|
|
Post by Jp on Mar 7, 2016 5:56:48 GMT
Alecto oli kiristänyt tahtiaan taukotilaa kohti mennessään, joten harvempi ihminen ehti jäädä tuijottamaan naisen erikoisen värisiä hiuksia, joista osalla työkavereista oli usein tapa vitsailla Elisabethin estellessä pinnaansa katkeamasta erittäin huonojen vitsien kohdalla. Kyllä Elisabeth pienen leikinlaskun ymmärsi, mutta muille aroista aiheusta vitsailu sai naisen hyvin helposti räjähtämään ja tämän päivän aikana Alecto oli jo neljästi joutunut hallitsemaan omat tunteensa ennen kuin nainen olisi tehnyt jotain hallitsematonta. Lyhyestä pinnasta oli työelämässä kyllä edelleen haittaa, vaikka nainen olisikin yrittänyt olla provosoitumatta jokaisesta sanasta työnsäkin puolesta. Ennen kuin Alecto edes vaivautui avaamaan taukotilan ovea, nainen päätti punnita mitä hän oli juuri kuullut. Miksi ihmeessä hyvätasoiseen sairaalaan olisi päässyt eläin ja oliko anestesiapuolella ollut avustaja edes varma näkemästään. Oliko tässä kaikessa lopulta kyse vain Alecton petkuttamisesta, vai heittelikö hänen mielenterveytensä taas jälleen kerran? Hetken asiaa puituaan, Alecto päätti antaa asian vain olla välttymättä itsensä ristimistä kovinkaan hulluksi. Ehkä nainen oli vain huonojen yöunien jälkeen kuvitellut kaiken. Otettuaan suunnan takaisin leikkaussaliin, Alecto huomasi sen olevan jo tyhjä sekä karvojen olevan poissa suljetun ikkunan lisäksi. Myös ilmastointi oli korjattuna ja paikoillaan, joten Alecto alkoi hiljalleen miettimään omaa mielenterveyttään. Ehkä hän voisi käydä juttelemassa sairaalapsykologille näystään ja saada harhoihinsa apua, jos niitä ilmenisi enemmänkin. Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Mar 7, 2016 15:12:20 GMT
Alecto oli kiristänyt tahtiaan taukotilaa kohti mennessään, joten harvempi ihminen ehti jäädä tuijottamaan naisen erikoisen värisiä hiuksia, joista osalla työkavereista oli usein tapa vitsailla Elisabethin estellessä pinnaansa katkeamasta erittäin huonojen vitsien kohdalla. Kyllä Elisabeth pienen leikinlaskun ymmärsi, mutta muille aroista aiheusta vitsailu sai naisen hyvin helposti räjähtämään ja tämän päivän aikana Alecto oli jo neljästi joutunut hallitsemaan omat tunteensa ennen kuin nainen olisi tehnyt jotain hallitsematonta. Lyhyestä pinnasta oli työelämässä kyllä edelleen haittaa, vaikka nainen olisikin yrittänyt olla provosoitumatta jokaisesta sanasta työnsäkin puolesta. Päästyään liiankin tutuksi käyneen oven luo, Alecto tyytyi avaamaan sen ennen kuin nainen esitti kysymyksensä muille taukotilassa oleville. "Muutama nukutuspuolelle harjoitteleva löysi jonkin eläimen karvoja leikkaussalista, jonka lisäksi sielä on ilmastointi rikki, joten he tyytyivät avaamaan ikkunan. Tiedämme siis, että mahdollinen eläin on tullut ikkunan kautta, mutta miten eläin pääsi ikkunalle on silti mysteeri. Kukaan ei välttämättä tiedä missä eläin on tällä hetkellä tai karvojen perusteella edes mikä eläin täällä on, mutta voimme turvautua suunnitelmaan, jossa eläin olisi vaarallinen, koska sekään ei ole ainakaan vielä poissuljettu vaihtoehto. Mitä siis teemme, koska en ole ollut sen vertaa täällä, että jokainen hätäsuunnitelma olisi tiedossani", porkkanapää tyytyi kertomaan uutisensa mahdollisimman johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Alecto oli kyllä itse valmistautunut eläinjahtiin henkisesti, koska pitihän naisen turvata potilaiden turvallisuus omansakin uhalla, mutta muiden suhtautuminen asiaan naista eniten huolettikin. anteeks mut haluisin pitää tän roolipelin suht realistisena ja mun mielestä ei ole realistista että villieläin on päässyt sisälle hyvätasoiseen sairaalaan joten ei mieluiten tällästä tähän |
|
|
|
Post by Jp on Mar 7, 2016 15:13:52 GMT
