|
|
Post by wifix on Feb 7, 2016 19:02:06 GMT
felicita "felica" zamora vanessa sergio - katseli miestä pienesti hymyillen, ennen kuin päätyi parantamaan asentoaan sängyn reunalla, siirtyen hieman lähemmän sängyn päätyä, jossa oli huomattavasti enemmän tilaa istua. Jalkansa sängylle nyt myöskin nostaen, tummaverinen päätyi ristimään ne, laskien sitten kätensä syliinsä, räpeltäen pitkiä kynsiään peittäviä kynsilakkoja, jotka olivat jo toisista kohdin lähteneet repeilemään, vaikkakin ne eilen oltiin itse lakattu. Katse pysyi kuitenkin kokoajan miehessä, joka makoili kaikessa rauhassa sängyllään kuten varmasti jokaisena muunakin jouluna, kaikkien muiden häärätessä alakerrassa jouluaskartelujen ja leipomisen parissa. "Haluatko tehdä jotakin?" Sergio ehdoitti nyt jo lempeämmin hymyillen, siirtäen kätensä tällä kertaa lähemmäs miehen jalkoja, päätyen nyt räpeltämään toisen housujen kangasta. Myönnettäköön, että tylsistyttyään naisen oli pakko saada tehdä jotakin, ja mitä useimmin saattoi hän vain maata huoneessaan tunti tolkulla, vain stressipalloaan puristellen, joka ihme kyllä sai kuin saikin ajan kulkemaan nopeammin, tai siltä se ainakin tuntui. Ajatustensa lomassa, oli latino ehtinyt jo laskemaan katseensa käsiinsä, tai ehkäpä tarkemmin sanottuna miehen housuihin, joiden kangasta varovaisesti näperreltiin sormissaan. "Jospa olisi jotakin, joka saisi sinut ajattelemaan jotakin muuta", Felica mumisi pian pienesti hymyillen, palauttaen katseensa toisen silmiin. Hän tiesi täysin hyvin kuinka herra vihasi joulua, ja vielä paremmin hän tiesi siihen syyn. Ja mikäli hän yhtään miestä oli oppinut tuntemaan, oli lähes itsestään selvää että joulua ja sen viettoa mietittiin nyt lähes jatkuvasti. Joten mikä siis olisikaan parempaa, kuin edes jollakin tapaa koittaa kohottaa toisen mielentilaa, ja keksiä Romeolle jotakin tekemistä - mikäli toinen haluaisi, voisi kaksikko siirtyä vaikka pihalle haukkaamaan raitista ilmaa, taikka sitten vain pysyä kaksin neljän seinän sisällä. Nainen oli oikeastaan valmis tekemään lähes mitä tahansa pitääkseen herran tuolla hetkellä onnellisena, sen verran hän oli kuitenkin oppinut välittämään toisesta kuukausien aikana, ja sen vuoksi miehen kanssa oltiinkin vietetty niin paljon aikaa. Itseasiassa viime viikkoina, ei hän ollut edes juurikaan puhunut kenellekkään muulle, hänen vietettyään suurimman osan ajasta miehen seurassa. 
|
|
|
|
Post by paskarusina on Feb 7, 2016 19:28:35 GMT
Romeo näpräsi kollareidensa naruja sormissaan. Hän naurahti kuivasti Felicitan kysymykselle. "Tässä ei hirveesti oo mitään vaihtoehtoja mitä tehä. Tää huone taitaa olla tällä hetkellä ainoa paikka, joka ei muistuta siitä perkeleen joulusta..", Romeo mutisi ja puri valkoiset hampaansa yhteen. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa, ettei tätä tarvi kärsiä kuin kerran vuoden sisään. Vaikka Romeo vaikutti kuinka kovanaamalta tahansa, on tuollakin sydän. Romeo saattoi hyvinkin viettää joulunsa vain itkien ja raivoten omassa huoneessaan. Vaikkei häntä kiinnostanut missä hänen vanhempansa olivat tälläkin hetkellä, ei tummaverikkö voisi koskaan antaa anteeksi heidän tekoaan. "Tule tänne sieltä mun housujen lahjetta näpräämästä", Romeo yritti hymyillä ja taputti tilaa vierellään. Ei Romeo halunnut näyttää heikolta ja surulliselta, mutta aika huonolta näytti tällä hetkellä. Tummaverikön kasvoille ei ilmestynyt hymyä, vaikka hän kuinka yritti. Katse oli ilmeetön ja tyhjä. Nuorukainen ei edes halunnut tietää millainen huomisesta tulisi jos olo olisi jo nyt näin kamala. "Voidaanko vaan maata ja puhua jostain?", Acrow esitti toivomuksen ja puri hennosti huultaan. Keittiöön tai olohuoneeseen Romeo ei ainakaan halunnut mennä, eikä kaksikkoa päästettäisi yhdessä pihalle. /// apua jäipä lyhyeks  Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Feb 7, 2016 19:45:41 GMT
