|
|
Post by Angelus on Dec 8, 2015 12:35:56 GMT
// Melanie Cross on varmaan vielä vapaana? Jos näin on, niin teen lomakkeen päästyäni täältä.
|
|
|
|
Post by Angelus on Dec 8, 2015 14:40:29 GMT
[ lomake multifandom-roolipelaajille ] Melanie Cross -- 17 - nainen, hetero ja sinkku - Under the Dome - astra -
 |
|
|
|
Post by wifix on Dec 8, 2015 21:03:47 GMT
[ lomake multifandom-roolipelaajille ] Melanie Cross -- 17 - nainen, hetero ja sinkku - Under the Dome - astra -
mukana!  - roolin pian barbiella |
|
vastustuskyky
Ninja The Cat
jonnet ei muista gosust vivizasii
Posts: 80 
|
Post by vastustuskyky on Dec 9, 2015 5:56:25 GMT
[ lomake multifandom-roolipelaajille ] Melanie Cross -- 17 - nainen, hetero ja sinkku - Under the Dome - astra -
mukana! - roolin pian barbiella Joo |
|
vastustuskyky
Ninja The Cat
jonnet ei muista gosust vivizasii
Posts: 80
|
Post by vastustuskyky on Dec 9, 2015 18:25:23 GMT
[ lomake multifandom-roolipelaajille ] Melanie Cross -- 17 - nainen, hetero ja sinkku - Under the Dome - astra -
mukana! - roolin pian barbiella Toivoisin et roolaisit tänää jos siis tänään ehdit |
|
|
|
Post by emppu c: on Dec 9, 2015 19:05:13 GMT
mukana! - roolin pian barbiella Toivoisin et roolaisit tänää jos siis tänään ehdit roolaaks tänää Tylla? roolaan ite norriel kyl huomee, koska tänää en ehtiny |
|
|
|
Post by wifix on Dec 9, 2015 19:18:58 GMT
dale "barbie" barbara - katseli alahuultaan purren hiljalleen sairaalan tiloista ulos saapuvia ihmisiä, toisten kasvoilla helpottunut hymy, kun taas toiset päätyivät vain pyyhkimään surkean oloisena kyyneliään, sekä välttelemään muiden kasvoja. Herra pystyi vain kiittämään Luojaa, että kukaan hänen tuntemistaan ihmisistä ei ollut joutunut kuvun sisään, ken tietää kuinka hulluksi se miehen olisi ajanut, ja kenties hän jopa voisi joutua jonain päivänä kävelemään ulos sairaalan pääovista, joutuen jättämään haikein mielin jonkin läheisimmistään taakseen. Joten kaiken tuon perusteella, oli vain hyvä, että mies oli joutunut yksin kuvun sisäpuolelle, kaikkien tuttujen sekä sukulaisten pysyessä turvassa toisella puolen, tarvitsematta huolehtia mistään. Kulmakarvojaan kohoittaen, Barbie käänsi katseensa lähemmäs askeltaneen nuoreen naiseen, kenet oli vasta hetki sitten pelastanut toisen auton kyydistä - nimi taisi olla Emily, tai jokin tämän tapainen, kaikki nimet kun olivat menneet aivan sekaisin viimeisten parin tunnin sisällä. Mutta kaikesta tuosta huolimatta, päästi mies huulilleen ystävällisen hymyn, nyökäten päätään myöntymisen merkiksi naisen puheisiin, katseen siirtyessä nyt takaisin vielä pariin pihassa olevaan ihmiseen. Kaikki, joilla jotakin suurempia vammoja oli, olivat toivon mukaan jo sairaalan sisätiloissa jossa vallitsi täysi kaaos, joten ulkopuolella oli ainakin hetkellisesti jopa yllättävän rauhallista. Naisen ensimmäistä asiaa seuraava kysymys, sai Barbaran puremaan varovaisesti alahuultaan, sekä vetäisemään armeijanvihreän, aukinaisen kauluspaitansa hihaa ylemmäs, paljastaen mustan, vielä hieman kiiltävän kellonsa. Se oli vanha, ja tunnearvoakin sillä oli jonkin verran - olihan se miehen isältä saatu vain vähän ennen kuin kaksikon välit jäätyivät täysin, ja he lopettivat yhteydenpidon lähes täysin. Siitä ei kuitenkaan luovuttaisi ihan koska vain. Päätään hieman kallistaen, sekä selkäänsä suoristaen, hän laski katseensa kellonsa viisariin, jotka pyörivät siinä kuuden sekä seitsemän välillä. "Tulee puoli seitsemän", hän mumisi hiljaisesti, vetäisten sitten kauluspaitansa alta paljastuvaa mustaa t-paitaansa paremmin ylleen, katseen kohotessa takaisin seurassaan olevaan naiseen, pari askeleen lähtiessä kohden sairaalan tontin rajoja - hän tarvitsi juotavaa, ja oli vasta hetki sitten nähnyt pienen matkan päässä kahvilan, johon moni ihminen oli tuppautunut änkemään, joten ehkäpä sieltä vieläpä saisikin jotakin. "Onko jo parempi olo?" 
