|
|
Post by Jp on Dec 21, 2015 15:33:20 GMT
//Yritinkn jättää sen niin, ettäroolijat vois valita.
|
|
|
|
Post by pokemon on Dec 21, 2015 15:48:32 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez katselee valtavaa taloa, ei he todellakaan olisi ihan näin isoa tarvinneet. He olivat kuitenkin aivan tavallinen, pieni perhe. Kaikki näytti niin tutulta, mutta ei hän saanut mieleen mitään järkevää. Sitä enempää ajattelematta tummaverikkö ottaa taskustaan talon avaimet - laittaen avaimen oveen, joka sitten avataan. Nainen kävelee sisälle, ottaen kenkänsä pois jaloistaan. " Sirius ja Rigel, tulkaa sisälle! " nainen huutaa pojille, jotka ilmeisesti ihastelivat taloa - toisilla olisi tilaa paljon tehdä ihan mitä vain. Se taas voisi tuottaa hänelle ja Elliotille enemmän töitä, kun kaksoset juoksisivat aina siellä päässä taloa, missä ei pitäisi. Esmee ei kuitenkaan malta olla hieman katselematta talon valtavia tiloja ja kaikennäköistä kallista tavaraa. Tummaverikköpä siis ottaa pari askelta jo tilavasta eteisestä pois, laskien matkalaukkunsa jonkinnäköiseen aulaan. Katto oli todella korkealla, kaikki oli hyvin yksityskohtaista, joka saa naisen puremaan hieman hermostuneena alahuultaan - toivottavasti Rigel ja Sirius eivät rikkoisi heti kaikkea täällä. Seuraavana Lopezin mieleen tuli raha, miten heillä olisi varaa kustantaa kaikkea - kun talo on niin valtava. Ehkä kuitenkin Esmeen pitäisi ruveta tekemään enemmän töitä tai jotain, mutta jostain hänen pitäisi tulla saamaan rahaa enemmän. Alahuultaan purren kuitenkin nappisilmät kääntyvät katselemaan ulko-ovelle, odotellen Rigelin, Siriuksen sekä Elliotin tulemista sisälle. // anteeksi lyhyys, mutta en voi oikein mitään muuta pelata vielä. okei, hyi kamalaa miten lyhyt .__.  |
|
|
|
Post by Jp on Dec 21, 2015 16:57:33 GMT
Sirius oli juuri löytänyt itsensä heidän uuden kotinsa portailta ihastelemasta taloa, jonka takapihan kimppuun kaksikko ei ollut tosin vielä ehtinyt käymään. Pelkästään portaikon tutkimisessa kaksosilla oli mennyt jo viitisen minuuttia, joka näytti varmasti ulkopuolisten silmiin melko omituiselta, kun kaksi seitsemän kesäistä tuijottaa maata, todellisuudessa portaita, jotka eivät olleet edes lumen peitossa, vaikka aamulla olikin pyryttänyt. Vaikka Rigel Loch Nessin legendaan lievästi uskoikin, niin siltikään hänen elämässään ei ollut tullut vastaan vielä itsensä puhdistavia portaita. No aina ehti oppia uutta. Portaiden lisäksi kaksikolla oli vielä löytämättä heidän mahdollinen takapihansa, jonka kokoa tai ulkonäköä kaksikko ei vielä tiennyt. Hyvin todennäköisesti se olisi erittäin hieno, mutta muuta pojat eivät osanneet vielä sanoa. Tosin he eivät olleet edes nähneet koko takapihaa vielä, joten siihen pitäisi vielä jossain välissä tutustua oikein perinpohjaisesti mahdollisen uuden tukikohdan takia. Toisaalta, jos talo tosiaan oli niin valtava, mitä se ulkopuolelta näytti, niin kyllä he varmasti oivan piilopaikan itselleen löytäisivät. Niin paljon tekemistä, niin paljon piilopaikkoja ja vain yhdet vanhemmat, tästä kohteesta tulisi erittäin helppo olemattoman valvonnan takia, koska kaksikko ei voisi mitenkään törmätä vanhempiinsa, jos heillä olisi onnea matkassa. Ainakin Sirius uskalsi vielä toivoa niin, mutta varmaksi hän ei voinut mitään sanoa mahdollisten lisäuhkien takia. Päästyään eteiseen, josta poika suunnisti aulaan kenkiä riisumatta, Sirius meinasi pudottaa silmät päästään ihastellessaan omaa valtakuntaansa. Hän saisi majoittua tänne lähes kahdestaan veljensä kanssa, kunhan tuo saisi jotenkin häädettyä vanhempansa talosta saadakseen täyden vallan. Kaikki tämä upeus olisi vain ja ainoastaan hänelle ja Rigelille. Omassa pienessä haavemaailmassa elettyään, Sirius ei huomannut kävelevänsä jotain päin, kunnes tuo tunsi törmäävänsä johonkin. Tämä jokin tosin eli ja tuijotti Siriusta melko happamasti pitäen katseen pojan kengissä. ”Tiedätkö sinä juuri mitä sinä teit... talloit juuri varpaideni lisäksi sukumme maton likaisilla kengilläsi. Painu tiehesi, koska perijä ei pidä siitä, että joku likaa sukumme talon lattioita”, Sirius huomasi jonkun puku päällä olevan henkilön toteavan hänelle happamaan sävyyn, kunnes poika päätti suunnistaa yläkertaan pukutyypin lähtiessä pojan perään Rigelin seuratessa eteisessä tapahtumia hämmentynyt katse naamallaan, kunnes poika tyytyi kysymään jotain äidiltään. ”Et osaisi selittää, kuka tuo Siriuksen perään lähtenyt oli ja miksi hän puhui perijästä. Kuka se perijä oikeastaan on?”, Poika kysyi uteliaana kaikesta tästä ihmeestä. Attachments:
