Jengiroolipeli → Crips & Bloods

- mä valvon tässä vielä hetken, mutta rooliminen menee huomisen puolelle (tai noh, päivemmälle) 8)) koitan heräillä ennen 11 joten uutta roolia tulis sit varmaankin ainakin ennen yhtä!

Esmee Yvonne Agatha Lopez puree alahuulensa sisäpintaa, ei niinkään hermostuneena vaan vihastuneena. Hän oli niin vihainen että ei voisi luvata sitä etteikö tulisi vielä hyppäämään jonkun kurkkuihin kiinni ja tehdä jotain peruuttamatonta, vaikka ei sekään oikeastaan vielä eritysen paha ollut. Pian kuuluukin jo vaimea vislaus, joka saa ilmeisesti Abigailinkin heräämään oikein kunnolla. Itsevarmat askeleet menevät vielä hetken eteenpäin, kunnes hän näkeekin vislauksen aiheuttajan. Kyseinen nainen oli niin kaukana, että oli mahdotonta tunnistaa toista. Niinpä tummaverikön askeleet hieman nopeutuvat, hengityksen vaikeentuessa. Hän ei edes itse huomannut sitä, kun muut tunteet valtasivat hänen ajatuksensa nyt.
Lähemmäs päästyään nappisilmät eivät vielä tajunneet sitä että hänen ampujansa seisoi vain parin metrin päässä. Esmeen huomio kiinnittyi Abigailiin, joka kaiveli ilmeisesti asetta kengästään. Lopezin tekisi mieli kieltää toista, mutta toisaalta jos he saisivat heti yliotteen toisista - olisi se vain yhtä isoa plussaa. Kaikki voisi myös onnistua helpommin, jos toiset eivät osaisi tehdä oikeita ratkaisuja oikealla hetkellä.

Raskaasti huokaisten nappisilmät pyöräyttäen katse siirretään puhujaan, joka selvästi puhui hänelle. Tummakutrisen silmät suurenevat ja hänen sisällään alkoi kiehua ja pahasti. Hyvin jäätävä katse osoitettiin toiseen, ei jumalauta voinut olla totta. Esmee oli aivan valmis hyökkäämään toisen kimppuun, joten tuumasta toimeen. Valitettavasti Dylan oli aavistanut tilanteen ja tummaverikötär ei päässyt kun vaivaiset kaksi askelta eteenpäin - yrittäen kyllä parhaimman mukaansa repiä itseään irti. Pari kirosanaa päästäen nainen pysähtyy paikoilleen, raskaasti hengittäen. Bellamy oli vieläkin hänen käsivarressaan kiinni, joka saa tummaverikön vain hermostuneemmaksi. Hän olisi vain halunnut moukaroida toisen tummaverikön kasvot palasiksi.
"Älä luule itsestäsi liikoja." Esmee sanoo tuohtuneena, jossa hän samalla pääsee paljastamaan Tanyan olevan hänen ampujansa - tai ainakin siitä pääsee päättelemään nin. Hän ei ollut aivan varma Abigailin reaktiosta tähän, mutta tuskinpa se mitenkään eritysen hyvä ele on. "Abigail, hän ei ole sen arvoinen." Lopez yrittää saada tilanteen pysymään vielä omassa hallinnassaan, pyrkien nappaamaan vaaleaverikön olkapäästä ja saamaan toisen peruuttamaan pari askelta taakseppäin.
Silmiään pyöräyttäen hän huomaa vielä Reminkin pääsevän sankkaan sakkiin mukaan. Tummaverikkö voisi vain niin kuvitella kuinka toiset olisivat juhlineet hänen kuolemaansa - tai luultavasti toiset olettivat hänen kuolevan. Itselleenkin ehkä hieman yllätyksenä oli hän päässyt jo hieman parempaan kuntoon, vaikka ei voisi todellakaan sanoa voivansa hyvin. Esmeetä sattui kokoajan, mutta tämä oli aivan pakollista eikä sitä voinut enää siirtää. Nyt vain pitäisi pitää tilanne varmasti hallinnassa ja saada Elijah paikalle, minkä Dylan ehtikin jo ilmaista.

