|
|
Post by wifix on Feb 6, 2016 18:29:33 GMT
tuo eka on aika perf 8)) - ehdotelkaa ny joku felicalle niitä suhteita ettei se jää aiva yksi D:: romeo on vapaaehtonen vaikka säädöks tai vihamieheks  vaikkapa säätö? 8) |
|
|
|
Post by paskarusina on Feb 6, 2016 18:43:04 GMT
romeo on vapaaehtonen vaikka säädöks tai vihamieheks vaikkapa säätö? 8) käy hyvin  |
|
|
|
Post by sini on Feb 6, 2016 18:44:12 GMT
alan kirjottelee alotusviestii 8)
|
|
|
|
Post by sini on Feb 6, 2016 19:08:40 GMT
A L K A A
x 23. päivä joulukuuta eli mahdollisesti joulumieltä jo ihmisillä.
x kello on hieman yli kuusi illalla ja elämme keskiviikkoa
x keittiössä ja ruokasalissa on mahdollista leipoa joulupipareita ja torttuja.
x olohuoneessa on mahdollisuus vielä tämän illan ajan tehdä joulukoristeita.
x ulos voi mennä jos tahtoo, mutta alueelta ei saa poistua.
x ulkona on paksu lumikerros ja pakkastakin noin -15 astetta
mul on jotenki joulunen fiilis nii oli pakko 8)
|
|
|
|
Post by MayMay on Feb 6, 2016 19:17:16 GMT
L O M A K E → nuori → Elvira "El" Adylecia Gabrielle Mechanondes → 16, 7. joulukuuta → nainen, hetero ja sinkku → Vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa Elviran ollessa neljän vanha - asui siitä lähtien isoäitinsä luona, joka kuoli Elviran ollessa 10 ja siitä lähtien tätä on pompoteltu sijaiskodeista ja lastenkodeista toiseen → alas → MayMay Muuta: -Miltei pakkomielle kurkkuihin. -Ei välitä suolaisesta ruoasta. Rakastaa tulisia ruokia. -Ainoat makeiset, joita syö ovat lakritsi ja tummasuklaa. -Kuluttaa paljon aikaa musiikin kuuntelemiseen joko radiosta tai Ipodilta. -Pitää lukemisesta ja piirtämisestä. -Haka konsolipelien kanssa. -Aikoo opiskella pelisuunnittelijaksi. nainen → Elvira "El" Adylecia Gabrielle Mechanondes → 16, 7. joulukuuta → hetero ja sinkku → MayMay  |
|
|
|
Post by sini on Feb 6, 2016 19:22:17 GMT
L O M A K E → nuori → Elvira "El" Adylecia Gabrielle Mechanondes → 16, 7. joulukuuta → nainen, hetero ja sinkku → Vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa Elviran ollessa neljän vanha - asui siitä lähtien isoäitinsä luona, joka kuoli Elviran ollessa 10 ja siitä lähtien tätä on pompoteltu sijaiskodeista ja lastenkodeista toiseen → alas → MayMay Muuta: -Miltei pakkomielle kurkkuihin. -Ei välitä suolaisesta ruoasta. Rakastaa tulisia ruokia. -Ainoat makeiset, joita syö ovat lakritsi ja tummasuklaa. -Kuluttaa paljon aikaa musiikin kuuntelemiseen joko radiosta tai Ipodilta. -Pitää lukemisesta ja piirtämisestä. -Haka konsolipelien kanssa. -Aikoo opiskella pelisuunnittelijaksi. nainen → Elvira "El" Adylecia Gabrielle Mechanondes → 16, 7. joulukuuta → hetero ja sinkku → MayMay joo mukana :-) |
|
|
|
Post by paskarusina on Feb 6, 2016 19:35:10 GMT