|
|
|
|
Post by kaisa on Dec 21, 2015 19:44:19 GMT
Elliot kantoi molemmissa käsissään kahta suurta urheilukassia ja ihasteli talon julkisivua. Mies oli itse nuorempana työskennellyt erillaisilla työmaillaa ja uudistanut vanhoja koteja, mutta näin upeaa taloa hän ei ollut aikaisemmin nähnyt. Talon pihan siistinä pitämiseen tultaisiin tarvitsemaan varmasti apua, mikä oli jo heti yksi rahareikä ja reikiä tulisi luultavasti löytymään vielä lisää vanhan talon sisältä. Vaaleaverikkö ei halunnut kuitenkaan heti lytistää perheensä onnea, jonka takia piti insinööri suunsa kiinni ja toivoi, että he tulisivat viihtymään talossa. Kerrankin ainakin pojilla olisi kunnolla tilaa leikkiä, mutta nyt toisten silmällä pitäminen olisi vaikeampaa ja pitäisi olla jatkuvasti hereillä, ettei mitään mene rikki. Pieni tyytyväinen huokaisu pääsi Elliotin huulien välistä, kun hän astui eteiseen ja ihasteli talon huone korkeuttua. 187 senttimetriä pitkänä mies nautti talon huonekorkeudusta, sillä heidän vanhassa kodissa katto ei ollut läheskään näin korkealla. Vaaleaverikkö riisui kenkänsä jaloistaan ja laski painavat urheilukassit maahan. Elliot käveli Esmeen taakse ja kietoi samalla kätensä naisen ympäriille pussaten tuota samalla poskelle. "Nyt pojilla on ainakin tilaa riehua ja meillä luultavasti kunnollisen kokonen makuuhuone, jonne päästään pakoon mies totesi pienesti vihjailevana ja suukotti tummaverikkö uudelleen poskelle. Elliot tunsi itsensä oikein onnelliseksi juuri nyt, eikä jaksanut kiinnittää niinkään huomiota kaksosiin jotka luultavasti rikkoisivat kohta jo jotain. - lämmittelen viel tätä miehel roolimist XD 
|
|
|
|
Post by sini on Dec 21, 2015 22:20:19 GMT
Viviana oli hyvinkin jännittynyt, sillä ei tosissaan tiennyt mihin oli ryhtynyt. Jokin aika sitten hän oli luvannut veljelleen, että viettäisi tämän kanssa joulun, jolloin myös tapaisi tämän vanhan opiskelutoverin ja tämän miehen. Valitettavasti nainen ei vielä silloin tiennyt, että kyseessä oli hänen ex-miesystävä. Ero ei ollut mikään sellainen, että kaksikolle olisi jäännyt paha maku suuhun, mutta ei vaaleaverikkö mieluiten viettäisi joulua Elliotin kanssa. Enää hän ei vain kehdannut perua. Sitä paitsi, jos hän olisi perunut koko jutun niin hän olisi viettänyt joulun yksin ja sitä hän halusi kaikkein vähiten. Olisihan hän voinnut mennä vanhempiensa luokse, muttei ollut sillä tuulella ollenkaan. Muutenkin hän näki veljeään paljon vähemmän, jonka takia oli päättänyt, että viettäisi joulun nyt tämän kanssa. Kaksikon vanhemmat kuitenkin asuivat lähellä Manhattania, jossa Viviana tällä hetkellä teki matkaoppaan hommia.
Alahuultaan hellästi purren, päätyi nainen painamaan hieman enemmän kaasua. Aina välillä hän vilkaisi päällä olevaa navigaattoria. Suoraan sanottuna nainen tunsi käsiensä tärisevän jonkin verran hermostuneisuuden takia. Eniten häntä pelotti Elliotin nykyisen naisystävän reagointi siihen, että Viviana tulisi viettämään heidän kanssa joulua. Kyseistä naista hän ei tuntenut, jonka takia ei voinnut ollenkaan tietää minkälaisia hulluja piirteitä toisesta saattoi löytyä. Ties vaikka nainen ajaisi pian takaisin kohti Manhattania. Pysähtyessään liikennevaloihin vaaleaverikkö otti iPhone6 -merkkisen puhelimensa käteensä, vaihtaen sen kautta radiosta biisiä. Soittolistaltaan nainen päätyi valitsemaan Beyoncén esittämän I Was Here -kappaleen, jota hän oli viime aikoina kuunnellut hyvinkin paljon. Tämän jälkeen nainen laski puhelimen takaisin omalle paikalleen, asettaen kätensä takaisin tekonahkalla päällystetylle mustalle ratille. Pian Viviana päätyi taas painamaan valkoisen BMW-merkkisen autonsa kaasua, ajaen navigaattorin näyttämää reittiä pitkin.
