|
|
Post by wifix on Dec 28, 2015 13:23:26 GMT
taino jätän väliin, kun tämä on jo alkanut tuu ihmeessä, ei tässä oo tapahtunut vielä mitään :'D |
|
|
|
Post by sini on Dec 28, 2015 14:58:32 GMT
Natalie seisoi ruokalan seinustalla, nojaten vasten seinää oranssissa vankilahaalrissa, jonka rinnukseen oltiin kirjailtu hänen numeronsa. Ketään tuskin enää yllätti se, että nainen jätti ruokailun välistä. Hän tiesi tasan tarkkaa, ettei pitänyt ruuasta, joka tänään oli tarjolla. Näin kävi usein, mutta kyllä nainen söikin aina silloin tällöin, ehtona oli se, että hän sai lautaselleen jotain mitä sieti. Vankilaruoka ei tosissaankaan ollut mieluisaa, jonka takia hän mieluusti skippasikin ruokailun, mutta nyt vartioiden pakottaman oli nainen saapunut ruokalaan. Alahuultaan nainen puri hellästi, antaen katseensa kiertää ankeassa ruokalassa. Hän ei voinnut sietää koko tilannetta ja halusi vain mahdollisimman nopeasti pois koko paikasta, mutta vielä hänellä oli muutama vuosi lusittavaa. Toinen suuri harmi oli siinä, että nainen ei tosissaankaan ollut vankilan pyramiidin huipulla. Hänellä ei ollut tarpeeksi vaikutusvaltaa piireissä, mutta kyllä hän oli tehnyt selväksi, että osaa tapella. Se ei riittänyt. Naisella ei ollut tarpeeksi suhteita, jotta saisi vaikutusvaltaa. Nyt hän oli vain se suloinen ja söpö tyttö, jolla on ollut epäonnea vain elämässään. Kauan aikaa nainen oli yrittänyt tehdä selväksi, että ei vain ollut suloinen ja heikko tyttö, mutta vielä hän ei ollut onnistunut pääsemään tästä tittelistä eroon.
Katseensa nainen antoi uudemman kerran kiertää ympäri suurta tilaa, huomaten pian Dylanin poistuvan ruokalasta hieman kauempaa naista. Natalie vetäytyikin irti seinästä, suunnaten askeleensa kohti uloskäyntiä, josta mieskin oli hetki sitten poistunut. Ei nainen tiennyt edes, että mikä tilanne tällä hetkellä oli, sillä kaksikko oli ottanut vasta muutama päivä sitten näyttävästi yhteen, eikä nainen ollut sen jälkeen suostunut puhumaan toiselle. Tosin ei hän tiedä, haluaisiko Dylan edes puhua hänelle. Tapojensa mukaisesti nainen oli suutuspäissään käynnyt tämän kimppuun, mutta ei ollut mitään juurikaan ehtinyt tehdä, kun vartijat olivat jo irroittaneet hänet toisen kimpusta. Uudestaan nuori naisenalku päätyi puremaan alahuultaan, miettien sitä, mitä hänen pitäisi toiselle sanoa. Ehkä hänen pitäisi yksinkertaisesti vain pyytää toiselta anteeksi, mutta sellaiseen nainen ei ollut ennenkään suostunut, joten miksi nytkään.
Kurvikas ja lyhyt nainen näki jo miehen selän edessään, jolloin hän lisäsi vauhtia askeliinsa, saadakseen toisen vielä kiinni. Kätensä hän käytti sotkuisissa hiuksissaan, löytäen itsensä nopeasti aivan miehen takaanta. Mitään nainen ei vielä sanonut, hän vain pysytteli toisen takana, yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton, ainakin niin kauan ennen kuin olisi keksinyt jotain sanottavaa.
"Hei Dylan", Dubé päätyi tökerösti sanomaan miehelle, purren alahuultaan hellästi. Samalla nainen paranteli päällään olevaan ruman oranssia haalariaan, joka myöskin oli hänelle aivan liian iso.
