|
|
Post by nea on Dec 22, 2015 19:19:47 GMT
mut ei vapaa kauaa  elliot taitaa napata sen omaan kainaloonsa 8) 8) |
|
|
|
Post by pokemon on Dec 22, 2015 19:49:00 GMT
oon niin hämmentynyt siitä, että nykyään miehellä roolijoita enemmän.
tai oikeastaan homoilla ja biseksuaaleilla sitä enimmäkseen pelataan, mutta silti.
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 22, 2015 19:56:39 GMT
oon niin hämmentynyt siitä, että nykyään miehellä roolijoita enemmän. tai oikeastaan homoilla ja biseksuaaleilla sitä enimmäkseen pelataan, mutta silti. niillä on kiva roolia kun ei tarvii olla niin "neitimäinen" ja melkeimpä aina riittää seuraa 8)) |
|
|
|
Post by pokemon on Dec 22, 2015 19:58:07 GMT
oon niin hämmentynyt siitä, että nykyään miehellä roolijoita enemmän. tai oikeastaan homoilla ja biseksuaaleilla sitä enimmäkseen pelataan, mutta silti. niillä on kiva roolia kun ei tarvii olla niin "neitimäinen" ja melkeimpä aina riittää seuraa 8)) hah, no se on kyllä totta  |
|
|
|
Post by sini on Dec 22, 2015 21:15:59 GMT
Viviana nosti lukulasit päälaelleen, laskien noin kymmenen sivun pituisen paperinipun työpöydälleen. Viimeiset pari tuntia nainen oli viettänyt omassa työhuoneessaan, ollen täysin eristäytynyt muista työntekijöistä. Koko päivä oli kuitenkin liikkeellä mennyt, kun aamulla nainen oli tullut avaamaan liikettä hieman ennen kello kymmentä ja sen jälkeen ottanut päivän ainoan asiakkaansa, jonka kanssa oli mennyt noin neljä tuntia. Muita asiakkaita naisella ei täksi päiväksi ollut ja loppujen lopuksi hänellä oli aika vähän asiakkaita verrattuna muihin työntekijöihin, ehkä yksi tai kaksi per päivä, enintään kolme. Viviana kuitenkin hoiti paljon paperihommia ja teki hommia paljolti myös kassalla, jossa vastaanotti ja ohjasi oikean tatuoijan luo asiakkaita. Tänään hän oli onneksi voinnut vain keskittyä turvallisuusjärjestelyiden tarkasteluihin sekä joihinkin hygienia- ja siisteysasioihin. Onneksi nainen sai tehdä töitään rauhassa, sillä hänellä oli kunnollinen työhuone, jonne muut työntekijät saivat tulla vain, jos heillä oli tärkeää asiaa. Tummaverikkö halusi tehdä työnsä rauhassa ja, jos hän halusi olla sosiaalinen niin sitten hän menisi liikkeen puolelle.
Hetken nainen päätyi kiroamaan selkäänsä, jota edelleen poltteli eilen otettu tatuointi. Monen kuukauden tauon jälkeen nainen oli päättänyt ottaa uuden tatuoinnin. Viviana oli pyytänyt yhtä työntekijöistä tatuoimaan hänen selkäänsä nuolen. Olihan nainen jo tottunut uusien tatuointien tuomaan kipuun, mutta aina nainen kirosi sitä kipua yhtä paljon. Tatuointinsa takia nainen oli päättänyt pukea rennon hupparin itselleen, joka ei painautuisi koko ajan vasten tatuointia. Housuiksi nainen oli valinnut mustat revityt pillifarkut ja kengiksi kaikessa yksinkertaisuudessa mustat tennarit. Viviana päätyi suuntaamaan ovelle, sillä hän halusi tietää miten muilla sujui työt. Totta kai naista kiinnosti myös minkälaisia taideteoksia muut olivat saanneet aikaiseksi sillä aikaa, kun nainen oli ollut omassa huoneessaan. Tummaverikkö oli alusta asti opettanut työntekijöilleen, että tatuoinnit pitäisi valokuvata, jotta muut asiakkaat voisivat nähdä heidän työnsä tuloksia ja mahdollisesti saisivat inspiraatiota omiinsa.
