|
|
Post by nea on Dec 17, 2015 22:26:07 GMT
malachai blake etheringon - istuskeli huoneensa nurkassa, suunnilleen kiroten perhettään alimpaan helvettiin. Tai, no mikä perhe? Ei hänellä tuntunut olevan perhettä, vaikka hänen vanhempansa olivat elossa, samoin vanhempi veli. Eikä hän voinut kutsua heitä perheeksi. Perhe muistaisi edes soitolla syntymäpäivänä, tai toivottaisi hyvää joulua, mutta ei. Hänen perheensä ei sitä voinut tehdä. Varmaan juhlisivat keskenään joulua ja sitä, ettei Kai ole ollut pilaamassa suvun ''mainetta'' synkällä mielellään, sekä itsepäisellä, että aggressiivisella käyttäytymisellään. Ei hän edes ollut synkkä, ehkä kerran pari viikossa, muttei se ollut edes kovinkaan paljon. Ja, no itsepäinen oli, mutta mitä sitten? Se oli normaalia, suunnilleen jokainen teini käyttäytyy samalla tavalla, kun Kai. Ja aggressio johtuu täysin siitä, että häntä ei hyväksytty sellaisena kuin oli. Hänen lävistystään ei hyväksytty, hänen venytystään ei hyväksytty, hänen punaiseksi värjättyjä hiuksia ei hyväksytty. Ne eivät kuulemma sopineet hänen viattomaan, että suloiseen ulkonäköönsä. Ja paskat. Siksi ne juuri sopivat, ettei hän täysin viattomalta näyttänyt. Miksi pitäisi edes näyttää, kun sellainen ei ole? Hetken Kai mietti päänsä sisässä tekemistä päivälle. Istuisiko hän kenties koko helkutin päivän huoneessaan tuijottaen seiniä, vai ottaisiko suuren askeleen ja menisi muiden joukkoon. Ottaisi ja poistuisi huoneestaan, ehkä juttelisi jollekulle. Puhuminen tosin ei ollut mikään herran lempijutuista. Hän ei pitänyt korkeasta, sekä nopeasta äänestään, vaan toivoi sen olevan hieman matalampi, ja vaikka samalla hitaampikin, jotta ihmiset pysysivät hänen mukanaankin. Innostuessaan jostain asiasta - jota tapahtui noin kerran, ehkä kaksi kuukaudessa, hänellä meni sanat kirjaimellisesti sekaisin, eikä hän tiennyt miten lopettaa puhumista. Hän vain puhui, puhui, puhui ja toivoi, että ihmiset ymmärtäisivät hänen asiansa edes pääpiirteittäin. Lopulta olkiaan hieman kohauttaen, punapää nousi lattialta, pyyhki poskensa varmuudeksi, jos sinne kuitenkin olisi vierähtänyt kyynel jos toinenkin, joka tosin ei hänen tapaistaan ollut, mutta mahdollista kuitenkin. Etheringon - ainakin tietääkseen - nuorimmainen tarkisti kokovartalopeilistään asunsa, johon tänään kuulu polvista, että reisistä kuluneet, mustat, piukahkot farkut, jotka kuitenkin tuntuivat hyvältä jalassa, vaikka muulta näyttivätkin, sekä flanelli, jossa esiintyi punaista, mustaa sekä valkeaa. Kolmea hänen lempiväriään, joten syystäkin flanelli oli kulunut - ja vanha. Hetken seisottuaan peilin edessä, poistui tämä huoneestaan, pamauttaen dramaattisesti oven kiinni perässään, ikään kuin kertoakseen teoilla lähteneensä vapaaehtoisesti pois huoneestaan. xx lol kakka, mut syytetää kelloo, joka näyttää melkee puolta yhtä (:: 
|
|
|
|
Post by Jp on Dec 18, 2015 1:07:59 GMT
Sirius oli päättänyt yrittää päästä orpokodin pihan aidan yli hankittuaan jotenkin ihmeellisesti taas itseensä sellaisen hajumaailman, että heikoimpia hirvitti ja osa porukasta jopa oksenti, kuten pojan veli Rigel. Tosin Rigel oksensi omista syistään ja hänen ansiostaan Sirius oli juuri yrittämässä aidan yli kiipeämistä veljensä tehtyä jo sama homma kertaalleen. Rigel olisi toisaalta voinut vain juosta pelkät bokserit jalassaan, mutta veljensä välittämisestä johtuen tuo ei jättänyt lähes ainoaa ystäväänsä ja henkistä tukeaan vaaraan. Ehkä ajalla ja paikalla oli jopa sen verran tekemistä, että kaksikko ei ollut sen koommin kiinnittänyt henkilökohtaiseen hygieniaansa suurempaa huomiota viimeisen viikon aikana, joten ilmesesti joku oli vetänyt kiven nenäänsä ja halunnut tulla välttämättä kertomaan asiasta heille.
