|
|
Post by Jp on May 14, 2016 16:52:09 GMT
grace natalie triffon ✩ 24 (s. 1986) ✩ nainen, hetero & sinkku? ✩ työtön ✩ veljensä asunto ✩ veera jared nicholas triffon ✩ 28 (s. 1982) ✩ mies, bi & sinkku ✩ neurokirurgi ✩ omakotitalo rannan läheisyydessä ✩ veera   //Alectolle seuraa työpäikälleen...vihdoin |
|
|
|
Post by Angelus on May 14, 2016 17:43:35 GMT
grace natalie triffon ✩ 24 (s. 1986) ✩ nainen, hetero & sinkku? ✩ työtön ✩ veljensä asunto ✩ veera jared nicholas triffon ✩ 28 (s. 1982) ✩ mies, bi & sinkku ✩ neurokirurgi ✩ omakotitalo rannan läheisyydessä ✩ veera //mukana ++ kyselisin näin yleisesti, että löytyisikö joitain suhteita näille mun hahmoille  |
|
|
|
Post by Angelus on May 15, 2016 10:06:40 GMT
CAIN
Oliivinvihreään huppariin ja siniharmaaseen farkkutakkiin pukeutunut, noin viidenkymmenen ikäluokkaan luettava mies istui turistilinja-auton taaimmaisella penkkirivillä. Hän olisi voinut keskittyä kuuntelemaan auton radiojärjestelmästä kuulunutta klassista musiikkia, mutta hän piti paljon enemmän hiljaisuudesta. Hän ei kuitenkaan saanut sillä hetkellä nauttia hiljaisuudesta, koska osa turisteista keskusteli toistensa kanssa normaalia äänenvoimakkuutta kovemmin. Mies olisi voinut avata suunsa ja pyytää porukkaa hiljenemään, mutta päätyi antamaan näiden olla rauhassa. Olihan hän jo useiden vuosikausien ajan elänyt hiljakseen, tekemättä itsestään huomion keskipistettä. Miksi hän siis rikkoisi nyt elämäntapaansa, johon hän oli jo tottunut? Cainiksi nimetyn miehen ruskeat silmät kääntyivät katsomaan ikkunasta ulos, katse ei kuitenkaan etsinyt mitään tietynlaista katsekontaktia ulkona vilisseestä maisemasta. Kuitenkin pian näytti siltä, että hänen oli aika nousta linja-auton kyydistä pois. Cain nosti lähes samanlaista oliivinvihreää väriä jäljitelleen laukkunsa vasemmalle olalleen ja siirtyi automaattisesti käyttämään taaimmaista ovea ulospääsyynsä. Hän vilkaisi nopeasti taaksensa, minkä jälkeen paljasti hupun alla olleet harmaat, lyhyet hiuksensa taivaalla paistaneelle auringolle. Miehen katse skannasi nopeasti lähiympäristön, huomaten sitten sadan metrin päässä edessään suurehkon kyltin omaavan kapakan, jossa hän voisi juoda lasillisen kylmää vettä joko ilman jäitä tai sitten jäillä. Hänen olisi löydettävä vielä jostain yöpymispaikka, jossa hän saisi olla rauhassa. Hän oli jo kokenut todella uteliaaksi osoittautuneet vuokraisännät ja -emännät reissatessaan ympäri maailmaa, ja nyt hän toivoi, että Savoir Fairesta ei löytyisi sellaisia. Cain astui sisään kapakkaan ja etsi itsellensä pöydällisen paikan sisäänkäynnin lähettyviltä, päätyen istumaan sitten selkä ikkunaan päin.  |
|
|
|
Post by sini on May 15, 2016 11:20:26 GMT
Camila Aurora Figueras ✩ 24 (s. 1986) ✩ nainen, hetero ja kysymysmerkki ✩ siivoajana työskentelee ja paikka vaihtuu lähemmäs joka työpäivä, riippuu mihin siivousta on tilattu ✩ vuokralla paritalon puolikkaassa ✩ sini  |
|
|
|
Post by Angelus on May 15, 2016 11:27:06 GMT
Camila Aurora Figueras ✩ 24 (s. 1986) ✩ nainen, hetero ja kysymysmerkki ✩ arkisin pääosin työskentelee kapakassa ja viikonloppuisin sekä muina sopivina aikoina siivoajana, tekee keikatyötä, joten paikka vaihtuu usein ✩ vuokralla paritalon puolikkaassa ✩ sini //mukana, lisäilen listaan sitte ku kerkeän |
|
|
|
Post by petefromtheshop on May 15, 2016 12:18:32 GMT
// kirjotin eilen roolin jo lähes valmiiks mut unohin laittaa sen tänne, eh. Ja nyt oon autossa matkalla juhliin et pääsen koneelle vasta joskus myöhemmin illalla.
