|
|
Post by pokemon on Mar 5, 2016 14:42:47 GMT
alkaakohan tää pian?
|
|
|
|
Post by wifix on Mar 5, 2016 14:47:55 GMT
|
|
|
|
Post by sini on Mar 5, 2016 14:50:07 GMT
lisäilen katri sut ku pääsen kotiin ja laittelen alotuksen sit :-) ei pitäs mennä kauaa ku käyn vaa apteekis hakees antibiotit itelleni  ja hei mun naiselle saa ehotella enemmänki suhteita :-) |
|
|
|
Post by wifix on Mar 5, 2016 14:51:22 GMT
- heijei meen varmaankin pian ulos, mutta tuun sit tosiaan illemmalla roolaileen (:
|
|
|
|
Post by sini on Mar 5, 2016 16:39:51 GMT
alkaa ||
kello lähenee neljää ja eletään syyskuista lauantaita, mutta koska elämme kaliforniassa niin mikään älyttömän kylmä ei vielä ole. ulkona on 18 astetta lämmintä ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, hieman kuitenkin tuulee, mutta sehän ei menoa kuitenkaan haittaa. hahmomme ovat mitä luultavammin sairaalalla, mutta sen enempää en määrää tekemisistänne. huomioittehan, että kulkulupa toimii avaimena jokaiseen huoneeseen, jonne hahmoillanne on oikeudet mennä. eikai tässä sen kummallisempaa kuin hyviä roolipelaushetkiä!
|
|
|
|
Post by Angelus on Mar 5, 2016 16:46:44 GMT
alkaa ||
kello lähenee neljää ja eletään syyskuista lauantaita, mutta koska elämme kaliforniassa niin mikään älyttömän kylmä ei vielä ole. ulkona on 18 astetta lämmintä ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, hieman kuitenkin tuulee, mutta sehän ei menoa kuitenkaan haittaa. hahmomme ovat mitä luultavammin sairaalalla, mutta sen enempää en määrää tekemisistänne. huomioittehan, että kulkulupa toimii avaimena jokaiseen huoneeseen, jonne hahmoillanne on oikeudet mennä. eikai tässä sen kummallisempaa kuin hyviä roolipelaushetkiä! //Mones päivä toi lauantai olis? |
|
|
|
Post by pokemon on Mar 5, 2016 17:28:50 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez vetää valkoisen takkinsa päälleen, hymähtäen vain alahuultaan purren taakseen jäänelle Zacharylle hyvästeiksi. Hän ei henkilökohtaisesti oikein tiennyt, että mikä heidän juttunsa olisi - mutta pelkkä tälläinenkin kävi paremmin kuin hyvin hänelle. Nainen vielä yrittää asetella vaaleita, pitkiä kutrejaan parempaan asentoon kunnes avaakin siivouskomeron oven - lähtien sieltä mahdollisimman huomaamattomasti pois. Hän voisi mennä vielä nappaamaan suuhunsa jotain ennen asiakastaan, joka saapuisi viidentoista minuutin kuluttua. Vielä vaaleaverikkö varmistaa hiustensa olevan kunnolla, jottei tulisi mitään epäilyjä ja olisi se muutenkin mukavempaa näyttää hyvältä kuin tulla sotkuisella tukalla töihin. Lopez piti hyvää huolta ulkonäöstään ja olikin tarkka sen suhteen. Sairaalaan vaatteetkaan eivät olleet mitenkään erityisen muodikkaat hänen mielestä, mutta ne olivat ainakin mukavat ja olivat erittäin käytännölliset työtä ajatellen. Jonkinlaiseen taukohuoneeseen päästyään nainen suuntaa ensimmäseksi peilin eteen, katsellen ensin meikkejään jotka olivat jostain kohdista päässyt hieman leviämään. Varovaisesti sormenpäällään Esmee pyrkii pyyhkimään ala- ja yläluomeltaan ripsivärejään pois sekä levinneitä huulipuniaan myös. Itsensä valmiiksi saatuaan ranskalaissukuinen kävelee suoraan kahvinkeittimen luo, ottaen kupin yläkaapista ja kaataen siihen tummaa, vielä lämmintä olevaa juomaa. Nainen nappaa vielä jääkaapista maidon, jota kaataa hieman kahvinsa sekaan. Vaaleaverikkö kävelee suoraan istumaan penkille, nauttien huoneessa vallitsevasta hiljaisuudesta. Hän rakasti kyllä olla tekemisissä ihmisten kanssa, mutta osasi nainen toisaalta nauttiakkin yksinäisyydestä jota ei paljoa hänen työpaikalla saanut. Rauhassa kahvia juoden Esmee katselee ulkona olevaa aurinkoista ilmaa, joka sai hänet haluamaan sinne. Nyt se ei kuitenkaan onnistuisi - asiakas tulisi luultavasti aivan hetken kuluttua ja eipä vaalaeverikön kuitenkaan aivan mikään pakko ollut päästä pihalle, ainoastaan hyvän sään takia sielä olisi mukava olla mutta siihen se hauskuus loppuisikin. Lopezin esikoinen voisi kuitenkin suunnata illemmalla jonnekkin, mutta ei oikeastaan tiennyt että minne ja kenen kanssa. Voisihan hän ehkä kysyä Sidneytä ja samalla onnitella toista uudesta työpaikasta. Toisaalta kyseisellä naisella voisi olla töitä myöhempään. Itsekseen huokaisten vaaleaverikkö ei kuitenkaan jaksa hukata ajatuksiaan vielä niin kauas, vaan päätyy nappaamaan puhelimen taskustaan ja selailemaan hetken sieltä jotain samalla kun hörpittiin kahviaan.  |
|
|
|
Post by Jp on Mar 5, 2016 18:47:09 GMT
//tuun roolii vimeistää huomen, ku kaveri on meil yötä
Acelle naista kenties?
