|
|
Post by wifix on Jan 26, 2016 19:24:50 GMT
- hmh mietin tässä vain, että kun _todella_ moni roolija on aikalailla epäaktiivinen, niin pitääkös nyt odoittaa että kaikki pääsee lähtölaskentaan mukaan vai..? :'D tuota minäkin mietin - tekis nii kovasti mieli laittaa vaan vincent juokseen tuonne pää kolmantena jalkana |
|
|
|
Post by obrien on Jan 26, 2016 19:32:27 GMT
- tekis nii kovasti mieli laittaa vaan vincent juokseen tuonne pää kolmantena jalkana no laita vaan mäki roolaan aamulla jotai ja laitan forestin tappamaa ainaki yhden tribuutin |
|
|
|
Post by wifix on Jan 26, 2016 19:50:21 GMT
- tekis nii kovasti mieli laittaa vaan vincent juokseen tuonne pää kolmantena jalkana no laita vaan mäki roolaan aamulla jotai ja laitan forestin tappamaa ainaki yhden tribuutin - roolailen huomenna koulun jälkeen, nyt oon liian väsynyt ja siinä vois mennä turhankin kauan kun menin tänään laitatuttaan vuoden tauon jälkeen kynnet, en oikein osaa vielä kirjoittaa näillä sujuvasti :'DDD |
|
|
|
Post by Hermeliini on Jan 26, 2016 20:00:09 GMT
| Sorii, en huomannut tän alkua, roolin kuitenkin pian
|
|
|
|
Post by Hermeliini on Jan 26, 2016 20:09:50 GMT
Maddie Alex Salter katseli stailistiaan, joka näytti hermostuneelta. Nuori naisenalku itse ei kokenut itseään mitenkään jännittyneeksi tai hermostuneeksi. Oikeastaan hän ei edes ollut varma mitä tunsi. 15-vuotiaasta oli tullut tribuutti ihan perinteisellä arvonnalla. Hän oli vielä ennen arvontaa toivonut, ettei hänen 13-vuotista pikkuveljeään valittaisi, koska hän oli vielä niin nuori, ja pojalla oli syntymästään saakka ollut heikot luut, jotka murtuivat helposti. Veli ei varmastikaan olisi pärjännyt nälkäpelissä. Maddie palasi tosimaailmaan, kun putkilo liikahti ja lähti kuljettamaan häntä ylöspäin, kohti lähtölaskentaa. Tyttö heilautti kättään hyvästiksi stailistilleen ja nosti leukaansa pystyyn. Nyt brunette alkoi tuntemaan olonsa melko itsevarmaksi. Samalla silmäyksellä kun hän näki runsaudensarven, hän oli päättänyt mitä ottaisi. Nyt hänen nopeista jaloistaan olisi toivottavasti hyötyä! | Pahoittelen tönkköyttä ja lyhyyttä. En ole roolinut ihmisillä viime kevään jälkeen xd / kohta Zoeyn rooli, laitan eri viestiin Attachments:
|
|
|
|
Post by Hermeliini on Jan 26, 2016 20:19:48 GMT
Zoey Sandy Downhill tärisi pelosta, kun putkilo nousi. Sekunnit kuluivat, ja lähtölaskenta tulisi pian. Oranssitukkaista nuorta tyttöä hirvitti jo runsaudensarven verilöyly. Hän toivoi, jotta selviäisi edes siitä hengissä, jotta hänen vanhempansa voisivat olla edes jollakin tavalla ylpeitä hänestä - ainoasta lapsestaan. Zoey katseli vastassaan olevia tribuutteja. Jotkut vaikuttivat hyvinkin vahvoilta, ja jotkut eivät niinkään. Nuori tyttö ei kuitenkaan pystyisi tappamaan ketään, hänen omatuntonsa ei kestäisi mitenkään sitä. Hän huomasi myös, että alle viidentoista vuoden ikäisiä tribuutteja ei ollut paljoa, suurin osa oli noin 17-vuotiaita, jotkut jopa vanhempia. | lyhyys ;__; Tälle "liittolaista", kuka pettäisi tän? Attachments:
|
|
|
|
Post by obrien on Jan 27, 2016 10:49:47 GMT
» ohhoh forest vois julmana ammattilaisena liittoutua
