|
|
Post by wifix on Jan 14, 2016 20:45:26 GMT
- mullakin menee varmaa roolaamine huomisen puolelle, nyt ajattelin kömpiä nukkumaa :'DD
|
|
|
|
Post by sini on Jan 14, 2016 20:48:42 GMT
ALKAA
eli tosiaan nyt on mökkireissun toinen päivä ja tänä iltana on myös uusivuosi eli kyseessä tosiaankin taitaapi olla torstai ja kello on nyt vaikka 12 aamulla. kaikilla on tiedossa vanhan parin pettäminen ja tosiaan se miten hahmot on reagoinnu tähän niin on aivan teidän päätettävissä. ja mökin saatte kuvitella ihan ite. ulkona on tosiaanki viis astetta pakkasta eikä oo lunta.
eikai muuta :DD
|
|
|
|
Post by sini on Jan 15, 2016 11:01:55 GMT
Georgia istui hiljaisena mökin ulkoportailla, pitäen tupakkaa vasemman käden etu- ja keskisormien välissä. Toisella kädellä hän paranteli päällään olevaa toppatakkiaan, jonka oli tarkoitus pitää hänet lämpimänä. Tupakkansa hän palauttaa takaisin huuliensa väliin, pitäen katseensa suoraan edessäpäin, tarkaillen koko ajan läheisen pikkumetsän tapahtumia, vaikkakin kaikki oli aivan normaalisti, eikä mitään tapahtunut. Hän ei kuitenkaan halunnut palata sisätiloihin vielä hetkeen, sillä mitä luultavammin tunnelma olisi kireä edelleen. Sitä hän ei kuitenkaan ihmetellyt, sillä oli syypää siihen, mutta niin oli myös Vince. Oli väärin kaksikolta, että he olivat alkaneet tapailemaan toisia kumppaniensa selän takana, mutta ei nainen voinnut sille mitään. Loppupeleissä Vince oli hänen ensirakkautensa ja se oli vaikea unohtaa, varsinkin kun vanha suola oli alkanut janottaa viime aikoina. Tummaverikkö päätyi tumppaamaan loppuun palaneen tupakkansa vieressään olevaan tuhkakuppiin. Kätensä hän kietoi tämän jälkeen ympärilleen, nojautuen vasten jalkojaan. Georgiasta ei yhtään tuntunut siltä, että olisi uusivuosi ja loppupeleissä hän ei ollut ollenkaan varma siintä miten jaksaisi edes juhlia. Fiilistä ei tosissaan ollut ja, ehkä hän joutuisikin lähtemään mökiltä, jos tilanne äityisi oikeasti pahaksi. Viimeinkin nainen päätyi nousemaan ylös ja kääntymään kohti ulko-ovea. Muutamalla askeleella tummaverikkö pääsi takaisin ovelle, laskien sitten kätensä kahvalle. Hetken ajan nainen otti pari syvää hengitystä, jonka jälkeen päätyi avaamaan oven. Kenkänsä Banksin perheen nuorin lapsi päätyi potkimaan mökin eteisessä muiden kenkien joukkoon. Samalla hän riisui parkatakkinsa ja laittoi sen muiden takkien joukkoon. Varovaisilla askelilla nainen päätyi suuntaamaan takaisin olohuoneeseen, josta tupakalle olikin lähtenyt. Etniesin rentoon huppariin ja mustiin farkkuihin somistautunut nainen päätyi istuuntumaan takaisin sohvalle, ottaen hupparinsa taskusta Applen puhelimen. Hiljaisena nainen päätyi selaamaan erilaisia sosiaalisia medioita, yrittäen samalla henkisesti valmistautua tulevaan, mutta ei todellakaan tiennyt, olisiko hän valmis kohtaamaan kaksi parasta ystäväänsä, joista toinen oli hänen kumppaninsa. Viime yötä nainen ei ollut edes nukkunut Dylanin vieressä, vaikka yleensä näin teki. 