Romeo selasi puhelimellaan instagramia läpi varmaan kymmenennettä kertaa tämän päivän aikana. Kaikki olivat lisänneet kuvia joulukuusista ja kaikenmaailman jouluun liittyvistä turhista koristeista ja asioista. Romeo vihasi joulua ylikaiken. Kaikki toitottivat sitä ihan liikaa ja stressasivat joululahjojen kanssa. Romeo ei ainakaan aikonut ostaa yhden yhtäkään lahjaa, ei edes läheisimmille ihmisille elämässään. Koska Romeo ei ostanut lahjoja, ei hän myöskään olettanut saavansa niitä. Vaikka tummaverikölle lahjan antaisikin, ei hän kuitenkaan heitä lahjan antajaa paketilla. Ei, ei tietenkään vaikkei Romeo lahjojenkaan vastaanottamista niin mukavana pidä. Miksi Romeo vihaa joulua näinkin paljon? No, syynä on se, että hänen vanhempansa hylkäsivät hänet jouluaattona. He jättivät pojan yksin tulessa olevaan taloon eivätkä koskaan tullee takaisin. Kun Romeo pelastettiin tulipalosta, olivat hänen vanhempansa jo kaukana. Nykyään Romeota ei enää edes kiinnosta missä hänen vanhempansa ovat, vaikka asia onkin puheenaiheena todella herkkä paikka nuorukaiselle. Romeon tämänpäiväinen 'ruutuaika' oli uhkaamassa loppuaan. Hän ei aikoisi viedä puhelintaan vapaaehtoisesti pois, ei todellakaan. Hänellä oli varapuhelin huoneessaan, mitä hän käytti aina öisin kun muut olivat nukkumassa. Nuori miehen alku vei harmaanväriset silmänsä television ruutuun kulmakarvojaan kurtistaen. Häntä ei kiinnostanut askarrella tai leipoa, varsinkaan kun oli joulusta kyse. Ei Romeo muutenkaan ikinä osallistu askartelutuokioihin tai leivo mitään, ei hän vain ole sellainen. Romeo on enemmänkin omassa rauhassaan viihtyvä, rajojaan koetteleva jääräpää jolla on vihanhallintaongelmia. Miksikö Romeosta on tullut juuri tälläinen? Sitä ei kunnolla kukaan tiedä. Acrowin luultavasti ainoa lapsi haukotteli ja hieraisi silmiään. Hän pörrötti lyhyitä, luonnonkiharia hiuksiaan ja asetti sitten snäpärin takaisin päähänsä. Hän silmäili olohuonetta ilmeettömin kasvoin kädet puuskassa rintakehällään, jalat koukussa lähellä rintakehää. Romeo lipaisi huuliaan ja tökki kielikorullaan hampaitaan. Siitä kuului vaimea, korkea ääni kun metallinen pallo osui hammasta vasten. Tummaverikkö huokaisi turhaantuneesti ja silmäili jo tuttua ympäristöä. Romeon, myös Royksi kutsutun nuorukaisen teki mieli tupakkaa. Tupakointi oli kiellettyä, muttei Romeo ollut niin tyhmä kuin ehkä saattoi olettaa. Joko Romeo poltti huoneensa ikkunan kautta, tai hyppäsi huoneensa ikkunasta ulos. Ei uloskaan pääseminen niin kovin vaikeaa ollut, vaikka siitä seuraamuksia tulikin jos hoitajat näkivät. Romeo pyöritteli puhelintaan käsissään ja yritti etsiä katseellaan itselleen juttuseuraa. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Feb 6, 2016 19:36:17 GMT
felicita "felica" zamora vanessa sergio - katseli itseään huoneensa nurkassa olevasta kokovartalopeilistä, asetellen sotkuista poninhäntäänsä paremmin. Nainen oli ollut hereillä jo viimeiset kahdeksan tuntia, mutta tuona aikana huoneestakin oltiin poistuttu vain kerran suihkuun livahtaessaan. Jos aivan rehellisiä oltiin, eipä häntä juurikaan kiinnostanut joulu taikka sen juhlistaminen - sehän oli vain typerä tekosyy hankkia itselleen kasapäin lahjoja, joita hän itse ei ollut saanutkaan enää viimeisenä parina vuotena. Oli miten oli, eipä hänkään erityisesti muille hankkinut lahjoja, vielä kotona asustaessa pari lahjaa saatettiin kavereiden kanssa vaihtaa, ja nämäkin yleensä vain tupakka-askeja, jos edes niitäkään. Mustaa huppariaan vielä