multifandom - Under The Dome

ompa hyvinkin 8))

käyppä kattomassa viestis 8)

hyvä hyvä 8))

NEAL GEORGE CAFFREY-
Neal Caffrey oli kuullut hätäsanoman mukanaan olleesta radiopuhelimesta, jota poliisit olivat tottuneet käyttämään. Hän oli vienyt sen eräästä parkissa olleesta poliisiautosta ennen kuin oli lähtenyt pakomatkalleen, josta hänen vastuuhenkilönään toimiva työparinsa ei tule ollenkaan pitämään. On paljon muutakin mistä työpari ei pidä Caffreyssä esimerkiksi se, kun tämä tulee tiirikointivälineillään työparin asunnon ulko-ovesta sisään ja liittyy aamupalapöytään – useimmissa aamupalahetkissä Caffrey kuitenkin häädetään pois, sillä se aika on ainoata milloin parin ei tarvitse nähdä ruskeita hiuksia omaavaa miestä. Caffrey itse ei ole poliisi, ainakaan virallisesti, vaikka hän onkin toiminut FBI-agentti Peter Burken työparina. Caffrey oli enemmänkin kyseisen viraston konsultti, sillä hänellä on taustallaan vankilatuomio, josta hän pakeni vain muutama kuukausi ennen virallista vapautumistaan. Hän jäi omasta tahdostaan kiinni pian pakenemisen jälkeen, mutta teki sopimuksen Burken kanssa siitä, että hän voisi auttaa virastoa rikollisten löytämisessä sillä ehdolla, että koittaessaan paeta hän palaisi takaisin vankilaan. Ruskeat hiukset omaava mies on taidokas huijari, jolta löytyy niin taitoja väärentämiseen, varastamiseen, aseiden käyttöön ja vaikka mihin. Hän ei kuitenkaan pidä aseista, vaikka osaakin niitä käyttää sen verran hyvin, että osaa osua kohteeseensa oli kyse sitten lentävistä savikiekoista, paikalla pysyvistä asioista tai jostain muusta. Hänellä on erinomainen historian, jalokivien, taiteen, kirjallisuuden, maalaamisen että myös oopperan tuntemus.

Caffrey oli kerennyt käymään kuvun poikkaisemalla tiellä, mutta hän oli kääntynyt takaisin kaupungin keskustaan päin nähtyään kuinka kamalaa jälkeä oli yhtäkkiä syntynyt, kun ajoneuvot olivat ajaneet suoraan tuota läpinäkyvää asiaa kohden. Caffrey ei aikonut ottaa riskiä, että hänkin olisi kokeillut ajaa näkymätöntä estettä päin, joten hän oli pitänyt parhaimpana ajatuksena kaupunkiin pääsemistä. Hän ajoi juuri nyt kaupungin teitä pitkin – koittaen varoa tielle jääneitä autoja ja apua tarvitsevia. Vain vähän ajan päästä hän pysäköi auton, jolla oli tehnyt matkaa – kyseessä ei siis ollut miehen itse omistama auto, vaan hän oli vienyt sen eräältä lentokentälle tulleelta pariskunnalta esittäen autonparkkeeraajaa; huijaus oli onnistunut loistavasti hänen omien sanojensa mukaan. Ruskeahiuksinen huijari otti auton takapenkiltä laukkunsa, johon hän oli pakannut pakomatkallensa tarvittavia asioita. Pienemmän laukun hän kävi hakemassa takaluukusta. Molemmat laukut olallaan hän lähestyi lähintä apua tarvitsevaa. Kyykistyttyään henkilön ylle Caffrey vilkaisi nilkkapantaansa – jonka hän oli tahallaan jättänyt nilkkaansa –, jolloin hän huomasi laitteen käyttäytyvän aivan erilaisella tavalla – mahtaisiko tuo läpinäkyvä este, joka mahdollisesti ympäröi koko paikkaa, olla siihen syypäänä? Ruskeahiuksinen oli pukeutunut pukuun – hän käytti aivan liian usein pukuja, mutta toisaalta olihan hän sivistynyt –, joka on yksi niistä puvuista jotka hän oli saanut Junelta. Naisen mies oli kuollut, jolloin kukaan talossa ei enää käyttäisi pukuja ja kartanon vierashuone tyhjillään, joten hän oli tarjonnut tilaisuuden Caffreylle. Mies oli tarttunut siihen saman tien.
”Kuinka voin olla avuksi, neiti?” Caffrey kysäisi vieressään olleelta hyvin charmikkaaseen tyyliinsä – olihan vieressä oleva henkilö sentään naispuolinen.

