|
|
Post by kaisa on Mar 1, 2016 19:40:24 GMT
Elijah pyöräytti silmiään kuullesaan mitä vasta jengiläisillä oli sanottavaa. Jos toiset olivat tulleet vain aukomaan suutaan ja haukkumaan voisivat he palata takaisin omaan pieneen rotanloukkuunsa. Bloodsien johtaja naurahti pienesti, kun Dylan joutui suojelemaan Esmeetä. Tummaverikkö tiesi, että Tanya pärjäisi tarpeeksi hyvin itse ja osaisi edes jotenkin hillitä itsensä, jonka takia hän ei ruvennut toista pidättelemään tai suojelemaan. Samoin myös Remi luultavasti pärjäisi itse tarpeeksi hyvin -, sen verran hyvin Elijah tunsi oikean, että vasemman kätensä että pystyi luottamaan heidän taitoihin. Vastassa olevan jengin jäsenistä Woods tosin luottanut millään tasolla ja halusi hoitaa asian vain mahdollisimman nopeasti pois alta. Pieni huokaisu pääsi Elijahin huulien välistä, kun hän tuijotti suoraan Dylania ja Esmeetä. Mies ei ollut varma tiesikö edes Esmee sitä, miksi Dylanin ja Elijahin välit olivat kärvistyneet näinkin huonoiski. Itse hän ei ollut kertaakaan muille asiasta maininnut, koska oli ainakin itse unohtanut kokonaan sen, että Dylan oli joskus kauan kauan ennen jengiaikoja kuulunut miehen elämään. "Mä pidän Tanyasta huolen älä sä siitä huolehdi. Enemmän sinuna huolehtisin siitä, miten pitkään toi sun vahtikoiras hengittää.", Elijah totesi ja vei samalla katseensa tiukasti Esmeehen. "Jos sä mitään haluat mun kanssa puhua niin suosittelen, että tuut nätisti nyt mun mukaan yksin.", Woods painotti sanaa yksin sillä ainakaan Dylanin seurassa hän ei suostuisi neuvottelemaan yhtään mistään. Muutenkin tummaveriköllä oli muutama kortti hihassaan joita voisi hyvinkin käyttää Esmeehen ja siihen, että Bloods ei joutuisi ainakaan kaikista uusista auleistaan ja rakennuksistaan luopumaan. Juuri ja juuri Elijah voisi yhdestä kurppasesta rakennuksesta luopua, mutta vain yhdestä ei sen enempää. Tehdäkseen kantansa selväksi tummaverikkö otti pari peruuttavaa askelta ja juuri ennen selkänsä kääntämistä katsoi hän vielä ruskeilla silmillään Esmeetä. "Jos sä haluat edes jotain takaisin niin tiedät mistä mut löytää, ja pidäkki huoli ettet tuo sun piskiä mukana.", Elijah totesi ja viittasi piskillä tietysti Dylaniin. Enemmän Bloodsien johtaja oli huolissaan Dylanista kuin Abigalista, mutta ei nainenkaan olisi yhtään sen tervettuleempi kuin mieskään. Tyytyväisenä omaan ehdotukseensa Elijah katosi nopeasti pimeyteen ja käveli takaisin omaan pieneen majaansa ja jäi sinne odottamaan tarttuisiko Esmee syöttiin vai ei. - iha hirvee mut yrittäkää sietää 
|
|
|
|
Post by pokemon on Mar 1, 2016 20:34:28 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez pörröttää tummia kutrejaan paremmin povensa peitoksi, kuunnellen tarkasti mitä Elijahilla olisi sanottavanaan. Ei varmastikkaan mitään hienoa, mutta ehkä tässä tilanteessa olisi vain parempi tehdä mitä toinen käski - kuitenkin vain tässä asiassa. Hän ei nyt jaksaisi tehdä kaikesta vaikeampaa, naisen olo ei ollut mikään erityisen hyvä. Jonkinlainen vahva särkylääke olisi hyvin toivottu, mutta sellaisia ei mistä vain vedetty. "Pitäkää tilanne hallussa, ettei toi pikkulikka hypi silmille." Esmee sanahtaa vain itsevarmasti, katsoen huolestuneeseen Dylanin vain virnuillen. Eiköhän hän selviäisi Elijahista aivan hyvin, vaikka puolikuntoinen olikin. Tanyan kommenttiin nainen ei jaksanut edes vastata. Raskaasti huokaisten tummaverikkö lähtee melkein Elijahin perään, vaikka toinen ehti aika nopeasti jo kadota