Toisaalta kyllähän sen ymmärsi, että toisen pahoinvointi sai myös toisen haisemaan, käyttihän kaksikko myös puhtaasti huomion hankkimiseen tekniikkaa, jonka idea oli saada sairaus leviämään ja tartuttaa myös toinen. Esimerkiksi nykyisessä tapauksessa Sirius oli pyytänyt veljeään oksentamaan päälleen saadakseen sairauden myös itse, jotta tuo voisi sitten hankkia tarvittavaa huomiota tempullaan.
Pakkasen pureminen ja jatkuva epäonni kiipeilyn kanssa alkoivat hiljalleen vaikuttaa poikaan, vaikka Sirius tiesi, että hän ei saanut luovuttaa. Ei vaikka häneltä menisi henki. Tämän säännön pojat olivat oppineet paetessaan isäänsä, joka oli yrittänyt poikien äidin kuoleman jälkeen teloittaa myös kaksoset, tosin epäonnistuen siinä.
|
|
|
|
Post by obrien on Dec 18, 2015 10:06:58 GMT
Hiljaisena Lydia Alyssa Martinez katseli ympärillensä. Piparien sekä joulutorttujen leipominen oli mukavaa touhua, mutta ilmeisesti sekin alkoi mennä ohi kuusitoistavuotiaalta. Ruskeaverikkö puhalsi tumman ja vapaan hiussuortuvan kasvoiltaan pois. Neiti kääntyi ympäritse, suunnaten pois keittiötilasta. Ehkä hän keksisi jotain tekemistä, mutta mitä? Maalaamista? Runojen kirjoittelua? Ehkä Lydia voisi kokeilla uutta kirjoitustansa ja kokeilla laulaa kappaletta. Musikaallisena ja taiteellisena sinisilmä tahtoi päästää ajatuksensa vapaaksi, kirjoittaa, maalata ja laulaa. Nuorukainen pyörähti yhden kerran ympäritse, ennen rappusia. Rappuset tämä juoksi ylös, suunaten yläkertaan. Hän menisi omaan huoneeseensa ja keksisi jotain tekemistä. Neiti astui huoneeseensa, sulkien oven hellästi kiinni perässään. Sängylleen Martinez hyppäsi ja meni makuuasentoon. Kattoa tuo katseli ja mietti. Pari vuotta sitten hänen vanhempansa menehtyivät. Oikeastaan hänen isänsä pidätettiin murhasta ja huumeista, äiti murhattiin. Ennen tätä tapaturmaa Lydia oli iloinen, piti hauskaa perheensä kanssa. Hän ei ollut tietoinen isänsä huumemyynneistä ja murhista. Mutta kuitenkin neiti sai kuulla lopulta isänsä duunista, kun Lydian äiti murhattiin. Ja kaikki arvaavatkin kuka neidin äidin murhasikaan, raakaa tämä olikin. Kuullessaan murhasta ja isänsä pidätyksestä 16-vuotias murtui totaalisesti. Lisäksi vielä ketään sukulaisista ei huolinut Lydiaa asumaan heille, syytä kuitenkaan ei kerrottu. Sinisilmä oli 13-vuotiaasta asti viettänyt aikansa lastenkodissa. Alyssa säpsähti ajatuksistaan. Pari kyyneltä poskellaan hän nousi istumaan sängyllensä. Martinez pyyhki poskeltaan kyyneleensä ja henkäisi syvään. Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Dec 18, 2015 13:23:36 GMT
Ariana oli rennossa asennossa oleskeluhuoneen yhdellä säkkituoleista, selaten kännykkäänsä ja siintä löytyviä sosiaalisen medioiden sovelluksia. Eipä sääntöjen mukaan ruutuaikaa ollut kovinkaan paljon, mutta nainen lähes päivittäin ylitti kyseisen ruutuajan aivan helposti. Loppupeleissä harva hoitaja enää jaksoi puuttua siihen, kun se kerta oli jokapäiväistä. Harvat puuttuivat, loput eivät jaksaneet. Tummaverikön onneksi hän pääsisi pian pois koko paikasta ja saisi sitten oman asunnon, josta oli kauan aikaa unelmoinnut. Naisen kotiuttamista omaan asuntoon oli alettu jo muutama kuukausi sitten suunnittelemaan ja mitä luultavammin se tapaisi tammikuussa tai myöhäisintään helmikuussa. Hän oli suunnitellut jo kaiken valmiiksi, kuinka pitäisi huikeat tuparit ja kaikki halukkaat saisivat tulla. Silloin hän jopa näkisi vanhoja ystäviään paljon enemmän, kun nyt. Alueelta sai poistua vain luvan kanssa ja ajat, jolloin piti olla takaisin oli tiukat, eikä nainen niillä ehtinyt yleensä kunnolla viettää aikaa kavereidensa kanssa.
Switzer päätyi nousemaan ylös säkkituolilta, siirtyen heti sen jälkeen huoneessa sijaitevalle sohvalle. Nainen tykkäsi siintä, kuinka tämä huone oli ikään kuin tarkoitettu teineille, sillä täällä he saattoivat vain oleskella ja puhua tuntikausia. Ainakin niin nainen teki parhaan ystävänsä kanssa, sekä Ianin. Tosin naisen poikaystävän kanssa täällä oltiin käyty monet riidat myöskin. Applen tekemän puhelimensa nainen laittaa näppäinlukkoon, laskien sen vatsansa päälle. Katse suuntautui kattoon, kunnes nainen sulki silmänsä. Toivon mukaan joku tajuaisi saapua huoneeseen, sillä kyllä jokainen naisen hyvistä ystävistä tiesi, missä Ariana viihtyi. Nyt varsinkin, kun hän ei ollut ollenkaan kiinnostunut askartelemisesta tai leipomisesta. Muutenkaan nainen ei ollut kovinkaan jouluinen ihminen, eikä vieläkään minkäänlaista joulumieltä ollut löytynyt.
