|
|
Post by pokemon on Jan 16, 2016 22:56:52 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez puree alahuultaan, pörröttäen tummia hiuksiaan hermostuneena. Ensin siniset silmät käyvät keittiöstä poistuvassa miehessä, kunnes se viedään vaaleaverikköön, joka ilmeisesti ei katsonut mitenkään erityisen hyvällä toista. Se oli toisaalta aivan suloista, jos Vince olisi tullut vähääkään mustasukkaiseksi Dylanin sanoista, mutta kuitenkaan se ei edistänyt heidän kenenkään tilannetta. Mikään ei välttämättä tulisi enää ikinä olemaan ennallaan, joka tuntui aivan kauhealta. Mitä jos he eivät ikinä enää pystyisi olemaan neljästään - tai että edes hänen ja Vincen välit olisivat lopullisesti menneet. Tummaverikön sisällä vallitsi sekasorto, joka tuntui niin hankalalta. Ihan kuin ajatuksia olisi tullut niin paljon, että toinen ei ehtinyt edes loppua kun toinen jo alkoi. Hermostuneena huuliaan nuolaisten Lopezin nuorimmainen vie katseensa miesystäväänsä, naisen olisi vain niin tehnyt mieli halata toista eikä päästää ikinä enään irti. " Mä tiedän, että olet pahoillasi.. Mä en vain.. En vain saa ajateltua mitään selvästi. " Esmee huokaisee, vieden katseensa lattiaan. Hänen väsymys ei auttanut asiaa mitenkään, eikä myöskään se että hän rupeaisi aivan varmasti pian itkemään. Oli kamala nähdä toinen niin maassa. Kyllä ranskalaissukuinen uskoi toisen katuvan tekojaan, mutta ei hän tiennyt voisiko luottaa toiseen ja mitä hän edes itse haluaisi. Mitä hänen edes pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Antaa anteeksi ja yrittää vain oppia luottamaan toiseen uudestaan vai pysyä kovana ja odotella hieman, mutta se tuntui niin kauhealta. " Mutta kyllä mä uskon, että sä kadut sitä.. " nainen vielä lisää, kun puree jo hieman vapisevaa alahuultaan. Hän yrittäisi parhaansa mukaan pitää itseään kasassa, mutta se alkoi kokoajan tuntumaan vaikeammalta. Siniset silmät nousevat maasta, kun otettiin pari askelta kohti toista. Naisen hengitys oli hieman raskaampaa, tilanne oli hieman ahdistava kun hän vain seisoskeli paikoillaan, yrittäen pitää kyyneleitään vielä sisällään. Kuitenkin Vincen ilmeen ja olemuksen nähdessään lähtee kyyneleetkin virtaamaan pitkin naisen poskia, ei hän vain voinut tunteilleen mitään. " Mä en tiedä edes jaksa ajatella mitään, mulla on niin kauhea olo.. " Esmee sanoo, kun puree vieläkin alahuultaan. Hän ei oikeastaan enää voinut itselleen mitään, kun kyyneliä vain alkoi virtaamaan hänen poskilleen ja paras vaihtoehto oli vain ottaa vielä muutama askel toisen eteen - kietoen kätensä toisen ympärille, puristaen toisen paitaa selän puolelta nyrkkeihinsä. Päänsä tummaverikkö painoi toisen olkapäälle, antaen vain kyyneleiden valua pitkin poskiaan, pienesti täristen. " Mä rakastan sua niin paljon.. " Lopez päätyy vain kuiskaamaan, kun pyrkii painautumaan entistä lähemmäs toisen kehoa.  |
|
|
|
Post by wifix on Jan 17, 2016 0:25:34 GMT
vincent "vince" theodore wallingford - kuunteli naisystävänsä puheita korva tarkkana, tuntien olonsa vain pahentuvan nähdessään pian poskille vierähtävät kyyneleet. Häntä vitutti, ja suoraan sanoen jopa itketti oma käytöksensä, ja kaikki tuo mitä oli mennyt tekemään ystävättärensä kanssa, vaikka oli koko tuon ajan tiedostanut kuinka täydellinen hänen oma kultansa oli, niin ällöromanttiselta kuin se kuulostikin. Kaksikko oli käynyt läpi ties mitä, ja tiesi toisistaan kirjaimellisesti kaiken, ainakin nyt. He olivat kuin luodut toisilleen, eikä tietenkään unohdeta sitä kuinka suloinen toinen oli, niin iloisena kuin surullisenakin, hän näytti aina hyvältä. Pienehkö hymy kohosi kuin väkisin miehen surullisille kasvoille, nähdessään pian kuinka lyhyempi henkilö siirtyi hiljalleen lähemmäs, ja pian nainen olikin jo hänen syleilyssään, saaden hänet vain kietomaan kädet tiukasti toisen ympärille. Hänestä tuntui kuin viime halauksesta, tai muusta läheisestä kontaktista olisi ollut vuosia, vaikka siitäkin oli vasta vajaa kaksitoista