Ajattelin tehdä Rickonille veljen. Ja Sebastianille kaipailisin yhä siskoa, tosin sillä ei oo niin kiire joten voin kyllä tehä sen itekin myöhemmin, ellei kukaan muu sitten oo halukas.
|
|
|
|
Post by Jp on May 15, 2016 12:28:26 GMT
//Mä taas luen puhelimella Natsi-Saksasta...todella fiksua
|
|
|
|
Post by sini on May 15, 2016 14:38:15 GMT
Camila oli hetken aikaa ehtinyt maata sohvalla, tiukasti peiton alla, yrittäen nukahtaa uudestaan, jotta mahdollisesti voisi herätä uudestaan ja ilman päänsärkyä, josta nainen parhaillaan kärsi. Loppupeleissä se ei ollut yllätys, että nainen kärsi krapulasta, sillä hän oli sen verran juonnut, että muistikuvat edelliseltä illalta oli vähissä. Muutamia pätkiä hän muisti, kuten sen, että oli ollut reissulla Gracen kanssa. Hieman yli kaksi viikkoa sitten nainen oli palannut takaisin kotikyläänsä ja ehtinyt viettämään melkeinpä elämänsä parhaat illat Gracen ja tämän veljen Jaredin kanssa. Tämä oli myös päätynyt siihen, että nainen oli päätynyt punkkaamaan enemmän kaksikon sohvalla kuin mitä uudessa kodissa oli nukkunut. Eipä se ollut näköjään kaksikkoa haitannut, eikä järimmin Camilaakaan, sillä hän oli päässyt viettämään aikaa Jaredin kanssa, josta oli jo nuoruudessa tykännyt hyvinkin paljon. Oikeastaan mies oli ollut naisen ensirakkaus, eikä nainen tuntunut vieläkään olevan päässyt yli siitä. Tummaverikkö päätyi vihdoinkin nousemaan istumaan sohvalle, vetäen peitonkin pois päältänsä. Alta paljastui naisen edellisen illan pikkumusta, joka oli yksi naisen luotto vaatteista. Tälläkään kertaa ei Camila ollut tajunnut ottaa itselleen vaihtovaatteita mukaan, mutta Grace oli varmasti tottunut siihen, että nainen lainaisi hänen vaatteita. Ei sekään olisi ensimmäinen kerta ja mieluusti nainen lainasi ystävälleen myös omia vaatteitaan, jos vain toinen tarvitsi. Hetken nainen istuu täysin hiljaa ja liikkumatta sohvalla, yrittäen kerätä itseään. Päänsärky oli todella kamala ja nainen halusi vain särkylääkettä itselleen. Figueras tiesikin tasan tarkkaa, mistä saisi itselleen särkylääkettä, sillä oli muutaman kerran kaksikon särkylääkkeitä napsinut krapulaansa. Siivoajana työskentelevä nainen pääsi viimeinkin nousemaan sohvalta. Jokainen paikka tuntui olevan kipeänä, eikä nainen loppupeleissä olisi yllättynyt, vaikkakin olisi kaatunut kännissä. Siinä, jos jossain hän oli hyvä. Hameen helmaa päätyi nainen hieman nykimään alas, jottei intiimejäpaikkoja esittelisi muille, vaikkakaan kumpikaan sisaruksista ei ainakaan ollut naisen tiedon mukaan lähistöllä. Mitä luultavammin Grace vielä nukkuisi, mutta Jaredista hän ei todellakaan tiennyt. Muotoja nuolevan mekon kanssa nainen suuntasi keittiöön, jossa saisi itselleen kylmää vettä ja särkylääketä. Ei naisella kauaa mennyt keittiöön olohuoneesta. Camila avasi yhden keittiönkaapeista, josta saisi itselleen lasin. Tätä varten vain hieman yli 160 senttinen nainen joutuikin varvistaa, mutta sai lasin itselleen nopeasti. Puhtaan lasin päätyi nainen täyttämään kylmällä vedellä. Tämän jälkeen puoliksi kolumbialainen nainen etsi itselleen särkylääkkeen, jonka nielaisi kylmän veden kanssa, jääden tämän jälkeen nojailemaan vasten yhtä työtasoista, kärsien samalla päänsärystään. |