felicita "felica" zamora vanessa sergio - hymyili pienesti miehen ikään kuin pyytäessään naista vierelle, jonka seurauksena latino nousikin pian polvilleen, nostaen hieman ensin legginssejään ylemmäs, jonka jälkeen laskeuduttiin makaamaan pidemmän miehen vierelle. Toinen ei näyttänyt kovinkaan onnelliselta, mutta ihmeppä tuo, kuka tahansa vihaisi joulua mikäli olisi kokenut nuoruudessaan saman kuin Romeo. Joulu oli loppupeleissä se yksi ainoa päivä vuodessa, jolloin ihmiset edes yrittivät näyttää onnellisilta, joten oli vain ja ainoastaan surullista, että kyseinen päivä oltiin täysin pilattu mieheltä. Vaikka edes Felica ei ollut innostunut joulunvietosta, kyllä hänen oloaan silti edes jotenkin kohensi näky ihmisistä, jotka oikeasti pitivät joulusta ja joulukoristeiden laittamisesta - voi kun hänkin vielä pystyisi samaistumaan heihin. "Mitä ikinä tahdot", Felicita naurahti hiljaiseen äänensävyyn, laskiessaan toisen käsistään varovaisesti miehen paljaille vatsalihaksille lepäämään, huulten painautuessa varovaisesti toisen leukaperälle, mutta tämäkin vain hetkeksi. Pieni hymy leikitteli naisen huulilla kylläkin koko tuon ajan, yrittäessään miettiä kovasti miten saisi herran piristymään, tai edes hymyilemään hetken ajaksi, ja tuo jos joku oli hyvinkin vaikeaa. Hetken aikaa Sergio vain makoili miehen rinnalla, silmäillessään toisen kasvoja mitään sanomatta, sekä toivoen sydämensä pohjasta että kukaan hoitajista ei vahingossakaan eksyisi juuri nyt miehen huoneeseen. Hän vain halusi nauttia hetkestä, kun kerta viimeinkin sai olla Romeon kanssa aivan vain kaksistaan, sitä kun ei usein enää edes tapahtunut. "Mitä ajattelit tehdä kun pääset täältä?" Sergio päätyi pian kyselemään, laskien katseensa toisen ylävartaloon. Varovaisesti kyntensä päällä hän piirteli kuvia vasten toisen paljasta ihon pintaa, muodostaen iholle mielessään ties minkälaisia kiekuroita. Itse nainen ei pääsisi vielä pariin vuoteen kotio, ja kun aika sitten viimeinkin koittaisi, muuttaisi hän vain luultavasti takaisin kotiin - Romeo taas puolestaan pääsisi jo vuoden päästä, ja jättäisi naisen kärsimään ilman seuraa vielä yhdeksi vuodeksi.
|
|
|
|
Post by paskarusina on Feb 7, 2016 20:03:53 GMT
Romeo kietoi kätensä naisen ympärille raskaan huokauksen lipuessa miehen huulien välistä. Romeo piti siitä, kun sai vain halailla Felican kanssa ja se, jos mikä oli harvaista. Romeo oli yleensä todella huomionkipeä mutta eihän tuo asiaa myöntänyt, edes vierellään makoilevalle naikkoselle. Todennäköisesti Felicita kyllä tiesi Romeon olevan hyvinkin hellyyden ja huomionhaluinen ilman, että naiselle piti asiasta erikseen mainita. Romeo painoi huulensa muutamaksi sekunniksi naisen otsalle ja otti sitten alahuulensa hampaidensa väliin purren sitä hellästi. "En mä oikein tiedä. Voisin huostaanottaa sut ni säki pääsisit täältä pois..", Romeo mutisi matalalla, jokseenkin karhealla äänellään. "Kaikista todennäköisimmin päädyn asumaan johonki ojaa, ei mulla oo varaa ostaa omaa asuntoa", tummaverikkö jatkoi olkiaan kohauttaen. Hän silmäili kattoa harmaavihreillä