|
|
|
|
Post by wifix on Jan 27, 2016 13:11:49 GMT
» ohhoh forest vois julmana ammattilaisena liittoutua - mullakin tuli heti forest mieleen :'DD |
|
|
|
Post by wifix on Jan 27, 2016 13:36:19 GMT
vincent theodore wallingford - painoi silmänsä tiukasti kiinni, vetäen vielä syvään henkeä, ennen kuin lähtölaskenta loppuisi. Äänet alkoivat hiljalleen kantautua miehen korviin vain vaimeana huminana, jonka lävitse pystyttiin jollakin tapaa kuulemaan kuinka lähtölaskenta oli pian enää paria sekuntia vaille suoritettu. Pian hän saisi vain ottaa jalat alleen, sekä suoraan sanoen juosta henkensä edestä, niin kuin jokainen muukin tribuuteista luultavasti tulisi tekemään, yrityksenä haalia itselleen parhaimmat palat, joiden avulla selvitä mahdollisesti pelin loppuun asti. Viimeiset viisi sekuntia olivat käsillä, kunnes perheensä nuorin päätyi viimeinkin kääntämään katseensa vielä viimeistä kertaa muihin tribuutteihin - erityisesti kuitenkin huomiota kohdistettiin Forestiin, sekä kahdeksannen vyöhykkeen tyttöön, jolle luotiin jotenkin empaattinen katse vielä viimeisellä sekunnilla. Ja samassa se tapahtui. Kongin ääni oli hetken aikaa kaikki, mitä Vincent pystyi kuulemaan, ja hetkessä nuori olikin jo juoksemassa pää kolmantena jalkana kohti runsaudensarvea, katseen pysyessä tiukasti kirveessä, sekä parissa veitsessä jotka lepäsivät maassa laukun vierellä. Hänen hengityksensä muuttui hetkessä raskaaksi, mahdollisen hermostuneisuuden, sekä nopeiden askeleiden saattelemana, saaden jo pari hikipisaraa valahtamaan pojan otsalle silkasta pelosta. Normaalisti juokseminen ei olisi hänelle mitään muuta kuin lasten leikkiä, mutta nyt se tuntui huomattavasti rankemmalta, ottaen tilanteen huomioon. Jokainen askel, joka littasi hieman vihreää ruohoa hänen jalkojensa alle tuntui raskaammalta. Jokainen hengenveto, tuntui kuin vetäisi puhdasta myrkkyä keuhkoihinsa. Puhumattakaan ympäriltään kuuluvista juoksuaskelista, jotka saivat kahdennentoista vyöhykkeen miestribuutin vain kiristämään tahtiaan entisestään. Hieman jo helpottuneen oloinen hengähdys pääsi hänen huuliltaan, saavuttaessaan viimeinkin runsaudensarven, jolta päädyttiin vain nopeasti nappaamaan joitakin asioita, joita lähistöllä sattui olemaan. Puukko, sekä kirves nyt tietenkin sattuivat mukaan, mutta niiden lisäksi olalle vedettiin pätkä köyttä, sekä kirkkaanoranssi laukku, ja siitä se juoksumatka sitten jo jatkuikin. Taakseen katsomatta, Vincent lähti nyt vain vikkelämmin paikalta pois, tietäen täysin hyvin pelinsä olevan mahdollisesti lähellä loppua, jos nyt hidastaisi vauhtiaan ollenkaan. Puukosta, sekä kirveestä tiukasti kiinni pitäen, hän antoi askeleidensa kuljettaa hänet nopeasti pois aukiolta, tarkemmin sanottuna kohti itää, sekä tiheitä metsiä. Matka kuitenkin tyssäsi jo aukion laidalle, heti metsän rajalle, jossa hän päätyi vain kevyesti loikkaamaan suurehkon kiven taakse seurailemaan tilannetta hetkeksi - mitä nyt nälkäpelejä ennen oli katsellut, valtaosa ihmisistä kuoli heti alussa. - lol oli pakko jatkaa :'D Attachments:
|
|
|
|
Post by karkkki on Jan 27, 2016 14:22:05 GMT