joseph "joe" ernest mcalister - askelsi tilanteen huomioon ottaen jopa yllättävän rauhallisin askelin pitkin kotikatunsa tyhjää katua, saman ikäinen ystävättärensä rinnallaan. Herra ei monien muiden tavoin ollut niinkään peloissaan tapahtumista, vaan sen sijaan todella kiinnostunut. Nuorukaista oli jo iät ja ajat kiinnostanut kaikki sähköön, sekä ylipäätään fysiikkaan taikka kemiaan liittyvät asiat, joten kuvun ilmestyminen tyhjästä sai hänet hyvinkin innostuneeksi. Jos näin edes pystyi sanomaan. Kaksikko oli kävellyt hiljaisuudessa jo oman aikansa, ja koko matkan ajan aina kuvulta kotikadulleen asti, oli poika vain pitänyt katseensa taivaassa. Oli lähes mahdotonta erottaa kohtia, joissa kuvun pinta tuli vastaan, mutta tietyssä valaistuksessa saattoi senkin nähdä aivan haaleasti - se riitti pojalle hyvin.

"Pitäisikö palata tutkimaan sitä?" McAlister kysyi pieni hymy huulilleen kohoten, siirtäen katseensa nyt viimeinkin ystävättäreensä, sekä pienimuotoiseen ihastukseensa. Hän todellakin halusi tietää kuvusta paljon, ja vaikka kaksikon pitäisi oikeasti olla tuolla hetkellä sairaalassa auttamassa vammoja saaneita, palaisi hän mieluummin takaisin kuvun rajalle, jospa jotakin tietämisen arvoista löytyisi, kuten esimerkiksi merkkejä siitä, mistä suuri kupu kaupungin ylle oli ilmestynyt. Tyhjästä se ei olisi voinut tulla, se olisi jo mahdotonta, mutta tuskimpa armeija, taikka valtio mitään tämän kaltaista tulisi koskaan tekemään. Tai miksipä ei, mutta miksi kaikki tuo tapahtuisi juuri Chester's Millille, kaupungille jossai asui pääosin vain vanhuksia, sekä maanviljelijöitä lapsenlapsineen - siinä ei olisi suoraan sanottuna mitään järkeä.

"Kyllä he sairaalassa vielä hetken pärjäävät", lempinimeltään Joe vielä lisäsi, pysäyttäen askeleensa kuin seinään. Innostunut hymy huulillaan hän odoitteli ystävänsä mahdollisesti myöntävää vastausta, jota hän niin kovasti toivoi. Loppupeleissä, poika ei niinkään tiennyt mikä kuvussa häntä houkutteli. Vaikka kemia, sekä fysiikka olivat mielenkiintoisia aineita, ei se silti selittänyt miksi häntä ei ollut pelottanut muiden asukkaiden mukaisesti, ei edes kuultuaan ihmisten puhuvan hätäilmoituksesta, jossa kaikkia kehotettiin varastoimaan elintarvikkeita jos "jotakin suurempaa" sattuisi tapahtumaan. Yksinkertaisesti sanottuna, ei hän pelännyt. Ei hetkeäkään.

dale "barbie" barbara - juoksi pitkin sairaalan pitkää käytävää pyörillä varustetun sairaalasängyn rinnalla, pidellen kättään tiukasti tajuttomana sängyllä makaavan naisen rintakehällä. Kaikki oli tapahtunut nopeasti, yhtenä hetkenä mies oli ollut pelastamassa vasta hetki sitten tapaamaansa naista, nyt kaksikko oli jo siirtynyt sairaalan puolelle, jossa jokainen työhön kykenevä oltiin otettu avuksi - Barbaran tarjotessa auttavaa kättään ilomielin. Pari hikipisaraa oli valahtanut hieman yli kolmekymmentä vuotiaan otsalle, saatuaan nuoren naisen sairaalasänkyä, sekä paria hieman nuorempaa poikaa apunaan käyttäen yhteen sairaalan leikkaussaleista, jonka sisällä oli tuolla hetkellä vähintäänkin kolme potilasta, jokainen omistaen toinen toistaan pahempia ruhjeita. Irronneita ruumiinosia, vakavia murtumia, sekä muuta kuvun aiheuttamasta vahingosta syntyneitä vammoja, joita muut ihmiset olivat jo parhaansa mukaisesti hoitamassa.

