|
|
Post by nea on Dec 29, 2015 0:40:26 GMT
/ no mut another problem ku en tiiä tulisinko miehel vai naisel XDD  lol tuu dudel  ne on aina iha sika hyvännäkösii |
|
|
|
Post by wifix on Dec 29, 2015 0:49:23 GMT
damon charles falkov - kuunteli hetken ehkä jo hieman rauhoittuneena poikaystävänsä puheita, kulmakarvojensa painuessa hetki hetkeltä alemmas. Hän ei enää juurikaan tiennyt kuinka tunsi tuolla kyseisellä hetkellä. Hänen teki mieli itkeä, sekä samanaikaisesti vain hakata joku päiviltä. Hänen teki mieli nauraa ilosta päästyään viimein poikaystävänsä luokse, samalla olisi hänen tehnyt mieli vain huutaa kaikki sisälleen keräytynyt viha ulos. Kaikki tuntui aivan liian monimutkaiselta hänen aivoilleen, varsinkin tuolla hetkellä. Kaikki tuntui aivan liian vaikealta, ja mitä ikinä hän päätyisi tuossa tilanteessa tekemään, pitäisi hänen silti tehdä jotakin vasten omaa tahtoaan. Hän voisi vain kävellä selkä suorana tämän kuulemma niin suuren miehen luokse, joka oli tehnyt suuren virheen ryppyillessään hänen poikaystävälleen, ja näyttää toiselle maan merkit - jolloin joutuisi hän mitä ilmeisimmin uudestaan eristyksiin ja eroon rakkaastaan. Tai, hän voisi viimeinkin vain rauhoittua, ja vetää syvään henkeä, mutta tällöin pitäisi hänen antaa kyseisen miehen olla, ja ikään kuin antaa koko asian vain lipua silmiensä ohitse kuin mitään ei olisi tapahtunut. "Helvetti Lucas, se satutti sua", Falkov huokaisi nyt jo epätoivoisen kuuloisena, katsoen poikaa syvälle silmiin kulmakarvat alemmas painuneina. Hän ei todellakaan nauttinut kaikesta tuosta tiedosta, jonka oli juuri saanut kuulla, ja sisimmässään jopa toivoi, ettei olisi koskaan saanut tietää koko asiasta. Mutta sitten taas, mikä helvetin poikaystävä se sellainen olisi, joka ei haluaisi tietää toisen tunteista vain jotta itse ei tuntisi pahoin. Hän todella halusi olla toisen tukena aina kuin vain mahdollista, vaikka se välillä alkoikin olla todella vaikeaa, sekä turhauttavaa. Joskus sitä ei vain yksinkertaisesti meinannut jaksaa, eivätkä hermot meinanneet kestää millään kaikkea tuota stressiä - mutta sitten taas, mitä sitä ei tekisikään rakkaimpansa puolesta. "En halua, että suhun sattuu", Falkov sopersi vielä hiljaa, kietoessaan nyt omatkin kätensä varovaisesti päätä lyhyemmän poikaystävänsä ympärille, suukoittaen tuota varovaisesti ohimolle. Olivat pienet pusut sekä suukot sitten kuinka ällöttäviä tahansa, ei hän enää vain voinut vastustaa niiden jakelemista, tiedostaessaan kuinka paljon toinen niistä osasi tiettyinä hetkinä pitää. Ja hymy Lucasin huulilla, oli kaikki mitä hän toivoi, ja sen eteen oltiin taisteltukin monia kertoja. - töks 
|
|
|
|
Post by swinchester on Dec 29, 2015 0:53:51 GMT
♂ - riordan levi wilcox - 18, 8. tammikuuta - bi - lukuisat tuhopoltot - sani - vanhemmat jenkkejä, syntyny ausseissa ja siks aksentti ja täni ja idkk yff tää näyttää kauheen babyfacelt mut en nyt tähä hätää löytäny kauheesti parempaa  ((( pitää ettiä ku kaikki mun vanhat pelauskuvat katos ku vanha kone meni rikki ♥  tai sit tää apua en osaa päättäää!1111 |
|
|
|
Post by wifix on Dec 29, 2015 1:04:05 GMT
♂ - riordan levi wilcox - 18, 8. tammikuuta - bi - lukuista tuhopoltot - sani - vanhemmat jenkkejä, syntyny ausseissa ja siks aksentti ja täni ja idkk yff tää näyttää kauheen babyfacelt mut en nyt tähä hätää löytäny kauheesti parempaa ((( pitää ettiä ku kaikki mun vanhat pelauskuvat katos ku vanha kone meni rikki ♥ tai sit tää apua en osaa päättäää!1111 ota alempi 8)) ja juuu mukana! |