|
|
|
|
Post by Jp on Mar 5, 2016 21:04:50 GMT
tervetuloa Sinin uuteen sairaalaroolipeliin, jonka näin perjantai-iltana ajattelin teille kirjoittaa. heti alkuun sanon, että roolipeli on tosiaan aina mukaan -tyylinen ja mukaan mahtuu niin henkilökunnalla kuin myös potilailla. huomioithan kuitenkin sen, että potilaat ovat mieluiten ihan pitkäaikaisia potilaita, sillä voi olla hiukan tylsähköä roolipelata hahmolla, joka on saapunut sairaalaan vain tikattavaksi tai kipsattavaksi. enkä tosissaan ole väsäämässä pareja tai näille juonia vaan saatte ne suunnitella aivan itse, mutta enempää en tähän ala niinkään latelemaan vaan siirrytään seuraavaan osioon.
kriteerit eli mitään tarkkaa rivimäärää en tähän roolipeliin aseta, vaikkakin toivon, ettei kukaan roolaisi aina sitä kahta ja puolta riviä. edes hieman voisi nähdä vaivaa siihen kirjoittamiseen. ja tosiaankin mieluiten roolipelaisimme yksikön kolmannessa muodossa eli hän-muodossa, koska itse koen sen paljon laadukkaammaksi kuin yksikön ensimmäisen muodon. aikamuodon saat aivan itse kuitenkin päättää.
hahmomme ovat kaikki jollain tavalla yhteydessä sairaalaamme. olivat he sitten henkilökuntaa tai potilaita. potilaille en ala minkäänlaista ikähaarukkaa luomaan, sillä on mahdollista, että he ovat myös lastenosastolla tai vanhempaa luokkaa. lääkäreille ja muille hoitajille kuitenkin sen verran huomioksi, että kannattaa iän valinnassa huomioida koulutuksen kesto ja mahdollinen entinen työkokemus. hahmollasi voi olla tatuointeja, lävistyksiä ja shokkivärejä. mitä ikinä keksitkään hahmoltasi löytyvän, kunhan esimerkiksi lävistykset huomioidaan siinä muodossa, että ne työaikana pitää olla poissa. hahmosi ei myöskään kulje uusimmissa calvin kleinin upeissa vaatteissa vaan työ- tai sairaala-asussa. olkaahan luovia hahmojenne kanssa.
St. Joseph Hospital sijaitsee Los Angelesissa, Kalifornian osavaltiossa. kyseinen sairaala toimii tällä kertaa roolipelimme miljöönä. kymmenkerroksinen sairaala on hyvämaineinen ja juuri remontoitu. hyvät ja toimivat leikkaussalit, potilaiden huoneet ja muut tilat. asiakkaiden mukavuuteen on panostettu ja erilaisi tarpeita huomioitu. paikka tunnetaan myös viisaista ja ammattitaitoisista lääkäreistä, jotka ovat saanneet aivan erinomaista palautetta. sairaalassa on tosissaan lastenosasto, synnytysosasta, neurologinenosasto ja monia muita. suurinosa potilaista on huoneessa muiden potilaiden kanssa, mutta jotkut ovat valmiita maksamaan yksityisestä huoneesta enemmän ja näin ollen saanneet omaa rauhaa. eristystiloja ei tästä sairaalasta puutu vaan kyseistä tarvetta on myös huomioitu. sairaala sijaitsee hieman keskustalta syrjässä, mutta sinne pääsee hyvinkin helposti. mahdollisuus paikalle on myös päästä medihelillä, jolla on sairaalan katolla oma laskeutumispaikka.
työasuina toimii kaikilla valkoiset housut ja takki, jonka alla mieluiten myös samaan sävyyn paita. jokainen tuo kengät itse. kaulassa roikkuu kulkulupa, sillä moni tila sellaisen vaatii, kuten pukuhuoneet, henkilökunnan oma tila ja tietyt osastot. kuitenkin kulkulupa pysyy visusti piilossa uteliailta katseilta, jonka takia rinnustasta löytyy kuvallinen nimilappu, jossa esitetään selkeästi nimi ja sairaalassa tehtävä työ. kuitenkin leikkaussalissa työasuna toimii kertakäyttöinen vihreä kokoasu ja myöskin kasvoilla hengityssuoja.