Nopein askelin Viviana siirtyi liikkeen puolelle. Hän tarkastelisi ensin odotustilan läheisyydessä olevia koppeja, jonka jälkeen siirtyisi vielä tarkistamaan erillisessä tilassa olevat. Yksi asia, minkä nainen halusi tarkistaa oli se, että kaikki olisivat varmastikkin pitäneet huolta oman työpisteen siisteydestä ja muutenkin tarpeellisesta hygieniasta. Tummaverikkö päätyi siirtymään tiskin luokse, sillä hän halusi tutkia varauskirjaa. Jos hänellä ei huomiseksi ollut yhtäkään varausta saattoi olla, että hän pitäisi vapaapäivän. Kyllä hän luotti siihen, että liikkeessä osattiin hommat ja aina hän nimitti jonkun luottamushenkilöksi, joka hoitaisi kaiken kuntoon. Viviana istuuntui pehmustetulle baarijakkaralle, nostaen tiskin alla olevan varauskirjan tiskin päälle. Monet täydet sivut hän sai selata ennen kuin löysi oikean päivämäärän eli huomisen päivän. Valitettavasti hänellä ei ollut vapaapäivää, jonka takia joutuisi herätä ajoissa. Katseensa nainen laski sitten käteensä, jonka hiha oli valmistunut ajat sitten. Kaikkia tatuointeja nainen ei nähnyt vain osan siintä, mikä ylsi kämmenselälle jonkin verran.
- leikitää nyt et tos kädes, mitä ei näy juurikaa, nii on tehty tatuoinnest hiha  
|
|
|
|
Post by sini on Dec 22, 2015 23:06:46 GMT
joku ihana vois tuua hahmonsa vivianin seuraks :-))
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 22, 2015 23:13:14 GMT
joku ihana vois tuua hahmonsa vivianin seuraks :-)) - minä voin ihan pian, kerrot vaan että kendra vai damon 8) |
|
|
|
Post by sini on Dec 22, 2015 23:15:23 GMT
joku ihana vois tuua hahmonsa vivianin seuraks :-)) - minä voin ihan pian, kerrot vaan että kendra vai damon 8) mulle on ihan sama |
|
|
|
Post by wifix on Dec 22, 2015 23:40:44 GMT
damon charles falkov - pyyhkäisi vielä kerran kumisella hanskallaan vasta tehdyn tatuoinnin pintaa, pyyhkien viimeisetkin musteet sen pinnalta pois. Päätään hivenen verran kallistaen hän katseli lopputulosta, varmistaen kaikessa rauhassa että kaikki oli niin kuin piti, eikä yksikään viiva jäänyt tekemättä, unohtamatta tietenkään tuhansia eri värejä, joita tatuointiin oltiin haluttu. Pienehkö, ehkä jopa hieman ylpeä hymy kohosi sisaruksista vanhemman huulille, kohoittaessaan katseensa asiakkaaseensa, todeten tyynen rauhallisesti tatuoinnin olevan valmis. Asiakas oli hänelle päivän toisiksi viimeinen, ja tällä hetkellä ehkäpä hienoin koko kuukauden aikana tekemistä tatuoinneistaan. Sen hän oli väkertänyt vapaalla kädellä jo vuosien ajan vakioasiakkaansa toimineen miehen kylkeen, käyttäen sen tekoon yhteensä jopa kolmisen tuntia. Kaikki tuo tehtiin tietenkin eri osissa, mutta joka tapauksessa oli se yhtä huolitellun näköinen. Ensimmäisellä kerralla olivat he tyytyneet pelkkien ääriviivojen tekemiseen, sekä pienien kohtien väritykseen, kun taas toinen kerta käytettiin kokonaan pelkkien värien lisäämiseen, ja nyt kolmannelle kerralle oli jäänyt vain ja ainoastaan loppujen värien lisääminen, sekä varjostusten luominen. Ja kaiken tuon työn jälkeen, komeili miehen jo valmiiksi täynnä tatuointeja olevassa vartalossa suurehko, japanilaisaiheinen lohikäärme, jota asiakas oli ihaillut jo vuoden ajan netistä. "Onko se hyvä?" Falkov kysyi alahuultaan purren, katsoen kuinka itseään huomattavasti suurempi mies siirtyi kokovartalopeilin edustalle katselemaan