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 28, 2015 15:09:56 GMT
damon charles falkov - tarrautui kulmiaan hivenen verran kurtistaen tiukemmin poikaystävänsä paidasta kiinni, ikään kuin pitääkseen huolen, ettei vartija repisi kaksikkoa irti toisistaan. Hän tiesi täysin hyvin, että jo pelkällä kyseisellä käytöksellä, lenteisivät kumpikin pian eristysselliin, joten kauaa ei enää suudelmassa pysytty - sen verran kuitenkin, että Lucas kerkesi vilauttamaan kaapin kokoisella vartijalle keskisormeaan, joka ei kylläkään helpottaisi tilannetta paljoakaan. Samapa tuo, suloistahan se oli. Pienesti hymyillen Falkov pian irroittautuikin nuoremman pojan huulista, ottaen toista nyt varovaisesti ranteen alapuolelta kiinni, painaen keskisormea näyttävän käden rauhallisesti alas. Katseensa hän puolestaan piti tiukasti bruneten sinertävissä silmissä, hymyillen jokseenkin lohduttavaisen oloisena. Kyllä kaksikko vielä joskus saisi kaksinkeskeistä aikaa, jolloin he voisivat roikkua toisissaan aivan niin paljon kuin haluaisivat. Tämäkin tapahtuisi viimeistään ensi vuonna, kummankin pojan täyttäessä kahdeksantoista, jolloin he pääsisivät pois vankilasta - ehkä. Tälle ei tosiaan ainakaan Damonin osalta ollut varmuutta, jossain vaiheessa oli kuullut isänsä puhuvan jotakin toiseen vankilaan siirtämisestä, mutta se onkin sitten sen ajan murhe, eikä sitä koskaan oltu mainittu nuoremmalle. Ja aivan syystä, ei hän toista haluaisi huolestuttaa, juuri nyt heillä oli toisensa ja se oli ainoa asia joka häntä kiinnosti. "Olethan kunnossa?" vaaleaverikkö kysyi hiljaa, leikitellen lyhyemmän pojan hiuksilla alahuultaan purren, pyöritellen ohuita hiussuortuvia aina välillä etusormensa ympärille, ja välillä vain silitellen silkin pehmeitä hiuksia. Tuo oli kysymys jonka Falkov kysyi aina, päästyään eristyksistä. Aina hänen ollessaan kauemmin kuin vain yhden yön poissa toisen luossa, oli hänen pakko varmistaa toisen hyvinvointi. Hänen piti varmistaa, ettei toinen olisi joutunut tappeluihin, eikä häntä olisi satutettu. Ne olivatkin ne tärkeimmät asiat, asiat joilta hän koitti parhaansa mukaan toista suojella, ja näiden takia joutui hän itse useinkin hankaluuksiin. Joskus eristyksiin, joskus johtajan puheille, joka oli huomattavasti pahempi hänen kannaltaan - siellä kun ei juurikaan tapahtunut muutakaan kuin huutoa, unohtamatta tietenkään vartijoiden jopa turhauttavan kovia otteita johdatellessaan silloin tällöin käytävillä rellestävää poikaa johtajan huoneeseen. Oli miten oli, mitäpä sitä nyt ei rakkaidensa edestä tekisi. Nyt ensimmäistä kertaa poikaystävänsä näkemisen jälkeen, kohoitti Damon rauhallisesti katseensa hänestä, vilkaisten heti ensimmäisenä nyt enää pienen matkan päässä olevaa vartijaa, joka piti kaksikkoa silmällä kuin mikäkin haukka ruokansa perässä. Tuotakaan hän koskaan ei ollut ymmärtänyt - mitä pahaa oikeasti oli pienissä rakkaudenosoituksissa silloin tällöin, kun vankilan seinien sisällä kulki ties minkälaisia sääntöjen rikkojia salakuljettamassa niin huumeita kuin myös alkoholia ja savukkeita muille vangeille. Keskittyisivät nyt edes johonkin oikeasti tärkeään. 
