|
|
Post by kaisa on Apr 6, 2016 19:21:27 GMT
joo :-) onks kuin läheisii 8) voisko ne tyylii olla parhait kavereit ? 8) |
|
|
|
Post by sini on Apr 6, 2016 19:32:34 GMT
joo :-) onks kuin läheisii 8) voisko ne tyylii olla parhait kavereit ? 8) joo 8) |
|
|
|
Post by wifix on Apr 6, 2016 19:59:10 GMT
aydin "ali" bashir shadid - askelsi rauhallisin askelin pitkin puiston leveää, hiekan peittämää polkua, katsellen alahuultaan jauhaen ympärilleen. Juhlissa virtasi alkoholi tiukkaan tahtiin, varsinkin uusien oppilaiden keskuudessa, mutta herra itse ei ollut vielä kertaakaan edes koskenut alkoholipitoisiin juomiin - ei juhlien aikana, eikä paria kertaa lukuunottamatta ennen niitäkään. Miten sen nyt sanoisi, Aydin oli yksi koulun niin sanotuista kilteistä pojista, joka panosti parhaansa mukaisesti niin koulussa kuin kotonakin. Ei sillä etteikö hän mitään uskaltaisi tehdä, mutta moni oli erehtynyt kuvittelemaan pojan "isänsä kaltaisena rosvona", joka loppujen lopuksi ei sinänsä tehnyt mitään väärää. Oli miten oli, Shadid itse vihasi nimitystä rosvo ja kaikkia siitä muodostettuja synonyymejä. Hänen isänsä oli kaukana rosvosta, ja niin oli poikakin, ja ellei mikään muu kuin hyvät tavat ja hyvä koulumenestys sitä näyttäisi, niin ei sitten mikään. Olihan hän tosin kuluneiden vuosien aikana joutunut ties minkälaisiin tappeluihin parin nimeltä mainitsemattoman henkilön kanssa, mutta alkoholia oltiin nautittu vain pariin otteeseen hyvinkin pieni määrä, ja kaikki muutkin "pahat tavat" on jätetty taakse, ala-aste ajoille, jolloin hän erehtyi vielä saamaan itsensä ongelmiin. Eipä se loppupeleissä olisi suurikaan yllätys mikäli niin kutsuttu Aladdinin poika palaisi vanhoille poluilleen jonakin päivänä, mutta nyt hän tosissaan oli yrittänyt parantaa tapojaan jo viimeiset kaksi vuotta, ja siinä oltiin onnistuttu ruhtinaallisesti. Siistien hieman tummanharmaata t-paitaansa, tunki Ali kätensä sitten mustien, hieman kireähköjen farkkujensa taskuihin, laskien katseensa sitten jalkoihinsa. Hän ei ollut enää kovinkaan varma, jospa juhliin tuleminen oli niinkään hyvä idea. Viimeiset kaksi vuotta olivat olleet omalla tavallaan rankkoja, ja alkoholia oltiin vältelty keinoja kaihtamatta. Nyt herra oli kuitenkin isänsä innoittamana päättänyt ilmestyä paikalle, ja mahdollisesti jopa tervehtiä paria joukkuelaistaan - heitäkään tummaverikkö ei ollut hetkeen nähnyt koulunulkopuolella jos aivan rehellisiä oltiin. Vaimea haukoitus livahti hänen huuliltaan kuin väkisin, saaden miehen hieraisemaan tylsistynein elein silmiään, palauttaen kätensä sitten takaisin farkkujensa taskuihin. Ilma oli viilentynyt illan mittaan, mutta kyllä ulkona olisi vielä helposti pystynyt olemaan shortseilla paleltumatta - herra oli joka tapauksessa kuitenkin yrittänyt pelata varman päälle ja vetäistä farkkunsa jalkaan, ja oli lähestulkoon napannut ylleen yhden mustista huppareistaan joita käytettiin lähes päivittäin, mutta oli päätynyt jättämään sen pois matkasta ulko-ovelle päästyään. grace natalie sparrow - istui puiston penkillä kaljapullo jalkojensa läheisyyteen laskettuna. Pullon pohja alkoi lähestyä uhkaavasti jonka myötä juoma olisi pian