lopputulosta. Tyytyväinen hymy leikitteli pian kummankin huulilla, miehen vastatessa myöntävästi hänen kysymykseensä, sekä kiittäessä häntä hyvin tehdystä työstä. Myönnettäköön, että kiitokset tuntuivat aina yhtä hyviltä, mutta tuolla hetkellä ne olivat jotenkin aivan erilaisia. Tällä kertaa hän todella arvosti kiitosta enemmän kuin normaalisti, ehkä syynäkin vain ja ainoastaan kaikki tuo työ mitä tatuoinnin eteen oltiin tehty. Olihan herra toki jo lähes seitsemän vuotta kestäneen uransa aikana tehnyt pari hienompaakin tatuointia, mutta lähiaikoina oli hän vain tyytynyt tekemään luonnoksia ja väkertämään pienempiä tatuointeja. Kun tatuointi oltiin puhdistettu sekä suojattu, päästi hän asiakkaansa lähtemään iloisin mielin, jääden itse vielä liikkeeseen odoittamaan viimeistä asiakastaan. Jos muistiinsa oli luottamista, päivän viimeinen asiakas olisi kuusitoista vuotias, joka vanhempansa seurassa tulisi ottamaan tytölle hänen ensimmäisen tatuointinsa - jos hän oikein oli puhelimessä ymmärtänyt, oli se jonkin näköinen muisto edesmenneestä isästään. Suloista, myönnettäköön, mutta niin kliseistä. Oli miten oli, tyttö oli tulossa vasta hetkeä ennen liikkeen sulkemista, kyseisen tatuoinnin tekoon kun ei mennyt kauaakaan, joten herra saisi odotella paikanpäällä vielä aikansa. Kipeitä lihaksiaan venytellen, siityikin hän siis rauhallisesti tiskin ääreen, siirtäen katseensa pienesti virnuillen paikan omistajaan. "Oletko jo ajatellut milloin saisin väkertää sinun ihollesi jotakin?" Damon kysyi alahuultaan purren, katsellen tiskin toisella puolella hääräävää naista nopeasti päästä varpaisiin. Myönnettäköön, toinen oli todella hyvännäköinen, ja herra olisi mitä luultavammin heti toisen kimpussa, ellei jo omistaisi kihlattua. 
|
|
|
|
Post by pokemon on Dec 22, 2015 23:52:55 GMT
heii, otanko tän vai lomakkeen kuvan?  |
|
|
|
Post by wifix on Dec 22, 2015 23:54:36 GMT
heii, otanko tän vai lomakkeen kuvan? - voi apua öä ota tuo  |
|
|
|
Post by pokemon on Dec 22, 2015 23:59:52 GMT
heii, otanko tän vai lomakkeen kuvan? - voi apua öä ota tuo mm, okei 8) mitähän pelailisin. voisin toisaalta laittaa vasta esmeen tulevan töihin tai jotain. |
|
|
|
Post by sini on Dec 23, 2015 0:02:44 GMT
Viviana ehti juuri ja juuri lopettaa puhelun ennen kuin paikalle saapui Damon. Kohtelias hymy muodostui naisen huulille, kun tämä vielä kertaalleen luki varauskirjaan kirjoittamansa ajan. Tämän jälkeen kirja suljettiin ja laskettiin takaisin paikalle, johon se kuului. Kyynärpäillään nainen nojautui tiskiä vasten, pitäen katseensa Damonissa, johon oli kunnolla tutustunut tämän siskon kautta. Miehen sisko oli tosissaan naisen kämppäkaveri ja he olivat todella hyviä ystäviä. Oli hieman huvittavaa, että sisaruskaksikko oli päätynyt samaan ammattiin ja kaiken lisäksi myös samaan työpaikkaan. Hellä naurahdus lipui Vivianin huulilta, kun tämä kuuli miehen kysymyksen. Jos totta puhuttiin niin naisella oli monenlaisia ideoita uusia tatuointeja varten, mutta mitä luultavammin hän antaisi selässään olevan tatuoinnin olla ensin muutaman viikon, jotta kipu laantuisi ja sen jälkeen hän alkaisi suunnittelemaan seuraavaa tatuointia. Suoraan sanottuna nainen oli jäännyt koukkuun tatuointeihin ja varmaan muutaman vuoden päästä hän olisi kaulasta varpaisiin asti täynnä tatuoinneissa.