Alecto oli kiristänyt tahtiaan taukotilaa kohti mennessään, joten harvempi ihminen ehti jäädä tuijottamaan naisen erikoisen värisiä hiuksia, joista osalla työkavereista oli usein tapa vitsailla Elisabethin estellessä pinnaansa katkeamasta erittäin huonojen vitsien kohdalla. Kyllä Elisabeth pienen leikinlaskun ymmärsi, mutta muille aroista aiheusta vitsailu sai naisen hyvin helposti räjähtämään ja tämän päivän aikana Alecto oli jo neljästi joutunut hallitsemaan omat tunteensa ennen kuin nainen olisi tehnyt jotain hallitsematonta. Lyhyestä pinnasta oli työelämässä kyllä edelleen haittaa, vaikka nainen olisikin yrittänyt olla provosoitumatta jokaisesta sanasta työnsäkin puolesta. Päästyään liiankin tutuksi käyneen oven luo, Alecto tyytyi avaamaan sen ennen kuin nainen esitti kysymyksensä muille taukotilassa oleville. "Muutama nukutuspuolelle harjoitteleva löysi jonkin eläimen karvoja leikkaussalista, jonka lisäksi sielä on ilmastointi rikki, joten he tyytyivät avaamaan ikkunan. Tiedämme siis, että mahdollinen eläin on tullut ikkunan kautta, mutta miten eläin pääsi ikkunalle on silti mysteeri. Kukaan ei välttämättä tiedä missä eläin on tällä hetkellä tai karvojen perusteella edes mikä eläin täällä on, mutta voimme turvautua suunnitelmaan, jossa eläin olisi vaarallinen, koska sekään ei ole ainakaan vielä poissuljettu vaihtoehto. Mitä siis teemme, koska en ole ollut sen vertaa täällä, että jokainen hätäsuunnitelma olisi tiedossani", porkkanapää tyytyi kertomaan uutisensa mahdollisimman johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Alecto oli kyllä itse valmistautunut eläinjahtiin henkisesti, koska pitihän naisen turvata potilaiden turvallisuus omansakin uhalla, mutta muiden suhtautuminen asiaan naista eniten huolettikin. anteeks mut haluisin pitää tän roolipelin suht realistisena ja mun mielestä ei ole realistista että villieläin on päässyt sisälle hyvätasoiseen sairaalaan joten ei mieluiten tällästä tähän //Tai sit sille löytyy joku tosi luonnollinen selitys... kukaanhan ei ollut lopulta varma edes siitä, mitä ne oli näkevinään. |
|
|
|
Post by Jp on Mar 7, 2016 15:16:37 GMT
|
|
|
|
Post by sini on Mar 7, 2016 15:35:53 GMT
Kelsey siirsi katseensa miehen kasvoista kohti kaksikon käsiä, muodostaen hellän hymyn huulilleen. Edelleenkin naisesta oli vaikeaa nähdä mies makaamassa sairaalasängyssä, vaikkakin oli viimeiset pari viikkoa päivittäin ollut miehen vierellä. Oman tilanteensa hän oli jotenkin oppinut tajuamaan, vaikkei edelleenkään ollut sujut sen kanssa. Onneksi hänellä olisi kuulemma vielä mahdollisuus päästä takaisin jaloilleen, jos hän vain jaksaisi tehdä paljon töitä sen eteen. Hän olikin yrittänyt tehdä parhaansa kuntouttamisensa kanssa. Katseensa nainen siirsi pian takaisin Seaniin, joka taas kerran oli päätynyt pahoittelemaan naiselle. Kelsey tiesi tasan tarkkaan, että mies oli pahoillaan, mutta niin oli hänkin. Hänen olisi pitänyt tajuta estellä miestä, vaikkakin hän itse oli myös kännissä, mutta olisi silti pitänyt tajuta, ettei kummatkaan olleet ajokunnossa.
"Tiedän ja niin olen mäkin, mutta hei, jos mä jaksan tehdä paljon töitä niin mulla on hyvät mahdollisuudet päästä takaisin jaloilleen ja sä selviit levolla hyvin", Kelsey yritti mahdollisimman lohduttavasti kertoa. Kaikeksi onneksi hänen selkäydinvammansa oli osittainen ja yleiskunto oli vielä kolarin jälkeenkin ollut hyvä. Pääosin nainen oli harjoitellut altaassa, joka sairaalta löytyi, sekä myös muilla tavoilla. Pientä toivoa oli jo näkynyt hieman, eikä ollut mahdotonta, että nainen pääsisi jossain vaiheessa vielä kävelemään. Rohkaisevasti nainen päätyi silittelemään miehen kättä, pitäen hellän hymyn edelleen huulillaan. Oli harmillista, että hän ei pystynyt menemään minnekkään Seanin kanssa vaan he joutuivat päivästä toiseen olla miehen huoneessa ja, jos nainen yhtään tunsi miestä niin täällä makaaminen 24/7 alkoi kyllästyttää jo miestä.
