Jengiroolipeli → Crips & Bloods

Abigail Ivy Jemima Volek siveli hermostuneesti vasemmassa kädessä roikkuvan mustan käsiaseen liipaisinta. Hän ei pitänyt siitä, että hänet suljettiin neuvottelujen ulkopuolelle, roskasakin seuraan. Oli ollut arvattavissa, että Esmee hoitaisi Elijahin yksin, mutta silti Abigailia harmitti ettei tiennyt mitä he puhuivat. Takaraivossa kaiversi myös pieni ajatus siitä, mitä tapahtuisi mikäli rauhallinen keskustelu kääntyisi päälaelleen. Lopez oli ovela nainen, mutta siltikin vain puolikuntoisena käärmeenkolossa.

Abigail oli sanomassa jotain viereensä astuvalle Dylanille, joka tuntui pysyttelevän viileän rauhallisena kaikesta huolimatta, mutta antoikin olla Tanyan luikerrellessa heidän luokseen. Volek oli jo ollut aikeissa sujauttaa käsiaseen takaisin saappaanvarteen ettei tekisi mitään hätiköityä, mutta sen sijaan hän puristikin sen yhä tiukempaan otteeseen Bloodsin paljastaessa oman pistoolinsa. Abigail tiesi ettei nainen aikonut mitään, se oli vain hänen tapansa leikitellä saaliillaan ennen kuin sai isolta pahalta pomolta luvan käydä kiinni. Hän kurtisti kulmiaan seuratessaan sivusilmällä kaksikon touhuja, jotka näyttivät tulevan juttuun tavallista paremmin. Olihan se pitänyt arvata ettei tuo noita voinut pitää kynsiään irti hänen jengistään. Tanya teki tuonkin tämänkin, hän yritti ärsyttää Abigailia ja tiesi myös onnistuvansa siinä. Pettäjä, valehtelija, mutta nytkö Fayes oli myös murhaaja? Toki nainen oli tappanut ennemminkin, mutta nyt asia oli täysin eri.

Raivo kiehahti vaaleaverikön sisällä niin pahasti, että enempää ajattelematta tuo otti yksi tai kaksi juoksuaskelta ja läimäytti Tanyaa vähintäänkin yhtä kovaa maitokahvin väriselle poskelle kuin tuo oli lyönyt Dylania. "Kuinka kehtaat", hän sanoi ja pukkasi naista rintakehään antaakseen tuolle merkin perääntyä. Samassa vaarallinen irvistys muuttui kuitenkin hämmästykseksi kuullessaan pienimuotoisen räjähdyksen takaansa- olettaen. Abigail katsahti äänen suuntaan valkeat hiukset ilmassa lennähtäen. Volek vilkaisi toinen suupieli koholla O’Malleytä, joka oli ekspertti räjähdysten kanssa. Hän ei ollut odottanut moista, mutta huvittavaahan se vain oli. Bloodsit eivät selvästikään tienneet ketä heillä oikein oli vastassa. Myönnettäköön, että he olivat jääneet alakynteen Esmeen loukkaannuttua, mutta heidän kommuuninsa oli mennyt sekaisin hetken ajaksi. Rajoja oltiin vahdittu entistä tarkemmin, mutta myöskään ase - ja huumebisnes ei saanut pysähtyä sillä se oli heidän elantonsa. Kaikki oli tullut puskista, eikä kukaan ollut osannut varautua moiseen.


//yyh mitä mössöä tuli

Dylan Elijah Jerome Bellamy katselee hetken Tanyaa, joka asetteli rakkaita hiuksiaan paremmin. Se ei sen enempää kiinnostanut miestä, jonka katse karkaa Abigailiin - joka oli pysynyt yllättävän rauhallisena koko tämän ajan.
Tummaverikön ilme vaihtuu pieneen irvistykseen, kun tunsi jonkun käden läpsäisevän voimalla hänen poskeaan. Tekijä oli mitä ilmeisimmin Tanya, joka olisi halutusti suutahtanut hänen sanoistaan. Sen jälkeen jopa tyytyväinen naurahdus pääsee hänen huuliensa välistä. "Olipas sulla huonot hermot, oisko se aika kuukaudesta?" vielä vittuilevampaan sävyyn mies kysyy, kun oli sen verran jo naisista perillä että tiesi toisten vihaavan vihjailuja siitä tietystä viikosta kuukaudesta.
Tummat kulmakarvat kohoavat hieman yllättyneesti kun Abigail pääsee vihdoinkin vauhtiin ja läpsäisee Tanyaa poskelle. Tämä oli ehkä jotenkin odotettavissa, mutta ei ihan tälläisessä tilanteessa. Bellamy katselee jopa hieman kiitollisen oloisena vaaleaverikköä, koska Dylan ei tulisi naisia hakkaamaan jos se ei olisi elämästä ja kuolemasta kiinni. "Kannattiko?" mies kysyy, kun pyrkii vetämään Tanyaa ärsyttääkseen vaaleaverikön kainaloonsa hetkeksi.

Kuitenkin se loppui välittömästi, kun kuultiin jonkinlainen räjähdys luultavasti takaansa. Rakennus sortui kiitettävän huonoon kuntoon ja Dylan tietäisi heti syypään tähän. Itsevarma virne nousee tummahipiän kasvoille, viedessään siniset silmänsä tarkkailemaan hänen ja Abigailin takana olevaan mieheen - Bruceen.
"Äijjä." Bellamy pyrkii pukkaamaan toista leikkimielisesti olkapäähän, kun vie haastavan katseensa Tanyaan ja Remiin. Hiuksiaan pörröttäen miehen huulet kaartuvat ilkikuriseen virneeseen. "Sen kusipään olisi parempi luovuttaa pian ennenkun laitetaan kaikki paikat uuteen kuntoon." tummaverikkö päätyy painottamaan kusipää-sanaa, koska oli päässyt sitä äskenkin käyttämään joten kenenkään ei tarvitsisi arvuutella kenestä hän puhui. Päässään mies oli hyvinkin tyytyväinen uhkauksiinsa sekä hänellä oli jengiläiset ympärillään jotka varmasti keksisvät jotain yhtä viisasta - jos eivät sitten jättäisi kaikkea puhumista hänen hartioilleen vaikkei se ongelmia tuottaisikaan.
Bellamyn esikoinen kuitenkin puheissaan mainitsi siis Elijahin joka oli ollut joskus hänen hyväkin ystävä, mutta koko homma sotkeutui ja miesten tiet erosivat ja hyvä niin. Ei Dylan tiennyt olisiko hänellä mitenkään ikävä toista, viha oli päällimmäinen tunne kun edes ajatukset kävivät kyseisessä ihmisessä.

- yörooli, antakaa anteeksi.

//katrilla joka roolissa eri kuva:DD joo mutta tuun näillä näkymin illalla roolimaan

- toivon ettei tää kuole :c