"Ehkä pääset tekemään jo heti seuraavan sitten joskus, kun sellaisen otan", tummaverikkö päätyi toteamaan miehelle, nostaen hetki sitten silmille takaisin lasketut lukulasit päälaelle. Mahdollisimman huomaamattomasti Viviana yritti tutkailla miestä niin, että näki toisen kasvot sekä myös asukokonaisuuden. Katseensa hän vei kuitenkin nopeasti miehen jaloista takaisin toisen kasvoihin. Tummat hiuksensa nainen päätyi laittamaan poninhännälle, käyttäen sen tekemiseen ranteessaan ollutta hiuslenkkiä, joka oli selkeästikkin ollut hieman liian tiukka, sillä oli jättänyt jäljen naisen ranteeseen. Pian reilusti yli 20 ikävuoden ylittänyt nainen päätyi nousemaan takaisin omille jaloilleen, jääden selkeästikkin miestä lyhyemmäksi. Lukulasiensa asentoa päälaellaan päätyi nainen paratelemaan hieman, tiukentaen samalla poninhäntäänsä.
"Miten työsi ovat sujuneet tähän mennessä?", Viviana päätyi kysymään tyypillisen kysymyksensä sitten. Tätä kysymystä hän kyseli usein, sillä halusi ihan oikeasti tietää, kuinka kaikki oli mennyt ja jos jotain kritisoitavaa oli niin nainen halusi puuttua siihen mahdollisimman nopeasti. Hän halusi vain taata kaikille mukavan työpaikan. Alahuultaan nainen puri hellästi, päätyen katsomaan liikkeen suurista ikkunoista ulos, nähden vain kiireisen kadun. Onneksi naisen ei tarvinut kiirehtiä minnekkään vaan tänään oli oikeastaan aika rento päivä naiselle. Varsinkin nyt, kun päivän ainoa asiakas oli hoidettu ja tarpeelliset paperihommat myös. Kuitenkin nainen oli päätynyt siihen, että viettäisi vielä jonkin aikaa liikkeellä ja tarkkailisi sitä, miten muiden työt sujuivat. Katse kääntyi nopeasti takaisin Damoniin, jolloin nainen liikutti myös selkäänsä hyvin nopeasti ja päätyi pienesti irvistämään uuden tatuointinsa aiheuttaman pienen kivun vuoksi. Oli tämä kuitenkin sen arvoista, sillä nainen oli tyytyväinen lopputulokseen.
|
|
|
|
Post by paskarusina on Dec 23, 2015 7:47:34 GMT
Jeremy Christian Folder huokaisi raskaasti ja istui nahkaiselle satulatuolille. Hän ei olisi jaksanut ruveta siivoamaan työpistettään mutta tiesi, jos ei siivoaisi sitä ennen työpäivän loppua jäisi hän tänään ilman huomiota Vivianalta. Viviana aina uhkaili Jeremyä, ettei tuo saisi enää ikinä pusuja tai huomiota jollei pitäisi työpistettään siistinä. Ei Jeremyä Vivianan sanat pelottaneet, mutta tottakai hän halusi miellyttää pomoaan ja samaan aikaan naisystäväänsä. Ei kaksikko vielä edes seurustellut, mutta kaipa sekin aika tulisi pian. Jeremy ainakin on niin kiintynyt naiseen, että hän mustasukkaistuu kovin helposti eikä pidä siitä, jos joku toinen silmäilee häntä sillä silmällä. Jeremy on omistushaluinen ja haluaisi Vivianan tyttöystäväkseen vaikka heti. Laiska Folderin kuopus lähti rullaamaan satulatuolillaan kohti tatuointiliikkeen perällä olevaa taukotilaa, jossa oli kahvinkeitin. Hartaasti Jeremy toivoi, että joku olisi keittänyt jo hänen puolestaan kahvia ja että se olisi kuumaakin vielä. Tummaverikön onneksi näin olikin ja itsekseen hymyillen mies lähti pian rullaamaan täyden kahvikupin kanssa takaisin omaa koppiaan kohti. Tänään Jeremyllä ei ollut enää tatuoitavia, hänen pitäisi vain siivota koppinsa ja mielellään hän auttaisi muita, jos olisi mahdollisuus. Päästyään koppiinsa nousi Jeremy ylös satulatuolilta ja asteli ulos kopista. Hän joisi kahvinsa ensin kaikessa rauhassa loppuun ja rupeaisi vasta sitten siivoamaan. Melkein kokonaan ihonsa musteella peittänyt Jeremy asteli tiskin luo, jossa Viviana ja Damon keskustelivat. Heti Jeremyn pään sisällä mustasukkaisuus aste nousi hieman. Hän mustasukkaistui aivan järjettömän helposti pikkuriikkisistäkin asioista. Folder kietoi vasemman, vapaan kätensä hennosti naisen ympärille takaapäin varoen kuitenki tuon uutta tatuointia. Jeremy suukotti Vivianan poskea ja hymyili sitten Damonille tyytyväisesti. //mitä ihmettä mä sönkötän, kauheen laaduton Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 23, 2015 10:59:22 GMT