työtehtäviä ovat esimerkiksi vastaanottotyöntekijä, joka neuvoo ensihoitajat oikeaan paikkaan ja huolehtii päivystyksen potilaiden kanssa, että tarpeelliset paperit löytyvät ja muut paperit ovat täytetty. vastaanottotiskillä työskentelee aina joku ympäri vuorokauden. sairaalassa pyörii myöskin koko ajan siivoojia, jotka huolehtivat, että hygienia pysyy kohdallaan, heitäkin työskentelee useita samaan aikaan ja ympäri vuorokauden. myös kanttiini löytyy, joka myöskin on ympäri vuorokauden auki, mutta tuotevalikoima hyvinkin suppea. toinen ruokapaikka, joka on vain päivisin auki, löytyy aivan kanttiinin vierestä ja sieltä on mahdollisuus saada hieman täyttävämpää ruokaa. sitten on useita lääkäreitä, hoitajia, kirurgeja, sun muita, jotka hoitavat potilaita ympäri vuorokauden totta kai.
lomaka || kokonimi - ikä ja syntymäaika - sukupuoli, suuntautuminen ja siviilisääty - työtehtävä tai potilas ja syy sairaalahoidolle muutamalla sanalla - roolipelaaja
mukana ||
sidney lee partlow - 26 ja syntynyt heinäkuun 18. päivä - nainen, hetero ja kysymysmerkki - aloittanut kuukausi sitten työskentelyn puheterapeuttina - sini
katrille nainen
kristine "kris" amelia longwood - 29, syntynyt 14. maaliskuuta - nainen, hetero & mahd. parisuhteessa? - kirurgi, erityistynyt sydän- ja rintaelinkirurgiksi, työskentelee myös päivystyksessä - veera
Alecto Elisabeth Hayes - 30 ja syyspäivän tasaus - nainen, hetero ja parisuhteessa (?) -anestesialääkäri - Jp
Ace Jason Hayes - 25 ja syyspäivän tasaus - mies, bi ja suhteessa (?) - kouluttautuu ortopediaan -Jp
zachary allen wenworth - 30, syntynyt 19. toukokuuta - mies, hetero & kysymysmerkki - kirurgi, erityistynyt ortopediaan - veera
burkhard wolf schindler - 33 ja 1. tammikuuta - mies, bi & mahd. suhde? - työskentelee patologina, mutta aikaisemmin työskenteli lastenlääkärinä - angelus
Sirius Alex Hayes - 9 ja 1.4 - poika,bi -rabies eli siis joutunut raivotautia kantavan eläimen raatelemaksi ja poika sairastaa siis vesikauhua (raivotauti ja vesikauhu on sama asia, mut ihmisistä puhuttaessa käytetään nimeä vesikauhu). Siriuksen tapauksessa poika joutui koiran raatelemaksi pureman tullessa niskaan. - Jp
Rigel Alec Hayes- 9 ja aprillipäivä- poika,bi ja vapaa - potilas ja voimakas oksentelu sekä ulostaminen (oireita esiintyy myös samaanaikaan eli Rigel saattaa oksentaa ja ulostaa samaan aikaan) - Jp
tervetuloa!
Kannattaisko tähän merkata ne suhteet? Vois helpottaa pelaamista kun tietäis et mitä on sovittu. |
|
|
|
Post by wifix on Mar 5, 2016 22:00:51 GMT
zachary allen wenworth - asetteli virne huulillaan valkoisen takkinsa kauluksia paremmin, jättäen tältä kertaa takin napit auki ainakin hetkellisesti. Alahuultaan hennosti purren mies katseli kaikessa rauhassa kuinka vaaleaverinen askelsi ulos komerosta, sulkien oven nopeasti perässään sekä jättäen miehen kiroamaan yksin omaa uskottomuuttaan. Eipä asia yleensä itse Esmeen kanssa herraa häirinnyt, mutta jokaisena kertana hänen yksin jäätyään, alkoi jonkin näköinen, huono omatunto painamaan hänen mieltään. Mutta minkäs tuollekkaan voi, tehty mikä tehty, sekä kaikki selkeästi tiesivät ettei hän itse ollut mistään parhaimmasta päästä. Päin vastoin, oli lähes mahdoton laskea kuinka moni sairaalan henkilökunnasta oli oppinut vihaamaan miestä viimeisien vuosien varrella, kaikki tuo pelkän kusipäisyytensä takia. Tummansinistä t-paitaansa suoristaen, päätyi hän vielä varmistamaan kulkulupansa sekä rinnuksissaan roikkuvan nimilappunsa olinpaikan, ennen kuin askelsi varmin, kylläkin rauhallisin askelin ulos siivouskomerosta, antaen oven valua itsestään kiinni. Tummia hiuksiaan siistien, sekä sänkeään hellästi hieraisten, loi hän ystävällisen hymyn heti ensimmäiselle vastaantulevalle henkilölle, ennen kuin päästi katseensa valahtamaan maahan, välttääkseen kaikki mahdolliset katseet. Hän osasi olla todella töykeä, sen tiesivät kaikki, mutta kertaakaan ei hän uransa aikana ollut yhtä typerä