|
|
|
Post by petefromtheshop on May 16, 2016 19:56:25 GMT
Sebastian Paul LangangerPitkä ja hintelä miehen ruumis makasi elottomana patjalla, joka oli vanhuuden kellastuttama ja täynnä epämääräisiä, likaisia länttejä. Oikea käsi lepäsi raukeana puisella lattialla. Olkavarteen oli kiristetty vyö, leuka roikkui jättäen huulten väliin pienen, etuhampaat paljastavan raon. Kehoa väritti harmaa kalpeus. Lähes vitivalkoiset silmäluomet olivat kuin kiinni sinetöidyit, verisuonet kuulsivat sinertävinä läpi paperinohuiden ihopoimujen. Keskipäivän auringon valonsäteet tunkivat sisään ikkunoista läpi koinsyömien puuvillaverhojen. Näky kaikessa hiljaisuudessaan huokui maallista levollisuutta, koko talo oli kuin suuri, uneen keinuttava kehto. Lattialla lojuvat neulat taas kertoivat aivan omaa tarinaansa. Ne olivat kuin etäinen muistutus niistä kauhunhetkistä, joihin yliannostus oli nuoren miehen johtanut. Hallusinaatiot, rajut kouristelut, jotka saivat kehon jokaisen raajan sätkimään ja nykimään hillittömästi, olivat ajaa hänet hulluuden partaalle. Laajentuneet pupillit ja katse, joka vaelsi harhaisena puolelta toiselle, etsien ympäristöstä jotain, mistä hakea turvaa. Syvällä päässä asti kaikuvat sydämentykytykset, jotka ensin toistuivat kiivaina ja lakkaamattomina lyönteinä, lopulta vain vaimeina ja harvenevina, huminan säestäminä kaikuina. Hän oli jo tajuton, ennen kuin ehti tuntea viimeistä sykäystä kuolevassa ruumiissaan. Tuo ruumis, josta henki ja elämä olivat jo päiviä sitten kaikonneet, oli kuulunut 23-vuotiaalle nuorukaiselle, Sebastian Langangerille. Hänen vanhempansa katosivat vuosia sitten jäljettömiin ja sittemmin löytyivät eläviltä haudattuina toiselta puolelta Ranskaa. Tekijää ei koskaan saatu kiinni, huolimatta Langangerien vahvoista epäilyistä. He veivät asian oikeuteen, mutta viranomaiset olivat vastahakoisia tutkimaan tapausta: olihan Langangereiden vanhempia syytetty vuosituhannen vaihteessa tapahtuneesta, satojen ihmisten hengen vaatineesta kaivosräjähdyksestä, joka oli todisteiden puutteessa leimattu onnettomuudeksi. Langangerit selvisivät säikähdyksellä. Tai ainakin luulivat selvinneensä. He ostivat kaivoksen, uudelleen rakensivat sen ja vaurastuivat, mutta samaan aikaan heille kannettiin kaunaa aina siihen päivään saakka, kunnes lehdet uutisoivat tienrakentajien löytämien ruumiiden – tai sen mitä niistä oli jäljellä - tunnistautuneen Aleron ja Valence Langangeriksi, Sebastianin ja hänen sisarustensa vanhemmiksi. Langangereiden poismeno oli järkyttänyt kyläläisiä lähinnä julmuudellaan, mutta sen syvemmin tapaus ei ollut ketään koskettanut – lukuun ottamatta Langangereita