|
|
|
|
Post by wifix on Jan 15, 2016 17:58:09 GMT
- mennää hakemaa mun mauto, tuun sit roolailee :'DD
|
|
|
|
Post by wifix on Jan 15, 2016 19:54:24 GMT
vincent "vince" theodore walingford - istui vaaleita hiuksiaan väsyneesti haroen keittiönpöydän ääressä, jossa herra oli jo viettänytkin koko viime yön. Minkäänlaista mielenkiintoa ei hänellä ollut edes kohdata naisystäväänsä, saati sitten Georgiaa taikka parasta kaveriaan, hänestä kun tuntui että välit jokaiseen olivat tällä hetkellä aivan turhankin kireät. Mutta minkäs sille nyt edes mahtoi, itse herra oli mennyt suoraan sanoen vetämään kaiken vituiksi, ja pilaamaan kaikki suhteensa, niin ystävä- kuin parisuhteensakkin. Ja ken tietää, tuleeko kaksikko koskaan antamaan miehelle anteeksi, mutta kaikkensa hän kuitenkin tulisi vielä tekemään, ansaitakseen ystäviensä luottamuksen takaisin. Alahuultaan varovaisesti puraisten Vincent vilkaisi olohuoneen suunnalle, johon entinen heilansa oli vasta hetki sitten saapunut takaisin, mitä ilmeisimmin poltettuaan ensin puolet tupakka-askistaan. Voi luoja kuinka kaunis toinen olikaan, ja muutenkin miehelle hyvin lähellä sydäntä, mutta niin oli myös Esmee. Esmee, tuo yksi typerä pikkulikka, johon hän oli ihastunut jo nuoressa iässä, ja oli tuolloin jo haaveillut siitä päivästä, kun kaksikko menisi naimisiin omissa satuhäissään. Ja hetken aikaa oli hän jopa varma että näin saattaisi tapahtuakkin, kunnes sitten itse menikin jo pilaamaan kaiken. Näin jälkeenpäin miettien, ei hän edes tiedä miksi oli edes mennyt pettämään toista, se kun oli yksi kamalimmista asioista mitä kenellekkään voisi tehdä, varsinkin jos asia vielä toteutettiin parhaan ystävänsä tyttöystävän kanssa. Tarkemmin ajatellen, hän oli polviaan myöten kusessa, eikä tiennyt enää mitä tehdä. Vaimea huokaisu livahti Vincen huulilta, miehen laskiessa katseensa ruokapöydällä lepääviin käsiinsä, yrittäen parhaansa mukaan miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Hänellä ei ollut mitään tietoa kenestä aloittaa, kenelle puhua ensimmäisenä, vai odoittaisiko hän vain sitä hetkeä että kaikki olisivat samassa huoneessa. Esmeeltä hän oli kylläkin jo koko illan pyydellyt anteeksi, ja lopettanut sen vasta vähän ennen nukkumaan menemistä, jonka jälkeen toisen kanssa ei olla puhuttukaan sitten edes sanaakaan. Dylan olikin sitten asia erikseen, miehelle hän ei ollut sanonut vielä sanaakaan, ja osittain siksi että oikeasti pelkäsi saavansa nyrkistä naamaansa, joka olisi loppupeleissä aivan ymmärrettävää - silti pelottavaa, ja ennen kaikkea aivan helvetin kivuliasta. 
|
|
|
|
Post by sini on Jan 15, 2016 20:22:57 GMT
Georgia pitää katseensa puhelimensa näytössä, pitäen alahuultaan hampaittensa välissä. Samalla nainen päätyi naputtelemaan viestiä isoveljelleen, jonka hupparia parhaillaan piti päällään. Perheen vanhin lapsi oli tällä hetkellä ainoa, jolle nainen oli puhunut viime illan jälkeen ja toiselta nainen oli pyytänyt neuvoa, sekä muuten vain purkanut sydäntään. Heti kaverisuhteiden pilaamisen jälkee oli pahinta se, että Banksien perheen pää olisi pettynyt häneen, mutta onneksi pitkien ja syvällisten keskustelujen jälkeen oli mies osoittanut vain tukensa naista kohtaan, vaikka olikin aluksi torunut naista päätöksiensä takia, vaikkakin tunnetusti nainen yleensäkkin teki huonoja päätöksiä. Perinyt sen kai omilta vanhemmiltaan, jotka huonoja päätöksiä tosiaankin tekivät, eivätkä sen takia ole ollut muutamaan vuoteen kuvioissa perheen elämässä vaan linnassa lusimassa. Kerran tai kaksi oli nainen päätynyt vierailemaan molempien luona, mutta sekin mennyt pelkäksi tappeluksi molempien kanssa. Kaikeksi onneksi sisarukset olivat läheisiä. Katseensa tummaverikkö vei keittiöön, tarkistaakseen sen, että oliko Vincent vielä siellä. Ennen tupakalle menoa nainen oli nähnyt ex-miehensä siellä ja niin hän näki myös nyt. Puhelimensa Georgia päätyi laittamaan hupparinsa taskuun, siirtyen sitten laittamaan hiuksiaan. Tummat hiuksensa nainen päätyi laittamaan hyvinkin sotkuiselle nutturalle ranteestaan löytyvän hiuslenkin avulla. Pian hiukset olivat naisen päälaella nutturalla, jonka jälkeen tummaverikkö päätyi nousemaan sohvalta. Tarkoituksena oli keskustella Vincen kanssa, vaikka nainen ei tosiaankaan ollut varma lopputuloksesta. Hän halusi silti puhua miehen kanssa ja muutenkin oli outoa, ettei kaksikko ollut vaihtanut sanan sanaakaan koko aamun aikana, vaikka nyt siihen olikin suhteellisen hyvä syy, mutta silti. "Huomenta", Georgia päätyi varovasti sanomaan, päästessään mökin keittiön puolelle. Pöydän äärelle nainen ei viitsinyt mennä, jonka takia päätyi nojautumaan vasten hieman likaista työtasoa. Katsettaan hän ei vielä kohdista Vinceen vaan sukilla päällystettyihinsä jalkoihin, nostaen katseensa kuitenkin muutaman sekunnin jälkeen mieheen, jonka kanssa oli jo jonkin aikaa peuhannut parhaiden ystäviensä selän takana. "Mua ahistaa ja pelottaa tää koko tilanne", Banks päätyy toteamaan miehelle sitten, toivoen saavansa jonkinlaista myötätuntoa. Hän ei tosiaankaan tiennyt yhtään, miltä toisesta tuntui, mutta tuskin kovinkaan hyvältä.