Millerin sisaruksista nuorempi huomasi edessä jo suuren talon, jonne hänen piti saapua. Ei nainen odottanut, että viettäisi joulua tälläisessä kartanossa. Hän hieman jopa kadehti Elliotin onnea. Talo oli ulkopuolelta jo aivan helvetin upea, eikä nainen edes osannut kuvitella miltä sisäpuoli näytti. Elliot oli selkeästikkin menestynyt, kun nainen taas teki matkaoppaan hommia keskivertopalkalla ja eli kimppakämpässä muutaman työkaverinsa kanssa. Jos hän asuisi yksin Manhattanilla niin mitä luultavammin hänellä olisi tosi tiukkaa rahan suhteen. Sen takia oli paljon helpompi asua vain muutaman kämppiksen kanssa. Keskittymisensä hän palautti takaisin autonsa ohjaamiseen. Vivianasta oli mukavaa pitkästä aikaa ajaa autoa. Manhattanilla julkinen liikenne toimi niin hyvin, että autoaan hän säilytti vanhempiensa autotallissa. Ennen lähtöään nainen oli poikennut vanhempiensa luona ja hakenut autonsa, jolla pääsisi tänne.
Saatuaan autonsa parkkeerattua ja sammutettua, nousi hän ulos autosta. Apukuskin paikalta hän otti mustan laukkunsa ja sen jälkeen hän irroitti puhelimensa piuhasta, jolla se oli yhdistetty auton radioon. Tämän jälkeen nainen sulki valkoisen oven, siirtyen sitten paksin luo, jonne oli matkalaukkunsa laittanut. Hetkessä Viviana oli saannut matkalaukun pois paksista ja asettanut sen maahan niin, että se olisi valmiina vedettäväksi. Vaaleaverikkö ei tiennyt oliko hänen veljensä vielä saapunut, sillä hän ei ollut juurikaan kysellyt sitä millä mies saapuisi paikalle. Alahuultaan nainen päätyi valkoisilla hampaillaan puremaan, lähtien sitten kävelemään kohti talon ulko-ovea. Hän oli hyvinkin hermostunut, eikä tiennyt miten hänen pitäisi tervehtiä tai muutakaan. Viviana ei edes tiennyt kelpaisiko hänen asunsa tänne. Jos kaksikko olisikin tarkka siintä, miten vieraat olisivat pukeutuneet tai jos heillä olisi asukoodi. Nainen oli yksinkertaisesti vain pukeutunut mustiin farkuihin ja harmaaseen napapaitaan, jossa kuitenkin oli pitkät hihat. Muutamilla koruilla ja sormuksilla hän oli asuaan koristanut. Kengiksi hän oli valinnut mustat piikkikorkokengät ja takikseen mustan nahkatakin. Hiukset Viviana oli yksinkertaisesti suoristanut. Tärisevin käsin nainen päätyi painamaan seinustassa olevaa ovikelloa, päätyen odottamaan oven avaamista. Samalla hän yritti päässään miettiä jonkinnäköistä järkevää tervehdystä.
|
|
|
|
Post by pokemon on Dec 21, 2015 22:54:54 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez katselee taloa ihaillen, hän ei ollut todellakaan odottanut tätä. Kaikki näytti toisaalta niin uudelta, mutta ihan kuin hän jo osaisi suunnistaa täällä. Kuitenkin tummaverikön kulmakarvat kurtistuvat, kun puku päällä oleva mies kertoo perijästä. Oliko tämä hänen lapsuudenkotinsa? Pari askelta vielä sisemmälle taloon ottaen tummaverikkö hymyilee - tämä todellakin taisi olla hänen lapsuudenkoti. Tuntui ehkä hieman oudolta, kun hän ei muistanut sitä heti. Rigel päätyi kysymään jotain perijästä, joka sai Esmeen hymähtämään pian. " Mä olen tän talon perijä. Mä asuin täällä pienenä.. " Lopez hymyilee lempeästi, pörröttäen poikansa tummia hiuksia. Hän oli aina pitänyt tästä talosta, onnekseen nyt oli saanutkin sen omakseen - tai siis hänen perheensä oli saanut sen. Pian nainen jo tunteekin miehensä kädet ympärillään - saaden lempeän hymyn muodostumaan hänen huulilleen. Kaikki oli tällä hetkellä niin täydellistä, että ei raha-asiatkaan häntä enää niin huolettaneet. Tummaverikkö eläisi hetkessä ja miettisi vasta sitten mitä pitäisi tehdä, jos rahat alkaisivat loppumaan - pitäisi vain paiskia töitä kovemmin. " Hah, jep. " Esmee naurahtaa, kun käntää päänsä katselemaan olkansa yli hetkeksi takana olevaa miestään. Nyt he eivät ehkä ehtisi testaamaan makuuhuoneensa sänkyä, koska vieraat