asuntoa muistuttavan läävän uumeniin. Nainen oli suunnitellut kaikenlaista päässään, vaikka ei ollut päässyt paljastamaan niitä vasemmalle ja oikealle kädelleen - kieltämättä olisi mieli tehnyt kuitenkin. Ulko-oven lähestyessä Lopez laittaa käden lantiolleen ja napaten käsiaseestaan niin kiinni, että se saataisiin vain vedettyä pois ja painettua liipaisinta, jos Elijah olisi yrittänyt hänet yllättää. Toinen tuskin kuitenkaan tekisi niin, vaikka mistään ei voisi olla varma eikä edes saisi olla. Alahuulensa sisäpintaa purren nainen avaa oven ammolleen, tarkistaen nopeasti olevansa vielä yksin tiloissa, vaikka kuka vain sieltä voisi ilmestyä. Nappisilmät katselevat ensin ympärilleen hämmentyneinä, mutta huomasi hieman kauempana yhden oven olevan auki. Se sai Esmeen nyrkin puristumaan paremmin pistoolilleen jonka jälkeen lähdettiin äänettömästi askeltamaan kohti huonetta, jossa kyseinen ovi oli ollut auki. Itsekseen virnuillen nainen pääsee nopeasti ovelle, huomaten toisen kuitenkin olevan aika vaarattoman oloinen. Ote siis hieman hiljeni aseesta, mutta ei kuitenkaan liikaa. "Ja mitenhän me nyt neuvotellaan tästä? Eikö sun olisi vain helpompaa antaa mun alueet takaisin mulle ilman ylimääräistä häsläämistä. Toi sun pikkutyttösi ja se toinen mykkä ei varmaan pärjää kauan mun jengiläisten kanssa." Lopez sanoo tyytyväisesti hymyillen, alkaen rennosti nojailemaan ovenkarmiin. Ranskalaissukuinen asettelee hiuksensa povelleen, katsellen toista kulmat kysyvästi koholla. Dylan Elijah Jerome Bellamy ei näyttänyt mitenkään erityisen tyytyväiseltä tuon kusipään sanoihin ja se saakin hänet pyörittämään ärsyyntyneesti silmiään. Ennenkuin hän oli ehtinyt kuitenkaan tehdä mitään, oli Elijah jopa pelkurimaisesti vain lähtenyt pois paikalta ja odottaa nyt vain Esmeetä mukaansa. Se sai miehen olevan huolissaan kaikista tummaveriköttären vakuutuksista huolimatta. Kuitenkin naista ei saisi aliarvoida - olihan toinen periaatteessa selvinnyt jo kuolemastakin joten eiköhän noin sitkeä ihminen selviäisi yhdestä idiootistakin puolet helpommalla. "Voitte pian hyvästellä "alueenne"." Bellamy kertoo, kun kaivettiin nopeasti askistaan syöpäkääryle, joka asetettiin huultensa väliin ja sytytettiin palamaan sytkärinsä avulla. Rennosti tummaverikkö vain vetää myrkkyä kehoonsa, pitäen katsettaan kaksikossa. Toinen käsi oli kuitenkin valmistautunut ottamaan aseen taskustaan, jos toiset päättäisivät olla äkkipikaisia. Kaksikko kuitenkin vaikutti aika rauhalliselta ja Abigailkin oli päässyt rauhoittumaan. Mies ottaa pari askelta lähemmäs Abigailia, virnuillen toiselle vain sarkastisesti. Tilanne oli suorastaan naurettavan tylsä, vaikka pieni huoli painoikin tummaverikön takaraivoa Esmeen takia. Toinen oli kuitenkin päässyt suunnittelemaan jotain Elijahin päänmenoksi joten olisi vain parasta luottaa johtajansa taitoihin. Melkein jäänsiniset silmät jäävät vain halveksuvasti katselemaan Tanyaa, vetäen samalla myrkkyä keuhkoihinsa jotka pian puhallettiin savuna ilmaan. "Oliko sun pikkujohtajas käskenyt sun ampua Esmeetä? Ei tainnut itse pystyä siihen." itsekseen virnuillen mies vetää kuitenkin aivan pokerinaaman itselleen, katsoen jopa hiukan kysyvästi Tanyaa ja Remiä. Dylan pörröttää hiuksiaan, kun vetää vielä viimeisetkin myrkyt keuhkoihinsa, päätyen heittämään tumpin muidenkin roskien viereen. Toisinsanottuna Tanyan ja Remin väliin pienen hymyn kera.  
|
|
Catler
Viehkeä kissa
Timecatlady and her Tardis. Hi. Ready to run?
