|
|
Post by sini on Dec 23, 2015 11:55:38 GMT
Viviana tunsi käden pian ympärillään ja myös huulet poskellaan, tietäen kenestä oli kyse. Jeremy oli saapunut paikalle myöskin. Leveä hymy muodostui naisen huulille, kun tämä nojautui hellästi vasten miestä. Suoraan sanottuna nainen ei tiennyt miksi voisi kutsua Jeremyä. He eivät virallisesti olleet mikään pariskunta, ehkä se johtui siintä, että nainen ei halunnut sekoittaa vapaa-aikaansa työelämäänsä. Miehestä hän kuitenkin piti aivan älyttömästi ja oli hyvin läheinen toisen kanssa, mutta ei silti osannut virallistaa parisuhdetta. Ehkä Viviana odotti sitä, että mies tekisi sen osuuden. Alahuultaan nainen puri hellästi, yrittäen nyt vain keskittyä kuuntelemaan Damonia, jonka kanssa oli keskustelun jo aloittanut.
"Toivottavasti et ennen sitä kuole tylsyyteen", tummaverikkö totesi, näyttäen leikkimielisesti kieltä toiselle. Hän kyllä tiesi, kuinka turhauttavaa oli odotella seuraavaa asiakasta monta tuntia ilman tekemistä. Onneksi nykyään hänellä ei ollut sitä ongelmaa, sillä asiakkaiden välissä hänellä oli niin paljon muuta työtä, että harvoin ehti tuskailla tylsistymistään. Kuitenkin ennen oman liikkeensä perustamista nainen yleensä vain siivoili työpistettään tai viettii aikaa työntekijöiden taukohuoneessa, juoruten muiden kanssa. Nyt hän oli kuitenkin saannut oman yrityksen pystyyn, eikä joutunut enää tuskailla alaisena olemista. Suoraan sanottuna nainen viimeisin pomo oli aivan karsea, eikä nainen viihtynyt työpaikallaan yhtään, mutta joutui vain kestämään sen. Sen takia nainen yrittikin olla ennemmin kaikkien ystävä kuin pomo, jotta ei joutuisi siihen tilanteeseen, että työntekijät eivät enää viihtyneet työpaikalla.
"En ole itse asiassa. Luulisi, että hän olisi sulhasehdokastaan tullut jo tapaamaan", Viviana päätyi vastamaan miehelle, naurahtaen hellästi. Hän oli hyvinkin onnellinen kaksikon puolesta, sillä tiesi tasan tarkkaa kaksikon kihlauksesta ja molemmat olivat hänellä hyviä ystäviä, jonka takia halusi heille vain parasta. Kevyt hymy muodostui naisen huulille, kun tämä vei katseensa sitten vierellään olevaan Jeremyyn, nostaen hieman katsettaan. Olihan nainen jonkin verran lyhyempi kuin mies. Hellän suukon nainen laski sitten miehen leukaperälle, palauttaen katseensa sitten takaisin Damoniin.