silmillään pureskellen jälleen huultaan. Jos totta puhutaan, ei Romeo tiedä ollenkaan mitä hän tekisi päästessään pois täältä. Kukaan sukulaisista ei välitä tarpeeksi ottaakseen Romeota huostaan eikä miehellä ole varaa maksaa omaa asuntoa. Töidenkin hankkiminen olisi varmasti vaikeampaa useiden pienien rötösten takia, jotka näkyivät rikosrekisterissä. "Oon aika varma, että mä vaan jatkan elämässäni epäonnistumista niinku oon tähänkin asti tehny", Acrow totesi hieman ehkä jopa turhaantuneesti. Tulevaisuus ahdisti ja turhautti miestä. Pakkohan se oli myöntää, että se myös pelotti aika hemmetisti. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Feb 7, 2016 20:52:34 GMT
felicita "felica" zamora vanessa sergio - kuunteli toisen puheita alahuultaan purren, silitellen nyt puolestaan hennosti miehen rintakerää, painautuen lähemmäs toista. Hän ei itse olisi juurikaan niin varma miehen kodittomaksi jäämisestä, sen verran hyvin hän kuitenkin toisen oli oppinut tuntemaan, että tiesi miehen osaavan olla mukava mikäli näin halusi, ja jo tämä auttaisi paljon asunnon hankkimisessa. Ken tietää, ehkä hänkin voisi auttaa sen verran, että saisi äitinsä ylipuhuttua ja Romeo voisi majoittua väliaikaisesti naisen vanhaan huoneeseen. Mikään kehuttava paikka se ei olisi, mutta ajaisi asian siihen asti kunnes toinen saisi itselleen töitä ja asunnon, ellei kaksikko sitten onnistuisi hoitamaan näitä toiselle jo ennen kotiuttamista. "Tiedäthän että autan kyllä sua, ja mikäli se vain musta on kiinni, et joudu hetkeksikään kodittomaksi", Felica mumisi rauhalliseen, ehkä jopa hieman rohkaisevaan äänensävyyn, kohoittaessaan katseensa pidemmän miehen silmiin. Hän todella halusi auttaa toista, hänellä kun oli vielä mahdollisuus saada elämänsä takaisin raiteilleen, ja sen hän oli myös ansainnut. Romeo itse ei ollut edes itse aiheuttanut koko lastenkotisotkua, vaikka pieniä rikoksia olikin päätynyt tekemään - kaikki tämä oli vain ja ainoastaan pojan hylänneiden vanhempien syytä, ja tämän vuoksi ei toisen tulevaisuuden pitäisi olla vaakalaudalla. Mikäli hän vain ottaisi itseään niskasta kiinni, voisi hän helpostikkin saada itselleen töitä, alkuun vaikkapa ihan vain kaupan kassalta. Voimaakin toiselta löytyi, ja sitä tarvittiin useissa avoinna olevissa työpaikoissa. "Sulla on vielä mahdollisuus saada normaali elämä, kunhan vaan otat itseäs niskasta kiinni ja alat katselemaan työpaikkoja jo ennen pois pääsemistä", latino jatkoi puheitaa, koittaen kuulostaa niin kannustavalta kuin vain mahdollista. Jälleen kerran, naisen huulet painautuivat pehmeästi miehen leukaperälle, jättäen hetken työn jälkeen pienen jäljen ihon pinnalle, joka kyllä lähtisi parin päivän aikana. "Sun vain pitää luottaa itseesi", Sergio mumisi vielä vasten toisen ihoa, irroittaen sitten huulensa täysin toisen iholta, katseen pysyen kuitenkin vieläkin hymyillen toisen kasvoissa.
|
|
|
|
Post by paskarusina on Feb 8, 2016 17:54:47 GMT
Romeo kuunteli naisen sanoja tarkasti pyöräyttäen silmiään. "Normaali elämä?", Romeo naurahti ehkä jopa hieman huvittuneesti. "Mun elämästä ei saa enää koskaan normaalia, vaikka kuinka yrittäis", tummaverikkö jatkoi tuhahtaen. Hän naksautteli kaikki sormensa läpi ja puri hampaansa yhteen. Romeota ärsytti se, kuinka säälittävältä hän kuulosti, muttei voinut sille mitään että ajatteli näin. Romeo on aina sanonut asiat suoraan niin kuin ne hänen mielestään olivat, eikä nytkään aikonut turhaan kierrellä mielipiteissään. Romeo oli