käytökseltään kenellekkään potilaista, kuin työtovereilleen. Ja sehän oli tietysti vain hyvä, työnsä hän sai aina tehdä kaikessa rauhassa ilman muiden typeriä kommentteja väliin, ja potkujakaan ei oltu edes harkittu kertaakaan, hänen ollessaan parhaimmillaan aina potilaiden seurassa. Käytävän päätyyn päästyään, Zachary tuuppasi rennosti taukotiloihin vievät ovet auki. Nopea hymy kohdistettiin mitään sanomatta kahvinsa ääreen päässeen vaaleaverikön suunnalle, käppäilen sitten pienen huoneen toisessa päässä olevalle pöydälle, johon kansionsa oli jokin aika sitten jättänyt. Lähestulkoon jokainen sairaalassa työskentelevä oli oppinut tunnistamaan Wenworthin työkansion jo kaukaa pelkistä siniharmaista kansistaan, ja jokainen oli jopa oppinut kiitettävän hyvin pysymään siitä erossa - sen pystyikin siis jättämään lähestulkoon mihin tahansa tarvitsematta pelätä hukkaavansa sen. Paksu kansio pamautettiin auki, hänen alkaessaan selailemaan kaikkia mahdollisia papereita mitä sisältä löytyi, pysähtyen tämän päivän aikataulunsa kohdalle. Tottahan toki ne saattoivat aina vaihdella hätätapauksien myötä, mutta tälle päivälle hänelle oli ainakin jo kaksi ajoitettua leikkausta, joista ensimmäinen olisi noin tunnin sisällä. Alahuultaan varovaisesti purren, kansio iskettiin takaisin kiinni, katseen liukuessa kohti seinässä jopa häiritsevän kuuluvasti tikittävää kelloa. Hänellä olisi vielä noin puolisen tuntia vapaata, ennen kuin leikkaussalia pitäisi mennä valmistelemaan, sekä potilas ottamaan vastaan. kristine "kris" amelia longwood - veti vielä viimeisimmänkin tikin miespotilaan ihon lävitse, pyyhkäisten veren tahtrimaa ihoa varovaisesti pienehköllä puhdistusliinalla, joka vasta hetki sitten oltiin upoitettu haavojen puhdistukseen tarkoitetussa lääkeaineessa. Pitkäksi jääneen "langan" vielä nopeasti lyhyemmäksi leikaten, asetti hän pieni hymy huulilleen muodostuen pinsetit sekä sakset takaisin peltiselle astialle. Katseensa hän puolestaan kohoitti kohti leikkauspöydän toisella puolella olevia nuorempia apulaisia, joiden takana pari muuta lääkäriä jo laittelikin välineitään pois onnistuneen ohitusleikkauksen jäljiltä. "Peittäkää tikkaukset, sekä kuljettakaa hänet teho-osastolle virkoamaan. Omaisille voitte antaa beetasalpaajaa, sekä statiinilääkkeitä ja nitroja mukaan, mutta kotiin hän ei vielä itse pääse pariin päivään. Jos tulee kysymyksiä, tiedätte mistä minut löytää", Longwood totesi pitämättä juurikaan taukoja sanojensa välillä, sekä vetäistessään valkoisen hengityssuojan pois suultaan. Hänen tehtävänsä potilaan leikkauksen osalta olisi nyt ohitse, joten oli vain ja ainoastaan fiksua yrittää livahtaa paikalta mahdollisimman nopeasti pois, mikäli hän kerkeisi juomaan edes yhden kupposen kahvia jatkuvasti lisääntyvien työtehtävien välillä. Untakaan nainen ei juurikaan ollut viimeisen kahdenkymmenenneljän tunnin aikana saanut, mutta loppupeleissä kuitenkin aivan tarpeeksi hereillä pysymiseen. Varmistettuaan että muut todella olivat ymmärtäneet mitä heidän tulisi tehdä, lähti Kristine vähin äänin pois leikkaussalista, jääden heti oven ulkopuolella odottavaan, pienehköön tilaan johon kaikki olivat jättäneet työtakkinsa odottamaan. Heti ensimmäisenä roskakoriin lensivät veren tahrimat kertakäyttöhanskat, sekä hengityssuoja, unohtamatta tietenkään päässään olevaa myssyä, jonka sisään oltiin onnistuneesti saatu kaikki hiukset tungettua. Eipä aikaakaan kun vihreä asukin oltiin saatu heitettyä pois, jättäen naiskirurgin päälle nyt vain valkoisen toppinsa, sekä valkoiset työhousunsa. Kulkulupansa pöydältä napaten, pujoitettiin se nopeasti kaulaan, jonka jälkeen vaaleaverikkö päätyi vielä vetäisemään valkoisen takkinsa ylleen, vilkaisten lopulta vielä ovessa olevan lasin lävitse leikkaussaliin, varmistaakseen avustajiensa tekevän mitä hän todella oli pyytänyt. Myönnettäköön, että Longwood ei todellakaan luottanut jokaiseen, varsinkaan uusiin avustajiinsa - entisten