Posts: 194
|
Post by Catler on Mar 1, 2016 21:17:30 GMT
/ Roolin huomenna, ku nyt ihan pakko mennä nukkuu ku huomen aamul taas vaiheetks ihan liian aikanen herätys.
|
|
|
|
Post by wifix on Mar 1, 2016 21:18:43 GMT
tanya debora fayes - pyöräytti silmiään välinpitämättömän oloisena, johtajien siirtyessä syrjempään keskustelemaan. Olihan tuo varmasti viisainta tilanteen huomioon ottaen, mutta olisihan hänkin kovasti halunnut tietää miten kaksikon keskustelu jatkuisi. Alahuultaan varovaisesti purren latino vei katseensa ensin Abigailiin, ja tämän jälkeen naisen vierelle askeltaneeseen Dylaniin, jonka puheet alueiden takaisin valloittamisesta jätettiin täysin omaan arvoonsa. Ei hän uskonut Elijahin luopuvan uusista alueista helpolla, ehkä kahdesta taikka yhdestä rakennuksesta oltaisiin valmiita luopumaan, mutta siihen se sitten jäisikin. Jos he enempää kinuaisivat, saisivat he tahtonsa läpi mitä luultavimmin vain tappelun kautta, ja voittajapuolue oli varmasti kaikilla jo selvillä, ottaen huomioon Esmeen voinnin. Fayes naurahti jopa hieman huvittuneen oloisena herran puheille, kohoittaen samanaikaisesti toista kulmakarvoistaan. Vielä hetki sitten rintakehällään levänneet kädet päästettiin laskeutumaan takaisin sivulleen, oikean käden jäädessä naisen lantion korkeudelle ja samassa rauhalliset askeleet lähtivätkin kulkemaan kohti Bellamya. "Voi ei suinkaan, teidän niin kutsuttu "johtajanne" vain sattui hyppimään silmilleni. Ja ken tietää, ehkä sinä olet seuraavana tähtäimessä", tummaverinen totesi pysähtyessään hyvinkin lähelle toista, sekä vetäistessään mustan käsiaseensa pois kolmiraita-housujensa vyötäröltä. Tiukka ote siitä otettiin heti alkuun, mutta minkäänlaista aikomusta hänellä ei ollut käyttää asetta, kunhan vain pelleili miehen kustannuksella. Leikittelevä, sekä jo hyvinkin ärsyttävän oloinen virnistys oli muodostunut naisen huulille viimeisimpien sekuntien aikana, ja se oli tullut jäädäkseen. "Mutta tosin, olisi varmasti typerää tuhlata yhden yhtäkään luotia sinun kaltaiseesi rakkiin", Tanya naurahti nyt jo monille tutuksi tulleeseen, hyvinkin ärsyttävän oloiseen äänensävyynsä, tökkäistessään pistoolinsa kärjellä varovaisesti toista vatsalihaksien alueelle. Jos aivan rehellisiä oltiin, naisella ei ollut harvaintakaan aavistusta, milloin kyseistä asetta viimeisen kerran oli käyttänyt - sen verran monta kappaletta niitä kuitenkin omistettiin, ja kyseistä käsiasetta ei oltu taidettu käyttää ikuisuuksiin. Ja tämän myötä olisi hyvinkin mahdollista, että lipas olisi tyhjänä tuolla hetkellä. Viime päivinä nainen ei yksinkertaisesti ole tullut tarpeeseen käyttää aseitaan, joten nekin on otettu mukaan usein pelkästään uhkailuja varten - harvemmin niillä oikeasti ampua tarvitsi. - töks 
|
|
|
|
Post by pokemon on Mar 1, 2016 21:59:22 GMT
- pitääköhä mun ootella maran pelaamista o:
|
|
|
|
Post by wifix on Mar 1, 2016 22:04:15 GMT
- pitääköhä mun ootella maran pelaamista o: - ei varmaankaan kun mitään mullistavaa ei kuitenkaan oo vielä tapahtunutkaa :'D mutta tee mikä itestä tuntuu parhaimmalta (: |
|
|
|
Post by pokemon on Mar 1, 2016 22:12:49 GMT
- pitääköhä mun ootella maran pelaamista o: - ei varmaankaan kun mitään mullistavaa ei kuitenkaan oo vielä tapahtunutkaa :'D mutta tee mikä itestä tuntuu parhaimmalta (: - noh, ehkä sit pelaan viel sun iloksi ja sitten meen nukkuun :-) |
|
|
|
Post by wifix on Mar 1, 2016 22:16:43 GMT
- ei varmaankaan kun mitään mullistavaa ei kuitenkaan oo vielä tapahtunutkaa :'D mutta tee mikä itestä tuntuu parhaimmalta (: - noh, ehkä sit pelaan viel sun iloksi ja sitten meen nukkuun :-) - jeees 8)) |
|
|
|
Post by pokemon on Mar 1, 2016 22:29:59 GMT
