Jengiroolipeli → Crips & Bloods

hei savannah'lle viel kyl jotaa 8)
roolailen puhelimel ku toi kone ei nähtäväst toimi kunnol

Esmee Yvonne Agatha Lopez katsoo päättäväisesti tummanruskeilla nappisilmillään eteenpäin, kun käveli ripein askelin kohti Bloodsien aluetta. Hän oli kieltämättä jo vähän hengästynyt, mutta ei antaisi itsensä näyttää heikolta jengiläistensä silmissä. Olihan tämä hänen toipumiseensa nähden todella typerää - juokseminen oli aika vaikeaa, joten Lopezin esikoinen ei olisi erityisen hyvässä lyönnissä tänään. Jotain oli kuitenkin tehtävä, kun Elijah oli selvästi ottanut tehtäväkseen vallata kaiken - toinen ei kuitenkaan tulisi ikinä pääsemään vain kävelemään hänen jenginsä yli. Sen tummaverikkö oli luvannut itselleen ja tekisi kaikkensa jenginsä puolesta.
Naisen hyvä ystävä, Dylan ei pitänyt tätä ideaa mitenkään erityisen hyvänä - toisen mielestä oli jopa idioottimaista mennä haastamaan mitään riitaa, jos kaikki eivät olleet kunnossa. Nainen oli kuitenkin vakuuttanut pystyvynsä kaikkeen niinkuin ennenkin, vaikka ei valitettavasti uskonut tähän itsekkään kuin hetken. Käveleminenkin tuntui raskaalta, mutta edelliseen päiviin toisaalta verrattuna hyvinkin kevyeltä. Turha kuitenkaan tätä olisi enää perua - jos tummaverikkö päätti jotain niin sen hän teki hinnalla millä hyvänsä. Tämä voisi maksaa hänen henkensä, mutta hänen jengiläisillä olisi paremmat ennusteet karata ja selviytyä. Toiset kuitenkin tiesivät riskit aivan tasan tarkkaan, vaikka voisi tässä tietysti hyvinkin käydä.

Nappisilmät siirtyivät vierelleen, jossa oli hänen vasen ja oikea kätensä sekä yksi tärkeimpiä jengiläisiään. Esmee ei voinut edes sanoin kuvailla kuinka tärkeitä toiset olivat hänelle - koko hänen jenginsä oli vain niinkuin perhe, jota lapsuudessa ei saatu kokea. Toiset olivat olleet hyvin iso apu varsinkin viimeaikoina, kun ranskalaissukuisen oli yksinkertaisesti vaikea tehdä mitään. Kuitenkaan toiset olivat olleet ehkä hieman hukassa jengin asioita ajatellen, mutta Lopez ei voisi syyllistää toisia. He olivat tehneet kaiken mihin pystyivät ja nyt vielä enemmänkin.
Päälleen Esmee oli saanut puettua vaalean hihattoman päälleen, sekä jalkoihinsa siniset farkut, joita oltiin hieman innostuttu repimään polvien ja reisien kohdalta. Nainen rakasti vaatteita sekä omisti myös paljon niitä - pikkuiset pihistykset kaupoista olivat kasvaneet kokoajan isommiksi kunnes hän oli osannut jo huijata vaikka mitä. Nettikaupoistakin hän sai aina tuotteet itselleen - kertoen sitten ettei taaskaan vaatteet tulleet perille ja saa vielä omat rahatkin takaisin. Esmee oli hyvin tyytyväinen itseensä, kun osasi olla hyvinkin kiero mikä vain lisäsi hänen pisteitään jengin johtajana.

