|
|
Post by wifix on Dec 13, 2015 14:13:25 GMT
ian holden wesley - puri tiukasti alahuultaan, katsellessaan olohuoneen oviaukosta sohvalla makoilevaa kaksikkoa. Pari kyyneltä oli kuin pakostakin päässyt vierähtämään nyt jo henkisesti kolmekymppisen miehen poskelle, painaessaan ohimonsa ovenkarmia vasten, jota vasten hän oli nojaillut koko vartalonsa painolla jo hetken aikaa. Kyyneleet, taikka muut turhuudet eivät juurikaan olleet hänelle mieliksi, ja niitä harvemmin näki miehen suunnalla, mutta jokin kyseisessä parissa muistutti häntä ikävästi kaikista suunnitelmista, joita joskus oltiin innoissaan suunniteltu. Kaikki nuo hääideat, joita tuntui lentelevän jatkuvasti eri suunnilta, päihittäen aina edelliset suunnitelmat, tarkkaan mietityt häämatka-paikat, sekä muu ihana, jonka hän olisi kovasti halunnut toteuttaa. Mutkia tuli matkaan, joten nyt kaikki oli vain haaveita. Wesley vetäisi syvään henkeä ja pyyhkäisi uupunein elein pari kyyneltä poskeltaan, suoristaen sitten selkäänsä. Sisimmässään mies vain halusi nopeasti pois paikanpäältä, mahdollisesti jopa lukittautua makuuhuoneeseensa, jossa noin kymmenen vuotta sitten vetäisi viimeiset hengenvetonsa. Hän halusi eroon parista. Mutta vaikka kuinka toivoisi, niin ei tulisi tapahtumaan, ja loppupeleissä hän vain tahtoi kaksikon kokea saman kohtalon, jonka itsekkin oli vuosia sitten käynyt läpi, ja mitä tärkeintä, he eivät saisi lähteä tontilta. Päätään pudistellen Ian vei kätensä hiuksiinsa, kuljettaen sen hitaasti tuuhean pehkonsa lävitse, jättäen käden sitten lepäämään hetkellisesti niskalleen, katseen pysyessä tiukasti kaksikossa. Sen kauempaa ajattelematta, lähti hän kävelemään kohti televisiota, ja hetken aikaa hänen olisi jopa tehnyt mieli vain iskeä koko laatikko maahan, mutta päätyi vain tiputtamaan lasisen vaasin television yläpuolella olevalta hyllyltä maahan, ja katsomaan kuinka se iskeytyi maahan, lahoten miljooniksi palasiksi. Väsynyt hymy oli vierinyt miehen huulille, askeltaessaan silmät vetisinä takaisin oviaukolle, vain seurailemaan pariskunnan reaktioita. Häntä ei juurikaan heidän pelottelu innostanut, mutta loppupeleissä ei hän halunnut päästää kaksikkoa tontilta pois - ei ainakaan ilman muistoja. Silmiään varovaisesti hieraisten Ian kurtisti kulmiaan, kääntäen selkänsä hetkeksi kaksikolle. Luoja, mistä lähtien pariskuntien katselu oli tullut niin kivuliaaksi. 
|
|
|
|
Post by nea on Dec 13, 2015 14:19:44 GMT
lähettii just myllyst ni menee varmaa tunti ennen ku jaksan avaa koneen, ku pitää syyäkki jotai  |
|
|
|
Post by kaisa on Dec 13, 2015 15:52:35 GMT
Haley naurahti pienesti Esmeen vastaukselle ja mietti hetken aikaa päässään miltä toinen näyttäisi puku päällä. Nainen tuli kuitenkin siihen tulokseen, että hänen kihlattunsa näyttää paremmalta hame tai mekko päällä, kuin puku päällä. Tummaverikkö piti todella paljon Esmeen tyylistä ja siitä miten hän näyttää aina jotenkin niin siistiltä ja kauniilta. Itse Haley oli laiska pukeutumisen suhteen ja jaksoi vain harvoin panostaan pukeutumiseensa. Usein hänen päällään oli aina isovillatakki, joka oli yhdistetty mekkoon tai farkkuihin. Nyt hän oli tyytynyt yhdistämään harmaan pitkän villatakin valkoiseen toppiin sekä vaaleisiin rikottuihin farkkuihin. Tummaverikkö