"Sitten, kun sä pääset kävelemään niin saat työntää mut lähimpään Mäkkäriin, sillä en oo pitkään aikaan saannu kunnon hampurilaista ja ranskalaisia", pinkkihiuksinen nainen päätyi toteamaan, päästäen hellän naurahduksen huuliltaan. Onneksi hän oli hieman päässyt vanhempiensa kanssa ulkoilemaan, mutta valitettavasti nämä eivät olleet vienneet tytärtään minnekkään syömään, vaikka nainen oli kuinka pyytänyt tätä, sillä sairaalan ruoka alkoi pikkuhiljaa tulla korvista ulos. Hän yritti kuitenkin saada jotain syötyä, sillä hirveämmin naisella ei ollut rahaa. Vanhemmat eivät enää antaneet kuin mahdollisesti pikkurahaa kanttiiniin, sillä maksoivat naisen sairaalamaksuja sekä kolarin takia tulleita kuluja.
|
|
|
|
Post by wifix on Mar 7, 2016 16:18:22 GMT
sean elliott schwartz - päästi pienen, mitäänsanomattoman hymyn huulilleen kuunnellessaan naisen puheita. Niin kovasti hänen mielensä teki kertoa naiselle tuo pieni seikka, joka hyvinkin mahdollisesti määrittelisi hänen loppuelämänsä, tai ainakin sen mitä siitä jäljellä oli. Oikeaa tilaisuutta ei vain ollut sattunut, eikä sen kaltaista pommia tiputettaisi aivan kohta tahansa - vaikkakin mitä aikaisemmin, sen parempi. Alahuultaan tapansa mukaan purren, paransi hän varovaisesti asentoaan sängyllä, viitsimättä kuitenkaan nousta istumaan. Mahdottomuushan ei se hänen tapauksessaan ollut, ja vähintäänkin pariin otteeseen päivän aikana noustiinkin istumaan sängyn laidalle, mutta se ei ollut päässyt perheen nuorimmaisen lempiasioihin ainakaan vielä, letkujen hankaloittaessa liikkumista huomattavasti. Eipä niitä paljoa ollut, pari erillistä piikkiä käsivarresta joista annosteltiin kipulääkettä, mutta hankalaa kuitenkin. "Mikäli se tekee sinut onnelliseksi", toiselta nimeltään Elliott totesi hymyillen lempeästi, samalla kun kohoitti naisen kättä sen verran, että sai hennon suukon painettua toisen kämmenselälle. Useat uskoivat kaksikon eroavan viimeistään parin vuoden kuluttua, ellei jo aiemminkin ja tämäkin vain ja ainoastaan kaksikon iän takia, mutta herra itse pystyi kaikin mokomin uskomaan, että he tulisivat olemaan yhdessä vielä huomattavasti kauemman ajan. Toista rakastettiin, ja pelkkä ajatus eroamisesta tuntui tuolla hetkellä aivan liian suurelta kivulta. Pari vaimeaa koputusta ovella saivat miehen katseen siirtyessä hetkessä kohti huoneen päädyssä olevaa, puista ovea, hellittäen samanaikaisesti otettaan naisystävänsä kädestä. Ennen kuin mitään ehdittiinkään edes sanoa, oli chloe aaliyah schwartz tuuppaissut oven reippain elein auki. Tuo jo varmasti kaikille tutuksi tullut hymy leijaili hennosti naisen huulilla, tervehtiessään heti ensimmäisenä pyörätuolissa istuvaa Kelseytä, kunnes päästi viimeinkin katseensa valumaan nuorempaan veljeensä. Hieman vaaleansinertävää sairaanhoitajan paitaansa siistien, silmäili hän nopeasti toisessa kädessään lepäävää paperinippua lävitse, ennen kuin päästi ehkä jopa hieman turhautuneen oloisen huokauksen huuliltaan, katseen palautuessa samantien takaisin Seaniin. "Longwood haluaa puhua illemmalla siirrosta, äiti ja isä tulevat myös", hän ilmoitti mahdollisimman asiallisen oloisena, odoittaen veljeltään hyväksyvää nyökkäystä, ennen kuin kehtasi livahtaa huoneesta pois yhtä nopeasti kuin sinne oli tullutkin. Tummanruskeita kutrejaan suoristellen Schwartzin vanhempi lapsi lähti nopeasti askeltamaan kauemmas veljensä huoneesta lähes välittömästi huoneesta päästyään, haluamatta ajatella toisen tilaa sen enempää - se tulisi vain masentamaan häntä. Ja ken tietää, ehkä joku potilaista jopa viitsisi painaa napista ja kutsua hoitajaa, aivan vain tyynyä pöyhimään taikka muuta vastaavaa, saisi hänkin edes jotakin tekemistä.  