tanya debora fayes - katseli ruskeat silmät niin viattomina kimmeltäen, kuinka Abigail lähestyi häntä jo alta aikayksikön ase kourissaan. Tiesihän latino täysin hyvin, etteivät toisen hermot aina olleet mitä parhaimmat, mutta nyt hän oli jokseenkin ärsyyntyneemmän oloinen kuin normaalisti - eihän nainen ollut kerennyt edes sanomaan kuin yhden ainoan lausahduksen. Alahuultaan hennosti purren, hän katseli jopa hieman huvittuneena vain vähän matkan päässä seisovaa naista, kohoittaen kätensä rennosti päänsä korkeudelle ja samassa katse vierähtikin suunsa avanneeseen Dylaniin, joka jo pitelikin porukan johtajaa paikoillaan.

"Rauhoittukaapas jo, enhän minä ole edes vielä päässyt tekemäänkään mitään", Fayes totesi virnuillen ärsyttävään tapaansa, laskien samalla kätensä takaisin lantiolleen, josta saataisiin nopeasti ase otteeseensa, mikäli tälle tulisi tarvetta. Ei hän turhaan kuitenkaan rupeisi ammuskelemaan, se ei ole hänen tyylistään. Ainahan tietty niitä poikkeuksia löytyi, ja Esmee oli yllättävästi ollutkin yksi niistä, mutta sitä ei hän jaksanut edes laskea mitään. Yksi ainoa luoti naiseen oli uponnut, joten se ei lopulta ollut hänellekkään kovinkaan suuri menetys. Alahuultaan purren tummaverinen päästi katseensa jälleen takaisin naisjohtajaan, jonka olemassaoloon ei oltu vielä hetkeen kiinnitetty huomiota. Olihan paikalla tietysti vielä Remi, mutta eipä herra ollut vielä sanaakaan suustaan päästänyt, joten ei toiseen oltu juurikaan kiinnitetty huomiota sen enempää kuin Crisps'ien miespuoliseen jäseneenkään. Nyt selkäänsä suoristaen, sekä seinän luolta kauemmas astuen, läheni nainen parilla askeleella Dylania, sekä vielä hetki sitten koomassa maannutta naista, tarkkaillen kummankin eleitä käsi tiukasti omalla lantiollaan. 

Tanya ei voinut estää ehkä jopa hieman ylimielistä hymyä pääsemästä huulilleen, huomatessaan toisen viimeinkin tajunneen että latino liittyi jollakin tapaa koko ampumiskohtaukseen - tai tarkemmin sanottuna, oli koko tilanteen itse aiheuttanut. Jättäen kaksikon välille nyt väliä vain vajaan kolmen metrin verran, päätyi hän laskemaan valtaosan painostaan vasemmalle jalalleen, ja katsomaan toista hetken aikaa päästä varpaisiin, ikään kuin yrittääkseen selvittää millaisessa hapessa toinen nyt kaduilla pomppi. Ja auta armias mikäli nainen oli oikeassa, olisi toinen tuolla hetkellä helpostikkin voitettavissa, joten mitään syytä murehtimiseen ei ollut. Mikäli asiat lähtevät käsistä, olisi Esmee ensimmäisten joukossa poissa pelistä.

"Äläs nyt, omasta mielestäni onnistuin tavoitteessani jopa yllättävän hyvin", hän totesi vielä virnuillen, käden laskeutuessa nyt viimeinkin pois lantioltaan. Tuskimpa hän asetta tuolla hetkellä tulisi tarvitsemaan, niin äkkipikaisesta porukasta kun ei sentään ollut hänen onnekseen kyse. Nopea katse kävi pikaisesti Remissä, josta se jatkoi matkaansa jopa yllättävän hermostuneen oloiseen Dylaniin. Jos aivan totta puhuttiin, ei hänellä ollut minkäänlaista tietoa millaiset välit kaksikolla nykyään oli - mutta olipa mikä hyvänsä, nyt sen ei annettu häiritä. Alahuultaan jälleen jauhaen, hänen katseensa kierteli kerran jos toisenkin naisjohtajan sekä miehen välillä, ennen kuin hän päätyi jälleen avaamaan suunsa, viitsimättä edes harkita antavansa muille puheenvuoroa. "Eiköhän Elijah tänne pian löydä. Mutta häntä odoitellessa, olisi mukava tietää mitä näinkin erikoinen joukko täällä oikein tekee."