suoristaen, Sergio lähti askeltamaan rauhallisin askelin kohti pedattua sänkyään. Hän ei ollut juurikaan panostanut huoneensa sisustamiseen, mutta pari julistetta oltiin kuitenkin seinille teippailtu ja nyt nekin jo repsottivat sen verran, että vielä jonakin kauniina päivänä ne tipahtaisivat seinältä hänen naamalleen kesken yöunien. Hieman mustavalkoisilla lakanoilla päällystettyä peittoaan nostaen, sulloi hän kätensä lähimpänä seinää olevan tyynyn allen, vetäisten otteeseensa väritykseltään punaisen tupakka-askin, jota oltiin piiloteltu huoneessa jo reilun kuukauden ajan. Joskus sen oli saanut salakuljetettua lastenkodin seinien sisälle, ja siitä lähtien oltiin askista pidetty hyvää huolta, ja viimeisen kuukauden aikana oltiin sieltä uskallettu vasta pari tupakkaa napata, yrittäessään parhaansa mukaisesti säästellä niitä. Pienehkö virne huulilleen kohoten, hän avasi askia sen verran, että näki montako savuketta sisältä löytyi. Mitä nyt nopeasti vilkaisi, näytti siellä olevan vähintäänkin kuusi, sekä vaaleanharmaa sytkä, joka tämäkin veteli viimeisiään. Aski kädessään, Felicita suuntasi huoneensa ikkunalle, avaten sen mahdollisimman pienin äänin, varmistaen heti alkuun, ettei ikkunan alla vahingossakaan olisi ketään. Mikäli hän oikein oli katsonut, ei kyseisellä kohdalla vielä ihmisiä näkynyt, joten olisi turvallista sytyttää yksi savuke, ellei vielä toinenkin. Yksi tupakka vedettiinkin siis huuliensa väliin, vieden sytkän liekin sen lähelle, naisen vetäessä rauhallisesti sisäänpäin niin kauan, kunnes savuke viimeinkin syttyi. Itsekseen virnistellen sytytin sekä aski heitettiin sängylle, Sergion nojautuessa paremmin ikkunalautaa vasten, katsellessaan ulos kaikessa rauhassa. Tupakka puolestaan löysi silloin tällöin paikkansa neidin huulilta, hänen vedellessään savuja keuhkoihinsa ilman minkäänlaista kiirettä, karistellen tuhkia aina välillä pois, seuraillen kuinka ne laskeutuivat hitaasti ikkunan alapuolella olevan lumen pinnalle. Minuutit kuluivat, ja Sergio poltteli pian tupakkansa loppuun, ampuen sen sitten luunappi-tekniikalla hankeen, mistä joku vielä viimeistään kevään tullessa löytäisi ne, ja hankkisi hänet ongelmiin - mutta mitäpä tuosta, eipä sekään olisi ensimmäinen kerta ja silloin olisi askikin tyhjennetty jo aikoja sitten. Hieman hän kättään päätyi vielä heiluttamaan tupakansavun keskellä, ikään kuin se jollakin tapaa muka pitäisi hajun poissa hänestä, kunnes viimeinkin päätyi sulkemaan ikkunansa. Nopeasti aski ja sytytin sullottiin peiton alle piiloon, jonka jälkeen latino vilkaisi itseään vielä ohimennen peilistä, jatkaen matkaansa sitten kohti huoneen ovea. Käsi laskettiin varovaisesti oven viileälle kahvalle, vääntäen sitä vain sen verran, että saisi oven auki, jonka jälkeen huoneesta livahdettiin ulos vähin äänin, oven sulkeutuessa itsestään hänen perässään. Ripeät askeleet lähtivät alta aikayksikön kohti alakertaa. - kipitän nyt lenkille ja roolin sit vincellä (: -- ja felicalla kuvan vaatteetki päällä 8)) 
|
|
|
|
Post by MayMay on Feb 6, 2016 19:43:00 GMT
Löytyskö Elviralle seuraa, niin voin roolata ekaan rooliin jo suoraan?