|
|
|
|
Post by Jp on Mar 7, 2016 17:36:42 GMT
sean elliott schwartz - päästi pienen, mitäänsanomattoman hymyn huulilleen kuunnellessaan naisen puheita. Niin kovasti hänen mielensä teki kertoa naiselle tuo pieni seikka, joka hyvinkin mahdollisesti määrittelisi hänen loppuelämänsä, tai ainakin sen mitä siitä jäljellä oli. Oikeaa tilaisuutta ei vain ollut sattunut, eikä sen kaltaista pommia tiputettaisi aivan kohta tahansa - vaikkakin mitä aikaisemmin, sen parempi. Alahuultaan tapansa mukaan purren, paransi hän varovaisesti asentoaan sängyllä, viitsimättä kuitenkaan nousta istumaan. Mahdottomuushan ei se hänen tapauksessaan ollut, ja vähintäänkin pariin otteeseen päivän aikana noustiinkin istumaan sängyn laidalle, mutta se ei ollut päässyt perheen nuorimmaisen lempiasioihin ainakaan vielä, letkujen hankaloittaessa liikkumista huomattavasti. Eipä niitä paljoa ollut, pari erillistä piikkiä käsivarresta joista annosteltiin kipulääkettä, mutta hankalaa kuitenkin. "Mikäli se tekee sinut onnelliseksi", toiselta nimeltään Elliott totesi hymyillen lempeästi, samalla kun kohoitti naisen kättä sen verran, että sai hennon suukon painettua toisen kämmenselälle. Useat uskoivat kaksikon eroavan viimeistään parin vuoden kuluttua, ellei jo aiemminkin ja tämäkin vain ja ainoastaan kaksikon iän takia, mutta herra itse pystyi kaikin mokomin uskomaan, että he tulisivat olemaan yhdessä vielä huomattavasti kauemman ajan. Toista rakastettiin, ja pelkkä ajatus eroamisesta tuntui tuolla hetkellä aivan liian suurelta kivulta. Pari vaimeaa koputusta ovella saivat miehen katseen siirtyessä hetkessä kohti huoneen päädyssä olevaa, puista ovea, hellittäen samanaikaisesti otettaan naisystävänsä kädestä. Ennen kuin mitään ehdittiinkään edes sanoa, oli chloe aaliyah schwartz tuuppaissut oven reippain elein auki. Tuo jo varmasti kaikille tutuksi tullut hymy leijaili hennosti naisen huulilla, tervehtiessään heti ensimmäisenä pyörätuolissa istuvaa Kelseytä, kunnes päästi viimeinkin katseensa valumaan nuorempaan veljeensä. Hieman vaaleansinertävää sairaanhoitajan paitaansa siistien, silmäili hän nopeasti toisessa kädessään lepäävää paperinippua lävitse, ennen kuin päästi ehkä jopa hieman turhautuneen oloisen huokauksen huuliltaan, katseen palautuessa samantien takaisin Seaniin. "Longwood haluaa puhua illemmalla siirrosta, äiti ja isä tulevat myös", hän ilmoitti mahdollisimman asiallisen oloisena, odoittaen veljeltään hyväksyvää nyökkäystä, ennen kuin kehtasi livahtaa huoneesta pois yhtä nopeasti kuin sinne oli tullutkin. Tummanruskeita kutrejaan suoristellen Schwartzin vanhempi lapsi lähti nopeasti askeltamaan kauemmas veljensä huoneesta lähes välittömästi huoneesta päästyään, haluamatta ajatella toisen tilaa sen enempää - se tulisi vain masentamaan häntä. Ja ken tietää, ehkä joku potilaista jopa viitsisi painaa napista ja kutsua hoitajaa, aivan vain tyynyä pöyhimään taikka muuta vastaavaa, saisi hänkin edes jotakin tekemistä. //Onko sul ketään sairaalan henkilökuntaan kuuluvaa, ku mietin roolivani Acella. |
|
|
|
Post by wifix on Mar 7, 2016 17:40:10 GMT
sean elliott schwartz - päästi pienen, mitäänsanomattoman hymyn huulilleen kuunnellessaan naisen puheita. Niin kovasti hänen mielensä teki kertoa naiselle tuo pieni seikka, joka hyvinkin mahdollisesti määrittelisi hänen loppuelämänsä, tai ainakin sen mitä siitä jäljellä oli. Oikeaa tilaisuutta ei vain ollut sattunut, eikä sen kaltaista pommia tiputettaisi aivan kohta tahansa - vaikkakin mitä aikaisemmin, sen parempi. Alahuultaan tapansa mukaan purren, paransi hän varovaisesti asentoaan sängyllä, viitsimättä kuitenkaan nousta istumaan. Mahdottomuushan ei se hänen tapauksessaan ollut, ja vähintäänkin pariin otteeseen päivän aikana noustiinkin istumaan sängyn laidalle, mutta se ei ollut päässyt perheen nuorimmaisen lempiasioihin ainakaan vielä, letkujen hankaloittaessa liikkumista