Elijah oleskeli omaan tapaansa pienen hylätyn asunnon sisällä. Asunnon hän oli ottanut omakseen, koska koki jengin johtajana tarvitsevan sellaisen. Kyseisen asunnon sisällä tapahtuivat kaikki tärkeät päätökset ja myös jatkuvasti naisia virtasi sisään ja ulos asunnon ovista.  Bloodsien johtaja oli tehnyt sen mitä luultavasti jokainen muukin johtaja olisi tehnyt Esmeen olleessa haavoittuneena -, luultavasti nainen olisi toiminut aivan samoin. Joten tummaverikkö ei tuntenut pienintäkään pistoa sydämmessään siitä, että oli tarttunut tilaisuuteen ja valloittanut omalle jengilleen lisää auleita. Jos joskus nainen sattumalta heräisi ja vaatisi auleitaan takaisin aikoisi Woods taistella niistä viimeiseen hengen vetoonsa asti. Aina omistushaluinen Elijah oli tottunut saamaan sen mitä halusi keinoilla millä hyvänsä ja asian hommattuaan hän ei aikoisi päästää siitä noin vain irti. Ja juuri nyt hän oli oikein tyytyväinen tilanteeseen ja siihen miten paljon hän oli onnistunut laajentamaan aulettaan, ja aikoisi vielä jatkossa laajentaa sitä lisään sekä kasvattaa omaa nimeään jengien keskuudessa.

Tuttu vihellys kuitenkin keskytti Elijahin onnellisen ajatuksen juoksun, sillä yleensä hänen vain Bloodsin jäsenet käyttivät vihellystä varoituksena. Vihainen ilme nousi hetkessä tummaverikön kasvoille, koska hän ei todellakaan pitänyt siitä, että hänen auleilleen tungetaan pyytämättä. Miehellä oli oikein vahva epäily siitä kuka häntä ulkona odottaisi, jonka takia hän tunki aseensa housujensa sivuun niin, että se oli helposti tavoitettavissa. Omaan tapaansa Woods sytytti yhden tupakan keikkumaan huuliensa väliin samalla, kun asteli ulos omasta pienestä linnastaan.

Tummaverikön kasvoilla olevasta ilmeestä oli helppo päätellä toisen mielenala ja se mitä mieltä hän oli siitä, että joku oli tunkeutunut hänen jenginsä reviirille. Tanyan puheet kantautuivat ensimmäisenä Elijahin korvaan ja pian sen jälkeen hän huomasi mistä jengistä oli kyse. Mies tiesi, että Esmee olisi vaatimassa auleitaan takaisin, mutta ainakaan pelkällä puhumisella Woods ei tulisi auleistaan luopumaan. Pienesti päätään pudistaen mies antoi katseensa kiertää toisessa jengissä ja jätti sen aluksi Dylaniin ja sen jälkeen jengin naisjohtajaan Esmeehen. Ilmeisesti nainen oli edes jotenkin toipunut haaveristaan, mutta luultavasti ei kestäisi enää toista sellaista, jonka takia Elijahin oli helppo odottaa, että hänen porukalla oli etulyönti asema.
"Ah, te tiiätte miten paljon rakastan sitä kun musta puhutaan", Woods totesi samalla ja ilmoitti olemassa olostaan. Jostain kumman syystä Woods ei vain pystynyt sietämään Dylania millään tasolla, koko toisen olemus sai tummaverikön vihaiseksi, jonka takia hän olisi vain halunnut ottaa aseensa esiin ja näyttää samalla muille kenen auleille sitä on saavuttu isottelemaan.
"Mikäs teidät tänää tänne toi ? Mahdollisesti ikävä omia auleita?", Elijah esitti pienesti kiusoittelevaan sävyyn. Auleista hän suostuisi ainoastaan keskustelemaan Esmeen kanssa kahdestaan ilman naisen henkivartioita. Muutenkin mies tiesi, että voisi jättää muun tilanteen hoitamisen Tanyalle, joka on muutenkin aina pystynyt kunniallisesti hoitamaan tuolle jätyt tilanteet. Tummaverikkö oli oikein tyytyväinen siitä ketkä olivat päätyneet hänen lähimmäisiksiin jengissä, koska Tanyasta hän oli varsinkin ylpeä -, olihan toisella suuri rooli uusien aulueiden valloittamisessa. 