|
|
|
|
Post by obrien on Dec 18, 2015 14:32:36 GMT
Tovin istuttuaan olohuoneen sohvalla Zachary Isaac Monte tajusi, kuinka hiljaista talossa olikaan. Ei vihaisia huutoja, mitään viittauksia kaksosiin, Siriukseen sekä Rigeliin. Mies huokaisi syvään, sillä hän kuuli joidenkin kertovan kaksikon kiipeämässä lastenkodin piha-aitaa pitkin pois alueelta. Kirosanat virtasivat tämän huulilta, kaksoset olivat ilmeisesti viisastuneet viime viikkojen aikana. 22-vuotias nousi sohvalta, katsahtaen ikkunasta nopeasti. Siellä kaksikko olikin, toinen oli aidalla ja toinen oli pois lastenkodin alueelta. Hän asteli nopeaa tahtia eteistä kohti, vetäisten mustat vanssinsa jalkaansa. Saavuttuaan talon ulkopuolelle, mies asteli lumikinosten lävitse aidotukselle. Hän katsoi kaksosia, jotka olivat vähin vaattein viidentoista asteen pakkasessa. Yöpuvuissa kaksoset olivatkin, joka otti tuota päähän. Zachary oli aamupäivällä takonut kaksosten päähän, kuinka ei mennä ulos kipeänä ja varsinkaan ei saa tehdä typeriä kepposia. ''Sirius Alexander Blacksmith, alas sieltä aidalta'', Zachary sanoi hytisten, mutta kuitenkin päättäväisesti. Kirpeä pakkanen ei tehnyt hyvää paljaalle iholle. Kauheassa kiiressä kaksosten perään Monte ei edes ehtinyt pukea takkia mustan T-paitansa päälle. Rigeliin katse seuraavaksi siirtyikin. Toinen kaksosista olikin seisomassa vähin vaattein toisella puolella aitausta. Hänellä alkoi pikkuhiljaa kulua hermot kaksikkoon. Kahdeksanvuotiaita oli yleensä helppo ohjata, mutta näitä kahta ei todellakaan ollut. Mies asetti kätensä puuhkaan ja katsoi sitten Siriusta. ''Käske veljesi tulla tälle puolelle. Te molemmat sairastutte vielä enemmän, jos hipsitte lumikinoksissa vähin vaattein'', Isaac sanoi Siriukselle. Jos Sirius ja Rigel alkaisivat pelleillä pahemmin, saisi Monte ottaa pahemmat ja voimakkaammat ohjat käsiinsä. ''En usko, että haluatte paiskia hikihatussa rangastuksia kipeinä'', tämä lisäsi vielä tuhahtaen. Rangaistuksia mies voisi antaakkin kaksikolle, sillä olihan he rikkoneet sääntöjä. Ei olisi eka kerta, kun kaksoset rikkoivat sääntöjä. Attachments:
|
|
|
|
Post by Jp on Dec 18, 2015 14:41:54 GMT
Tovin istuttuaan olohuoneen sohvalla Zachary Isaac Monte tajusi, kuinka hiljaista talossa olikaan. Ei vihaisia huutoja, mitään viittauksia kaksosiin, Siriukseen sekä Rigeliin. Mies huokaisi syvään, sillä hän kuuli joidenkin kertovan kaksikon kiipeämässä lastenkodin piha-aitaa pitkin pois alueelta. Kirosanat virtasivat tämän huulilta, kaksoset olivat ilmeisesti viisastuneet viime viikkojen aikana. 22-vuotias nousi sohvalta, katsahtaen ikkunasta nopeasti. Siellä kaksikko olikin, toinen oli aidalla ja toinen oli pois lastenkodin alueelta. Hän asteli nopeaa tahtia eteistä kohti, vetäisten mustat vanssinsa jalkaansa. Saavuttuaan talon ulkopuolelle, mies asteli lumikinosten lävitse aidotukselle. Hän katsoi kaksosia, jotka olivat vähin vaattein viidentoista asteen pakkasessa. Yöpuvuissa kaksoset olivatkin, joka otti tuota päähän. Zachary oli aamupäivällä takonut kaksosten päähän, kuinka ei mennä ulos kipeänä ja varsinkaan ei saa tehdä typeriä kepposia. ''Sirius Alexander Blacksmith, alas sieltä aidalta'', Zachary