|
|
|
|
Post by sini on Dec 23, 2015 13:57:56 GMT
- tekis miel tehä toinen hahmo mut minkälainen tai niinku minkälaisen tekisin verast ku tiiän et sen voisin tehä 
|
|
|
|
Post by pokemon on Dec 23, 2015 14:06:48 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez huokaisee, kun lähtee asunnostaan ulos - laittaen ovet lukkoon. Hän oli tietenkin unohtanut luonnoksensa kotiin, jota oltiin innoissaan kotonaankiin suunniteltu. No, onneksi hänellä oli vielä puoli tuntia aikaa ja kävelymatkassa menisi suunnilleen kymmenisen minuuttia. Jospa hän ehtisi käydä hakemassa kahvin matkallansa? Naisen askeleet menevät oikein hienosti sisustetun kuppilan sisälle, päästen suoraan kassalle tilaamaan kahvia. Parin minuutin päästä hän pääsi jo lähtemään - hörppien pahvimukissa olevaa kahviaan. Vielä yksi tatuointi niin hänen päivänsä olisi pulkassa. Lopez avaa tatuointiliikkeen oven, josta näkee ensimmäisenä kihlattunsa ja sitten pomonsa - Jeremyn kiehnatessa häntä. Itsekseen virnuillen hän askeltaa putiikkiin sisään, hörpäten kahviaan. " Heippa. " tummaverikkö päätyy sanomaan hymyillen, kun lähtee ensin suoraan kohti taukotilaa, jonne hän laski laukkunsa sekä laittoi takkinsa naulakkoon. " Mitäs te täälä laiskottelette? " Esmee virnuilee, kun askeltaa kihlattunsa vierelle, luonnos kädessään. Se oli vain onneksi pieni, joten siinä ei menisi ainakaan tuntia kauempaa, koska kirjoitukset olivat naisen lempipuuhaa ja ne tulivat häneltä aivan luonnostaan. Ilmeisesti kuitenkin toisillakin olisi vielä asiakkaita, kun täällä hengailivat. Tummaverikkö pörröttää hiuksiaan, kunnes hieman hymähtäen nousee vähän varpailleen - painaen pehmeät huulensa kihlattunsa poskelle, jonka jälkeen laskeutuu takaisin alemmas. Huuliaan nuolaisten Lopez laskee luonnoksensa pöydälle, hörpäten pian loputkin kahvinsa alas kurkustaan. " Monelta sä muuten pääset töistä? " Esmee päätyy kysäisemään Damonilta, vaikka tatuoijalla ei oikeastaan ollut ikinä mitään tarkkaa loppumisaikaa - se oli silloin kun työ olisi valmis tai että siitä oltaisiin saatu vaikka rajat piirettyä ja tehtyä pieniä yksityiskohtia. Työaika myös riippui kauheasti tatuoinnin koosta ja muusta sen sellaisesta. // anteeksi lyhyys :c  |
|
|
|
Post by paskarusina on Dec 23, 2015 15:17:45 GMT
Jeremy päätyi virnistämään Damonille jaksamatta sanoa mitään järkevää. "Ei oo näkynyt. Tosin en oo nähny ketään tänään vasta ku nyt, kauheesti ollu töitä tänää..", Jeremy selvensi ja siemaisi hieman kahviaan. Hän nojasi päänsä Vivianan olkapäälle ja hymyili itsekseen pureskellen kevyesti poskensa sisäpintaa. Miehen huulille kaartui vain leveämpi hymy, kun hän sai suukon leukaperälleen. Jeremy lipaisi huuliaan ja piti katseensa Damonissa, välillä kuitenkin silmäillen tiskin ympäristöä. "Siinähän se sun kihlattus tuleekin", Jeremy virnisti kun huomasi Esmeen kävelevän ovea kohti. Pian nainen jo kyselikin mitä tämä kolmikko laiskotteli ja tämä sai Folderin naurahtamaan kevyesti. "Kunhan laiskotellaan, ei oo mitään tekemistäkään tällä hetkellä", Jeremy päätyi toteamaan Esmeelle ja suukotti sitten uudestaan Vivianan poskea. "Mun pitää mennä siivoomaan mun työpiste ennen ku sä saat raivoromahuksen. Vien sut syömään töiden jälkeen joten paree olla valmis viimestään kuudelta", Jeremy virnisti, pörrötti naisen hiuksia ja lähti sitten omaa työskentelykoppiaan kohti kahvikupin kanssa. Tummaverikkö istuutui satulatuolille raskaan huokauksen lipuessa hänen huuliensa välistä. Toisaalta Jeremy oli helpottunut että tämän päivän pahin urakka oli ohitse, mutta toisaalta häntä ärsytti edessä oleva siivousurakka. Jeremy joi kahvinsa loppuun ja laski kahvikupin sitten pienelle nurkkapöydälle, jossa oli toinenkin kahvikuppi. Mies hyräili itsekseen kun asetti luonnokset yhteen pinoon ja vei ne kirjahyllyyn minkä oli raahannut koppiinsa. Vihreäsilmäinen mies laski kameran kameralaukkuun ja laittoi sen paikalleen, jatkaen sitten papereiden pinoamista oikeisiin kasoihin. //tossa toisessa kuvassa on jeremyn selän tatuointi Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Dec 23, 2015 15:40:44 GMT
