|
|
Post by paskarusina on Mar 30, 2016 8:02:23 GMT
Cameron Dylan McCrory haroi lyhyitä hiuksiaan ja pureskeli alahuultaan. Hän yritti hillitä haluaan mennä Loganin luo ja lyödä tuota, vaikkei mies sinänsä mitään väärää ole tehnytkään. Cameron vain mustasukkaistui helposti, eikä tuo jaksanut enää yrittää taistella Esmeestä Logania vastaan. Esmee valitsisi kuitenkin ex-poikaystävänsä, ei tuo edes varmaan ole kiinnostunut Cameronista samalla tavalla kuin Cameron hänestä. Tummaverikkö on jo kauan aikaa pitänyt Esmeestä, vaikkei asiaa ole naiselle myöntänytkään millään parhaalla tavalla. Cameron oli huono kertomaan tunteistaan tai edes näyttämään niitä. Yleensä ne selvisivät vasta tälläisissä tilanteissa, jolloin yrittäminen oli enää turhaa. Olihan Cameronilla ja Esmeellä jo pientä sutinaa, muttei tuo uskonut kaksikon suhteesta tulevan mitään vakavempaa Loganin takia. Logan oli kuitenkin kaikin puolin parempi Esmeelle kuin Cameron, joka tunnettiin playerinä ja tunteettomana paskiaisena - vaikkei tuo sitä nykyisin enää ollutkaan. Cameron taputti jalkaansa lattiaa vasten ja tuhahteli jotain itsekseen kuunnellessaan Tanyan sanoja. Eivät ne juurikaan helpottaneet Cameronin oloa, mutta ajatus siitä, että joku edes yritti lohduttaa häntä oli hellyyttävä. "Logan on ylimielinen kusipää joka saa aina haluamansa", Cameron tuhahti ja nosti katseensa Tanyaan. Cameron kallisti päätään hieman ja silmäili naista tarkasti hetken aikaa. Sinivihreä silmäisen tummaverikön katse palautui kuitenkin hetken päästä lattiaan tuon ruvetessa naksauttelemaan sormiaan yksi kerrallaan läpi. Sormien naksuttelusta oli jäänyt huono tapa, josta pitäisi päästä eroon. Samoin huulen puremisesta, jonka takia alahuuli monesti verillä olikin. "Mä pidän Esmeestä, pidän todella mutten osaa näyttää sitä", Cameron huokaisi turhaantuneesti. Ei hän kovinkaan helposti kenellekkään avautunut ja tätäkin piti vain pienenä toteamuksena - ei mies halunnut vaikuttaa nössöltä, vaikka siltä varmasti näyttikin jo tässä tilanteessa. Cameron pudisteli päätään ja nojasi sen taas käsiinsä. Häntä turhautti koko tämä tilanne. Miksi hän edes oli lähtenyt mukaan tähän typerään vetoon? Tälläkin hetkellä hän voisi makoilla kotona sängyllä Esmeen kanssa, mutta ei. Cameronia ei hirveästi yllättäisi, jos Logan vaikka olisikin jo antamassa Esmeellä lohtuseksiä tai jotain vastaavaa. Attachments:
|
|
|
|
Post by paskarusina on Apr 2, 2016 6:19:39 GMT
ei anneta tän kuolla!!  |
|
|
|
Post by pokemon on Apr 2, 2016 7:42:58 GMT
apua, en oo edes huomannut että ootte pelaillu!