Pian jo kauempana häämöttikin Bloodsien alue, jossa ilmeisesti osa ainakin toisen jengistä majailivat nimittäin näin vaarallisella alueella ei paljon ketään muita liikkunutkaan. Ja jos liikkui joutuivat he itsekkin hämärähommiin mukaan tai joutuivat vähintään sairaalakuntoon - niinkuin Lopez oli itsekkin joutunut, vaikka ei voinut sairaalaan mennä lukuisten rikoksiensa takia. Nämä pari kuukautta olivat olleet täyttä helvettiä ja tuskaa, mutta nyt kaikki alkoi helpottamaan.
"Olkaa valmiina." tummaverikkö päätyy huomauttamaan, vieden kätensä lantiolleen diivamasesti ja myös sen takia, että hänen farkkujensa vyötärön kohdalla sijaitsi hänen aseensa jos tilanne heti alkuunsa riistäytyisi käsistä. Heidän pitäisi ensin vain yrittää puhua, mutta jos se ei auttaisi niin voitaisiin asiat käydä sitten vaikeammallakin tavalla - joka hieman sai naisen hermostuneeksi. Tuskinpa Elijah vain luovuttaisi alueet takaisin hänelle, eikä tässä kunnossa nainen välttämättä pystyisi voittamaan niitä takaisin. Pakko oli kuitenkin yrittää ennenkuin Bloods saisi liian ison otteen Cripsien alueista.
Tummat kutrit heiluvat viileässä tuulessa hennosti, Esmeen kävellessä itsevarmoin askelin jo lähempänä Bloodsien aluetta. Hän tunti sisällään isoa vihaa koko toista jengiä kohtaan, mutta tällä hetkellä erityisesti Elijahia kohtaan. Miestä ei ollut kiinnostanut hänen vointinsa yhtään, joten eipä heidänkään tarvisi toistaa enää yhtään enempää virhettä makuuhuoneen puolella.

/ tässä kuvas näkyy toi paita :-) pian dylanillakin pelaan.

SAVANNAH laski kertaalleen ohuen setelinipun rahamäärän, heittäen viimeinkin tasan kahdellakymmenellä pillerillä täytetyn minigrippussin nuorelle asiakkaalleen. Nainen oli hyvinkin tarkka rahojensa suhteen, eikä todellakaan kaivannut minkäänlaisia ongelmia maksupuolen kanssa. Vielä nopeasti nainen päätyi mulkaisemaan alaikästä ostajaansa, jolle oli vain hetki sitten onnistunut kauppaamaan ylihinnalla jonkinlaista uutta bilehuunetta, jota hänen ystävänsä oli hänelle lahjoittanut. Nainen ei kuitenkaan minkäänlaisista muotihuumeista innostunut vaan pysyi ihan perinteisissä, kuten pilvessä ja kokainiisissa. Niitä nainen veti melkeinpä säännöllisesti, eikä nainen tuntenut häpeää siintä, vaikka aikoinaan juuri sen takia hän lensi ulos omasta kodistaan. Poliisina työskentelevä isä oli löytänyt hänen huoneestaa kaikenlaista laitonta, eikä todellakaan ollut okei sen suhteen.

Mustan hupparinsa hupun Savannah vetää päänsä suojaksi, vieden kätensä taskuihin. Nainen ei tiennyt minne menisi, vaikkakin suuri mahdollisuus olisi, että hän palaisi asuinrakennukseen polttelemaan tai vetämään rivinkaksi. Hän ei tiennyt missä muita jengin jäseniä oli, mutta eiköhän joku jostakin pian ilmestyisi. Ainakin toivon mukaan. 23-vuotias nainen ei yksin juurikaan halunnut viettää aikaa, jonka takia halusikin mieluiten jonkinnäköistä seuraa. Askeleensa nainen suuntasi asuinrakennuksen suuntaan, jossa oli nukkumapaikkoja, sekä muutenkin tilaa. Ei nainen siellä päivällä niinkään viettänyt aikaa vaan ennemminkin seikkaili lähialueilla, hoitaen omia bisneksiään.

