|
Post by wifix on Feb 6, 2016 19:29:38 GMT
felicita "felica" zamora sergio - istuskeli päärakennuksen lieppeillä olevan, suurehkon suihkulähteen reunalla, löydettyään siitä viimeinkin kuivan osuuden. Adidas merkkinen, musta reppu, joka oli kulkenut naisen mukana jo viimeiset kolme vuotta, lepäsi avonaisena hänen jalkojensa juurella, selaillessaan lukulasit naamallaan farmasiaa käsittelevää oppikirjaansa. Lukulaseja nainen ei juurikaan käyttänyt muualla kuin tunneilla, mutta suoritettuaan jo hetki sitten päivän viimeisen tuntinsa, oli hän päättänyt nauttia vielä hieman lämpimästä ilmasta ja istua alas selailemaan kirjaansa - tai oikeastaan tarkemmin sanottuna, viimeistellä esseensä, joka pitäisi palauttaa seuraavaan maanantaihin mennessä. Eipä sillä tietenkään mitään kiirettä ollut, ja olihan se jo oikeastaan jo lähes valmis, mutta vielä pari tärkeää seikkaa puuttui esseen loppuosasta, joita nyt yritettiinkin löytää kirjasta. "Helvetti", Sergio mumisi jo hieman turhautuneen oloisena, siirtäessään kasvoillaan leijailevia vauvahiuksia sivummas, ne kun eivät olleet yltäneet hänen sotkuiseen poninhäntäänsä asti. Lukulasinsa niille tarkoitettuun koteloonsa laskien, kohoitti hän viimeinkin katseensa pois oppikirjastaan, hieraisten nopeasti jo hieman kipeää niskaansa. Hän oli nyt istunut suihkulähteen reunalla jo hieman vajaan tunnin verran tuossa samaisessa asennossa, yrittäen hiki hatussa etsiä tarvitsemiaan tietoja esseetään varten, mutta tämäkin tuloksetta. Minkäpä sille mahtoi, ehkäpä ainut ratkaisu ongelmaan olisi kirjaston puolelle siirtyminen, jonka hän saisi kyllä mieluusti siirtää seuraavalle päivälle - tänään hän oli vain istunut koko päivän luokassa, näkemättä vielä kertaakaan edes ystäviään, joten loppupäivä olisi ansaittua vapaata hänelle. Felicita tiputti lasikotelonsa varovaisesti repun pohjalle, nousten samanaikaisesti seisomaan jo kaikesta tuosta istumisesta kipeiksi tulleille jaloilleen. Hän vilkaisi nopeasti maassa makaavia tavaroitaan, aukinaista penaaliaan sekä hetki sitten suljettua tietokonettaan, jotka nämäkin pitäisi saada sullottua viimeisimmän kirjastokäynnin jälkeen jo lähes täyteen tungettuun reppuunsa ja tämä jos jokin tuntui juuri tuolla hetkellä mahdottomalta. Päätään huomaamattomasti pudistellen, Sergio kyykistyi reppunsa vierelle, sulloen sinne heti alkuun farmasian kirjansa sekä puhtaan valkoisen penaalinsa, jonka nainen oli vielä tähänkin asti saanut pidettyä erossa kaikesta mahdollisesta liasta - vaikka kyllähän se vielä repunkin pohjalla likaiseksi pääsee, se jo tiedostettiin täysin hyvin. Seuraavaksi olisikin sitten vaikein osuus, tietokone. Latino katseli hetken ajan jopa hieman avuttoman oloisena vaaleanharmaata kannettavaansa, jonka kannessa oli pienehkö omenan kuva, jota ympäröivät ties minkälaiset tarrat, joita viime kouluvuoden aikana oli tullut haalittua. Jopa hetken aikaa, Felica päätyi yrittämäänkin tietokoneen sullomista reppuunsa ja olihan se vielä aamulla sinne jollakin ihmeen konstilla mahtunut. Itsekseen kiroten hän kuitenkin luovutti yritystensä suhteen hyvinkin nopeasti, päätyen vain vetäisemään mustan repun vetoketjun kiinni, asettaen kannettavan hetkeksi suihkulähteen reunalle. Kyseinen kone oli hänelle lähes tärkeämpi kuin mikään muu tuolla hetkellä - sen sisältä löytyi kaksi, ellei kolmekin keskeneräistä esseekirjoitusta, jotka kaikki olivat venyneet nyt jo yli neljäsivuisiksi, unohtamattakaan kaikkia muistiinpanoja, joita koneen kansioista löytyi. Ja mikä kamalinta, mistään ei oltu vielä otettu edes varmuuskopioita, naisen osaamattomuuden vuoksi. Minkäpä sille mahtoi, toiset olivat hyviä lääketieteessä sekä farmasiassa, toiset taas tietotekniikassa, ja hänen harmikseen hän ei tiennyt koneista sitten yhtään mitään. Repun selkäänsä heittäen, Sergio vetäisi vielä harmaita juoksuhousujaan hieman ylemmäs, sekä suoristi jonkin verran päällään olevaa, mustaa toppia, napaten sitten vielä kannettavansa syliinsä - ja nyt hänen vielä pitäisi löytää itselleen seuraa. - tulipa tökeröä - sil on tosiaa samat vaatteet ku kuvassa, mutta vaa hupparin tilalla toppi 8) Roolaan abigailin felican luo, jos seura kelpaa? :--) hetki saattaa vierähtää ku leffa pyörimäs juu toki (: - roolin nyt nopeasti tuonne lastenkotiroolipeliin, ja sit kipitän pikaselle lenkille, jonka jälkeen tuun vielä roolimaan!