|
|
|
|
Post by pokemon on Jan 15, 2016 23:15:53 GMT
ää anteeks, pelaan huomenna heti kun herään ku olin tänään miklun keikalla nii tulin vasta kotii ja oon väsyny.
|
|
|
|
Post by wifix on Jan 16, 2016 10:42:38 GMT
vincent "vince" theodore wallingford - kuunteli mitään sanomatta, kuinka olohuoneessa vielä hetki sitten oleillut ystävättärensä nousi sohvalta, ja askelsi rauhallisin, kevyin askelin keittiön puolelle, jääden mitä ilmeisimmin oviaukkoon seisomaan. Asiaa ei hän kuitenkaan viitsinyt edes varmistaa, vaan piti katseensa tiukasti käsissään, tekemättä elettäkään siirtääkseen sitä. Hän ei halunnut puhua toiselle, ei välttämättä edes nähdä koko henkilöä. Mutta ei suinkaan Georgian vuoksi. Hän vain yksinkertaisesti halusi välttää kaikki mahdolliset riidat, sekä muut turhuudet joita tilanne voisi mukanaan tuoda, ja Dylan jos joku saattaisi suuttua vain entisestään, nähdessään parhaan ystävänsä keskustelevan naisen kanssa, vielä kaiken viime iltana tapahtuneen jälkeen. Puhumattakaan Esmeestä, joka mitä luultavimmin ei ollut vieläkään valmis puhumaan hänelle. "Meidän ei pitäisi puhua", Vince päätyi vain mutisemaan hiljaiseen äänensävyyn, hieraisten samanaikaisesti silmiään väsynein elein. Hän ei ollut nukkunut minuuttiakaan koko yönä, vain kierrellyt hermostuneena ympäri taloa ja päätynyt lopulta miettimään tekojaan tunneiksi keittiönpöydän äärelle - ja kaiken tuon jälkeen, ei hänellä vieläkään ollut minkäänlaista tietoa, mitä seuraavaksi tekisi. Pitäisikö hänen oikeasti vain ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä puhumaan kaksikolle, joiden luottamuksen hän oli mennyt tuhoamaan totaalisesti vain parin typerän virheen takia, vai odottaisiko hän vain tilanteen rauhoittumista. Kylläkin, jos tarkemmin miettii, ei Georgia loppupeleissä ollut mikään "pieni typerä virhe", niin kuin viime iltana oli hokenut naisystävälleen, vaan paljon enemmän. Mutta oli miten oli, Esmee oli tuolla hetkellä ainoa, jonka kanssa mies lopulta haluaisi olla, ja tekisi vielä kaikkensa pelastaakseen tuhoon tuomitun suhteen. Alahuultaan jälleen kerran jauhaten, Wallingfordin vanhin lapsi laski kätensä takaisin puiselle pöydälle, sulkien nyt silmänsä hetkeksi. Mitään hän ei enää sanonut, ja mielessään hän kävi vain läpi viime yön tapahtumia, kuunnellen samanaikaisesti ympäriltään kuuluvia ääniä. Sisimmässään hän vain toivoi oviaukossa seisovan naisen katoavan paikalta, ennen kuin kumpikaan porukan jäljellä olevista jäsenistä saapuisi paikalle, tuoden mukanaan vain enemmän draamaa jo muutenkin kireään ilmapiiriin. - töks
|
|
|
|
Post by pokemon on Jan 16, 2016 14:28:46 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez katselee ikkunastaan pihalle, purren alahuultaan. Koko yön hän oli valvonut sekä itkenyt tyynyynsä vaimentaakseen nyyhkytyksensä ääntä aina siihen asti, kun kyyneleitä ei enää vain tullut. Yö oli ollut todella pitkä tai alkanut olemaan siitä asti, kun Vince oli lähtenyt pyytelemästä anteeksi. Lopezilla oli kauhea olo, mikä voisi tuntua toisista hieman oudolta - olihan tummaverikkö toisten panemisesta jo saanut jonkinlaista vinkkausta. Kuitenkaan hän ei ollut halunnut uskoa sitä ja olikin päässyt vain keksimään kaikenlaisia tekosyitä miksi oikeasti noin ei olisi voinut tapahtua. Ärsyynnyksissään oli päässyt vain lipsauttamaan sen, joka valitettavasti varmistui todeksi. Totuus tuntui iskevän vasten kasvoja - aivan helvetin kovaa. Tuntui kun hänen sydämestään oltaisiin otettu jotain pois ja jätetty kärsimään niin kauaksi, kunnes aika parantaisi haavat. Lopezin kuopuksen tuntiessa niin ei tapahtuisi vielä kuukausiin - ehkei jopa vuosiinkaan. Se sai Esmeen ahdistumaan vain entisestään hänestä tuntui vain niin kamalalta että tekisi vieläkin mieli vain itkeä, vaikka kyyneleitä ei enää tullut hänen jo valmiiksi punertavista