|
|
|
|
Post by wifix on Apr 3, 2016 9:54:56 GMT
tanya debora fayes - puri hennosti alahuultaan, silitellessään samanaikaisesti vierellään istuvan miehen yläselkää ikään kuin toista rauhoitellen. "Logan on kusipää, mutta sen minäkin tiedän ettei hän Esmeetä tule saamaan takaisin", latino totesi hiljaiseen äänensävyyn, kätensä liikkuessa hiljalleen edestakaisin toisen selällä. Katse puolestaan pysyi nyt kokoajan tuon käsien lomassa pysyvissä kasvoissa, joista ei juuri tuolla hetkellä nähty juuri mitään. Hänestä tuntui pahalta Cameronin puolesta, vaikka ei juurikaan miehen kanssa ollut koskaan sen kummemmin sanaa vaihtanut. Mitä nyt oli porukan keskeisissä keskusteluissa pari kertaa jotakin sanonut, mutta kahden keskiset keskustelut puolestaan ovat jääneet hyvin vähäiselle. Eipä se häntä niinkään haitannut, nainen kun ei ole koskaan ollut hyvä keskustelemaan muiden kanssa, joten kiusallisilta hiljaisuuksilta oltiin vain vältytty, ei sen kummempaa. "Ja vaikka Esmee nyt jostakin syystä päätyisikin ottamaan hänet, ei se kauaa kestäisi. Hän jos joku osaa pilata suhteensa ja nopeasti", Fayes naurahti pienoisesti, yrittäen samanaikaisesti kuulostaa jollakin tapaa kannustavalta, jospa toisen mieli kohenisi edes hieman. Se ei tosin olisi helppoa tilanteen huomioon ottaen, mutta kaikkea olisi yritettävä - hän ei raahautunut tänne asti kiinnijäämisen uhalla vain katselemaan kuinka kaksi pian aikuista jätkää tappelevat tytöstä, aivan kuin Esmee olisi ainut nainen maailmassa. Itsekseen huokaisten Tanya päätyi jatkamaan miehen selän silittelyä, nostaen vapaan kätensä hiuksiinsa, siistien sotkuisen oloista nutturaa hieman, ainakin niin hyvin kuin vain yhdellä kädellä suinkin pystyi. - lyhyt ): 
|
|
|
|
Post by paskarusina on Apr 3, 2016 18:14:35 GMT
Cameron Dylan McCrory katseli aulaa kulmat hennosti kurtussa. Tanyan käsi hänen selällään rauhoitti miestä, vaikka se saikin hänet näyttämään vain entistä enemmän luuserilta. Cameron yritti miettiä mitä hän tekisi, mutta päässä oli liikaa ajateltavaa. Cameron olisi halunnut mennä takaisin Esmeen luo, muttei hän tiennyt oliko sekään kovin hyvä idea. Ei Cameron aikonut jättää Esmeetä, ei ainakaan vielä. Hän halusi vielä yrittää naisen kanssa, yrittää rakentaa suhdetta kestävämmäksi ja pidemmäksi. Ei Cameron voisi luovuttaa Loganin takia, ei todellakaan. Logan ei ansainnut Esmeetä, hän ei ansaitse ketään itselleen. Loganin pitäisi elää yksin koko loppuelämänsä ja kuolla yksinäisenä, sitä mieltä ainakin Cameron oli. "Jos mä en ois näin helvetin väsyny, menisin ja mottaisin Logania useemmin kuin pari kertaa turpaan", McCrory tuhahti ja nousi seisomaan ja pudisteli päätään. "Voidaanko kävellä? Tai siis ei sun ole pakko tulla mun mukaan jollet halua..", Cameron mutisi niskaansa hieraisten. Hän lähti aina kävelylle tai juoksulenkille, jos hän halusi purkaa ajatuksiaan. Tällä kertaa kävely tapahtuisi kuitenkin koulussa, ei ulos viitsisi mennä ettei herättäisi liikaa huomiota koulun edustalla. //lyhkänen |
|