|
|
|
Post by nea on Feb 6, 2016 19:44:34 GMT
Devlon Inis Staunton istui nenä kiinni Applen tietokoneen näytössä, jonka oli ostanut ehkä kuukautta aikaisemmin rikki menneen Acer - merkkisen läppärin tilalle. Hän ei kuitenkaan nettishoppaillut niin, kuin yleensä, vaan teki opettajan tunnilla antavia tehtäviä. Tunnilla, joka kestäisi neljään saakka. Tunnilla, josta voi lähteä pois, jos palauttaisi tehtävät opettajan sähköpostiin puoleenyöhön mennessä. Ja Devlon palauttaisi. Itseasiassa jo muutaman minuutin päästä, kun saisi viimeiset sanat kirjoitettua powerpoint - esitykseen, joka kertoi mielenterveydellisistä ongelmista ihan vain yleisesti. Ei mistään tietystä, kuten psykologiaa opiskelevana häneltä yleensä vaadittiin. Yleensä piti ottaa jokin tietty mielenterveydellinen ongelma, ja kertoa siitä pääpiirteittäin - tai vaihtoehtoisesti niin pikkutarkasti kuin ikinä osasi. Toisinaan taas heille annettiin aiheet valmiiksi, josta piti sitten kirjoittaa psykologiaa opiskelevan näkökulmasta, tulevan ammattilaisen näkökulmasta, milloin nyt mistäkin. Vaikka hän rakasti, ihan oikeasti rakasti kaikkea, mikä ikinä liittyikään psykologiaan, ei hän aina jaksanut. Ei, vaikka opinnot olivat edenneet vasta toiselle vuodelle. Näitä päiviä oli useampia viikossa. Ja nämä päivät olivat yleensä maanantai, torstai, sekä perjantai. Maanantai yksinkertaisesti siitä syystä, ettei jaksanut aloittaa viikkoa kahdeksalta kolmella matikantunnilla. Torstaina ei jaksanut kaksituntista luentoa milloin mistäkin, sekä neljää tietotekniikantuntia. Ja, no perjantai oli perjantai. Viikonloppu edessä, eikä koulussa istuminen ollut edelleenkään, kaikkien vuosien jälkeen Devlonin se lempiasia. Ei, vaikka hän kuinka yritti kertoa itselleen opiskelun olevan hyväksi. Saatuaan tehtävät valmiiks, lähetti hän ne opettajalleen, huokaissen sen jälkeen helpotuksesta. Lopun päivän hän voisi vain makoilla sängyssä, tai vaihtoehtoisesti nettishoppailla itselleen uusia vaatteita, kun kaikki vaatteet tuntuivat olevan jatkuvasti likaisena, tai menevän rikki vuorollaan. Muutamaa viikkoa sitten hänen lempi collegehousunsa menivät haaroista rikki, sitä edeltävällä viikolla hänen farkkunsa ratkesivat, ja muutamaa päivää sitten herran takki päätti irtisanoa itsensä, ja mennä rikki. Eli toisin sanoen hän tarvitsisi uudet farkut, colleget, sekä takin, joka ei todellakaan hänen pienimuotoisen Adidas - rakkautensa ansiosta tule olemaan halpaa. Eikä hänellä niinkään olisi rahaa laittaa yhtään ylimääräiseen, joten jos hän eksyisi ''vahingossa'' Adidaksen nettisivuille, ei hän saisi oikeasti ostaa mitään muuta, kuin colleget, sekä sen takin. Ei muuta. Ei todellakaan. Pikaisesti hän vielä korjasi lasiensa asentoa, kunnes tarttui vierellään olevaan vesipulloon. Devlon paranteli asentoaan ärsyttävällä työtuolilla, jotta pystyi hetkeksi siirtymään youtuben ihmeelliseen maailmaan. xx nii no tota en oo hetkee roolannu muille, ku kaisalle, ja sen oikeesti huomaa, koska ne roolit on mitä on (ja tä rooli on mitä on, koska heh)