tuntia, jos edes sitäkään. Oli miten oli, siinä nainen nyt oli, eikä hän päästäisi häntä menemään. Ja kaikki tuo tarkoitti tietenkin vain edistyksen merkkejä, ehkäpä anteeksi antaminen ei naisen kohdalla tulisikaan olemaan niin haastavaa kuin hän olisi kuvitellut - ehkä. Mitään Vince ei vastannut toisen rakkaudenosoitukseen, vaan päätyi painamaan kasvonsa hetkellisesti naisen tuuheisiin, aamun jäljiltä vielä hieman sekaisiin hiuksiin, sulkien silmänsä helpottuneen oloisena. Tuo oli se hetki, jolloin kovimmatkin miehet saisivat murtua, ja näin tapahtui hänellekkin. Ensimmäistä kertaa koko ystävyys- sekä parisuhteen aikana, päästi vaaleaverikkö poskelleen vierähtämään pari vaivaista kyyneltä, mutta oikeaa kättään nostaen, nekin pyyhittiin nopeasti pois, jättäen jälkeensä vain punertavat silmät, jotka parhaansa mukaan pidättelivät loppuja kyyneliä valumasta hänen poskiaan pitkin. Eipä hän juurikaan kyllä hävennyt toisen edessä itkemisestä, mutta tuossa tilanteessa kaikki huomio oli vain saatava kiinnittymään Lopeziin, ei häneen itseensä - herra kun oli jo saanut aivan tarpeeksi huomiota tänä aamuna, jokaiselta talossa olijalta. "Mä olen niin pahoillani", Wallingfordin vanhin lapsi sopersi toistamiseen, silittäen naisystävänsä hiuksia rauhallisesti, kohoittaen katseensa hetkellisesti kattoon, aivan vain itseään rauhoittaakseen, jonka jälkeen kevyt suukko painettiin naisen ohimolle. "En tiedä mitä tekisin ilman sua", hän huokaisi hiljaisesti vasten naisen hiuksia, painaen toisen varovaisesti lähemmäs itseään, jonka jälkeen otetta alettiin jo hieman löysäämään, käsien laskeutuessa toisen lantiolle. 
|
|
|
|
Post by pokemon on Jan 17, 2016 15:22:14 GMT
pelailen kun tuun harkoista  |
|
|
|
Post by pokemon on Jan 17, 2016 20:02:04 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez piti toisesta tiukasti kiinni, painaen silmänsä kiinni hetkeksi kun yritti rauhoitella itseään. Vihdoin kaikki taas alkoi tuntumaan hieman paremmalta - ainakin todella paljon turvallisemmalta. Raskaasti huokaisten nainen asettelee päätään paremmin toisen olkapäätä vasten, ei hän edes tajunnut miten pahalta toisen menettäminen tuntuisi. Mutta nyt tummaverikkö tiesi sen, koko yö oli mennyt miettiessä että miten hän edes jatkaisi elämäänsä kun tuntui että ainoa mikä oli "hänen omaansa" oli tuo mies, joka hänen edessään nojaili pyötään. Oliko nainen itse tehnyt jotain väärin, kun Vince oli mennyt vieraisiin vai eikö hän ollut tehnyt jotain mitä olisi pitänyt? Sadat kysymykset vieläkin pyörii hänen päässään, ehkä hieman hiljemmalla tahdilla onneksi. Asiasta luultavasti olisi vain paras kysyä suoraan, koska jos vika oli hänessä itsessään - oli nainen enemmän kuin mielellään valmis muuttumaan. Se kuulosti ehkä hieman säälittävältä, mutta totta se oli. Pieni hymy nousee sinisilmäisen tummaverikön kasvoille, kun hän tuntee Vincen huulet ohimollaan. Jonkinlainen hyvänolontunne täytti hänet hetkeksi, mutta kun tajuttiin taas mikä tilanne oli - pyyhkiytyi se samalla tavalla pois niinkuin hymykin. Tummaverikköä ehkä hieman ärsytti, kun ei vain pystynyt olemaan ihmisille vihainen ja erityisesti se oli vaikeaa kyseisen vaaleaverikön kanssa. Tarpeeksi kauan kun nainen olisi vaikeasti tavoiteltava suuttuneena siis, Wallingfordin kiinnostus häntä kohtaan lopahtaisi jota ei todellakaan haluttu. " Emmäkään tiedä mitä tekisin ilman sua.. " Esmee kertoo, kun pyyhkii kyyneleitä poskiltaan. Rauhoittuminen oli jotenkin alkanut onnistua, mutta silti hän pelkäsi vieläkin menettävänsä toisen. Mitä jos vaaleaverikkö pamauttaisi kuitenkin pitävän nyt Georgiasta ja haluaisi vain jatkaa kaverilinjalla yrittäen vain pehmittää sanoillaan Lopezin kuopusta, jotta hän ei olisi suuttunut? Se olisi kauheinta mitä hänelle oltaisiin ikinä tehty. Kaikki nämä luultavasti turhat epäilykset vain siitä, kun Vince ei ollut vastannut hänen rakkaudenosoitukseen. " Teinkö mä jotain väärin? Tai siis, niinkun olinko mä jotenkin huono