huomattavasti. Eipä niitä paljoa ollut, pari erillistä piikkiä käsivarresta joista annosteltiin kipulääkettä, mutta hankalaa kuitenkin. "Mikäli se tekee sinut onnelliseksi", toiselta nimeltään Elliott totesi hymyillen lempeästi, samalla kun kohoitti naisen kättä sen verran, että sai hennon suukon painettua toisen kämmenselälle. Useat uskoivat kaksikon eroavan viimeistään parin vuoden kuluttua, ellei jo aiemminkin ja tämäkin vain ja ainoastaan kaksikon iän takia, mutta herra itse pystyi kaikin mokomin uskomaan, että he tulisivat olemaan yhdessä vielä huomattavasti kauemman ajan. Toista rakastettiin, ja pelkkä ajatus eroamisesta tuntui tuolla hetkellä aivan liian suurelta kivulta. Pari vaimeaa koputusta ovella saivat miehen katseen siirtyessä hetkessä kohti huoneen päädyssä olevaa, puista ovea, hellittäen samanaikaisesti otettaan naisystävänsä kädestä. Ennen kuin mitään ehdittiinkään edes sanoa, oli chloe aaliyah schwartz tuuppaissut oven reippain elein auki. Tuo jo varmasti kaikille tutuksi tullut hymy leijaili hennosti naisen huulilla, tervehtiessään heti ensimmäisenä pyörätuolissa istuvaa Kelseytä, kunnes päästi viimeinkin katseensa valumaan nuorempaan veljeensä. Hieman vaaleansinertävää sairaanhoitajan paitaansa siistien, silmäili hän nopeasti toisessa kädessään lepäävää paperinippua lävitse, ennen kuin päästi ehkä jopa hieman turhautuneen oloisen huokauksen huuliltaan, katseen palautuessa samantien takaisin Seaniin. "Longwood haluaa puhua illemmalla siirrosta, äiti ja isä tulevat myös", hän ilmoitti mahdollisimman asiallisen oloisena, odoittaen veljeltään hyväksyvää nyökkäystä, ennen kuin kehtasi livahtaa huoneesta pois yhtä nopeasti kuin sinne oli tullutkin. Tummanruskeita kutrejaan suoristellen Schwartzin vanhempi lapsi lähti nopeasti askeltamaan kauemmas veljensä huoneesta lähes välittömästi huoneesta päästyään, haluamatta ajatella toisen tilaa sen enempää - se tulisi vain masentamaan häntä. Ja ken tietää, ehkä joku potilaista jopa viitsisi painaa napista ja kutsua hoitajaa, aivan vain tyynyä pöyhimään taikka muuta vastaavaa, saisi hänkin edes jotakin tekemistä. //Onko sul ketään sairaalan henkilökuntaan kuuluvaa, ku mietin roolivani Acella. - 4 hahmoa, joista 1 potilas, 1 vapaaehtoistyöntekijä ja 2 lääkäreitä |
|
|
|
Post by sini on Mar 7, 2016 19:19:35 GMT
Kelsey vei katseensa huoneen puolella käyneeseen naiseen, jota kunnolla ei nähnyt, sillä ei pystynyt kääntymään kunnolla oven suuntaan, ilman pyörätuolin kanssa temppuilua. Hän kuitenkin tunnisti naisen Seanin siskoksi, ääni oli tuttu ja kyllä hän tunnisti toisen helposti, vaikkei kokonaan nähnytkään häntä. Sen verran usein hän oli naisen nähnyt ja kuullut tämän äänen, joten ei ollut kovinkaan vaikeaa enää tunnistaa kyseistä naista. Nainen ei tajunnut tervehtiä naista, sillä jäi hyvinkin hämmentyneenä miettimään, mitä kyseinen nainen puhui siirrosta. Katseensa pinkkihiuksinen nainen käänsi takaisin mieheen, joka varmasti osaisi selittää naiselle tarkemmin mistä oli kyse. Mitään kunnollista reagointia nainen ei saannut itsestään ulos. Ennemmin hän vain vei tyhjän katseen ulos ikkunasta, yrittäen tajuta tilannetta.
"Mitä siskosi tarkoitti siirrolla?", 17-vuotias naisenalku päätyi viimeinkin kysymään, purren hellästi alahuultaan. Suoraan sanottuna vastaus pelotti häntä, sillä se ei mahdollisesti ollut mikään positiivinen. Kaikkein paras vastaus olisi se, että mies siirrettäisiin toiselle osastolle. Kelseyn mielikuvitus kuitenkin laukkasi pahemman kerran ja hän ajatteli koko ajan, että mies siirretään muualle. Silloin nainen ei tiennyt, miten jaksaisi sairaala-arkea. Seanin luona vierailu oli kuitenkin naisen päivän kohokohta, joten jos se vietäisiin häneltä niin voisi naiseltakin innostus lopahtaa aikalailla. Ainakin niin hän itse epäili. Tosin ei hän saisi olla itsekäs nyt, sillä kyseessä olisi varmasti päätös, mikä olisi miehelle kaikkein paras.