|
|
Post by wifix on Apr 3, 2016 19:00:39 GMT
tanya debora fayes - naurahti pienesti, todeten vain rennosti että herra ei varmasti olisi ainut kuka kyseistä miestä haluaisi heitellä pitkin seiniä. Jo aivan liiankin monta kertaa samainen asia oltiin kuultu ties kenen huulilta, Loganin varastellessa oppilaiden esseitä omiin käyttöihinsä, olemalla oma ihana kusipäänsä, taikka vain heiteltyään ihmisiä roskalavoille ystävineen, joka oli muodostunut herran mielipuuhaksi. Teki hän mitä tahansa, oli aina joku valmiina näyttämään miehelle opetuksen - kukaan ei aikeitaan kuitenkaan koskaan toteuttanut, joka oli sinänsä harmi. Vaikkakin kaksikko oli tuntenut jo iät ja ajat, ja olivat tulleet hyvinkin läheisiksi, osasi mies silti aina löytää tavan ärsyttää naista, jonka myötä hänkin oli useaan otteeseen toivonut jonkun näyttävän toiselle taivaan merkit. Pieni hymy huulillaan kasvaen, seurasi hän kuinka vielä hetki sitten vierellään istunut Cameron nousi jaloilleen, kysyen naiselta yksinkertaisen kysymyksen - eikä tuohonkaan voinut oikeastaan vastata kuin yhdellä tavalla. "Toki", Fayes hymyili lempeästi, nousten samanaikaisesti seisomaan pidemmän miehen rinnalle, ottaen sitten jo pari askelta eteenpäin, pois päin Loganista sekä Esmeestä. Katse laskettiin yhden vaivaisen sekunnin ajaksi mustiin vans-merkin kenkiinsä jotka peittivät hänen valkoisia sukkiaan, ennen kuin palasi nopeasti hieman taka-alalle jääneeseen mieheen hymy huulillaan tiukasti pysyen. "Tiedäthän että sinun ei oikeasti kannattaisi murehtia vaikka Esmee ei sinua valitsisikaan", päätyi latino vielä toteamaan, lähtiessään ottamaan askelia eteenpäin, kädet sulloutuen mustan hupparinsa taskuihin. Puheidensa osalta hän puhui vain ja ainoastaan totta. Mikäli vain omisti Cameronin ulkonäön, auttaisi se uuden naisen hankinnassa huomattavan paljon, jonka myötä ei hänen edes kannattaisi alkaa murehtia moisen vaaleaverikön perään. Mitä Tanya nyt itse oli oppinut, ihmisiä menee ja tulee, ja kun se oikea sattuu kohdalle, ei mikään voi enää tulla väliin. Ja jos Logan vain suinkin pystyisi kaksikon erottamaan, ei heitä olisi toisilleen tarkoitettu. "Tuolla ulkonäöllä saisit lähestulkoon kenet tahansa", Fayes jatkoi huulillaan olevan hymyn muuttuessa hiljalleen leikkimieliseksi virneeksi.
|
|
|
|
Post by paskarusina on Apr 4, 2016 16:53:14 GMT
McCrory hymyili leveästi Tanyan vastatessa myöntävästi. Cameron oli jo osannut odottaa kieltävää vastausta, mutta hänen onnekseen latino vastasi myöntävästi. Hymy keikkui miehen kasvoilla kun hän silmäili naista päästä varpaisiin. Cameron naurahti vaimeasti silmiään pyöräyttäen Tanyan sanoille. "Älä nyt höpsi, en mä niin hyvännäköinen ole. Ehkä ihan okei, mutten mä miltään mallilta sentään näytä", tummaverikkö naurahti ja pudisteli päätään. Ei hän pitänyt itseään mitenkään kummoisen näköisenä tai hyväkroppaisena. Olihan miehen alulla lihaksia ja monesti tuon ulkonäköä oltiinkin kehuttu, muttei Cameron osannut ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Cameron, toiselta