sanoi hytisten, mutta kuitenkin päättäväisesti. Kirpeä pakkanen ei tehnyt hyvää paljaalle iholle. Kauheassa kiiressä kaksosten perään Monte ei edes ehtinyt pukea takkia mustan T-paitansa päälle. Rigeliin katse seuraavaksi siirtyikin. Toinen kaksosista olikin seisomassa vähin vaattein toisella puolella aitausta. Hänellä alkoi pikkuhiljaa kulua hermot kaksikkoon. Kahdeksanvuotiaita oli yleensä helppo ohjata, mutta näitä kahta ei todellakaan ollut. Mies asetti kätensä puuhkaan ja katsoi sitten Siriusta. ''Käske veljesi tulla tälle puolelle. Te molemmat sairastutte vielä enemmän, jos hipsitte lumikinoksissa vähin vaattein'', Isaac sanoi Siriukselle. Jos Sirius ja Rigel alkaisivat pelleillä pahemmin, saisi Monte ottaa pahemmat ja voimakkaammat ohjat käsiinsä. ''En usko, että haluatte paiskia hikihatussa rangastuksia kipeinä'', tämä lisäsi vielä tuhahtaen. Rangaistuksia mies voisi antaakkin kaksikolle, sillä olihan he rikkoneet sääntöjä. Ei olisi eka kerta, kun kaksoset rikkoivat sääntöjä. //Ihana... pääsen roolaa pojil... varmaan ongelmana pojil tos ei oo se rangaistusten pelko... onhan niitä tullu ennenki, mut se et kaksikko laatoittaa samal, kun ne tekee jotain voi olla muiden mielestä melko ällöttävää. |
|
|
|
Post by obrien on Dec 18, 2015 14:43:18 GMT
Tovin istuttuaan olohuoneen sohvalla Zachary Isaac Monte tajusi, kuinka hiljaista talossa olikaan. Ei vihaisia huutoja, mitään viittauksia kaksosiin, Siriukseen sekä Rigeliin. Mies huokaisi syvään, sillä hän kuuli joidenkin kertovan kaksikon kiipeämässä lastenkodin piha-aitaa pitkin pois alueelta. Kirosanat virtasivat tämän huulilta, kaksoset olivat ilmeisesti viisastuneet viime viikkojen aikana. 22-vuotias nousi sohvalta, katsahtaen ikkunasta nopeasti. Siellä kaksikko olikin, toinen oli aidalla ja toinen oli pois lastenkodin alueelta. Hän asteli nopeaa tahtia eteistä kohti, vetäisten mustat vanssinsa jalkaansa. Saavuttuaan talon ulkopuolelle, mies asteli lumikinosten lävitse aidotukselle. Hän katsoi kaksosia, jotka olivat vähin vaattein viidentoista asteen pakkasessa. Yöpuvuissa kaksoset olivatkin, joka otti tuota päähän. Zachary oli aamupäivällä takonut kaksosten päähän, kuinka ei mennä ulos kipeänä ja varsinkaan ei saa tehdä typeriä kepposia. ''Sirius Alexander Blacksmith, alas sieltä aidalta'', Zachary sanoi hytisten, mutta kuitenkin päättäväisesti. Kirpeä pakkanen ei tehnyt hyvää paljaalle iholle. Kauheassa kiiressä kaksosten perään Monte ei edes ehtinyt pukea takkia mustan T-paitansa päälle. Rigeliin katse seuraavaksi siirtyikin. Toinen kaksosista olikin seisomassa vähin vaattein toisella puolella aitausta. Hänellä alkoi pikkuhiljaa kulua hermot kaksikkoon. Kahdeksanvuotiaita oli yleensä helppo ohjata, mutta näitä kahta ei todellakaan ollut. Mies asetti kätensä puuhkaan ja katsoi sitten Siriusta. ''Käske veljesi tulla tälle puolelle. Te molemmat sairastutte vielä enemmän, jos hipsitte lumikinoksissa vähin vaattein'', Isaac sanoi Siriukselle. Jos Sirius ja Rigel alkaisivat pelleillä pahemmin, saisi Monte ottaa pahemmat ja voimakkaammat ohjat käsiinsä. ''En usko, että haluatte paiskia hikihatussa rangastuksia kipeinä'', tämä lisäsi vielä tuhahtaen. Rangaistuksia mies voisi antaakkin kaksikolle, sillä olihan he rikkoneet sääntöjä. Ei olisi eka kerta, kun kaksoset rikkoivat sääntöjä. //Ihana... pääsen roolaa pojil... varmaan ongelmana pojil tos ei oo se rangaistusten pelko... onhan niitä tullu ennenki, mut se et kaksikko laatoittaa samal, kun ne tekee jotain voi olla muiden mielestä melko ällöttävää. -- haha okei |