kanssa kaikki tuntui sujuvan ongelmitta, mutta uudet harjoittelijat tuntuivat välillä todellakin unohtelevan joitakin työtehtävistään, jonka myötä he olivat saaneet hänetkin kerran jos toisenkin ongelmiin. Parannellen päänsä päällä olevaa, siistiä poninhäntää, askelsi Kristine rauhallisin askelin pois leikkaussalilta, pyrkien pääsemään koko paikasta mahdollisimman kauas. Nyt hänelläkin olisi hetki jos toinenkin vapaata aikaa, eikä niitä aiottu käyttää kahvihuoneessa istumiseen. Ehkä hän jopa saattaisi hakea sairaalan kahvilasta pitkästä aikaa kupin kahvia, siellä kun ei oltu hetkeen käyty, edes sattumalta. - töks  
|
|
|
|
Post by Jp on Mar 5, 2016 22:16:07 GMT
zachary allen wenworth - asetteli virne huulillaan valkoisen takkinsa kauluksia paremmin, jättäen tältä kertaa takin napit auki ainakin hetkellisesti. Alahuultaan hennosti purren mies katseli kaikessa rauhassa kuinka vaaleaverinen askelsi ulos komerosta, sulkien oven nopeasti perässään sekä jättäen miehen kiroamaan yksin omaa uskottomuuttaan. Eipä asia yleensä itse Esmeen kanssa herraa häirinnyt, mutta jokaisena kertana hänen yksin jäätyään, alkoi jonkin näköinen, huono omatunto painamaan hänen mieltään. Mutta minkäs tuollekkaan voi, tehty mikä tehty, sekä kaikki selkeästi tiesivät ettei hän itse ollut mistään parhaimmasta päästä. Päin vastoin, oli lähes mahdoton laskea kuinka moni sairaalan henkilökunnasta oli oppinut vihaamaan miestä viimeisien vuosien varrella, kaikki tuo pelkän kusipäisyytensä takia. Tummansinistä t-paitaansa suoristaen, päätyi hän vielä varmistamaan kulkulupansa sekä rinnuksissaan roikkuvan nimilappunsa olinpaikan, ennen kuin askelsi varmin, kylläkin rauhallisin askelin ulos siivouskomerosta, antaen oven valua itsestään kiinni. Tummia hiuksiaan siistien, sekä sänkeään hellästi hieraisten, loi hän ystävällisen hymyn heti ensimmäiselle vastaantulevalle henkilölle, ennen kuin päästi katseensa valahtamaan maahan, välttääkseen kaikki mahdolliset katseet. Hän osasi olla todella töykeä, sen tiesivät kaikki, mutta kertaakaan ei hän uransa aikana ollut yhtä typerä käytökseltään kenellekkään potilaista, kuin työtovereilleen. Ja sehän oli tietysti vain hyvä, työnsä hän sai aina tehdä kaikessa rauhassa ilman muiden typeriä kommentteja väliin, ja potkujakaan ei oltu edes harkittu kertaakaan, hänen ollessaan parhaimmillaan aina potilaiden seurassa. Käytävän päätyyn päästyään, Zachary tuuppasi rennosti taukotiloihin vievät ovet auki. Nopea hymy kohdistettiin mitään sanomatta kahvinsa ääreen päässeen vaaleaverikön suunnalle, käppäilen sitten pienen huoneen toisessa päässä olevalle pöydälle, johon kansionsa oli jokin aika sitten jättänyt. Lähestulkoon jokainen sairaalassa työskentelevä oli oppinut tunnistamaan Wenworthin työkansion jo kaukaa pelkistä siniharmaista kansistaan, ja jokainen oli jopa oppinut kiitettävän hyvin pysymään siitä erossa - sen pystyikin siis jättämään lähestulkoon mihin tahansa tarvitsematta pelätä hukkaavansa sen. Paksu kansio pamautettiin auki, hänen alkaessaan selailemaan kaikkia mahdollisia papereita mitä sisältä löytyi, pysähtyen tämän päivän aikataulunsa kohdalle. Tottahan toki ne saattoivat aina vaihdella hätätapauksien myötä, mutta tälle päivälle hänelle oli ainakin jo kaksi ajoitettua leikkausta, joista ensimmäinen olisi noin tunnin sisällä. Alahuultaan varovaisesti purren, kansio iskettiin takaisin kiinni, katseen liukuessa kohti seinässä jopa häiritsevän kuuluvasti tikittävää kelloa. Hänellä olisi vielä noin puolisen tuntia vapaata, ennen kuin leikkaussalia pitäisi mennä valmistelemaan, sekä potilas ottamaan vastaan. kristine "kris" amelia longwood - veti vielä viimeisimmänkin tikin miespotilaan ihon lävitse, pyyhkäisten veren tahtrimaa ihoa varovaisesti pienehköllä puhdistusliinalla, joka vasta hetki sitten oltiin upoitettu haavojen puhdistukseen tarkoitetussa lääkeaineessa. Pitkäksi jääneen "langan" vielä nopeasti lyhyemmäksi leikaten, asetti