nimeltään Dylan lähti ottamaan hitaita askelia eteenpäin, saavuttaen pian Fayesin neidon. "Ei sunkaan ulkonäössä mitään moittimista ole, päin vastoin", Cameron virnisti. Hän lipaisi huuliaan ja piti virnettä kasvoillaan kun kääntyi kahteen suuntaan jakautuvasta käytävästä oikealle. He voisivat mennä opinto-ohjaajan huoneeseen, sieltä löytyi aina karkkia ja vaikka mitä hyvää. Tummaverikkö paransi lippiksen asentoa päässään ja kohensi adidaksen harmaan hupparinsa hupun asentoa. Mies kääri hihat kyynerpäihin ja nosti hieman jatkuvasti valuvia, mustia ja melko tiukkoja farkkujaan. Cameronilla oli useita vöitä, mutta tuo vihasi niiden käyttämistä järjettömän paljon. Joko vyö oli liian kireällä tai löysällä eikä se muutenkaan tuntunut mukavalta. Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Apr 4, 2016 17:08:03 GMT
- oon tosi pahoillani ku en oo ehtinyt roolailla, huomenna tuun pelaan:) soti beibsit
|
|
|
|
Post by wifix on Apr 4, 2016 19:29:29 GMT
tanya debora fayes - kuunteli pieni, leikkimielinen virne kasvoillaan toisen puheita, laskien katseensa jalkoihinsa, seuraillen kuinka mustat tennarit tallasivat koulun likaista lattiaa. Hänellä ei ollut minkäänlaista tietoa mihin kaksikko olisi suuntaamassa, mutta Cameroniin luottaen toinen varmasti osasi koulun kuin omat taskunsa, jonka myötä nainen vain seuraisi toisen jalanjäljissä. Hieman mustan hupparinsa vetoketjua alemmas nykäisten, paljasti nainen sen alla olevaa valkoista toppia, sulloen kätensä sitten nopeasti hupparinsa taskuihin. Hänellä ei ollut kovinkaan kylmä, vaikkakin paleli aina koulupäivien aikana kovasti - päinvastoin hänellä alkoi jo olemaan hieman lämmin, ehkä jopa turhankin. Pienehkö, lämmin tuulahdus kohti neidin kasvoja saivat hänet hamuilemaan hupparin vetoketjua vain kovemmin, mutta jätti sen kuitenkin pian rauhaan. "Sä olet ihan hölmö", Fayes naurahti lempeään äänensävyyn, kohoittaen hetkellisesti hymystä kirkastuvat silmänsä kohti toista, pienen punan laskeutuessa samaisesti naisen poskille. Ketä sitä huijaamaan, hänellä ei ollut koulussa mikään mikä mahtavin maine lukuisien kumppaneidensa myötä, joten kehut olivat hiljalleen alkaneet jäädä vähemmälle - nyt kuului ennemminkin katkeria huutoja läpikäymiensä herrojen naisystäviltä, jotka puolestaan pidettiin visusti poissa mielestä. Unohtamatta tietenkään niitä useita halveksuvia katseita, joita nainen oli onnistunut keräämään rutkasti jo lyhyessä ajassa. Oli miten oli, koulua hän ei kuitenkaan omien kommelluksiensa vuoksi tulisi vaihtamaan, se oli täysin varmaa. "Mihin ajattelit meidät viedä?" toiselta nimeltään Debora kysyi katseensa siirtyessä rauhallisesti käytävään. Hampaat oltiin hennosti upotettu alahuulensa sisäosaan, kävellessään rauhallisesti miehen rinnalla, kiirehtimättä askelissaan lainkaan. Nyt hän vain ja ainoastaan kävelisi toisen rinnalla, sinne minne herra nyt ikinä tahtoikaan, ehkä Tanyakin saisi edes joskus jotakin hyvää aikaiseksi kaikkien mokiensa päätteeksi.