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 9, 2015 19:19:41 GMT
- öä pahoittelen kun kesti, heti kun pääsin päiväkodilta kotiin, lähdin hoitamaan veljen lasta ja tulin vasta hetki sitten  |
|
vastustuskyky
Ninja The Cat
jonnet ei muista gosust vivizasii
Posts: 80
|
Post by vastustuskyky on Dec 9, 2015 19:25:29 GMT
- öä pahoittelen kun kesti, heti kun pääsin päiväkodilta kotiin, lähdin hoitamaan veljen lasta ja tulin vasta hetki sitten Hah, ei haittaa Roolaan vielä Tylla ja Emilyllä samaan aikaan, saattaa kestää hetki, sillä en voi ny kunnolla keskittyä, mut haluun roolaat ennenku meen nukkumaan  |
|
vastustuskyky
Ninja The Cat
jonnet ei muista gosust vivizasii
Posts: 80
|
Post by vastustuskyky on Dec 9, 2015 19:54:39 GMT
Tyler Lockwook siemaili ostamaansa halkoholijuomaa. Tilanne oli todella tunteita nostattava, eikä hän oannut reagoida siihen oikealla tavalla. Hänen olisi ehkä pitänyt oll auttamasa muita, mutta ei. e ei kuulostanut siihen hetkeen sopivalta. Hän ei tiennyt mitä hänen elämälleen tulisi tapahtumaan. Kuka tämän "kuvun" heidän ylleen oli laskennut, ja sitä seurasi kysymys, miksi? Tyler joi alkoholijuomansa loppuun, laskien lasin pöydälle. Hän ei todellakaan tiennyt. Hän ei tiennyt sillä hetkellä juurikaan mitään siitä, mitä hänelle oli tapahtunut tämän muutaman tunnin sisällä. Hän oli asunut Chester's Millissä vasta vuoden, mutta hänetä oli tuntunut sen vuoden aikana, ettei kotoa lähteminen ollutkaan mikään maailman paras idea. Ja miksi hän oikein edes iihen pieneen kylään edes muutti? Ei, ei isovanhemmat olleet se ainoa asia. Ei se voinut olla. Hän oli luultavasti odottanut kaupungilta liikoja. Ihmiset olivat kylä mukavia, ja palvelu pelasi, mutta jokin siinä kaupungissa ei Tyleriä miellyttänyt. Ja nyt hän ei edes pääsisi sieltä pois. Hienoa! Tyler olisi voinut viettää aikaansa kotona, juoden omia, ilmaisia juomiaan. Hän ei kuitenkaan tahtonut mennä kotiinsa juopottelemaan yksinäisenä. Ensimmäinen ajatus mikä hnelle illä hetkellä tuli mieleen oli se, että hän voisi hankkia jostain seuraa. Tyler ei kuitenkaan ollut sellainen. Hän tahtoi pohjimmiltaan auttaa, mutta hän tunsi itsensä yksinäiseksi. Hän olisi vain tahtonut jonkun, jolle jutella. Kahvilan ovi avautui, ja Tyller vilkaisi sivusilmällään hieman huonolta näyttävää, nuorehkoa naispuolista henkilöä. Hänen käsivartensa oli verinen, ja heti sillä hetkellä Tylerille tuli mieleen, että tämä olisi varmasti menettänyt paljon, paljon verta. Ennenkuin naisen jalat ehtivät kaaua hänen altaan, mies nousi nopeasti, mennen nopeasti naisen vierelle. "Tuokaa ensiapupakkus!" Mies huusi, taputellen naisen poskia. "Pysy hereillä." Hän sanoi auttavaiseen äänensävyyn, jonkun miehen ojentaessa ensiapupakkauksen. Tyler avasi vetoketkujn, ottaen sieltä kaksi sideaharsopakettia, alaken kierrittää ensimmäitä nuoren nisen käsivarteen, kunnes vaihtoi toiseen. Tyler ei yleensä ollut niinkään auttavainen, mutta nainen