/ok sori lyhyt 
|
|
|
|
Post by Jp on Mar 7, 2016 19:31:34 GMT
//Onko muuten Ace ainoa ortopedi/ortopediksi opiskeleva
|
|
|
|
Post by wifix on Mar 7, 2016 20:07:35 GMT
sean elliott schwartz - katseli alahuultaan jauhaen kuinka sisarensa katosi hyvinkin nopein elein ulos ovesta, jättäen veljensä kaivamaan omaa hautaansa. Hän ei tosiaankaan ollut innostunut kyseisestä keskustelusta, herra kun ei alunperinkään pitänyt lääkäristään, Kristen Longwoodista. Olihan hän naisesta paljon hyvää kuullut, mutta hänen mieleensä nainen oli liian positiivinen henkilö, joka aina yritti löytää kaikesta hyvät puolensa. Oli miten oli, itse hän ei millään kykenisi keskustelua siirtämään, joten kai sitä vain piti olla sisarensa puolesta onnellinen, että toinen ei joutunut osalliseksi siihen. Hennosti naurahtaen Schwartzin nuorin lapsi siirsi katseensa vierellään istuvaan naiseen, puristaen jälleen kerran toisen kättä tiukemmin. "Ei mitään vakavaa", seitsemäntoista kesäinen totesi tyynen rauhallisesti, jättäen katseensa hetkellisesti suoraan toisen silmiin. Hän ei valehdellut, ei suinkaan - kyseessä oli vain ja ainoastaan toimenpide tulevan varalle, joten vielä ei olisi mitään pelättävää. Asettaen varovaisesti toisenkin kätensä naisen omalle, silitti hän rauhallisesti Kelseyn kämmenselkää, laskien katseensa nyt kaksikon käsiin jotka olivat tiukasti yhdessä. Hän ei juurikaan tiennyt miten puhettaan jatkaisi, mutta jotakin hänen oli sanottava ennen kuin toinen alkaisi kyselemään sen enempää. "He vain tekivät pari testiä", toiselta nimeltään Elliott mumisi nyt hiljaisempaan äänensävyyn, katseen pysyessä vielä tiukasti käsissä. Elettäkään ei hän tehnyt irroittaakseen katsettaan niistä, sillä naista ei ainakaan nyt haluttu katsoa - helvetti sehän tekisi kaikesta vielä vaikeampaa, aivan kuin se ei olisi jo. "Sydämeni ei välttämättä tule kestämään montaa vuotta", nuorukainen jatkoi puhettaan, lisäten perään hennon naurahduksen, ikään kuin vain yrittääkseen saada tunnelman paranemaan. Nyt jo itseään kooten, kohoitti hän viimeinkin katseensa lempeästi hymyillen tyttöystäväänsä. "Mutta he haluavat laittaa minut sydämen siirtolistalla ensimmäiseksi, joten siitä ei tarvitse murehtia lainkaan", Sean viimeisteli puheensa, itsevarma hymy pysyen tiukasti huulillaan. Mikäli lääkärien puheisiin oli uskominen, ei herralla oikeasti ollutkaan juuri mitään pelättävää - sydän tulisi pelittämään ongelmitta vielä ainakin viisi vuotta, ja siihen mennessä luulisi löytyneen yksi typerä sydän hänelle, jonka jälkeen kaikki ongelmat olivat poissa päiväjärjestyksestä. - tökss
|
|
|
|
Post by Angelus on Mar 7, 2016 21:55:35 GMT
Se tuntui pojasta ikuisuudelta, kun hän joutui makaamaan asfaltilla. Kehoa särki lähes joka puolelta. Hän oli enemmän kiinnostuneempi pikkuveljensä tilasta kuin itsensä tilasta, ja koitti siirtyä istuma-asentoon nähdäkseen veljeensä paremmin. Se jäi kuitenkin vain yritykseksi, sillä särky esti suuret liikkeet. Hänen oli tyydyttävä vain paikallaoloon. Bastian Rufus Barclay Cranagen päätä suojeli moottoripyöräkypärä, joten hänen päänsä pitäisi olla suhteellisen hyvässä kunnossa. Kypärä peitti samalla myös pojan ruskeita hiuksia. Pyörälle oli käynyt pahemmin, sillä se oli rikkoontunut useampiin osiin asfaltille pojan läheisyyteen. Joku onnettomuuden silminnäkijöistä tai onnettomuuden toisena osapuolena toiminut autokuski oli luultavasti hälyttänyt apua, sillä Bastianin korviin kantautui hetkellisesti hälytysajoneuvon äänet. Poika oli sitä mieltä, että hälytys kuului juuri ambulanssille, mutta vaihtoehdoiksi lukeutui myös johonkin toiseen hälytystehtävään menevä ajoneuvo kuten paloauto tai poliisiauto. Ajoneuvojen äänissä oli hienoinen ero, mutta poika ei niitä pystynyt juuri sillä hetkellä erottamaan. Yksi ambulansseista pysäköi lähelle kolaripaikkaa ja toinen ambulanssi heti perään. He olivat näköjään lähettäneet kaksi lanssia, luultavammin sekä