voisivat tulla koska vain, joten heidän pitäisi valmistautua. " Oho, tulivatko he jo? Elliot, viitsitkö olla ihana ja viedä noita kamoja vähän kauemmas tosta ovelta, että he pääsevät sisälle. " nainen esittää pyynnön, kun käännähtää kannoillaan ympäri - painaen huulensa toisen huulia vasten hetkeksi. Lähtiessään ovelle päin hän antaa kätensä liukua toisen olkapäältä pois, kävellen kohti ovea. Ennenkuin lyhyenläntä naisenalku avasi oven, vetäen kylläkin ensin tummia farkkujaan hieman ylemmäs. Oven avaistua Lopez hymyilee iloisesti blondille - väistyen toisen tieltä, jotta Viviana pääsisi ovesta sisälle. " Hei ja tervetuloa. " nainen vielä toivottaa toisen tervetulleeksi, olettaen Elliotinkin pian tulevan ottamaan vieras vastaan - ehkä myös Rigel ja Siriuskin olisi innostuneet vieraista ja tulisivat uteliasuuttaan katsomaan. |
|
|
|
Post by wifix on Dec 21, 2015 23:22:54 GMT
ian holden miller - nojaili vaaleanharmaan urheiluautonsa oveen, katsellen tien varresta ohitse silloin tällöin kiitäviä autoja. Hän ei ollut juurikaan liikenteeseen lähtiessään huomioinut kellonaikaa, vain heittänyt kassinsa laukkuun ja lähtenyt ajamaan, ja nyt vain parin korttelin päässä päämäärästään, oli hän kiinnittänyt ensimmäistä kertaa huomiota kelloon. Vaikka juurikaan mitään tiettyä kellonaikaa ei ystävättärensä kanssa oltu sovittu, oli hän itsekkin tiennyt täysin hyvin olevansa liian aikaisessa - mikäs siinä, auto oltiinkin sitten pysäytetty tienvarteen, jossa se oli hurissut jo reilun puolisen tuntia, sisaruksista vanhemman tyhjentäessä tupakkiaskiaan. Katse puolestaan oli tuon koko ajan pysynyt tiessä, odoittaen vain sisarensa auton kiitävän ohitse, jonka jälkeen voisi herra itsekkin siirtyä takaisin ratin ääreen. Myönnettäköön, että hän käyttäytyi lapsellisesti, mutta ei hän halunnut paljoakaan viettää aikaa naisen uuden miesystävän seurassa. Viime kerran kun naista oltiin nähty, oli vuosia sitten, ja tuolloin ihastus toiseen oli ollut suuri, eikä tietenkään unohdeta tuota yhtä tiettyä yötä, joka oli vain nostattanut miehen tunteita, jotka eivät vielä tähänkään päivään mennessä olleet kadonneet. Viimeinkin sisarensa auton tunnistettiin ajavan ohitse, jonka seurauksena Miller viskaisi puolilleen poltetun tupakkansa ojan pohjalle, avaten sitten autonsa etuoven, laskeutuen istumaan kuskin paikalle. Auto itsessään oli jo käynnissä, ja pitikin pian kiitettävää meteliä herran painaessa kaasun pohjaan, yrittäessään kiriä Vivianan autoa parhaansa mukaisesti. Tavoite jäi kuitenkin pian sivuun, miehen katseen kohotessa hitaasti kauempana häämöttävään, suurehkoon omakotitaloon jonka pihaan toinenkin autoista parkeerattiin siististi. Oman vauhtinsa hän oli hidastanut nyt jo melkein kävelyvauhtiin, ja rauhallisesti lipuen siirtyi hän itsekkin pian naisen auton vierelle, väläyttäen toiselle yhden koko hammaskaluston näyttävistä hymyistään, vaikka tiedostettiin täysin hyvin, ettei nainen sitä edes nähnyt. Hän ei juurikaan tiennyt kummasta oli enemmän innoissaan - siskonsa, vai monivuotisen ihastuksensa näkemisestä. Loppupeleissä Esmee saattoi jopa nousta etusijalle, olihan herra todella innoissaan siitä kuinka toinen reagoisi hänen näkemiseensä. Viime tapaamisesta kun oli vuosia, ja tuolloin Ian oli vielä laiha, luiseva pikkukaupungin poika, joka ei juuri muuta tehnytkään kuin puhui autoista sekä mopoista. Iän myötä kuitenkin lihakset, sekä tatuoinnit olivat tulleet suureksi osaksi häntä itseään, eikä ollut kuin pari ruumiinosaa, josta ei voinut löytää yhtäkään tatuointia. Ajatuksiensa lomassa, oli Miller päätynyt jo nousemaan autostansa, sammutettuaan sen ensin, jonka jälkeen rauhallisin askelin kierrettiin peräkontin luokse, josta revittiin ulos suurehko urheilukassi, johon oltiin pari vaatekappaletta heitetty. 