näytti niin nuorelta, ja avuttomalta, että hänen oli pakko tehdä jotain. Mies nappasi naisen syliinsä, kantaen tämän hänen autolleen, suunnaten rattinsa kohti sairaalaa. Hän oli ottanut alkoholia, muutta hänen promillensa eivät olleet vielä niin korkeat, että poliisi pysäyttäisi hänet ylinopeudesta. Emily Shields paransi nahkatakkiansa kaulusta, siirtäen katseensa Daleen, joka hymyili ja nyökkäsi naiselle. Emily hymyili myös hieman, mutta se ei tainnut edes näkyä. "Ihanaa, että joku edes täällä hymyilee..." Nainen sanoi turhautuneena. Varmasti monen läheinen oli joutunut sairaalaan. Ihmisiä oli kuollut, toiset olivat menettäneet raajaansa, eikä kukaan ille tuskin hymyilisi. Emily oli lähtenyt ajamaan kotoaan yksin serkuilleen, vaikka alaikäinen olikin. Hänellä oli kuitenkin jo ajokortti, sill hän olisi täysi-ikäinen noin kahden viikon päästä. Luultavatsi hän tulisi viettämään syntymäpäivänsä tämän uvun sisällä, ettei sitten jotain muunlaista ihmettä tapahtuisi. Emily nyökkäsi hitaasti Barbielle, katselllen juuri äsken täynnä kuhisevaa sairaalan pihaa. Nainen mietti niin monia asioita, ja vastauksia niin moniin kysymyksiin, että joutui hetken miettimään vastausta Dalen kysymykseen. "Sanon tämän suoraan, niinkuin varmasti jokainen sanoisi. Ei, oloni ei ole parempi, ainakaan henkisesti. Tämä on aiavn älyntönä", nainen mumisi loppusanat, kävellen miehen perässä joka luultavasti suuntasi kahvilaan. Hän oli kuullut siitä, mutta saavuttuaan, - noh, hän ei ollut kerennyt käymään siellä. Chester's Mill oli kuulemma suosittu pikkukaupunki. Ihmiset olivat mukavia, kaupat hyviä. Emily ei tiennyt uskoiko mitään halpoja suunnistuslehtiä jossa kerrottiin "kaikki" kaupungin asiat tiivistettyinä. Hänen täytyi itse nähdä se. Jos se olisikin varmaa, että he kaikki kuolisivat, Emily todellakin aikoisi tehdä mitä itse tahtoi. Hän ei tahtonut rikkoa lakia, tai joutua putkaan, mutta kai hän itse saisi päättää mitä ajallaan tekisi? "Asutko täällä? Vai oletko läpikulkumatkalla?" Emily kysyy, siirtäen ruskeat silmänsä mieheen. // lyhyytttt  Attachments:
|
|
|
|
Post by Angelus on Dec 9, 2015 20:47:21 GMT
MELANIE CROSS & NEAL CAFFREY
”Kuinka voin olla avuksi, neiti?” kysymys kuului naispuolisen henkilön korvaan kuin se olisi tullut hyvin kaukaa, mutta todellisuudessa kysyjä oli aivan naisen vierellä. Ruskeat hiukset omaava Melanie Cross kohotti katseensa mieheen varmistaakseen, että tämä oli kysynyt kysymyksen juuri häneltä vai oliko tämä kysynyt kysymyksen joltain toiselta lähimaastossa olleelta naiselta. Melanie kuitenkin päätti selvittää asian mieheltä vielä toiseen kertaan – tällä kertaan kysymyksen muodossa –, että oliko mies varmasti hänelle tarkoittanut kysymyksen ja saatuaan nyökkäyksellä myöntävän vastauksen, hän oli aivan varma asiasta. Nuori nainen ei kuitenkaan vastannut siltikään hänelle esitettyyn kysymykseen, sillä hän päätti tutkia miestä ennen vastauksen antamistaan. Miehellä