sitä mieltä, ettei hän tulisi saamaan töitä tai taloa itselleen eikä mies epäröinyt sanoa tätä ääneen - vaikkei minkäänlaisia säälipisteitä kerännytkään. "Mä tiedän, että sä haluat auttaa mutten kuitenkaan tarvi mitään säälipisteitä. Sun ei tarvi sääliä mua, se ei auta mun tulevaisuutta mitenkään", Romeo mutisi. Hän inhosi sitä, kun ihmiset säälivät toisiaan, varsinkin kun sääli kohdistui itse häneen. Romeo huokaisi syvään ja pureskeli huultaan, hän oli aivan liian tyly. "Vittu.. Anteeks", Acrow huokaisi ja pudisteli päätään. Hän halasi Felicitaa tiukasti ja suukotti tuon otsaa pari kertaa. "Suoraan sanottuna, tulevaisuus pelottaa mua", tummaverikkö myönsi naisystävälleen. Kenellekkään, ei edes itsellensä ole Romeo myöntänyt asiaa ennen kuin nyt. Romeota pelotti monikin asia, muttei hän kovan ulkokuorensa takia ole uskaltanut myöntää näitä asioita edes itselleen. Asioista, joita Romeo pelkää voisi tehdä pitkän listan. Tällä hetkellä päälimmäisenä oli kuitenkin tulevaisuus ja yksinjäämisen pelko. Hänet oltiin jätetty jo kerran yksin niin kamalalla tavalla, ettei hän haluaisi kokea enää ikinä toista kertaa. /// tönkköä  Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Feb 8, 2016 19:26:31 GMT
felicita "felica" zamora vanessa sergio - puri alahuultaan tiukasti, laskiessaan katseensa hetkeksi käsiinsä. Hän ei juurikaan osannut piristää kyseistä herraa juuri tuolla hetkellä, vaikka sitä kovasti halusikin. Hänestä vain tuntui pahalta tietää, kuinka toivottomalta toisesta mahtoikaan tuntua, Romeo kun oli tällä hetkellä naisen elämässä yksi ainoista hänelle tärkeistä ihmisistä. Toisen puolesta oikeasti tehtäisiin lähes mitä vain, mutta aina se ei vain tuntunut riittävän - hän ei voinut tuosta vain päättää toisen pahaa oloa, eikä piristää miestä. Hän ei voinut tehdä asian kanssa oikeastaan mitään, kuin parhaansa mukaisesti näyttää olevansa miehen tukena. Pienehkö hymy nousi pian takaisin Felican huulille, vetäytyessään vierustoverinsa halaukseen, vieläpä hyvin tiukkaan sellaiseen. Toisella ei juurikaan ollut mitään syytä pyydellä anteeksi, mutta halaamista ei kielletty, ei missään nimessä - niin paljon toisen seurasta lopulta pidettiin, että voisi pysyä pitempäänkin toisen syleilyssä. Tämä ei kuitenkaan kestänyt enää kauaa, Romeon irrottautuessa halauksesta, saaden latinon hamuilemaan kädellään miehen kättä, ottaen siitä varovaisesti kiinni. Otettaan vielä parannellen, kiharapäinen vilkaisi nyt omassa kädessään lepäävää miesystävänsä kättä, jonka jälkeen katse nousi alahuultaan jälleen jauhoen miehen silmiin. "Kaikki menee vielä aivan hyvin, rauhoitu nyt vain", toiselta nimeltään Zamora sopersi hiljaiseen äänensävyyn, vääntämättä kuitenkaan tuttua hymyä enää kasvoilleen. Mitä vakavempi ilme olisi, sitä vakavammin hänen puheensakkin tultaisiin ottamaan - tai ainakin näin uskoteltiin itselleen. Moni ihminen ei juurikaan ottanut naisen puheita vakavasti, yksi yleisimmistä syistä varmaankin oli hänen menneisyytensä, sekä pienehkö, talossa vielä alkuvuonna kiertänyt huhu siitä kuinka "aineet olivat sekoittaneet hänen päänsä". Eipä tuo totta tietenkään ollut, mutta moni oli langennut huijaukseen välittömästi, latinon pitäessä lapsellista mykkäkouluaan ensimmäiset kaksi viikkoa jotka lastenkodissa vietettiin. Tosin omapa oli syynsä, kun oli päätynytkin esittämään niin typerää, ja vain tuijottanut muita haluamatta sanoa sanaakaan. Tyhmä mikä tyhmä, se oli yksi asia jota hänestä ei voitu muuttaa.