itseään. Oli selvää, että elävältä hautaaminen oli ollut kosto kaivosräjähdyksen uhrien puolesta. Langangerit olivat hekin saaneet jäädä loukkuun maan alle, tukehtua hitaasti siinä lohduttomassa pimeydessä, josta poispääsyä ei ollut. Yhä uudestaan ja uudestaan, Sebastian oli kelannut päässänsä filminauhaa siitä, kuinka hänen vanhempansa heräsivät keskeltä läpitunkevaa pimeyttä, arkkuihinsa ahdettuina... Sitä Langangerit eivät koskaan antaisi anteeksi. Oliko siis ihme, että Sebastian Langanger oli oman osansa mittavasta perinnöstä saatuaan hakenut lohtua aina vain vahvemmista huumeista? Kaikki oli päättynyt metamfetamiiniin, jota hän armottomasti piikitti suoniinsa, koittaen tiristää kuivasta elämästään vielä viimeisimmät nautinnon pisarat. Annosmäärät olivat kasvaneet sietokyvyn ja riippuvuuden mukana ajaen nuoren miehen aina tähän pisteeseen asti, jossa hänen eloton ruumiinsa pikku hiljaa valmistautui mätänemään hylätyn talon auringon lämmittämissä huoneissa, joista sitä ei tultaisi löytämään vielä pitkään aikaan... Iho sinersi. Auringonvalon maalaamat varjot olivat siirtyneet pois kasvojen edestä, saaden ne hohtamaan aavemaisesti. Pitkät, oljenkorsia muistuttavat hiukset laskeutuivat alas verhomaisina paljastaen leukalinjan, joka muutoin olisi saattanutkin olla niin kovin voimakas ja ylväs, jos se vain ei olisi roikkunut rentona antaen kuolan valua alas suupieliä pitkin. Tunnit kuluivat ja antoivat kaiken pysyä liikkumattomana paikallaan. Linnut visertelivät hoitamattoman pihan puissa samaan aikaan kun pölyhiukkaset laskeutuivat leijaillen alas, alkaen pikkuhiljaa muodostaa pientä, vielä paljain silmin huomaamatonta tomukerrosta ruumiin päälle. Sormet liikahtivat aavistuksen verran. Aivan kuin ne olisivat yrittäneet kurottaa johonkin. Rintakehä vapahti. Vihreät silmät rävähtivät auki. Suu haukkoi happea keuhkojen täydeltä - Langangerin veri virtasi jälleen suonissaan. 
|
|
|
|
Post by sini on May 18, 2016 18:41:17 GMT
Up
|
|
|
|
Post by Angelus on May 18, 2016 19:19:18 GMT
Angelo Frediano Lupo olisi voinut vannoa muistaneensa, että hän oli matkalla automaattivaihteisen autonsa kanssa. Kuitenkin jonkin ihmeen syyn takia hän huomasi makaavansa metsän reunassa, melko lähellä asfaltin reunaa. Nopean vilkaisun avulla hänen katseeseensa ei ilmestynyt minkäänlaista kulkuneuvoa, joka olisi ollut malliltaan ja muodoltaan täysin hänen autonsa näköinen. Pari toisenlaista autoa mies kuitenkin näki, mutta ne vaikuttivat jotenkin modernimmilta kuin hänellä oli ollut. Lupo koitti nousta aluksi tavalliseen tapaansa ylös, mutta heti yritettyään nousta, hän tunsi kuinka hänen paikkoihinsa kolotti. Tuntui siltä kuin hän olisi maannut vuosia paikoillaan – tekemättä yhtään mitään. Italialaissukuisen Lupon katse kiersi lähiympäristöä. Hän koitti löytää katseellaan poikiansa, sillä muisti heidän matkanneen samaisella autolla, jota hän ei etsinnöistään huolimatta löytänyt.