|
|
|
|
Post by kaisa on Dec 21, 2015 23:26:02 GMT
- roolin huomenna, koska nyt en enää jaksa xd
|
|
|
|
Post by Jp on Dec 22, 2015 9:37:28 GMT
Sirius päätti jatkaa yläkerran tutkimista kengät jalassa, kunnes tuo tunsi jonkun nostaneen pojan syliinsä ja lähteneen viemään tuota suoraan alakertaan, onneksi ei sentään suoraan vessaan. Alakerran eteiseen päästyään, pojan nostanut henkilö päätti ilmeisesti vetäytyä siivoamaan pojan aiheuttamia märkiä länttejä jättäen näin uuden isäntäperheensä tutustumaan rauhassa uuteen kotiinsa. Tosin Esmee tai hänelle vain äiti taisi tuntea olonsa kotoisaksi täällä käytöksensä perusteella, mitä Sirius ehti nähdä ennen kuin tuo kengät pois otettuaan päätti lähteä hyökkäämään alakertaan tutkiakseen taloa uudelleen ilman häiriötekijöitä. Tosin huomattuaan, että poika oli jättänyt lukuisia pilailuvälineitä sekä rakkaan pehmolelun sisältävän reppunsa eteiseen, Sirius päätti viillettää hakemaan sitä ennen varsinaista taloon kohdistuvaa tutkimusretkeään. Omassa valtakunnassa oli niin kauhean paljon valloitettavaa ja löydettävää, että Sirius ei ADHD:sta kärsivänä oikein tiennyt mistä tuo oikein aloittaisi. Huomiota herpaannuttavia häiriötekijöitä oli niin kamalan tai no ihanan paljon, että Siriuksella oli todellakin vaikeuksia päättää lähteä yhteen suuntaan ilman, että tuon olisi tarvinut repiä itseään miljoonaan eri palaseen, jotta jokainen suunta olisi voitu valita samalla kertaa tutkittavaksi. Etsisikö ensiksi reitin vessaan vai suunnistaisiko kenties takapihalle lumihankeen pyörimään, olihan keli nyt sentään nollassa, joten lumipallojen tekeminenkin olisi hyvinkin mahdollista tässä säässä. Siinäpä vasta ajatus, jota Sirius saattaisi ihan tosissaan harkita. Kuitenkin viraiden tuloon viittaavat äänet saivat Siriuksen huomion herpaantumaan...taas. Poika päättikin juosta takaisin lähtöpisteeseensä uteliaisuutensa valloitettua mustahiuksisen pojan ajatusmaailma ja ottaa selville ketä nämä erikoiset vieraat olivat ja mitä he halusivat. Rigel oli päättänyt olla kyselemättä sen enempää äitinsä vanhemmista, jotka eivät olleet omistaneet viimeiseen vuosikymmeneen rahahuolia. Jos heidän äitinsä oli perinyt talon niin sehän tarkoittaisi, että ensimmäistä kertaa heidän sukunsa historian vanhin tytär perisi vallan sen ollessa muissa tapauksissa vanhin poika. Tämän kaiken lisäksi kaksoset olisivat äitinsä kuoleman jälkeen vaikeuksissa, koska kumpi heistä ottaisi vastuun talosta. Sirius oli ehkä vanhempi, mutta Rigel itse oli huomattavasti fiksumpi jaksettuaan perehtyä joskus jollain tavalla matematiikkaan kiitos hänelle suodun älykkyyden, jonka lähdettä poika ei itsekään tiennyt. Hän oli vain oppinut kaikki vauvasta asti harvinaisen nopeasti, jonka lisäksi jokin testi oli osoittanut, että Rigel olisi kolme vuotta ikäistään vanhempi henkisellä tasolla. Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Dec 22, 2015 13:01:17 GMT
Viviana muodosti kohteliaan hymyn huulillensa, päätyen silmäilemään nopeasti oven avannutta naista, jonka oletti olevan Ianin vanhan opiskelutoveri. Naisen nimeä hän ei muistanut, vaikka isoveli olikin sen hänelle kertonut, mutta sen jälkeen se olikin unohtunut. Alahuultaan vaaleaverikkö päätyi hellästi jälleen kerran puremaan, yrittäen sillä hallita hermostuneisuuden. Häntä suoraan sanottuna pelotti se, että miten Elliot reagoisi hänen läsnäoloon ja entä, jos nainen pilaisikin toisen joulumielen. Ehkä Elliot luuli, että nainen olisi tahallaan tullut pilaamaan toisen joulun. Aikoinaan nainen oli melkoinen kiusankappale, eikä koskaan jättänyt ketään rauhaan. Nyt hän oli rauhoittunut huomattavasti ja oli muutenkin melko sisäänpäin suuntautunut sekä ujo. Viimeisin parisuhde ei tosiaankaan ollut tehnyt naiselle hyvää, eikä varsinkaan ero ja sen jälkeiset tapahtumat. Se olikin syy miksi nainen ei halunnut viettää joulua vanhempiensa luona, sillä nämä toitottivat jokaikinen kerta sitä, että kuinka he olivat varoittaneet naisen ex-kumppanista. Viviana oli kyllästynyt siihen, jonka takia halusikin viettää joulun mielummin veljensä kanssa, joka selkeästikkin oli antanut asian olla. Ei nainen halunnut kuulla enää ollenkaan entisestä kumppanista, joka oli naisen pahoinpitelyn jälkeen joutunut vankilaan.
"Kiitos, että sain tulla tänne", vaaleaverikkö päätyi kohteliaasti vastaamaan tummatukkaiselle naiselle. Häntä ehkä hieman jopa hävetti se, että ei muistanut naisen nimeä. Otteensa hän irroitti hetkeksi matkalaukkunsa vetokahvasta, käyttäen tämän jälkeen vapaan kätensä vaaleissa hiuksissaan. Kuulleessaan auton äänen takaantaan, päätti nainen siirtää katseensa selkänsä taakse. Paikalle saattoi saapua Elliot tai sitten hänen veljensä Ian. Saattoihan olla, ettei naisen miesystävä ollut vielä saapunut talolle tai tämä oli jossakin käymässä. Vivianan iloksi paikalle saapui kuitenkin isoveli, jolloin leveä hymy muodostui naisen huulille. Nopeasti nainen päätyy vilkuttamaan tälle, tervehtien siten veljeään. Siintä oli pitkä aika, kun kaksikko oli viimeksi nähnyt. Vähintään pari kuukautta. Jos nainen ei olisi niin kiireinen niin hän olisi mielummin matkustanut tapaamaan veljeään paljon useammin. Yleensä nainen olisi jo juossut veljensä luokse, yrittäen taklata tätä tai muuten aloittaa jonkinnäköisen painiottelun, mutta nyt ei yksinkertaisesti kehdannut, eikä muutenkaan halunnut nyrjäyttää nilkkojaan korkokengissään. Suoraan sanottuna Ian ja kaksikon isä olivat ainoita miehiä, joiden seurassa Viviana osasi olla oma itsensä. Heihin kahteen hän luotti satakymmenen prosenttisesti. Nainen päätti, ettei astuisi vielä sisään taloon vaan odottaisi veljeään, jolta voisi vielä luntata tummatukkaisen naisen nimen.