Dylan Elijah Jerome Bellamy joutuu hetken odotella toisten vastauksia, kunnes "yllättävästi" Tanya saakin jo avattua suunsa ehkä hieman uhkailevalla tyylillä. Valitettavasti mies ei tajua ottaa sitä mitenkään vakavasti, joten kevyt, räkäinen naurahdus pääsee hänen huuliensa välistä. "Niin no et sä siihen varmaan muuten olisi osunutkaan. Mutta joo, vaikka sitten niin." päätään pyöritellen mies vain virnuilee, olihan toinen aika suloinen yrittäessään olla jotenkin kova. Ei ehkä ihan toisen tyylistä, mutta antaa mennä - olisihan tähänkin hetkeen mukava saada jonkinlaista jännitettä, kun se alkoi ainakin täällä jo hiipumaan Elijahin ja Esmeen kadottua muualle. Tummaverikkö silmäilee leuka koholla halveksivaan tapaansa ensin vielä hetken Bloodsien naista kunnes katse eksyy Remin puolelle, joka oli ollut hyvin hiljainen koko ajan. Toisaalta se olisi ihan hyvä, eipä Bloodsilaisten suusta meinannut mitään muuta tulla kuin paskaa. Huuliaan nuolaisten kuitenkin viedään katse takaisin puheliaampaan naishenkilöön, joka ehkä alkoi oikein janoamaan verta nenästään. Dylan kuitenkin kohottaa jopa yllättyneesti ensin toisen sanoille kulmiaan. Aikamoista, oli nainen tainnut juuri käyttää samaa kutsumanimeä hänestä kuin Elijah, miten omaperäistä. Bellamyn esikoisen huulilta pääsee vain räkäinen nauru uudestaan, joka ei meinaa saada loppua. Jäänsiniset silmät viedään katselemaan Abigailia hieman epäuskoisen näköisenä, olipa Tanyasta nyt kuoriutunut hyvinkin hauska ihminen. Ehkä sisällään mies kuitenkin alkoi vihaamaan toista niin paljon, että ei näkisi toisessa mitään hyvää. Vaikka heillä oli hetkensä, olisi kuitenkin oma jengi vedettävä edelle sekä jos Esmeelle kävisi vielä jotain - saisi Tanya maksaa siitä hengellään. Dylan voisi luvata sen itselleen. Eikä heillä ollut edes mitään erikoista, ei tummaverikkö itse ainakaan tulisi myöntämään omia tunteitaan koskaan naiselle, joka alkoi käydä jopa hieman ärsyttäväksi. "No sähän sen tiedät, muru." mies esittää mitä hurmaavimman hymynsä, joka kaikkoaa pienesti tuntiessaan vatsalihaksillaan pistoolin kärjen. Tummahiuksinen ei kuitenkaan voisi uskoa Tanyan satuttavan häntä ja jos totta puhutaan tuntuisi se kyllä hyvin pahalta satuttaa myös toista - mutta se jouduttaisiin tehdä silti jos Esmeelle sattuisi käymään huonosti Elijahin kanssa. Kuitenkin sanojensa jatkeeksi mies päättää ärsyttää toista vielä mahdollisesti enemmän, joten pörröttääkin toisen hiukset mahdollisimman sekaisin - edelleen jatkaen hurmaavaa hymyään ehkä asteen verran isompana.  |
|
|
|
Post by wifix on Mar 1, 2016 23:25:16 GMT
tanya debora fayes - naurahti pienoisesti miehen puheille, saadessaan lähestulkoon taistella punastumista vastaan. Alahuultaan pienesti purren, latino laski katseensa käsiaseeseensa, vilkaisten ohimennen sivummalla seisovaa Remiä, joka ei jälleen kerran ollut sanonut vielä sanaakaan. Oli miten oli, siihen nainen ei juurikaan kiinnittänyt sen suurempaa huomiota, ajatusten keskittyessä nyt edellään seisovaan, jonkin verran pidempään mieshenkilöön. Vasta hetki sitten toisen vatsalihaksilla käynyt ase sujautettiin pian takaisin housujensa vyötärölle, pienen hymyn vieläkin leikitellessä naisen huulilla, aina siihen asti kunnes herran käden tunnettiin käyvän hänen hiuksissaan. Auta armias mikäli kyseessä olisi joku toinen, olisi avokämmen isketty hänen poskelleen alta aikayksikön - Dylan kuitenkin oli asia erikseen, ja miestä ei haluttu satuttaa millään tavoin, ei ainakaan ilman pakonomaista tarvetta. Myönnettäköön, että ajan myötä herraan oltiin onnistuttu tutustumaan, ja nyt jonkinlaisia tunteita toista kohtaan oli päässyt nousemaan, mutta niitä ei koskaan voisi tuoda esille, ei muille kuin Bellamylle, joka tiesi varmasti aivan liiankin hyvin mitä