|
|
|
Post by pokemon on Dec 29, 2015 1:11:08 GMT
Dylan Elijah Jerome Lopez kävelee käytävällä, yrittäen etsiä vaaleatukkaista naista - tarkemmin sanottuna siskoaan. Hän vihasi olla vankilassa yksin, vaikka periaatteessa niin ei voisi väittää kun ihmisiä tuntui olevan joka puolella. Kuitenkaan tummaverikkö ei ollut itse vaivautunut ystävystymään kenenkään kanssa, enään. Hän oli nimittäin saanut monista oikeastaan tappelukavereitaan ja päästy jo pari kertaa tutustumaan eristysselliin, joka oli täyttä helvettiä. Miehenalku ei enää ikinä haluaisi sinne, mutta valitettavasti järjesti itselleen liian monesti hankaluuksia niin mitä muuta siitä olisikaan voinut olettaa. " Perkele.. " Lopezin esikoinen päätyy murahtamaan, kun lopettaa epätoivoisen yrityksensä siskonsa löytämisestä. Ei toista tultaisi käytävältä löytämään - oli seitsemäntoista kesäinen jo niin monta kertaa kaikki ihmiset käynyt katseellaan läpi. Se ehkä jo alkoi ahdistamaan hieman heitäkin, mutta suoraan sanottuna Dylania ei nyt juuri jaksanut kiinnostaa ihmisten mielipide hänen vahtaamisestaan - luultavasti toiset olivat kokeneet paljon pahempaakin elämässään. Tummaverikkö pörröttää hiuksiaan, kun asettelee kätensä vaaleanharmeiden collegehousujensa taskuihin. Ehkä hän vain menisi suoraan nukkumaan, vaikka yöllä nukkuminen vaikeutui. Vankila oli perseestä ja välillä miehen olisi tehnyt mieli vain paeta täältä, vaikka se ei tulisi ikimaailmassa onnistumaan. Ajatuksistaan hätkähtaen Lopez siirtää katseensa taaksensa, josta hän oli oman nimensä kuullut. Pieni hämmennys valtaa hänet, kun sinisilmä huomaa takanaan Natalien - jonka kanssa hän vissiin taisi yllättäenkin tapella viimeksi. Tai eihän hän voinut naisia lyödä egonsa tähden, joutunut vain piikittelemään toista sanoillaan. Ne onneksi saivat kylläkin toisen välillä hiljaiseksi. " Meinaatko taas hommata itselles ongelmia tulemalla mun työ? " Dylan päätyy vastaamaan tökerösti, koska aika usein vartijat ottivat toisen hänen kimpustaan pois joten luultavasti nainen oli edes jonkinmoisissa ongelmissa. Miehenalun mielestä olisi oikeutettua pistää Natalie, vaikka edes pariksi tunniksi eristykseen - niin toinenkin huomaisi millaista sielä olisi. Tai niin olisihan toinen voinut jo sielä käydäkkin tutustumassa.  |
|
|
|
Post by pokemon on Dec 29, 2015 1:12:09 GMT
oioi, löysin esmeelle hyvän kuvan. vihdoin.  |
|
|
|
Post by swinchester on Dec 29, 2015 1:28:04 GMT
/ XDDD apua löysin viel tällee nopee pari hyvää ehhee  tai tää   tai tää UGHHH vihaan kuvan valkkaamist ok nää on viel vikat vaihtoehdot XD |
|
|
|
Post by wifix on Dec 29, 2015 1:29:15 GMT
/ XDDD apua löysin viel tällee nopee pari hyvää ehhee tai tää tai tää UGHHH vihaan kuvan valkkaamist ok nää on viel vikat vaihtoehdot XD oih tuo vika on ihanan lihaksikas |
|
|
|
Post by nea on Dec 29, 2015 2:03:18 GMT
lucas jacques deveaux - halusi vain kovettaa toisen päähän tiedon siitä, että hän oli kunnossa juuri nyt, juuri tällä sekunnilla. Ainakin joksen. Ei ehkä laskettu kaikkia tunteita, jotka eivät helpottaneet mitenkään tilannetta. Niistäkin herra ehtisi jossain vaiheessa puhumaan, kuultuaan ensin miten toisella oli mennyt. Hän oikeasti halusi tietää myös toisesta jotakin, eikä puhua vain itsestään. Se oli ahdistavaa. Olihan se joskus ihan kivaakin, kun kaksikko puhui tästä nuoremmasta osapuolesta, mutta välillä piti myös puhua vanhemmasta, sekä heistä