autokuskille että kevytmoottoripyörällä liikkeellä olleille pojille. Toisesta lansseista nousseet saapuivat Bastianin vierelle. Toinen ensihoitajista mietti siirtymistä pojan veljen luokse, mutta ei kerennyt tehdä elettäkään, kun huomasi siellä kaksi toisen lanssin ensihoitajaa tekemässä töitänsä(?). Kyselyiden ja nopean tarkastuksen jälkeen veljeksistä vanhin nostettiin paareille, joita ensihoitaja alkoi työntämään. Kaikki tapahtumat kolarin jälkeen tuntuivat ikuisuudelta. Tai ainakin sitä mieltä paareilla maannut 16-vuotias poika oli. Hän oli nyt lanssin takaosassa naispuolisen ensihoitajan kanssa, kun taas miespuolinen otti tehtäväkseen lanssin ajamisen. ”Bart!” ruskeat hiukset omannut poika huudahti ja samalla tarttui puristavalla otteella naisen käsivarteen. ”Veljesi tuodaan perässämme, älä huolehdi”, nainen tyytyi vastaamaan ja loi samalla hetkeksi lempeän hymyn kasvoilleen, jolloin poika päätti irrottaa otteensa ja laittaa kätensä rintakehänsä päälle. Hälytysajoneuvon äänet sekoittuivat ensihoitajan puheen sekaan. Poika tuskin jaksoi pitää silmiään avonaisina. Bastianin oli kysyttävä mihin sairaalaan he olivat menossa. ”Saavumme viiden minuutin sisällä St. Josephiin”, nainen vastasi samalla pitäen monitoreita silmällä. ”Isäni on siellä.”  //jos voit laittaa bastianin vuoden vanhemmaksi |
|
|
|
Post by Angelus on Mar 8, 2016 10:38:21 GMT
//burkhardille voi laittaa kans vuoden lisää
|
|
|
|
Post by Jp on Mar 8, 2016 14:34:24 GMT
 Bartholomew Drake Cranage ei voinut uskoa sitä todeksi. Äsken kaikki oli ollut hyvin, mutta sitten kuin salamaniskusta, kaikki oli alkanut mennä päin takalistoa pahimmillaan sellaisella tavalla, joka ei ollut korjattavissa. Miksi maailman piti toimia juuri näin? Juuri äsken hän ja Rufus olivat olleet matkalla Bartin salibandyharjoituksiin Bastianin tullessa nuoremman veljensä seuraksi katsomaan miten poika maalissa tänään pärjäsi. Menestys oli melkolailla sidottua siihen, miten pojan verensokerit käyttäytyivät. Hyvinä päivinä kohtaus ei yllättänyt ollenkaan, mutta huonoina päivinä Bart saattoi vai tuupertua maalin eteen ja päästää tulevan vedon sisään ennen kuin kukaan huomasi pojan menettävän tajuntaansa. Sairaus oli pirullinen, koska se teki jokaisesta minuutista todella epäåvarman, joten Bartin piti elää kuin viimeistä päivää. Maalivahdin varusteista puheenollen, niistä oli ollut pientä hyötyä, koska lukuisat pehmusteet paidan sekä housujen alla olivat pehmentäneet laskua...ainakin hieman pojan lennettyä kassinsa päälle. Tosin kypärästä ja kengistä oli ollut niiden kovuuden suhteen haittaa ja taas hanskoista ei ollut kumpaakaan, ei etua eikä harmia. Kahden ensihoitajan tullessa pojan kimppuun, Bart yritti paeta turhaan veljensä perään, kunnes toinen ensihoitajista kertoi heidän joutuvan samaan paikkaan. Se rauhoitti Bart – nimistä poikaa hieman, mutta silti jokin jäi pikkumiehen mieltä kaivertamaan. Ensihoitajien lupauduttua nostamaan Bartin kassin myös amblulanssiin, Bart tarrasi kaikki tuntemansa ruumiinosat sitä vasten. Pojan salibandyn pelaamiseen tarkoitetut vaatteet olivat Bartille kaikki kaikessa, koska vaatteet saadessaan hänellä oli ollut unelma. Unelma pelata joskus Yhdysvaltain salibandymaajoukkueessa muiden huippujen kanssa ja puollustaa heidän päätyään vihollisilta, jotka halusivat saada sen reikäisen pallon avulla verkon heilumaan ja heidät häviämään. Palattuaan ajatuksistaan todellisuuteen, Bart tunsi kaipaavansa jotain lähelleen. Jotain karvaista, kunnes poika ymmärsi kuka hänen viereltään puuttui. Pojalla oli ikävä perheen koiraa, joka lähes aina piristi tuota nuolemalla poikaa niin kasvoista kuin varpaiden väleistä. Mitä enemmän Drake mietti asiaa, sen enemmän hän tunsi kaipaavansa ystäväänsä ja suojeliaansa. Lopulta muisteleminen teki aivan liian kipeää, joten Bartin oli pakko lopettaa uskollisimman liittolaisensa ajattelu, joten aivot pakottivat ruskeatukkaisen