensa melken hipovat toisen korvanlehteä, liu'uttaen samalla toista kättään miehen rintakehälle niin, että hänen kyntensä menivät hellästi Connorin yläkroppaa pitkin kokoajan alemmas - naisen virneen kokoajan isontuessa. Vihreät silmät kohdistettiin takaisin toiseen, hieman kysyvä ilme kasvoillaan. - anteeks kesto!!  |
|
ebba
Ninja The Cat
olen vain pieni ja viaton
Posts: 27
|
Post by ebba on May 26, 2016 17:21:34 GMT
"Kiitos" kajahti ilmoille kun IRIS EVELYN ROSE hypähti mustan taksin kyydistä. Oven kiinni saatuaan musta auto jo kaahasi tiehensä naisen hymähtäessä perässä. Hän oli tyylikkäästi myöhässä, mutta tuskin juhlien ilmapiiri hänen läsnäolostaan oli kiinni. Sitäpaitsi, tänään oli tarkoitus ottaa kohtuudella. Tai niin hän oli ainakin itselleen uskotellut.
Korkokenkien korot kolisten tyttö lähti astelemaan kohti talon ulko-ovea. Tarkoituksena oli päästä ylimpään kerrokseen, missä hänkin on pariin otteeseen aikaisemmin vieraillut. Ei kuitenkaan turhan usein, ei hän edes tuntenut tätä juhlien järjestäjää kamalan hyvin. Hyvällä tuurilla pippaloista löytyisi edes pari hieman läheisempääkin kaveria, joihin turvautua. Uusiin ihmisiin tutustuminen oli kovin työlästä, varsinkin hänelle jolla oli tapana olla normaaliakin pirteämpi silloin. Se vaati energiaa, että piti sen uskottavan hymyn huulillaan. Kyllä se siitä aina alkoi oikeaksi hymyksi muuttua viimeistään kun oli tunti tai pari juteltu. Silti se aloitus tuntui aina niin turhauttavan raskaalta.
”Missä se perkeleen hissi on”, tyttö mutisi turhautuneen kun hissin alastulo tuntui kestävän ikuisuuden. Ehkä se johtui vain hänen kärsimättömyydestään, hän ei pitänyt odottelemisesta. Numerot vain vaihtuivat hiljalleen suuresta pienempään, pysähtyen lopulta yhteen kerrokseen. Valitettavasti se ei ollut kerros missä neito olisi halunnut hissin olevan. Iris koputteli mustilla kynsillään hissinappulan ympärillä olevaa laattaa, odottaen kuinka se lopulta pysähtyi alimpaan kerrokseen ja ovesta astui ulos nuori mies pienen koiran kanssa. Kuka edes ulkoiluttaa koiraa tähän aikaan illasta?
Eipä sillä loppupeleissä ollut väliä ja tyttö asteli tyytyväisenä hissiin sisälle. Hän painoi ylimpänä olevaa nappia, katsoen kuinka ovet sulkeutuivat.
Ylös päästyään hän käveli ovelle, koputtaen siihen. Sitä ei kuitenkaan kukaan kuullut, joten hän päätti vain astella sisään auki olevasta ovesta. Ihmisiä oli yllättävän paljon ja osa oli jopa tuttuja, mutta ei hän silti ajatellut mennä heille juttelemaan ennenkuin sai itselleen juotavaa käteen. Siispä suunnattiin keittiöön joka löytyi nopeasti ja käteen tuli napattua joku pullo joka sisälsi punaista litkua. Varmaankin jotain siiderin kaltaista ja se kelpasi. Sitten pitäisi vain löytää seuraa.