Viviana tervehti paikalle saapunutta naista, pitäen huulillaan kohteliaan hymyn. Oli hyvä asia, että työpaikalla kaikki tulivat toimeen tai ainakin naisen tarkkailevien silmien alla. Hän ei tosiaankaan tietäisi mitä tekisi, jos jotkut eivät tulisi toimeen keskenään, mutta onneksi sitä hänen ei tarvinut tällä hetkellä edes miettiä. Naurahdus lipui tummaverikön huulilta, kun tämä kuuntelee Jeremyn molemmat puheenvuorot, päätyen viimeisen lauseen jälkeen irrottautua miehestä, esittäen mahdollisimman loukkaantunutta. Olihan se kyllä totta, että naisella meni hermot, jos joku ei pitänyt työpistettään siistinä tai ei huolehtinyt neulojen sun muiden hygieniasta tarpeeksi hyvin. Heillä oli kuitenkin niin paljon asiakkaita ja loppupeleissä he olivat kehuttu tatuointiliike niin nainen halusi, että kaikki oli oikeasti hyvin huolehdittu ja siistiä. Viviana ei nimittäin halunnut, että joku asiakkaista saisi mahdollisesti jonkinnäköisen infektion likaisesta neulasta ja veisi sitten asian eteenpäin. Tälläinen saattoi olla vahinko, mutta nainen ei missään nimessä halunnut, että tälläisiä vahinkoja sattuisi. Se olisi liikkeen loppu.
"Olenko muka joskus saannut raivokohtauksen? Selvä olen sitten kuudelta valmis", tummaverikkö vastasi, päästäen hellän naurahduksen huuliltaan, palaten samalla myös istumaan takaisin baarijakkaralle. Katseensa hän vei sitten takaisin niin sanottuun nuoreen pariin, päätyen kuitenkin kaivamaan varauskirjan takaisin käsiinsä. Hän oli meinannut kokonaan unohtaa Esmeelle tehdyn uuden varauksen, jonka oli vasta puhelimessa hoitanut. Kyseessä taisi olla henkilö, joka oli aikaisemmin ollut täällä leimattavana, sillä kyseinen miesasiakas osasi heti pyytää tatuoijaksi Esmeetä. Viviana etsi noin kuukauden päähän tehtyä varausta, löytäen oikean sivun ja myös oikean henkilön. Nainen oli onnellinen sen suhteen, että liike oli menestynyt ja sen myös huomasi. Heille oli nykyään vaikea saada lähiajoiksi aikaa vaan yleensä se jouduttiin sopimaan mahdollisesti yli kuukauden päähän soittopäivästä.
"Esmee, sulle varattiin uusi aika. Tää miesasiakas on varmaan ollut aikasemminkin sulla leimattavana, sillä osasi varaa suoraan sulle ajan", Viviana totesi hellästi naurahtaen, kääntäen varauskirjan sitten kohti naista. Etusormellaan hän osoitti oikeaa henkilöä ja pientä laatikkoa, johon oli kirjoittanut jotain huomioita, pääosin sen suhteen, että minkälaista tatuointia tämä oli suunnitellut, jotta Esmee tietäisi sitten, kun aika tuli. Itse asiassa tähänkin oltiin varattu kaksi aikaa. Ensimmäisellä kerralla tatuointi suunniteltaisiin ja toisella kerralla sitten laitettaisiin aluille. Esmee saisi itse hoitaa mahdolliset seuraavat kerrat, jos tatuointi piti tehdä osissa. Viviana yleensä hoiti vain varauskirjaan mahdollisesti kaksi ensimmäistä aikaa eli suunnitelun ja sitten vielä ajan tatuoinnin tekemiseen. Monesti tatuointeja piti tehdä monessa osassa tai sitten ne tehtiin kahdella kerralla, jolloin toisella kerralla suunniteltiin ja toisella kerralla se olikin jo iholla. Harvemmin oli tilanteita, jolloin niin suunnittelu kuin myös tatuoinnin tekeminen hoitui yhdellä kerralla. Nämä olivat niitä aivan pienimpiä ja yksinkertaisimpia tatuointeja.