sulle tai kohtelinko sua huonosti kun päätit tehdä noin? " tummaverikkö kyselee, kun irroittautuu toisesta niin, että näkee miehensä kasvot. Kädet jäivät kuitenkin lepäämään toisen olkapäille, tarkemmin sanottuna ne olivat kietoutuneet toisen niskan taakse. Sinisilmäinen tuijotti vain toisen kasvoja, mutta erityisesti hänen katseensa kiinnittyi vaaleaverikön punertaviin silmiin. Vinceä aivan varmasti sattui tällä hetkellä - sekä tämä oli ainut kerta kun hän näki toisen itkeneen. " Miten meille ees käy nyt. " Esmeen hengitys alkaa taas käymään hieman raskaammaksi, hänen purressaan alahuultaan hyvinkin voimakkaasti. Se oli outoa, että miten hän meinasin pyydellä kaikkia vääriä tekojaan anteeksi, vaikka oikeastihan tässä tilanteessa Vince oli tehnyt väärin. Tummaverikkö ehkä kuitenkin vain rakasti toista liikaa, jotta ei voinut edes vihata Vinceä. |
|
|
|
Post by sini on Jan 17, 2016 20:14:13 GMT
roolailen huomen ku pääsen koneelle :-)
|
|
|
|
Post by wifix on Jan 17, 2016 20:15:32 GMT
- mäkin roolailen sit huomenna, koitan saada väsättyä jotain jo koulun jälkeen nyt oon aivan liian väsynyt kirjottamaan yhtään mitään |
|
|
|
Post by wifix on Jan 18, 2016 18:09:25 GMT
vincent "vince" theodore wallingford - puraisi alahuultaan varovaisesti, tuntiessaan naisystävänsä irroittautuvan itsestään. Tai eipä hän oikeastaan edes tiennyt, pystyikö naista enää naisystäväkseen kutsua, eipä olisi suurikaan yllätys jos toinen kaiken tämän jälkeen haluaisi eron, jonka mies kyllä ehkä oli ansainnutkin typerällä käytöksellään. Mutta mitäpä sillekkään enää tässä vaiheessa voi, tehty mikä tehty ja nyt vain piti kärsiä seurauksista. Kulmakarvojaan hivenen verran kurtistaen, alkoi herra kuuntelemaan tarkemmin lyhyemmän naisen puheita, jotka saivat hänet tuntemaan itsensä vain entistä huonommaksi ihmiseksi. Hän ei vain ollut pettänyt naistaan, vaan oli saanut hänet myös uskomaan että se olisi ollut jollakin tapaa hänen vikansa. Eipä hänen teoilleen ollut oikein minkäänlaista syytä taikka selitystä, kaikki tuo nyt vain tapahtui, eikä hän ajatellut tekemisiään paljoakaan. Siitäkin huolimatta, tiesi hän täysin hyvin Esmeen olevan viimeinen ihminen, kuka olisi voinut olla asioista vastuussa. "Kulta", Vince huokaisi hiljaa, rauhoitellen samalla niin itseään kuin naisystäväänsä, ottaen varovaisen otteen toisen käsistä. Katse puolestaan laskettiin suoraan hänen silmiinsä, hänen miettiessä tarkkaan mitä tulisi sanomaan - yksikin väärä sana, ja suhde voisi helpostikkin päättyä. "Et tehnyt mitään, sen voin luvata. En tiedä miksi helvetissä tein sen mitä tein, ehkä en vaan miettinyt asioita ihan loppuun asti. Mutta oli miten oli, rakastan sua enkä oikeesti tiedä mitä tekisin, jos menettäisin sut", Wallingford sanoi asiansa punertavin silmin, kyyneleen kasaantuessa kiiltävänä silmänurkkaansa, odoittaen vain sitä hetkeä, että herra romahtaisi totaalisesti, ja päätyisi mitä luultavimmin anelemaan naiselta anteeksiantoa - ja tätä tilannetta tietenkin koitettiin vältellä parhaansa mukaan, niin heikko ei hän sentään ollut vaikka toista kovin rakastikin. Anelu, ja kyyneleet, suuri ei. "Mä rukoilen, jos vaan annat mun yrittää vielä kerran, niin lupaan lopettavani kaikki pelleilyt ja ryhdistäytyä", toiselta nimeltään Theodore sopersi otettaan toisen käsistä parantaen, pitäen kuitenkin otteensa vielä sen verran löysänä, että toinen halutessaan saisi kätensä pois omistaan. Katseensa hän puolestaan oli nyt kiinnittänyt lopullisesti naisen silmiin, katsoen syvälle niihin, ikään kuin etsien jonkinlaista keinoa, jolla saada toinen jälleen luottamaan itseensä. Tosin, Esmee oli vielä helppo tapaus. Hän antoi jopa turhan helpolla anteeksi, tilanteen huomioon ottaen, mutta Dylan sitten olikin taas asia erikseen. Toisen kanssa ei oltu hetki sitten tapahtuneiden keskusteluiden lisäksi puhuttu laisinkaan, eikä kaksikko luultavasti tulisikaan keskustelemaan asiasta ilman suurempia riitoja - niitä sitten odoitellessa.