silmistään. Tummaverikkö yrittää jotenkin asetella pyörimisen tuloksena tulleita pörröisiä hiuksiaan paremmin, vaikka olisikin menossa hakemaan lasin vettä ja ehkä käymään ensin vessassa. Väsynyt nainen nousee sängyltään, nostaen valkoista toppiaan ylemmäs kunnes avaa huoneensa oven - kävellen suoraan vessaan, tarkemmin sanottuna peilin eteen tarkkailemaan itseään. Peilistä hän näkee hyvin säälittävän näköisen tummaverikön, silmät turvonneet kaikesta itkemisestä jotka kuitenkin nyt jo oli hieman haaleamman punaiset. Ripsivärit kulkivat pitkin hänen poskiaan, joka saa hänet huokaisemaan ja pesemään kasvonsa viileällä vedellä. Sen jälkeen kuivattiin kasvonsa, kirkkaan siniset silmät katsellen itseään vielä peilistä. Silmänaluset olivat vielä kaiken "hyvän" lisäksi aika tummat kaikesta valvomisesta, mikä ei saanut hänen olemustaan yhtään säälimättömämmän näköiseksi. Lopezin kuopus vilkaisee itseään viimeisen kerran, kunnes lähtee vessasta pois - hakemaan sitä vettä. Ranskalaissukuinen ei tiennyt missä hänen (ainakin luultavasti vielä) miesystävänsä olisi viettänyt yönsä, mutta toisen tuntien ei ainakaan nukkuessa. Niin ja tietysti myös illasta päätellen - oli mies yrittänyt häntä vakuuttaa, että mikään ei olisi merkinnyt mitään hänen ja Georgian välillä. Ei Esmee voinut kuitenkaan toiseen luottaa, kun oli periaatteessa saanut vasta tietää toisen pettäneen häntä. Keittiöön päästessään hän huomaakin Vincen sekä Georgian sielä. Se sai tummaverikön ensiksi pysähtymään paikoilleen, mulkaisten mahdollisimman murhaavasti molempiin. Tuon tehtyään vain itsevarmasti askellettiin kohti tiskipöytää, napaten sieltä lasin sekä avaten hanan - odotellen hetken kylmää vettä kunnes lasi vietiin alle. Esmee antoi veden juosta niin kauan, kunnes sai juotua tarpeekseen ja alkaen täyttämään lasia uudestaan. Siten hänen ei tarvisi nähdä toisia taas hetkeen. / alotan nyt roolaileen dylanilla.  |
|
|
|
Post by wifix on Jan 16, 2016 15:18:07 GMT
- meen parin kaverin kaa ulos, tuun 9 aikaa  |
|
|
|
Post by pokemon on Jan 16, 2016 16:26:44 GMT
Dylan Elijah Jerome Bellamy tuijottaa kattoaan, miettien vain kaikkea. Ensimmäiseksi hänen olisi tehnyt mieli vain hakata Vince - miten helvetissä toinen edes pystyi mennä painamaan hänen naistaan? Se sai tummaverikön puristamaan nyrkkinsä kiinni, yrittäen rauhoittua. Tällä hetkellä hän haluaisi vain etsiä kyseisen vaaleverikön ja tehdä sen varmaksi, jotta toinen ei tulisi enään ikinä tekemään hänelle niin paskasti. Tai sitten tummaverikkö voisi tehdä Vincelle aivan saman - toki myös Georgiallekkin siinä samassa jos päättäisi painaa Esmeetä. Kuitenkaan Bellamy ei ehkä ollut niin paha ihminen, koska ei halunnut kenenkään tuntevan näin. Hän ei ikinä ollut tuntenut oloaan näin huonoksi, sekä vihaiseksi. Hänen olisi vain tehnyt mieli huutaa ja paiskoa kaikkea ympäriinsä. Mies venyttelee todella huonosti nukutun yön jälkeen väsyneenä. Hän oli joutunut pitämään koko yön hermojansa kurissa, jotta ei olisi mennyt tekemään mitään typerää. Tummaverikkö halusi tupakkia, jotta saisi itsensä kasaan. Dylan nousee sängyltään, vetäen collegehousut jalkaansa, peittäen treenatun yläkropan jollain t-paidalla. Mies lähtee huoneestaan suoraan ulos, katsomattakaan ympärilleen. Hän suunnisti terassille, napaten pyödältä tupakka-askinsa ja sytkänsä joiden kanssa menikin "viettämään" aikaansa pihalle, kylmään. Asteita ei ollut paljon, mutta tälläinen pienikin tuuli sai hänet hieman värisemään kylmyydestä. Tuhisten tummaverikkö vie syöpäkääryleen huuliensa väliin, tehden jonkinlaisen suojan jotta saisi sytkärillään sytytettyä sen. Onneksi sytkäri päätti toimia, joka sai pienen hymyn hänen kasvoilleen - vielä eilen oli vaikeuksia saada liekkiä pysymään paria sekuntia kauempaa. Toisaalta siitä voi syyttää varmaan alkoholijuomia joita oltiin