|
|
|
|
Post by nea on Feb 6, 2016 20:06:23 GMT
louis édouard deveaux paranteli taas vaihteeksi takkinsa asentoa. Hän ei halunnut tulla kipeäksi, eikä muutenkaan kärsiä kylmästä, joten oli kerrankin tunkenut takkinsa päälle - ja vielä sulkenut vetoketjunsakin. Olisihan vaihtoehtona ollut huoneeseen jääminenkin, mutta mitä vain Neelsin vuoksi. Ainakin toistaiseksi hänen ajatusmaailmansa salli sen. Jossain vaiheessa varmasti tulisi se hetki, kun hänen aivonsa vain päättäisi, ettei herra missään nimessä voisi olla toisen kanssa missään tekemisissä. Se ehkä jopa pelotti Édouardia, sillä hän tiesi tarkalleen mitä tapahtui, kun aivot päättivät, ettei enää voinut olla jonkun kanssa. Siitä lähtisi kaikki paska. Hän tekisi kaikkensa, ettei Neels edes katsoisi häntä, saatika ajattelisi. Mutta se aika ei ollut nyt. Nyt hän kykeni nauttimaan kaikin voimin toisen seurasta, sekä kietomaan kätensä lyhyemmän ympärille, vaikkakin nurkan takana. Eihän se ollut soveliasta halailla muiden näkyvillä, ei todellakaan. Eikä se nyt varsinaisesti ollut ''kummankaan syy''. Yhdessä päätetty asia, ettei suhteesta mainittu yhdelläkään sanalla, ikinä. ''Tiiätkös, mua pelottaa helvetisti se, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan'', vaaleaverikkö otti asian esille hetken mietiskelyn jälkeen. Hän halusi Neelsin tietävän, ettei tämän ajatusmaailma aina - okei ei milloinkaan - ollut normaali. Ajatukset sinkoilivat minne sattuivat, ja muuttuivat suunnilleen sekunnin välein. Vaikuttihan se ihan normaalilta, mutta kun siihen ottaa aggressio-ongelman mukaan, ei mikään ole enää normaalia. Hän saattaa toisena sekunttina olla rauhallinen, suunnilleen vannoa vihaavansa väkivaltaa, kun seuraavalla sekunnilla oli kiinni jonkun kurkussa. Niin vain kävi. Eikä kukaan voinut sille mitään. Sellainen oli Deveauxin nuorimmainen. Mieleltään sairas, väkivaltainen alkoholisti niin, kuin tämän isä oli muutamaa vuotta sitten mielipiteensä pojastaan ilmaissut. 
|
|
|
|
Post by paskarusina on Feb 6, 2016 21:31:17 GMT
Romeo huokaisi syvään ja vääntelehti paikallaan. Jollei Romeo saisi kohta tupakkaa, tulisi tuosta aivan järjettömän äkäinen. Nuorukainen mietti ankarasti eri vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi. Yleensä, kun Romeo poltti tupakkaa huoneensa ikkunasta tuli aina joku ohjaajista huoneeseen. Ainahan sitä voi kuitenkin koittaa onneaan seuraamuksista huolimatta. Romeo on jo niin monesti jäänyt tupakasta kiinni, ettei yksi kerta lisää sitä kamalasti pahenna. Lopulta adidaksen verkkareihin ja valkoiseen t-paitaan pukeutunut tumnaverikkö nousi ylös ja suuntasi omaan huoneeseensa nopein askelin. Hän olisi halunnut Felican seurakseen muttei ollut nähnyt naista vielä tänään. Muutenkin naisen mukaan pyytäminen vain lisäisi riskiä jäädä kiinni - tässä läävässä kun seurustelukin on kiellettyä. Romeo ei ymmärtänyt tuota sääntöä ollenkaan. Miksei saisi muka seurustella? Ei se nyt mitään huonoa esimerkkiäkään voi varmaan antaa. Ei Romeo tosin tästäkään säännöstä välittänyt, joten turha edes miettiä asiaa. Selvittyään huoneeseensa sulki Acrow oven perässään ja istuutui