|
|
|
|
Post by paskarusina on Feb 8, 2016 19:45:20 GMT
Romeon kasvoille kiri pieni hymy, kun Felicita nappasi hänen kädestä kiinni. Tummaverikkö kietoi kätensä tiukasti neidon ympärille, tällä kertaa pitäen otteensa. Romeo tiesi varsin hyvin, että Felicita viihtyi tiukoissa halauksissa ja tottakai mies halusi naista miellyttää. Tummaverikkö purekseli alahuultaan hellästi etuhampaillaan, hellittäen otettaan aina välillä. Vihreäharmaat silmät tarkkailivat hetken aikaa huonetta ennen kuin ne löysivät taas tiensä naisen kasvoihin. "Olenko kertonut sulle koskaan, kuinka kaunis olet?", Romeo kysyi kulmiaan kohauttaen. Typerä kysymys, Romeo oli kertonut tämän naiselle monia kymmeniä kertoja. Monia kertoja Romeo oli kertonut kuinka kauniit ja eloisat naisen silmät olivat. Mies oli myös kertonut, kuinka hän tykkäsi naisen huulista, hymystä ja sirosta nenästä. Yksinkertaisesti Romeo piti kaikesta vierellään makaavasta neidosta. "En varmaan ois selvinny näistä vuosista ilman sua. Merkitset mulle tosi paljon", Acrow hymyili ja painoi hellän suukon naisen otsalle. Seuraava suukko painettiin naisen ohimolle ja sitä seuraava poskelle. Lopulta Romeon huulet löysivät Felicitan omat ja mies suuteli naista hellästi. Tummaverikkö veti latinon päälleen makaamaan ja puristi tuon takapuolta hellästi virnuillen. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Feb 9, 2016 19:33:56 GMT
felicita "felica" zamora vanessa sergio - päästi viimeinkin hymynsä takaisin huulilleen, miehen vetäistessä latinon takaisin halaukseen, hymyn leikitellessä nyt jo hänenkin huulillaan. Tieto siitä, että mies todella oli onnellinen edes hetken, sai naisen tuntemaan olonsa huomattavasti paremmaksi. Romeo ei juurikaan tekaissut hymyään, taikka valehdellut muutenkaan - kaikki sanottiin suoraan, jonka myötä uskoi kiharapää vahvasti, että edes tuolla hetkellä oli toinen edes hitusen onnellisempi. Katse pysyi pienoisesti hymyillen miesystävässään, joka viimeinkin laski katseensa takaisin naiseen, silmäiltyään ensin oman aikansa huonettaan. Felica ei voinut millään estää poskilleen leviävää punaa, kuunnellessaan toisen puheita. Hän todella rakasti sitä, kuinka mies osasi aina heitellä ihania kommenttejaan mitä oudoimpiin väleihin, jonka myötä ei niitä juuri koskaan osattu edes odottaa. "Montakin kertaa", latino mumisi hymyillen, jatkaen lähes välittömästi miesystävänsä kuuntelua korva tarkkana. Vaaleahkon ruskea iho lähti väreilemään hennosti, hänen tuntiessaan pian pehmeät huulet ihollaan, josta ne vain jatkoivat matkaansa naisen huulille. Hymy naisen huulilla vain kasvoi, hänen kohoittaessaan kätensä vuotta vanhemman leukaperille, suudellen herraa pehmeästi takaisin, kierähtäessään samassa pois paikaltaa, päätyen lopulta kyseisen miehen päälle. Suudelman kesti hetken, ehkä jopa normaalia kauemmin kun kerta hoitajia ei ollut lähistölläkään, kunnes latino otti tehtäväkseen irroittautua Romeon huulista, päätyen istumaan toisen keskivartalon päälle. Käsillään nojailtiin puolestaan varovaisesti vasten hänen rintakehäänsä, silmäillessään miehen kasvonpiirteitä sekä silmiä tarkkaavaisesti. "Nytkö sinulla sitten jo onkin parempi olo?" Felica virnisti pian alahuultaan varovaisesti purren, parantaen asentoaan hänen päällään. Toinen näytti jokseenkin erityisen hyvältä tuolla kyseisellä hetkellä, vaikka ainahan mies hyvältä näyttikin. Nyt hänessä oli tosin jotakin erikoista, ken lienee oliko syy vain paidattomassa yläruumiissa, huoneen valoituksesta, vai pelkästään koko päivästä - jokaisella oli hyvät ja huonot päivänsä, olihan se nyt aivan selvää, jopa Felicita näytti useina päivinä aivan kamalalta. - tökeröä mut oli nyt pakko saada jotain aikaseks D::
|
|
|
|
Post by paskarusina on Feb 10, 2016 18:51:54 GMT