hän pieni hymy huulilleen muodostuen pinsetit sekä sakset takaisin peltiselle astialle. Katseensa hän puolestaan kohoitti kohti leikkauspöydän toisella puolella olevia nuorempia apulaisia, joiden takana pari muuta lääkäriä jo laittelikin välineitään pois onnistuneen ohitusleikkauksen jäljiltä. "Peittäkää tikkaukset, sekä kuljettakaa hänet teho-osastolle virkoamaan. Omaisille voitte antaa beetasalpaajaa, sekä statiinilääkkeitä ja nitroja mukaan, mutta kotiin hän ei vielä itse pääse pariin päivään. Jos tulee kysymyksiä, tiedätte mistä minut löytää", Longwood totesi pitämättä juurikaan taukoja sanojensa välillä, sekä vetäistessään valkoisen hengityssuojan pois suultaan. Hänen tehtävänsä potilaan leikkauksen osalta olisi nyt ohitse, joten oli vain ja ainoastaan fiksua yrittää livahtaa paikalta mahdollisimman nopeasti pois, mikäli hän kerkeisi juomaan edes yhden kupposen kahvia jatkuvasti lisääntyvien työtehtävien välillä. Untakaan nainen ei juurikaan ollut viimeisen kahdenkymmenenneljän tunnin aikana saanut, mutta loppupeleissä kuitenkin aivan tarpeeksi hereillä pysymiseen. Varmistettuaan että muut todella olivat ymmärtäneet mitä heidän tulisi tehdä, lähti Kristine vähin äänin pois leikkaussalista, jääden heti oven ulkopuolella odottavaan, pienehköön tilaan johon kaikki olivat jättäneet työtakkinsa odottamaan. Heti ensimmäisenä roskakoriin lensivät veren tahrimat kertakäyttöhanskat, sekä hengityssuoja, unohtamatta tietenkään päässään olevaa myssyä, jonka sisään oltiin onnistuneesti saatu kaikki hiukset tungettua. Eipä aikaakaan kun vihreä asukin oltiin saatu heitettyä pois, jättäen naiskirurgin päälle nyt vain valkoisen toppinsa, sekä valkoiset työhousunsa. Kulkulupansa pöydältä napaten, pujoitettiin se nopeasti kaulaan, jonka jälkeen vaaleaverikkö päätyi vielä vetäisemään valkoisen takkinsa ylleen, vilkaisten lopulta vielä ovessa olevan lasin lävitse leikkaussaliin, varmistaakseen avustajiensa tekevän mitä hän todella oli pyytänyt. Myönnettäköön, että Longwood ei todellakaan luottanut jokaiseen, varsinkaan uusiin avustajiinsa - entisten kanssa kaikki tuntui sujuvan ongelmitta, mutta uudet harjoittelijat tuntuivat välillä todellakin unohtelevan joitakin työtehtävistään, jonka myötä he olivat saaneet hänetkin kerran jos toisenkin ongelmiin. Parannellen päänsä päällä olevaa, siistiä poninhäntää, askelsi Kristine rauhallisin askelin pois leikkaussalilta, pyrkien pääsemään koko paikasta mahdollisimman kauas. Nyt hänelläkin olisi hetki jos toinenkin vapaata aikaa, eikä niitä aiottu käyttää kahvihuoneessa istumiseen. Ehkä hän jopa saattaisi hakea sairaalan kahvilasta pitkästä aikaa kupin kahvia, siellä kun ei oltu hetkeen käyty, edes sattumalta. - töks //Alecton hätäinen ilmoitus raivotautisesta eläimestä sais varmmaan säpinää aikaan. |
|
|
|
Post by Angelus on Mar 6, 2016 0:03:26 GMT
Vaaleat hiukset omannut obduktioavustaja siirsi ruumiinavauspöydällä maanneen 62-vuotiaan naisuhrin patologina toimineen Burkhard Wolf Schindlerin kanssa alustalle, jonka avulla avustaja vei uhrin takaisin kylmiön puolelle. Siellä pidettiin ruumiinavausta odottavia sekä niitä, joille kyseinen toimenpide oli jo tehty. Avustajan palatessa takaisin vanhemman miehen seuraan, tokaisi tämä Burkhardille mielipiteensä uhrin elämästä ja mikä oli johtanut kyseisen henkilön kuolemaan. Kaksikko käytti mustaa huumoria puheissaan etenkin silloin, kun paremmin palkatut johtajat eivät olleet paikalla. Kaikki johtajat eivät pitäneet kyseisestä huumorinlajista, mutta poikkeuksia löytyi myös heidän joukostaan. ”Kun olet saanut putsattua pöydän, pääset kahville”, Burkhard huikkasi, kun obduktioavustajana työskentelevä William oli juuri aloittamaisillaan ruumiinavauspöydän huuhtelun. ”Mee nyt vaa siitä, muuten tästä ei tuu mitää ja sitte tää jäis vaan tällaiseen kuntoon”, William viittasi puheessaan pöydän senhetkiseen puhtausasteeseen, joka ei ollut juurikaan puhtauden lähellä. Ainahan avauksessa tuli jos jonkinlaista siivottavaa pöydälle. Vesipisarat putoilivat kuuluvasti vasten metallista ruumiinavauspöytää. 