|
Post by wifix on Mar 17, 2016 21:41:55 GMT
logan charles abbott - katseli virne huulillaan kuinka edellään kävelevä herra pian pysähtyikin toiveidensa mukaan, ja siirsi katseensa kohti Abbott'in perheen ainokaista. Nopeasti toista katsottiin päästä varpaisiin, nyt hieman hitaammin lähtevien askeleiden lähestyessä pian enää vain vajaan metrin päässä seisovaa miestä, kunnes tummaverinen päätyi itsekkin pysähtymään. Kädet sullottuina kolmiraidallisten housujensa taskuihin, vilkaisi hän vielä nopeasti Esmeetä alahuultaan varovaisesti purren. Nainen todella oli kaikkea mitä mies vain kuvitella pystyi. Ja helvetti hänen vuokseen tehtäisiin mitä vain, helpolla hän ei ainakaan tulisi luopumaan. "Oletko aivan tosissasi noiden uhkailujesi kanssa?" Logan naurahti jopa hieman huvittuneen oloisena, kallistaen päätään sivulle. "Ethän sinä kukkakeppi voittaisi edes pikkutyttöä", hän totesi vielä puheidensa perään, ennen kuin lähti hyvinkin ärsyttävä hymy huulillaan ohittamaan toista, taputtaen miestä hartialle ohimennen ehkä jopa turhankin kovaa. Taakseen ei hän tosin jäänyt katselemaan päästyään miehen ohi, ei suinkaan, vaan jatkoi sen sijaa matkaansa kohti Esmeetä, joka oli jo kipittänyt parin metrin päähän kaksikosta. Pieni virne tiukasti huulillaan pysyen, askelsi hän toisen vierelle ja laski varovaisesti kätensä naisen alaselälle, väläyttäen vaaleaverikölle varmasti kaikille tutuksi tulleen hammashymynsä. "Etkö ole jo kyllästynyt näihin pikkupoikiin?" toiselta nimeltään Charles kysyi katse tiukasti naisen kasvoilla. Viimeisen viikon oli hän jo käyttänyt naiselle puhumiseen, ja lahjuksien lähettelyyn - jos aivan rehellisiä oltiin, ainakin viidet kukat oltiin viikon sisällä lähetelty toisen kotiovelle, ellei jopa useampiakin. Mutta mitäpä sitä nyt ei hänen vuokseen tekisikään, olihan toisen kanssa vietetyt ajat olleet mitä parhaimpia jopa hänen kaltaiselleen kusipäälle, joka ei niinkään välittänyt muiden tunteista. - tuli nyt niin tökeröä taas mutta roolin kuitenkin :DD
|
|
|
Post by pokemon on Mar 18, 2016 19:37:25 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez pysähtyi raskaasti huokaisten katselemaan kaksikon keskusteluja. Toiset eivät selvästikkään yrittäneet edes sietää toisiaan, joka sai naisenalun turhautumaan. Alahuultaan purren vaaleaverikkö pyörittelee kutrejaan sormiensa välissä, yrittäen keksiä parhaan mukaansa jotain ratkaisua - kaikista parasta olisi varmaan vain saada nyt kaksikko rauhoittumaan ja tekemään tehtävä loppuun. "Älkää aivan oikeasti jaksako, tehdään tää juttu loppuun ja sitten teidän ei tarvi sietää toisianne?" Lopez päätyy kertomaan tosissaan, ei hän haluaisi toisten todellakaan rupeamaan tappelemaan - se ei olisi järkevää missään olosuhteissa. Joko jotain tavaroita menisi rikki tai toiset riehumalla saisivat hälytykset jotenkin päälle. Se ei siis erityisesti