"Varokaa", lempinimeltään Barbie karjaisi hieman kovempaan ääneen, saadakseen huoneeseen tuodulle naiselle hieman tilaa. Mitä ilmeisimmin, oli naisenalku ollut juuri lähtemässä Chester's Millistä, kuvun ilmestyttyä kuin tyhjästä - jonka myötä oli potilaan auto kiitänyt hänen onnekseen hidasta vauhtia, päin läpinäkyvän kuvun seinämää, jonka seurauksena osa kojelaudasta oli iskeytynyt vasten vaaleahiuksisen naisen rintakehää, jättäen siihen vakavia vammoja. Mitään korjaamatonta ei kuitenkaan miehen toiveiden mukaan ollut tapahtunut, jos vain saisi tarvittavia välineitä kasaan - mitä nyt yleensä sairaalasta pitäisikin löytyä, ellei ne jo parin tunnin sisällä olleet loppuneet tyystin.

Ennen kuin Dale juuri kerkesikään tehdä mitään, tuuppaisi mitä luultavammin kokenut naislääkäri vanhemman miehen sivuun, pyytäen häntä vain auttamaan muita, lääkärin pitäessä huolen naisesta. Alahuultaan hennosti purren, päätyi mies vain nyökäyttämään päätään hyväksyvästi, ottaen pari askelta taaksepäin, kohti huoneen ovea. Yksi, huolestuneen oloinen katse luotiin vielä sairaalasängyllä makaavaan naiseen, jonka jälkeen kantapäillään ensin kääntyen, lähti hän askeltamaan kohti sairaalan ulko-ovia, odoittelemaan uusia kuvun uhreja paikanpäällle - jos asukkaita nyt enää edes oli jäljellä. 
Omalla tavallaan Barbie oli hyvinkin ärsyyntynyt äskeisestä hetkestä naislääkärin kanssa, joka oli vain tyrkännyt miehen sivuun, uskoen luultavasti että toinen oli aivan pihalla huoneen tapahtumista. Jos totta puhuttiin, eihän hän edes kaupungissa asunut, joten kyseinen reaktio oli aivan odotettavissa, mutta tämä vain sai miehen toivomaan entistä enemmän, että viitsisi ottaa esille menneisyytensä armeijan puolella - siellä kun oltiin vietetty useita vuosia, unohtamatta tietenkään aikoja, joina herra taisteli Irakin sodassa, oman ryhmänsä johtajana. Oli asia miten oli, jos se nyt otettaisiin esille, saatettaisiin sitä pitää vain ja ainoastaan huomion hakuna. Ja se oli viimeinen asia mitä mies itselleen toivoi. Lisää huomiota.

Hiuksiaan hermostunein elein haroen, astui Dale sairaalan ovien ulkopuolelle, kohoittaen katseensa silmiään auringon valon sokaisemana siristellen kohti taivasta, saaden miehen tuntemaan olonsa vain hermostuneeksi. Häntä jopa pelotti - itse Irakin sodassa hyvällä menestyksellä  taistellut Dale Barbara pelkäsi näkymätöntä kupua, joka oli lukinnut hänet tuohon kyseiseen kylänpahaseen. Jos mies olisi vain luopunut työstään velkojen perijänä aikaisemmin, ei hän edes olisi kylässä kyseisellä hetkellä. Ei todellakaan. Mutta ei, typerin sekä lyhyin päätöksentekoajoin, oli herra päätynyt aloittamaan uran ystävättärensä velkojen perijänä heti lopetettuaan yhteistyön armeijan kanssa, noin viisi vuotta sitten. 

- siis itkettää tuli niin tökeröä ja sekavaa kun meinasin jopa nukahtaa kolmesti kesken roolien

Voiko hahmo olla tasan 13?