|
|
|
|
Post by nea on Dec 28, 2015 20:27:00 GMT
lucas jacques deveaux - vingahti pienesti tuntiessaan sormet ranteensa ympärillä. Hän oli onnistunut ''loukkaamaan'' sen muutamaa päivää aikaisemmin, muttei kehdannut sanoa siitä yhdellekkään vartijalle. Syy tosin oli ihan yksinkertainen. Suutuspäissään oli isotellut yhdelle suunnilleen kaapin kokoiselle miehelle, joka sitten oli kietonut sormensa Lucasin kummankin ranteen ympärille, ja painanut tämän aivan helvetin lujaa seinää vasten, nojautuen vielä kehollaan tätä lyhyttä herraa vasten, jotta tähän varmasti sattui. Ei hän halunnut myöntää häviötään, ei halunnut myöntää olevansa idiootti, kun edes kuvitteli isottelun auttavan asiaa jollain tapaa. Hän tiesi tarkalleen mitä vartijat tekisivät asialle - nauraisivat. He nauraisivat ja käskisivät poikaa pysyttelemään poissa hankaluuksista. Ja tätä paikkaa vielä arvostettiin? Minkä takia? Toivottavasti ei ainakaan vartijoiden laadun, sillä se oli paskaa. Vartijat, muutamaa lukuunottamatta olivat syvältä. Nämä kolme ihan mukavaa vartijaa mies tunsi entuudestaan, joten tuli heidän kanssaan toimeen. Ja näihin kolmeen ei kuulunut se, joka tapitti Lucasia ja Damonia, kun he olisivat tehneet jotakin pahempaakin. ''Kai'', tämä mutisi, vaikka oikea vastaus pyöri hänen päässään. Ei, hän ei ollut kunnossa. Hänellä oli ikävä kotiaan, ikävä isoveljeä, ikävä isoveljen poikaystävää, joka oli ehkä hieman outoa, muttei se mitään. Hänellä oli ikävä omaa sänkyä, omia vaatteita, omaa koiraansa, puhumatta kilpikonnasta, sekä käärmeistä, joista isoveli lupasi huolehtia. Hänellä oli ikävä kunnollista ruokaa, sekä rauhallisia hetkiä Damonin kanssa. Hänellä oli ikävä niitä kaikkia iltoja, joina he istuivat tämän huoneessa, suunnitellen milloin pankkiryöstöä, milloin murhaa. Hänellä oli ikävä sitä, kuinka kaiken piti olla oikeasi vain suunnitelmaa. Kaiken piti olla vain pientä fantasiaa mitä he tekisivät asioita, jos ajatutuisivat väärille teille. Kaikki ne suunnitelmat tosin muuttuivat ainakin Lucasin päässä hyvin toteutettaviksi sen yhden illan jälkeen. Kaikki. Molemmat pankkiryöstöt kuulostivat toteutettavilta, sekä ihan helpoilta. Samoin lukuisat erilaiset tavat murhata ihminen. Riistää jonkun henki noin vain, jotta saisi itselleen erittäin sairasta mielihyvää. ''En haluu olla tässä, ahdistaa'', brunette lisäsi kurtistaen kulmiaan toivoen, ettei toinen haluaisi syödä - vaikka erityisselleihin tarjottava ruoka oli perseestä. Varmaan kirjaimellisesti. Ainakin siltä se välillä maistui. Ja haisi. 