|
|
|
|
Post by renak on Dec 23, 2015 19:32:18 GMT
Cody heräsi hätkähtäen jostain toisesta huoneistosta kuuluvaan huutoon. Hänen huoneeseensa tulvi valoa ikkunasta, jonka sälekaihtimet olivat auki. Valo häikäisi häntä ja pahensi entisestään kammottavaa päänsärkyä, joka miehellä. Viimeyönä hän ei ollut nukkunut juuri ollenkaan, sillä hänen kämppäkaverinsa olivat raahanneet hänet juhlimaan johonkin baariin toisen miehistä syntymäpäivää. Cody ei tiennyt, montako shottia oli yöllä juonut, mutta se oli selvästi ollut liikaa tummatukalle. Armoton krapula piinaisi häntä ainakin sen päivän. Cody vilkaisi vieressään olevaa kelloa. Mikäli hän oikein näki, se näytti puolta viittä. Iltapäivällä. Hiljaa kiroten hän nousi istumaan vuoteelle, mikä oli virheliike, sillä huono olo vain paheni sen seurauksena. Miehen teki mieli jäädä vielä nukkumaan krapulaansa pois, mutta se ei ollut mahdollisuus. Hän veti lattialta mustan paidan tatuointiensa peitoksi, nousi rauhallisesti ylös vuoteestaan ja suuntasi kohti vessaa, joka oli suoraan hänen huoneensa vieressä. Kerrostaloasunto oli hiljainen, mikä ei ollut suurikaan ihme. Codyn kanssa asunnon jakavilla kahdella miehellä oli molemmilla parempi viinapää kuin hänellä, minkä lisäksi heillä oli työpäivät. Tatuointiliikkeessä työskentelevä Cody ei edes tiennyt, olisiko hänelle ollut tälle päivälle asiakkaita. Hän tosissaan toivoi, ettei ollut. 
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 24, 2015 20:01:05 GMT
damon charles falkov - oli jo valmiina kiroamaan ääneen naisen vastauksen tuottamaa pettymystä, kunnes kuuli tiskin vastakkaisella puolella olevan Jeremyn kommentin, kääntäen välittömästi päänsä oven suuntaan. Pienehkö hymy kohosi miehen huulille, nähdessään tuoreen kihlattunsa askeltamassa kohti ovia, ja pian liikkeeseen johtava ovi avautuikin, saaden oven yläpuolella olevan kellon kilahtamaan. Hän oli odoittanut koko päivän toisen näkemistä, ehkä jopa turhankin innokkaana, ja nyt se viimeinkin tapahtui. Myönnettäköön, että Falkov oli jäänyt pahasti kiinni tuohon "alkuhuumaan", jonka olisi pitänyt lähteä jo viimeistään vuosi sitten. Mutta eipä tuo paljoakaan itselleen voinut, toista rakastettiin ja se myös näytettiin kaikille niin hyvin kuin vain mahdollista, joka tuhosi kiitettävästi herran "pahan pojan" maineen. Eipä maine ollut merkinnyt hänelle mitään sitten sen päivän, kun tutustui Esmeen kanssa, mutta olihan se välillä jopa hieman kiusallista, kuinka aina ennen niin kovana poikana itsensä esitellyt mies huuteli nyt naisystäväänsä mitä typerimmillä nimillä, mukaan lukien kulta, sekä rakas - imelää. "Missä olet ollut?" oli ensimmäinen asia, jonka Falkov toiselta päätyi kysymään. Hän ei ollut utelias, ei edes mustasukkainen, mutta halusi vain tietää naisen asioita silloin tällöin, se kun kuulemansa mukaan oli pelkkää plussaa mieheltä. Ja kai hän tuolla tapaa pitikin huolen siitä, että hän todella näytti välittävänsä naisesta. Kyllähän hän oikeasti siis välittikin, mutta sen näyttäminen toiselle tuntui välillä hyvinkin vaikealta. Pian pehmeät huulet tunnettiin kuitenkin poskellaan, saaden hetkeksi kadonneen hymyn palaamaan hänen huulilleen, laskiessaan sitten katseensa lyhyempään naisystäväänsä. "Tiedäthän, että olemme kihloissa", Damon mumisi pienesti virnistellen, painaen huulensa sitten pehmeästi toisen huulille hetkellisesti. Hän oli useaan otteeseen kertonut naiselle, että poskipusut kuuluivat enemmänkin seurustelu-ajoille, vaikka eiväthän nekään pahaa tee silloin tällöin. Oli miten oli, pusut kuuluttiin hänen mielestään antaa pääosin huulille, tai näin ainakin hän halusi. "Vasta kun liike sulkeutuu. Entä sinä?" Damon vastasi alahuultaan hennosti purren, painaessaan toisen kyynärpäänsä takaisin tiskille, toisen käden laskeutuessa vierellään seisovan naisystävänsä alaselälle. Katseensa hän puolestaan piti toisessa, vilkaisten aina välillä tiskin toiselle puolelle jäänyttä naishenkilöä, joka näytteli jo kihlatulleen varattuja aikoja. Ne eivät juurikaan herraa kiinnostaneet, vaikka utelias ehkä silloin tällöin olikin, mutta hieman niitä kuitenkin sivusilmällään jäi katselemaan, aivan vain nähdäkseen, olisiko itselleen varattu uusia aikoja. 
