|
|
Post by nea on Dec 23, 2015 21:31:52 GMT
lucas jacques deveaux - tunsi poikaystävänsä huulet poskellaan, joka sai lähes olemattoman hymyn nousemaan tämän huulille. Lähes olematon se oli ehkä siitä syystä, ettei halunnut antaa periksi ihan välittömästi. Hän halusi hetken olla se muka-suuttunut-poikaystävä, joka oikeasti halusi vain läheisyyttä, pusuja, ja haleja aivan sillä samalla tavalla, kun halusi toinenkin. He olivat molemmat samaan aikaan niin samalaisia, mutta niin erilaisia. Läheisyyttä kaipaavia kylläkin, sekä taitavia esittämään yhtä jos toistakin. Tunnetasokin sattui olemaan aika sama. Ainakin toisinaan. Esimerkiksi nyt. Ei Lucas ollut niinkään vihainen, eikä pettynyt, eikä mitään negatiita. Hän oli onnellinen, sekä kierolla tapaa ylpeä siitä, kuinka oli saanut toisen pahoittelemaan tekojaan. ''Oon vihanen siitä, ettet ymmärrä jättää puhumista sikseen, ja halata mua tiukasti'', vaaleaverikkö mutristi huuliaan, naurahtaen pikaisesti perään. Ei hän edes jaksanut yrittää olla vihainen. Hän tiesi, ettei Diego ollut silloin hyvässä kuosissa - eikä välttämättä vieläkään ole ihan parhaassa, mutta hän oli myös niin tottunut siihen, ettei jaksanut montaa tuntia kiukutella. Suhteen alkuaikoina he saattoivat kiukutella päiviä, käyttäytyä erittäin kypsästi, vältellä toisiaan, ja mulkoilla aina, kun sattui kävelemään toisen ohi. Nyt - onneksi - kumpikin heistä on kasvanut henkisellä tasolla, joka meinaa ainakin toisinaan vakavampaa suhdetta, ja vakavempia puheenaiheita, sekä aikuismaista käytöstä. Tosin siihen Lucas ei uskonut. Ei hän uskonut ajatuksiinsa, jotka yrittivät luoda illuusia terveestä suhteesta. Ja heidän suhde nyt satui olemaan kaikkea muuta, kuin terve. Ja siitä huolimatta hän jaksoi rakastaa toista koko vampyyrisydämestään. 
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 24, 2015 18:44:27 GMT
logan charles abbott - nyökäytti päätään muka niin ymmärtäväisesti, kuunnellessaan toisen puheita, katseen laskeutuessa pojan käsiin. Juuri kuten hän oli muistellutkin, oli kyse jostakin susiin, taikka muihin karvaisiin eläimiin liittyvästä - ehkäpä toinen osoittautuisi ihmissudeksi, tai joksikin muuksi "perus" hahmoksi, joista sai aina lukea huonosti kirjoitettuja tarinoita sekä novelleja. Oli miten oli, eipä toisen voimat poikaa niinkään kiinnostaneet. Ei häntä kiinnostanut loppupeleissä edes omat voimansa. Jo pienestä pitäen, oli hän halunnut olla niin sanotusti normaali. Tuolloin ei hänen tarvitsisi muunmuassa ulos mentäessä miettiä tarkkaan jokaista tekemäänsä liikettä, eikä pelätä että joku säikähtäisi häntä. Hän voisi vain olla, ja keskittyä opiskeluihin, sekä muuhun tärkeään, joka tulisi määrittelemään miehen loppuelämän pysyvästi - ja tällä hetkellä se ei näyttänyt kauhean valoisalta, ottaen huomioon lastenkotiin joutumisen, sekä huonot kouluarvosanat. "Olen kuuleman mukaan vaarallinen", Abbott hymähti, siirtäen nyt kylmän katseensa tontin rajalla olevalle suurelle portille. Hän oli ollut tontilla jumissa vasta vajaat kaksi kuukautta, mutta halusi nyt jo palavasti pois, ja olikin käyttänyt joka iltansa laskiessaan päiviä pois pääsemiseen. Kolme vuotta. Kolme helvetin pitkää vuotta, ja sitten hän voisi viimeinkin muuttaa omilleen, ja jättää kaiken tuon jälkeensä, ellei sitten kerkeisi sekoamaan lopullisesti lastenkodissa ennen sitä, mikä voisi olla hyvinkin todennäköistä. Herra kun ei itse voinut sietää muiden seuraa, saatika sitten sääntöjä. Pienestä pitäen, oli hän laatinut itse itselleen säännöt, välittämättä muiden mielipiteistä. Olihan hän tietenkin omien sääntöjensä vuoksi joutunut useaan otteeseen ongelmiin, niin vanhempien kuin poliisienkin kanssa, mutta aina oli löytynyt keino paeta tilannetta, taikka sitten oltiin vain keksitty typeriä tekosyitä, jotka aina pelastivat hänet tilanteesta kuin tilanteesta. "Saako täältä jostakin tupakkaa?" Logan murahti käsiään venytellen. Myönnettäköön, että hän tiesi tasan tarkkaan, että sellaisia ei rakennuksessa sallittu, mutta halusi silti tietää olisiko mitään mahdollisuutta salakuljettaa nikotiinituotteita muurien sisälle. Häntä ei niinkään kiinnostanut mitä siitä seuraisi, mutta tuskin se mitään vakavaa tulisi olemaan - ei hän ainakaan näin ajatellut. Herra ei tosiaan ollut joutunut ongelmiin hoitajien kanssa vielä tähänkään päivään mennessä, joten talon tavat eivät olleet vielä niinkään tiedossa, mutta nekin varmasti tultaisiin vielä oppimaan. - pahoittelen kun tuli niin tökeröä ja jos on kirjotusvirheitä, opettelen vielä kirjoittelemaan tällä uudella koneella :'DDDD 
|
|
Catler
Viehkeä kissa
Timecatlady and her Tardis. Hi. Ready to run?