sängylle. Romeo kaivoi tupakka-askin ja sytkärin tyynynsä lakanan sisältä. Hän avasi ikkunan ja sytytti tupakan huulilleen, puhaltaen kaiken mahdollisen savun ulos. Romeo paranteli lippiksensä asentoa ja karisti tupakkaa aina välillä. Nuorukainen oli heittänyt ties kuinka monta tupakan tumppia alas, eikä se välttämättä ollut kovin järkevä veto. Viimeistään lumen sulaessa ne löytyisivät ja Romeo jäisi kiinni. Ei hän ollut ainoa joka poltti, mutta hän oli ainoa, joka poltti venäläistä jota oli hankkinut kaveriltaan. Poltettuaan tupakan loppyun ja puhallettuaan viimeisetkin savut ulos keuhkoistaan, sulki Romeo ikkunan. Hän laski sälekaihtimen takaisin alas ja yritti käsiään heiluttelemalla haihduttaa tupakan hajua. Tummaverikkö kävi sängylleen makaamaan ja katseli valkoista kattoa jossa oli yksinkertainen lamppu, ei muuta. Huoneen sisustus oli muutenkin todella tylsä, mutta onneksi Romeo ei joutuisi olemaan enää kuin seuraavan vuoden täällä. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Feb 6, 2016 22:19:45 GMT
felicita "felica" zamora sergio - ei ollut vielä päässyt edes portaisiin asti, naisen huomatessa tutun hahmon siirtyvän yläkerran puolelle. Alahuultaan hennosti purren, latino päätyi hetkeksi jopa miettimään, olisiko hänellä minkäänlaista mahdollisuutta jäädä kiinni, mikäli seuraisi herraa toisen huoneen puolelle, aivan vain saadakseen itselleen jonkinlaista seuraa. Huoneessaan nainen kun oli viettänyt jo viimeiset kaksi päivää ja nyt seura alkoi jo olemaan tarpeeksi, mutta juurikaan kenenkään muun rakennuksessa "asuvan" kanssa ei hän oikein edes halunnut jutella. Paikalleen jäänyt Felica seuraili nyt kuitenkin mitään sanomatta, kuinka vanhempi poika siirtyi poikien käytävälle ja sielä mitä ilmeisimmin omaan huoneeseensa joko vain kiroamaan elämää lastenkodissa, taikka sitten mahdollisesti polttamaan savukkeen tai kenties jopa kaksi, mikäli herra vain oli huonolla päällä. Sergio siirtyi hetkeksi rappusten yläpäähän, naputellen hiljaa seinän vierellä menevää kaidetta pitkillä kynsillään, katsellen tarkkaavaisesti rappujen alapäähän, vain varmistaakseen että siltä suunnalta ei vain olisi tulossa hoitajia. Eipä hän juurikaan pitänyt niin sanotusta hiiviskelystä, kun nytkin neiti voisi vain siirtyä keittiön puolelle tekemään pipareita - toisin sanoen syömään toisten tekemät leivonnaiset mukamas niin viattomana, aivan kuten jokaisena muunakin juhlapäivänä. Mutta mitä häntä syyttämään, herkut maistuivat naiselle paremmin kuin hyvin, kunhan vain kunto saatiin pidettyä yllä, ja sekin oli helppoa päivittäisten juoksulenkkien vuoksi, jotka olivat nyt kahtena edellisenä päivänä päässeet jäämään välistä. Vielä hetkeksi kuusitoistavuotias oli jäänyt miettimään mahdollisia vaihtoehtoja rappujen yläpäähän, kunnes viimeinkin päätyi ottamaan itseään niskasta kiinni, ja kipittää poikien puolelle. Mikä nyt olisi pahinta, mitä voisi tapahtua jos kaksikko jäisi kiinni, tiskikoneen tyhjennys? Jos aivan tosissaan oltiin, ei talossa ollut minkäänlaisia kunnollisia rangaistuksia, joten oli hän oikeastaan valmis koettelemaan hoitajien hermoja lähes