houkuttanut Esmeetä. "Pysykää kaukana toisistanne, jos tää ei meinaa onnistua." vaaleaverikkö vielä lisää, kun huokaisten lähtee kävelemään eteenpäin - toivoen että molemmat tai edes jompi kumpi seuraisi häntä ja saisi hälytykset pois päältä. Opettajainhuonetta lähestyen tuntee vaaleverikkö käden alaselällään, joka saa naisen katseen nousemaan pidempään mieheen. Pieni hämmennys valtaa naisenalun, eikä Esmee edes tajua reagoida tuohon mitenkään. Olisiko mies vihdoin tajunnut virheensä ja osaisi olla pahoillaan teoistaan? Harhailevista ajatuksista heräten nainen pyrkii ottamaan toisen käden alaselältään pois, vaikka se toikin paljon muistoja mieleen. "Älä viitsi tahallasi ärsyttää Cameronia.." Lopez tuhahtaa, kun pitää nappisilmänsä toisessa - laskien sen hieman kärsivästi maahan. Toivottavasti Cameron jaksaisi vielä hetken pitää hermojaan. "Kuulutko säkin kyseisiin pikkupoikiin?" kulmiaan kohottaen lyhyenläntä naisenalku kysyy, koska aivan yhdeltä sellaiselta Logan itsekkin oli vaikuttanut heidän seurustellessaan. "Keskitytään nyt saamaan noi hälytykset pois.." vaaleaverikkö käännähtää ympäri, yrittäen katsella Cameronin ilmeitä. Alahuultaan purren nainen pörröttää vaaleita kutrejaan, kun kävelee selkä edellä opettajainhuonetta kohti joka oli parin metrin päässä. Katse oli kohdistettu vakavana Cameroniin, jos toinen päättäisi järjestää hieman ohjelmaa - mitä ei todellakaan tarvittaisi.
|
|
|
Post by paskarusina on Mar 18, 2016 20:10:20 GMT
Cameron jäi vain seisomaan paikoilleen. Hän ei keksinyt mitään sanottavaa, hän on aina ollut huono kinastelemaan sanallisesti. Samalla mies yritti parhaansa mukaan rauhoitella itseään ja sanoa itselleen, ettei Logania tarvitsisi lyödä. Oikeasti Cameronilla oli palava halu hakata Logan sairaalakuntoon, mutta yritti olla ajattelematta noin edes Esmeen takia. Cameron todella välitti Esmeestä ja juuri parhaillaan Logan yritti viedä naista häneltä. Tummaverikön teki mieli huutaa ja heitellä tavaroita ympäriinsä, Loganin olemassaolo ärsytti niin paljon. Cameron veti syvään henkeä ja puristi kätensä nyrkkiin. Hän lähti kävelemään ripein askelin kohti opettajainhuonetta ja pian ohittikin Loganin sekä Esmeen edes vilkaisematta kaksikkoa. Cameron oli mustasukkainen, todella mustasukkainen. Mies pörrötti hiuksiaan ja puri hampaansa yhteen kun pysähtyi opettajainhuoneen ovelle. Cameron avasi oven ja tottuneesti asteli tilan perälle avaten seuraavan oven eri avaimella. Cameron laittoi kaikki hälytykset pois päältä ja sammutti valvontakamerat. Ei se niin vaikeaa ole kun osaa. /kamala miten laadutonta, joudun roolaamaa puhelimella :-( Attachments:
|
|
|
Post by wifix on Mar 19, 2016 21:56:30 GMT