Posts: 194
|
Post by Catler on Dec 25, 2015 16:51:46 GMT
Rudi Chrsitopher Neve hämmentyy nuorukaisen kertoessa syynsä lastenkotiin joutumiseen. Mitä vaarallista tuossa nuoressa jätkässä muka on. Hän tuntuu hallitsevan yiluonnollisuutensa hyvin, joten se ei ainakaan tee tuosta vaarallista. Toisaalta tavalliset ihmiset pelkäävät kaikkea, joten kaipa he olivat määritelleet tuon vaaralliseksi. Ihmisten pelko on osa syy siihen miksi Rudi itse on "nuorisovankilassa". Ihmiset ulkopuolella ja toisissa lastenkodeissa eivät uskaltaneet edes katsoa poikaa, sillä pelkäsivät että tuo muuttuu ja hyökkää. Huomiotta jättämisen takia Rudi monesti halusikin hyökätä, mutta yleensä hillitsee itsensä. Kerran kolmetoista vuotta sitten Rudilla oli oma perhe. Hänellä oli parrakas isä, kuvankaunis äiti ja maailman ihanin pikkusisko. Vanhemmat olivat halunneet poikalapsen ja leikkikaverin nuorelle tyttärelleen. Läheisen orpokodin pieni hyvätapainen, energinen poika suurilla sinisillä silmillä oli vaikuttanut täydelliseltä valinnalta ja he olivat adoptoineet Rudin noin vuotta ennen kohtausta. Kesällä n. vuosi adoption jälkeen Rudi ja perheen biologinen tytär leikkivät hippaa läheisessä metsässä. Oli pikku-Rudin vuoro jahdata ja kesken jahtauksen hän muuntautui saadakseen pienen tytön helpommin kiinni. Neljällä jalalla nelistävä poika ei ihan vielä hallinnut jalkojaan ja saadessaan siskonsa kiinni, kaatoi tuon kumoon. Ei ole mitenkään uutta että nelivuotias tyttö säikähtää sudenpentua. Tyttö kiljui ja vanhemmat tulivat katsomaan nähden kauhistukseen kuinka pieni sudenpentu muuttui takaisin omaksi suloiseksi itsekseen. Siitä alkoi Rudin lastenkotikierre ja aina jonkun saadessa selville tuon susimaisuuden, hän joutui vaihtamaan paikkaa. "Ei enää", Rudi vastaa Loganille ja muistaa kuinka paljon itsekin kaipaisi syöpäkäärylettä nyt. Hän oli polttanut viimeisen röökinsä eilen illalla. Aikaisemmin susipoika oli saanut röökinsä yhdeltä hoitajista, mutta kyseinen hoitaja oli lähtenyt muutama päivä sitten. "Lähtenyt." Rudi itse epäilee että erotettu, mutta eihän semmoisia nuorille kerrottu. Tuo hoitaja oli ainut, josta Rudi oli pitänyt. Oikeastaan, jos hoitajaa voi sanoa ystäväksi, niin tuo jätkä oli ollut miehen ainoa ystävä tässä vankilassa. "Antaisin mitä vain Lucky Striken punasesta", Neve huokaisee seuraten hengitysilmansa huurustumista. / Eipä mitää itekki ihan hukassa porukoitten näppäimistön kanssa. 
|
|
