lukioroolipeli siniltä

aika vähän porukkaa:(

lomake: Jim Michael Chance / 16 ja eka / mies, bi ja vapaata riistaa (periaatteessa) / kiitollisuudenvelkojen sokaisema nyrkkeilijä/

Muuta:
Miehellä on laitostausta, josta hänet Noel sitten lopulta pelasti. Syyt laitokseen joutumiselle olivat melko rankat pojan pikkusiskon kärsiessä kiusaamisesta, joka lopulta päätyi raiskatuksi ja murhatuksi eräiden yhä salassa pysyneen kiusattua suojelleen järjestön takia, hänen pikkusiskonsahan kiusaajilla rahaa löytyi pilvin pimein.

Jimin haluttua kostaa lapsuudessa tavatun murhan,hän päätyi erään miehen kynsiin joka yritti kouluttaa Noelista palkkamurhaajaa omiin tarpeisiinsa, mutta Jim ei loppujen lopuksi suostunut miehen vaatimuksiin, joista yksi olisi ollut hänen siskonsa murhan unohtaminen sekä se lievä asiahaara, jonka perusteella mies olisi hankkinut myös Jimin hautaan.

Jouduttuaan nuorisovankilaan perättömien palkkamurhaajana toimimiseen liittyvien huhujen takia, Jim alkoi suunnitella pakoa neljän raskaasti vahditun seinän sisällä. Kiitos nyrkkeilytaustansa, Jim älysi voivansa hioa taidoistaan kuolettavan aseen, jota tuo käyttäisi vielä joskus häntä väärin kohdelleita vastaan. Kukaan, ei kukaan ei enää koskisi hänen rakkaimpiinsa ilman seuraamuksia.
Kuitenkin sinä samana iltana, kun Jim pakeni, mies sai alustavasti apua siskonsa kuoleman käsittelyssä hankkiessaan koiran korvaamaan siskonsa paikan sängyssä siltä varalta, että kukaan ei suostuisi palauttamaan miehen turvallisuudentunnetta nukkumalla hänen siskonsa paikalla. Mies ei enää siskonsa lähdön jälkeen kyennyt yksinkertaisesti nukkumaan yksin.




mies :: Jim Michael Chance (omaa sukuaan):: 16 ja 1 :: bi ja vapaa:: Kiitollisuudenvelkojen sokaisema nyrkkeilijä :: Jaapuikko aka Jp

ian michael wesley - käveli hieman sivummassa kaikista, vältellen parhaansa mukaisesti ihmisten katseita. Tilaisuus ei ollut laisinkaan hänen tapaisensa, ja tarkemmin ajateltuna, ei hän paikanpäällä edes olisi halunnut olla, mutta eipä vastaankaan voitu sanoa, veljen pyytäessä häntä mukaansa. Olihan se kaiken järjen mukaan vain oikein mennä juhlimaan vanhemman veljensä menestystä koulun joukkueessa, tai näin ainakin oli hänen mielestään. Harvapa tuolla loppupeleissä edes juhlisti voittoa, porukka kun oli ennemminkin vain kerääntynyt paikalle juomaan ja pitämään hauskaa - kaksi asiaa joita hän oli jo alkanut viimeisen parin vuoden aikana kovin vihaamaan, syystä jos toisestakin. Kädessään olevan kaljapullon kaulasta otettaan parantaen, veljeksistä nuorimmainen kohoitti hetkeksi katseensa puistossa mylläävään väkijoukkoon, jonka seasta pystyi nopeasti erottamaan itseään vähintäänkin päätä pidemmän isoveljensä. Itse Ian ei ollut isänsä pitkiä geenejä perinyt, vaan oli nyt samoissa mitoistta äitinsä kanssa, joka tämä oli jäänytkin lyhyeksi, ja näin saattaisi helposti myös käydä hänelle itselleenkin. Eipä tuo kuitenkaan nuorukaista paljoa ole pidätellyt, muunmuassa jääkiekkojoukkueeseenkin päästiin monien mutkien kautta. Tosin nyt hänet vain tunnettiin tuona "lyhyenä homopoikana", joka ei tämäkään ollut mitään erityisen mielyttävää.