|
|
|
|
Post by pokemon on Jan 18, 2016 19:49:04 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez kuuntelee tarkasti toisen sanoja, alahuultaan purren. Häntä ärsytti, kun ei vain pystynyt olemaan vihaisempi mutta ehkä sitä oli turha olettaakkaan - olihan nainen illalla ollut aika vaikealla päällä, mutta ehkä hän oli jo päässyt siitä edes hieman paremmin yli kuin Dylan, kun oli kuitenkin tiennyt asiasta kauemman vaikkei sitä ollut voinut varmistaakkaan todeksi. Tummaverikön sisällä kuitenkin oli vihaa, mutta myös niin paljon rakkautta miestä kohtaan, että hänestä tuntui kauhealta olla vihainen toiselle. Se oli hyvin ärsyttävää, kyllä naisena hänen pitäisi olla kovempi - sekä myös asian vakavuuden takia. " Niin mäkin rakastan sua ja en tiedä mitä tekisin ilman sua.. Mutta mitä jos sä sorrut tähän uudestaan? Tai, kun te olitte vain sen kerran sängyssä niin tiesiksä ettet sä haluaisi enää Georgiaa sen jälkeen? " Lopez kysyy tapansa mukaisesti tiuhaan tahtiin hyvin vaikeita kysymyksiä, johon toinen joutuisi luultavasti hetkellisesti miettimään vastauksia jos halusi pitää tummaverikön tyytyväisenä - vaikka kuitenkin sinsilmä toivoi hartaasti toisen puhuvan totta. " Mua ärsyttää etten osaa olla sulle vihanen, mutta annan kyllä mahdollisuuden jos pystyn luottamaan suhun vielä. " Esmee kertoo, kun vie katseensa vaaleaverikön käsiin, jotka olivat kiinni hänen omissaan - hellästi kylläkin. Siniset silmät tarkkailevat Vinceä hieman vetisinä, häntä inhotti nähdä toinen noin surullisena, vaikka oikeasti nainen ei ollutkaan mitään väärää tehnyt. Tummaverikkö oli kuitenkin erityisen huono olemaan vihainen, joten se ei tässäkään tilanteessa auttanut asiaa mitenkään. Paitsi Georgialle hän ei tulisi varmaan koskaan antamaan anteeksi, kuinka hänen paras ystävänsä voisi edes tehdä hänelle näin? Ei naisella itsellään tulisi mieleenkään edes mennä suutelemaan Dylanin kanssa, koska mies kuitenkaan ei ole vapailla markkinoilla ja kaikenlisäksi ainakin tällä hetkellä hän itsekkin taitaa seurustella, vaikka ei oikeastaan tiedä tilannettaan Vincen kanssa. " Mutta Georgialle en tule antamaan anteeksi, ikinä. " tummaverikkö sanoo hyvinkin päättäväisenä. Ehkä hän laittoi liikaa syitä kyseisen tummaveriköttären niskaan, mutta ei hän edes tajunnut ajatella sitä - nainen oli kuitenkin niin vihainen toiselle, että minkäänlainen anteeksi pyyntely tai lepyttely ei auttaisi ainakaan vielä hetkeen, ikuisuudesta hän ei olisi tosin varma. Jonain päivänä heistä voisikin tulla ystäviä, mutta luottamusta pitäisi rakentaa kauan, myös hänen ja Vincen välillään. Kuitenkin naisen miesystävä vaikutti oikeasti katuvalta, joten kyllä luottamus toista kohtaan rakentuisi varmasti nopeammin. Georgian katumuksesta hän ei ollut niinkään varma, toinen oli vain heti poistunut keittiöstä itkien - odotellen varmaan saavansa Vincen lohduttelemaan häntä. Sitä ei kuitenkaan Esmeen onneksi tapahtunut. |
|
|
|
Post by sini on Jan 18, 2016 21:20:28 GMT
Georgia puristi kättänsä nyrkkiin, olleen suoraan sanottuna valmis iskemään sen seinään. Hän ei halunnut itkeä, jonka takia yritti nostattaa jonkinlaista suuttumista itsessään. Kaikkein enitrn hän kuitenkin oli vihainen itselleen, eikä tosiaankaan tiennyt, kuinka oli voinnut sortua pettämään Dylania. Kellekkään muille hän ei voinnut olla vihainen, paitsi itselleen ja huonona puolena toimi se, että nainen ei saannut ketään syntipukiksi, jolle voisi vihoitella. Ketään hän ei voinnut fyysisesti satuttaa, mikä yleensä tuntui olevan hänellä tapana purkaa ärtymystä. Tosin saattoi nainen päätyä hakkaamaam viatonta seinää niin kauan, kunnes ei enää pystynyt siihen ilman helventinmoista tuskaa. Yleensä nainen päätyi vain hyökkäämään jonkun toisen kimppuun vihapäissään, mikä ei todellakaan ollut hyvä tapa sekään.
