Post by wifix on Dec 29, 2015 21:46:19 GMT
beau daniel bennett - puri alahuultaan hennosti, kuunnellessaan nuoremman pojan ehdotuksia, mainiten myös oman kotipaikkakuntansa. Eipä tuohon mitään oikein edes kommentoitu, mutta hetkeksi herra jäikin miettimään, kuinka kaupungin nimen hän oli juuri lausunut - mitään läheskään niin erikoisia kaupungin nimiä ei voisi koskaan kuvitella kuulevansa Yhdysvalloissa, saatika sitten Pitsburghissa, jossa nuorukainen asusteli aina uransa alkuun asti. "Turku", Bennett päätyi pian toistamaan toisen perässä, vain hieman hiljaisempaan äänensävyyn, jonka seurauksena myös hieman huvittunut hymy kohosi pelaajan huulille. Sana kuulosti hetki hetkeltä hauskemmalta, ja sen lausumista kokeillessa vasta riemu syntyikin. Myönnettäköön, että hän olisi voinut jatkaa sanan hokemista koko loppu illan, mutta se olisi nopeasti latistanut tunnelman, sekä loppupeleissä mahdollisesti pilannut myös illan suunnitelmat.
Nopeasti Beau kuitenkin ikään kuin palasi maan pinnalle ajatuksistaan, jonka jälkeen hymy pyyhkiytyi nopeasti hänen huuliltaan pois. Jos hän todella halusi mennä johonkin, olisi luultavasti parhainta lopettaa pelleily ja alkaa ottaa asiat hieman enemmän totisemmin, ennen kuin nuorempi poika menettäisi kiinnostuksensa koko ihmisen. Ehkäpä se tosin oli vain hänen omia ajatuksiaan, taikka sitten vain pelkoa päälle puskevasta vanhuudesta, mutta mistään ei ikinä voinut olla varma, jonka vuoksi herra olikin oppinut pelaamaan aina varman päälle. "Jäähalille, se on varattu meidän joukkueelle seuraaviksi tunneiksi", tummaverikkö päätyi pian virnistämään, parantaen otettaan toisen kädestä. Hän tiesi täysin hyvin, että hänen pitäisi olla tuolla hetkellä harjoituksissa, ja niin pitäisi olla koko muunkin joukkueen, mutta kaikki tuo oli jäänyt erään joukkueen parhaimmista pelaajista ehdoittaessa baari-iltaa, jossa tällä hetkellä oli myös joukkueen valmentaja. Ja mikä parhainta, oli hän valmentajansa kanssa mitä parhaimmissa väleissä, jonka vuoksi oli hänelle myönnetty vara-avain hallille, joka nyt olisi aivan tyhjillään.
"Mennään", Bennett mumisi alahuultaan purren, jonka jälkeen hän viimeinkin päätyi painamaan hennon suudelman pojan huulille, irroittautuen kuitenkin nopeasti kauemmas, haluamatta järjestää keskellä kaupungin keskustaa mitään kamalan suurta esitystä. Otetta toisen kädestä parannettiin vielä kerran, pienen, ehkä hieman ujon virneen kohotessa hänen huulilleen, eikä aikaakaan kun herra raahasikin jo nuorempaa pelaajaa kauemmas baarilta, miettien päänsä puhki mihin suuntaan hänen edes kannattaisi lähteä - hän ei muistanut laisinkaan olisiko halli kävelymatkan päässä, vai joutuisivatko he turvautumaan taksikyytiin.
Nopeasti Beau kuitenkin ikään kuin palasi maan pinnalle ajatuksistaan, jonka jälkeen hymy pyyhkiytyi nopeasti hänen huuliltaan pois. Jos hän todella halusi mennä johonkin, olisi luultavasti parhainta lopettaa pelleily ja alkaa ottaa asiat hieman enemmän totisemmin, ennen kuin nuorempi poika menettäisi kiinnostuksensa koko ihmisen. Ehkäpä se tosin oli vain hänen omia ajatuksiaan, taikka sitten vain pelkoa päälle puskevasta vanhuudesta, mutta mistään ei ikinä voinut olla varma, jonka vuoksi herra olikin oppinut pelaamaan aina varman päälle. "Jäähalille, se on varattu meidän joukkueelle seuraaviksi tunneiksi", tummaverikkö päätyi pian virnistämään, parantaen otettaan toisen kädestä. Hän tiesi täysin hyvin, että hänen pitäisi olla tuolla hetkellä harjoituksissa, ja niin pitäisi olla koko muunkin joukkueen, mutta kaikki tuo oli jäänyt erään joukkueen parhaimmista pelaajista ehdoittaessa baari-iltaa, jossa tällä hetkellä oli myös joukkueen valmentaja. Ja mikä parhainta, oli hän valmentajansa kanssa mitä parhaimmissa väleissä, jonka vuoksi oli hänelle myönnetty vara-avain hallille, joka nyt olisi aivan tyhjillään.
"Mennään", Bennett mumisi alahuultaan purren, jonka jälkeen hän viimeinkin päätyi painamaan hennon suudelman pojan huulille, irroittautuen kuitenkin nopeasti kauemmas, haluamatta järjestää keskellä kaupungin keskustaa mitään kamalan suurta esitystä. Otetta toisen kädestä parannettiin vielä kerran, pienen, ehkä hieman ujon virneen kohotessa hänen huulilleen, eikä aikaakaan kun herra raahasikin jo nuorempaa pelaajaa kauemmas baarilta, miettien päänsä puhki mihin suuntaan hänen edes kannattaisi lähteä - hän ei muistanut laisinkaan olisiko halli kävelymatkan päässä, vai joutuisivatko he turvautumaan taksikyytiin.