logan charles abbott - huokaisi turhautuneena, tuntiessaan naisen lämpimän käden hetken ajan omallaan, vieden vielä hetki sitten toisen alaselällä olleen käden pois. Hänestä alkoi hiljalleen tuntua toivottamalta naisen suhteen, mutta eipä hän silti ole valmis luovuttamaan, toisen vuoksi tehtäisiin lähes mitä vain. Hiuksiaan kulmat kurtussa haroen, päästi hän katseensa hetkellisesti Cameroniin, joka käveli ripein askelin kaksikon ohi kiinnittämättä heihin juuri mitään huomiota. Kovasti hän yritti keksiä keinoja, joilla saada Esmee antamaan hänelle anteeksi, mutta hiljalleen alkoivat kaikki keinot käydä vähiin, joka huolestutti häntä ehkä jopa enemmän kuin pitäisi. "Etkö vain voisi lopettaa leikkimästä niin vaikeaa, ja antaa anteeksi?" Logan mumisi hiljaisempaan äänensävyyn, vilkaisten myös nopeasti takana seuraavaa Tanyaa, ennen kuin päästi katseensa valumaan kohti koulun kivilattiaa. Sitä tuijotettiinkin sitten siihen asti kunnes opettajanhuoneeseen vievät ovet tulivat vastaan, ja oviaukkoon sitten jäätiinkin odottelemaan - joko Cameronia, taikka sitten hälytyksiä. "Helvetti kun sä tiedät että olen muuttunut", Abbott huokaisi alahuultaan purren, räpeltäen sormenpäillään harmaan hupparinsa helmaa. Katse palasi kuin palasikin hetken päästä takaisin Esmeehen, kulmien pysyessä yhä tiukasti kurtussa. "Vai korvaatko tosissasi minut sillä ruipelolla?" kysyi herra vielä viimeisen kysymyksensä, antaen äänensä palata takaisin normaaliin voimakkuuteensa. Hän ei juurikaan ollut innostunut tappelun aloittamisesta, mutta olihan se aina kiva härnätä vuotta nuorempaa, toinen kun tuskin mitään asialle tekisi. Varovaisesti selkä painettiin vasten ovenkarmia, palauttaen kätensä takaisin mustien housujensa taskuihin. - lyhyttä ://
|
|
|
Post by pokemon on Mar 20, 2016 12:53:30 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez huokaisee toisen sanoille. Ihank kuin hän leikkisi vaikeaa. Vaaleaveriköllä oli jo jonkinlainen lupaava alku mahdollisesti parisuhteelle, joka voisi tulla kestämään eikä hän haluaisi ruveta pilaamaan sitä. Tietenkin Logan onnistui sekoittamaan heti Lopezin tunteita, joka ärsytti vaaleaverikköä. Miten mies halusi hänet nyt takaisin, kun ei heidän eronsa toista ollut erityisesti lannistanut - tai ei sellaista ilmiötä Esmee ollut huomannut. "Mä en leiki vaikeaa, mulla on vain melkein jo uusi suhde.. Mutta voin mä sulle anteeksi antaa." Lopez sopertaa hieman vaikeana, kun katselee nappisilmillään hetken toiseen vakavana. Vaaleaverikön ajatukset olivat hyvin sekavat eikä Loganin seuraavat sanat auta niitä yhtään selviämään. Huokaisten nainen vie katseensa maahan, yrittäen pähkäillä jotain vaikkei ollut enää edes niin varma, että mitä. Ranskalaissukuinen kuuntelee tarkkaavaisesti toisen sanoja - mutta ei voinut vain olla varma niistä. Mies kyllä tuntui muuttuneen, olihan vaaleaverikkö saanut monet kukkakimput kotiovelleen ja muutenkin Logan tuntui jopa oikeasti katuvan tekojaan. Esmee ei kuitenkaan osannut oikein sanoa mitä hän ajatteli ja viimeisenä hän