Nainen kuuli miehen äänen, jolloin hän päätyi ottamaan kolme syvää hengenvetoa ennen kuin uskaltautui nyökkäämään. Olihan mies ehtinyt jo sisälle huoneeseen, mutta pystyi silti olemaam tarpeeksi asiallinen naisen kanssa ja siintä hän oli kiitollinen, sillä hän ei todellakaan tiedä onnistuisiko jutteleminen muuten, jos kaksikko ei pystyisi olla asiallisia toisiaan kohtaan. Tosin saattoihan käydä niin, että vaikka he kuinka yrittäisivät pysyä asiallisina toisiaan kohtaan niin tilanne olisi pian huutokilpailua. Georgia kuitenkim yumnettiin äkkipikaisena, joten jos mies alkaisi huutamaan hänelle niin nainen tasan tarkkaa lähtisi mukaan kyseiseen huutomatsiin. Nyt nainen kuitenkin keskittyi vain siihen, että saisi pidettyä tunteensa kasassa, sillä eniten häntä pelotti itkeä toisen edessä. Tummaverikkö ei ollut juurikaan itkenyt ystäviensä edessä, sillä ei osannut näyttää suurimpia tunteitaan. Nyt hänelöä oli kuitenkin syy näyttää tunteita, mutta hän seisoi vain selkä Dylaniin kohti. Eniten hän pelkäsi, että mies käyttäisi hyväksi naisen tunteita.
"En tiedä mitä sanoa tai siis olen pahoillani. Tietenkin olen. Älä edes kysy minulta miksi tein sen. En osaa vastata", Georgia Banks päätyy kertomaan miehelle, päätyen kääntymään kohti miestä. Kasvonsa hän piti mahdollisimman ilmeettömänä. Hän ei tiennyt mitä sanoa, sillä ei itsekkään tiennyt, minkä takia oli päätynyt miestä pettämään. Muutenkin tilanne oli aivan kauhea ja hän vain halusi tämän olevan jo ohi.
- roolailin kännykäl ku äiti tekee koulujuttui koneel :DD
|
|
|
|
Post by wifix on Jan 19, 2016 14:55:32 GMT
vincent "vince" theodore wallingford - nielaisi kuuluvasti kuullessaan naisystävänsä kysymyksen, joka kieltämättä tuli ulos hyvinkin sekalaisena, sekä nopeasti. Toinen tosissaan taisi luulla tuon pikku seikkailun kestäneen vain yhden kerran verran, jota herra ei ollut vielä ennen tätä hetkeä tajunnutkaan. Olisihan asiat pitänyt tietenkin puhua selviksi heti kättelyssä, joten oli loppupeleissä aivan ymmärrettävää, että toinen oli aivan pihalla asioiden todellisesta kulusta. Alahuultaan varovaisesti purren, Vince kohoitti käsistään toisen hieman vaikeana niskalleen, hieraisten sitä pari kertaa hermostuneena, kaikkien vanhojen tunteiden siirtyessä sivuun. Hän ei saisi olla surullinen, ei edes näyttää siltä - hänen vain pitäisi saada kaikki ulos, tulisi se sitten sattumaan kuinka paljon tahansa. "Yhden kerran?" tummaverikkö vielä toisti naisen perässä, halutessaan varmistaa että oli varmana kuullut Esmeen puheet oikein. Tosin, mikä järki tuossakaan nyt oli, tottakai hän sen oli kuullut oikein. Toinen selkeästi oli sanonut näin, eikä koko talosta edes kuulunut muita ääniä, jotka olisivat millään tapaa sekoittaa miehen päätä. Alahuultaan nyt jo hieman kiusaantuneena jauhaen, hän istuutui varovaisesti keittiöpöydän reunalle, laskien katseensa hetkeksi kohti lattiaa. Hänellä ei ollut mitään ideaa kuinka selittää koko juttua, mutta nopeasti se olisi keksittävä. Ainakin näin hän toivoi. - tuli nyt tällänen tositositosi lyhyt ja nopee rooli
|
|
|
|
Post by pokemon on Jan 20, 2016 19:10:59 GMT
Dylan Elijah Jerome Bellamy katselee naisystäväänsä, joka hakkaa nyrkkiään seinään. Hänen olisi tehnyt mieli vain napata toisen kädestä kiinni ja kertoa kaiken olevan hyvin, mutta kaikki ei todellakaan ollut hyvin. Mies vihasi aivan hirveästi entistä parasta ystäväänsä - Vinceä, eikä hän ollut vielä Georgian kanssakaan hyvissä väleissä, vaikka ehkä hän itse pystyi vaikuttamaan niihin enemmän. Luultavasti häntä nyt säälittäisiin ja vihdoinkin hän saisi olla vihainen, kun naiset tuntuvat aina saavan syyn miehiensä niskoille - mutta ei tällä kertaa. " Hei, rauhoitu.. " Bellamyn esikoinen sanahtaa rauhallisesti, kun alkaa nojailemaan oveen samalla kun ujuttaa kätensä collegehousujensa sivutaskuihin. " Mm, no kieltämättä kyllä meinasin kysyä juuri noita.. " tummaverikkö kertoo rauhalliseen tyyliinsä, pörröttäen hieman hiuksiaan sen jälkeen. Ei hän oikeastaan enää tiennyt kysymyksiä, koska jos noihin