oli yllään harmaa puku – hän näytti kantavan sitä ylpeydellä – sekä tämän alla violetti kauluspaita, jota koristi valkoinen kravatti. Kravatissa oli ohuita vinoviivoja, jotka olivat samanvärisiä violetteja kuin kauluspaidan violetti väri. Päässään hänellä oli valkoinen herrainhattu mustalla nauhalla, jonka hän kuitenkin hetken päästä otti hiustensa päältä pois ja siirsi sivuun. Nainen kietoi käsivartensa ympärilleen, sillä hän oli jossain vaiheessa saanut vaatteensa märiksi. Melanien hiukset valuttivat vettä kuten myös hänen yllään oleva keltainen ja sieltä täältä kukallinen kesämekkonsa, mikä viittasi siihen, että hän oli aivan lähiaikana käynyt joko uimassa tai muulla tavoin käynyt vedessä. Melanie katseli ympärilleen hahmottaakseen paikkaa, johon hän oli jäänyt istuskelemaan. Hänellä ei ollut vieläkään aavistusta, miksi hän oli juuri siihen päättänyt istuutua. ”Ei”, nainen vastasi pitkän ajan päästä miehelle. Hän ei ajatellut vastaavansa pidemmällä vastauksella, koska hänellä oli paljon muuta mietittävää kuten se, ettei hän tuntenut apua tarjonnutta miestä tai sillä hetkellä ympärillään olevaa ympäristöä tai muistanut menneisyydestä mitään. Myös ruskeat hiukset omaava mies katseli ympärilleen ja hetken päästä katsoi takaisin naiseen. Melanie näytti eleillään, että jokin kylässä näytti hänestä tutulta, mutta hän ei saanut päähänsä mistä se johtui. ”Onko neidillä nimeä? Olen Neal Caffrey”, mies esitteli itsensä vaikka olisi voinut pitää nimensä omana tietonaan. Caffrey laski olallaan olleet laukut vierelleen nojautuakseen lähemmäs naista. Melanie ei sanonut mitään miehelle, sillä hän ei osannut vastata esitettyyn kysymykseen. Naisella ei ollut nimestäkään aavistusta – hänellä ei ollut juuri mitään tietoja antaa itsestään ja se sekä miehen yhtäkkinen lähestyminen saivat hänet hätkähtämään. Melanie katseli Neal Caffreyksi esittäytynyttä miestä miettien, sillä charmikkuuden lisäksi tässä oli vielä paljon muita luonteenpiirteitä selvitettävänä. ”En tiedä sitä”, ruskeat hiukset omaava nainen sanoi ja nousi sanojensa päätteeksi seisomaan – vain sen takia ettei mies alkaisi kyselemään minkä tähden nuori ei sitä muistanut. Caffrey seurasi perässä ja ojensi riisumansa puvuntakin nuorelle, jotta tämän ei tarvitsisi palella märissä vaatteissaan. Hän oli tarjonnut nuorelle myös kokonaista pukukokonaisuutta – niitä hänellä oli mukana enemmän kuin laki sallii – mutta tämä oli kieltäytynyt kohteliaasti. Pian takin lainaamisen jälkeen hän nosti herrainhatun takaisin hiustensa päälle ja otti molemmat laukkunsa olalleen. Kaksikko lähti kulkemaan yhteisen päätöksen myötä lähellä olevaa Sweetbriar Rosea kohti. Caffrey oli katsellut paikkaa ajellessaan Chester’s Mill’ssä ennen kuvun saapumista, mutta hän ei ollut käynyt katsomassa kuitenkaan sen tarjontaa. Hän muisti melko tarkasti missä päin paikka sijaitsi. Nyt hänellä olisi mahdollisuus käydä siellä ja vieläpä naisseuran kanssa.  