yhdessä. Ei aina tarvinnut puhua mistään, joskus voi vain olla. Kuten iltaisin. Iltaisin he saivat olla ihan rauhassa, kaikessa hiljaisuudessa ja kuunnella toistensa hengitystä, ja suunnilleen sydämenlyöntejäkin. ''Rakas, oikeesti, mä olin suurempi syypää sihen. Mä ite menin isottelemaan, vaikka tiesin häviäväni. Vitut mä ikinä mitään voitan'', tämä puheli toisen rintakehää vasten, huokaisten lähes äänettömästi tietäen itsekin, ettei puhunut totta. Kyllä hän voitti välillä, kuten silloin, kun kyseessä oli joku oikeasti viaton, pieni ihminen, joka ei osannut puolustautua. SIlloin oli helppo voittaa. Kuka vaan voisi voittaa saadessaan sellaisen vastaansa. Kuka vaan. ''Muhun sattuu vaan enemmän, jos sä joudut taas johonki perseeseen'', Lucas jatkoi kohottaen katseensa toisen sinisiin silmiin, väläyttäen jopa pienoisen hymyn, vaikkei puheenaihe hymyä ansainnutkaan. Damon kyllä ansaitsi. Tuo ansaitsi miljoona hymyä siitä, miten jaksoi välittää, ja olla huolehtivainen. ''Joten jooko, anna olla edes tän kerran'', brunette vaati edelleen se pienoinen hymy huulillaan toivoen myös, ettei vaaleaverikkö menisi illan pimetessä keskustelemaan tuon kaapin kokoisen herran kanssa, jonka nimeä Lucas ei edes tiennyt. Ehkä seuraavalla kerralla voisi harkita jollekin edes nimeltä tutulle ihmiselle isottelua. Tai jättää suoraan seuraava kerta välistä. Ei hän halunnut ongelmiin, ei enää. Alkukuukausina oli ihan sama mitä teki, ja kelle teki, kunhan sai itselleen pieniä vaikeuksia, ja sitä kautta tekemistä päiviksi. Nykyään oli vain parempi, ettei hommannut vaikeuksia. Ihmiset alkoivat nimittäin olemaan tuttuja puolin ja toisin. Lucasista tiedettiin hieman tämän menneisyyttä, joka välillä tuntui olevan niin kamalaa, vaikka varmasti puolet tässä rakennuksessa on tehnyt jotakin pahempaa, ja joutunut sitä kautta kiven sisään. xx tä laatu XD 
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 29, 2015 2:09:44 GMT
- nea roolailen huomenna (tai noh myöhemmin tänään) sulle tänne ja lätkäropeen, nyt en millään saa enää mitään viisasta tekstiä aikaseks :'D
|
|
|
|
Post by swinchester on Dec 29, 2015 2:37:22 GMT
Riordan Wilcox pyöritteli muovista haarukkaa etu- ja keskisormensa välissä, seuraten välineen liikkeitä hajamielisenä. Ruoka ei niinkään uponnut kuivuutensa, sekä mauttomuutensa tähden. Ricky, jona nuorukainen tuttavapiirissään tunnettiin, havahtui uuvuttavasta leikistään kohottaen katseensa peräseinän kelloon, jonka minuuttiviisari osoitti, ettei ruokailua ollut enää kauaa jäljellä. Loppuun asti hän ei jaksanut tilassa maleksia, vaan nousi kuin myrskyn merkki ja kaappasi tarjottimen matkaansa. Kohti roskakoria askeltaessaan Riordan sai tuntea useammat silmäparit selässään, oli sanomattakin selvää, ettei hän ollut muiden vankien suosiossa. Eikä ihme, hän ei edes yrittänyt luoda minkäänlaisia liittoutumia kanssavankeihinsa, vaan pyrki pysyttelemään omissa oloissaan. Rickyn alkuperäinen suunnitelma oli pitää mahdollisimman matalaa profiilia koko vankeutensa ajan, mutta tyri sen melko pian kiven sisään jouduttuaan. Hän ei kuitenkaan katunut mitään, ei viimeisintä tuhopolttoa, joka oli loppujen lopuksi vaatinut vähintään kolmen ihmisen hengen, eikä siitä, että oli puolivahingossa aloittanut käsirysyn vartijan kanssa ja murtanut tämän nenän. Kyseinen fiasko joudutti Wilcoxin kiireen vilkkaa maan alle eristysselliin, josta hänet vasta muutama päivä sitten päästettiin takaisin muiden vankien joukkoon.