hän ei saisi vastausta niin kaikki kävisi vaikeaksi - ihan kuin nyt jo kaikki ei olisi aivan riittävän vaikeaa. Siniset silmät ajautuvat katsomaan Georgiaa, tarkkaillen toisen kasvoja. Hyvinkin ilmeettömät, vaikka toinen näytti siltikin hyvältä muttei kuitenkaan omalta itseltään. Se sai Dylanin tummat kulmakarvat painumaan hieman alemmas. Mitä nainen yritti viestittää vai yrittikö mitään? " Onko sitä jatkunut kauankin? " jo hetken päästä mies päätyy kysäisemään, purren hermostuneena alahuultaan. Hän todellakin toivoi, että toiset olisivat joskus vain vahingossa eksyneet sänkyyn ja tajunneet sitten mennä omien rakkaidensa luokse ja lopettaa koko jutun siihen. Kuitenkin mies tunsi sisällään isoa vihaa, kun hänen naisystävänsä ei ollut kertonut tästä hänelle. " Mikset sä kertonut tästä mulle? " seuraava kysymys pääsee jo hänen suustaan, toisaalta hänen pitäisi kyllä hieman varoa sanojaan jotta ei sanoisi mitään kauheaa - vaikka ei voisikaan kyllä mitenkään tehdä toiselle niin pahasti miten Georgia ja Vince oli tehnyt hänelle.. Niin ja Esmeelle. " Ja onko sulla tunteita Vinceä kohtaan? " Dylan esittää vielä hetkellisesti viimeisen kysymyksensä, jääden odottamaan kärsimättömänä vastauksia, nojaillen kuitenkin huoneen oveen. Tummaverikkö puri ehkä hieman hermostuneena alahuultaan, kun kierrättää katseensa huoneessa vaikka se jotenkin aina päätyi hänen kauniiseen naisystäväänsä, joka oli kuitenkin tehnyt hänelle maailman paskimman jutun mitä suhteessa voisi tehdä. Ei tunteita siltikään voi vain lopettaa. / anteeks kauheesti, oon ollut niin väsynyt kaikista koulujutuista ja harkoista etten oo edes koneelle vaivautunut! tän jälkeen on kuitenkin toivottavasti rauhallisempaa ja pelaan nyt Esmeellä heti perään  |
|
|
|
Post by pokemon on Jan 20, 2016 19:43:46 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez nuolaisee hieman huuliaan, kun odottelee toisen vastauksia. Miehen käytös alkoi olemaan hieman hermostunut, joka sai sinisilmät kulmakarvat painumaan huolestuneesti alaspäin. Oliko hän sanonut jotain oudosti tai väärin? Tummaverikkö yritti miettiä sanojaan, mutta ei ainakaan nopeasti ajateltuna tajunnut sanovansa niissä mitään tyhmää tai väärää - ehkä kuitenkaan kysymys ei ollut mistään vakavemmasta, niin ainakin sisällään toivottiin hartaasti. Jopa hieman hermostuneena hän alkaa puremaan alahuultaan, kunnes kuulee toisen lausahduksen, mikä nyt tässäkin oli ongelmana? " Niin, yhden kerran? " tummaverikkö näyttää hyvin hämmentyneeltä, ei hän todellakaan tajunnut mikä tässä nyt mättäisi - ehkä toinen ei kuitenkaan vain ollut kuullut hänen sanojaan tai halusi varmistaa, että kuuli oikein. Piakkoin jo Esmeen silmät alkavat vetistyä, hänen alkaessaan puremaan alahuultaan lujemmin. Toivottavasti tämä ei todellakaan olisi sitä minkä hän juuri sai mieleensä. Ei se voinut olla totta, ei Vince hänelle voisi niin tehdä.. Eihän? " Siis ei jumalauta, et ole edes tosissasi! " Esmee huudahtaa, kun repäisee toisen kätensä miesystävänsä otteesta irti - toinen oli jo lähtenyt hetkaikaa sitten vaaleaverikön viedessä kätensä niskan taakse. Miten toinen edes kehtasi tehdä niin? Kyyneleet alkoivat taas pikkuhiljaa valumaan hänen poskilleen, mutta hän oli kuitenkin surullisuuden lisäksi myös hyvin, hyvin vihainen. Ihan niinkuin jokin liekki oltaisiin juuri hänen sisällään sytytetty. Lopez päätyy peruuttamaan pari askelta, vieden järkyttyneenä kätensä aamun jäljiltä sotkuisiin hiuksiinsa. Nyt hänen luottamus oli todellakin tuhottu toista kohtaan. " Ei.. Siis kerran voi mennä hetken huumassa sänkyyn, mutta kyllä toisella ja mahdollisesti monilla muilla kerroilla sen tekee ihan niin, että tajuaa asiat.. Vittu te olette kusipäitä. " nainen päätyy tiuskaisemaan vihaisena, kun tuntee kyyneleiden virtaavan hieman nopeammin hänen kasvoilleen - peittäen sitten kyyneleiden koristamat kasvonsa käsillään hetkeksi. Tummaverikkö ei uskonut, että tämä oikeasti voisi olla totta. Hänen jalkansa tuntuivat kokoajan hieman heikommilta, ihan kuin hän voisi romahtaa nyt vain millä sekunnilla maahan. Esmeetä ahdisti hyvin paljon tilanne, vaikka ei ollutkaan saanut täyttä varmistusta aikaan - mutta toisen eleet jo kertoivat aivan riittävästi. Nainen yritti rauhoitella itseään, ottaen tukea hieman työtasosta, alahuultaan purren. Vielä viimeisen kerran sinisilmä vilkaisee toiseen vihaisesti, lähtien kävelemään hitaasti poispäin keittiöstä - jotta varmistaisi pystyssä pysymisensä. Suunta oli kohti hänen huonetta, jossa oltiin vietetty jo muutenkin koko yö yksin. |