Pienesti huokaisten tummaverikkö sekoitti jo valmiiksi sotkuisia hiuksiaan, jonka jälkeen lasinen kaljapullo vietiin varovaisesti hänen huulilleen, kaataen sen sisältöä rauhallisesti kurkustaan alas. Juoma oli tälle illalle jo neljäs, eikä tulisi tietenkään jäämään viimeiseksi, mutta mitäpä tuosta. Juomaan hän oli lopulta tullutkin, siihen kun nuorukainen ei usein saanut tilaisuutta, ja juominen jos jokin veisi helposti hänen ajatuksensa pois muista, sekä tietenkin pois koulutujutuista. Ja niistä tulikin mieleen, kotonakin lojui vielä yksi keskeneräinen matematiikan projekti joka piti huomiseen mennessä palauttaa, mutta mitäpä sille nyt enää pystyi. 

Kaljapullo laskettiin takaisin hänen sivulleen käden mukana, katseen laskeutuessa samanaikaisesti jalkojensa alla olevaan vihertävään nurmeen. Hän käveli nyt jo puiston laitamilla, ja vielä pieni kävelymatka, niin herra viimeinkin pääsisi pois puiston nurmialueelta, asvaltoidun kävelytien tullessa vastaan. Tuosta hän sitten voisikin jatkaa matkaansa koulun täyteen pukatuille parkkipaikoille, jossa hän mahdollisesti odottelisikin loppuillan veljeään, aina siihen asti kunnes toinen olisi valmis ajamaan nuoremman veljensä takaisin kotiin. Jos toinen nyt edes ilmestyisi laisinkaan paikalle.

- roolailen myöhemmin damonilla

Jasmeen kiitti kuuluvalla äänellä bussikuskia, päätyen sen jälkeen siirtymään keskiovista ulos. Yhdellä kädellä hän paranteli olallaan olevan laukun asentoa, jonka sisältö kilisi hieman. Nainen ei suoraan sanottuna osannut valmistautua mihinkään, sillä ei ollut vielä käynnyt yhdissäkään koulun bileissä tai missään tälläisissä. Newport Beachin bileet olivat olleet aina kova juttu naiselle ja varsinkin ne, jotka pidettiin hänen entisen parhaan ystävän rantatalossa. Nyt hän ei todellakaan odottanut samanlaisia juhlia. Itselleen hän oli kuitenkin haalinut juomista vähän mukaan. Ennen muuttoa hän oli viennyt isänsä viinakaapista jonkinnäköisiä viskejä ja muita väkeviä juomia. Jonkun viskipullon hän oli ottanut mukaansa, sekä jonkun liköörin. Ennen bussiin nousua hän oli onnistunut saamaan jonkun juopon hakemaan hänelle pari kaljaa. Näillä nainen ajatteli pärjätä, toivoen, että ilta ei päätyisi katastrooffiin. Kyllä hän halusi vielä löytää kotiinsa. 

Tummatukkainen hienostoalueen kasvatti lähti kävelemään tietä pitkin kohti paikkaa, jossa bileet kuulemma pidettiin. Mitenkään kummoisesti nainen ei ollut pukeutunut. Tummat farkut ja vaalea napapaita (x), eikä hän ollut hiuksilleenkaan juuri mitään tehnyt. Kiharat kuten aina. Alahuultaan nainen puri hellästi, pitäen katseensa edessäpäin, miettien samalla sitä, mitä edes tekisi kyseisessä voitonjuhlassa. Ehkä hän näkisi Ianin, josta oli nopeasti saannut jonkinnäköisen ystävän itselleen tai sitten hän tapaisi Abigailin, joka oli luvannut esitellä hänet huutosakkilaisille. Siintä nainen oli ollut ihan innoissaan, sillä oli aikaisemmin jo huutosakkiin kuulunut, mutta ei nyt ollut siihen liittynyt. Hän tiesi tasan tarkkaan, ettei kyseiseen jengiin niin vain päästy. Tämän takia hän yrittäisikin ensiksi saada jonkinlaisen ystävän itselleen sieltä ja sen jälkeen hän voisi yrittää huutosakkiin. Jasmeenista oli nimittäin älyttömän outoa, kun ympärillä ei ollut koko aikaa ihmisiä. Entisessä elämässään hän oli siihen tottunut. Nyt kuitenkin kaikki olivat kääntäneet selkänsä hänelle.