|
|
|
|
Post by pokemon on Dec 24, 2015 21:49:00 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez kohottaa hieman kulmiaan Vivianan sanoille, oli aina tosi mahtavaa jos haluttaisiin tietty tatuoija - tässä tapauksessa tietenkin hän itse. Ilmeisesti mies oli ollut tyytyväinen hänen käden jälkeensä, mikä oli todella hyvä juttu naisenkin uran takia. Myös Vivianakin saisi olla häneen tyytyväinen tai ainakin toivottavasti olisi. Nappisilmät vieden varauskirjaan tummaverikkö nuolaisee huuliaan. Kyllä, nimi oli todellakin tuttu. " Joo olen leimannut ennenkin, oikein mukava mies. " Esmee päätyy hymähtämään, mies oli ollut oikein tyytyväinen hänen tekemään lohikäärmeeseen joka perinteisesti syöksi tulta suustaan - ehkä hieman tavallinen tatuointi, mutta mikäpä nainen oli arvostelemaan. Lopez päätyy vielä katsomaan päivämäärän, joka olisi suunnilleen kuukauden päästä. Ideakin vaikutti nyt todella mahtavalta. " Kävin kotona hakemassa tän luonnoksen kun unohdin sen, koska mulla oli tarpeeks aikaa ja tarvin sitä nyt. " tummaverikkö naurahtaa ja pyörittelee päätään, hän oli nimittäin ehkä hieman hajamielinen tietyissä asioissa - yrittäen kuitenkin tehdä kaiken hyvin. Joskus kävi tälläisiä pieniä lipsahduksia, mutta ei hän todellakaan ainoa ollut. " Ai, ollaan vai? " Esmee katsoo toista hyvin kysyvästi, kuitenkin päätyen pyörittelemään päätään hymyillen. Damon aina valitti poskipusuista, mutta ei nainen sille mitään voinut - se tuli vain aina melkein luonnostaan. Pienesti naurahtaen Lopez tuntee toisen huulet omilleen - suudellen toista tietenkin takaisin, pitäen silmiään kiinn kyseisen hetken aikana. Pieni hymy jäi korostamaan tummaverikön kasvoja, kun hän pitää luonnostaan kädessään. Tulisipa asiakas pian, jotta hän pääsisi jo pian hommiin. " Mullekkin tulee vielä yksi asiakas. " nainen hymähtää, kun tuntee toisen käden alaselällään. Ehkä jopa luonnostaan hän ottaa pari askelta kihlattuaan kohti, jolloin mahdollisesti pääsi toiseen aivan kiinni - vieden kätensä pörröttämään toisen hiuksia. Heillä oli mennyt koko suhde yllättävän hyvin ja Lopez jaksoi vieläkin olla hirveän onnellinen Damonin kaltaisen ihmisen löytämisestä. Kukaan ei varmasti osaisi olla noin ihana - ainakaan hänelle. Huuliaan nuolaisten Esmee kierrättää katseensa kihlatussaan ja tiskin toisella puolella olevassa Vivianissa. |
|