|
|
|
|
Post by emppu c: on Dec 9, 2015 20:55:46 GMT
>> lupaan huommenna roolia molemmilla c:
|
|
|
|
Post by obrien on Dec 10, 2015 13:53:27 GMT
Heleän tapuksen poskellaan tuntiessa Malia Tate räpäytti ruskeita silmiään auki. Hän huomasi yläpuolellaan mustahiuksisen mieshenkilön, joka sanoi jotain. Sanat hän erotti melun keskeltä, mies sanoi 17-vuotiaalle, että neidin pitäisi pysyä hereillä. Hän tunsi, kuinka hänen kätensä ympärille kiedottiin jotakin. Neiti nosti päätään hieman, saadakseen selville, mitä hänen kädelle tehtiin. Tate huomasi kätensä ympärillä sideharsoa, jota oli kiedottu niin että harso pysyisi kädessä kiinni. Vaaleaverikkö tunsi kädet ympärillänsä ja sama mies, ketä oli auttanut Maliaa piti naista sylissään. Ruskeasilmä painoi päänsä miehen rintakehälle ja sulki silmänsä. Raitis ja viileä tuulenpuuska tuli suoraan iholle, jolloin neiti arvasi olevansa ulkoilmassa. Hän hengitti syvään ja piteli silmiään edelleen kiinni. Pian Malia oli laskettu johonkin pehmeälle. Hän kuunteli ympärillä olevia ääniä, jotka lopulta kuului pamahduksen ja auton ääneen. Ilmeisesti hänet oli kannettu autoon, sillä ei hänen ollut yhtä kylmä kuin aiemmin ulkoilmassa. 17-vuotias avoi silmiään hieman auki, katsoakseen missä olisi. Hän huomasi makaavansa takapenkillä, huomaten myös etupenkillä istuvan mustahiuksisen miehen. Hän sulki silmänsä, yrittäen samalla pysyä hereillä. Erinlaiset kysymykset täyttivät ruskeaverikön pääkopan. Mihin Maliaa vietiin, mitä hänelle tehtäisiin? Tate uskoi kuitenkin, että mies joka istui ratin ääressä, vei häntä sairaalaan. Neiti yskäisi hiljaisesti, tuntiessan kylmät väreet selkärangassaan. Malia makasi kyljellään pehmeällä takapenkillä. ''K-kuka olet?'', tuo sai viimein jotain punattujen huuliensa välistä. Mielenkiintoisuus neidin 'pelajastasta' oli suurenmoinen, hän tahtoi tietää kuka mies oli. -- roolin Norriella vielä c: Attachments:
|
|
|
|
Post by obrien on Dec 10, 2015 14:28:52 GMT
Pitkän hiljaisuuden jälkeen Elinore Calvert-Hill nosti katseensa maasta ystäväänsä, joka pian kysyi kysymyksen. Hän tarkkaili ystävänsä hymynpoikaista, joka sai myös 18-vuotiaan hymyilemään heleästi. Ruskeasilmä puhalsi pari oranssia hiussuortuvaa pois silmiensä edestä, sillä jatkuvan tuulen takia hiukset heiluivat hänen kasvoillaan. Kyllä Norrieta kiinosti kovin tämä ''ilmestys'' ja hän halusi tutkia ystävänsä Josephin kanssa tätä. ''Jos sinä haluat niin'', nuori sanoi vastaukseksi McAlisterille ja hymyili hymyään. Olisi neiti myös auttamassa loukkaantuneita sairaalalla, mutta hän oli eksynyt Joen seuraan viidennettä kertaa tänä päivänä. Vanhemmistaan Calvert-Hill ei kuullut mitään, joka hieman huolestutti tätä. Mutta hän uskoi sen, että hänen vanhemmat pitivät huolta toisistaan. Kun Joe pysähtyi kuin seinään, Norrie pysähtyi myös. Hän nyökkäsi toiselle, joka sanoi että muut pärjäisivät hetken sairaalassa. Norrieta huolestutti kuvun lisäksi loukkaantuneet, sillä loukkaantuneita olisi aivan tarpeeksi. Elinore hymähti pienesti toiselle. ''Minne menemme katsomaan sitä?'', 18-vuotias kysyi McAlisterilta ja katsoi toisen silmiä. Oli niin monta paikkaa, minne he voisivat mennä katsomaan kupua. -- äiti häätää koneelt, nii jäi kesken Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 10, 2015 22:31:23 GMT
dale "barbie" barbara - naurahti pienoisesti uuden ystävättärensä kommentille miehen huulilla leikittelevästä, pienestä hymystä, jonka jälkeen katse laskettiin hetkeksi jalkoihinsa. Varovaisesti vasenta jalkaansa liikuttaen, hän potkaisi pienehkön, noin peukalon kokoisen kiven kauemmas, katsoen kuinka se pariin otteeseen kimposi hivenen verran asvaltoidusta maasta, kierien sen myötä pidemmän matkan. Kätensä hän puolestaan oli tunkenut syvälle farkkujensa taskuihin, pään kallistuessa tapansa mukaisesti hieman oikealle - näin tapahtui lähes aina herran painautuessa omiin ajatuksiinsa, se