33-vuotias patologi huitaisi kädellään hyvästit ja poistui ruumiinavausalueelta, mutta ennen poistumista heitti käsissään pitämät hanskat roskiin. Burkhard saapui melko pienen oloiseen huoneeseen, jossa puettaisiin ylle avaruuspukua muistuttava suojapuku, mikäli ruumiinavausta vailla olevassa uhrissa havaittaisiin tarttuvia tauteja, kuten esimerkiksi ruttoa, tai muissa tilanteissa, joissa oltaisiin epävarmoja. Mutta yleensä avauksen pystyi hoitamaan pelkästään maskia, kengänsuojia ja hanskoja käyttämällä. Hän päätyi pesemään kätensä saippuan kanssa ennen kuin poistui huoneesta. Schindlerin perheen keskimmäiseksi syntynyt mies päätyi nopeiden askeleiden avulla lääkärien taukotilojen oville. Hän avasi oven käyttämällä vain oikeaa kättänsä. Hän loi hetkellisen vilkaisun paikallaolleisiin, nyökäten nopeasti kaikille. Sinisilmäisen miehen matka jatkui tämän omalle kaapilleen. ”Schindler”, mies hymähti lukiessaan ääneen kaappiin teipatun sukunimen, jonka tämä oli omin käsin kirjoittanut punaisella tussilla. Miehen molemmat vanhemmat ovat lähtöisin Saksasta, mutta hän itse on syntynyt sisarustensa tapaan Yhdysvalloissa. Burkhard asetti numerolukkoonsa oikeat numerot ja avasi harmaan kaapin oven nopealla liikkeellä. Hänen käteensä tarttui keinotekoisesti omenanmakuiseksi kehitetty energiapatukka. Omenan syöminen raakana aiheutti saksalaissukuiselle patologille allergisia reaktioita, mutta jollain ihmeen tavalla tämä pystyi syömään sitä esimerkiksi patukoissa, uunissa laitettuina ja mehuna. Toisena allergiana voitaisiin pitää raa’an perunan tärkkelystä, mutta sitä ei ole miehelle koskaan millään testeillä varmistettu. Hän vain suosiolla välttää perunoiden kuorimista, mutta jos hän joutuu joskus kuorimaan, käyttää hän tällöin suojalaseja ja hengityssuojaa. Burkhard sulki kaappinsa oven ja lukitsi sen. Ei sillä, että hän ei luottaisi kollegoihinsa. Se oli vain hänelle pinttynyt tapa. Ruskeat hiukset omannut mies avasi energiapatukkansa, haukkasi siitä yhden haukun ja kääntyi sitten läheisen lattiapeilin puoleen. Hän nosti sen verran valkomustan – mihin oli printattu kuva luurangosta – t-paitansa helmaa, että näki suoraan vatsassaan olleeseen arpeen. Hän päätyi hipaisemaan oikeankäden etusormellaan arpea, osa muistikuvista palautuivat mieleen. Arpi ei ole ollut siinä kuin vasta kahden vuoden ajan, se oli tullut eräänä iltana, kun Burkhard oli päätynyt juhlimaan kapakkaan veljensä syntymäpäiviä tämän kaverusten kanssa. Päivänsankari ja juhlaseuraan kuulumaton mieshenkilö olivat joutuneet sanaharkkaan, joka oli lopulta päätymässä tappeluun. Juhlaporukan selvimpänä Burkhard päätti lopettaa kaksikon puuhat, mutta saikin yllättäen osuman sanaharkan toisen osapuolen esille ottamasta veitsestä. Sinisilmäisen muistikuvat loppuivat, joten tämä laski paitansa takaisin valkoisten työhousujen sisään. Hän piti paljon enemmän farkkujen käyttämisestä, mutta käytti niitä vain silloin tällöin työaikanaan. Patologi haukkasi vielä kaksi haukkua patukasta, kunnes päätyi heittämään sen roskakoriin. Hän käveli taukohuoneen kahvinkeittimen luokse ja kaatoi tiskikaapista ottamaansa kahvikuppiin kahvia, jättäen noin sormen paksuuden verran tilaa kupin yläreunaan nähden. Hän ei lisännyt maitoa, mutta otti pari sokeripalaa mustan juomansa joukkoon. Sitten hän istuutui yhteen pöydistä ja nappasi käsiinsä sanomalehden, johon joku oli näköjään jo jättänyt kahvikupin jäljen.  |
|
|
|
Post by wifix on Mar 6, 2016 13:12:26 GMT