|
|
|
Post by Jp on Dec 18, 2015 14:47:55 GMT
//Ihana... pääsen roolaa pojil... varmaan ongelmana pojil tos ei oo se rangaistusten pelko... onhan niitä tullu ennenki, mut se et kaksikko laatoittaa samal, kun ne tekee jotain voi olla muiden mielestä melko ällöttävää. -- haha okei Ne on oikeest aika hauskoja... en osaa päättää et käytänkö kunnon ehtotaktiikkaa et teen jotain jos teet jotain vastapalvelukseksi... sais hauskan vai sitä et pojat ei kuuntele hetkeäkään. |
|
|
|
Post by obrien on Dec 18, 2015 14:49:33 GMT
Ne on oikeest aika hauskoja... en osaa päättää et käytänkö kunnon ehtotaktiikkaa et teen jotain jos teet jotain vastapalvelukseksi... sais hauskan vai sitä et pojat ei kuuntele hetkeäkään. arvoppas |
|
|
|
Post by Jp on Dec 18, 2015 14:51:57 GMT
Ne on oikeest aika hauskoja... en osaa päättää et käytänkö kunnon ehtotaktiikkaa et teen jotain jos teet jotain vastapalvelukseksi... sais hauskan vai sitä et pojat ei kuuntele hetkeäkään. arvoppas Ehkä tuo taktikointi on silleen hauska, koska se voi pelata aikaa ja niinku melkein hallita tilannetta. |
|
|
|
Post by Jp on Dec 18, 2015 16:04:51 GMT
Sirius päätti heittäytyä taktikoksi päästyään aidan päälle pelatakseen itselleen lisää aikaa ennen kuin tuo lopulta joutuisi tekemään tiukan päätöksensä eli käytännössä hyppäämään aidalta lumihankeen ja pakenemaan oksrntaakseen muualle. Tosin joku varmasti "Sinulla on edelleen yksi ongelma niiden uhkaustesi kanssa... et voi toteuttaa niitä, jos et saa meitä näppeihisi. Opin tempun isäni kautta, joka uhkasi usein tappaa meidät, mutta tässähän me nyt olemme ihan hyvässä kunnossa ja hengissä, joten koko homman opetus oli se, että et voi tehdä uhkailun lisäksi muuta, jos et saa minua kynsiisi.", poika totesi täristen jo hieman kylmästä, vaikka Sirius ei halunnutkaan sitä tietoisesti näyttää samalla, kun tuo huomasi Rigelin kiipeävän myös aidalle oksentamaan veljensä syliin Siriuksen nauttiessa tilanteesta entistä enemmän. Hän keinui vapauden ja vankeuden rajalla, molemmissa oli hyvät ja huonot puolensa, mutta silti vapaus kiehtoi hieman enemmän.
Mitä pahemmalle poika haisi, sen paremmin ihmiset jättivät kaksikon rauhaan ja oman onnensa nojaan. Ei ylihuolehtivia aikuisia, ei sääntöjä, jonka lisäksi poika välttyi myös usein hygieniaan liittyviltä hyökkäyksiltä, joten hänen ei tarvinnut käyttää energiaansa muiden raatelemiseen.
Ainahan virkavalta oli ongelma tässä jutussa, jonks seurauksia Sirius ei halunnut ajatella. Kiitos kirotun orpokotitoiminnan, heillä oli myös riskinsä joutua jonkun heidät sieppaavan puhtausfriikin kylvettämäksi, mutta usein heidän pakokeinonsa oksentaa tai virtsata vihollisensa päälle oli turvannut heille reitin vapauteen, vaikkakin sen aikaansaamiseksi olikin kärsitty joskus aivan liian pitkään.