oli tullut jopa tavaksi. Barbie kohoitti katseensa kulmakarvojaan hieman nostaen jälleen kerran suunsa avaavaan naiseen, kuunnellen toisen puheet päätään pienesti nyökytellen, hampaiden uppoutuessa alahuuleensa. Hän todellakin ymmärsi mitä toinen tarkoitti, tuskimpa kukaan nyt kamalan innoissaan asiasta oli, mutta jokin oli vasta hetki sitten saanut herran uskomaan, että kaikella oli tarkoituksensa - tuskin kupu aivan ilman syytä kaupungin ylle olisi laskeutunut. Tosin tärkeimmät tiedot olivat vieläkin teillä tietämättömillä, ja mitä tärkeintä, onko kuvun tarkoitus "hyvä" vai "paha". "Kaikella on tarkoituksensa", Barbara mumisi pian rennosti virnistäen, vilkaisten jälleen kerran taivasta, yrittäen jotenkin nähdä, mihin kohtaa kupu oikein loppui sekä pysähtyi tuolloin hetkellisesti paikalleen. Vai oliko kyseessä edes kupu, vai jonkin näköinen muuri - joka kylläkin olisi hyvin epätodennäköistä, mutta tuolla hetkellä kaikki vaihtoehdot olivat vielä auki. "Läpikulkumatkalla", tummaverinen huokaisi vastaukseksi vierustoverinsa viimeisimpään kysymykseen, yrittäen ilmaista vastauksensa mahdollisimman yksinkertaisesti, katseen kiertäessä taivaalla. Hän oli tullut hoitamaan kaupungiin keskeneräisiä asioita, ja oli juuri ollut matkalla pois kaupungista, kunnes kupu laskeutui, sekä naisen rikkinäinen auto huomattiin. Tuosta eteenpäin kaikki olikin jo aivan itsestään selvää - sairaala oli aivan täysi, joten herra otti asiat omiin käsiinsä ja metsästi itselleen sillä hetkellä tyhjillään olevan asunnon, jossa oli joutunut pitämään naisesta huolen siihen asti, kunnes hän oli herännyt. "Entä sinä?" joseph "joe" ernest mcalister - päästi ehkä jopa turhankin innostuneen hymyn huulilleen, ystävänsä vastatessa myönteisesti kysymykseensä. Hän todella halusi päästä näkemään kuvun tarkemmin, eikä vain kymmenien ihmisten pään takaa. Hän halusi nähdä mitä tuhoja se oli saanut aikaan, sekä kuinka se reagoi kosketukseen. Typerää, kyllä, mutta myöskin hyvin mielenkiintoista jonka myötä Joe joutui pidättelemään itseään toden teolla, ettei hyppisi onnesta ystävättärensä vastauksen myötä. Kätensä hän vei nopeasti hiuksiinsa, kuljettaen sen pehkonsa lävitse aina takaraivolle asti, katsoen tuolla hetkellä puhuvaa, itsensä kanssa samanikäistä tyttöä päätään hieman kallistaen. Tosiaan, minne kaksikko olisi menossa kupua katsomaan. Silta olisi yksi vaihtoehdoista, mutta kuulemansa mukaan kupu ylettyi myös yhden kylän suurimman ladon luokse, jonne ei kotikadultaan olisi juurikaan pitkä matka - kävellen sinne veisi kymmenen, taikka jopa viisi minuuttia jos nopeasti käveli. "Ladolle", Mcalister virnisti, tarttuen varovaisesti, kuitenkin tiukasti ystävättärensä kädestä, katseen käydessä pikaisesti toisen silmissä, kunnes otettiin pari askelta kohti tien päätä, nykäisten Norrien mukaansa (?). Pieni hymy leikittelin pojan huulilla tuolla hetkellä, mutta enää ei juurikaan tiedetty mistä tuo johtui. Oliko se vain innostusta, joka syntyi saatuaan tietää, että pääsisi viimeinkin kuvulle ilman suurta yleisöä, vai johtuiko se todellisuudessa punertava hiuksisen tytön kädestä, josta pidettiin tiukasti kiinni. Myönnettäköön, että viikon aikana oli pieni ihastus saattanut tulla esille, ja nyt se vain vahvistui hetki hetkeltä - eikä tietenkään unohdeta, että tyttö oli yksi harvoja ihmisiä, joihin Joe oli elämänsä aikana ihastunut. Ja heistä kaikista ensimmäinen, kenen kanssa poika oli oikeasti hyvissä väleissä. "Tiedätkö missä vanhempasi ovat?" Joseph päätyi pian kysymään tytöltä alahuultaan purren, toisen kulman kohotessa hivenen verran. Askeleet puolestaan veivät kaksikkoa eteenpäin (?) rauhalliseen tahtiin, katseen kääntyessä aika ajoin ihastukseensa. Toisen vanhemmat oltiin nähty jo pariinkin otteeseen, ja he tuntuivat hyvinkin mukavilta, mutta vielä tämän päivän aikana heitä ei ollut näkynyt. Tai no, Joe ei ollut heitä nähnyt. 
|
|