|
|
|
Post by marakatti on Feb 6, 2016 20:56:32 GMT
Abigail Ivy Volek laski hymyillen pilottimalliset lasit silmilleen suojaksi auringonvalolta. Aurinkoinen päivä toi väkisinkin hyvän mielen kun ei tarvinnut enää hetkeen stressata kokeistakaan. Ihmissuhderintamallaan ei ollut kummempia solmuja kuin mitä normaalistikaan. Ikinä kaikki ei ollut kristallin kirkasta. Ei ollut helppoa olla Abigail Volek, kapteeni cheerleaderjoukkueessa, aina hehkeän kauniina, mukava kaikille, hyvä koulussa, pitää veli poissa hankaluuksista. Mutta kuka muukaan sen tekisi jos ei hän? Tummaverikkö oli juuri päättänyt cheerleader harjoitukset, jotka oli poikkeuksellisesti pidetty nurmikentällä hyvän sään vuoksi. Volek oli käynyt tyttöjen pukuhuoneessa suihkussa ja föönannut luonnostaan kihartuvat, tummat hiuksensa tuuheaksi pehkoksi. Lämpimän ilman mukaisesti hän oli pukenut yllensä topin, minishortsit ja ihonväriset sukkahousut. Abigail kurtisti kulmiaan ja vilkaisi toista valkoista Jeffrey Campbellin kenkää, jonka nauhat olivat auenneet ja laahasivat maata.
Abigail nosti katseensa ja etsi paikkaa johon voisi istahtaa sitomaan auenneet nauhansa, ennen kuin kompastuisi niihin. Kampuksen pihalla ei ollut kovin paljoa opiskelijoita, mutta tarpeeksi siihen nähden että seuraavassa lehden numerossa voisi komeilla kuva hänestä itsestään mahallaan maassa. "Abigail Volek taisi haukata liian ison palan merkkikengistä". Hänhän käytännössä keksi korkokenkäkävelyn, mikä häväistys se olisikaan.
Saapuessaan suihkulähteen luokse, Abigail laski aurinkolasejaan nenälleen nähdäkseen tarkemmin sen luona seisoskelevan tutun naisen. "Olisit loman tarpeessa", hän sanoi ystävälleen joka näytti lievästi rasittuneelta. Myös Abigail opiskeli ahkerasti, mutta hän osasi tasapainottaa työn ja huvin. Myös harrastuksille piti jäädä aikaa, ja se vaati jo jonkinlaista järjestelmällisyyttä. Tummaverikkö istui suikulähteen reunalle ja laski laukkunsakin siihen, tarttuen kengännauhoihinsa. "Missähän veljeni luuraa", hän vielä kysyi mikäli Felica tietäisi asiasta jotakin. Nykyisten tietojensa mukaan nuo kaksi olivat jälleen yhdessä. Ja mikäli eivät olisi, olisi ollut hieman loukkaavaa kysellä Noelista. Vaikka Abigailin mielestä Felicitan olisi parempi ilman Noelia, oli heidän suhdesäätämisestään jo muodostunut säännöllinen kaava jonka mukaan he kuitenkin aina päätyivät takaisin yhteen. Veli ei osannut kunnolla arvostaa sitä miten Felicia vielä jaksoi häntä kerta toisensa jälkeen, nimittäin Sergiolle olisi kyllä muitakin ottajia.