pojan ajattelemaan veljeään Bastiania. Entä jos hänen veljelleen oli käynyt jotain korvaamatonta. Veljelle, joka oli aina pelastanut hänet diabetes-kohtauksen yllättäessä pahimpaan mahdolliseen aikaan. Pojan joka oli antanut jotain makeaa syötävää alhaisiin verensokeripitoisuuksiin sekä suostunut mittaamaan pojan veresokeriarvot Bartin pelätessä neuloja kuin mikäkin pieni lapsi. Ambulanssien pysähtyessä johonkin Bart päätti repiä itsensä irti ensihoitajan pidättelystä huolimatta etsiäkseen veljensä, vaikka näkökyky heitteli päin härän takapuolta ja kivut olivat sietämättömiä. Bart etsisi sielunveljensä, vaikka siinä menisi samalla omakin henki. |
|
|
|
Post by Angelus on Mar 10, 2016 15:11:34 GMT
Burkhard Wolf Schindler oli saanut juotua maidottoman, mutta sokerillisen kahvinsa. Hän oli ajatellut jossain vaiheessa tulevaisuutta vähentävänsä sokerimäärää jopa olemattomiin asti. Näillä näkymin ei ole vielä tullut suuria muutoksia, vaikka hän onkin kokeillut joskus aiemmin juoda kahvinsa ilman sokeria. Siitä ei tullut silloin mitään ja hänen oli lisättävä kuitenkin sokeri juomaan, jotta olisi saanut sen edes juotua. Olihan Burkhard saanut tauolla myös nopean kosketuksen hartialleen vaimoltaan, johon mies oli sitten vastannut nopeasti hymyillen ja syventynyt sen jälkeen takaisin käsissään olleen sanomalehden lukuun. He eivät näyttäneet juurikaan hempeilyä työpaikalla, sillä se voisi vaikeuttaa kummankin osapuolen työntekoa ja tehdä ehkäpä myös kollegoiden olotilan tukalaksi. Urheilusivut eivät juurikaan miestä kiinnostaneet, joten ne hän sivuutti kylmästi. Samoin kävi uutiselle, jossa kerrottiin jostakusta julkisuuden henkilöstä ja tämän suhdesotkuista. Hän ei kiinnittänyt huomiota siihen, kuka julkkis olisi ollut kyseessä. Ainoat asiat, jotka miehen käsissä olleesta lehdestä kiinnostivat, olivat kuolinilmoitukset ja takasivun sarjakuvat. Hän päätyi hymähtämään luettuaan hauskanoloisen, neljän ruudun pituisen sarjakuvastripin. Kun Burkhardin tauko tuli päätökseen, lähti tämä hänen ja erään toisen patologin jakamaan työhuoneeseen tekemään paperitöitään, joihin lukeutuivat esimerkiksi 62-vuotiaan naisen ruumiinavausraportin valmiiksi täyttäminen ja seuraavaan avaukseen valmistautuminen lukemalla tulevan avausuhrin potilaskansiota. Patologina toimiva mies joutui siirtämään molemmilla käsillään työpöydällensä tilaa. Pöydällä näkyi olevan useita kansiopinoja sekä pinon tyylisiä kasoja, jotka olivat jostain selittämättömästä syystä sattuneet levähtämään. Pinojen takia tuskin näki pöydän valkoista pintaa. Pinot tottelivat olotiloja, kuten tulevat, keskeneräiset ja valmiit. Keskeneräisiä näytti olevan eniten, mutta se oli sinänsä harhakuva, sillä suurin osa loppuun asti tehdyistä kansioista olivat kohtalaisen näteissä riveissä valkoisilla hyllyillä. Aikaisemmin huone oli sisustettu mahonginpunaisilla puukalusteilla, mutta vuosi sitten huone koki lähes täydellisen muutoksen. Siitä tehtiin valoisampi ja tilavampi pelkästään valkoiseksi maalaamisen avulla. Huonekalut tottelivat nykyisin valkoisen, mustan ja harmaan värimaailmoja. Burkhardin valkoiset Puman Smash Le -kengät nousivat työpöydän ja parin alle jääneen kansion päälle. Saksalaissukuisen katse kääntyi vasemmalle, suoraan oikeanpuoleisiin hyllylokeroihin. Sekä ylä- että alahylly olivat varattu miehen henkilökohtaisille tavaroille. Ylemmältä hyllyltä löytyi kahvipuruja sisältävä metallilaatikko, tiiviisti suljettu palasokerirasia, miehen puhelimelle varattu laturi, käsirasvapumppupullo ja muutama muu esine. Alemmalta hyllyltä löytyi vain valokuvia, joita oli viisi kappaletta. Kuva jokaisesta pojastaan ja nykyisestä vaimostaan olivat näkyvillä, mutta kuva entisestä vaimosta oli kaadettuna niin, että kuvaa ei pystynyt näkemään. Burkhard käänsi siniset silmänsä katsomaan oikeassa keskisormessaan ollutta pirunnyrkkisormustaan. Sormus oli koottava, sisältäen kuusi osaa.  |
|