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 22, 2015 13:26:53 GMT
ian holden miller - varmisti vielä kuskinpuoleisen oven kahvasta nykäisten, että auton ovet olivat varmasti menneet lukkoon, jonka jälkeen avaimet sujautettiin puolilleen tyhjäksi jääneen urheilukassin sivutaskuun. Kassin kankaisista, pienillä pehmusteilla varustelluista kahvoista otettiin sitten tiukka ote, jonka jälkeen parin juoksuaskeleen avustamana lähti hän ripeästi kohti suurehkon talon etuovea, jonka luona pystyttiin nyt jo näkemään myös Esmee. Naista hän oli ikävöinyt jo oman aikansa, mutta ei ollut asiasta koskaan juurikaan kenellekkään sanonut, ja sisarelleenkin oltiin jo vuosia sitten uskoteltu, että toinen oltaisiin jo unohdettu. Eipä se mikään suuri valhe ollut, mutta valhe kuitenkin, eikä niitä kaksikon välillä yleensä edes ollut. "Hei", Ian tervehti lempeästi hymyillen ensin siskoaan, joka vedettiin välittömästi tiukkaan halaukseen tapansa mukaisesti, painaen pehmeän suukon naisen otsalle. Sanotaanko nyt vaikka, että kaksikon välit olivat lähes tulkoon täydelliset - he eivät riidelleet paljoakaan, sekä pystyivät kertomaan toisilleen kaiken. Lieneekö syy siinä, että nuorempina joutuivat he viettämään välillä jopa parikin päivää kaksin kotona, vanhempien ollessa työreissuilla, taikka vuosittaisella "häämatkalla", jossa he tuntuivat viihtyvän liiankin hyvin. Oli miten oli, ilman näitä pieniä reissuja, ei sisaruksista varmaankaan koskaan olisi tullut näinkään läheisiä, joten loppupeleissä herran piti kaiketi vain kiittää vanhempiaan kaikista noista kerroista, jotka he viettivät kaksin etelässä, lapsien ollessa kaksin taikka tädin kanssa kotona valittamassa kylmyyttä sekä muuta turhaa. Millerin vanhin lapsi irroittautui pian itseään hivenen verran lyhyemmästä naisesta, jonka jälkeen katse siirtyi rauhallisesti oviaukossa seisovaan naiseen. Hän todellakin oli muuttunut viime näkemästä - ei paljoa, mutta jonkin verran. Pituutta nainen ainakin oli jonkin verran kasvanut, eikä tietenkään unohdeta vuosien myötä tulleita kurveja, jotka saivat hänet näyttämään vain entistä paremmalta. Jos totta puhutaan, vanhat tunteet alkoivat jälleen tulla pinnalle, mutta ne yritettiin työntää sivuun niin hyvin kuin suinkin pystyi. "Esmee", tummaverinen hengähti rauhallisesti, lempeän hymyn leikitellessä hänen huulillaan, halatessaan ystävätärtään varovaisesti. Hän ei juurikaan halunnut näyttää liian innostuneelta toisen näkemisestä, joten päätyi hän vetäisemään jokseenkin rauhallisemman roolinsa päälle, ainakin hetkelliseksi. Ja mikäli hän oikein muisti, oli naisella jo miesystävä, jota hän ei mieluusti haluaisi suututtaa roikkumalla toisessa kiinni minkä kerkesi. Ajatuksiensa lomassa oli tatuoinneilla täytetty mies jo irroittautunut naisesta, vilkaisten tätä vielä kerran päästä varpaisiin, jonka jälkeen katse pysähtyi nuoremman silmiin. "Näytät hyvältä", hän mumisi leikkisästi virnistäen, parantaen samanaikaisesti otetta laukustaan. - siis tuli niin tökeröä tekstiä ettei mitään rajaa gijrsig
|
|
|
|
Post by Jp on Dec 22, 2015 13:29:10 GMT
ian holden miller - varmisti vielä kuskinpuoleisen oven kahvasta nykäisten, että auton ovet olivat varmasti menneet lukkoon, jonka jälkeen avaimet sujautettiin puolilleen tyhjäksi jääneen urheilukassin sivutaskuun. Kassin kankaisista, pienillä pehmusteilla varustelluista kahvoista otettiin sitten tiukka ote, jonka jälkeen parin juoksuaskeleen avustamana lähti hän ripeästi kohti suurehkon talon etuovea, jonka luona pystyttiin nyt jo näkemään myös Esmee. Naista hän oli ikävöinyt jo oman aikansa, mutta ei ollut asiasta koskaan juurikaan kenellekkään sanonut, ja sisarelleenkin oltiin jo vuosia sitten uskoteltu, että toinen oltaisiin jo unohdettu. Eipä se mikään suuri valhe ollut, mutta valhe kuitenkin, eikä niitä kaksikon välillä yleensä edes ollut. "Hei", Ian tervehti lempeästi hymyillen ensin siskoaan, joka vedettiin välittömästi tiukkaan halaukseen tapansa