tiesi nyt jo, että haluaisi pitää tulevissa häissään mekkoa, mutta ei ollut vielä varma siitä, että tarvisiko sen olla niin juhlava ja prinsessamainen mitä yleisin häissä näkee. Haley ainakin itse unelmoi häistä joissa ihanan rento tunnelma ja vieraissa vain ne tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset. Asiasta hän ei ollut vielkä kuitenkaan kerennyt paljoa puhua Esmeen kanssa, mutta uskoi siihen, että hän ja Esmee löytäisivät sovun vieraiden määrän kanssa. Televisiossa pyörivä elokuva oli sen verran tylsä, ettei Haley jaksanut enää katsoa sitä vaan sulki silmänsä tyytyväinen hymy huulillaan. Tilanne oli lähestulkoon täydellinen eikä mikään voisi pilata sitä, mutta yhtäkkiä television päältä tippuva vaasi sai tummaverikön avaamaan silmänsä. "Näitkö sä miksi toi vaasi tippu tosta telkkarin päältä?", nainen kysyi Esmeeltä ja ihmitteli samalla päässään miten ihmeessä vaasi oikein tipahti alas. Ensimmäisenä Haleyn mieleen tulivat hiiret, koska ei se voinut ainakaan Esmee olla sillä toinen oli koko ajan istunut sohvalla. Pienesti päätän pudistaen noin 160 senttimetriä pitkä nainen nousi sohvalta ja lähti keittiöön etsimään rikkalapiota. "Tiiätkö yhtään, että missä täällä on joku rikkalapio tai lakasija ?", Haley huuteli keittiön puolelta Esmeelle ja availi samalla useita eri kaappeja löytääkseen etsimänsä. Lasinsirut olisi hyvä lakaista mahdollisimman nopeasti pois lattialta, ennen kuin joku vahingossa kävelee niiden päälle ja satuttaa itsensä. - hups vaihan kuvan tähän 8) 
|
|
|
|
Post by nea on Dec 13, 2015 16:43:28 GMT
okok vähä veny ku alettii pelaa siskonkaa XDD ja nyt meen viel saunaaki
yritän sit oikeesti sen jälkee keskittyy roolaamisee
|
|
|
|
Post by nea on Dec 13, 2015 17:56:46 GMT
malachai blake etheringon - suhi hieman pitkiksi kasvaneita hiuksiaan, huokaisten lähes olemattomasti. Hiukset eivät meinanneet millään pysyä oikeassa asennossa, vaan valahtivat aina hänen silmilleen, peittämään näkökenttää. Häntä ärsytti se suuresti. Todella suuresti. Tietenkin hän voisi leikata vaikka kaikki hiuksensa pois, mutta miksi tehdä niin? Pitihän hänen näyttää hyvältä vieraita, sekä tietenkin Iania varten. Vaikka hänellä oli seuraa, hyvää sellaista kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa, oli hän silti lopen kyllästynyt elämäänsä. Jos sitä nyt elämäksi edes voisi kutsua. Ei hän periaatteessa elänyt. No, mutta kuitenkin, oli elävä, kuollut, tai elävä kuollut, kyllästynyt siitä huolimatta. Nytkin hän vain tapitti, kuinka kaksi mökkiin asettunutta nuorta naista jakoivat rakkauttaan, tapittivat yhdessä, vierekkäin sohvalla romanttista elokuvaa. Se oli ehkä hieman ällöttävää, muttei mies voinut kieltää, etteikö olisi mieluusti istunut Ianin kanssa siinä sohvalla naisten tilalla, vaikka itse elokuva ei ihan natsannutkaan. Hän ei missään vaiheessa elämäänsä pitänyt romanttisista elokuvista, eikä juurikaan sen takia niitä katsellut - ei ainakaan vapaaehtoisesti. Malachai virnisti nähdessään, kuinka toinen talossa asustelevista aaveista tipautti television yläpuolelta maljakon, ja virne vain leveni, kun maljakko otti lattian kanssa yhteen. Hän rakasti henkilökohtaisesti sitä, kuinka tavarat menivät rikki. Varsinkin maljakot, kun ne rikkoutuivat