Jonkun aikaa nainen ehti kävelemään, nähden sitten tutun näköisen henkilön muutaman metrin päässä. Ian. Hellä hymy muodostui tummatukkaisen naisen huulille, kun hän nopeutti askeliaan, jotta pääsisi nopeasti toisen luo. Eipä tähän vaadittukkaan kuin muutama hassu askel, jolloin nainen olikin jo Ianin luona. Jasmeen päätyi samalla kaivamaan laukustaan itselleen likööripullon, jolla voisi nyt aloitella. Sen jälkeen hän siirtyisi seuraaviin juomiinsa.
"Hei, täällähän näkee tuttuja", tummatukkainen tokaluokkalainen päätyi toteamaan, avaten samalla pullon kierrekorkkia. Suuren kulauksen nainen ottaa tämän jälkeen juomastaan, irvistäen hieman maulle. Kyllä se alas menisi, vaikka ei mitään lempijuomaa ollutkaan. Avattua pulloaan nainen tarjosi sitten Ianille, johon oli ensimmäisten päivien aikana tutustunut.

/tungin tän nyt ianin seuraa 8)  

"Vai että koulun tanssiaiset", Noel Emery Lane naurahti kun uusi kaljatölkki aukeni suhahtaen. "Ja alkoholitonta boolia", hän lisäsi nostaen tölkin huulilleen. Hänen siskollaan oli kova työ pitää kulissia yllä kotona, ja hän onnistuikin siinä melkein naurettavan hyvin. Noel vilkaisi mustaan Derbi Sendaan nojailevaa pitkää brunettea, jonka kasvoille vääntyi vino hymy. "Ammattilainen työssään", Abigail Ivy Volek vain tokaisi ja heilautti kutrinsa olalta toiselle. "No missä sitä juomaa on"? hän kysyi ja katsoi Noelia joka osoitti menopelin sarvessa roikkuvaa mustaa Guess- merkkistä kassia. "Tongitko laukkuani"!? Abigail kiljahti ja nappasi sen kurkistaen sisään. Se oli tipoten täynnä eri sorttisia alkoholijuomia. Hän nosti esiin yhden lasisen kaljapullon nyrpistäen nenäänsä. "Enkö sanonut, ettei lasia? Kun se rikkoutuu maahan joku satuttaa jalkansa. Tai vaikka".. Abigail ei kerennyt lausua sättimistään loppuun kun Noel keskeytti hänet. "Tiedän, tiedän. Voit jättää ulvomisen toiseen kertaan. Olivat tarjouksessa, minkä sille mahdan"? hän ärähti ja tönäisi siskonsa pois moponsa päältä. Nyt hän katsoi noin vuoden vanhempaa Abigailia, joka seisoi täysissä pituuksissaan johon kuului lisänä 12 cm pituiset, niitein koristellut Jeffrey Campbellit. Noel ei milläänsäkään ymmärtänyt, kuinka sisko pystyi kävelemään sellaisilla puujaloilla. Sen täytyi olla hyvin kivuliasta ja vaikeaa.

Abigail vain muljautti simiään ja nieli tappionsa mopon herruudesta. Noelista hän siirsi katseensa edemmäs parkkipaikalta, jonne he olivat juuri ajaneet. Hänen teki mieli kysyä, minne hänen loput rahansa olivat kadonneet kun alennuksia oli pitänyt katsoa, mutta oli ollut täysin odotettavissa että Noel pitäisi hakupalkkaa. Parkkipaikka ei ollut paras vaikka bileille, ja Abigail miettikin missä uusi tyttö mahtaisi olla. Eksyksissä, mitä ilmeisimmin. Hänen olisi syytä etsiä brunette ennen kuin tuo ajautuisi esimerkiksi nörttien seuraan, tai mitä pahempaa; Noelin seuraan.

"Mitä teet"? Noel kysyi kohottaen toista kulmaansa kun Abigail nappasi laukkunsa olalleen. Mahtoi olla painava kaikkine pulloineen. "Et kai aio lähteä kaikkine juomine"? hän lisäsi vielä moittivaan äänen sävyyn. Nuori nainen vilkaisi häntä kyllästyneeseen tapaan. "Jos aiot ryypätä parkkipaikalla itseksesi, niin ole hyvä. Minä aion ainakin siirtyä itse keskipisteeseen, jonne kuulunkin", hän sanoi aukaisten laukkunsa mikäli veli haluaisi ottaa oman osansa saaliista.
"Mennään sitten", Noel sanoi yllättäen myöntyvästi. Se miellytti Abigailia, joka sai jälleen tahtonsa läpi. Mutta toisaalta hän olisi mielellään jättänyt hulttioveljensä jälkeensä. Tavallaan hän häpesi Noelia. Heidän kahden välillään oli hieman monimutkaista sisaruusrakkautta. Totta puhuen, todella omituista. Kääntyessään ympäri Abigail kuitenkin ymmärsi ettei Noelin alistuminen ollutkaan vain hänen ansiotaan. "Suunnitelman muutos", hän sanoi ja kaivoi leveästi hymyillen laukusta yhden lasisen pullon, jonka ojensi häntä tuimasti katsovalle veljelleen. Ennen kuin kuulisi yhtään vastaväitettä, hän lähti sipsuttamaan kohti Iania, jonka seuraan Jasmeen oli juuri liittynyt. Hän ei ollut itsekään aina käynyt kyseistä lukiota, ja tiesi tasan tarkaan miltä tuntui vaihtaa paremmasta huonompaan. Abigail oli todennut heti ensisilmäyksellä, että heissä oli jotain samaa. "Täällähän olet", Abigail huikkasi ja suoristi vaalean harmaata napapaitaansa.
 