miten tahansa. Jossakin vaiheessa heidänkin hermonsa pettäisivät ja kaikki into nuorten komentamiseenkin lähtisi. Ja voisihan Felica aina pyytää herraa mukaansa keittiön puolelle, jossa he ainakin saisivat olla ilman ongelmia. Romeon oven saavuttaessaan, latino päätyi vielä hieman parantelemaan poninhäntäänsä, jonka jälkeen hän koputti pari kertaa mahdollisimman hiljaa puista ovea. Hän ei niinkään halunnut kiinnittää kenenkään muun huomiota, kuin itse huoneessa olevan pojan, mikäli toinen nyt siellä edes oli. Käytävän seinällä roikkuvaa kelloa vielä nopeasti vilkaisten, Sergio nojautui vasten ovenkarmia, odoitellessaan että toinen avaisi oven, jos näin edes tapahtuisi. - lol mun oli pakko kun tarvin mun muikkelille seuraa
|
|
|
|
Post by paskarusina on Feb 7, 2016 7:55:58 GMT
Acrow heilutteli jalkojaan ja pyöritteli puhelintaan käsissään. Hänellä oli aivan järjettömän tylsää, mutta askartelu tai leipominen muiden kanssa ei todellakaan ollut vaihtoehto. Mielummin kovanaama makasi yksin omassa, yksinkertaisesti sisustetussa huoneessaan. Joskus Romeolla oli ollut jonkinlaisia julisteita huoneensa seinillä, mutta siitäkin oli jo monta vuotta. Julisteissa oli lähinnä ollut jotain autoja tai muuta turhaa, eikä tämmöiset kiinnostaneet nuorukaista enää. Oikeastaan tällä hetkellä Romeota ei kiinnostanut mikään, hän halusi vain pois tästä rakennuksesta. Mutta toisaalta, Romeo mietti onko hän valmis elämään yksin? Onko hän valmis asumaan ihan yksin omassa asunnossa ilman muita? Ihan yksin ilman ketään, joka tekisi ruokaa tai huolehtisi miehen hyvinvoinnista. Aina Romeo vakuutteli itselleen, että hän olisi valmis elämään yksin vaikka heti, mutta on miehessä sellaisiakin puolia jotka kaipaavat huomiota ja hellyyttä. Romeo laski puhelimensa sänkynsä vierellä olevalle yöpöydälle ja nousi istumaan. Ensimmäiseksi riisuttiin valkoinen t-paita, huoneessa oli kuuma. Seuraavksi hän avasi ikkunan ja kaivoi tupakka-askista tupakan ja sytkärin tyynylakanan sisältä, sytyttäen tupakan jälleen huulilleen. Romeo katseli lumihankea, josta erotti selvästi tupakantumppeja ja tuhkaa, jota tupakoista on karistettu. Acrow naurahti vaimeasti, ei hänellä ollut mitään hätää rankaisujen suhteen. Korkeintaan tuo joutuisi imuroimaan olohuoneen tai tyhjentämään tiskikoneen. Ei tässä talossa osattu antaa kunnon rangaistuksia ja toisaalta Romeo oli ihan tyytyväinen siitä. Melko tasaisin välein tupakka vietiin huulille ja hetki aina tämän tapahtuman jälkeen puhallettiin savua ulos. Romeo heitti pian tupakantumpin pois katsoen kun se upposi lumihankeen jättämättä sen kummempia jälkiä lumeen. Tummaverikkö sulki ikkunan ja hetki tämän jälkeen suuntasi ovelle kuullessaan koputuksen. Varovasti hän avasi oven ja hymyili vinosti huomatessaan Felican oven takana. Katse kiersi naisen päästä varpaisiin, silmäillen erityisesti naisen muotoja ja kasvoja. Romeolla on jo pitkään ollut tunteita naista kohtan ja tuo kyseinen nainen, joka nyt seisoo Romeon huoneen ovella tietää asian varsin hyvin. Ohjaajilta asia on kuitenkin onnistuttu piilottamaan melko onnistuneesti tähän asti. Kertaakaan ei ole yksikään ohjaaja nähnyt, kun kaksikko pussailee tai halaa toisiaan. Heidän silmäpelinsä on kuitenkin huomattu ja molempia onkin puhuteltu ja valistettu siitä, ettei tämän talojen mukaan seurustelu tai edes säätö ole sallittua. "Tuu ihmeessä peremmälle", Romeo virnisti ja rennosti asteli takaisin sänkynsä luo, käyden siihen makaamaan. Nuori mies lipaisi kuivia huuliaan ja silmäili naista jälleen päästä varpaisiin. Felicita näytti hyvältä, niin kuin aina. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Feb 7, 2016 10:42:06 GMT
felicita "felica" zamora vanessa sergio - virnisti pienoisesti oven avautuessa, naisen huomion kiinnittyessä heti ensimmäisenä herran paljaaseen yläruumiiseen, josta katse kohoitettiinkin pian toisen kasvoihin. Hän ei juurikaan tiennyt millaiset kaksikon välit tuolla hetkellä olivat, mutta jotakin siitä säädön sekä seurustelun väliltä ehkäpä, sen verran kauan he olivat kuitenkin jo toistensa seurassa viihtyneet. Mitään sanomatta latino askelsi sisälle huoneeseen, sulkien oven vähin äänin perässään, antaen katseensa sitten kiertää huoneen ympäri. Se ei juurikaan eronnut hänen huoneestaan, Sergio vain sattui omaamaan huomattavasti enemmän tavaraa huoneessaan, kuten meikit sun muut turhuudet, jotka olivat valloittaneet täysin hänen koulupöytänsä. "Et sitten ajatellut mennä askartelemaan?" Felica virnisti kiusoitellen, pysähtyen hetkeksi kokovartalopeilin edustalle laittelemaan hiuksiaan jälleen kerran. Jokainen joka talossa tuolla hetkellä asui, tiesi varmasti täysin hyvin kuinka tarkka kikkurapää oli hiuksistaan, joita oltiinkin laittelemassa paremmin lähes jatkuvasti. Puhumattakaan kaikesta tuosta vaivasta, jonka hän näki suihkusta tulemisen jälkeen, suihkutellen ensin ties mitä aineita hiuksiinsa pitääkseen ne terveinä, jonka jälkeen ne föönättiin pienimmällä mahdollisimmalla lämpötilalla lähes kuiviksi, koittaen parhaansa mukaan pitää hiukset hyvässä kunnossa. Oli miten oli, ei mennyt kauaakaan kunnes poninhäntä oltiin saatu jälleen kerran aseteltua paremmin, Sergion kääntyessä pian kohti sängyllä makaavaa miestä. Pienen virneen pysyessään hänen kasvoillaan kuin naulittu, lähti latino hiljalleen askeltamaan kohti sänkyä, istuen sitten varovaisesti sen reunalle. "Minä kun luulin että askartelu on aivan sinun juttuasi", Sergio totesi mukamas niin totisen kuuloisena - ketä hän yritti huijata, kaikki tiesivät täysin hyvin kuinka paljon Romeo vihasi joulua, ja näin oli myös naisenkin kohdalla. Pelkkä typerä tekosyy antaa ihmisille lahjoja, ja esittää tuota täydellistä perhettä kahdenkymmenenneljän tunnin ajan, jotta vain saisi kehuskella sitten jälkeenpäin ystävilleen kuinka kiva joulu oltiin vietetty. Pelkkää teeskentelyä koko juhla, ketä se enää edes kiinnosti. Ajatustensa ohella latino oli päästänyt katseensa takaisin miehen huoneeseen, antaen katseensa kulkea pitkin tyhjiä seiniä. Edes yhden yhtä julistetta ei löytynyt, saatika sitten muuta koriste-esinettä. Mutta ihmeppä tuo, jos tarkemmin ajattelee, ei pojista kenelläkään varmasti ollut mitään ylimääräistä huoneessaan, puolialastomien naisten kuvien lisäksi.