nainen todellisuudessa hänestä ajatteli. Nyt jo hieman totisemman oloisena Fayes kohdisti katseensa suoraan miehen silmiin, ikään kuin viestien toiselle pelkän katseen välityksellä, kuinka lähellä hermoromahdusta hän mahtoikaan olla. Eipä hän oikeastaan edes pitänyt ulkonäöstään sen kummempaa huolta, silloin tällöin meikkiä iskettiin naamaan sekä pukeuduttiin hieman siistimmin, mutta hiukset pidettiin jokatapauksessa aina siististi. Oli kyseessä sitten sotkuinen nuttura, taikka korkkiruuvikiharat, tehtiin ne jokatapauksessa huolella, eikä yksinkertaisesti kenelläkään ollut lupaa niihin koskea - ja tämä olikin yksi useista tavoista, joilla naisen sai kiihtymään nollasta sataan parissa vaivaisessa sekunnissa. "Sinuna lopettaisin ja samantien", latino varoitti hyvinkin vakavan oloisena, alkaen siistimään hiuksiaan katse tiukasti miehessä. Käsien haahuillessa naisen hiuksissa, päästi hän katseensa jälleen kerran valahtamaan takaisin Remiin, sekä Abigailiin, unohtamatta tietenkään Crispsien taaemmas jäänyttä mieshenkilöä. Nimeä ei muistettu kovinkaan tarkasti, joten ei sitä lähdetty edes arvailemaan, mutta joskus sekin oli tullut kuultua. Alahuultaan nyt jo turhankin tiukkaan purren, hän palautti pian katseensa takaisin Bellamyn suuntaan, kurtistaen kulmiaan hivenen verran. - oli pakko väsäistä nopea yörooli vielä tähän, kun en tiedä kuinka hyvin huomenna on aikaa roolia :'DD
|
|
|
|
Post by kaisa on Mar 2, 2016 21:07:23 GMT
Elijah tiesi oikein hyvin oman suunnitelmansa ja oli myös aivan varma, ettei tulisi missään nimessä joustamaan siitä yhtään. Kokonaan uusista auleistaan hän ei suostuisi missään nimessä luopumaan. Tummaverikön huulille nousi oikein tyytyväinen ilme, kun Esmee noudatti pelisääntöjä ja tuli yksin ilman mitään apureitaan. Ensimmäisenä mies otti aseensa pois huosuistaan ja istui sen jälkeen puisen työpöydän päälle ja asetti aseensa viereensä, muttei kuitenkaan koskenut siihen. "Esmee kulta sä et tarvi sitä asetta nytte mihinkää, Tanya ei oo täällä ja mun tietääkseni en oo satuttanu sua kertakaan.", Elijah totesi ja tuijotti ruskeilla silmillään suoraan Esmeetä. Nainen oli kieltämättä oikein viehättävän ja hyvänkin näköinen, mutta juuri nyt Woods ei saisi antaa niiden seikkojen häiritä. Muutamat hassut kerrat tosin hän oli antanut sen häiritä ja olisi myös nauttinut siitä mitä siitä oli seurannut. Siitä, että hänellä ja Esmeellä oli ollut vipinää lakanoiden välissä ei oltu koskaan mainittu muille jengin jäsenille. Asian tummaverikkö päätti pitää täysin omanaan sillä ei tuntenut mitään velvollisuutta olla jengiläisilleen siitä aivoin, että ketkä käyvät vierailulla hänen sängyssään. Muutenkin pikku salaisuuden paljastumisesta tuskin seuraisi mitään hyvää ja viimeisenä Elijah halusi, että hänen oma jenginsä kääntyisi häntä vastaan. "Sä et tuu missään nimessä tosta noin vaan saamaan sun auleitas takaisin, äläkä ota mitään säälikorttia esiin. Oisit kuitenkin toiminu ihan samalla tavalla jos mä oisin maannu muutaman kuukauden koomassa tietämättä heräänkö koskaan.", Elijah sanoi heti ensimmäiseksi, koska oli melkein sata prosenttisen varma siitä, että nainen ottaisi asian jossain vaiheessa esille. Nyt ei ollut kyse siitä välittikö Bloodsien johtaja naisesta vai ei, mutta jokainen jengin johtaja olisi toiminut aivan samalla tavalla kyseisessä tilanteessa. Muutenkin naisen jengin auleiden havitteleminen oli pyörinyt jo pidemmän aikaa miehen mielessä ja toisen maatessa koomassa oli ollut täydellinen hetki toteuttaa suunnitelmat. "Jos sä jotain haluat takaisin niin puhumalla voit saada pari rakennusta rajalta takaisin, mutta et yhtään enempää.", Elijah totesi ja siirsi katseensa hetkeksi aikaa mustiin lenkkareihinsa. Puhuminen