- anteeks etten oo saanu aikasemmin roolattuu, on ollu muita menoja
|
|
allu
Ninja The Cat
Posts: 41
|
Post by allu on May 26, 2016 18:11:20 GMT
CONNOR THEODORE KINGSLEY tunsi naisen kädet pian hartioillaan, samaan aikaan mies siirsi kätensä naisen takapuolelle tuon tullessa lähemmäksi. Nainen oli erittäin hyvännäköinen ja mukava, mitä mies oli hänet oppinut tuntemaan, vaikka miehellä olikin tapana pitää useita naisia sekä miehiä samaan aikaan, suhteen aikana hän pyrki olemaan vain yhden ihmisen kanssa vaikka se miehelle tuntuikin olevan toisinaan hieman vaikeaa. Connor ei voinut olla tuijottamatta naisen kauniita vihreitä silmiä, joita pitkät ripset korostivat kauniisti. Hän tunsi, kuinka naisen huulet meinasivat hipoa hänen korvanlehteään ja jos mies jostain nauttisi niin tuossa olisi ainakin yksi asia, hän yritti keksiä sopivaa vastausta, jotta pystyisi pitämään yllä tietyn jännityksen olematta kuitenkin liian läpinäkyvä, siinä kuitenkin mahdollisesti epäonnistuen, ''Vaikka minulla jotain muuta tekemistä olisi niin kyllä sulle tilaa saadaan raivattua, tässä olisi nyt oikein hyvästi aikaa, mutta niin on myös illemmalla sekä yöllä'', mies sanoi virnuillen ja meni niin lähelle naista, kuin suinkin pääsi, yrittäen kuitenkin olla vielä miellyttävällä tasolla, hän puristi hellästi käsillään naisen takapuolta ja virnisti, kun tuon toinen käsi liukui pitkin hänen rintakehäänsä, hän tunsi naisen kynnet rintakehässään, naisella oli sitä jotain, mikä sai miehen haluamaan häntä aina vain enemmän ja enemmän.  || anteeksi, tuli lyhyt ja kesti kauan |
|
neea
Tonttukissa
pls bitches
Posts: 14
|
Post by neea on May 26, 2016 18:11:32 GMT
KIAN FERGUS DEGRAYN oli todella hämmentynyt siitä, miten ystävällisesti Marcia tätä lähestyi. Ero, josta oli kulunut jokunen kuukausi oli nimittäin ollut aika sotkuinen - tai oikeastaan, todella sotkuinen. Mitään tarkkoja yksityiskohtia ei mies kuitenkaan tästä tapahtumasta muistanut, mutta eron syy oli toki hänelle selvä; alkoholin vaikutuksen alaisena Degray oli kuljettanut asunnolleen muutamia naisia aina satunnaisin väliajoin, ja Marcia luonnollisesti ei ollut kovin iloinen tästä selville saamastaan yksityiskohdasta - etenkään, kun oli sattunut kuulemaan asiasta eräältä ystävättäreltään, joka oli Falkovin pikkuserkku tai jokin sellainen. Tämä nimittäin oli muutamia kertoja sattunut tulemaan vääriin paikkoihin vääriin aikoihin, ja lopulta jopa oli osallistunut erääseen yhdenyön sessioon Kianin kanssa. Tästä ei ystävätär tosin ollut maininnut brunetelle mitään, mikä sinänsä oli ihan ymmärrettävää. Eh. Joka tapauksessa, asiasta kuullessaan Marcia oli tosiaan ollut aika kiivaassa tilassa, heitellyt jopa muutamia arvoesineitä herraa päin. Tämä Marcia kuitenkin, joka tällä hetkellä seisoi hänen edessään selkä suorana ja itsevarmoin katsein suoraan silmiin tuijottaen, oli täysin erilainen kuin se toinen - väkivaltainen ja harmistunut. "Tota, mitä kuuluu?", tummatukka kysyi hiljaiseen ääneen, ja huomasi jälleen yllättyvänsä kuullessaan vastauksen saman tien, ilman vähintäkään katkeruuden säväystä