mukaisesti, painaen pehmeän suukon naisen otsalle. Sanotaanko nyt vaikka, että kaksikon välit olivat lähes tulkoon täydelliset - he eivät riidelleet paljoakaan, sekä pystyivät kertomaan toisilleen kaiken. Lieneekö syy siinä, että nuorempina joutuivat he viettämään välillä jopa parikin päivää kaksin kotona, vanhempien ollessa työreissuilla, taikka vuosittaisella "häämatkalla", jossa he tuntuivat viihtyvän liiankin hyvin. Oli miten oli, ilman näitä pieniä reissuja, ei sisaruksista varmaankaan koskaan olisi tullut näinkään läheisiä, joten loppupeleissä herran piti kaiketi vain kiittää vanhempiaan kaikista noista kerroista, jotka he viettivät kaksin etelässä, lapsien ollessa kaksin taikka tädin kanssa kotona valittamassa kylmyyttä sekä muuta turhaa. Millerin vanhin lapsi irroittautui pian itseään hivenen verran lyhyemmästä naisesta, jonka jälkeen katse siirtyi rauhallisesti oviaukossa seisovaan naiseen. Hän todellakin oli muuttunut viime näkemästä - ei paljoa, mutta jonkin verran. Pituutta nainen ainakin oli jonkin verran kasvanut, eikä tietenkään unohdeta vuosien myötä tulleita kurveja, jotka saivat hänet näyttämään vain entistä paremmalta. Jos totta puhutaan, vanhat tunteet alkoivat jälleen tulla pinnalle, mutta ne yritettiin työntää sivuun niin hyvin kuin suinkin pystyi. "Esmee", tummaverinen hengähti rauhallisesti, lempeän hymyn leikitellessä hänen huulillaan, halatessaan ystävätärtään varovaisesti. Hän ei juurikaan halunnut näyttää liian innostuneelta toisen näkemisestä, joten päätyi hän vetäisemään jokseenkin rauhallisemman roolinsa päälle, ainakin hetkelliseksi. Ja mikäli hän oikein muisti, oli naisella jo miesystävä, jota hän ei mieluusti haluaisi suututtaa roikkumalla toisessa kiinni minkä kerkesi. Ajatuksiensa lomassa oli tatuoinneilla täytetty mies jo irroittautunut naisesta, vilkaisten tätä vielä kerran päästä varpaisiin, jonka jälkeen katse pysähtyi nuoremman silmiin. "Näytät hyvältä", hän mumisi leikkisästi virnistäen, parantaen samanaikaisesti otetta laukustaan. - siis tuli niin tökeröä tekstiä ettei mitään rajaa gijrsig //Tietääkö Ian muuten sitä et se on toisen kaksosen isä? |
|
|
|
Post by wifix on Dec 22, 2015 13:34:32 GMT
ian holden miller - varmisti vielä kuskinpuoleisen oven kahvasta nykäisten, että auton ovet olivat varmasti menneet lukkoon, jonka jälkeen avaimet sujautettiin puolilleen tyhjäksi jääneen urheilukassin sivutaskuun. Kassin kankaisista, pienillä pehmusteilla varustelluista kahvoista otettiin sitten tiukka ote, jonka jälkeen parin juoksuaskeleen avustamana lähti hän ripeästi kohti suurehkon talon etuovea, jonka luona pystyttiin nyt jo näkemään myös Esmee. Naista hän oli ikävöinyt jo oman aikansa, mutta ei ollut asiasta koskaan juurikaan kenellekkään sanonut, ja sisarelleenkin oltiin jo vuosia sitten uskoteltu, että toinen oltaisiin jo unohdettu. Eipä se mikään suuri valhe ollut, mutta valhe kuitenkin, eikä niitä kaksikon välillä yleensä edes ollut. "Hei", Ian tervehti lempeästi hymyillen ensin siskoaan, joka vedettiin välittömästi tiukkaan halaukseen tapansa mukaisesti, painaen pehmeän suukon naisen otsalle. Sanotaanko nyt vaikka, että kaksikon välit olivat lähes tulkoon täydelliset - he eivät riidelleet paljoakaan, sekä pystyivät kertomaan toisilleen kaiken. Lieneekö syy siinä, että nuorempina joutuivat he viettämään välillä jopa parikin päivää kaksin kotona, vanhempien ollessa työreissuilla, taikka vuosittaisella "häämatkalla", jossa he tuntuivat viihtyvän liiankin hyvin. Oli miten oli, ilman näitä pieniä reissuja, ei sisaruksista varmaankaan koskaan olisi tullut näinkään läheisiä, joten loppupeleissä herran piti kaiketi vain kiittää vanhempiaan kaikista noista kerroista, jotka he viettivät kaksin etelässä, lapsien ollessa kaksin taikka tädin kanssa kotona valittamassa kylmyyttä sekä muuta turhaa. Millerin vanhin lapsi irroittautui pian itseään hivenen verran lyhyemmästä naisesta, jonka jälkeen katse siirtyi rauhallisesti