nautittu vähän enemmänkin. Syöpäkääryleensä polteltuaan Dylan nakkaa sen hankeen, lähtien kohti sisätiloja. Jonkinlainen krapula hänellä oli, joten särkylääke olisi paikallaan. Ehkä hän löytäisi seuraakin, oikeastaan ainoa jolle hän puhuisi olisi Esmee - vaikka olisihan hän voinut ruveta draamakuningattareksi ja olla kyseiselle tummaveriköttärellekkin suuttunut, mutta olisi paljon helpomaa olla toisen kanssa sovussa. Yksi ihminen kenelle puhua ja sellainen, joka tietää miltä tuntuu. Keittiöön päästessään hän huomaa koko kolmikon täällä, joka saa miehen tummat kulmakarvat kohoamaan - tilassa oli nimittäin hyvinkin hiljaista, jos ei hanasta tulevaa veden lorinaa laskettu. Se saa miehen vain sisäisesti kohauttamaan olkapäitään, askeltaen tiskipyödän ääreen - Esmeen vierelle. Lohduttavasti hän vie kätensä toisen olkapäälle - ikäänkuin kertoen heidän olevan samalla puolella ja siitä ettei hän olisi toiselle laisinkaan vihainen. Siniset silmät kuitenkin eksyvät lyhyemmästä naisesta vierellään toisen mieheen, jota katsottiin ikään kuin uhaten. Dylan tunnettiin sellaisena ihmisenä, joka yleensä kostaisi. Silmä silmästä ja sillä tavoin, joten jos Vince olisi yhtään älykäs - toinen kyllä joutuisi tajuta asian. Georgiassakin hän käytti katseensa, enemmänkin vain hieman vihaisena. Toisella kädellään Bellamy alkaa kaivamaan kaappeja, jotta löytäisi ne särkylääkkeet. Ehkä hän hyvää hyvyyttään sekä ärsyttääkseen Vinceä antaisi Esmeellekkin särkylääkkeen, nimittäin toinen näytti itkeneen ja valvoneen aivan kiitettävästi.  |
|
|
|
Post by wifix on Jan 16, 2016 20:26:14 GMT
vincent "vince" theodore wallingford - kohoitti katseensa nopeasti pois käsistään, joita oli jäänyt taas katselemaan jo toviksi, ja siirtyi huoneeseen saapuneen Esmeen puoleen, vilkaisten ohimennen vieläkin oviaukossa seisovaa ystävätärtään ohimennen. Alahuultaan pienesti purren, vaaleaverikkö jäi hetkeksi katsomaan tiskipöydän ääressä seisovaa naista mitään sanomatta, miettien vain päänsä sisällä seuraavia eleitään. Hänellä ei ollut minkäänlaista tietoa, pitäisikö hänen jatkaa tuota jo hänenkin mielestään rasittavaksi menevää anteeksipyytelyä ja anelua, vai pysyä vain hiljaa niin kuin oli tehnyt tähänkin mennessä. Tosin hiljaa oltaessa, hän välttyisi sopivasti lisäriidoilta, joita tilanteeseen ei tarvittaisi, mutta kyllä hänen vielä jossakin vaiheessa pitäisi suunsa avata ja kohdata tosiasiat - vaikka sisimmässään hän vain toivoikin tämän kaiken olevan pelkkää pahaa unta. Ennen kuin Vince edes kerkesi sanomaan mitään, vaikka näin ei varmaan olisi edes tapahtunutkaan, siirtyi katse jo huoneeseen saapuvaan mieshenkilöön, ja mitä luultavammin "entiseen" parhaaseen ystäväänsä. Alahuuli napattiin nyt vielä entistä tiukemmin hampaidensa väliin, hänen seuratessaan tarkkaavaisesti hänen eleitään, sekä askelia kohti Esmeetä, johon herra sitten pysähtyikin hetkeksi. Eikä tuostakaan kulunut paria sekuntia kauempaa, kunnes miesten katseet viimeinkin kohtasivat, ja Dylanin katse jos jokin sai vaaleaveriköllä kylmänväreet kulkemaan pitkin selkärankaa alta aikayksikön. Mihin sotkuun hän olikaan itsensä saanut. Kohdattuaan viimeinkin Bellamyn katseen, päätyi herra nousemaan nopeasti jaloilleen, miettimättä paljoakaan seuraavia tapahtumia, ja kohdistaen jo ehkä hieman hermostuneen katseen tiskipöydän ääressä olevaan kaksikkoon. "Sanoin jo että olen pahoillani, eikö se jo helvetti riitä?" Vince valitti turhautuneena, kuljettaen toisen käsistään hiustensa läpi. Tottakai se ei riittänyt, sen hän itsekkin tiesi, ja oli jopa typerää kysyä sitä, mutta ei hän tiennyt mitä muutakaan enää tehdä. Hän teki typeriä päätöksiä, se jopa myönnettiinkin, mutta eikö nekin voitaisi vain jättää taakse, ja unohtaa koko sotku. Tehty mikä tehty, mutta eipähän ainakaan tapahdu uusiksi, ja sen hän pystyi lupaamaan.