- vähä kakka ku ajatukset ei iha toiminu

Remi Bastien River seisoo Tanyan rinnalla tuppisuuna antamatta tunteiden kuumeta toisen jengin uhkailusta huolimatta. Hän ei ole kauhean puhelias, puhuu oikeastaan vain kun on jotain sanomisen arvoista. Siksi mies pitääkin palkkatappajan töistä, palkka maksetaan viimeistellystä työstä, ei höpisemisestä. Usein tummaverikkö oli hiljaa myös siitä syystä ettei keksinyt mitään nasevaa sanottavaa ja, koska ei oikeastaan ole oman ärriä korostavan aksenttinsa fani. Puhuessaan Remi harkitsee sanansa tarkkaan ja sanoo vain mitä on pakko. Vaitonaisuutensa lisäksi Riverin kuopuksella on ehkä hieman kylmä maine myös siksi, ettei näyttä tunteitaan niin avoimesti kuin jotkut, eikä hän myöskään ole niin äkkipikainen. Mitä esimerkiksi tuo blondi toisesta jengistä, Abigailko hänen nimensä nyt oli. Myös Esmee tuntuu olevan herkässä tilassa ja olisi varmasti käynyt Tanyan kimppuun ellei tuo toisen jengin mies olisi pitänyt häntä paikoillaan. Hetkeksi Bastien jää katselemaan miestä, jonka käsi on edelleen ilmeisen tiukasti johtajansa käsivarren ympärillä.
"Olikohan tuon nimi Daley tai Damon, eiku hetkinen ehkä se olikin Dylan", hän pohtii siirtäen katseensa suunsa uudelleen avanneeseen Tanyaan. Ei nimillä ollut niin väliä Remille, vastakkaisen jengin jäsen kumminkin, ilmeisen hyvä kuntoinen jäsen vieläpä. Tanya tavalliseen tapaansa virnuilen heittää ilmoille kysymyksen, joka oli myös miehen päässä pyörinyt.

Ennen kuin kukaan toisesta jengistä ehtii vastata mitään tai muutenkaan tehdä elettäkään, saapuu Elijah lopulta paikalle. Nuorukainen kääntää katseensa paikalle astelevaan jenginsä johtajaan, joka oli yksi niistä kolmesta ihmisestä, joita Remi kunnioitti ja kenen käsiin hän luottaisi jopa henkensä. Hänen tummista silmistään pystyy huomaamaan syvän kunnioituksen tuota varmuutta hehkuvaa miestä kohtaan. Woodsin toistaessa kysymyksen, jonka Tanya oli hetki sitten laittanut ilmoille, Bastien kääntää katseensa takaisin toiseen jengiin. Olisivatko nuo valmiita taistelemaan menettämistään alueista ja millä menestyksellä? Esmee olisi ainakin nopeasti pelistä pois ja kolme kolmea vastaan ei olisi kauhean suuri haaste Bloodsin jengille. Ehkä ja toivottavasti, tämä kaikki saataisiin ainakin osittain selvitettyä puhumalla. Remi ei varsinaisesti nauttinut muiden saattamisesta sairaalakuntoon, mikä vaikuttaa tosi ironiselta ottaen huomioon miehen palkkatappajan uran. Tehdessään töitä hän on oppinut laittamaan omat mielipiteensä ja ajatuksensa syrjään, ei hän niitä ihmisiä huvikseen tapa vaan rahasta. Se on vähän niin kuin elinehto nykyään, kun kaikki on kaupallista, eikä mitään saa ilmaiseksi. Jengien väliset tappelut ovat ihan oma lukunsa. Usein nimittäin jengit kuitenkin ovat tunteneet toisensa pitkään ja varsinkin eläessään rinnakkain jonkin näköisessä sovussa niinkin kauan kuin Bloodsit ja Crispsit. Tosin eiväthän Bloodsit ole olleet kuvioissa kuin parisen vuotta vasta, mutta kyllä Remi on nähnyt merkkejä lämpimistäkin suhteista toisen jengin kanssa. 