|
|
|
Post by wifix on Jan 21, 2016 16:38:15 GMT
vincent "vince" theodore wallingford - katseli tyttöystävänsä eleitä kulmiaan kurtistaen, päästäen toisen käden otteestaan ongelmitta. Naisella oli täydet oikeudet olla miehelle vihainen, ja loppupeleissä jos ero tulisi, olisi hän sen ansainnut. Tarkemmin ajateltuna, ei hän ollut edes toisen arvoinen. Esmee ansaitsisi jonkun huomattavasti paremman, sekä vastuullisemman miehen rinnalleen, mutta jopa omista epäilyistään huolimatta, ei hän aikoisi luovuttaa toisen suhteen, ei ainakaan helpolla. Ja olisi hän tietenkin valmis tekemään mitä tarvitsee, pelastaakseen suhteen erolta, joka olisi hyvinkin todennäköisesti edessä. "Esmee", Wallingfordin vanhin lapsi aloitti rauhalliseen äänensävyyn, ikään kuin koittaen saada toisen huomion itseensä, voidakseen selittää koko tilanteen naiselle. Tosin, tämäkin tuntui äärimmäisen vaikealta, ottaen huomioon tilanteen vakavuuden, sekä toisen mielentilan - jos aivan rehellisiä oltiin, näytti nainen siltä että saattaisi romahtaa millä sekunnilla hyvänsä, ja sitä ei kukaan halunnut olla näkemässä, ellei halua tehdä riidasta vain entistä suurempaa. Selkäänsä nyt suoristaen, sekä takanaan olevasta pöydästä poispäin lähtien, otti vaaleaverikkö pari tarkasti harkittua askelta kohti lyhyempää naista, ojentaen hänen vierelle päästyään kättänsä hieman toisen suuntaan, tarkoituksena asettaa tapansa mukaisesti kätensä toisen hartialle, jonka lomassa voisi hän soperrella anteeksipyyntönsä. Kätensä ojentamista pidemmälle ei hän kuitenkaan päässyt naisystävänsä jo lähtiessäkin pois keittiöstä, sanomatta sanaakaan koko aikana. "Esmee", suhteen vanhempi osapuoli toisti jälleen kerran, lähtiessään kävelemään toisen perässä kohti rappusia, josta toinen mitä ilmeisimmin jatkaisi matkaansa heidän huoneeseensa, johon ei Vincellä ollut asiaa koko viime yönä. Ylös asti ei hän kuitenkaan kaksikon riitaa halunnut viedä, siitäpä vasta sotku syntyisikin - riitti jo täysin hyvin, että Dylan ja Georgia tappelivat keskenään ylhäällä, he eivät tarvitsisi vielä kaiken kukkuraksi kaksikon huutoja samoihin tiloihin. "Odota!" Vincent päätyi koroittamaan ääntään jo hieman hermostuneesti, ottaen pari ratkaisevaa askelta naisystäväänsä kohden, pysähtyen portaikon ensimmäisille rapuille, jossa hän ojensi kättään vain sen verran, että sai nopeasti toisen ranteen otteeseensa, käyttäen hädissään ehkä jopa turhankin paljon voimaa liikkeissään - mutta eipä tätäkään huomattu, kun kaikki keskittyminen kohdistui paikalta pois pakenevaan naiseen. - tökeröä, mutta saan kai syyttää flunssaa siitä :'DDD
|
|
|
|
Post by pokemon on Jan 21, 2016 19:54:40 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez jatkaa hidasta etenemistään, tuntien vihaa ja surullisuutta sisällään. Hänen olisi tehnyt mieli vain huutaa ja riehua niin paljon, että sitä ei ehkä hän itsekkään tajunnut käsittää. Alahuultaan hermostuneena purren tummaverikkö yritti vain pitää itsensä kasassa - siihen asti kun pääsisi olemaan yksin omassa huoneessaan. Siellä oltiin vietetty eniten aikaa - itkien ja yrittäen nukkua, todella huonolla menestyksellä kuitenkin. Ikinä ei Lopez ollut niin huonosti nukkunut kuin kyseisenä yönä. Pieni kirosanalitania pääsee naisen suusta, kun hän saa kaiteesta kiinni ja lähti askeltamaan portaita pari askelta ylemmäs, kunnes kuuli Vincen jonkinlaisia "pyyntöjä", jotka kohdistuivat häntä kohtaan - kuitenkaan ei otettu niitä kuuleviin korviinsa ja käveltiin vain eteenpäin hyvin päättäväisen oloisena. Se