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 28, 2015 20:52:16 GMT
damon charles falkov - kurtisti kulmiaan aavistuksen verran, siirtäessään katseensa nuoremman pojan ranteeseen, jota oltiin hetki sitten vielä kosketettu. Hän olisi voinut vaikka lyödä vetoa, kuulleensa toisen äännähtävän jo pelkän kosketuksen vuoksi, ja vuosien kokemuksen jälkeen tiesi hän täysin hyvin, että kyseinen ääni livahti pojan huulilta vain jos oikeasti johonkin sattui. Ken tietää, onhan Damon hyvinkin voinut kuulla väärin, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että herralla on jopa yllättävän hyvä kuulo josta on elämänsä varrella useaan otteeseen saanut kuulla, ja se harvemmin oli pettänyt. Vielä nopea vilkaisu kohdistettiin taaempana näkyvään vartijaan, jonka jälkeen tarrautui vaaleaverikkö uusiksi poikaystävänsä ranteesta, tällä kertaa ehkä hieman hellävaraisemmin. "Tule", Damon mumisi hiljaa, eikä aikaakaan kun hän jo raahasikin vuotta nuorempaa poikaa pois ruokalasta (?). Häntä ei juurikaan kiinnostaneet muiden katseet, jotka olivat kuin liimautuneet kaksikkoon, eikäpä kyllä myöskään pöydälle jäänyt, ruokaa täynnä oleva tarjotin. Joku sen sieltä vielä jossakin vaiheessa tulisi siivoamaan, ja se ei edes nyt ollutkaan hänen suurin murheensa - Lucas oli. Hän tiesi itse täysin hyvin, kuinka typerää oli hankkiutua eristyksiin, ja vieläpä niinkin pitkäksi aikaa kuin kahdeksi viikoksi. Vankila oli pieni, mutta rikollisia oli useita, joten mitä vain voisi tapahtua, ja juuri tämän vuoksi häntä kauhistuttikin poikaystävänsä yksin jättäminen. Jo yksi yö oli tuntunut vaikeammalta, mutta nyt eristysaikojen pidentyessä hänen kohdallaan, tuntui se aina vain raskaammalta. Ja nyt hän tiesi, että jokin oli vialla. Brunette oli usein hiljainen, eikä juurikaan nauttinut vankilan oloista läheskään yhtä paljon kuin Falkov, mutta silti hänestä pystyi näkemään jonkin ollessa vialla, aivan kuin avonaista kirjaa lukisi. Päästyään viimeinkin ruokasalista pois, irroitti vaaleaverinen otteensa nopeasti Deveaux'in ranteesta, kiinnittäen huolestuneen katseensa hetkeksi mitään sanomatta toisen silmiin. Hänellä oli kerrottavaa ja kysyttävää vaikka kuinka paljon, mutta juuri nyt hän vain halusi keskittyä toisen murheisiin, tietämättä kuitenkaan kuinka aloittaa asiaansa - jos joku olisi mennyt koskemaankaan yhteen hiussuortuvaan pojan päässä, menettäisi blondi välittömästi malttinsa, sen tiesivät kaikki, eikä eristyksiä juurikaan pelätty. Tosin kuin nyt. Hän oli juuri viettänyt kaksi kuolettavan pitkää viikkoa erossa muista, erossa Lucasista, eikä nyt halunnut pilata kaikkea vain koska oli hermostunut. "Mitä on tapahtunut?" Falkov kysyi mahdollisimman rauhalliseen ääneen, kumartuen hieman ollakseen toisen tasolla. Silmänsä hän piti vieläkin tiukasti toisen omissa, yrittäen jollakin tapaa viestiä toiselle vain katseensa välityksellä, että mikä tahansa hänen mieltään painoi, voisi hän jakaa sen poikaystävänsä kanssa. Ja näin olikin, ei Damon ainakaan itse kokenut, että jotakin ei hänelle voisi kertoa. 
|
|
|
|
Post by nea on Dec 28, 2015 22:21:23 GMT
lucas jacques deveaux - puri hammasrivistöjään erittäin tiukasti yhteen samalla, kun lähti kulkemaan vanhemman perässä. Hänen ranteensa ei voinut hyvin, sillä pieninkin kosketus tuntui helvetiltä. Ei se aikaisemmin sattunut niin kovasti, ei eilen, eikä aamulla, kun heräsi. Eikä hän usko Damonin hellän kosketuksen tuottavan sitä kipua itsessään. Ehkä hän oli lyönyt sen ajatuksissaan johonkin, kiitäessään pisin käytäviä, ettei myöhästynyt laskennasta. Ei hän halunnut vaikeuksia, ja laskennasta pois oleminen niitä tuotti. Hän oli kokenut sen ensimmäisenä kuukautena, mitä tapahtuikaan, jos kyseisestä tapahtumasta oli pois. Ja nyt rangaistus olisi mitä luultavammin kymmenkertainen, kiitos