kristen "kris" amelia longwood - askelsi varmoin askelin käytävän puolessavälin olevan, pienehkön infopisteen luokse. Alahuultaan varovaisesti purren kirurgi painoi kämmenensä papereiden täyttämälle tiskille, kohoittaen katseensa sen toisella puolella hääräävään mieshoitajaan lempeästi hymyillen. "Tobias Hudson", hän totesi mitä rauhallisimpaan äänensävyyn, jonka myötä hän alkoi tarkkaavaisesti seurailla kuinka herra yritti parhaansa mukaisesti löytää kaiken tuon sotkun keskeltä miespuolisen potilaansa papereita. Hän ei koskaan ollut ymmärtänyt sitä, kuinka kyseisellä pisteellä pystyi olemaan vain ja ainoastaan yksi hoitaja kerrallaan, sen verran sotkuiseksi tiskikin oli mitä ilmeisimmin kaiken kiireen lomassa jäänyt. Eipä tuossa loppupeleissä kuitenkaan kauaa mennyt, kunnes mies pääsikin ojentamaan kirjoitusalustan päällä olevan A4 kokoisen paperin lääkärin suunnalle, toisessa kädessä pidellen punaista kuulakärkikynää, jonka sivussa luki selkeällä tekstauksella St. Joseph Hospital. Lempeä hymy kasvoillaan pysyen, Longwood päästi huuliltaan jonkinsortin kiitoksen, ennen kuin tarttui alustasta sekä kynästä kiinni, laskien ne hetkeksi tiskille. Nopeasti jo liiankin tutuksi tullut paperinpala luettiin lävitse aivan vain varmistaakseen jokaisen kohdan vielä kertaalleen, ennen kuin nopea, hyvinkin epäselvä nimikirjoitus rustattiin paperin alanurkkaan, ikään kuin vahvistaen leikkauksen sujuneen ongelmitta - vielä ei tietenkään voitu tietää, miten elämä ohitusleikkauksen jäljiltä herralla tulisi jatkumaan, mutta näillä näkymin oli Hudson terve kuin pukki. "Läheiset voivat siirtyä katsomaan häntä noin tunnin kuluttua, siihen asti hänen pitää vielä saada levätä rauhassa", Kristine mumisi vielä tekstiä täynnä olevaa paperia silmäillen, ennen kuin ojensi sen takaisin tiskin takana hääräävälle hoitajalle, joka siirsi sen takaseinällä olevan lipaston päälle muiden papereiden päälle. Poninhännälle vedetyt hiuksensa avaten, huikkasi tummaverinen vielä nopeat hyvästit miehelle, ennen kuin jatkoi matkaansa kohti käytävän päässä häämöttäviä hissejä. Rahaa hänellä ei mukana ollut, joten ainakaan vielä ei kahvilan puolelle voitaisi siirtyä - mutta mikäli hän jälleen kerran yrittäisi hoitaa tehtävänsä nopeasti pois alta, ehkäpä mahdollisesti seuraava tauko sen sallisi. Koko päivän poninhännällä olleita hiuksiaan sekoitellen, päästi nainen kutrinsa valumaan viimeinkin selkäänsä pitkin alas, ponnarin kietoutuessa hänen ohuehkon ranteensa ympärille. Kovinkaan pitkiä hiuksia ei Longwood ollut koskaan omannut, niitä kun aina lähdettiin leikkelemään aina tarpeeksi kasvettuaan. Nytkin ne juuri ja juuri ylittivät hänen solisluunsa, mutta samapa tuo hänelle sinänsä oli - töissäkin niitä piti joka tapauksessa pitää kiinni valtaosan ajasta. Matka taukohuoneelle ei kestänyt kovinkaan kauaa, hissinkin ollessa valmiina kolmannessa kerroksessa, joten eipä siinä kestänyt kuin vaivaiset viitisen minuuttia kunnes Longwood pääsi työntämään taukohuoneen oven auki, askeltaen valkoisine työvaatteineen sisälle. Nopeasti hän päätyi vilkaisemaan muita paikalla olevia ihmisiä, luoden ystävällisen hymyn kasvoilleen. Taukohuoneessa tuntui aina olevan ihmisiä, joten ei ollut suurikaan yllätys että edes nyt siellä ei saisi juoda yhtä ainutta kuppia kahvia rauhassa. Valkoista takkiaan suoristaen, käveli hän rauhallisin askelin kahvipöydän ohitse, taputtaen ohimennen miesystävänsä vasenta hartiaa varovaisesti. Hän ei itse juurikaan mainostanut työpaikalla kaksikon suhdetta, se ei ole koskaan ollut hänen tapaistaan, mutta tulihan sitä silloin tällöin taukohuoneen puolella painettua suukko jos toinenkin miehen poskelle, jos he vain sattuivat sielä samaan aikaan olemaan. Pienehkön keittiötason yläpuolella olevasta kaapista oman, vaaleansinisen kahvikuppinsa napaten, asetti hän sen varovaisesti kahvinkeittimen vierelle, kaataen sinne tummaa litkua hieman yli puoleenväliin asti, jättäen pannun pohjalle enää hivenen kahvia. 
|
|
|
|
Post by obrien on Mar 6, 2016 13:56:24 GMT
- ai tää on jo alkanu, sen siitä saa ku nukkuu päivät pitkät eikä käy koneella
|
|
|
|
Post by Jp on Mar 6, 2016 14:03:55 GMT
- ai tää on jo alkanu, sen siitä saa ku nukkuu päivät pitkät eikä käy koneella //Haluuko joku jonku raivotautinen eläin - episodin tänne? |
|