|
|
|
|
Post by paskarusina on Apr 5, 2016 10:35:44 GMT
"Et sä voi mua hölmöks sanoa jos kehun sua", Cameron marisi ja mutristeli huuliaan. Hän puhui vain totta, Tanya oli todella kaunis ja hyväkroppainen. Niin oli Esmeekin, tuota naista Cameron piti kaikkein kauneimpana. Cameron asteli hitaasti käytävää pitkin silmäillen tuttua, hämärää ympäristöä. "Opon luokkaan, siellä on karkkia ja kaikkee kivaa", Cameron kohautti olkiaan ja asteli käytävän päähän. Hän nosti avaimet taskustaan ja avasi oven oikealla avaimella. Tummaverikkö hymyili tyytyväisesti ja asteli huoneeseen istuutuen sohvalle. Hän nosti jalkansa matalalla sohvapöydälle ja silmäili huonetta. Cameron haukotteli ja nappasi sohvapöydällä olevasta kiposta pari mariannekarkkia. Hän paranteli lippiksensä asentoa päässään ja heilutteli jalkojaan. Cameron yritti miettiä, mitä hän tekisi Esmeen suhteen. Vaikka Cameron ei helpolla luovuttanutkaan, ei hän jostain syystä jaksanut taistella niin rasittavaa ihmistä kuin Logania vastaan. Esmee ottaisi kuitenkin Loganin mielummin kuin Cameronin, olihan se päivän selvää. Logan olisi kaikinpuolin parempi poikaystävä. //hui miten laadutonta :l Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Apr 6, 2016 17:20:52 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez vain katselee itkuisena maata, miettien olisiko miehenalku vain todellakin jättänyt hänet? Alahuultaan hermostuneesti purren vaaleaverikkö tuntee jonkun kyykistyvän hänen vierelleen, joka mitä luultavimmin tulisi paljastumaan Loganiksi. Lopez yrittää rauhoitella itseään, vaikka ilmeisesti Loganilla oli aivan sama yritys käynnissä silitellessään hänen hiuksiaan. Piankin hän tuntee toisen huulet päälaellaan, joka saa vaaleaverikön hieman hämmentyneeksi mutta nainen ei jaksaisi välittää niinkää siitä - olisi nimittäin isompiakin ongelmia hoidettavana. "Joo.. mä yritän." naisenalku nielaisee vaikeasti, yrittäen niellä kyyneleitään. Silmiään hetkeksi sulkien nainen yrittää käsittää juuri kaikki asiat, vaikka hän ei osannut olla mistään yhtään varma. Alahuultaan purren nappisilmä nousee jaloilleen, vaikka ne tuntuivat olevan hieman heikot. Ranskalaissukuinen oli tunnettu tunteettomuudestaan muita kohtaan, mutta sisältä hän oli oikeasti aivan lämminkin ihminen. "Mitä mä tein?" Esmee päätyy kysymään hieman punaisin silmin. Ei hän oikeastaan tajunnut miksi koko tilanne oli riistäytynyt niin käsistä, että kaikki olivat vain lähteneet eripuolille koulua. Ehkä Cameron ja Tanya olisivat lähteneet sinne vanhalle puolelle mihin pitikin. Huokaisten nainen on saanut itseään rauhallisemmaksi, joten pystyttiin jo katsomaan toista hieman hämmentyneenä. "Anteeks tää, ei tää tietenkää sun syytä ole. Cameron on vaan vähän..mustasukkainen." vaaleakutrinen nainen pahoittelee, kun alkaa pyyhkimään valuneita ripsivärejään silmiensä alta. Sen tehtyään nainen puree alahuultaan, vieden punaisehkot nappisilmänsä tarkkailemaan Logania, joka oli hänen seurakseen jäänyt. " Pitäisikö meidän etsiä ne tai jotain?" Esmee sopertaa, oikeastaan vain sanoen mitä mieleen ensimmäisenä juolahti. Ei Lopez oikeasti tiennyt olisiko järkevää etsiä toiset - Cameron tuskin edes haluaisi puhua mistään. - anteeks tän kesto.  |