sori en oo kerenny roolii, mutta NYT roolin xd
|
|
|
|
Post by karkkki on Jan 27, 2016 15:17:37 GMT
ROSE CECILIA JONES ♣
Tummaverikkö katsoi tummanvihreillä silmillään peloissaan stailistia, joka oli todella pitkä nainen ja tällä kertaa punaisella asukokonaisuudella. Naisenalku huokaisi syvään vielä kerran ja astui putkilon alustalle, joka nostaisi tuon runsaudensarven eteen. Nutturapää korjasi hiussortuvan korvan taakse, mutta se ei hyödyttänyt yhtään, vaan laskeutui takaisin samalle paikalle. Putkilon ovet alkoivat sulkeutumaan ja Rose hymähti epäilevästi stailistilleen viimeisen kerran. Stailisti heilutti hyvästiksi pirteänä ja leveästi hymyillen. Putkilon nousiessa seitsemäntoistavuotias tuhahti ylipirteälle stailistilleen. Onneksi hänen ei tarvinnut nähdä enää ehkä, koska hän kuitenkin saisi surmansa aikakin pian. Kuopuksen toinen isoveljensä oli saanut surmansa nälkäpelissä suuressa piirityksessä kolmantena päivänä. Toinen isoveli taas oli ollut niin onnekas, ettei ole joutunut nälkäpeliin eikä joutuisikaan yli-iän takia. Naisenalku oli ollut epäonnekas ja joutunut nälkäpeliin, eikä päässyt helpolla isoveljensä tavalla. Cecilia toiselta nimeltään veti raikasta ilmaa hengeensä huipulla ja sulki hetkeksi silmät. Kyl sä selviit, nutturapää mutisi niin hiljaa, ettei varmastikkaan edes viereiset tribuutit kuulleet. Tummaverikkö avasi vihertävät silmänsä ja hengitti syvään. Rose vilkuili muita tribuutteja ja näki myös hieman vanhempien joukossa nuoria. Vyöhykkeen 11 tyttö alkoi keskittymään lähtölaskentaan hieman enemmän ja tajusi sen olevan jo kymmenessä. Pulssi alkoi nousemaan ja mielessä pyöri liikaa ajatuksia. Laiheliiniksi kutsuttu pelkäsi astuvansa liian aikaisin ja kone alkoisi repimään häntä. Sitä tuo ei haluaisi missään nimessä. Kuului hirveä pamaus ja Jones loikkasi juoksemaan kohti runsaudensarvea. Kuopus ei edes tiennyt mitä nappaisi mukaan ja alkoi hermostumaan enemmän sekä vielä enemmän. Rose näki lähellä jousipyssyn ja kolme nuolta napaten sen samalla olalleen. Vieressä oli holkkeja ja vesipulloja. Cecilia toiselta nimeltään nappasi yhden holkin ja vesipullon - tietämättä oliko se täynnä vai tyhjä. Naisenalku lähti juoksemaan kuin aropupu verilöylyn keskeltä ja lähti juoksemaan länteä kohti
// sori ku kesti, ku oli vähä muutakin tekemisii
|
|
|
|
Post by Hermeliini on Jan 27, 2016 17:37:22 GMT
Maddie Alex Salter ampaisi nopeaan juoksuun, kun lähtölaskenta oli alkanut. Hän tiesi tarkalleen mitä halusi runsaudensarvelta. Nuori naisenalku nappasi syliinsä jousipyssyn ja 10 nuolta, heitti suuren repun selkäänsä, ja haali vielä nopeasti käsiinsä vihreän makuupussin ja täyden vesipullon. Tavarat saatuaan tyttö juoksi itään, kohti metsää, niin nopeasti kuin jaloistaan ikinä pääsi, jotta selviäisi alun verilöylystä kohtuullisen turvallisesti. Hän toivoi saavansa luotettavan liittolaisen. Heti kun Maddie astui metsään, hänet ympäröi erilaiset puut ja metsän vihreys. Tribuutti pysähtyi hetkeksi, tunkeakseen irtotavaransa suureen reppuun, kiskoen sen sitten takaisin selkäänsä, ja asettaen jousipyssyn jousineen toiselle olalleen. Sitten hän alkoi etsiä sopivaa piilopaikkaa, jossa voisi tutkia reppunsa sisällön. | Liittolaisia Maddielle? Attachments:
|
|
|
|
Post by marakatti on Jan 27, 2016 20:39:43 GMT
wää alan kirjottamaan roolia!! ja lairista saa liittolaisen :--)
|
|
|
|
Post by marakatti on Jan 27, 2016 22:21:22 GMT
Viimeinen kosketus katosi Lair Jolie Foxin leuan alta, kun pitkä, miespuolinen stylisti veti kätensä syrjään. Manuel näytti palavasti siltä, että olisi halunnut rutistaa Lairin vielä viimeiseen syleilyyn, ennen lopullista koitosta. Mutta se oli jo myöhäistä, sillä läpikuultava putkilo sulkeutui, ja lähti humisten nostamaan 17- vuotiasta tribuuttia ylös päin. Lair näki vielä, kuinka Manuel vei vasemman käden etusormen ja peukalon huulten hymykuopille. Niin, hymy. Lair sai muodostettua huulilleen pienen kaaren, ennen kuin stylisti katosi kokonaan näköpiiristä. Lairin sormet alkoivat hermostuksissaan näpertää takin hihoja. Elovena tyttö, kuten hän oli saanut lempinimekseen, oli miettinyt viime päivät päänsä puhki erilaisia vaihtoetoja. Minne hänen pitisi mennä? Mitä hän olisi valmis tekemään selvitäkseen hengissä? Edellisenäpäivänä Lair oli pitänyt koko ajan liikettä yllä, että saisi nukutuksi yöllä, sillä väsymys ei olisi ainakaan etu taistelukentällä, jota Nälkäpeliksi kutsuttiin. Nuori Fox ei tiennyt, mitä hänen pitäisi ajatella. Ensimmäinen asia, joka hänellä tuli mieleen, oli perhe. Kaksi pellavapäistä pikkusisarta, ja vanhemmat jotka eivät nähneet hänellä olevan tulevaisuutta. Mutta kuinka he voisivatkaan, kun Lair oli kasvanut keskellä maissipeltoa. Raikas ilma purskahti tytön keuhkoihin, kun hän saavutti maanpinnan. Lair katsoi alas, ja näki 23 paria jalkoja. Kaikki seisoivat ryhdikkäästi paikoillaan hievahtamattakaan. Toisaalta, jos joku ottaisi harha-askeleen kentälle ennen aikojaan, hän räjähtäisi kappaleiksi. Lair nosti katseensa ylös tribuuttien kasvoihin, samalla lähtölaskennan alkaessa. Muutamama poika vaikutti hyvinkin itsevarmalta, he olisivat takuulla niitä jotka jäisivät osallisiksi alussa tapahtuvaan, kuuluisaan verilöylyyn. 49. Arviolta noin 13- vuotiailla lapsilla oli kasvoillaan mitä tyhjin ilme. Lairin kävi todella sääliksi heitä. Toivottavasti he kohtaisivat loppunsa mahdollisimman kivuttomasti, jonkun pitäessä kädestä kiinni. 32. Katse kiersi koko alueen nurmikentän, jonne oli ripoteltu sinne tänne reppuja tai yksittäisiä tarvikkeita. Kaiken järjen mukaan, mitä lähempänä ne olivat itse tavaravuorta, sitä arvokkaampia ne olivat. Lairilla ei ollut varsinaista suunnitelmaa tavaroiden suhteen, hän ottaisi mukaansa mitä vastaan tuli. Teräaselle olisi monta käyttötarkoitusta. 10. Nopeat jalat olivat kaiken a ja o. Jos hän ei olisi tarpeeksi nopea, pakosuunnitelma oli turhaa. 