damon charles falkov - virnisti pienimuotoisesti naisen vastaukselle, laskien katseensa tiskin päällä lepääviin käsiinsä. Kummatkin niistä olivat täynnä tatuointeja, mutta hihoiksi tuota määrää ei voinut kutsua. Eikä kylläkään tiedetä, haluttiinko sellaisia, vai pysyttäisiinkö vain tuon hetkisessä määrässä. Ken tietää, ehkä jonain päivänä hänkin kyllästyisi tatuointeihin, niin kuin osa hänen pitkäaikaisista ystävistään. Oli miten oli, tuskimpa hän niitä koskaan poistattamaan tulisi - jos aivan suoraan sanotaan, ne sopivat hänelle. Ilman tatuointeja, näyttäisi hän jokseenkin "kaljulta", jos niin edes pystyi sanomaan. Falkov vei käsistään toisen jälleen kerran hiuksiinsa, sekoittaen niitä väsynein elein, katseen palautuessa takaisin pomoonsa, sekä ystävättäreensä. Naisen hän oli tiennyt jo jonkin aikaa, itseasiassa koko tuon ajan mikä oltiin liikkeessä työskennelty, ja olihan toinen vieläpä pienemmän sisarensa hyväkin ystävä. Asiasta kolmanteen, missä oli tämä paljon puhuttu neiti - Kendraa ei hän koko päivänä vielä ole nähnyt, vaikka kaksikko työskenteleekin samassa liikkeessä. Ehkäpä toinen itkee jälleen kerran huonoa oloaan pois kotona, jota tehtiin nykyään jo liiankin usein, taikka sitten on hän vain päättänyt tulla paikalle myöhemmin. Eipä asia kyllä hänelle niinkään kuulunut, mutta rehellisesti sanottuna, oli hän vain huolissaan pikkusiskostaan. Toinen ei ole viimeisen vuoden aikana voinut juurikaan niin hyvin kuin ennen, kiitokset tästä Elliotille. Olihan kaksikon erosta jo vuoden verran, mutta jotenkin se vieläkin vaikutti naiseen - hän suoraan sanoen vältteli miehiä, ja vasta pari kuukautta sitten on toinen alkanut jälleen katselemaan itselleen uutta seuraa, vaikka tuskin sellaista ihan heti löytyy. Tosin, ei Damon toisen parisuhdeasioista juurikaan kysele, joten ei olisi edes yllätys, jos nainen olisi jo kerennyt hankkimaan itselleen uuden miehen rinnalleen. "Hyvin, seuraava asiakas tulee sitten ennen sulkemista", Damon hymähti alahuultaan purren, napaten kauempaa tiskiltä käteensä mustan, liikkeen logolla varustellun mustekynän, alkaen pyörittelemään sitä käsissään ihan vain aikaa tappaakseen. Tuo oli ikään kuin pieni, paha tapa jonka mies omasi - aina kun tekemistä ei ollut, taikka hän pääsi tylsistymään, oli hänen pakko saada jotakin jolla leikkiä, muunmuassa avaimet olivat yksi näistä yleisimmistä leluista, joita hän päätyi heiluttelemaan käsissään. Eipä tuossa niinkään mitään pahaa ollut, mutta ärsyttävää se oli, tuntea olonsa lähestulkoon ahdistuneeksi jos ei saanut jotakin käsiinsä tylsistyessään. "Sinuakin näkee", Falkov virnisti rauhalliseen äänensävyyn, katseen lipuessa rauhallisesti paikalle saapuneeseen mieheen. Mitä ilmeisimmin kaksikko oli yhdessä, tai sellaisen käsityksen hän oli ainakin saanut. Ei heiltäkään kyllä asiaa olla kysytty, mutta se nyt näytti lähestulkoon itsestään selvältä, ja näin luultavasti jokainen muukin ajattelee. Olihan kaksikko tietenkin hyvän näköinen pari, ei siinä tietenkään mitään moittimista ollut. "Oletteko nähneet Esmeetä?" hän mumisi vielä lähes välittömästi viimeisimmän kommenttinsa perään, vilkaisten nyt vuorollaan kumpaakin tiskin toisella puolella olevista henkilöistä. - töks
|
|