lopussa, mutta neiti oli päätynyt vetäisemään vielä illan neljännen syöpäkääryleen keuhkoihinsa, ennen kuin lähtisi metsästämään uutta. Mitään väkevämpää ei hän ollut vielä juhlista löytänyt, mutta ehkäpä jotakin vielä ajan myötä löytyisi. Kaikkein eniten naista kiinnosti isältään useaan otteeseen nappaamansa rommi, mutta tähän mennessä vielä kukaan vastaan tullut ei ole ollut edes varma oliko koskaan kuullut kyseisestä litkusta - yllättävää, mutta arvattavissa. Eipä hän ollut koskaan edes kuullut kenenkään muun kyseistä juomaa vetävän, mutta isällään niitä oli kaapit täynnä, ja vuosien varrella niitä oli nautittu pullollinen jos toinenkin, ja nyt niiden makuun oltiin opittu jopa tottumaan. Nostaen itse siististi käärimänsä tupakan varovaisesti huulilleen, vetäisi hän vaaleanharmaata savua keuhkoihinsa rauhallisesti, katseen kiertäessä samanaikaisesti edessään aukeavassa puistoalueessa. Hän ei itse ollut kovinkaan innoissaan uudesta koulustaan, saati sitten sen oppilaista, mutta kaikkea oli pakko kokeilla - kukaan ei luultavasti olisi estämässä neitiä palaamasta takaisin kotiin minä hetkenä hyvänsä.  
|
|
|
|
Post by Jp on Apr 7, 2016 12:46:45 GMT
//teetkö sen listan asuntolan huonetovereist, jos niitä on?
|
|
|
|
Post by sini on Apr 7, 2016 12:57:47 GMT
//teetkö sen listan asuntolan huonetovereist, jos niitä on? en ala erikseen merkkailemaan alotuslistaan niitä huonetoveri voivat olla muitaki oppilaita ku ketä roolipelissä on mukana |
|
|
|
Post by Jp on Apr 7, 2016 13:06:36 GMT
//teetkö sen listan asuntolan huonetovereist, jos niitä on? en ala erikseen merkkailemaan alotuslistaan niitä huonetoveri voivat olla muitaki oppilaita ku ketä roolipelissä on mukana //Aa |
|
|
|
Post by obrien on Apr 7, 2016 14:48:10 GMT
» alycialle ja noémille suhteita?
|
|
|
|
Post by sini on Apr 7, 2016 14:56:12 GMT
RAVEN päästi turhautuneen huokaisun huuliensa välistä, kävelessään niin sanottua puistotietä pitkin. Hän ei juurikaan ollut innostunut kyseisistä juhlista, johtuen varmastikkin siintä, ettei hän tuntenut melkeinpä ketään, pääosin vain ties heitä, jotka olivat Eksyneiden saarelta, jossa nainen oli viettänyt viimeiset 17 vuotta, mutta joutunut nyt kuitenkin Auradoniin opiskelemaan. Syynä vain se, että roistojen lapsille haluttiin antaa mahdollisuus niin sanottuun normaaliin elämään, joka oli vieläkin naiselle se, mitä hän oli aikaisemmin elänyt. Vieläkään nainen ei ollut tottunut siihen, että hän piti käydä tunneilla ja sen sellaista. Kaikkein eniten nainen oli huomannut vihaavansa hyvyystunteja, varmastikkin sen takia, että hänet haluttiin aivopestä uusille tavoille. Raven halusi kuitenkin elää tasan tarkkaa niin kuin Maleficent oli hänet opettanut. Katseensa nainen vie tutun näköiseen mieheen, jonka oli nähnyt useaan otteeseen koulun käytävällä. Ei ehkä kaikkein kiinnostavin ihmisin koko koulussa, johtuen varmastikkin siintä, että toinen vaikutti hyvinkin sääntöjä noudattavalta, mutta loppupeleissä se oli varmasti naisen silmissä kiinnostavaa. Ilkikurisen virneen nainen muodosti huulilleen, parannallen samalla mustaa t-paitaansa. Askeleensa nainen päätti tämän jälkeen suunnata kohti miestä, jonka