Romeo antoi hymyn varovasti levitä huulilleen. Hän ei ole koskaan pitänyt hymystään eikä pidä vieläkään, muttei hän sen takia ole hymyilemättä. Toki Romeo voisi hymyillä useamminkin, mutta todella harvoin siihen oli syy. Varsinkaan joulun aikaan ei Romeota kovin helposti saanut hymyilemään ja sen takia Felicitan pitäisikin olla todella tyytyväinen saavutukseensa. Felicitankaan ei ollut kovin helppo saada Romeota hymyilemään, mutta tottakai huomattavasti helpompi kuin muiden. Ohjaajat ainakin epäonnistuivat tässä tehtävässä täydellisesti joka ikinen kerta - he vain pahensivat Romeon oloa, oli kyse joulusta tai ei. Tuskin kenenkään laitos- tai lastenkoti nuoren mieliala yhtään kohenee ohjaajien "lohduttavista" ja "kannustavista" sanoista. Tai no, eihän sitä voi tietää mutta ainakin Romeo ajatteli näin - eikä hän varmasti ainoa ollut. Tummaverikkö silmäili päällään makoilevan naisen kasvoja tarkasti. Romeo piti joka ikisestä asiasta, jokaisesta kasvonpiirteestä Felicitan kasvoissa. Nainen oli täydellinen, ainakin Romeon mielestä. Aina sanotaan ettei täydellisyyttä ole olemassakaan. Niin sanoi Romeokin ennen kuin tapasi Felicitan ensimmäistä kertaa. "No ehkä mulla on vähän parempi olo. Voisit tehä sen vielä paremmaksi, jos ei ois sitä vaaraa että ohjaaja kävelee sisään millä sekunnilla tahansa", Romeo totesi virnistäen pervosti. Aina hän ajatteli pervosti, mutta niin teki Felicakin aika usein. "Karataan joskus yhessä", Romeo ehdotti ja samaan aikaan myös totesi tarkastellessaan vieläkin naisen kasvoja. Romeo kiinnitti katseensa latinon huuliin ja pian painoikin omansa tuon omia vasten pariksi sekunniksi muutamaan otteeseen. Ei Romeo kertoja laskenut, kunhan vain suukotti Felicitan huulia pari kertaa pienen hymyn leikkiessä miehen kasvoilla. // yritän samalla epätoivoisesti lukea kokeeseen D: Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Feb 11, 2016 19:47:24 GMT
Camille piti hellän hymyn huulillaan, katsellen kuinka talon nuorimmat lapset askartelivat innoissaan erilaisia joulukoristeita, kun jotkut taas väsäsivät erilaisia kortteja niin sukulaisille kuin talon väelle. Muutaman joulukoristeen nainen oli itsekkin onnistunut väsäämään, vaikkei taiteellisesti ne niin kauniita olleetkaan. Kuitenkin aivan vain joulun kunniaksi hän oli päättänyt näin tehdä. Olihan tämä hänen viimeinen joulunsa talossa, ainakin näillä tiedoin. Hän oli onnellinen, että ensi joulun hän viettäisi mahdollisesti omassa kodissaan tai jossain muualla kuin täällä. Hän oli päättänyt olla nyt mahdollisimman hyvin mukana ja muutenkin, olihan joulu ihanaa aikaa. Tällä kertaa hän oli oikeasti hyvinkin innoissaan. Pari päivää sitten hän oli käynnyt tapaamaassa isäänsä ja päätynyt käymään tämän kanssa lahjaostoksilla. Tosin hän ei ollut ostanut kellekkään muulle paitsi Vincentille lahjan. Hänellekkin vain yksinkertaisesti t-paidan ja myyjän saatua ylipuhuttua hänet niin nainen osti myös omasta mielestä ihan upean näköisen korun. Ei mitään sen erikoisempaa, sillä rahaa ei niinkään ollut.
Viimeinkin nainen päätyi suuntaamaan askeleensa kauemmas askartelupisteestä. Camille ei todellakaan tiennyt minne menisi tai kenen kanssa viettäisi aikaa. Suoraan sanottuna häntä ei houkutellut ollenkaan se idea, että viettäisi aikaa yksin huoneessaan, pääosin räpläten kännykkäänsä. Mieluusti hän juttelisi jonkun kanssa tai muuten vain tekisi jotain. Hänellä kuitenkin oli nyt vapaata aikaa paljon, sillä pääosin päivät meni siihen, että hän järjesteli yhdessä hoitajien kanssa noin puolentoista kuukauden päässä olevaa muuttoa. Ruskeahiuksinen nainen todellakin halusi viettää aikaa muiden kanssa ennen muuttoa, sillä ei todellakaan tiennyt, miten sen jälkeen näkisi ihmisiä. Ainoastaan oli tiedossa, että Vincentiä hän pyrkisi tapaamaan mahdollisimman paljon. Viime aikoina mies oli ollut naiselle yksi koko paikan tärkeimmistä henkilöistä. He olivat lähentyneet hyvinkin paljon viimeisen parin kuukauden aikana. Mitään vakavaa ei niinkään ollut vielä kaksikon välille syntynyt, mutta jotain pientä, jonka perusteella nainen pystyi kertomaan muille, että hän piti miehestä.