hänen kusipäisyydelleen niin muita vankeja, kuin vartijoitakin kohtaan. Mieluusti mies olisi kertonut toiselle pienestä yhteenotosta, mutta tiesi mitä siitä seuraisi. Uusi yhteenotto - blondin ja tuon kaapin kokoisen miehen kanssa, joka Lucasin tietääkseen oli muutamaa kuukautta vajaan 18. Ei se ikä tosin määrittänyt kokoa, mutta hämmentävää se silti oli, miten lihaksikas joku voi olla. Ja vaikka Lucaskin treenasi vuoden ajan aktiivisesti, suunnilleen päivittäin unohtaen kaikki herkut sun muut, ei hän lihasmassaa hirveästi kasvattanut, muutamia kiloja ehkä, joka oli säälittävää. Ehkä hänen ei kuulunut olla lihaksikas, kuten muut nuoret. Ehkä hänen piti olla sellainen, kuin oli. Ei-niin-kovin-lihaksikas. Muttei todellakaan liian laiha, eikä lihava. Hän oli normaali. Oikein normaali. Kuka nyt normaalin määrittelikään. Jotenkin normaalin määrittely oli hänestä perseestä. Kuka oikeasti määrittelee, mikä tekee ihmisestä normaalin, tai tuon koosta. Jollekin toisen laiha saattaa olla normaali, ja toisinpäin. ''En mä halua, et sä joudut ongelmiin vaan sen takia, että mä oon'', keskeytti hän lauseensa tajutessaan, että oli juuri kertomassa mikä mättäsi. Mikä hänen rannettaan vaivasi, mikä hänen mieltään vaivasi. Ja sitä hänen ei pitänyt kertoa. Hän halusi vain suudelmia nyt. Ja paljon. Ilman ylimääräisiä katseita, ja ylimääräisiä huutoja ympärillä. ''Vittu, unohda'', mutisi tämä ottaen muutaman askeleen taaksepäin, törmäten seinään, jota vasten nojautui kohottaen katseensa Damonin silmiin, purren jopa aggressiivisesti huultaan vannoen sen vuotavan pian verta. 
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 28, 2015 22:43:59 GMT
damon charles falkov - huokaisi turhautuneen oloisena, vieden kätensä rauhallisesti tuuheiden hiustensa lävitse, yrittäen vain saada jonkinlaista selkoa poikaystävästään. Jotakin oli selkeästi tapahtunut, eikä se ollut enää vain pelkkä eipäily. Ja nyt hänen työnsä oli selvittää asiat, sekä varmistaa että toinen olisikin kunnossa tästä kyseisestä hetkestä eteenpäin. Alahuultaan varovaisesti purren, katseli hän kuinka nuorempi poika siirtyi hieman kauemmas, aina seinän vierustalle asti, johon Falkov päätyi seuraamaan toista. Katse ei irronnut hetkeksikään toisen silmistä, vaaleaverikön painaessa toisen käsistään vasten seinää, toisen pään vierelle. Kaksikon välillä oli nyt enää parikymmentä senttiä tilaa, ja nekin lultavasti katoaisivat mitä pikimmiten - kunhan Lucas nyt vain kertoisi mistä oikein kiikasti. Vapaan kätensä herra laski lyhyemmän mieshenkilön lantiolle, tehden pientä, silittävää liikettä jonkin aikaa. "Sä tiedät, että voit kertoa mulle mitä vain", Damon puhui rauhalliseen äänensävyyn, painaen pienen suukon toisen otsalle, laskien katseensa sittten takaisin toisen mitä kauniimpiin silmiin, joita oltiin tapitettu nyt jo oman aikansa. Hän todella oli huolissaan mitä helvettiä oli päässyt tapahtumaan vaivaisen kahden viikon aikana - salaisuuksia heidän välillään ei juurikaan ollut, joka tämäkin vain pahensi asiaa. Mikä nyt oikeasti voisi olla niin vakavaa, eitteikö hänelle kertoa voisi, loppupeleissä vaaleaverikkö kun osasi olla hyvinkin huomaavainen sekä välittävä, vaikka siltä ei ehkä näyttäisikään, ja vaikka tunteitaan ei näyteltykään koko maailmalle. Nämä tunteet olivat vain ja ainoastaan poikaystäväänsä varten, ja ne haluttiin juuri tuolla samaisella hetkellä asettaa takaisin näkyville. "Voi helvetti kertoisit nyt", Falkov vingahti jo hieman turhautuneen oloisena, kurtistaen tummia kulakarvojaan vielä entisestään. Hän ei jaksanut odottaa, ei ollut koskaan jaksanut, ja tämä jos jokin vaikeutti asioita paljon. Eipä tuo ollut odoitellut vastausta kuin reilut kymmenisen sekuntia, ja sekin tuntui lähes tyhjällä käytävällä seisovalle pojalle ikuisuudelta. 