|
|
|
Post by Angelus on Feb 6, 2016 21:37:28 GMT
1.lomake ≡ quincy emmanuel winterbottom | 22 ja 28. tammikuuta + 3. luokka-aste | mies, homo & ? | ucla school of theater, films and tv; teatteri, tanssi, musiikki | harrastuksena showkuoro ja miekkailu, theta pi gamma | -- mies ≡ quincy emmanuel winterbottom | 22 + 3. luokka-aste | homo & ? | showkuoro ja miekkailu, theta pi gamma | angelus 2.lomake ≡ ripley abraham winterbottom | 22 ja 28. tammikuuta + 3. luokka-aste | mies, bi & ? | ucla school of medicine; patologia, latina, matematiikka | koripallo, omega chi delta | -- mies ≡ ripley abraham winterbottom | 22 + 3. luokka-aste | bi & ? | koripallo, omega chi delta | angelus
|
|
|
Post by wifix on Feb 6, 2016 21:42:34 GMT
felicita "felica" zamora sergio - käänsi nopeasti katseensa lähestyvien askeleiden suuntaan, tietäen päänsä sisällä täysin hyvin, että kyseessä voisi olla kuka tahansa ohikulkija, mutta toivoi silti sisimmässään että kyseinen henkilö olisi joku tuntemistaan henkilöistä, tai vielä parempaa, itse Noel. Eipä kyseinen herra kuitenkaan ollut sattunut paikalle, mutta hyvinkin lähelle hänen arvauksensa osui, paikalle saapuessa miehen nuorempi sisarus joka sai kuin saikin hymyn nousemaan latinon huulille. Hän oli ystävistään ensimmäinen, johon oli koko päivän aikana sattunut törmäämään, ja kaikista tuntemistaan ihmisistä ensimmäinen joka edes puhui hänelle. Mutta myönnettäköön, Sergio oli pitänyt itsensä niin kiireisenä koko päivän, että tuskimpa kukaan edes olisi kehdannut tulla keskeyttämään häntä. "Helpommin sanottu kuin tehty, minulla on vielä kolme esseetä kirjoittamatta sekä parit muistiinpanot saamatta", Felica mumisi ehkä jopa hieman ärsyyntyneenä, parannellen otettaan kannettavastaan. Vuosi oli vasta alussa, mutta viimevuotisten poissaolojensa vuoksi, oli naisella turhankin paljon rästitehtäviä, jotka tulisi olla tehtynä ensi viikkoon mennessä. Ei hän normaalisti ollut pois lähes koskaan, mutta viime lukuvuoden loppupuolella naisen nuorempi sisarus oli pienehkön auto-onnettomuuden seurauksena sen verran huonossa hapessa, että oli vain ja ainoastaan kilttiä jättää pari viikkoa välistä ja lähteä ensimmäisellä lennolla kohti kotia ja tämän myötä tehtäviä oli jäänyt jo jonkin verran tekemättä. Mutta minkäs tuollekkaan mahtoi, hänellä perhe oli aina etusijalla, ja sen jälkeen tulivat vasta opinnot, jotka jokatapauksessa aijottiin viedä kunnialla loppuun asti, hyvin numeroin. Myönnettäköön, että vielä neljä vuotta sitten ystäviensä kanssa tupakoita koulun nurkalla käärinyt tyttö ei olisi koskaan uskonut, että parin vuoden päästä hän saattaisi olla lukemassa itseään lääkäriksi ja vieläpä panostaen opintoihinsa niin hyvin kuin suinkin mahdollista. "En ole nähnyt häntä koko päivänä", perheensä vanhin, mutta kylläkin lyhin lapsi totesi alahuultaan jälkikäteen purien. Pituutta häneltä ei tosiaankaan löytynyt paljoakaan ikäänsä verrattuna, oikeastaan ei hän ollut kasvanut sitten yhdeksännen luokan ja jo silloin hän oli osana luokkansa lyhyimpia oppilaita. Tosin mikäs siinä, ainakaan ei tarvittu suuria kriteerejä poikien pituuden suhteen, kun heistä lähes jokainen oli naista huomattavasti pidempi. Jälleen kerran vauvahiuksiaan pois kasvoiltaan pyyhkien, hän katseli Abigailia hetken mitään sanomatta, miettien samanaikaisesti neidin vanhempaa veljeä, sekä sitä missä toinen mahtoi oikein luurata. Olihan kaksikolla ollut huonotkin aikansa, mutta silti hän jaksoi aina vain palata miehen luokse, ja jopa koulupäivinä odoitella milloin toinen mahtaisi löytää hänet, jotta voisi käpertyä taas toisen rinnalle ja kertoa kaikki mahdolliset juorut joita päivän aikana oli kuullut. Minkäs tuole mahtoi, juoruilija mikä juoruilija. "Onkohan hänellä ja Camillella vielä jotakin?" Sergio päätyi nopeasti kysymään, laskiessaan katseensa hetkellisesti mustiin juoksukenkiinsä. Varmasti jokainen, joka naisen tunsi, tiesi varmasti kuinka mustasukkainen ja epäilevä hän osasi olla, varsinkin mikäli siihen olisi vain hyvä syy - ja nyt sellainen jopa olikin. Noel ja Camille olivat hänen tietojensa mukaan aikoinaan seurustelleet tai kaksikolla vähintäänkin oli ollut jonkinlaista säätöä, ja se jos jokin häiritsi häntä. Ja mikäli Noelia yhtään tunsi, ei olisi yllätys mikäli herra jonakin päivänä repäisisi ja hyppäisi takaisin entisensä luokse. - alan kirjottelee vincen roolia 8)