|
|
|
|
Post by sini on Jan 16, 2016 21:25:27 GMT
Georgia seisoi hiljaa paikoillaan. Hän ei ollut sanonut mitään Vincelle vastaukseksi, eikä nyt Esmeen saavuttua, aikonutkaan sanoa mitään. Ties vaikka toinen suuttuisi hänelle aivan älyttömän paljon siintä, että juttelisi vielä Vincelle kaiken tämän jälkeen. Tämän takia nainen päätyikin olemaan aivan hiljaa, jotta ei aiheuttaisi minkäänlaista lisädraamaa. Olikin outoa nähdä nainen näin hiljaisena, sillä häntä kuvailtiin sanavalmiiksi ja muutenki ihmiseksi, joka ei missään tilanteessa ollut hiljaa. Nyt kuitenkin löytyi tilanne, jossa nainen ei saa mitään sanotuksi vaan ennemmim hän oli ahdistunut ja surullinen. Hän oli ollut tyhmä ja pilannut ystäviensä kanssa välit. Ihan vain vielä sen takia, että oli antanut haluilleen vallan. Nyt oli mahdollista, että suhde Dylanin kanssa olisi tämän jälkeen täysin olematon, eikä nainen tiennyt, miten voisi suhtautua siihen.
Eikä kauaakaan, kun kyseinen mies saapui paikalle, mutta nainen ei saannut sanaa suustaan. Hän päätyi vain katsomaan miehen tekemisiä sivusta hyvinkin surullisen oloisena ja ensimmäisen kerran elämässään nainem saattoi vannoa, että voisi alkaa itkemään hetkenä minä hyvänsä. Georgia ei tosiaankaan tiennyt, miten hänen olisi pitänyt suhtautua siihen, että Dylan näytti vähän kostomielessä huomioivan Esmeetä enemmän kuin ketään muuta koko huoneessa, kun yleensä se oli hän kenet mies olisi huomioinnut. Loppupeleissä hän ymmärsi, että mies mitä luultavammin vihaisi häntä, mutta tummaverikkö ei todellakaan halunnut, että Dylan päätyisi koston takia säätämään Esmeen kanssa. Naiselle riitti jo se, että mies vihaisi häntä. Enempää hän ei tarvinut. Alahuultaan nainen päätyi hellästi puremaan, vieden hiljaisena katseensa takaisin jalkoihinksa.
Sanaakaan sanomatta Banks päätyi kävelemään pois keittiöstä, suunnaten askeleensa kohti ylimääräistä makuuhuonetta, jossa oli viettänyt viime yön. Hän oli nukkunut todella huonosti. Pyörinyt monta tuntia sängyssä ja sen jälkeen nukkunut muutaman tunnin pätkittäin. Muutenkin oli outoa, että hän ei ollut nukkunut Dylanin vieressä. Tämä oli yksi niistä harvoista öistä, jolloin kaksikko ei nukkunut yhdessä. Se, jos jokin oli myös todella outoa. Nainen mietti edelleen tilannetta, päästen viimeinkin tyhjään makuuhuoneeseen, sulkien oven perässään. Suoraan sanottuna nainen ei halunnut muiden näkevän häntä itkemässä, sillä hän oli yleensä se, joka viimeisenä itki. Muutenkin hän näytti hyvin vähän tunteita muille, jonka takia tällä hetkellä oli parempi olla yksin. Kun hän oli tarpeelliset tunteensa päästänyt valloilleen niin sen jälkeen hän voisi jutella muille.