"Sitä paitsi sairaana olo on osittain erittäin mukavaa, koska saan tehdä käytännössä mitä haluan ilman, että kukaan jaksaa tulla potkimaan sängystä", Sirius totesi taktikoiden, kunnes poika oksensi yllättäen veljensä päälle saadakseen heidän lemustaan entistä kuvottavamman, jonka vuoksi useimmat jättivät kaksoset rauhaan. Tosin Monte oli tässäkin tapauksessa poikkeus, mutta poika uskoi silti siihen mahdollisuuteen, että muutaman kerran oksentaminen tuon päälle saisi miehen jättämään heidät jossain välissä rauhaan.
|
|
|
|
Post by nea on Dec 18, 2015 16:17:28 GMT
malachai blake etheringon - asteli pisin käytäviä toivoen törmääväänsä hoitajaan, jotta saisi puhelimensa takaisin. Yksi hoitajista nappasi sen punapäältä edellisenä iltana, kun hän ei suostunut menemään huoneeseensa silloin, kuin piti, vaan istui ulkona, hangessa ja puhui puhelimessa vanhan ystävänsä kanssa, jota ei ole ikuisuuteen nähnyt, kiitos siitä kuuluu lastenkodille ja lähes tuhannen kilometrin välimatkalle. Tosin puhelimen pois otto oli pieni paha ottaen huomioon muut rangaistukset. Kuten esimerkiksi siivoaminen. Kai vihasi kaikkien muiden tilojen, paitsi oman huoneensa siivoamista. Oman huoneen siivoaminen oli vielä ihan siedettävää, ja välillä hän jopa nautti siitä, mutta vessan siivoaminen - ei tulisi kuuloonkaan. Se oli rangaistus, jota Kai ei suostunut tekemään. Hän ei suostunut jynssäämään vessanpyttyä muiden käytön jälkeen, ei suihkutiloja, ei mitään, ei todellakaan. Silloin hän otti mieluummin vaikka kuukauden kotiarestin. Se oli paljon mieluisampi. Toiselta nimeltä Blake asteli eteiseen, jossa nappasi nahkatakkinsa, sekä mustat nilkkurinsa, jotka tunki jalkoihinsa, pidellen kiinni seinästä, ettei huonon tasapainonsa ansiosta lentänyt maahan. Nappisilmä tarkisti vielä nahkatakkinsa taskut, ettei sinne vahingossakaan olisi jäänyt savuketta, purkkaa, karkkia, tai jotain hyvää. Ehkä rahaa. Mutta ei. Ei ollut. Miksi edes olisi ollut? Hänen savukkeensakin takavarikoitiin viikkoa aikaisemmin, kun sattui niistä jäämään kiinni. Eikä onnistunut, vaikka kuinka hän esitteli koiranpentuilmettään yhdessä krokotiilin kyyneleiden kanssa. Harmi sinänsä, sillä hän tarvitsi niitä, oikeasti. No, mutta ei sille mitään enää voi. Mennyt mikä mennyt. Savukkeistaan hän siirsi ajatuksensa lumikinoksiin, joihin hänen teki vain mieli uppoutua, ja jäädä hetkeksi makoilemaan viileään lumeen ja lumikinoksista hänen ajatuksensa siirtyi pihalla oleskeleviin kaksosiin - sekä hoitajaan, Zacharyyn. Malachai henkilökohtaisesti piti tuosta miehestä kaikista eniten koko paikassa. Ja siihen nyt sattui olemaan omat syynsä, joista yksi oli ulkonäkö, toinen luonne, kolmas ei-niin-pienimuotoinen ihastuminen kyseiseen mieheen. Hetken hän meinasi jo lähestyä tuota kolmikkoa, kunnes tajusi erään asian. Hän ei kyennyt, hän ei pystynyt, häntä ahdisti tilanne, sekä kuvotti kaksosten sotkuinen ulkonäkö. Hän ei sietänyt oksentamista, hän ei sietänyt pahoja hajuja, joten ehkä suosiolla otti muutaman askeleen taaksepäin, jääden tapittamaan touhua ulkopuolisena.