|
|
|
Post by sini on Feb 6, 2016 21:42:35 GMT
1.lomake ≡ quincy emmanuel winterbottom | 22 ja 28. tammikuuta + 3. luokka-aste | mies, homo & ? | ucla school of theater, films and tv; teatteri, tanssi, musiikki | harrastuksena showkuoro ja miekkailu, theta pi gamma | -- mies ≡ quincy emmanuel winterbottom | 22 + 3. luokka-aste | homo & ? | showkuoro ja miekkailu, theta pi gamma | angelus 2.lomake ≡ ripley abraham winterbottom | 22 ja 28. tammikuuta + 3. luokka-aste | mies, bi & ? | ucla school of medicine; patologia, psykologia, latina, matematiikka | koripallo, omega chi delta | -- mies ≡ ripley abraham winterbottom | 22 + 3. luokka-aste | bi & ? | koripallo, omega chi delta | angelus joo mukana :-)
|
|
|
Post by pokemon on Feb 6, 2016 21:50:03 GMT
ää lol, oon heti valmiiks ulkona kaikesta :c ei varmaan kannata tulla enään?
|
|
|
Post by wifix on Feb 6, 2016 22:03:39 GMT
vincent "vince" theodore wallingford - istui päärakennuksen lähellä olevalla nurmialueella, puhuen vanhemman sisarensa kanssa, kaksikko kun aina päätyi juoruilemaan lähes kaikesta ja Olive nyt muutenkin kertoi veljelleen aina kaiken mitä kotikaupungissa oli tapahtunut. Ja mikä tärkeintä, sai hän aina kuulla naiselta lähipiirin juorut. Eipä mies loppupeleissä nyt mikään suuri juorukello ollut, mutta silloin tällöin sisarensa kanssa tuli puhuttua niin hyvää kuin pahaakin ihmisistä, jotka tunnettiin edes jollakin tapaa. Voi sitä ihanaa päivää kun toinen heistä jää vielä kiinni kaikesta tuosta paskasta mitä ihmisistä ovat päätyneet sanomaan puhelimen välityksellä. Perhe kun asui muutenkin todella pienellä paikkakunnalla, jossa virheisiin ei ollut varaa, juorujen liikkuessa niin nopeasti. Nyt tosin Vince itse oli jo päässyt tuosta helvetistä pois jo parin vuoden ajaksi, siirryttyään jatkamaan opintojaan Uclaan. Wallingfordin keskimmäinen kohoitti kulmiaan hivenen verran, huomatessaan sivusilmällään liikettä kauempana. Oppilaitahan tietenkin kulki nurmen ohi lähes jatkuvasti, mutta jokin kyseisessä ihmisessä nappasi miehen huomion, ja ilmankos. Pienesti hymyillen herra katseli vuotta nuorempaa naisystäväänsä, valmistautuessaan jo nousemaan nurmelta. "Minun pitää mennä", tummaverinen keskeytti pian sisarensa puheen joka kantautui hänen korvaansa puhelimen toisesta päästä, painaen samassa luurin korvaan. Sen kauempaa miettimättä, kosketusnäyttö sullottiin tummansinisten shortsiensa taskuun, hänen noustessaan samanaikaisesti takaisin jaloilleen. Tavaroita ei hänellä ollut mukana, kaikki kun oltiin käyty jo viemään veljeskunnan talolle jo hetki sitten, jossa ne saisivat odottaa aina pelin alkuun asti. "Camille!" Vince päätyi huutamaan ääntään koroittaen, lähtien sitten kävelemään kohti kyseistä naista valkoista t-paitaansa siistien. Hän ei ollut nähnyt naista koko päivänä, ja eilenkin toinen oltiin nähty vain vilaukselta, jonka vuoksi kaksikko olikin nyt viimeisen kahden päivän aikana puhunut vain tekstiviestien välityksellä. Oli vain ja ainoastaan oikea aika viimeinkin nähdä hänet, ja mahdollisesti jopa kysellä, mikäli nainen varmasti olisi tulossa illan peliin. Lyhyemmän naisen viimeinkin saavutettuaan, Vincent laski kätensä varovaisesti toisen lantiolle, painaen lähes samantien huulensa toisen omille, antaen naiselle pehmeän suudelman ennen kuin edes sanoisi mitään. Oliko väärin sanoa vasta hetken seurustelun jälkeen, että herralla saattaisi olla tulemassa suurempiakin tunteita toista kohtaan, sillä niin hän juuri tuolla hetkellä tunsi. Jokin hänessä vain oli, joka sai perhoset lentelemään ympäriinsä miehen mahassa, sekä miettimään millainen tulevaisuus kaksikolla mahtaisi olla, jos vain niin pitkälle päädyttäisiin. Oli miten oli, pian hän oli jo irroittautunut hänen huulistaan, jättäen kätensä kuitenkin lepäämään naisen lantiolle. "Tulethan illan peliin?" tummaverinen kysyi pienesti hymyillen, toivoen sydämensä pohjasta saavansa toivomansa vastauksen.