satuttaisi Cameronia joka oli häntä auttanut. "En mä voi olla täysin varma siitä, että oletko sä täysin muuttunut." ehkä hieman kylmästi Esmee päätyy sanomaan, vieden hieman kärsivän katseensa Loganiin. Vaikeasti nielaisten nainen yrittää sulattaa miehen sanoja, ei hän oikeastaan ollut mitenkään Cameronilla korvannut Logania. Blondi ottaa pari askelta lähemmäs Logania, katsoen vielä ettei Cameron olisi lähettyvillä - toinen oli ilmeisesti mennyt laittamaan hälytyksiä pois. "Älä sekoita mun tunteita enään yhtään enempää, ole kiltti." Esmee sanoo niin hiljaisesti, että vain hänen edessään oleva pitempi henkilö kuulisi ne. Pari askelta nopeasti ottaen taakse vaaleaverikkö huokaisee vaivaantuneesti. Nappisilmät kuitenkin siirtyvät katselemaan opettajahuoneen ovea kohti, jos Cameron tulisi sieltä piakkoin. - lyhyttä :c
|
|
|
Post by paskarusina on Mar 20, 2016 18:57:33 GMT
Varmistettuaan että oli saanut kaikki hälytykset pois päältä, lähti Cameron astelemaan takaisin. Hän pysähtyi kuitenkin oven taakse kuuntelemaan kaksikon puheita. Cameronin teki vain enemmän ja enemmän mieli lyödä Logania, vaikkei siitä ilman tappelua selvittäisikään. Cameron astui käytävälle ja vei kätensä puuskaan. "Mennäänkö? Vai meetkö mielummin Loganin kanssa? Ethän sä tämmöstä ruipeloa varmaan halua", Cameron naurahti halveksuvasti ja kallisti päätään. "Aijotko tosissas ottaa mielummin ton kusipään?", Cameron kysyi Esmeeltä ääntään korottaen. Hän tuijotti naista suoraan silmiin ja pudisteli päätään. "Joo ihan vitun sama, ota Logan jos siltä tuntuu. Just ku mä luulin, et olisin löytäny jonku jota oisin joskus tulevaisuudessa voinu jopa rakastaa", tummaverikkö ärähti ja lähti kävelemään pois päin. Hän potkaisi lokeroa ja löi seuraavaa nyrkillään pari kertaa. McCrory hengitti syvään ja istuutui aulan sohvalle. Häntä ärsytti ja harmitti samaan aikaan. Hän oikeasti välitti Esmeestä ja sitten idiootti nimeltä Logan tulee ja pilaa kaiken. Cameron naksutteli sormiaan syvään huokaisten. Hän halusi tehdä jotain typerää. Vetää vaikka kännit tai nuolla jonkun kanssa. Tehdä jotain, millä saisi Loganin ja Esmeen edes hetkeksi pois mielestään. //apua missä laatu Attachments:
|
|
|
Post by wifix on Mar 20, 2016 19:41:31 GMT
logan charles abbott - huokaisi hiljaisesti katsellessaan vielä hetki sitten hyvinkin lähellä seissyttä naista suoraan silmiin. Vaihtoehdoit alkoivat hiljalleen käymään vähiin mutta silti hän yrittäisi kaikkensa. Hän tiesi haluavansa Esmeen takaisin, sekä tiesi tekevänsä kaikkensa saadakseen suhteen jälleen toimimaan, mikäli saisi siihen mahdollisuuden. Mutta samalla myös tiedettiin kuinka kiintynyt Cameron toiseen jo oli, ja kuinka helvetin vaikeaa oli päästä toisesta eroon. Mies saattoi oikeastaan jopa pilata kaikki herran suunnitelmat. Pienesti säpsähtäen Abbott astui pian kauemmas ovelta, kääntäen katseensa