Post by grandepooh on Jan 10, 2016 12:42:30 GMT
Hirka juoksee. Hirka kuuntelee. Hirka kompastelee, mutta ei se mitään, jos vain mekko ei mene pilalle. Hirka vihaa, pitää vihan sisällään. Hirka huutaa, ei kyennyt pysymään hiljaa. Kangas repeää väärästä kohdasta ja paljastaa liian paljon ihoa, eikä sille voi mitään. Pojat nauravat vain asioille, jotka sattuvat. Isä tulisi pian ja nostaisi hänet syliinsä, koska hän ei pystynyt enää kävelemään, nilkkoihin sattuu.
Tapahtumien kirjo on heittänyt Hirkan ulos elämästään, vieraan ihmisen kotiin. Rime kyllä kuuntelisi, mutta hän ei enää ole mukana. Hirkalla ei ollut perhettä, jonka kanssa hän voisi käpertyä takkatulen äärelle, eikä olkapäätä, jota vasten itkeä. Korpit huutavat pään yläpuolella, ja olo on niin yksinäinen, vaikka suurin voima odottaa oven ulkopuolella. Isä tuli kyllä, nosti hänet suureen syliinsä, vaikka se ei tuntunut enää turvalliselta. Hirka janoaa samanlaisuutta, mutta sitä ei hänelle suoda. Ehkä eri maailmassa hänestä olisi tullut erilainen, kaunis muiden silmissä.
Rime suojelee. Rime kuuntelee. Rime ei kestä enempää, hänen on pakko päästä pois täältä. Pakko päästä Hirkan luokse, mutta hän oli jo poissa Hirkan elämästä. Kunpa hän olisi syntynyt eri perheeseen, ei siihen, joka on täynnä odotuksia jo ennen syntymää. Pelkästään ajatus neuvostosta saa veren kiehumaan hänen päässään. Vielä vähän aikaa ja hänet on päästetty pois tästä kamalasta paikasta.
Hän oli luullut pääsevänsä parempaan paikkaan, jossa ei arvosteltaisi ja odotettaisi liikoja. Häneltä odotettiin aina liikoja. Rime odotti ulkona rangaistuksen alkamista peloissaan, vihaisena, kylmissään ja tuntien itsensä niin pieneksi, että pelkäsi jopa mahdin kadottaneen hänet. Yksinäinen korppi lensi Rimen pään yläpuolella lohduttaen mieltä. Hiljainen ajatus hiipi mieleen: 'Ne odottavat sinua'. Pakokauhu valtasi Rimen koko ruumiin pakottaen sen menemään kyykyyn maahan ja käpertymään märälle maalle odottamaan kuolemaa.
Otin tähän Odininlapsi- kirjan henkilöitä ja mieltä. Luovuus iski niin oli nyt pakko tehä pieni tarina.
Toivottavasti tykkäsitte.
Tapahtumien kirjo on heittänyt Hirkan ulos elämästään, vieraan ihmisen kotiin. Rime kyllä kuuntelisi, mutta hän ei enää ole mukana. Hirkalla ei ollut perhettä, jonka kanssa hän voisi käpertyä takkatulen äärelle, eikä olkapäätä, jota vasten itkeä. Korpit huutavat pään yläpuolella, ja olo on niin yksinäinen, vaikka suurin voima odottaa oven ulkopuolella. Isä tuli kyllä, nosti hänet suureen syliinsä, vaikka se ei tuntunut enää turvalliselta. Hirka janoaa samanlaisuutta, mutta sitä ei hänelle suoda. Ehkä eri maailmassa hänestä olisi tullut erilainen, kaunis muiden silmissä.
Rime suojelee. Rime kuuntelee. Rime ei kestä enempää, hänen on pakko päästä pois täältä. Pakko päästä Hirkan luokse, mutta hän oli jo poissa Hirkan elämästä. Kunpa hän olisi syntynyt eri perheeseen, ei siihen, joka on täynnä odotuksia jo ennen syntymää. Pelkästään ajatus neuvostosta saa veren kiehumaan hänen päässään. Vielä vähän aikaa ja hänet on päästetty pois tästä kamalasta paikasta.
Hän oli luullut pääsevänsä parempaan paikkaan, jossa ei arvosteltaisi ja odotettaisi liikoja. Häneltä odotettiin aina liikoja. Rime odotti ulkona rangaistuksen alkamista peloissaan, vihaisena, kylmissään ja tuntien itsensä niin pieneksi, että pelkäsi jopa mahdin kadottaneen hänet. Yksinäinen korppi lensi Rimen pään yläpuolella lohduttaen mieltä. Hiljainen ajatus hiipi mieleen: 'Ne odottavat sinua'. Pakokauhu valtasi Rimen koko ruumiin pakottaen sen menemään kyykyyn maahan ja käpertymään märälle maalle odottamaan kuolemaa.
Otin tähän Odininlapsi- kirjan henkilöitä ja mieltä. Luovuus iski niin oli nyt pakko tehä pieni tarina.
Toivottavasti tykkäsitte.