/onpas nyt kökköä pahoittelut, näihin 12 tunnin koulu- ja työpäiviin on pieni totuttelu

Esmee Yvonne Agatha Lopez kohottaa tummia kulmakarvojaan sekä leukaansa ylimieliseen tapaansa. Tummaverikkö silmäili Tanyaa, joka pikkuhiljaa alkoi olemaan liiankin itsevarma itsestään - vaikka Lopez ei ollut parhaassa iskussaan, ei se tarkottaisi etteikö hän voisi pärjätä tuollaiselle pikkutytölle. Toinen oli kuitenkin häntä nuorempi, vaikka koossa ei ollut muuten eroa. Kokemusta löytyisi häneltä aivan varmasti enemmän, ei kuka vain pääsisi arvostetun jengin johtajaksi - sekä sitä harvemmin nainen.
" Niin no, onhan se varmasti vaikeaa saada ase osoittamaan tiettyä henkilöä ja painaa liipaisinta. Seuraavalla kerralla kun vielä tähtäät niin onnistut varmaan paremmin, lapsikulta." nainen naurahtaa silmiään pyörittäen halveksuvasti, irrottaen samalla Dylanin käden hänen käsivarreltaan. Toinen käsi vietiin valmiiksi lantiolleen, pyssynsä päälle. Lopez kuitenkin voisi luvata, että toinen ei tulisi saamaan enään sellaista tilaisuutta eikä hän joutuisi enään ikinä kärsimään tällä tavoin. Se olisi varmaa.

Pian nappisilmät siirtyvät tarkkailemaan halveksuvasti ja vihaisesti Elijahia. Mies oli tavallinen, kusipäinen itsensä. Esmee päätyy pyörittelemään päätään vain toisen sanoille huvittuneesti. Helvetti mikä narsisti toinen oli.
Dylan Elijah Jerome Bellamyn hymy katoaa hetkessä, silmiään pyöräyttäen. Aivan kuin tottumuksesta mies ottaa johtajansa lantiosta kiinni ja vetää toisen puoliksi taaksensa, ihan kuin suojellakseen toista. Esmee kylläkin tarvitsi nyt erityisesti suojelua, kun hänen ampujansa oli aivan parin metrin etäisyydeltä heistä ja tuo kusipääkin pääsi tulemaan ulos läävästään. "Kyllä, mutta onneksi ei ole enää kauan ikävä." Bellamy hymähtää vain vittuillakseen, vaikka tunti syvää vihaa Elijahia kohtaan. Toinen oli kaikista epäaidoin ihminen, joka olisi maanpäälle päässyt.. ehkä Tanyan lisäksi. Eipä toinen enää ollut niin hyvässä valokeilassa kuin oli ollut miehen mielessä. Hän kuitenkin piti omat jengiläisensä kaikkien edellä ja ilman heidän johtajaansa kaikki olisivat vain hukassa. Esmee päätyy vain virnuilemaan hyväntuulisena Dylanin sanoille. Hän tiesi varsin hyvin toisten välit, joka sai tietysti jännitteen nousemaan entisestään. Tilanne oli hyvin jännittynyt, mutta tummaverikötär ei ollut päässyt laskemaan kättään lantioltaan pois, vaikka kuitenkaan kyseinen tilanne ei kuitenkaan vielä tuntunut mitenkään erityisen vaaralliselta.
"Kannattaisi varmaan opettaa tuolle pikkutytöllesi, että mulle ei vittuilla. En nimittäin lupaa ettenkö kostaisi ja luultavasti aiheuttaisi pahempaa, kun osaan kuitenkin ampua kunnolla." Lopez kertoo ilkikurisesti hymyillen, katsellen hetken Abigailia totisena, joka oli onneksi hieman rauhoittunut vaikka saikin kuulla Tanyan olevan johtajansa ampuja. Nainen siirtää myös oman katseensa poveensa Abigailin jälkeen, jossa valitettavasti ampumahaava näkyi selvästi ja se ei ollut selvästikkään vielä parantunut, jota kuitenkin yritettiin peittää vetämällä paitaansa alemmas. Sen jälkeen esitettiin itsevarma virne myös vielä ystävällisesti vasemmalle kädelleen, josta katse vietiin Elijahiin totisempana. Kyllä he vielä kostonsa saisivat, pitäisi vain odottaa oikeaa hetkeä.