nimestä ei täysin varma ollut. Aliksi oli kuullut joidenkin kutsuvan häntä, mutta eipä ollut varma oliko tämä miehen oikea nimi. Pian se kuitenkin varmasti selviäisi. Mahdollisimman ystävällisen hymyn nainen muodosti huulilleen, jottei näyttäisi aivan kauhean tylyltä. Ehkä hänen pitäisi yrittää olla jotenkin ei niin ilkeä, vaikka vaikeaa se oli. "Hei mysteerimies", Raven päätyy toteamaan, päästessään tummatukkaisen miehen luokse. Päässään nainen käy jo läpi sitä, kuinka huonosti aloitti keskustelun. Tosin ei tämä ollut mitenkään hänen tapaista. Aikaisemmin hän ei koskaan tehnyt tuttavuutta kenenkään kanssa. Itse asiassa häntä on aina hieman pelätty. Koskaan se ei ole naista haitannut, ei missään nimessä. Miksi muka haittaisi? Sehän oli tarkoituskin. Ei hän välittänyt siintä, että häntä rakastettaisiin. Loppupeleissä ei hän kunnolla tiennyt mitä rakkaus missään muodossa oli. Kotona sitä hän ei ainakaan saannut. SAMANTHA nosti lasisen kaljapullon huulilleen, antaen katseensa kiertää ympärillään olevissa ihmisissä. Kaikki hänelle hyviä kavereita ja muutama oli hänen kanssaan myös uimajoukkueessa. Kätensä ja kaljapullonsa nainen laskee pian takaisin vierelleen roikkumaan, päästäen hellän naurahduksen huuliensa välistä, kuullessaan erään porukasta heittävän hauskan jutun. Sen kummempaa ei nainen jaksa siihen mitään kommentoida vaan päätyy antamaan katseensa kiertää alueella, yrittäen samalla löytää Mimiä. Nainen haluaisi moikata parasta ystäväänsä ja mahdollisesti myös jutella tälle enemmänkin. Ehkä Sammy myös tuppautuisi jäämään toisen seuraan, jos se naiselle vain kävisi. Kuitenkaan parasta ystäväänsä punahiuksinen nainen ei löydä, jonka takia vie katseensa takaisin porukkaan, johon oli änkenyt kymmenisen minuuttia sitten, kun hän oli saapunut paikalle. Tarkkaavaisena nainen kuunteli, mitä muut juttelivat, muttei minkäänlaisia välikommentteja heittänyt siihen mukaan, vaikka yleensä hän oli se, joka keskuseli paljon. Sammy oli kuitenkin keskittynyt tutkimaan ketä oli saapunut paikalle ja sitä, kuinka moni uusista oppilaista oli saapunut tänne. Tähän mennessä hän oli nähnyt yhden, jota ei juurikaan tuntenut muuten kuin sen verran, että nainen oli Maleficentin tytär ja jotain juttua hän oli tytöstä kuullut. Eipä punatukkainen ollut missään vaiheessa innostunut juttelemaan toisen kanssa, eikä oikeastaan kenenkään uuden oppilaan kanssa.   |
|
|
|
Post by wifix on Apr 7, 2016 15:26:00 GMT
aydin "ali" bashir shadid - oli pitänyt katseensa jo jonkin aikaa tiukasti jaloissaan, kunnes jokseenkin tutun kuuloinen ääni keskeytti hänen liikkeensä. Jarrut pohjaan painaen, suoristi herra ryhtiään ja kohoitti sitten katseensa paikalle saapuneeseen tummaverikköön. Mitään toiselle ei koskaan oltu puhuttu, ei edes yritetty, mutta siitäkin huolimatta neiti tunnistettiin lähes välittömästi. Pieni, väkinäinen hymy revittiin kuin vasten tahtoaan hänen huulilleen, käsien uppoutuessa syvemmälle farkkujensa taskuihin ehkä jopa hieman hermostuneena. Jo viimeiset viikot oli hän toivonut sydämensä pohjasta, että onnistuisi pysymään kaukana toisesta tai oikeastaan jokaisesta uudesta oppilaasta. Oli jo yksinään tarpeeksi