|
|
|
|
Post by paskarusina on Feb 7, 2016 13:49:21 GMT
Romeo lipaisi huuliaan ja silmäili naista sängyltä käsin. Neito oli timmissä kunnossa ja ihan mielellään Romeo muutenkin naista katseli. Tuo oli kaunis, monella tapaa viehättävä ja upea kroppainen neito. Romeo ei varmastikkaan ollut ainoa talossa, joka katseli naista sillä silmällä. Melko moni kuitenkin tiesi, että Romeolla ja Felicitalla on säätöä. Tai no, ei Romeo oikein itsekkään tiedä mitä tämä on. Onko tämä seurustelusuhde, vai säätävätkö he vain? Onko tämä säätöäkään, ei Romeo tiedä. Oli miten oli, Romeo on kuitenkin tehnyt aika selväksi ja jos jollekkin on epäselvää, aikoo hän tehdä selväksi että Felicita on hänen. Acrow tuhahti huvittuneesti naisen kommentille. "Ootko sä tyhmä vai tosi tyhmä? En todellakaan oo menossa askartelemaan mitää typeriä joulukoristeita tai kortteja. Mielummin oon omassa huoneessani yksin ku kulutan aikaani jouluaiheisten juttujen parissa", Romeo tuhahti ja pyöräytti silmiään. Felicita tiesi varsin hyvin, minkä takia ja kuinka paljon Romeo vihasi joulua. Felicita ei varmaankaan ollut ainoa, joka tiesi tummaverikön vihaavan joulua. Aika varmasti joka ikinen tässä talossa asuva tietää, että Romeolle on turha toivotella hyvää joulua. Viime jouluna, jo pois päässyt poika nimeltä Daniel erehtyi toivottamaan Romeolle hyvää joulua. Pojan onneksi ohjaajia oli paikalla ja nuo saivat Romeon pois Danielin kimpusta. Sen jälkeen ei Daniel uskaltanut sanoa sanaakaan Romeolle. Harmi, että tuo pääsi kesällä pois täältä. Harmaavihreäsilmäisen nuorukaisen katse harhaili huoneen valkoisista seinistä naiseen peilin edessä. Katse kiinnittyi lähinnä takapuoleen, ei tummaverikköä kiinnostanut miten nainen hiuksensa laittoi kiinni. Enemmänkin Romeo oli kiinnostunut Felicitan takapuolesta, niin kuin ihan melkein kuka vain mies olisi tässä tilanteessa. Acrow kallisti päätään hieman vasemmalle ja puri alahuultaan hellästi silmäillessään tarkasti naisen takaprofiilia. Romeo seurasi tarkasti naisen liikkeitä sängyn luo. "No haha", Romeo tuhahti ja tuuppasi naista hellästi olkapäähän. Jos joku muu olisi vitsaillut edes jollain tapaa jouluun liittyvästä asiasta Romeolle, olisi mies ollut jo ajat sitten kyseisen henkilön kimpussa. Felicita kuitenkin oli eri asia, Romeo ei vain osannut olla vihainen tuolle. Ei Romeo tiedä mikä ihme tuossa hänen sänkynsä reunalla istuvassa neidissä oli, mutta tuolle hän ei osannut olla vihainen. Felicita ei ole koskaan saanut Romeota suuttumaan, päinvastoin. Aina nainen onnistuu jollain tapaa, joskus jopa pelkällä läsnäolollaan piristämään Romeon päivää ja se, jos mikä on saavutus. Felicitalle pitäisi antaa pokaali myös siitä, kuinka kauan tuo on kestänyt Romeota. Romeo kitisee joka asiasta, tuo on kärttyinen lähes koko ajan ja tuo tiuskii jatkuvasti. Ehkä tämä on asia, joka yhdistää kaksikkoa ja sen takia Felicita mahdollisesti on kestänyt Romeota näin pitkään. Attachments:
|
|