|
|
|
Post by wifix on Feb 6, 2016 22:04:10 GMT
ää lol, oon heti valmiiks ulkona kaikesta :c ei varmaan kannata tulla enään? kannattaa! kaikki tarpeelline tieto suhteista lukee alotusviestin lopussa (:
|
|
|
Post by pokemon on Feb 6, 2016 22:07:53 GMT
ää lol, oon heti valmiiks ulkona kaikesta :c ei varmaan kannata tulla enään? kannattaa! kaikki tarpeelline tieto suhteista lukee alotusviestin lopussa (: joo mä luin ne, mutta se vaa että esmee ois aikalailla yksi. vaikka voisin laittaa sen tulemaan tänää uutena joka ehkä hieman sekottais ihmisten päitä eikä kai se yksin pelaaminenkaa nii kamalaa ole.
|
|
|
Post by marakatti on Feb 6, 2016 22:08:08 GMT
Abilla ei ainakaa oo vielä mitää suhteita ärsyttää kun en saa liitettyä kännykällä niitä kuvia!! Mutta nii roolin varmaanki huomenna ku itkisitte vaa verta sille laadulle mitä tuottaisin nyt8D
|
|
|
Post by kaisa on Feb 6, 2016 22:10:28 GMT
mäki mietin pitäiskö tulla tänne ku täällä näyttää olevan kaikki D:
|
|
|
Post by pokemon on Feb 6, 2016 22:12:55 GMT
Abilla ei ainakaa oo vielä mitää suhteita ärsyttää kun en saa liitettyä kännykällä niitä kuvia!! Mutta nii roolin varmaanki huomenna ku itkisitte vaa verta sille laadulle mitä tuottaisin nyt8D hei älä mee. joudun muute kuolla tylsyyteen, kello on täällä vasta vähä yli 5 pelaa vaan, itekkin joudun kännykällä pärjätä. mutta jos laittaisin esmeen seikkailee johki kouluu yksistää nii abihan vois auttaa vähä sitä
|
|
|
Post by marakatti on Feb 6, 2016 22:18:11 GMT
Abilla ei ainakaa oo vielä mitää suhteita ärsyttää kun en saa liitettyä kännykällä niitä kuvia!! Mutta nii roolin varmaanki huomenna ku itkisitte vaa verta sille laadulle mitä tuottaisin nyt8D hei älä mee. joudun muute kuolla tylsyyteen, kello on täällä vasta vähä yli 5 pelaa vaan, itekkin joudun kännykällä pärjätä. mutta jos laittaisin esmeen seikkailee johki kouluu yksistää nii abihan vois auttaa vähä sitä Wää no ehkä sitten:D jos laitat sen vaikka harhailee tuonne suihkulähteen luo ni roolaan sitte? Missä sitten oot jos kello näyttää tuota? Ja jos jotai kiinnostaa nii noelin ja abin kuvat voi käydä kurkkaa sinin aiemmasta lukioropesta :--)
|
|
|
Post by wifix on Feb 6, 2016 22:21:15 GMT
Abilla ei ainakaa oo vielä mitää suhteita ärsyttää kun en saa liitettyä kännykällä niitä kuvia!! Mutta nii roolin varmaanki huomenna ku itkisitte vaa verta sille laadulle mitä tuottaisin nyt8D pff ei ketää täällä oikeesti kiinnosta roolie laadut 8)))
|
|