  

//Mikä olis hyvä Jimille?

Jasmeen päätyi nostamaan pullon takaisin huulilleen, juoden taas kerran kaljaa vahvempaa juomaansa, jolla saisi nopeasti hyvän kännin päälle. Sen hän oli kuitenkin tänne saapunut tekemään, kännäämään. Tosin vielä nainen ei ollut päässyt juhlapaikalle, jonne hänen oli tarkoitus mennä. Toivon mukaan hän saisi Ianin mukaansa, sillä ei todellakaan halunnut mennä yksin sinne, eikä hän ollut ehtinyt vielä tutustua moneenkaan ihmiseen. Yksinään hän ei halunnut juoda ja muutenkin olisi varmasti kiusallista seisoa yksin sivussa. Pullon kierrekorkin nainen pyörittää takaisin paikoilleen, jonka jälkeen päätyi survomaan lasipullon takaisin mustaan laukkuunsa, jota edelleen piti olallaan. Hellä hymy pysyi edelleen naisen huulilla, kun hän piti katseensa Ianissa, joka ei vielä ollut sanonut hänelle sanaakaan. Kyllä nainen oli huomannut sen jo miehessä, että hän oli ujo, jonka takia ei niinkään mitään tehnyt sen suhteen, että tuo alkaisi puhumaan. Puhuisi sitten, kun halusi.

"Ai hei Abigail", tummatukkainen nainen päätyi kohteliaasti tervehtimään, siirtäen katseensa sitten naiseen, joka oli toinen, johon nainen oli jonkin verran ehtinyt tutustumaan lyhyessä ajassa. Kyseinen nainen oli luvannut esitellä hänet huutosakkijoukkueelle, kun joskus tummaverikkö oli ohimennen kertonut olleensa mukana huutosakissa. Edelleen nainen piti huulillaan kohteliaan hymyn, päätyen kaivamaan likööripullonsa laukustaan, jonne sen oli vasta hetki sitten tunkenut. Korkkia Jasmeen ei vaivautunut siirtämään vaan tarjosi suoraan pulloa naiselle, joka oli vasta muutama sekuntti sitten saapunut paikan päälle. Katseensa nainen vei samalla Ianiin, jonka suunnalta oli ääntä tullut.
"Joo, kai niin voi sanoa", perheensä ainut kotona asuva lapsi päätyi toteamaan yksinkertaisesti. Ei hän tasan tarkkaa tiennyt, pystyisikö sanomaan sitä, että he olivat ystäviä. 

"En tietääkseni", Jasmeen sanoi, saaden sen kuulostamaan ennemmin kysymykseltä kuin toteamukselta. Kyllä hän oli tainnut nimen kuulla joskus, mutta ei ollut ainakaan hengaillut kyseisen henkilön kanssa. Alahuultaan nainen puri hellästi, pitäen katseensa Ianissa. Hänestä tuntui, että aivan kuin olisi tehnyt jotain väärää sillä, että Abigail oli saapunut tervehtimään häntä. Ainakin tässä lyhyessä ajassa hän oli huomannut sen, että kaksikolla ei mahdollisesti ollut mitkään parhaat välit tai niin tuntui olevan, kun katsoi Iania ja tämän eleitä. Nainen ei todellakaan halunnut aiheuttaa minkäänlaista draamaa tai hätyyttää kaikkia ympäriltään, jonka takia ei todellakaan halunnut olla se, jonka takia joku suuttuisi tässä. Ei nainen ollut edes kertonut perhetilanteestaankaan sen takia, että pelkäsi ihmisten kääntävän hänelle selkänsä. Aivan kuten Newport Beachilla tehtiin.