kulmat kohoten opettajanhuoneesta ulos askeltavaan mieheen, joka ei näyttänyt laisinkaan yhtä onnelliselta kuin kouluun saapuessaan. Kädet taskujensa sisällä nyrkkiin puristaen, päästi hän valkoiset hampaansa uppoamaan alahuulensa sisäpintaan, laskien katseensa jälleen mitään sanomatta jalkojansa koristaviin, mustiin juoksukenkiin. Mitään hän ei sanonut, eikä aikonutkaan ennen kuin toinen olisi kaikonnut paikalta, mutta pieni tyytyväinen virne kuitenkin päästettiin leviämään hänen kasvoilleen. Ei mennyt kauaakaan, kunnes nuoremman miehen askeleet alkoivat kaikua hetkellisesti hiljaisilla käytävillä, suunnaten mitä ilmeisimmin kauemmas kaksikosta, sekä muusta porukasta. Hiuksiaan varovaisesti siistien, kohotti hän katseensa takaisin vaaleaverikköön, tekaistu hymy kasvoilleen vääntyen. Ennen kuin mitään kerettiin sanomaan, päätyi tanya debora fayes viimeinkin avaamaan suunsa, tummien kiharoiden heilahtaessa ilmassa, hänen siirtyessään kaksikon puoleen. "Voisit joskus pysyä poissa ongelmista, niin kaikki olisi huomattavasti helpompaa jokaiselle", latino murahti espanjapohjaisen aksenttinsa tullessa esille normaalia paremmin. Minkäänlaista kunnon aksenttia ei naiselle normaalisti tullut, mutta aina ääntään koroittaessa, taikka suuttuessaan näin pääsi käymään. Eipä tuolle mitään voinut, mutta mukavaa se ei hänestä itsestään ollut, päinvastoin. Sen pidemmittä puheitta Fayes lähti päättäväisin askelin vasta hetki sitten paikalta karanneen Cameronin perään, vilkaisematta edes taakseen. Epätoivoinen hymy nousi Loganin huulille, hänen siirtäessään katseensa Esmeeseen. "Olen pahoillani?" herra sopersi epäilevään sävyyn, tietämättä juurikaan mitä tekisi tuolla kyseisellä hetkellä. Kaikkein mieluiten olisi hän vain jatkanut toisen havittelua takaisin, mutta tuolla hetkellä anteeksipyyntö tuntui oikealta - Cameron suuttui hänelle, ja niin myös Tanya, Esmeen vihoja ei enää haluttaisi pisteeksi iin päälle. Kaiken tämän lomassa, oli Fayesin ainokainen saavuttanut jo sohvalle vajonneen miehen, pysähtyen seisomaan sohvan vierustalle. Hetken aikaa miestä katsottiin täydessä hiljaisuudessa, käsien vaellellessa naisen mustan hupparin helmassa, miettien kovasti mitä tuossa tilanteessa sanoisi. "Tulisit takaisin, Logan vain on oma itsensä eikä voi sille mitään", Tanya päätyi huokaisemaan hiljaiseen ääneensävyyn, istuutuessaan varovaisesti sohvan käsinojalle istumaan. Hän oli tuntenut Loganin iät ja ajat, ja tiesi täysin hyvin että herra oli ollut tuollainen jo pienestä pitäen, eikä asiaan olisi tulossa muutosta vielä hetkeen - ei ainakaan näillä näkymin. Porukan lyhyimmäksi todettu kikkurapää vetäisi nopeasti suurehkon hupparinsa hihat nyrkkeihinsä, parannellen ensin hupparin alla olevaa tummaa toppiaan. Katse puolestaan pysyi taukoamatta sohvalla olevassa herrassa, hampaiden uppoutuessa huulensa sisäosaan.