|
|
|
Post by wifix on Apr 7, 2016 20:07:58 GMT
tanya debora fayes - askelsi rauhallisin askelin oponhuoneeseen, katsellen ympärilleen kädet puuskaan vedettyinä. Jo useaan otteeseen hän oli hankkinut itsensä ongelmiin, mutta ei ollut vielä kertaakaan joutunut koulun opinto-ohjaajan juttusille. Kuraattorin sekä monien muiden opettajien huoneissa oltiinkin sitten vierailtu sen edestä, mutta ketäpä tuo haittasi. Varovaisesti niskaansa raapaisten, siirsi hän pian katseensa sohvalla istuvaan mieshenkilöön, istuen sitten varovaisesti vanhalle sohvapöydälle. Kädet puolestaan laskettiin naisen reisille, antaen niiden levätä kaikessa rauhassa mustien juoksuhousujen peittämillä reisillään. "Haluatko tehdä jotain?" Fayes päätyi kysymään alahuultaan purren, napaten pienestä kulhosta yhden karkin, joka oltiin päälystetty valko-punaisin raidoin koristellulla karkkipaperilla. Varovasti pitkiä kynsiään apuna käyttäen karkkipaperi pyöräytettiin auki, sekä valkoinen makeinen napattiin sen sisältä hänen kielelleen, paperin löytäessä tiensä lattialle. Hetken aikaa valkoista, kovapintaista karkkia pyöriteltiin suussaan, tarkemmin sanottuna hänen kielellään, katsellen tarkkaavaisen oloisena sohvalla istuvaa miestä ennen kuin päätyi viimeinkin puraisemaan karkin kahti. Myönnettäköön, että nainen osasi ties mitä kielellään - eipä tähän mitään rivouksia kuulunut, mutta muunmuassa kirsikan karan solmiminen pelkän kielen avulla oli yksi näistä useista asioista joihin pystyttiin, sitä kun harjoiteltiin koko luokan tyttöjen voimin vielä kolmisen vuotta sitten. "Vai istutaanko me vaan hiljaa?" toiselta nimeltään Debora kysyi leikkisästi naurahtaen, pureskellen mariannekarkkia valkoisen hammasrivistönsä välissä niin kauan kunnes pääsi viimeinkin nielaisemaan rikki purrun makeisen alas kurkustaan. Pieni virne pysyi tapansa mukaisesti hänen huulillaan, laskiessaan hetkellisesti katseensa reisillään lepääviin käsiinsä, palaten sitten jälleen ei niin onnellisen oloisen herran puoleen. logan charles abbott - nousi vaaleaverikön mukana jaloilleen, katsoen toista muka niin säälivän näköisenä, juhlien sisimmässään pienimuotoista voittoaan. Jokainen toiselle osoitettu säälipiste, toi lisää pisteitä hänen maaliinsa, ja pian naisen takaisin saaminen tulisi olemaan huomattavasti helpompaa, tai näin ainakin toivottiin. "Ei sun multa anteeks tarvitse pyydellä, kaikki on ihan hyvin", mies totesi rennosti hymyillen, katsoen toista niin ymmärtäväisen oloisesti silmiin kuin suinkin vain pystyi. Logan ei itse ollut kovinkaan innostunut Cameronin etsimisestä, mutta oli loppupeleissä suhteellisen varma mitä tulisi näkemään mikäli toisen Tanyan seurasta löytäisi, joka sai hänet jopa toivomaan toisen löytämistä - jos etsinnöt siis aloitettaisiin. Alahuultaan tiukasti purren hän kävi päässään läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, toisen käden harhaillessa miehen sotkuisissa hiuksissa. "Jos jätkäsi haluat pitää, suosittelen etsimistä. Huomasit varmasti kenen seurassa hän lähti", Abbott totesi pian toista kulmaansa kohoittaen, yrittäen parhaansa mukaan piiloitella virnettään joka kovasti yritti palata hänen huulilleen. Koko koulu tiesi varsin hyvin Fayesin maineesta miesten kanssa, olihan neiti käynyt koko koulun läpi ties kuinka useasti, häpeilemättä asiaa lähes laisinkaan. Ja mikäli latino oli nyt iskenyt kyntensä Cameroniin, ei luvassa olisi mitään hyvää ainakaan kaksikon välille - Tanya ja Logan puolestaan saisivat vain seurata tilannetta sivusta. -  