Nuoren tuhopolttajan arpiset sormet paloivat halusta päästä käsiksi tulitikkuihin, tai edes kuiviin kiviin joilla olisi saanut kipinän aikaiseksi. Hänen osaltaan turvatoimet olivat kuitenkin sellaiset, että tulen tekemisen pienimuotoinen yrittäminenkin huomattiin. Vartijoiden säännöllisestä kiusaamisesta tulikin jossain vaiheessa Rickyn lempiviihdettä seinien sisällä, muiden vankien mukiloimisen ohella. Riordan kai kuvitteli kärsivänsä jonkinlaisista vierotusoireista kun ei haistanut enää bensankatkua sormissaan ja tuoreimmatkin palovammat olivat jo lähes haihtuneet. Hän huoahti syvään ja lompsi laiskanomaisesti ulos ruokasalista kohti huonettaan. Survoessaan harmaan hupparin pitkiä hihoja kohti kyynärtaivettaan, Ricky joutui jonkun tönäisemäksi ja täten horjahti vasten seinää. Samassa hän oli jo kääntynyt kannoillaan, silmät suuttumuksesta leimuten kohti ainakin päätä lyhyempää poikaa kohden. Wilcox otti muutaman uhkaavan askeleen kohti pienikokoista vaaleaverikköä, jonka kasvot vääristyivät ensin ylimielisestä irveestä aavistuksen pelokkaiksi. Riordania lähinnä huvitti se tosiasia, että kyseinen poika oli alunperinkään vankilassa; mitä niin pahaa sen kokoinen ja näköinen, oikea äidin pikku enkeli oli tehnyt, että oli saanut tuomion. Riordan murahti näreissään, mutta tyytyi avaamaan tiukkaan nyrkkiin puristetut kätensä ja antoi veren virrata takaisin valkoisiksi muuttuneisiin rystysiin. Poika käytti tilanteen hyväkseen ja pinkoi nurkan taa minkä laihoista jaloistaan kykeni.
Takaisin omaan ( tai no, omaan ja omaan, hän jakoi pienen kopperon toisen vangin kanssa jonka nimeä ei edes tiennyt ) huoneeseensa, Wilcox istahti kovalle sängylle ja kurottautui kaivamaan lokerikostaan kuluneen kirjan, jonka kannet repsottivat puoliksi irti. Nuorukainen avasi opuksen noin sen puolesta välistä ja luki. Kirjan kärsineistä kansista tuskin pystyi lukemaan edes teoksen nimeä, sen sivut olivat haurastuneet ajan mittaan ja lähes aina sivua kääntäessään se repesi hieman lisää. Kyseinen kirja oli ainoa jota Riordan oli vankilassa ollessaan lukenut, ja joka kerta viimeiselle sivulle päästyään hän aloitti sen alusta. Teos oli jokin kliseinen murhamysteeri, jonka päähenkilö oli noin 35-vuotias murhapolttaja, ei ehkä ollutkaan mikään ihme, että kirja kiehtoi Riordania ja tämän pakkomielteistä tarvetta käyttää tulta vahingon aiheuttamiseen.