|
|
|
|
Post by Jp on Feb 12, 2016 7:25:15 GMT
 L O M A K E → nuori → Sirius Alex Blacksmith → 8 ja aprillipäivänä → poika, ei tiedä viel (bi) ja vapaata riistaa → isänsä pahoinpitely (tarkempi kuvaus alas)→ alas→ Jp poika → Sirius Alex Blacksmith → 8 ja 1.4→ ei ole ottanut selville (bi) ja vapaata riistaa→ Jp Syy lastenkotiin joutumiselle: Sirius eli veljensä Rigelin kanssa melko normaalin lapsuuden aina neljänteen elinvuoteensa saakka. Välttelihän Sirius aina peseytymistä, mutta eihän se vielä tässä vaiheessa ollut ongelma vanhempien uskoessa pojan muuttavan tapojaan, jos Siriuksen äiti yrittäisi saada pojan suhtautumista muutettua hiljalleen positiivisempaan suuntaan. Uusien asioiden pelkohan oli aluksi ihan luonnollista, mutta pelon alkaessa jatkua vuosien ajan, sitä ruvettiin pitämään hiljalleen hieman omituisena. Toinen kova inhon aihe Siriuksella oli tuon oma isä, johonka suhde oli pysynyt aina etäisenä. Äitiinsä Sirius taas suhtautui melko myönteisesti, mikä näkyi myös pojan omien pelkojen vaikutuksen kohdalla. Äitinsä kanssa ollessaan Siriuksen kauhu pysyi juuri ja juuri hallittavissa rajoissa, isänsä kanssa ollessaan vanhemmat saivat pelätä pojan pääsevän omasta hengestään tuon alkaessa käyttäytyä aggressiivisesti kuin kyse olisi taistelu elämästä ja kuolemasta. Vuorokausi ennen Siriuksen nelivuotis syntymäpäiviä hänen äitinsä alkoi päästä muutamien ystäviensä kanssa selville Siriuksen pelosta isäänsä kohtaan. Ilmeisesti Siriuksen isä oli viisi vuotta ennen kaksosien syntymää saanut Saksassa syytteet pahoinpitelystä, mutta tuomiota ei oltu laitettu voimaan riittämättömien todisteiden vuoksi, joten juttu oli päättynyt Siriuksen isän eduksi. Kyllähän Siriuksen äiti oli tiennyt miehensä maahanmuutajataustan, mutta oikeusjuttu oli ollut uutta tietoa hänellekin, kunnes naisen päässä olevat palaset loksahtivat kohdalleen, kun tuo rupesi tarkemmin ajattelemaan kaksosia ja noiden haavoja. Nehän selittäisivät suoraan kaksikon käytöksen ja pelon isäänsä kohtaan. Viikkoa myöhemmin Siriuksen isä tivasi vaimoltaan tietoa häneen liittivistä syytteistä, jotka viittaisivat lapsen pahoinpitelyyn. Pojan äiti ei halunnut myöntää mitään, koska aavisti miehensä käytöksestä, että tuo vaientaisi sekä Siriuksen että hänet, jos hän myöntäisi kertoneensa viranomaisille Siriuksen käytöksestä. Muutama kuukausi oikeusjutun jälkeen Siriuksen äiti joutui sairaalaan jouduttuaan pahoinpitelyn uhriksi ja poika sai tietää äitinsä menehtyneen samana iltana kipulääkkeiden yliannostukseen. Tosin Sirius on epäillyt yhdessä veljensä Rigelin kanssa sairaalakuoleman olevan murha, joka olisi lavastettu onnettomuudeksi, mutta murhan tekijää pojat eivät ole saaneet selville tai sitä keneltä käsky olisi alunperin tullut. Muuta: Sirius päätyi orpokotiin neljävuotiaana joulun aikoihin vähän äitinsä kuoleman jälkeen yhdessä veljensä Rigelin kanssa, jonka jälkeen kaksikko on tuhonnut muiden sietokykyä jatkuvilla piloillaan tarvittavan huomion ansaitsemiseksi sekä käsitelläkseen heille rakkaimman ihmisen kuolemaa. Kuten arvata saattaa, kaksikko ei ole vieläkään päässyt asiasta täysin yli, mikä näkyy erityisesti yöllisinä kauhukohtauksina, joita kaksoset saavat myös herkästi isänsä ajattelusta. Toisaalta pilailu on myös lujittanut heidän yhteishenkeään, koska yhteinen harrastus jonka turvin kohdataan niin hyvät kuin pahat ihmiset. Poika on opetellut hankkimaan huomiota kielteisellä käytöksellä, koska se on ollut ainoa tapa millä kukaan on jaksanut edes vilkaista poikaa. Sirius kokee siis kaikki rangaistukset niin myönteiseksi (se vaihe, kun joku huutaa Siriukselle päin naamaa = minusta siis välitetään) kuin kielteiseksi (tätä ei tarvitse varmaan selittää). Sirius on veljeksistä fyysisesti vahvempi, mutta Rigel loistaa älykkyydessä. Molemmat kaksosista pelkäävät peseytymistä kuollakseen, joten siihen reagointi on veljeksillä tyypillisesti