|
|
|
|
Post by pokemon on Jan 16, 2016 21:51:59 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez täyttää lasinsa loppuun, sulkien hanan sen jälkeen. Ennenkuin hän kuitenkaan ehti lähteä, tunsi hän jo jonkun käden olkapäällään - ilmeisestikkin Dylanin. Helpottunut, pieni hymy nousi tummaverikön kasvoille, ehkä hänellä olisi nyt ainakin yksi henkilö jolle puhua kun ei toinen vaikuttanut mitenkään vihaiselta. Mikä helpotus. Kyseisen tummaverikön tarjotessa buranaa hänelle, nainen hymähti ja otti sen käteensä sekä joi sen sitten veden kanssa alas hieman vaikean oloisesti. Hän vihasi ottaa mitään lääkkeitä, koska niitä oli niin vaikea saada alas. Tai ainakin hänen oli, ei muiden ollut. Nenäänsä nyrpistäen Esmee saikin kuin saikin nielaistua valkoisen pillerin naamaansa, avaten sitten kirkkaan siniset silmänsä. Hän voisi nyt taas eristäytyä omaan huoneeseensa - kauas Vincestä ja Georgiasta, vaikka se olikin enemmän lapsellista. Parasta olisi vain puhua asiat halki, mutta juuri nyt hän ei jaksaisi riidellä, hänen aivot eivät toimineet kunnolla huonojen yöunien jälkeen. Kuullessaan Vincen sanat Lopez käännähtää kannoillaan, vieden katseen toiseen jopa hieman epäuskoisena. Sanoiko mies todellakin noin? Sinisiä silmiään pyöräyttäen nainen puree alahuultaan, yrittäen olla ärsyttämättä itseään sekä vaaleaverikköä jolle hän vastaisi. Toinen oli päässyt jalkeille, eikä hänkään näyttänyt mitenkään erityisen pirteältä. " Sä varmaan itsekkin tajuat, että se ei nyt aivan riitä. " Esmee huokaisee, koska kuitenkin voisi kuvitella toisen mahdollisen ärsytyksen määrän, kun sai olla kokoajan pyytelemässä anteeksi ja sen sellaista. Mutta miten hän voisi luottaa toiseen? Mitä jos menisi taas pari kuukautta kunnes hänelle tulee tälläiset juorut vastaan ja ne osoittautuu todeksi? Alahuultaan hermostuksissaan puraisten tummaverikkö vie hetkeksi katseensa maahan, pörröttäen hieman sekaisia hiuksiaan. Lopezin kuopuksen katse kiinnittyy kuitenkin keittiöstä poistuvaan Georgiaan, jolloin hänen katse kiinnittyy Dylaniin, joka näyttää hieman kärsivältä - ei todellakaan ollut mukavaa nähdä rakastaan kärsivänä. Mutta itsehän toiset tilanteen oli aiheuttanut, mutta silti se tuntui sattuvan ilmeisesti heitä kaikkia jopa yhtä paljon." Ehkä sun pitäisi mennä.. " tummaverikkö katsahtaa ylöspäin, nyökäten Georgian perään - ehkä olisi parempi jos edes toiset yrittäisivät selvittää välejään.. Niin ja ehkä hän ja Vince myös aivan rauhassa. Se olisi kaikista järkevintä, mitä tässä tilanteessa voitaisiin tehdä, koska Esmeetä henkilökohtaisesti pelotti se jos hän löytäisi Vincen ja Dylanin tappelemasta jostain. Se olisi kauheinta mitä voisi enään tapahtua. Dylan Elijah Jerome Bellamy katselee nousevaa vaaleaverikköä, kohauttaen hieman kulmiaan. Ilmeisesti toinen jopa pääsi ylös, joten hänen "suunnitelmansa" taisi toimia erinomaisesti. Hän voisi vaikka vannoa, että joku päivä löytäisi itsensä vielä tappelemasta Vincen, parhaan kaverinsa kanssa. Eikä mitenkään leikkimielisesti vain aivan oikeasti, mikä alkoi kuulostamaan hölmöltä. Ei hän ikinä ollut ottanut toisen kanssa yhteen muuta kuin leikillä ja se sai hänet itsensäkkin jopa hämmentymään. Miten hän edes voisi jatkaa elämäänsä ilman parasta ystäväänsä, naistaan ja tietysti Esmeetä joka tuntui välillä pikkusiskolta hänelle. Alahuultaan purren mies katselee vain vaaleaverikköä, kuin odottaen toisen tekevän ensin jotain ratkaisevaa. Ei hän ehkä olisi parhaimmassa kunnossa nyt, mutta kyllä uskoi itseensä sen verran että joko saisi toiset hiljaiseksi sanomalla jotain fiksua - tai sitten tappelemalla. Bellamyn katse kuitenkin laskeutuu Esmeeseen, joka näyttää vaikeasti nielevänsä särkylääkettään. Mies itse vain pyörittelee päätään, kunnes ottaa sen suuhunsa, napaten lasin kaapista ja kaataen sinne myös vettä - saaden särkylääkkeen paljon helpommin alas kuin nainen hänen