- anteeks, olin muokannut ton angeluksen oman vahingossa sun omaan! isot pahoittelut, korjaanpa sen nyt.

tanya debora fayes - oli jo tovin istunut Bloodsien niin sanotun "alueen" rajamailla sijaitsevilla suurehkoilla roskalavoilla täysin uppoutuneena omiin ajatuksiinsa. Häntä ei tuolla hetkellä edes kiinnostanut kovinkaan paljoa missä muut jengiläisensä hiihtelivät tuolla hetkellä ja ken tietää, toiset saattoivat olla jopa aivan nurkan takana - sen verran nainen oli ajatuksiinsa keskittynyt, että oli sulkenut lähestuklkoon kaikki ulkopuoliset äänet pois mielestään. Silloin tällöin hänen korvaansa kantautui kirosana jos toinenkin jostakin päin katuja, mutta siihen se sitten jäikin. Alahuultaan hennosti purren, Fayes vetäisi harmaata toppiaan hieman ylemmäs peittelemään hänen rinnustaan, katseen pysyessä tiukasti jalkoihinsa vedetyissä, uusia vastaavissa kolmiraita-housuissa. Ei hänellä helvetti soikoon olisi koskaan kyseisiin housuihin varaa, hyvä kun ruokansa ja savukkeensa maksamaan pystyi, mutta ainahan jokin keino löytyi kun lakeja pääsi venyttelemään sentin tai pari.

Tummia kulmakarvojaan hivenen verran kohoittaen, Tanya kohoitti nopeasti katseensa aluetta lähestyvään porukkaan, saaden kylmät väreet hetkessä kulkemaan naisen selkärankaa pitkin. Poninhännälle vedetyt hiukset tuulessa heilahtaen, latino loikkasi nopeasti roskalavan reunalta alas, laskeutuen sulavasti jaloilleen. Hetken aikaa jopa päädyttiin pysymään paikoillaan, sekä varmistamaan aseensa sijainti housujensa vyötäröllä, ennen kuin porukkaa lähdettiinkin lähestymään rauhallisin askelin, pysytellen kokoajan seinän vierustalla. Naisella ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, oliko joku muu jo sattunut huomaamaan lähestyvän porukan ennen häntä, mutta oli vastaus mikä tahansa, oli hän valmistautunut ilmoittamaan asiasta muille. Sen tarkempaa asiaa edes ajattelematta, kohoitti Tanya peukalonsa, sekä etusormensa huulilleen, päästäen valloilleen kimeän vihellyksen, jonka toivon mukaan edes joku lähistöltä kuulisi. 

Nopeasti ympärilleen vilkaisten, laski latino pian kätensä takaisin lantiolleen, kiinnittäen katseensa takaisin vielä hetki sitten koomassa maanneeseen naisjohtajaan. Ehkä jopa hieman arvostelevan oloinen katse käväisi nopeasti toisen päästä varpaisiin, kunnes pysähdyttiin aivan alueen rajamailla sijaitsevan rakennuksen seinämälle. Selkänsä varovaisesti seinää vasten painaen, kävi hän nopeasti jokaisen jengiläisen katseellään läpi, kunnes katse jätettiin lopullisesti Esmeeseen. Jos aivan rehellisiä oltiin, oli Fayes ollut aivan varma siitä, ettei toinen enää nousisi sairasvuoteeltaan, ja oli jopa parin ystävänsä kesken lyönyt asiasta vetoakin. Oli vain ihme, että toinen oli oikeasti jaksanut nousta jaloilleen kaiken jälkeen - mutta kyllä sitä vieläkin valehtelematta heikossa kunnossa näytettiin olevan.

"Eikö yksi luoti riittänyt kaatamaan prinsessaa?" portugalilaistaustainen mumisi pienoisesti virnistäen, kallistaen päätään hieman sivulle. Hän ei niinkään tiennyt oliko kukaan tietoinen siitä, kuka naista oikeasti oli ampunut, mutta rehellisesti sanottuna hän sisimmässään jopa toivoi Esmeen tietävän asiasta. Oli miten oli, tappelua ei hän jokatapauksessa halunnut haastaa, vain ja ainoastaan tietää mitä hän pikku kätyreineen paikanpäällä oikein teki, sillä tuskimpa mitään hyvää heillä lopulta mielessä olisi. 

- mä pahoittelen kun tuli niin sekavaa ja tökeröä, en oo roolinut varmaan kuukauteen (okei kahteen viikkoon??) ja oon nyt ihan väsynyt :DDDD

- oh shiet, voisin laittaa esmeen sekoomaan kun tajuaa että tanya ampui sitä 8)