 |
|
|
|
Post by wifix on Dec 29, 2015 21:13:15 GMT
damon charles falkov - katseli hetken poikaystäväänsä mitään sanomatta, päätyen vain vetäisemään alahuulensa hampaidensa väliin. Kuinka kukaan nyt oikeasti voisi pistää vastaan jollekkin näinkin suloiselle henkilölle kuin Lucas, ja vaikka hänen kuinka tekikin mieli mennä näyttämään taivaan merkit tälle kaksikon puheenaiheena olleelle herralle, ei hän siihen enää kyennyt. Ei hän koskaan ollut osannut pistää vastaan nuoremmalle, ja näin oltiinkin tehty vain pariin otteeseen, ja tällöinkin vain jos hän oli kokenut suojelevansa toista ongelmilta. Hän ei vain yksinkertaisesti pystynyt tekemään jotakin toisen tahdon vastaista, ja voisi ehkä myöntääkkin olevansa suhteessa aivan tossun alla, tehdessään kaiken pojan vuoksi - kaiken. Jopa pariin otteeseen, oli hän päätynyt hoitamaan omien askareidensa lisäksi myös Lucasin työt, jos toisen mieliala oli tuolla hetkellä ollut liian alhaalla, unohtamatta tietenkään niitä kertoja kun brunette on joutunut eristyksiin. Tällöin on Falkov aina ottanut itseään niskasta kiinni, sekä tehnyt töitä kahden edestä, jotta sentein maksettua tuntipalkkaa kertyisi enemmän, ja nuoremman osuus myönnettiinkin eristyksistä pääsemisen jälkeen hänelle. Söpöä, kyllä, ylihuolehtivaista, todellakin. Mutta minkäs sille voi, hän halusi vain olla avuksi. "Hyvä on", Damon huokaisi ehkä jopa hivenen verran pettyneen kuuloisena, luoden kuitenkin pienoisen hymyn huulilleen. Hän tiesi ettei pystyisi enää mitään tekemään, Lucasin kiellettyä häntä, mutta myönnettäköön että olisi ollut pelkkä toiveiden täyttymys päästä edes hieman isoittelemaan jollekkin. Ja eihän pienistä riidoista nyt vielä eristyksiin edes joutuisi, vain astetta suuremmissa, joissa jotain oikeasti sattuisi. Vaaleaverikkö oli aina aukomassa päätään muille, sekä aloittamassa pientä sanaharkkaa, ja nyt kun siitä oltiin oltu jo viikko erossa, odotti hän kovasti seuraavaa riitaa, oli toinen osapuoli sitten kuka tahansa. Ja loppupeleissä, tuskimpa pojalla mitään vaikeuksia tappelukavereiden löytämisen kanssa tulisi, vihamiehiä hänellä kun tuntui olevan vaikka muille jakaa. "Mä olen pahoillani", vaaleaverikkö sopersi hiljaa, hamuillen samanaikaisesti nuoremman pojan käsiä, ottaen sitten varovaisesti toista käsistä kiinni, ujuttaen sormensa hänen sormiensa lomasta. Katseensa hän puolestaan piti vieläkin pienesti hymyillen hänen silmissään, painaen jälleen kerran hennon suukon aivan toisen hiusrajaan, puristaen varovaisesti Lucasin käsiä omissaan. "Helvetti mä olen pahoillani, eristyksiin joutumisesta, kokoajan sun jättämisestä, vittu kaikesta", Falkov mumisi suukon lomassa, laskien katseensa sitten takaisin poikaystävänsä mitä kauniimpiin silmiin. Oikeasti, ne olivat mitä luultavammin kauneimmat silmät jotka herra oli koskaan nähnyt. Juuri oikean väriset, sekä sopivat täydellisesti pojan kasvoihin. Tai sitten kaikki tuo oli vain rakkaudesta sekaisin olevan miehen puhetta, mutta oli miten oli, itselleen hän toisteli jatkuvasti kuinka kauniit kyseiset silmät olivat, ja ylipäätään poikaystävänsä komeudesta. 