Pöly, mitä luultavammin kyseessä oli hiekkapöly, oli vallannut miehen syystakkina pitämän mustan huopatakin. Takissa näytti olevan nopealla vilkaisulla muutama repeytynyt kohta, mutta ne eivät sillä hetkellä saaneet osaa miehen huolesta. Hänellä oli paljon tärkeimmistä asioista huoli, näihin lukeutuen hänen jälkikasvunsa paikantaminen ja kunnon tarkastus. Angelo Lupo taputteli käsiään takkiinsa, jotta saisi mahdollisimman nopeasti suurimman osan pölystä pois, ja sen jälkeen hän siirtyi metsän puolelta asfaltille seisomaan. Auringon paistaessa suoraan miehen silmiin, tajusi hän, ettei kyseessä voinut olla syyskuinen ilta tai ylipäätänsä ilta-aika. Hänen mieleensä heräsi lähes heti tajuamisensa jälkeen, miten tämä koko hänen tilanteensa olisi voinut olla mahdollinen tai edes normaalin puolella. Angelo pyyhkäisi oikeanpuoleisella kädellään ruskeita hiuksiaan taaksepäin, minkä jälkeen nosti samaisen käden silmiensä yläpuolelle suojaamaan meripihkan värisiä silmiään auringosta lähteviltä valonsäteiltä. ”Rigel! Sirius!” italialaissukuinen päätyi huudahtamaan poikiensa etunimet, toivoen näiden vastaavan kutsuun.
|
|
|
|
Post by Jp on May 18, 2016 19:44:10 GMT
Angelo Frediano Lupo olisi voinut vannoa muistaneensa, että hän oli matkalla automaattivaihteisen autonsa kanssa. Kuitenkin jonkin ihmeen syyn takia hän huomasi makaavansa metsän reunassa, melko lähellä asfaltin reunaa. Nopean vilkaisun avulla hänen katseeseensa ei ilmestynyt minkäänlaista kulkuneuvoa, joka olisi ollut malliltaan ja muodoltaan täysin hänen autonsa näköinen. Pari toisenlaista autoa mies kuitenkin näki, mutta ne vaikuttivat jotenkin modernimmilta kuin hänellä oli ollut. Lupo koitti nousta aluksi tavalliseen tapaansa ylös, mutta heti yritettyään nousta, hän tunsi kuinka hänen paikkoihinsa kolotti. Tuntui siltä kuin hän olisi maannut vuosia paikoillaan – tekemättä yhtään mitään. Italialaissukuisen Lupon katse kiersi lähiympäristöä. Hän koitti löytää katseellaan poikiansa, sillä muisti heidän matkanneen samaisella autolla, jota hän ei etsinnöistään huolimatta löytänyt.
Pöly, mitä luultavammin kyseessä oli hiekkapöly, oli vallannut miehen syystakkina pitämän mustan huopatakin. Takissa näytti olevan nopealla vilkaisulla muutama repeytynyt kohta, mutta ne eivät sillä hetkellä saaneet osaa miehen huolesta. Hänellä oli paljon tärkeimmistä asioista huoli, näihin lukeutuen hänen jälkikasvunsa paikantaminen ja kunnon tarkastus. Angelo Lupo taputteli käsiään takkiinsa, jotta saisi mahdollisimman nopeasti suurimman osan pölystä pois, ja sen jälkeen hän siirtyi metsän puolelta asfaltille seisomaan. Auringon paistaessa suoraan miehen silmiin, tajusi hän, ettei kyseessä voinut olla syyskuinen ilta tai ylipäätänsä ilta-aika. Hänen mieleensä heräsi lähes heti tajuamisensa jälkeen, miten tämä koko hänen tilanteensa olisi voinut olla mahdollinen tai edes normaalin puolella. Angelo pyyhkäisi oikeanpuoleisella kädellään ruskeita hiuksiaan taaksepäin, minkä jälkeen nosti samaisen käden silmiensä yläpuolelle suojaamaan meripihkan värisiä silmiään auringosta lähteviltä valonsäteiltä. ”Rigel! Sirius!” italialaissukuinen päätyi huudahtamaan poikiensa etunimet, toivoen näiden vastaavan kutsuun.