|
|
|
Post by pokemon on Mar 20, 2016 20:20:59 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez katselee vielä hetken maahan, kunnes hymyn kera nostaa katseensa Cameroniin - jonka seuraukensa hymy lähtikin naisenalun huulilta pos. Oikeastaan vaaleaverikkö jää vain katsomaan toista järkyttyneenä, miehen räyhätessä hänelle jotain. Sanat tuntuivat jotenkin epäselviltä ja vaikeilta ymmärtää. Aivan kuin kaikki olisi keskeytynyt hetkeksi ja nainen ei olisi pystynyt tekemään yhtään mitään. Tunne oli aivan hirveä ja parhaansa mukaan Lopez yritti pitää itseään kasassa. "Siis mitä.. Cameron, rauhoitu." Esmee yrittää sopertaa, vaikka naisen ääni alkoi hiljalleen katkeilla. Alahuultaan tiukasti purren naisenalku ottaa askeleita Cameronin perään, joka ei tuntunu välittävän hänen puheistaan mitään. "Cameron, odota.." nainen lopettaa kävelynsä, löytäen itsensä keskeltä käytävää katsomassa poistuvan miehen selkää, joka lopulta katoaa käytävän päästä aulaan - ja sieltä toinen voisi eksyä vaikka minne. Kyyneleet tuntuivat olevan aivan lähellä, jättikö Cameron noin kylmästi hänet? Epävarmuudessaan vaaleaverikkö ei osannut tehdä yhtään mitään, vain kökötttää keskellä käytävää katselemassa tyhjää käytävää minkä päähän Tanyakin poistui. Esmee ehkä välillä osasi vaikuttaa hyvin kylmältä ja tunteettomalta ihmiseltä, mutta ei voinut tälle tunteenpurkaukselleen mitään. Ehkei ranskalaissukuinen ollutkaan mikään kamala ihminen sisäpuolelta - ja sitä mukavempaa sisäpuoltaan näytettiin harvoille. "Siis jättikö hän mut?" selvästi hätääntyneenä nappisilmä vie katseensa takana olevaan Loganiin. Hetken toista tarkkailtuaan vaaleaverikkö pyyhkii pari kyyneltään pois poskiltaan, vieden kätensä puuskaan eteensä - ihan kuin se suojelisi häntä. Alahuultaan lujaa purren Esmee vie katseensa eteensä takaisin, miettien miten helvetissä hän oli saanut itsensä taas tälläiseen sotkuun? "Vittu mä olen idiootti.." Lopez tuhisee itsekseen, joutuen laskeutumaan hetkeksi kyykkyyn ja vieden kätensä hiuksiensa sekaan ja sulkien silmät rauhoitellakseen itseään. Kaikki oli tapahtunut aivan liian nopeasti eikä ranskalaissukuinen tainnut vieläkään tajuta mitä oli juuri tapahtunut.
|
|
|
Post by paskarusina on Mar 21, 2016 15:41:48 GMT
Cameron hengitti syvään ja pudisteli päätään. Cameron ei halunnut jättää Esmeetä, ei todellakaan muttei hän jaksanut kiistellä Loganin kanssa naisesta. Logan on paljon parempi, komeampi ja lihaksikkaampi kuin Cameron. Tottakai Esmee valitsisi hänet ennemmin, ei Cameronissa ollut mitään hyvää.
"Tulisin takaisin? Loganin seuraan vapaaehtoisesti? Vittu ei enää ikinä. Se jätkä ansaitsee turpaan", Cameron ärähti. Hän piti Esmeestä todella ja oli kuvitellut kaksikon jutusta tulevankin jotain, mutta näköjään vanha suola janotti enemmän. Ei Cameron varsinaisesti ole Esmeetä vielä jättänyt kuitenkaan. "Anteeks, ei mun pitäis sulle raivota..", McCrory mutisi ja haroi lyhyitä hiuksiaan käsillään. Hän vei katseensa Tanyaan ja puri huultaan. Cameron silmäili naista tarkasti, tuokin oli varsin kaunis yksilö.
// puhelimella roolaaminen ei suju :-)
|
|
|
Post by paskarusina on Mar 23, 2016 20:18:02 GMT
älkää antako kuolla
|
|
|
Post by wifix on Mar 24, 2016 10:42:51 GMT
mä oon todella pahoillani kun en oo millään kerennyt roolimaan, takana koeviikko ja edessä ruotsin valtakunnallinen, koitan nyt pääsiäislomalla keretä!!