sen seassa. "Todella hyvää itseasiassa. Isän osakkeet kukoistaa ja niin edelleen. Sitä paitsi mä seison sun edessä tällä hetkellä, joten tietenkin mulle kuuluu hyvää", Marcia sanoi kirkkaasti, samalla kevyesti töytäisten Kiania rintakehään. Epämukavuuden tunne miehen sisällä vain kasvoi. "Entä miten sä voit? Ei kun hei, kyllä mä tiedän jo valmiiksi. Ton näkösellä miehellä ei hirveesti ongelmia voi olla, joten suoraan sanottuna, sun on pakko voida loistavasti", nainen jatkoi hetken kuluttua, samalla miehen yrittäessä hiukan rentouttaa itseään. Vaikka pieni flirttailu jonka hän kykeni erottamaan bruneten puheensorinan seasta kummastutti häntä, ei hän tahtonut antaa itsestään outoa kuvaa. Jos hän ei nyt ryhdistäytyisi, alkaisi Marcia epäilemään jotakin ja näin ollen kyselemään hirveitä sarjoja kysymyksiä. Tämä oli yksi naisen ongelmista; sitä puheensorinaa ei millään saanut loppumaan. "Hetkonen... mitä sulla on tossa?", Falkov kysyi hetken kuluttua. Oikealla etusormellaan brunette aikoi piirtämään pientä ympyrää kauluspaitaan syntyneen tahran kohdalle, samalla sitä arvioivasti turkaillen. "Kaljaa, vai? Ei helvetti, Degray, aina sä kans sotket itses", tämä sanoi hetken kuluttua, kostutti rakennekynnen suojaamaa sormenpäätään syljellä ja alkoi hinkkaamaan tahraa varsin tarmokkaasti. Samalla tavalla kuin Ophelia, itseasiassa. Vain vähän agressiivisemmin. Tuota agressiota Kian oli joskus pitänyt todella seksikkäänä, mutta näin ajan kuluessa oli herra vain päätynyt vihaamaan tuota piirrettä. "Ei se siitä mihinkään lähde vaikka kuinka hinkkais. Oon jo koettanut, usko pois", Kian mutisi hetken kuluttua, koettaen samalla hellästi työntää eksää pois itsensä luota. Ja täysin tuloksetta. Silmiänsä vaivihkaa pyöräyttäen, tunsi herra pian kuuman hengityksen kutittavan korvanlehteänsä. Kian hätkähti. Kuitenkin, kevyen kuiskauksen kuullessaan, tajusi hän taakseen ilmestyneen henkilön olevan Ophelia. Tämä oli tullut pelastamaan miehen. Kian Fergus Degray tunsi sormien hivuttautuvan sepaluksensa napille, ja näppärästi aukaisevan sen hellien kuiskauksien säestämänä. Okei, tämäkin tilanne oli hiukan kummallinen, mutta sen enempää ajattelematta tummatukka käänsi selkänsä Marcialle ja ryhtyi täysillä leikkiin mukaan. "Niin tais", vastasi mies parhaalle ystävälleen kuiskauksella. Samalla hän varovasti kumartui tämän kaulaa kohti, ja tarpeeksi lähelle päästyään alkoi liu'uttamaan huuliaan sitä pitkin. Hedelmäinen parfyymi kutitteli miehen nenää kevyiden suudelmien ohella ja kädet etsivät tiensä blondin lanteille. Ja vähitellen, todella hitaasti alkoi herra nostaa suudelmiaan korkeamalle ja korkeammalle, lopulta päättäen matkansa parhaan ystävänsä huulille. Samaan aikaan, oli Kian erottavinaan ärsyyntyneen muminan takaansa, ja kuulevinaan korkokenkien loittonevan, kiivaan kopinan. Epämukavuuden tunne miehen sisimmässä vaihtui voitoniloiseksi kuplinnaksi. - marianne pääsinki vast vähän aikaa sitte koneelle mut tässä tää ois  Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on May 26, 2016 19:08:03 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez hymähtää tuntiessaan miehen kädet takamuksellaan. Connor alkoi yhä enemmän kiehtomaan naista ja ei ilmeisesti hänessä itsessäkään vikaa ollut, ainakaan mies ei ollut ehtinyt valittamaan. Toisen sanoja hieman päässään läpikäyden yrittää nainen saada keksityksi jotain hienoa sanottavaa - tai päässään hän tiesi mitä hän sanoisi muttei näin hieno nainen voinut vain suoraan sanoa ideastaan. Alahuultaan purren vaaleaverikkö silittelee toisen rintakehää, hymyillen jopa hieman onnellisena. "Mm, no joko mä olen sun kanssa koko illan tai voidaanhan me vielä useamminkin nähdä.." Lopez jatkaa vielä kuiskimistaan, painaen sen jälkeen huulensa toisen leukaluulle, laskeutuen varpailtaan alemmas ja samalla hänen huulensakkin laskeutuvat toisen kaulaa pitkin miehen solisluulle. Viimeinkin blondi irrottaa huulensa Connorista, nostaen vihreät silmänsä katselemaan toista - virnuillen leveästi. Toivottavasti toinen tajuaisi naisen vihjailut, että tämä ei jäisi vain yhteen kertaan. "Tietysti siis jos sä vain jaksat", naurahtaen Esmee esittää jonkinlaisen "haasteen" toiselle, pörröttäen toisella kädellään toisen tummia hiuksia. Vihreät silmät pysyvät taas pidemmässä tummaverikössä, joka oli saanut ehkä huomaamattaan naisenalun iloiseksi. Pieni naurahdus pääsee vaaleaverikön pehmeitten huulten välistä, kun hän tuntee toisen puristavan hänen takamustaan. Kulmiaan kohottaen vihreäsilmäinen virnuilee ja päätyy kiusallaan liu'uttamaan uudemman kerran kynsiään toisen paljaalla iholla. "Niin ja jos kelpaa." Lopez vielä sanahtaa loppuun, alahuultaan purren. |
|
|
|
Post by sini on May 26, 2016 19:12:51 GMT
pitäs keksii hollielle jotaa 8)
|
|
|
|
Post by marianne on May 26, 2016 19:15:21 GMT
OPHELIA päästi otteensa irti miehen housuista tuon kääntyessä tätä kohti. Vaikka tulevan tilanteen pitikin olla jo odotettavissa, ei tyttö ollut silti varautunut Kianin vastaukseen. Tuon lähestyessä neidon kaulaa, Ophelia räpytteli silmiään hämillään hetken yrittäen hahmottaa tilanteen. Ei tätä yleensä häirinnyt kyseinen tilanne, mutta, kun kyseessä kuitenkin oli neidon yksi ja ainoa paras ystävä, tilanne muuttui hetkessä toisenlaiseksi. He olivat ennen tehneet vaikka mitä outoja asioita yhdessä, mitä harvemmat ystävät keskenään tekivät, mutta aivan näin läheistä tilannetta ei hän koskaan ollut kokenut Kianin kanssa. Muutaman sekunnin ajaksi Ophelia meni täysin lukkoon. Tämä ei liikuttanut käsiään kehonsa viereltä minnekkään ottaessaan vastaan Kianin pehmeät huulet kaulalleen. Siinä lyhyessä ajassa tyttö ehti ajatella yhtä sun toista. Muun muassa, tahtoiko hän varmasti edetä pidemmälle, vai käskisikö hän pojan perääntyä? Ophelia ei uskonut kummankaan heistä tahtovan heittää näinkin lujaksi muodostunutta ystävyyssuhdetta pois. Tosin, tulevaisuutta ei koskaan voinut tietää. Mitä, jos näiden bileiden jälkeen he kaksi olisivatkin jotain toisenlaista, jotain paljon enemmän? Ehkä hieman liian syvällistä ja pitkälle ajateltua, mutta Ophelia yritti nähdä asioiden edelle ja ennustaa tulevaisuutta. Sillä, jos jotain tapahtuisi, hän voisi