4. Miksei hän ottaisi vain pari askelta eteenpäin, niin kaikki olisi ohi hetkessä. Ei tarvitsisi kohdata kuolemaa toisen kädestä. Oitis kongin kolahtaessa Lair oli jo monen juoksuaskeleen päässä aloituspaikaltaan. Adrenaliini ryöppysi kehossa, kun hän viiletti muutaman hitaamman oloisen tribuutin ohitse silmät pyörien täyttä häkkärää. Jalat kantoivat hänet pyramidin juurelle, josta hän nappasi käteensä maastokuvioisen repun. Ei enempää, kun ensimmäinen tribuutti saisi aseen käteensä, joku kuolisi. Lair ei aikonut olla se uhri. Fox loikki kuin kettu konsanaan laitamille päin, kun ensimmäinen karjaisu jäi tinnittämään hänen päähänsä. Yrittäessään heittää reppua selkäänsä, jotta juokseminen helpottuisi kompastui hän kaaressa maahan. Paniikki iski jokaiseen raajaan ja hän kompuroi hätäisesti ylös. Lair vilkaisi taakseen, ja huomasi ettei ollut kaatunut vain omaa kömpelyyttään vaan oli kompastunut johonkin. Hänen jaloissaan oli mitä ilmeisimmin veitsisetti. Lair näki myös muutakin, kuten takana riehuvan ihmismassan, ja häntä kohti juoksevan kikkarapäisen tytön. Tuolla vyöhykkeen kymmenen tribuutilla oli kädessään veitsi, eikä Lairin tarvinnut jäädä arvuuttelemaan mitä tuo sillä aikoi tehdä. Vaaleat, taakse letitetyt hikset jo sotkuisina viljelyalueelta kotoisin oleva tribuutti pomppasi ylös ja ampaisi juoksuun. Taakseen enää katsomatta Lair yritti juosta kiemurrellen, mikäli tyttö yrittäisi heittää häntä terällä täytyisi olla hyvin tarkkana. Ennen pusikkoon hyppäämistä Lair kumartui poimimaan pullon, joka oli kuitenkin kaikeksi harmiksi tyhjä. Mutta pensaaseen hän ei todellakana aikonut jäädä, vaan jatkoi juoksuaan jo hieman vaikeakulkuisemmassa ympäristössä. Kun nuori Fox oli varma ettei häntä enää seurattaisi, pysähtyi hän paksurunkoisen puun taakse, ja tipahti polvilleen. Ennen kuin Lair sai edes hengityksensä tasaantumaan, hän alkoi sulloa nappaamiaan irtotavaroita keskikokoiseen reppuun. Vielä ei ollut oikea aika tutkailla saalista, vaan täytyisi etsiä vettä. Mieluiten jostain hyvin kaukaa.  (oho tuossa ei nyt tainnu tulla ilmi, mutta lair siis otti mukaansa sen veitsisetin :DD) |
|
|
|
Post by karkkki on Jan 29, 2016 13:17:24 GMT
THOMAS NICK COOPER ♣ Mies seisoi alustallaan katsoen alaspäin nurmikolle ja hengitti syvään - sisään ja ulos. Hetken rauhottelun jälkeen tummaverikkö nosti katseensa itsevarmasti kohti runsaudensarvea. Vaikka ulkoapäin ei näkynyt, Thomas oli hermostunut pelistä. Kahdeksantoistavuotias alkoi tutkimaan katseellaan, jotenkin hopeista runsaudensarvea. Runsaudensarvi kiilsi aurikoa vasten sokaisten melkein jotkut - jotka kääntäisivat katseensa hopeiseen kehikkoon. Esikoinen ei halunnut ottaa riskiä, vaan aikoi ottaa nopeasti jotain pientä laidoilta. Vaikka hän kyllä selviäisi hakemaan parempiakin asioita. Cooper ajatteli jotain liittolaista, jos joku olisi nyt kiinnostunut hänestä liittolaiseksi. Laskijan ääni alkoi kaikumaan miehenalun päässä ja tuo ravisteli nopeasti - hellästi - päätään. Tummaverikkö keskittyi enemmän numeroihin ja valmistautui juoksuun. Hetken kuluttua kuului pamaus ja kahdeksantoistavuotias ryntäsi kohti runsaudensarvea. Vyöhykkeen 5 mies nappasi kirkkaanoranssin laukun, puukon ja makuupussin. Esikoinen meinasi lähteä juoksemaan pois, kun joku melkein huitaisi tätä reiteen. Cooper löi tuota takaisin puukolla ja osui tämän jalkaan. Jonkun vyöhykkeen mies kaatui maahan ja joku löi tuota kirveellä. Thomas lähti juoksemaan pois runsaudensarvelta.
|
|