|
|
|
Post by paskarusina on Mar 25, 2016 14:55:26 GMT
mä oon todella pahoillani kun en oo millään kerennyt roolimaan, takana koeviikko ja edessä ruotsin valtakunnallinen, koitan nyt pääsiäislomalla keretä!! ookkei
|
|
|
Post by wifix on Mar 29, 2016 5:32:21 GMT
teen kunnon comebackin, sain mun esseen yms valmiiks, tänää tulee roolia!!
|
|
|
Post by paskarusina on Mar 29, 2016 9:31:30 GMT
teen kunnon comebackin, sain mun esseen yms valmiiks, tänää tulee roolia!! jees! :-)
|
|
|
Post by wifix on Mar 29, 2016 19:44:14 GMT
tanya debora fayes - huokaisi pienesti ehkä jopa hivenen turhautuneena, siistien hieman sotkuisella nutturalla olevia hiuksiaan. Eipä hän juurikaan mitään kannustavaa pystynyt sanomaan, mitä Logan teki oli hyvin typerää jopa mieheltä itseltään, mutta ei kukaan toista saanut lopettamaan, se oli täysin varmaa. Leukaperäänsä varovaisesti kynnenpäillään raapaisten, lähti portugalilaistaustainen hiljalleen valumaan pois käsinojalta, istuutuen rauhallisesti Cameronin vierelle ottaen siinä jo hieman rennomman asennon. Hän puri alahuultaan hetken, katsellessaan käytävän toiseen päähän, johon kaksikko oli mitä ilmeisimmin jäänyt punomaan välejään, jonka jälkeen katse palautettiin vierellään istuvaan mieheen. "Rauhoittuisit vain, kyllä tilanne tästä vielä selviää", Fayes totesi tyynen rauhallisesti, painaen kätensä sekuntin murto-osaksi toisen reidelle ikään kuin lohduttaakseen miestä. Hän tiesi miltä Cameronista tuntui, aivan liian hyvin. Vaikka ikää neidillä ei vielä paljoakaan ollut, oli hänellä useitä epäonnistuneita suhteita takanaan, jonka myötä oli hän alkanut saamaan jopa hieman ***htavan maineen koulun piireissä - mutta vittuakos se häntä kiinnostaa, kun ei koulussa enää kauaa oltaisi. Pieni hymy huulillaan pyörien, vilkaisi hän vielä nopeasti käytävälle jolle logan charles abbott oli juuri jäänyt, palautuen sitten täysin vierellään istuvan miehen puoleen. Mikäli kaksikko ei pystyisi kestämään toisiaan edes hetkeäkään, tulisi ilta olemaan erittäin tukala kaikille osapuolille. Logan puolestaan, oli jäänyt suu ammollaan seisomaan käytävän päätyyn, kelaten hetken tapahtumia. Kaikki äänet kuuluivat vaimeana, Esmeen pientä sekoilua erottui jotenkuten, mutta muuten kaikki oli harvinaisen hämärää. Kaikki tapahtui hyvinkin nopeasti, mutta saattaisiko oikeasti olla että toinen oli jopa jättänyt vaaleaverikön, jokaisen miehen ja mikseipä naisenkin unelman? Pienehkö virne kohosi hänen huulilleen hetkeksi palautuessaan takaisin maan pinnalle, pyyhkien sen kuitenkin nopeasti pois. Pieni, muka niin lohduttavan näköinen katse vei virneen paikan, hänen kyykistyessään maan kamaralla olevan naisen rinnalle, silitellen rauhoittelevasti hänen hiuksaan. "Esmee rauhoitu", hän mumisi hiljaiseen äänensävyyn, miettien kaikkia mahdollisia tapoja joilla käyttää tilannetta hyväkseen. Sen enempää ajattelematta, hento suukko painettiin jo naisen päälaelle, lopetellessaan vaaleaverikön hiusten silittelyn, ja laskien käden naisen olkapäälle. "Olen pahoillani", Abbott päätyi vielä toteamaan, sanomatta kuitenkaan omaa mielipidettään siitä olisiko toinen tosissaan naisen jättänyt.
|
|