menettää Kianin ja kukaan ei pystynyt korvata herraa. Olihan tuo ollut mukana Buckheimerin elämässä ja todistanut tämän surullisia ja niitä kaikista onnellisimpia hetkiä aivan lapsesta saakka. Kianin suudellessa tytön kaulaa Ophelian valtasi tunne, mikä sai hänet täysin leikkiin mukaan. Ei hän tahtonut sanoa "ei" Kianille, eikä siihen liittynyt pelkoa loukata tuon tunteita. Ophelia harvemmin otti huomioon ihmisten tunteet ja saattoikin näin loukata tahtomattaankin, siksi vaaleakutri olikin niin huono ihmissuhteiden ylläpitämisessä. Mutta Kian selvästi ymmärsi neidon ongelman, eikä ottanut itseensä, jos tyttö jotain hieman loukkaavampaa sanoi. Eikä tuo pelännyt sanoa vastaan, mistä Buckheimer pitikin eniten herran persoonallisuudessa. Hän tajusi todellakin haluavansa Kiania, mitä oli outoa myöntää edes hänelle itselleen. Ophelia tajusi katsoneen koko tämän ajan brunettea, jonka ilme oli happama ja loukkaantunut, eikä nainen pelännyt näyttää tunteitaan ilmeessään Buckheimeriä kohtaan. Hän ehti väläyttää tuolle leveän voitonhymyn, ennen kuin Kianin kasvot tulivat vaaleaverikön ja bruneten väliin ja tuo painoi huulensa Ophelian omia vasten. Hän ei ollut miettinyt heidän menevän näinkin pitkälle, alkutarkoituksenahan oli saada brunette pois Kianin luota pienellä kiusoittelulla, mutta tilanne menikin näin vakavaksi. Ensimmäiseksi Ophelian kädet menivät takaisin Kianin housuille, pistäen napin takaisin kiinni. Brunette oli päihitetty. Tämä kuuli kuinka askeleet loittonivat heistä ja Buckheimer pystyisi vihdoin käyttäytymään taas normaalisti Kianin seurassa. Hän ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan kiusausta vastaamaan Kianin suudelmiin. Neito nosti kätensä tuon housuista asettaen ne Kianin olkapäille solmuun, vetäen itseään lähemmäksi. Suudellessaan poikaa kiihkeämmin, Buckheimer toivoi sisimmässään, ettei tämä vaikuttaisi heidän ystävyyteen. - neea |
|
pihla
Tonttukissa
Posts: 19
|
Post by pihla on May 26, 2016 19:27:53 GMT
MOI omg anteeks oon huono ihminen, en oo ehtiny kävästä täällä yyh
luin eilen mantsaa ja tähään yyhoota, ihana koeviikko
|
|
|
|
Post by wifix on May 27, 2016 12:20:13 GMT
- roolaan illalla  |
|
allu
Ninja The Cat
Posts: 41
|
Post by allu on May 27, 2016 15:21:23 GMT
CONNOR THEODORE KINGSLEY ei ollut koskaan mitenkään sitoutuvaa sorttia, hän ei jostain syystä vain kyennyt siihen, ehkä hän pelkäsi, hän oli kuitenkin aina ratkennut käyttämään huumeita ja juomaan, vaikka yrittäisikin pysyä niistä erossa, katkaisuhoitokaan ei häneen tepsi ehkä siihen suurimpana syynä saattaisi olla porukka kenen kanssa hän liikkuu. Isänsä ystävät olivat hänen kimpussaan jatkuvasti ja he olivat lähinnä syynä miehen päihteiden käyttöön, vaikkakin Connor oli jo 11 vuoden iässä oppinut huumeiden käytön, isäpuolensa 'avustuksella', joka miehelle alunperin päihteitä tyrkytti, mies oli jopa naisiakin hänelle tyrkyttänyt, myöhemmin Connor oli miestenkin kanssa. ''Mulle kävis molemmat, voi olla mun kanssa koko illan ja voidaan useamminkin nähdä'', mies kuiskasi naisen korvaan huulillaan hellästi naisen