ei kuulunut varisinaisesti tummaverikön vahvuuksiin, jonka takia hän oli pienesti epävarma siitä miten saisi puhuttua auleet itselleen. Myös valitettava fakta oli se, että naisen jengin jäsenet olivat myös kovaa tekoa ja varsinkin koston haluisina rumaa jälkeä voisi syntyä nopeasti. Missään vaiheessa Woods ei kuitenkaan epäillyt oman jenginsä pärjäämistä vaan luotti siihen, että varsinkin hänen oikea ja vasen käsi pystyisivät yhdessä hoitamaan toisen jengin jäsenet. Eniten tummaverikköä huolestutti Dylan huonon kaveri menneisyyden takia. Aina vähän väliä Elijah murehti sitä miten hänen ja Dylanin välit olivat kärvistyneet näinkin pahaksi, mutta toisaaltaan viha toista kohtaan peitti muut tunteet, eikä ikävälle jäänyt tilaa. - iha hirveet kuraa tääki 
|
|
|
|
Post by pokemon on Mar 2, 2016 22:15:36 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez katselee toista tummat kulmat koholla, alahuulensa sisäpintaa purren. Toisen ensimmäiset sanat kuunneltiin tarkasti, huokaisten vain halveksien toiselle. Ai eikö Elijah ollut häntä satuttanut? Ensimmäiseksikin miestä ei ollut vittujakaan kiinnostanut hänen vointinsa jota ei ollut enään parantanut se seikka, että toinen vei osan hänen alueistaan. Tummaverikkö huokaisee raskaasti, yrittäen saada sisälle pursuavaa vihaansa laantumaan. Nyt pitäisi vain yrittää olla rauhallinen tai häntä sattuisi oikeasti - siitä ei edes välttämättä tultaisi selviämään. "Joo, no ei olisi ihme jos se lutka taas hyppäisi jostain ja ampuisi mua. Siitähän sä varmaan tykkäisit - pääsisit musta kokonaan eroon." Esmee ei edes vaivautunut selittämään miten paljon mies oli häntä henkisesti satuttanut eikä hän tulisi kyllä sitä myöntämäänkään toiselle. Tunteille ei todellakaan saanut antaa valtaa ja pitäisi yrittää pysyä rauhallisena. Käsi kuitenkin pikkuhiljaa irtoaa aseesta, josta se lasketaan hitaasti lantion vierelleen lepäämään - pitäen kuitenkin nappisilmänsä katselemassa suoraan Elijahia. Naisen pitäisi vain nyt luottaa puhetaitoihinsa ja saada itsensä rauhoittumaan, äskeiset sanat meinasivat jo päästä hieman yli. Alahuultaan hermostuneesti purren tummanruskeat silmät eivät liikahda toisesta missään vaiheessa pois. Sen takia, että toinen voisi tehdä jotain äkkinäistä ja se olisi hyvä syy tuijotella vain toista. Miehen ulkonäkö oli hyvinkin miellyttävä ja valitettavasti toisen luonnekkin oli aika mahtava - vaikka miinuksia tuli hyvin paljon siitä, kun toinen oli Bloodsien johtaja. Näistä jutuista ei voisi koskaan kertoa omille jengiläisilleen. "Jos mä haluan jotain niin mä kanssa otan sen. Ja luultavasti mä oisin arvostanut sua sen verran, että ei olisi aivan ensimmäisenä mieleen tullut mennä hankkimaan sun alueita itelleni varsinkin kun mun jengiläinen olisi ampunut sua! Tiedänpähän kuitenkin toimia nyt samalla tavalla, jos sattuu käymään pieni vahinko vaikka sen pikkutytön kanssa." Lopez pääsee jo välillä huutamaan toiselle, lopettaen seinään nojaamisen samalla kun annatti kaiken sisältään pois. Hitaat askeleet lähestyivät toista siinä samalla, joka nyt saisi olla uhkaavan näköistä. Elijahin seuraavia sanoja kuunnellessaan nainen vain naurahtaa huvittuneesti, kohottaen kulmiaan halveksuvasti. Ei toinen aivan noin helpolla tulisi selviämään. "Mä otan kaikki mun alueet takaisin. Siitä ei edes neuvotella, herraseni." Esmee hymähtää, kun astuu vielä askeleen lähemmäs toista - mahdollisesti yrittäen pukata toista olkapäistä hieman makaavampaan asentoon. Sen jälkeen nainen hyvinkin vihaisen oloisena asettaa kätensä toisen ympärille, katsoen toista hyvin vihaisena suoraan Elijahin silmiin. "Sinuna olisin järkevä ja antaisin mulle ne mitkä mulle kuuluukin." tummaverikkö melkein kuiskaa toiselle, kun alkaa pikkuhiljaa nostamaan yläkroppaansa koko pituuteensa. Mies saisi nyt hetken mietttiä luopuisiko helpolla vai pitäisikö kaikki tehdä vaikeimman kautta. Hän nimittäin tulisi saamaan omansa takaisin - hinnalla millä hyvänsä.  - aivan just dylanilla pelaan! |