miljoonaan pieneen palaseen. Vielä mahtavampaa oli, kun jokin ihmisolento astui lasinsirun päälle, sai jalanpohjaan pienen, mutta erittäin kipeän haavan. Jotenkin muiden loukkaantuminen sai hänet hyvälle mielelle. Toinen naisista nimittäin poistui keittiön puolelle, jonne Kai lähti myös. Aavepoju tapitti hetken vierestä, virnuillen edelleenkin, kuinka nainen yritti vaivalloisesti etsiä kaapista jotain, jolla siivota lasinsirut, ettei jompikumpi astuisi niiden päälle. Suloista sinäänsä, että tämä oli huolehtivainen. Jollain tapaa Kai näki itsensä siinä naisessa, varsinkin juuri nyt. Mies itsekin ihmisenä oli ehkä enemmän se, joka siivosi ja katsoi, ettei mitään tapahtunut, muttei voinut väittää, etteikö Ian olisi tehnyt mitään siivoamisen tai muun hyväksi. ''Täällä, rakas'', kuiskasi hän naisen korvaan, koskettaen kevyesti, muutamalla sormellaan tuon lannetta. Pian hän ottikin askeleen jos toisenkin sivuun, aukaisten siivouskaapin, jota tuo brunette ei ehtinyt itsenäisesti aukaista. Oli ilo olla avuksi. xx tökstöks 
|
|
|
|
Post by kaisa on Dec 13, 2015 18:34:50 GMT
Haley raapi hennosti niskaan, kun hän yritti miettiä missä siivousvälineet voisivat oikein olla. Jossain niiden oli pakko olla, koska vuokraamiseen kuului lähdettäessä itsenäinen siivous. Pieni turhautunut huokaisu pääsi naisen huulienvälistä, kun jokainen kaappi näytti sisältävän vain astioita ja muita turhia tavaroita. Tummaverikkö oli jo valmis luovuttamaan, kunnes hän kuuli korvassaan selvästi jonkun vieraaan miehen äänen. Haley ei oikein osannut millään tavalla reagoida ääneen vaan jähmettyi hetkeksi aikaa paikalleen, kun hän tunsi myös jonkun kosketuksen lantiollaan. Äänen ja kosketuksen jälkeen ilmeisesti siivouskaapin ovi avautui ja nainen nappasi rikkalapion ja harjan sieltä nopeasti käteensä sulkien oven heti. Hetken aikaa tummaverikkö oli varma siitä, että oli vain liian väsynyt ja kuuli sen takia ääniä, mutta kosketusta ja kaapin avautumista hän ei osannut selittää mitenkään. Hämmästyneenä sekä kulmat kurtussa nainen käveli olohuoneeseen siivoamaan vaasin rikkoutumisesta syntyneitä sirpaleita. Haley yritti tarkkaan katsoa minne kaikkialle palat olivat lentäneet, jottei astuisi yhdenkään sellaisen päälle. 10 vuotiaana nainen oli kerran astunut aika isonkin lasinsirun päälle, eikä halunnut kokea sitä uudelleen. Haleyn kyykistyessä siivoamaan lasinsiruja horjahti hän pienesti, mutta kohtalokkaasti niin, että onnistui samaan pari pientä sirua oikeeseen kämmeneensä. "Hemmetti, Esmee mä tarvin sun apuu, että saan nää sirut pois mun kämmenestä", tummaverikkö totesi ja katsoi aluksi kämmentään ja sen jälkeen Esmeetä. Nainen ei edes harkinnut kokeilevansa vasemmalla kädellä ottaa lasinsiruja pois vaan tyytyi pyytämään kihlattunsa apua. "Mä meen ylös kylppäriin, jotta en sotke kaikkii paikkoja", Haley totesi vielä ennen kuin lähti kävelemään kohti portaikkoa ja sieltä yläkertaan. Kylppärissä nainen otti jo valmiiksi esillee paperia, laastareita sekä pinsestit, jotta Esmee voisi yläkertaan tullessaan nyppiä lasin sirut pois Haleyn kämmenestä. Kipu tuntui kieltämättä inhottavalta, eikä näky ollut mikään kaunein, ruman ulkonäön lisäksi kipu oli kirvelevää ja pienikin sormien liikuttelu tuntui kamalalta.