|
|
|
|
Post by nea on Dec 28, 2015 23:19:20 GMT
lucas jacques deveaux - tiesi huulensa alkavan vuotamaan verta, ja näin myös kävi. Hän tunsi, kuinka pahalta maistuva neste valui hänen suuhunsa, saaden Lucasin nyrpistämään nenäänsä kuin mikäkin hienohelma. Se ei maku ei vain miellyttänyt nuorta herraa millään tasolla, ei ikinä miellyttänyt, eikä ikinä tule miellyttämäänkään. Sen sijaan käsi hänen lantiollaan miellytti. Kosketus tuntui erittäin hyvältä, ja se sai muutaman perhosen lentelemään Lucasin vatsassa. Jotenkin suloista miten edelleen vuosien jälkeenkin toisen kosketus saa Lucasin tuntemaan jotakin niinkin mahtavaa sisässään. Hän oli enemmän, kuin kiitollinen siitä. Tosin ei se kosketus aina saanut samanlaista tunnetta hänen sisässään, mutta niinä kertoina löytyi jokin hyvä syy sille, miksei herra nauttinut kosketuksesta. Ja se syy saattoi olla mikä tahansa. ''Mä tiedän, Damon, mut mä en haluu taas menettää sua johonkin helvetin erityisselliin viikoiksi'', brunette korotti vain aavistuksen ääntään tietäen ettei enempää kannattaisi korottaa, ellei halunnut yleisöä ympärilleen. Vankilassa tuntui olevan jokin kirous äänen korottamista kohtaan. Jokaisella kerralla, kun mies korotti hiemankin enemmän ääntään, meni kymmenen sekunttia ja ihmiset olivat kerääntyneet hänen ympärilleen ilmeisesti toivossa näkevänsä tappelun. Tosin ei, sellaista ei Damoin ja Lucasin välillä kukaan tulisi näkemään, ei ainakaan fyysistä. Sanallisia tappeluja saattoi olla useampikin tulevaisuudessa, olihan niitä muutama menneisyydessäkin. Ja yleensä suurempi syy oli Lucasin, joka juurikin tällaisessa tilanteessa huolehti siitä, ettei kertonut kaikkea peläten menettävänsä tuon vaaleahiuksisen jälleen päiviksi, kenties viikoiksi. Ja lopulta tyytyi korottamaan äänensä, ja kertomaan mistä olikaan kyse. Mikä mättäsi, mitä oli tapahtunut aikana, joka toinen oli ollut niin sanotusti poissa. ''Okei, mä olin huolissani, mä olin niin helvetin huolissani susta, mun veljestä ja sen poikaystävästä, että se sai mut vaan vihaseksi. Huoli muuttu vihaksi ja ajattelin purkaa sitä, joten menin vittuilemaan kolme kertaa isommalle jätkälle, saaden suunnilleen itse turpaani. Sen takii mä vingahdin, ku kosketit mun rannetta, koska se on helvetin kipeä, enkä kehtaa mennä sanomaan siitä kenellekään, koska omaa tyhmyyttäni menin sille jätkälle edes puhumaan, tiesin et tuun saamaan päähäni ja suunnilleen taisin sitä kerjätäkin'', mies selitti edelleen aavistuksen korotetulla äänellä, sulkien silmänsä, nojautuen vain paremmin seinää vasten, ettei vahingossakaan lähtenyt kallistumaan eteenpäin. Hän ei halunnut kaatua maahan vain hieman heikomman tasapainon vuoksi, ei todellakaan. 