|
|
|
|
Post by Jp on Dec 18, 2015 16:21:40 GMT
malachai blake etheringon - asteli pisin käytäviä toivoen törmääväänsä hoitajaan, jotta saisi puhelimensa takaisin. Yksi hoitajista nappasi sen punapäältä edellisenä iltana, kun hän ei suostunut menemään huoneeseensa silloin, kuin piti, vaan istui ulkona, hangessa ja puhui puhelimessa vanhan ystävänsä kanssa, jota ei ole ikuisuuteen nähnyt, kiitos siitä kuuluu lastenkodille ja lähes tuhannen kilometrin välimatkalle. Tosin puhelimen pois otto oli pieni paha ottaen huomioon muut rangaistukset. Kuten esimerkiksi siivoaminen. Kai vihasi kaikkien muiden tilojen, paitsi oman huoneensa siivoamista. Oman huoneen siivoaminen oli vielä ihan siedettävää, ja välillä hän jopa nautti siitä, mutta vessan siivoaminen - ei tulisi kuuloonkaan. Se oli rangaistus, jota Kai ei suostunut tekemään. Hän ei suostunut jynssäämään vessanpyttyä muiden käytön jälkeen, ei suihkutiloja, ei mitään, ei todellakaan. Silloin hän otti mieluummin vaikka kuukauden kotiarestin. Se oli paljon mieluisampi. Toiselta nimeltä Blake asteli eteiseen, jossa nappasi nahkatakkinsa, sekä mustat nilkkurinsa, jotka tunki jalkoihinsa, pidellen kiinni seinästä, ettei huonon tasapainonsa ansiosta lentänyt maahan. Nappisilmä tarkisti vielä nahkatakkinsa taskut, ettei sinne vahingossakaan olisi jäänyt savuketta, purkkaa, karkkia, tai jotain hyvää. Ehkä rahaa. Mutta ei. Ei ollut. Miksi edes olisi ollut? Hänen savukkeensakin takavarikoitiin viikkoa aikaisemmin, kun sattui niistä jäämään kiinni. Eikä onnistunut, vaikka kuinka hän esitteli koiranpentuilmettään yhdessä krokotiilin kyyneleiden kanssa. Harmi sinänsä, sillä hän tarvitsi niitä, oikeasti. No, mutta ei sille mitään enää voi. Mennyt mikä mennyt. Savukkeistaan hän siirsi ajatuksensa lumikinoksiin, joihin hänen teki vain mieli uppoutua, ja jäädä hetkeksi makoilemaan viileään lumeen ja lumikinoksista hänen ajatuksensa siirtyi pihalla oleskeleviin kaksosiin - sekä hoitajaan, Zacharyyn. Malachai henkilökohtaisesti piti tuosta miehestä kaikista eniten koko paikassa. Ja siihen nyt sattui olemaan omat syynsä, joista yksi oli ulkonäkö, toinen luonne, kolmas ei-niin-pienimuotoinen ihastuminen kyseiseen mieheen. Hetken hän meinasi jo lähestyä tuota kolmikkoa, kunnes tajusi erään asian. Hän ei kyennyt, hän ei pystynyt, häntä ahdisti tilanne, sekä kuvotti kaksosten sotkuinen ulkonäkö. Hän ei sietänyt oksentamista, hän ei sietänyt pahoja hajuja, joten ehkä suosiolla otti muutaman askeleen taaksepäin, jääden tapittamaan touhua ulkopuolisena. //Tästä tuleekin kivaa kolmiodraamaa... näiden luonnot eroo kauheasti... hei ellei hahmos käy puhuu kaksikolle järkeä. Tajusin just et Siriusta hirvittäis varmaan vessan siivouksessa ne itse aineet joilla se pitäis siivota, ei niinkään se itse vessa. |
|
|
|
Post by obrien on Dec 18, 2015 17:55:20 GMT
-- roolauksen kirjoittelen kyllä, mutta ensin roolaan toiseen roolipeliin
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 18, 2015 18:15:50 GMT
- sovitan nopeasti mekkoo jne niin roolin sit ianilla
|
|