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 13, 2015 18:51:44 GMT
ian holden wesley - oli jäänyt seurailemaan olohuoneen oviaukkoon seuraavia tapahtumia, mutta loppuvaiheilla katse oli ennemminkin kiinnittynyt sohvalle jääneeseen naiseen. Jo hetken aikaa mies oli seuraillut kyseistä naista, ja jopa kiinnittänyt häneen ehkä hieman enemmän huomiota kuin pariskunnan toiseen osapuoleen - syystäkin, nainen muistutti jopa pelottavan paljon herraa itsestään. Päätään pienesti pudistellen hän päätyi pian siirtämään katseensa olohuoneeseen palanneeseen naiseen, joka oli nähtävimmin ottanut asiakseen siivota lasin sirpaleet pois tieltä, mutta tämäkin vain huonoin lopputuloksin. Naisen kiroamiset kuultuaan, sekä vähäisen veren nähtyään, ei Wesley voinut muuta kuin hymyillä. Hän ei itse juurikaan nauttinut muiden satuttamisesta, tylsää se hänen mielestään oli, mutta tieto siitä, kuinka paljon Kai kyseisistä puuhista piti, sai hänet hymyilemään itsekseen ja tämä oli myös usein syynä joillekkin herran pienille piloille. Hän kun oli ollut lähes aina se, joka oli valmis tekemään mitä tahansa, pitääkseen muut edes hieman onnellisina. Ja sitä hän pyrki vieläkin tekemään, vaikka kuollut tarkemmin ajateltuna olikin. Katse siirrettiin pian viereisessä huoneessa olevaan Malachaiin, pienen hymyn leikitellessä varovaisesti hänen huulillaan. Vaikka kaksikko ei varmaankaan ollut enää niin läheinen kuin kymmenen vuotta sitten mökkiin saapuessaan, ei Wesley voinut sanoa, etteikö olisi korviaan myöten rakastunut kyseiseen henkilöön, ja hän olikin yksi parista syystä, miksi hymy pongahti aina välillä herran huulille. "He muistuttavat meitä", tummaverinen mumisi hiljaa, kallistaen päätänsä hivenen verran oikealle. Tuon jälkeen katse palasi rauhallisesti sohvalla vieläkin istuvaan naiseen, jonka taakse askellettiin pian hitain, mutta varmoin askelin, käyttäen sormenpäänsä varovaisesti toisen pitkissä hiuksissa, liikauttaen niitä pois toiselta olkapäältä. Katse käväisi vielä nopeasti pienesti hymyillen kauemmas jääneessä miehessä, jonka jälkeen Ian lähti askeltamaan kohti rappusia, jääden odoittelemaan sohvalla olevaa naista niiden puoleen väliin. Mitä todennäköisemmin toinen seuraisi naisystävänsä perässä, ja siirtyisi pian yläkerran puolelle, joten Welsey olisi iloisesti vastaanottamassa hänet, naisen ensin päästyä tietenkin rakkaansa luokse kylpyhuoneeseen.
|
|
|
|
Post by kaisa on Dec 14, 2015 18:06:56 GMT
- roolin sitte, ku katri on roolinu |
|
|
|
Post by pokemon on Dec 15, 2015 14:55:52 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez katselee ehkä jo hieman ällösöpöä elokuvaa, joka saa hänet vain välillä kurtistamaan kulmiaan - ei ketkään oikeasti olisi noin söpöjä. No sehän oli vain elokuvaa, joka saa hänet pari kertaa pyörittämään tummia silmiään. Pian maljakko tipahti maahan, joka sai tummaverikön vain hieman säpsähtämään - se oli varmaan vain ollut niin reunalla, että oli se tipahtanut. Valitettavasti se varmaan tulisi hänen ja Haleyn korjattavaksi, toivottavasti se ei ollut mikään perintöjuttu, koska silloin mökin vuokraaja voisi olla hyvinkin vihainen.. paitsi kuka veisi vuokramökkiin mitään tunnearvoa sisältävää tavaraa? " Ehkä se vain oli liian reunalla.. Ja hei kyl sen ehtii siivota myöhemminkin. " Lopez tuhisee, häntä ei todellakaan kiinnostaisi ruveta heti siivoamaan - hän vain vihasi siivoamista ja sen todellakin ehtisi tehdä myöhemminkin. Elokuvakin jäisi näkemättä, mutta oikeastaan ihan hyvä - se oli vähän ällöttävänpuoleinenkin jo. Tummat silmät huomaavat jo Haleyn hääräämässä lasinsirujen kimpussa, joka saa hänet huokaisemaan. Toisen kanssa pitäisi aina saada kaikki tehtyä, mutta ehkä se oli ihan hyvä - Esmee oli hyvinkin tapaturma-altis ja olisi varmaankin jo saanut itsensä täyteen