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 28, 2015 23:45:23 GMT
logan charles falkov - nyökäytteli päätään alkujaan ymmärtäväisesti, kuunnellessaan tarkasti poikaystävänsä murheita. Juurikaan mitään huomiota ei hän ollut nostanut toisen äänen korotukseen, se kun oli toiselta tälläisissä tilanteissa täysin normaalia, ja vain tarkoitti, että meneillä oli yleensä jotakin hieman vakavampaa, kuin vain yksi töykeä vartija. Oli miten oli, ymmärtäväinen, sekä huolestunut ilme oli kerralla pyyhkitty nuoren miehen kasvoilta, kuullessaan viimeinkin lyhyemmän pojan puheen aina loppuun asti, saaden hänet jo automaattisesti puristelemaan nyrkkejään kiinni, ja auki. Tuo oli jokin vanha temppu, jonka lääkäri oli joskus hänelle opettanut - hermostuessaan kannatti kuulemansa mukaan vain puristella nyrkkejään kiinni, sen kun pitäisi jollakin tapaa lievittää tressiä. Mihinkään lääkärin humpuukeista ei hän kylläkään uskonut, mutta siitäkin huolimatta oli hän jälleen kerran päätynyt koittamaan onneaan, jospa tämän yhden ainoan kerran se oikeasti toimisi, ja mahdollisesti pelastaisi hänet uusilta ongelmilta. Itseään ehkä jopa hieman rauhoitellen, päästi Falkov hermostuneen huokaisun huuliltaan, hieraistessaan kaksin käsin kasvojaan, yrittäen vain parhaansa mukaisesti miettiä mitä seuraavaksi tekisi. Jos lääkärien neuvoihin jälleen oli luottaminen, eiköhän sitten koiteta uudestaan. Niin sanottu "vanha Damon" olisi käynyt tämän kaapin kokoisen herran kimppuun jo hetki sitten kuultuaan asiasta, mutta nyt pelissä oli mukana "uusi Damon". Ja mitä helvettiä hän tekisi. Tosiaan. Uusi Damon ei välittänyt vittuakaan vankilan säännöistä, kun kyseessä oli poikaystäväänsä runnellut ihminen, ja nyt hän oikeasti jopa voisikin ottaa järeämmät aseet käyttöön, ja tehdä muutakin kuin vain lyödä nenän toiselta tohjoksi. Mutta sitten taas tarkemmin ajateltuna, tämä saisi hänet hyvinkin suuriin ongelmiin, ongelmiin joiden takia hän ei välttämättä koskaan tulisi enää näkemään poikaystäväänsä. "Kuka hän oli?" Falkov kysyi kasvot vitivalkoisiksi valahtaneina. Ehkä tuo kaikki johtui vain vihan määrästä, jota hän tuolla hetkellä piilotteli sisällään, taikka sitten häntä oikeasti oksetti ajatus siitä, että joku tosissaan olisi edes voinut mennä koskemaankaan Lucasin kaltaiseen, loppupeleissä hyvinkin viattomaan poikaan. Käsillään hän oli päätynyt tapansa mukaisesti haromaan valkoisia hiuksiaan, jotka olivat nyt lähes samaa sävyä hänen kasvojensa ihon kanssa. Tuota hän teki aina kun vähänkin hermostui, taikka suuttui. Aina, joka helvetin kerta oli hän hiestensa kimpussa, riippuen tietenkin tilanteesta. Joskus niitä revittiin, joskus harottiin, ja joskus hän jopa eksyi letittämään niitä, yrittäessään keskittyä johonkin. Ja usko tai älä, se oikeasti toimii. 