vaikeaa pysyä hyvillä teillä, eivätkä uudet opiskelijat auttaneet asiassa laisinkaan. "Tunnemmeko?" Shadid päätyi kysymään mahdollisimman neutraalisti, pitäen ystävällisen hymynsä huulillaan kylläkin vasten tahtoaan. Kyllä herra sisimmässään tiesi täysin hyvin, ettei kaksikko koskaan ennen ollut edes sanoja vaihtanut, mutta ei keksinyt juurikaan mitään muuta sanottavaa - jälkeenpäin ajateltuna mikä tahansa olisi kylläkin ollut parempi. Käytyään kysymyksen lävitse pariin otteeseen päänsä sisällä, alkoi sen kiusallisuus valjeta itse hänellekkin, mutta liian myöhäistähän se nyt jo oli. Varovaisesti jäykistynyttä niskaansa hieraisten, päästi Ali huuliltaan pian jo hieman kiusaantuneen naurahduksen, ennen kuin viimeinkin rohkeni oikeasti esittelemään itsensä, vaikka kovasti tilanteesta pois halusikin - ei silti töykeä tarvinnut olla. "Aydin Shadid, Aladdinin poika", hän totesi nyt hieman luontevammin, katsoen naista nopeasti päästä varpaisiin. Hyvältähän toinen näytti, se oli kyllä myönnettävä, mutta mikään ei tulisi muuttamaan sitä etteikö toinen olisi Pahattaren paljon puhuttu tytär. Herra auttakoon mikäli neiti päätyisi vielä äitinsä kaltaiseksi, joka ei tarkemmin ajateltuna edes olisi kovinkaan suuri yllätys. Alahuultaan tiukasti purren, Aydin katseli edellään olevaa naista ehkä hieman arvostelevan oloisesti, miettien tarkkaavaisesti mielipidettään toisesta. Vielä tuohon samaiseen hetkeen asti, oli hän vain ja ainoastaan yrittänyt vältellä naista, mutta loppupeleissä eipä toinen kovinkaan pahalta, näyttänyt ja ulkonäkökin oli kohdillaan. Aika ajoin miehen piti kuitenkin palauttaa itsensä maanpinnalle, jottei varmastikkaan lankeaisi toiseen sekä unohtaisi tavoitteitaan, joiden eteen oltiin tehty kovasti vaivaa. - tökeröä 
|
|
|
|
Post by sini on Apr 7, 2016 17:38:30 GMT
RAVEN päästää naurahduksen huuliltaan, kuullessaan miehen vastauksen hänelle. Katseensa hän antoi tämän jälkeen vaellella miehessä, joka näytti todella hyvältä. Pienen virneen nainen päätyi sitten muovaamaan huulilleen, yrittäen parhaansa mukaan näyttää ystävällisesti, kun yleensä tarkoitus oli vain ajaa kaikki pois hänen luota. Nyt tarkoituksena oli kuitenkin tutustua kyseiseen mieheen. Tarvitsihan hän jonkun ihmisen seuraansa. Ehkä hän myös keksisi jotain kivaa, mihin hyödyntäisi miestä. "En uskoisi, että tunnemme. Tiedät varmasti miksi", ruskeahiuksinen nainen päätyy sitten toteamaan miehelle. "Ai oikein kuuluisan Aladdinin poika. Olen kuullutkin hänestä", nainen päätyy toteamaan, pitäen pienen virneen huulillaan. Äitinsä avulla hän oli tutustunut moniin muihinkin roistoihin ja yksi heistä oli Jafar, joka oli kertonutkin naiselle Aladdinista. Eipä hän tasan tarkkaa tarinaa tiennyt, mutta sen verran, että tiesi jonkin verran miten asiat olivat menneet ja minne Jafar oli päätynyt tämän jälkeen. Ei nainen sitä päättänyt ottaa puheeksi, miten tiesi Aladdinista. Eiköhän mies osaisi itse sitä kysyä halutessaan. "Raven, Maleficentin tytär", tummatukkainen nainen päätyi sitten esittäytymään myös kaikessa yksinkertaisuudessaan. Katsettaan nainen käytti ympärillään, huomaten samalla, että hän keräsi jonkin verran katseita. Siihen hän oli kuitenkin jo pikku hiljaa tottunut, sillä niin oli käynnyt koko sen ajan mitä hän oli koulussa ollut. Pääosin hän oli vielä saannut paheksuvia katseita, mutta ei ollut niinkään piitannut niistä. Raven päätyy palauttamaan katseensa Aydiniin, pitäen pienen virneen huulillaan. Samalla hän päätyi tutkailemaan miestä päästä varpaisiin, todeten uudemman kerran sen, että mies oli hyvännäköinen. / joo tääki :Dd |