lasinsiruja. Mutta ei aikaakaan, kun Haleyn lähtee kävelemään yläkertaan - käsi veressä. Lopezia alkoi aina ällöttämään veri, mutta ei niin paljoa kuitenkaan jos se ei häneltä itseltään tullut. Tummaverikkö jähmettyy paikoilleen, kun tuntee pitkien hiuksiensa siirtyvän toiselta olkapäältään pois, pienesti kiljaisten ja samalla saaden hänen päänsä kääntymään salamannopeasti taakseppäin. " Haley? " nainen mutisee, mutta toista ei näkynyt. Miten toinen katosi niin nopeasti ja äänettömästi? Kulmat kurtussa nainen nousee sohvalta, lähtien kävelemään kohti portaita - katsellen aavistuksen harhaluuloisena taakseen, ehkä vain Haley pilaili tai jotain. Asiaa kuitenkaan sen enempää ajattelematta Lopez kuuleekin naisensa avunpyynnön. " Olen tulossa, odota. " Esmee huudahtaa hieman hiljaisemmin, kun oli jo niin lähellä yläkertaa. Tummaverikkö pääsee portaiden päähän, lähtien kävelemään kohti kylpyhuonetta, missä ilmeisesti Haley oli valmiina. Nainen nappasi pinsetit, vaikeasti nielaisten laittaen niitä toisen haavojen sisälle - mahdollisimman hellästi. " Jos sattuu liikaa niin sano.. " melkein kuiskaten Esmee ilmoittaa, kun yrittää vain keskittyä tekemiseensä eikä veren määrään.  |
|
|
|
Post by nea on Dec 15, 2015 19:36:14 GMT
malachai blake etheringon - asteli Ianin vierelle, kuunnellen toisen sanat, jotka saivat hymyn hänen huulillaan katoamaan muutamassa sadasosasekunnissa. Jotenkin tuntui, että koko maailma romahti niistä sanoista, vaikkei kyseessä ollut edes sanoja, jotka olisivat maailmaa voinut mullistaa jonkun muun kohdalla. Kaille sana 'me' missä muodossa tahansa oli se heikko kohta. Itseasiassa ei ollut mitään väliä, mitä muuta lauseessa sanottiin, kunhan sana 'me' tuli esille jossain yhteydessä. Eikä se nyt kenenkään muun suusta saanut hänen ympäriltä romahtamaan maailmaa, vain ja ainoastaan Ianin. Muutaman hetken tyhjää jäädyttämisen jälkeen hänen oli pakko kasata itsensä, ja nostaa se hymy takaisin huulilleen, ettei kukaan - tai, no tässä tapauksessa Ian aavistanut minkään olevan huonosti. Kai oli erittäin huono kertomaan siitä, mitä tunsi sisässään, varsinkin, jos kyseessä oli jotain muuta, kuin onnea, rakkautta, iloa, hyvää. Pahan muodostaminen sanoiksi oli liian vaikeaa. Siitä tosin johtuikin se, ettei hän puhunut silloin, kun ei voinut hyvin, vaan purki tunteensa paperille. Hän saattoi kirjoittaa, ehkä maalata, kenties piirtää, tai vain vedellä synkillä väreillä viivoja valkoiselle paperille. Mutisten joitakin kirosanoja, lähti sinisilmä seuraamaan äskettäin sohvalla istunutta naishenkilöä aina yläkerran vessaan saakka. Jättäen samalla huomioimatta Ianin, joka seisokeli portaikossa. Yleensä siinä vaiheessa hän olisi painanut huulensa toisen omille, tai kertonut jotain kivaa, ja odottanut toisen huulille kohoavaa hymyä, jotta voisi hetken itsekin olla onnellinen, mutta ei. Hän vain asteli Ianin ohi, vessaan, paiskaten oven kiinni perässään. Viha. Se oli tunne, jota hän tunsi sisässään jokseen erityisen paljon. Ei Kai tiennyt mistä se johtui, eikä halunnut välttämättä edes arvata sen johtuvuutta. Hän vain halusi purkaa sitä, josta syystä tarttui sen myöhemmin kylpyhuoneeseen tulleen naisen käsissä oleviin pinseteihin, heittäen ne vessan puista ovea vasten - itseasiassa niin kovaa, että ne jäivät siihen pystyyn. Ja luojalle kiitos, ettei Ian astellut siinä vaiheessa sisään huoneeseen ja tullut lävistetyksi pinseteillä. Kulmat kurtussa mies jäi tapittamaan naisia miettien, mitä siinä vaiheessa voisi tehdä. Ei hän halunnut sentään toisia tappaa, ei ainakaan vielä. Ehkä senkin aika jossain vaiheessa tuli, kunhan Kai saisi pelotella heitä yhdessä Ianin kanssa. Vahingossa vaikka säikäyttää kuoliaaksi, ettei hänen - heidän - tarvinnut tapittaa yhtään kauempaa tätä rakastunutta kaksikkoa. 
|
|