|
|
|
|
Post by pokemon on Dec 29, 2015 22:24:57 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez sulkee vessan oven ja samalla lähteekin pesemään käsiään. Raskaasti huokaisten vaaleaverikkö avaa hanan, pesten kätensä lämpimän veden alla ja lopuksi sulkien sen. Hitaasti vessasta sekä jonkinlaisesta suihkutilasta askeltaen pois nainen päätyy nuolaisemaan pehmeitä huuliaan kävellen vankilan ankeilla käytävillä. Miksi hänen piti mennä mihinkään pankkiryöstöön mukaan, kun joutui nyt elämään vielä kauan tälläisessä paskassa. Heitä ei edes kohdeltu oikein - vietiin eristysselleihin välillä aivan huvin vuoksi vain, tai siltä se ainakin tuntui. Sinne Lopezin kuopuskin oli päässyt vierailemaan, kun oli laittanut vartijoille vastaan. Hän kuitenkin koki vain ylpeyttä itsestään koska uskalsi edes laittaa heille vastaan, eikä nuollut heidän perseitään niinkuin muut nuoret tekivät. Tummanruskeat silmät vilkuilevat ympärilleen, etsien veljeään. Toista ei oltu nyt nähty hetkeen joten mahdollista olisi sekin, että kyseistä tummaverikköä oltaisiin lähdetty viemään johkiin. Dylan oli hyvä hakeutumaan vaikeuksiin samalla tavalla kuten nainen itsekkin. Esmeen syyt eivät kuitenkaan niihin ollut yhtä typerät, kun pojalla - mistä hän sai taas kokea ylpeyttä. Pientä itserakkautta naiselta kyllä löytyi, mutta sitä pidettiin ennemmin vahvuutenaan kuin heikkoutenaan. Vaaleaverikkö tuhisee, kun päättää lähteä kohti poikien puolta jossa luultavasti hänen veljensäkkin majailisi. Eipä täällä oikein muutakaan tekemistä ollut kuin vain maata sängyssä tai hankkiutua vaikeuksiin tai tehdä jotain muuta turhaa ja aikaa tuhlaavaa. Esmee päätyy kävelemään melkein viimeiseen punkkaan, kunnes huomasi sen olevan tyhjä. Ilmeisesti siis hänen veljensä eikä toisen huonekaveri ollut siellä, joten etsintä joutuisi taas jatkua. Parit askeleet jo takaisinpäin ottaen vaaleaverikön huomio kuitenkin kiinnittyy tuhopolttaja poikaan, joka istui sängyllä lueskelemassa jotain kirjaa. Pieni virne nousee Lopezin kasvoille, hänen mennessään keikistelemään toisen punkan betoniseinän viereen. " Oho, olet päässyt jo eristyksestä. Oliko sielä hauskaa? " Esmee esittää sarkastisen lauseensa, antaen tummanruskeiden silmiensä kiertää toisessa kylmänrauhallisesti. Ehkä hän yritti vain tahallaan saada toista ärsyyntymään, mikä ei ollut erityisen yllättävää vaaleaveriköltä. Toiseksi vaihtoehdoksi myös kävi hieman erilainen läheisyys, jota Ricky voisi saada vaaleaveriköltä halutessaan. |
|
|
|
Post by swinchester on Dec 29, 2015 23:45:05 GMT
Kahlattuaan lauseiden läpi kirjan viimeiselle sivulle ja sen viimeiseen pisteeseen, laski Riordan opuksen käsistään vierelleen aivan kuin odottamaan hetkeä, jona nuorukainen aloittaisi sen lukemisen uudelleen. Sen sijaan Wilcox risti käsivarret rinnalleen puuskaan ja sulki silmänsä hetkeksi, havahtuen pian kuitenkin siihen, että joku liikkui hänen lähettyvillään. Australialaissyntyinen rutisti kulmansa lähes kiinni toisiinsa ennen kuin avasi silmänsä nähdäkseen, kuka oli kehdannut häiritä hänen rauhaansa. Ricky ei olisi noteerannut tulijaa millään tavalla, mikäli se olisi ollut hänen niin sanottu punkkatoveri, sillä hän olisi aivan varmasti tunnistanut toisen lähes kaksimetrisen mutta hintelän ja huonoryhtisen nörtin tämän laiskanomaisesta ja epätasaisesta