jollain tavoin kimppuun käyminen, jonka lopettaminen ei ole kaksikolle mikään yksinkertaisin juttu. Muun muassa Siruksen tapauksessa poika ei näe ympäristönsä tapahtumia tuon keskittyessä yhden uhrin pahoinpitelyyn puollustaakseen itseään (hyökkäys on paras puollustus). Pojalla on diagnoosi niin uhmakkuus- (ODD) kuin ylivilkkaus- ja tarkkaavaisuushäiriöön (ADHD) Vaikka Siriuksen isä onkin saksalainen, poika ei osaa pätkääkään saksan kieltä. Pojan isän väitteiden mukaan heidän sukunsa olisi osallistunut toisessa maailmansodassa juutalaisten joukkomurhaan, mutta poika ei ole saanut selville miten ja missä roolissa. Sirius joutui useammin isänsä pahoinpitelyn uhriksi, mutta yhtä suurta kidutusta se oli myös Rigelille: tuo joutui tuijottamaan vierestä veljensä huutaessa tuskasta. L O M A K E → nuori → Rigel Alec Blacksmith → 8 ja 2.4 → poika,ottaa selville (homo) ja vapaata riistaa → isänsä pahoinpitely→ alas→ Jp Muuta: Rigel on matemaattisiltä taidoiltaan hieman ikäistään kehittyneempi johtuen "ihmislaskin"-kyvystään. Nimityksen Rigel on saanut lähes yliluonnollisen hyvistä päässälaskutaidoistaan, jonka vuoksi häntä voisi verrata nykyaikaiseen laskimeen myös nopeuden suhteen. Rigel on joutunut katsomaan vierestän tuon isän kiduttaessa Siriusta pelotellakseen poikaa. Rigel on vasenkätinen kuten äitinsä. Oikeakätisiä perheessä ovat Sirius ja kaksikon isä. poika → Rigel Alec Blacksmith → 8 ja 2.4→ ei ole ottanut selville (homo) ja vapaata riistaa→ Jp |
|
|
|
Post by paskarusina on Feb 14, 2016 11:06:47 GMT
uppia
|
|
|
|
Post by wifix on Feb 14, 2016 11:51:45 GMT
roolailen sulle illalla  |
|
|
|
Post by Jp on Feb 14, 2016 11:57:08 GMT
Camille piti hellän hymyn huulillaan, katsellen kuinka talon nuorimmat lapset askartelivat innoissaan erilaisia joulukoristeita, kun jotkut taas väsäsivät erilaisia kortteja niin sukulaisille kuin talon väelle. Muutaman joulukoristeen nainen oli itsekkin onnistunut väsäämään, vaikkei taiteellisesti ne niin kauniita olleetkaan. Kuitenkin aivan vain joulun kunniaksi hän oli päättänyt näin tehdä. Olihan tämä hänen viimeinen joulunsa talossa, ainakin näillä tiedoin. Hän oli onnellinen, että ensi joulun hän viettäisi mahdollisesti omassa kodissaan tai jossain muualla kuin täällä. Hän oli päättänyt olla nyt mahdollisimman hyvin mukana ja muutenkin, olihan joulu ihanaa aikaa. Tällä kertaa hän oli oikeasti hyvinkin innoissaan. Pari päivää sitten hän oli käynnyt tapaamaassa isäänsä ja päätynyt käymään tämän kanssa lahjaostoksilla. Tosin hän ei ollut ostanut kellekkään muulle paitsi Vincentille lahjan. Hänellekkin vain yksinkertaisesti t-paidan ja myyjän saatua ylipuhuttua hänet niin nainen osti myös omasta mielestä ihan upean näköisen korun. Ei mitään sen erikoisempaa, sillä rahaa ei niinkään ollut.
Viimeinkin nainen päätyi suuntaamaan askeleensa kauemmas askartelupisteestä. Camille ei todellakaan tiennyt minne menisi tai kenen kanssa viettäisi aikaa. Suoraan sanottuna häntä ei houkutellut ollenkaan se idea, että viettäisi aikaa yksin huoneessaan, pääosin räpläten kännykkäänsä. Mieluusti hän juttelisi jonkun kanssa tai muuten vain tekisi jotain. Hänellä kuitenkin oli nyt vapaata aikaa paljon, sillä pääosin päivät meni siihen, että hän järjesteli yhdessä hoitajien kanssa noin puolentoista kuukauden päässä olevaa muuttoa. Ruskeahiuksinen nainen todellakin halusi viettää aikaa muiden kanssa ennen muuttoa, sillä ei todellakaan tiennyt, miten sen jälkeen näkisi ihmisiä. Ainoastaan oli tiedossa, että Vincentiä hän pyrkisi tapaamaan mahdollisimman paljon. Viime aikoina mies oli ollut naiselle yksi koko paikan tärkeimmistä henkilöistä. He olivat lähentyneet hyvinkin paljon viimeisen parin kuukauden aikana. Mitään vakavaa ei niinkään ollut vielä kaksikon välille syntynyt, mutta jotain pientä, jonka perusteella nainen pystyi kertomaan muille, että hän piti miehestä.
//Tuuks hyväksyy mun hahmot. |
|