|
|
|
|
Post by nea on Dec 29, 2015 0:22:27 GMT
lucas jacques deveaux - pudisteli päätään kuullessaan toisen sanat, sillä tiedosti samalla sekunnilla, mihin toinen tietoa tarvitsi. Ja ei, Lucas ei todellakaan ollut kertomassa sitä, hän ei todellakaan halunnut viettää seuraavaa kuukautta yksin, kun toinen olisi käynyt kertomassa miten Lucasiin ei saisi koskea. Olihan se suloista. Se oli helvetin suloista, kuinka toinen oli suojelemassa pienempää, mutta tämä pärjäsi yksinäänkin, ilman suojelusenkeliä. Okei, ei pärjännyt. Hän ei todellakaan pärjännyt ilman suojelusenkeliä vierellään, ei missään nimessä. Hänestä tuntui niin turvattomalta olla ruokailussa ilman Damonia, olla pihalla ilman Damonia. Turvattomaksi tunsi olonsa jopa kävellessään tyhjällä käytävällä, ellei Damon ollut vierellä. Puhumattakaan nukkumisesta. Vaikka se oli kiellettyä, kai, nukkuivat he yhdessä. Kukaan ei ainakaan ole maininnut pojille kertaakaan siitä, joten kerta toisensa jälkeen Lucas käpertyi iltaisin pidemmän kainaloon ja yritti tehdä olonsa mukavaksi, jotta saisi nukuttua jälleen yhden yön sängyllä, joka oli kovempi, kuin kivi. ''En mä suostu siihen, Damon, mä en suostu siihen, et sä meet sanomaan sille sanaakaan, koska mä oikeesti oon tosissani sillä, etten haluu menettää sua taas'', tämä selitti aukaisten silmänsä, ja siirtäen se toisen omiin. Aavistuksen kulmiaan kurtistaen, mies jatkoi selitystään, ''Sä tulit takasin tänne ehkä viis, kymmenen, en tiedä minuuttia sitten ja oot nyt jo valmis tyyliin hakkaamaan jonkun vaan ja ainoastaan siitä syystä, et mä olin vitun idiootti ja luulin isottelun kohentavan jotenkin mun mielialaan.'' Olisi se ehkä kohentanut miehen mielialaa, jos olisi isotellut huomattavasti nuoremmalle, ja pienemmälle ihmiselle. Silloin olisi ollut jokin mahdollisuus sytyttää tappelu - ja vielä voittaa se. Ja silloin mieliala olisi kohonnut, ainakin hetkellisesti. Hetkellisesti hän olisi voinut paremmin, kunnes olisi tajunnut tuurillaan joutuvan suoraan erityisselliin pariksi viikoksi. ''Haluun vaa halailla ja mahdollisesti kuulla miten sun viikot on menny'', tämä huokaisi lopulta, siirtäen painon jaloilleen, ottaen puolikkaan askeleen eteenpäin, jotta pystyi kietomaan kätensä toisen ympärille ja painamaan poskensa vasten miehen rintakehää - jälleen. Jotenkin hänestä tuntui, että oli jatkuvasti poski kiinni toisen rintakehässä. No, siinä ainakin oli turvallista olla. xx jaksaisiks sä roolaa sihe lätkäroolipelii viel tänää? 8) 
|
|
|
|
Post by swinchester on Dec 29, 2015 0:25:13 GMT
/ lol ootte jo näin pitkäl ni emmä kehtaa enää ees yrittää mukaa  jään sit seuraa ugh |
|
|
|
Post by pokemon on Dec 29, 2015 0:27:50 GMT
/ lol ootte jo näin pitkäl ni emmä kehtaa enää ees yrittää mukaa jään sit seuraa ugh / et oo yhtään jäljes, mäkin oon pelannut vasta kerran? ps. sini aloittelen pelaa nyt takas. |
|
|
|
Post by wifix on Dec 29, 2015 0:31:14 GMT
/ lol ootte jo näin pitkäl ni emmä kehtaa enää ees yrittää mukaa jään sit seuraa ugh - ei tässä siis oo oikein muut vielä kun mä ja nea pelaillu, että ihan rohkeesti mukaan vaan 8) - nea koitan saada siihenki vielä jotain rustattua! |
|
|
|
Post by swinchester on Dec 29, 2015 0:32:32 GMT
/ lol ootte jo näin pitkäl ni emmä kehtaa enää ees yrittää mukaa jään sit seuraa ugh - ei tässä siis oo oikein muut vielä kun mä ja nea pelaillu, että ihan rohkeesti mukaan vaan 8) - nea koitan saada siihenki vielä jotain rustattua! / aa oho no sit :-D katoin vaa et jesus soikoo neljä sivuu et ihan turha mut hmm muhahah hetki pieni |
|
|
|
Post by swinchester on Dec 29, 2015 0:37:42 GMT
/ no mut another problem ku en tiiä tulisinko miehel vai naisel XDD  |
|
jään sit seuraa ugh