|
|
|
|
Post by pokemon on Apr 8, 2016 21:30:15 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez hymähtää toiselle hieman helpottuneena, ollen jo aika rauhallinen. Ehkei tilanne nyt olisi välttämättä niin paha miltä tuntui. Jos Cameron olisi vain kuitenkin ylireagoinut ja Lopez tajunnut asiat todella väärin. Alahuultaan purren vaaleaverikkö asettelee hiuksiaan paremmin, hymy hyytyen nopeasti toisen seuraavien sanojen kuultessa. "Ömh.. Ei Cameron satuttaisi mua." Esmee sanoo muka varmasti, vaikka äänestä huomasi selvästi naisen epäilyt. Vaikeasti nielaisten hän alkoi punnitsemaan asiaa, eikä se tuntunut mitenkään mahdottomalta. Hieman järkyttyneenä katseensa kohottaen pidempään mieheen, selvästi ärsyyntyneempänä ja vihaisempana. "Niin, tai eihän tää eka kerta olis." selvästi ärsyntyneenä blondi tarkoittaa toista, huokaisten rauhoittuaakseen. Lopez oli ehkä hieman naurettavan näköinen vihaisena - pienen kokonsa takia. Ranskalaissukuinen lähtee päättäväisin askelin kohti käytävän toista päätä, käännähtäen kuitenkin vielä kannoillaan katsomaan Logania. "Tuletko sä vai et?" Esmee kohottaa kulmiaan haastavasti, lähtien taas askeltamaan nopeaan tahtiin kohti käytävän päätä. Vaaleaverikkö korjaa vielä mustien legginssiensä asentoa, jotka oltiin laitettu aivan Cameronin kiusaksi. Yläosaksi oltiin valittu hieman löysempi huppari, joka voisi tarvittaessa lämmittää häntä. "Minne me edes mennään?" Lopez päätyy kysähtämään Loganilta, kun käytävän pää alkoi lähestymään. Vaaleakutrinen ei osannut ajatella tilanteessa muuta kuin Tanyaa ja Cameronia - mikä helvetti Tanyassa oli kun toisen oli vietävä aina hänen miesystävät. Vihaisesti tuhisten nappisilmä vie katseensa pidempään mieheen takanaan. - lyhyys. |
|
|
|
Post by paskarusina on Apr 10, 2016 7:43:06 GMT
Cameron naurahti kuivasti Tanyan sanoille. "Mitä sä ajattelit meidän muka tekevän täällä? Tästä rakennuksesta ei löydy mitään, eikä täällä oikein ole mitään tekemistäkään", Cameron totesi olkiaan kohauttaen. Hän silmäili Tanyaa päästä varpaisiin purren hellästi alahuultaan. Ei, hänellä oli Esmee. Ei Cameronin pitäisi edes katsella Tanyaa tai olla tuon kanssa, kun hän tiesi varsin hyvin millainen maine naisella on. Ei Cameron sitä kieltänyt, etteikö Tanya muka olisi kaunis ja viehättävä. Olihan tuo, mutta Cameron seurusteli Esmeen kanssa - jos siis enää edes seurusteli. "Jos sä et keksi mitään ajan vietettä, ni ehkä me sitte vaan istutaan hiljaa", tummaverikkö totesi olkiaan kohauttaen. Hän pörrötti hiuksiaan ja naksutteli sitten kaikki sormensa läpi. McCroryllä oli paha tapa naksutella sormia jatkuvasti, mikä ei vanhempana olisi hyväksi sormille. Cameron silmäili hämärää huonetta pää hennosti kallellaan. Ei tästä huoneesta ainakaan löytynyt mitään varastettavan arvoista. /kamalan lyhyt Attachments:
|
|
|
|
Post by paskarusina on Apr 14, 2016 13:17:43 GMT
ei anneta kuolla |
|