|
|
|
Post by kaisa on Apr 7, 2016 17:57:37 GMT
- en usko et kerkeen tänää roolia, koska huomen matikankoe
|
|
|
|
Post by wifix on Apr 7, 2016 20:24:46 GMT
aydin "ali" bashir shadid - kohoitti hieman kulmiaan naisen ottaessa isänsä puheeksi. Kyllähän jokainen hänen isänsä nimeltä tiesi, mutta eipä kukaan koskaan ollut miehestä mitään muuta nimen lisäksi sitten tiennytkään. Asia jätettiin kuitenkin vielä ainakin hetkeksi omaan arvoonsa, naisen esitellessä itsensä. Raven oli hyvinkin tutun kuuloinen nimi, ja se oltiin varmastikkin kuultu useaan otteeseen koulun käytävillä viimeisten viikkojen aikana, vaikka sitä ei ehkä oltu tajuttukaan. Alahuulensa sisäpinta vedettiin nopeasti valkoisten hampaidensa väriin tiukkaan purentaan, katseen karatessa jälleen katsomaan edellään seisovaa naista päästä varpaisiin ehkä turhankin lumoutuneen oloisena. Miten sen nyt sanoisi, vanha Ali halusi kovasti takaisin, niin maineensa kuin naisetkin - mutta kumpikaan ei ollut tervetullut takaisin. "Kukapa nyt sinua ei tietäisi", Shadid totesi rauhallisesti, kavuten istumaan maahan pultatun puistopenkin selkänojalle, jalkojen levätessä itse tuolin istuinosalla rennosti. Kukapa ei Pahattaren tytärtä tietäisi, hän oli yksi puhutuimmista uusista oppilaista. Nimi ei tosin ollut vielä tiedossa, mutta äiti kylläkin ja se kertoi jo aivan tarpeeksi. Vielä kertaalleen naista katsottiin päästä varpaisiin, todeten luultavasti nyt kolmatta kertaa itselleen, että nainen näytti nyt jopa yllättävän hyvältä. Purenta alahuulensa sisäosaan koveni kuitenkin välittömästi, saaden miehen nostamaan katseensa pian takaisin naisen silmiin. "Tiedät siis isäni?" Ali kysyi toista kulmakarvaansa varovaisesti kohoittaen, odoittaen jonkinlaista selitystä asialle. Mitä luultavammin kyseessä oli Jafar, kenestä herra oli vuosien varrella oppinut kaiken, aina syntymästä isänsä tapaamiseen asti. Kukapa nyt ei haluaisi tietää vanhempiensa vihollisista, oli kyseessä sitten maailmanluokan roisto taikka tavaroita lainaileva naapuri. Yhtä pahoja ovat kummatkin loppupeleissä. Leukaperäänsä rennosti hieraisten, pystyi Aydin tuntemaan selvästi karhean sängen kämmentänsä vasten, antaen sen kuitenkin olla, asialle kun ei nyt mitään voitu. Vielä pariin otteeseen karheaa sänkeä hieraistiin, kunnes se jätettiin täysin omaan varjoonsa, palautuen takaisin isänsä tapaukseen. "Tietolähteesi taitanee olla mitä ilmeisimmin Jafar", tummaverinen tarkensi vielä pienoisesti virnistäen, painaen kyynerpäänsä nyt rennosti polviaan vasten.
|
|
|
|
Post by Angelus on Apr 7, 2016 20:30:03 GMT
//roolailen huomenna
|
|
|
|
Post by sini on Apr 8, 2016 21:00:41 GMT
Roolailen huomenna :-)
|
|
|
|
Post by wifix on Apr 9, 2016 20:55:14 GMT
- kuoliko tää jo D:
|
|