|
|
|
Post by pokemon on Mar 2, 2016 22:58:50 GMT
Dylan Elijah Jerome Bellamy saa tyytyväisen virneen vain naamalleen, naisen vaikuttaessa hänen murutteluunsa hieman kiusaantuneelta. Toinen myös laski aseensa hänen vatsalihaksiltaan ja sai sen takaisin paikoilleen, joten mies voi hengähtää hieman vapautuneemmin - vaikka olikin aika varma siitä ettei toinen olisi häntä oikeasti mennyt ampumaan. Kuitenkaan ikinä ei sitä voitu varmaksi sanoa, mutta kyllä Bellamy sen verran tummaveriköttäreen luotti ettei toinen hänelle pahaa tekisi. Niin ja mitä nyt osasi päätellä - oli naisella varmasti jonkinlaisia tunteita häntä kohtaan vaikkei toinen ollut niitä vielä paljastanut. Kuitenkin se oli ehkä ihan hyvä, eipä sitten tarvisi Dylanin itsenkään ruveta kiusaantuneeksi eikä hän haluaisi ruveta mitään perhettä leikkimään, vaikka olisi kyllä ollut jo hänen ystävien mielestä korkea aika. Ehkä jengi ja perhe ei kuitenkaan olisi niin mahtava yhdistelmä, joten Bellamyn esikoinen taitaisi jättää sen muille halukkaille - ei hän osaisi lapsia käsitellä eikä tarvisi sellaista huolekseen vieläkään. Ensin pitäisi edes hommata nainen, vaikka Tanyasta saisi hyvän sellaisen. Ainut ongelma oli vain toisen jengi joka ei todellakaan miellyttänyt Dylania eikä tulisi miellyttämään kuin siinä mielessä, että hän voisi saada jotain tietoja toisen kautta Bloodseista. "Sinuna lopettaisin, tai mitä?" tummat kulmakarvat kohoavat huvittuneina. Mitä kyseinen nainen muka keksisi, kun heidän pitäisi vain kyhjötellä pihalla ja odotella saisiko johtajat sovittua keskenään mitään, vaikka mies osasi jo varautua hieman pidempään sessioon. Esmee ei tulisi tyytymään vähään ja hän aina sai haluamansa, mutta Elijah ei olisi varmasti valmis antamaan kaikkea takaisin. No saisivatpa toiset yrittää päästä yhteisymmärrykseen vaikka siihen tulokseen ei välttämättä tultaisi ilman jonkinlaista tappelua. Esmee osaisi sanoa varmasti vastaan, mutta puolikuntoisena ja tietenkin naisena toinen häviäisi aika nopeasti tappelun - tietenkin jos ei sitten saisi asetta leikkiin mukaan. Siniset silmät jäävät tarkkailemaan hetkeksi Remiä, joka oli ilmeisesti aina ollut hieman vähäpuheisempi. Kuitenkaan se ei haitannut Bellamyä ollenkaan - olisi vain parempi mitä useampi Bloods pitäisi turpansa kiinni. Mies päätyy tyytyväisenä pörröttämään hiuksiaan ja siirtämään katseensa Tanyaan takaisin, nyt hieman kysyvämpänä. "Musta tuntuu, että ne ei hetkeen pääse yhteisymmärrykseen. Toisaalta ei ihmekkään, kun joutuu yrittää keskustella Elijahin kaltaisen kusipään kanssa." tummaverikkö päätyy sanomaan vain oikeastaan itsestäänselvän asiaan, mutta olihan toisiakin pakko yrittää samalla hieman saada vihastumaan. - hyi kamala, antakaa anteeks  |
|
|
|
Post by Angelus on Mar 3, 2016 11:19:09 GMT
Hiljaisena sivustakatsojana toiminut Bruce Simon Matthew O’Malley oli poistunut kahden eri jengin käymän keskustelun alkupuolella paikalta – hän kuului toiseen jengeistä itsekin, mutta ei kokenut tarpeelliseksi äänensä esittelyä, sillä sen tekivät paljon luontevammin Crips-jengin johtaja Esmee sekä samaisen jengin oikeana kätenä toiminut Dylan. Ruskeat hiukset omannut O’Malley oli lähtenyt tekemään erästä asiaa, jossa hänen taitonsa olisivat paremmin käytössä. Hän oli löytänyt sopivan, purkukuntoisen, ihmisistä tyhjän rakennuksen keskustelualueen läheisyydestä, joten hän pääsisi takaisin hyvin nopeasti sitten, kun hän sattuisi palailemaan sinne.