vierellään. " Aa, elikkä voinko mäkin nyt käydä painamas Esmeetä ja sanoa että oon pahoillani ja se on sulle sitten ok? " Dylan esittää mitä hurmaavimman hymynsä vaaleaverikölle, hän rakasti muiden ihmisten ärsyttämistä ja varsinkin sitä, kun sai jonkun aina todella helpolla hermostumaan. Aihe kylläkin oli aika vakava, että pienemmästäkin kyllä hermostuisi. Kuivia huuliaan nuolaisten mies päätyy laskemaan lasinsa takaisin tiskipyödälle. Siniset silmät kuitenkin osuvat keittiöstä lähtevään Georgiaan, kuullen melkein heti sen perään ystävättärensä sanat menemisestä naisystävänsä perään. Toisaalta hän voisi mennä, mutta nytkö hänen pitäisi ruveta pyytelemään anteeksi vaikka ei ollut itse tehnytkään mitään? Kuitenkin olisi ehkä helpompi vain sopia ensin kahdestaan, kunnes yrittäisi sopia kaikkien kanssa. Ei mies kylläkään varma ollut haluaisiko edes sopia kyseisen vaaleaverikön kanssa, joka oli mennyt painamaan hänen naistaan. Ehkä vielä jonain päivänä hän voisi antaa anteeksi, mutta luulisi että ei nyt vielä tänään ainakaan. " Mm.. No, pärjäätsä? " Dylan kysyy kun vie katseensa lyhyempään tummaverikköön, joka nyökyttelee vain. Siniset silmät eksyvät vielä haastaen Vincen puoleen, joka ohitetaan pöydän toiselta puolelta, kävellen kohti Georgian huonetta. Siihen ei kauaakaan mennyt, kun tummaverikkö koputtaa oveen - vetäen sen auki ja ottaen pari askelta sisälle. " Saanhan tulla?.. " mies päätyy kuitenkin kohteliaasti kysymään, vaikka ei se yleensä hänen tapoihinsa kuulunutkaan. |
|
|
|
Post by wifix on Jan 16, 2016 22:26:34 GMT
vincent "vince" theodore wallingford - mulkoili hetken mitään sanomatta parasta ystäväänsä, jonka luottamuksen hän oli mennyt jo rikkomaan pahemman kerran, koittaen nyt vain pidätellä itseään iskemästä nyrkkiä päin toisen kasvoja. Niin oudolta kuin se kuulostikin, ei kaksikko ollut koskaan tapellut, ei ainakaan väkivaltaa apuna käyttäen, mutta jos toinen ei juuri olisi paennut paikalta, olisi sekin varmasti tapahtunut pian - ja jos Vinceltä kysyttiin, tulisi se vielä tämän päivän aikana tapahtumaan, niin kireät välit kaksikolla tuntui olevan. Ehkä jopa hieman vihaisen oloinen mulkaisu kohdistettiin toisen perään, käsien painuessa nyrkkiin, jonka jälkeen katse palautettiin takaisin naisystäväänsä. Myönnettäköön, että vaaleaveriköllä ei ollut mitään syytä suuttua tuolla hetkellä kenellekkään, itse hän oli koko sopan aiheuttanut, ja näin tarkemmin ajateltuna, oli hän vastuussa kaikesta. Mutta tästäkin huolimatta, olivat miehen hermot valvotun yön jäljiltä todella kireällä, pienen krapulan painaessa vielä päälle, aivan kuin tästä vielä puuttuisikin jotakin. Pienesti huokaisten, herran vielä hetki sitten niin itsevarma ilme muuttui takaisin epätoivoiseksi, ehkä jopa hieman surullisen oloiseksi katseeksi, hänen kiinnittäessä katseensa paremmin naisystäväänsä. Varovaisesti hän osittain istuutui ruokapöydän reunalle, hieraisten toisella kädellään niskaansa pariin otteeseen - tämän hän teki aina, kun ei keksitty mitään sanottavaa. Tarkemmin sanottuna, kyseinen ele oli ollut miehellä käytössä jo vuodet, ja se oli jäänyt hänelle jo yläaste-ajoilta. Käden kuitenkin pian laskeuduttua takaisin reidelleen, ei hän vieläkään irroittanut katsettaan Esmeestä, joka tämäkin luultavasti menetti luottamuksensa miestä kohden samalla tavoin kuin Dylan, mutta eipä hän ole toisia syyttelemään. Sitä saa mitä tilaa, vai miten nyt menikään. "Olen pahoillani", Wallingford päätyi mumisemaan hiljaiseen äänensävyyn, niin että vain huoneessa hänen kanssaan oleva naishenkilö hänet kuulisi. Hän todella tarkoitti sanojaan, ja harvoin kyseisiä sanoja tulikaan käytetyksi. "Mä tiedän että tein helvetinmoisen virheen, enkä voi oikeesti sanoin kuvailla kuinka paljon kadun sitä", vaaleaverikkö jatkoi kulmat kurtistuen alaspäin, puristaen varovaisesti valkoisen, löysähkön pitkähihaisensa helmaa nyrkissään.
|
|