päättäväisyys kuitenkin loppui hyvin lyhyeen, kun Esmee tunsi luultavasti vaaleaverikön käden ranteellaan ja eikä aikaakaan kun hän melkein lennähti koko painollaan toisen yläkroppaa vasten. Tummaverikön kädet olivat Vincen olkapäillä, jolloin hän hetken katseli vain toista vetisillä sekä punaisilla silmillään suoraan toisen omiin. Katse vaelteli hetken toisen huulien ja silmien välillä, mutta kyllä hän vieläkin oli niin vihainen että ei voisi toista suudella. Sen johdosta siis Esmee ottaa nopeasti askeleita taakseppäin - meinaten kaatua sitten suoraan takamukselleen, valitettavasti joutuen ottamaan toisesta taas tukea. Vielä vihainen katse kohdistettiin toiseen, aivan kuin olisi ollut Vincen syytä että hän lensi toisen päälle ja myös se, että hän meinasi kaatua taakseppäin. " Meillä ei ole mun mielestä mitään puhuttavaa? " tummaverikkö tiuskaisee, pyyhkien hieman kyyneleitään pois kasvoiltaan - enää hän ei tulisi näyttämään heikolta. Alahuultaan purren nainen kohottaa katseensa takaisin miesystäväänsä. " Ja keksin hyvän ideankin tähän, että meidän ei tarvitse edes nähdä toisia - paljoa ainakaan. Jos sä ja Georgia olette samassa huoneessa, kun tunnutte siellä muutenkin viihtyvän kahdestaan ja sitten mä ja Dylan? " Lopez kohottaa kulmiaan haastavasti, kun seisoo nyt vain portaan toista ylempänä, päästen kylläkin melkein nyt vasta miehensä pituuteen. Hänen sanansa olivat hyvin mustasukkaiset, mutta antaisi nyt toisten sitten olla yhdessä, ei kylläkään ensimmäistä kertaa. Tummaverikkö ei haluaisi olla kaksikon rakkauden tiellä. |
|
|
|
Post by wifix on Jan 22, 2016 18:02:59 GMT
vincent "vince" theodore wallingford - säpsähti pienesti Esmeen kirjaimellisesti lennähtäessä vasten miehen tummansinisen hupparin peittämää rintakehää, saaden hänet puremaan huulta tiukemmin, sekä sopertamaan jonkin näköisen anteeksipyynnön, koskien nyt enemmänkin tiukkaa otetta, joka oltiin otettu naisen kädestä. Katse laskettiin hieman epäröiden toisen kyynelten punertaviin silmiin, saaden pahan olon miehen sisällä vain kasvamaan. Tieto siitä, että hän oli kyynelien syy, sekä mahdollisesti rikkoi juuri heidän koko porukkansa, oli tuskallinen, ja juuri nyt tekisi hän mitä tahansa pystyäkseen muuttaa asioita edes jonkin verran. Miksi, miksi helvetissä oli hän ollut niin typerä ja itsekäs, ja mennyt juonittelemaan rakkaimpansa selän takana. Ja vieläpä Georgian kanssa. Kaikista mahdollisista ihmisistä, hän valitsi Georgian, naisystävänsä parhaan ystävän, sekä oman parhaan ystävänsä kumppanin. Kuinka hän saattoikaan olla niin typerä. "Esmee rauhoitu", Vince sopersi hiljaa, mahdollisimman rauhalliseen äänensävyyn, koittaen myös olla herättämättä liikaa huomiota yläkerrassa keskustelevalta parilta. Hän halusi selvittää asiat ensin Esmeen kanssa, ja mikäli tämä ei onnistuisi, antaisi hän naisen mennä rauhoittumaan hetkeksi, ja keskustella Dylanille. Georgia puolestaan voisi kaiken tuon lomassa vain maata huoneessaan Esmeen tavoin, taikka ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää selvittää välit parhaan ystävänsä kanssa. Ja jos tarkemmin ajateltiin, mitä paremmissa väleissä olisi hän Dylanin kanssa, sitä helpompi olisi saada anteeksipyyntönsä hyväksytyksi naisystävältään, joka olikin kyseisen miehen harvinaisen hyvä ystävä. "Olen pahoillani, niin kuin olen sanonut jo aivan helvetin monta kertaa. En voi enää tehdä asialle mitään, mutta lupaan tehdä kaikkeni, saadakseni tämän taas toimimaan, jos vain annat", perheensä vanhin lapsi lateli sanoja pöydälle jälleen niin rauhallisesti kuin vain suinkin pystyi, katsellen korkeammalla seisovaa naista syvälle silmiin. Anteeksi antaminen oli kaikki mitä hän halusi, kaikki mitä hän tarvitsi. Jos nainen nyt vain sanoisi ne pari ratkaisevaa sanaa, osoittaen että voisi antaa miehelle vielä yhden mahdollisuuden, olisi hän valmis unohtamaan hänen ja Georgian välillä tapahtuneet asiat, ja aloittaa puhtaalta pöydältä Esmeen kanssa. Mutta kuten aijemmin hän kerkesikin sanoa, vain jos toinen antaisi hänen.
|
|
