Post by wifix on Mar 10, 2016 19:48:02 GMT
kristine "kris" amelia longwood - vilkaisi juuri kelloaan pienehkö hymy huulillaan, samalla kuin miehensä askelsi taukotiloista ulos. Hänellä olisi vielä rutkasti aikaa ennen leikkaussaliin siirtymistä, joten hän toden totta aikoi ottaa tilaisuudesta kaiken hyödyn ja yksinkertaisesti vain istua alas kahvikuppinsa ääreen. Kahvia hän ei ollut saanut vielä koko päivänä, ja sitä tarvittiinkin hereillä pysymiseen hyvinkin paljon. Eipä hän muuten jaksaisikaan joskus jopa neljäkymmenenkahdeksan tunnin työpäiviä päivystyksessä ollessaan, ellei tosiaan saisi vähintäänkin tuota yhtä kuppia kahvia aina silloin tällöin pitämään naisen virkeänä. Hiuksiaan hieman parannellen oli hän jo ottamassa kuppinsa kahvasta varovaisen otteen ja valmis istumaan pöydän ääreen, kunnes vaimea piipitys alkoi täyttämään huoneen. Pari hieman sekavaa kirosanaa livahti naisen huulilta, vetäistessään vyötäröltään pienehkön hälyyttimen, pyöräyttäen sitten silmiään. Tuollaisina hetkinä hän todella vihasi päivystystä, sen ohella kun ei saanut itselleen hetkeäkään aikaa.
Päätään pudistellen hän painoi peukalollaan hälyttimen pienehköstä, tummasta napista, saaden sen hiljentymään ainakin hetkellisesti, asettaen sen sitten takaisin housujensa vyötärölle. Astiakaappi heitettiin nopealla liikkellä auki, ja sen perältä vetäistiin kertäkäyttökuppi, sekä siihen kansi, ja sotkuja sen kummemmin varomatta kahvit kipattiin suoraan pahvikuppiin, lähestulkoon kolmasosan lentäessä pöydälle. Asetettuaan kannen vielä paikoilleen, lähti Longwood mitään sanomatta pois taukotiloista, kiristäen askeliaan hetki hetkeltä. Kahvistaan hän silloin tällöin hörppi tilkan jos toisenkin, ja käytävän puolessa välin olleelle hissille päästyään puolet vähäisestä kofeiinilitkusta oltiin jo kaadettu kurkustaan alas - ja tarkoituksena tietenkin saada kuppi tyhjäksi aulaan päästyään.
Alahuultaan hennosti purren Kristine painoi hissin monista napeista alimmaista, aulaan johtavaa nappia, odoittaen hermostuneen oloisena ovien sulkeutuvan. Koskaan ei voinut tietää mitä päivystyksessä odotti, joskus ihmisillä saattoi olla pientä flunssaa, joskus selkävaivoja ja joskus vakavempia oireita - yhteen uusimmista tapauksista kuului Schwartzin poika, joka kolarin yhteydessä sai lievähkön sydänvaurion, unohtamatta tietenkään herran naisystävää, joka ei kylläkään kuulunut hänen potilaisiinsa. Ajatuksiinsa uppoutuneena, ei hän ollut ehtinyt edes huomata kuinka lähes tyhjä hissi oli saavuttanut ensimmäisen kerroksen, ja välittömästi ovien avautuessa suurehko hälinä alkoi. Kuten aina. Aula oli yksi meluisimmista paikoista, ihmisten tullessa etsimään lähimmäisiään, sekä hakemaan nopeaa apua kipuihinsa. Toisin sanoen, ihmisiä oli paljon. Ripein askelin hän askelsi ulos hissistä, pahvisen kupin lentäessä samanaikaisesti lähimpään roskakoriin juotuaan vielä loputkin kahvinsa sen pohjalta.
- heh tajusin just että kristine ja burkhard on naimisissa ja kummallakin eri sukunimet :'DDD noh
Päätään pudistellen hän painoi peukalollaan hälyttimen pienehköstä, tummasta napista, saaden sen hiljentymään ainakin hetkellisesti, asettaen sen sitten takaisin housujensa vyötärölle. Astiakaappi heitettiin nopealla liikkellä auki, ja sen perältä vetäistiin kertäkäyttökuppi, sekä siihen kansi, ja sotkuja sen kummemmin varomatta kahvit kipattiin suoraan pahvikuppiin, lähestulkoon kolmasosan lentäessä pöydälle. Asetettuaan kannen vielä paikoilleen, lähti Longwood mitään sanomatta pois taukotiloista, kiristäen askeliaan hetki hetkeltä. Kahvistaan hän silloin tällöin hörppi tilkan jos toisenkin, ja käytävän puolessa välin olleelle hissille päästyään puolet vähäisestä kofeiinilitkusta oltiin jo kaadettu kurkustaan alas - ja tarkoituksena tietenkin saada kuppi tyhjäksi aulaan päästyään.
Alahuultaan hennosti purren Kristine painoi hissin monista napeista alimmaista, aulaan johtavaa nappia, odoittaen hermostuneen oloisena ovien sulkeutuvan. Koskaan ei voinut tietää mitä päivystyksessä odotti, joskus ihmisillä saattoi olla pientä flunssaa, joskus selkävaivoja ja joskus vakavempia oireita - yhteen uusimmista tapauksista kuului Schwartzin poika, joka kolarin yhteydessä sai lievähkön sydänvaurion, unohtamatta tietenkään herran naisystävää, joka ei kylläkään kuulunut hänen potilaisiinsa. Ajatuksiinsa uppoutuneena, ei hän ollut ehtinyt edes huomata kuinka lähes tyhjä hissi oli saavuttanut ensimmäisen kerroksen, ja välittömästi ovien avautuessa suurehko hälinä alkoi. Kuten aina. Aula oli yksi meluisimmista paikoista, ihmisten tullessa etsimään lähimmäisiään, sekä hakemaan nopeaa apua kipuihinsa. Toisin sanoen, ihmisiä oli paljon. Ripein askelin hän askelsi ulos hissistä, pahvisen kupin lentäessä samanaikaisesti lähimpään roskakoriin juotuaan vielä loputkin kahvinsa sen pohjalta.
- heh tajusin just että kristine ja burkhard on naimisissa ja kummallakin eri sukunimet :'DDD noh