Ehjänä säilynyt katuvalo valaisi sen alla seisoskellutta O’Malleytä, joka oli pukeutunut harmaisiin shortseihin ja vaaleansiniseen kauluspaitaan, jonka käärityt hihat toivat esille miehen useat erilaisilla väreillä tuotetut tatuoinnit. Samalla hän tutkiskeli mukanansa tuomaa olkalaukkua. Laukku sisälsi kaikkea tarpeellista tuleviin käyttötarkoituksiin. Hän oli ollut nuoresta pojasta asti kiinnostunut kemiasta, räjähdyksistä, räjähteistä, tuhon tuottamisesta ja sen sellaisesta. Hän pääsi kokeilemaan armeijassa pioneeritoimintaa, johon tykästyi sen verran, että päätti jatkaa sitä myös siviilielämässään. Nyt jo 26-vuotias O’Malley tunsi itsensä taas nuoreksi, jollainen hän oli ollut silloin kymmenisen vuotta sitten – se tunne ensimmäisestä virallisesta rakennusräjäytyksestä palasi hänen mieleensä. Brittimiehen siniset silmät etsivät heikkoa kohtaa rakennuksen kuluneesta ulkoseinästä. Heikko kohta löytyi yllättävän nopeasti, jolloinpa hän asetti pari sopivan kokoiseksi kehitettyä muoviräjähdettä siihen. Hän ajatteli laittaa myös toisille seinille räjähteen, mutta päätyi hylkäämään ajatuksensa. Kaksikin räjähdettä yhdessä seinässä tekisivät tarpeeksi paljon tuhoa kyseiselle rakennukselle, mutta jakaisivat sitä myös pienen osan vieressä oleville rakennuksille. Miehen käyttämä räjähde oli sotilaskäytöstä tuttua C-4’sta, jonka räjähdysnopeus ylittää 8 000 m/s. Hän valmisteli räjähteen valmiiksi ja pakkasi tavaransa takaisin laukkuun ennen kuin lähti paikalta
Bruce O’Malley palasi keskustelupaikalle, jolta hän ei ollut omasta mielestään kovinkaan kauan poissa. Hän kääntyi hetkeksi katsomaan suuntaan, josta oli saapunut vain hetki sitten. Oikeanpuoleinen käsi oli suorana miehen vierellä ja piteli kiinni sytyttimestä, jonka punainen painonappi oli näkyvillä. Britti otti muutaman askeleen vielä, minkä jälkeen painoi napin pohjaan. Kului hetki ennen kuin vastaus toiminnasta tuli räjähdyksen muotona miehen tietoon – se sai virneen muodostumaan miehen kasvoille, mikä kuitenkin poistui lähes välittömästi. Jälleen kerran onnistunut räjähdys, O’Malley mietti luodessaan samalla katseen jokaiseen paikallaolijaan.
|
|
|
|
Post by wifix on Mar 3, 2016 12:04:48 GMT
tanya debora fayes - katseli edellään seisovaa miestä hyvinkin vakavan oloisena, jauhoen alahuulensa sisäpintaa kulmiaan hivenen verran kurtistaen. Vielä hieman tuuheita hiuksiaan siistien, ja asetellen ne takaisin siistille poninhännälle, päästi hän katseensa valahtamaan paikalle takaisin saapuneeseen vastakkaisen jengin jäseneen. Toisen kanssa ei sen kummemmin oltu koskaan keskusteltu, mutta rehellisesti sanottuna nainen ei edes välttämättä haluaisi. Jokin kyseisessä miehessä sai kylmänväreet kulkemaan hiljalleen hänen selkärankaansa pitkin, ilman edes minkäänlaista erityistä syytä. Jälleen kerran ajatuksistaan heräillen, kuunteli latino kuinka Dylan taas tapansa mukaisesti haukkui niin viattoman oloisena Elijahia. Eipä tuo ensimmäinen kerta edes ollut kun mies haukkui toista, taikka keksi hänelle joitakin omia nimityksiään, mutta se ei tietenkään tehnyt asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Hiukset heilahtaen Fayes käänsi katseensa kulmat kurtistuen takaisin Bellamyyn, antaen kämmenensä paiskautua voimalla vasten miehen poskea. Tuskimpa se loppupeleissä edes tuntui paljoakaan, mutta se oli ainoa asia mitä tummaverinen edes kehtasi tuolla hetkellä tehdä - miestä ei voitaisi satuttaa, ja jopa pelkkä läpsäisy poskelle tuntui hyvinkin pahalta. Niin typerältä kuin se kuulostikin, ei hän ollut enää edes loppupeleissä varma, pystyttäisiinkö toista satuttamaan edes pakon edessä. Menihän oma jengi aina kaiken edelle, mutta nainen kun oltiin, puskivat tunteet aina jostain suunnasta takaisin esille. Varovaisesti alahuulensa purennastaan irti päästäen, hän katseli toista vielä hetken mitään sanomatta, virnistäen sitten tyytyväisen oloisena itsekseen. "Siistisit suusi kulta pieni", toiselta nimeltään Debora totesi nyt rauhalliseen äänensävyyn, vaikkakin naisen sisällä kiehui vieläkin. Enempää ei hän miehelle ehtinyt edes sanoa, ennen kuin lähistöltä kantautuva räjähdysääni kantautui hänen korviinsa, saaden naisen jopa säpsähtämään pienoisesti. Mikään erityisen suuri ääni ei edes ollut kyseessä, mutta se oli aivan tarpeeksi tyhjillä kaduilla. Ympärilleen nopeasti katsahtaen, päästi Tanya katseensa pikaisesti vielä Remissä, tällä hetkellä ainoassa jengiläisessään joka lähistöllä ohi, käyden sitten katseellaan lävitse jokaisen muun paikalla olijan - katseen pysähtyessä tietenkin O'Malleyn kohdalle. Sanaakaan suustaan ei päästetty, mutta sen sijaan toista katsottiin hyvinkin epävarman oloisena päästä varpaisiin, hievahtamatta paikaltaan edes sentilläkään.
|
|