oviaukossa seisovaan naiseen. Hän todellakin oli muuttunut viime näkemästä - ei paljoa, mutta jonkin verran. Pituutta nainen ainakin oli jonkin verran kasvanut, eikä tietenkään unohdeta vuosien myötä tulleita kurveja, jotka saivat hänet näyttämään vain entistä paremmalta. Jos totta puhutaan, vanhat tunteet alkoivat jälleen tulla pinnalle, mutta ne yritettiin työntää sivuun niin hyvin kuin suinkin pystyi. "Esmee", tummaverinen hengähti rauhallisesti, lempeän hymyn leikitellessä hänen huulillaan, halatessaan ystävätärtään varovaisesti. Hän ei juurikaan halunnut näyttää liian innostuneelta toisen näkemisestä, joten päätyi hän vetäisemään jokseenkin rauhallisemman roolinsa päälle, ainakin hetkelliseksi. Ja mikäli hän oikein muisti, oli naisella jo miesystävä, jota hän ei mieluusti haluaisi suututtaa roikkumalla toisessa kiinni minkä kerkesi. Ajatuksiensa lomassa oli tatuoinneilla täytetty mies jo irroittautunut naisesta, vilkaisten tätä vielä kerran päästä varpaisiin, jonka jälkeen katse pysähtyi nuoremman silmiin. "Näytät hyvältä", hän mumisi leikkisästi virnistäen, parantaen samanaikaisesti otetta laukustaan. - siis tuli niin tökeröä tekstiä ettei mitään rajaa gijrsig //Tietääkö Ian muuten sitä et se on toisen kaksosen isä? - öä mulle on aivan sama, katri voi päättää onko sen hahmo kertonut ianille  |
|
|
|
Post by Jp on Dec 22, 2015 13:35:49 GMT
//Joo...
|
|
|
|
Post by pokemon on Dec 22, 2015 15:43:56 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez katselee hymyillen vaaleatukkaista naista, siirtyen vielä kauemmas toisen tieltä. Oli nimittäin ärsyttävää yrittää ottaa kenkiään pois, kun joku olisi tiellä. Vivianan kasvot oli kuitenkin pihalle päin käännettynä - joka sai tummaverikön jotenkin vain jähmettymään, koska Ian ilmeisesti olisi pihassa. Nainen ei ollut nähnyt toista vuosiin, eikä oikein meinannut osata suhtautua asiaan yhtään. Alahuulensa sisäpintaa purren. Nappisilmät alkavat erottamaan pihalta tulevan, pitkän sekä lihaksikkaan miehen. Vaikeasti nielaisten hän alkaa vahingossakin hymyilemään, kun kaksikko halasi - toiset olivat ilmeisesti läheisiä. Itse tummaverikkö ei ollut päässyt kokemaan tälläistä sisarusrakautta, kun ei omistanut veljeä eikä siskoaan. Lopezin kasvoille synty pieni hymy, kun Ian sanoo hänen nimensä - saaden sitten halauksen. Nainen tottakai halasi toista takaisin, sydän tykyttäen jännityksestä. Hän ei ollut enään niin varma siitä, että oliko tämä ollut sittenkään hyvä idea. Nyt hän joutuisi olemaan Ianin kanssa samoissa tiloissa kauan - eikä nainen halunnut satuttaa vahingossakaan Elliotia. Ehkä Ianillakin olisi jo oma mahdollinen vaimoehdokas kotonaan, mikä tuntui jopa hieman oudolta - miksi kuitenkaan Ian olisi jättänyt naisystävänsä kotiin jouluksi? Ajatuksistaan havahtuen hänkin päästää toisen irti, ottaen takaisin ne pari askelta kauemmas. Esmeen katse löytää vierellään olevan Siriuksen, katsellen toista hieman hymyillen. Tummaverikkö kuulee kuitenkin pian Ianin sanat, joka saa hänet hymyilemään jopa hieman leveämmin. " Et säkään pahemmalta näytä. " Esmee sanahtaa, kun lähtee askeltamaan aulaan - ilmeisesti toisten ollessa valmiita. Aulaan päästyään hän huomaakin Rigelin seisovan samassa paikassa - luultavasti Siriuskin oli ymmärtänyt siirtyä pois toisten tieltä. " Aivan, tässä on Rigel.. Ja tuossa Sirius. " ensin nainen vie katseensa vierellään olevaan poikaansa - sitten toiseen poikaansa. Hän ei tiennyt missä Elliot olisi - nappisilmät yrittivät etsiä toista, mutta ilman tulosta. Ehkä Elliot oli lähtenyt etsimään laukkujen kanssa heidän makuuhuonettaan. " Elliot, missä olet? " Esmee huudahtaa pienesti, jotta toinen kuulisi, vaikka olisi kaukanakin. " Mutta niin, olkaa kuin kotonanne. " näin yksinkertaisesti Lopez toivottaa toiset tervetulleiksi, pitäen iloista hymyä kasvoillaan. Kuitenkin hänen varmaan pitäisi laittaa toisille kahvia tai jotain, mutta ehkä hän odottelisi Elliotia, joka voisi tulla näyttäytymään. |
|