kävelytyylistä yksinään. Rickyn ei tarvinnut kauaa miettiä kuka oli astunut huoneeseen, kun sarkasminsävyinen naisääni puhui kysyvään tapaan. Nuorukainen pukahti uupuneena ja katsahti vaaleaverikköä tavanomaiseen, jäätävään tapaansa. Hän kohautti olkiaan ja asettui paremmin istumaan painaen paksuhkolla hupparilla vuoratun selkänsä viileään betoniseinään. Ei liennyt mikään ihme, että niveliä ja luita kolotti vähän väliä, kun nukkui ja oleskeli jatkuvasti viileissä tiloissa. "Sainpahan kerrankin olla rauhassa", Riordan vastasi viimein ja hymähti pilkallisesti lauseensa perään, kuten ymmärtää saattoi, Ricky ei juuri piitannut muista ihmisistä. Eikä Esmee ollut siinäkään tilanteessa poikkeus, mutta miksi hän olisi heittänyt tilaisuuden hukkaan, kun he eivät muutenkaan jakaneet minkäänlaisia tunteita toisiaan kohtaan ( jos Wilcoxin jonkinlaatuista ihmiskammoa ei luettu mukaan ), kyseessähän oli vain itse puuha ja siitä saatu mielihyvä. Tuhopolttaja ei kuitenkaan ollut halutulla tuulella, sillä päällimmäisenä mielessä oli tuli. "Mitä haluat, Esmee", Ricky murahti epäilevänä ja kohotti kulmiaan kysyvään tapaan, "et varmaankaan tullut tänne vaan hyvää hyvyyttäsi", hän jatkoi silmiään pyöritellen. |
|
|
|
Post by pokemon on Dec 30, 2015 0:27:09 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez nuolaisee huuliaan, kun kohottaa hieman ruskeita kulmakarvojaan toisen sanoille. Nainen ei ollut ikinä tajunnut miehen jonkinlaista ihmiskammoa ja nyt varsinkaan sitä, että miten rauhallinen ja melkeinpä myönteinen toinen tuntui olevan eristystä kohtaan. Itse hän ei niinkään pitänyt yksinolemisesta muuta kuin joskus harvoin, kun kukaan ei joko ymmärtänyt häntä tai kaikki olivat vaan niin ärsyttäviä ettei heitä jaksanut kuunnella mitenkään. Vaaleaverikkö alkaa nojailemaan seinään, kun joutuu odotella jopa hetken toisen vastauksia. Kuitenkin hän käyttää myös ensin hieman aikaa omien vastauksiensa keksimiseen, nimittäin hän halusi sanoa jotain hieman kekseliäämpää mitä yleensä. Kyseinen mies oli aina hieman vaikea saada ärsyyntymään tai ainakin toinen vaikutti siltä, mutta olihan Riordan aina äreä joten se oli periaatteessa jo valmiiksikin tehty. " Ajattelin tulla vähän hoitaa raasua, kun jouduit kuitenkin olla pari päivää poissa. " vaaleaverikkö tuhahtaa sarkastiseen tyyliinsä, kun pyörittää ruskeita silmiään. " Mm, niin enkä oikeastaan tullutkaan, tai meinasin mutten sittenkään.. Veljeäni alunperin yritin tulla etsimään. " Esmee päättää ilmoittaa toisellekkin, vaikka tietää miehen olevan varmasti hyvin kiinnostunut hänen syistään olla täälä. Kuitenkin vaaleaverikön katse ikäänkuin porautuu pitkään mieheen, joka lopulta päätyy askeltamaan hänen takaa suoraan Riordanin punkan toiselle sängylle. Ivallinen hymy nousee pelkästään vaaleaverikön kasvoille, naisen nyrkki päätyen peittämään hänen pienen hymynsä. " Sait näköjään sittenkin jo seuraa, joten taidan mennä. " Lopez ei malttanut lähteä ennenkuin näkisi toisen reaktion ehkä hieman nörtiltä näyttävään huonetoveriinsa - niin ja tietysti hänen sanoihinsa. Nainen ei ollut ikinä tiennyt kuka toisen kanssa olisi samassa huoneessa eikä se olisi kiinnostanut ennen tätä, nyt hän saisi hyvän syyn ärsyttää toista. |
|
((( pitää ettiä ku kaikki mun vanhat pelauskuvat katos ku vanha kone meni rikki ♥