korvanlehteä koskettaen, hän nautti siitä, kuinka Esmeen huulet leikittelivät pitkin hänen paljasta kehoa taino solisluun seutua. Hän katsoi naisen silmiä ja hymyili lempeästi, Connor oli yllättävän selvänä vaikka olikin tanssimaan tullessaan ollut aineissa ja alkoholiakin juonut. ''Tottakai mä jaksan, mitä vaan sun kanssas'', Connor sanoi virnuillen ja antoi Esmeen pörröittää hänen tummia hiuksiaan. Mies katsoi kirkkailla sinisillä silmillään naista kädet hänen takapuolellaan 'leväten'. Nainen oli mieheen verrattuna lyhyt, mutta juuri sopivan pituinen Connorin makuun. Connor katsoo naisen kulmien kohotusta ja virnuilee itsekin, pieni heleä nauru pääsi läpi hänen huultensa välistä naisen kynsillä kiusoittelemisen vuoksi ''Tottakai kelpaa, varsinkin kun kyseessä on noin hyvännäköinen pakkaus'', mies sanoi virnuillen ja puristi taas naisen takapuolta, hellästi jopa läppäisten. || anteeksi kun kesti, olin eilen illala niin väsynyt etten jaksanut enää ruveta roolipelaamaan |
|
|
|
Post by pokemon on May 27, 2016 18:31:22 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez puree alahuultaan, tuntiessaan Connorin huulet puolestaan korvanlehdellään. Vaaleaverikkö estää kännisen kikatukensa, jatkaen kuitenkin sormellaan toisen yläkropan kiusoittelua. Tyytyväinen hymy nousee Lopezin kasvoille, kun ilmeisesti tummaverikölle kelpasi naisen seura. Vihreät silmät vietiin osoittamaan toisen silmiin, virnuillen leveästi. "Ehkä mä olen sun kanssa koko illan, ettei muut ehdi viedä sua." Esmee mutisee samalla kun jatkaa toisen kaulan pusuttelua miehen leukaluulle asti ja siihen lopettikin sen aivan kiusallaan. Tosiaan nainen kuitenkin tiesi, että Connorin kaltaisella olisi vientiä hieman liiaksikin - ja heidän suunnitelmat kuulostivat niin hyviltä ettei vaaleaverikkö haluaisi niiden lopulta jäävän toteuttamatta. Kingsley oli oikeastaan kaikkea mitä blondi haki miehessä, vaikka ei nyt oikeastaan tiennyt olisiko tästä syntymässä mitään enempää kuin joku yhdenyön-juttu. Alkoholikin vaikeutti Lopezin keskittymiskykyä, eikä hän jaksanut nyt kun keskittyä pidempään mieheen edessään. "Mm, no ton voit pitää useamminkin mielessä", alahuultaan purren nainen virnuilee, tullen toisen kroppaa vieläkin lähemmäs jos vain enään suinkin kykeni. Blonditar ei ollut aivan varma, että olisiko miehellä tällä hetkellä joku säätö - mutta Connorin tuntien toisella voisi olla vielä pari muutakin kuin vain yksi säätö. Mikään noista ei ole kuitenkaan ennenkään Esmeetä estänyt, eikä tässä tilanteessa tulisi varsinkaan estämään. "No hyvä, ei sinussakaan oo valittamista." vaaleaverikkö kertoo katsellessaan miehen kirkkaansinisiä silmiä. Tuntiessaan uudemman kerran tummaverikön puristavan hänen takamustaan ja sen jälkeen vielä läppäisyn, vaaleaverikkö muka toruvasti mumisi toisen nimen, vaikka hänen leveä virneensä kyllä kertoi Lopezin nauttivan tilanteesta enemmän ehkä kuin pitäisi. |
|
|
|
Post by pokemon on May 27, 2016 18:31:53 GMT
- niin ja joo, ei se mitään 8)
|
|
|
|
Post by sini on May 27, 2016 18:56:03 GMT
kenen seuraa voi hollyn tunkee? 8)
|
|