View Attachment
//Onko tää sama aloitus muuten meidän yksässäkin... tuntu tutulta. |
|
|
|
Post by Angelus on May 18, 2016 19:50:55 GMT
Angelo Frediano Lupo olisi voinut vannoa muistaneensa, että hän oli matkalla automaattivaihteisen autonsa kanssa. Kuitenkin jonkin ihmeen syyn takia hän huomasi makaavansa metsän reunassa, melko lähellä asfaltin reunaa. Nopean vilkaisun avulla hänen katseeseensa ei ilmestynyt minkäänlaista kulkuneuvoa, joka olisi ollut malliltaan ja muodoltaan täysin hänen autonsa näköinen. Pari toisenlaista autoa mies kuitenkin näki, mutta ne vaikuttivat jotenkin modernimmilta kuin hänellä oli ollut. Lupo koitti nousta aluksi tavalliseen tapaansa ylös, mutta heti yritettyään nousta, hän tunsi kuinka hänen paikkoihinsa kolotti. Tuntui siltä kuin hän olisi maannut vuosia paikoillaan – tekemättä yhtään mitään. Italialaissukuisen Lupon katse kiersi lähiympäristöä. Hän koitti löytää katseellaan poikiansa, sillä muisti heidän matkanneen samaisella autolla, jota hän ei etsinnöistään huolimatta löytänyt.
Pöly, mitä luultavammin kyseessä oli hiekkapöly, oli vallannut miehen syystakkina pitämän mustan huopatakin. Takissa näytti olevan nopealla vilkaisulla muutama repeytynyt kohta, mutta ne eivät sillä hetkellä saaneet osaa miehen huolesta. Hänellä oli paljon tärkeimmistä asioista huoli, näihin lukeutuen hänen jälkikasvunsa paikantaminen ja kunnon tarkastus. Angelo Lupo taputteli käsiään takkiinsa, jotta saisi mahdollisimman nopeasti suurimman osan pölystä pois, ja sen jälkeen hän siirtyi metsän puolelta asfaltille seisomaan. Auringon paistaessa suoraan miehen silmiin, tajusi hän, ettei kyseessä voinut olla syyskuinen ilta tai ylipäätänsä ilta-aika. Hänen mieleensä heräsi lähes heti tajuamisensa jälkeen, miten tämä koko hänen tilanteensa olisi voinut olla mahdollinen tai edes normaalin puolella. Angelo pyyhkäisi oikeanpuoleisella kädellään ruskeita hiuksiaan taaksepäin, minkä jälkeen nosti samaisen käden silmiensä yläpuolelle suojaamaan meripihkan värisiä silmiään auringosta lähteviltä valonsäteiltä. ”Rigel! Sirius!” italialaissukuinen päätyi huudahtamaan poikiensa etunimet, toivoen näiden vastaavan kutsuun.
//Onko tää sama aloitus muuten meidän yksässäkin... tuntu tutulta. //joo, mun mielestä oli järkevintä aloittaa samalla  ... |
|
|
|
Post by Jp on May 18, 2016 20:08:07 GMT
//Ei huono.. ei huono... tykkään tyylistäsi aloittaa...(hitto mun pitäis hankkia ne kuvatkin, mut unohdin...taas... no onneks kohta alkaa kesäloma niin ehtii roolii)
|
|
|
|
Post by Angelus on May 18, 2016 20:25:21 GMT
//Ei huono.. ei huono... tykkään tyylistäsi aloittaa...(hitto mun pitäis hankkia ne kuvatkin, mut unohdin...taas... no onneks kohta alkaa kesäloma niin ehtii roolii) //Itellä tulee olemaan kesäloma töitä täynnä (ja toivottavasti saan jonkun lähtee mun kanssa joku viikonloppu reissuun) ja sitten, kun työt loppuu niin suoraan kouluun.  |
|
...
