Post by sini on Dec 6, 2015 15:15:13 GMT
Brooklynn päätyi jälleen kerran purkamaan ranskalaisen letin, jonka oli päähänsä väkertänyt nopeasti ja huolimattomasti. Hän oli niin kyllästynyt odotteluun, kun liikuntatunnit eivät muutenkaan olleet hänen lempitunteja. Urheilusta nainen piti todella paljon, mutta ei siintä, että hänen tekemisiään arvioitiin. Nainen tykkäsi urheilla harrastusmielessä ja kyllä hän kilpailikin lentopallojoukkueensa kanssa. Koululiikunta oli kuitenkin sellaista mistä nainen ei missään nimessä tykännyt. Hän ei halunnut olla arvioitavana sen suhteen, että kuinka hyvin osasi esimerkiksi potkaista pallon kohti maalia. Ainoat liikuntatunnit, joista Brooklynn piti olivat ne, joilla pelattiin lentopalloa. Muissa lajeissa hän oli todella huono, eikä oikeastaan nauttinutkaan mistään potkupallosta tai koripallosta.
Liilahiuksinen naisenalku säpsähti, kun valot sammuivat. Muutama hiljainen kirosana pääsi naisen vaaleiden huulien välistä, kun hän vihdoinkin hyväksyi sen asian, että opettaja oli unohtanut heidät tänne. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan se, että Esmee totesi ovien olevan lukossa. Vielä muutama kirosana päätyi lipumaan ulos hänen suustaan, koska hänelläkään ei ollut puhelinta mukana. Brooklynn oli päättänyt jättää puhelimensa pukuhuoneeseen, sillä mustissa urheilushortseissa ei ollut taskua. Nainen päätyikin nykimään hieman tiukkoja shortsejaan alemmas ja samantien hän paranteli vanhaa joukkueensa pelipaitaa päällään. Kulahtanut t-paita oli naisen mielestä juuri sopiva liikuntatunnille, vaikka naisen äiti oli moneen otteeseen pyytänyt, että tämä heittäisi jo hieman reikiintyneenkin paidan pois. Eipä se niin karsea ollut, rei'ätkin olivat hyvin pieniä ja sijaitsivat paidan helmassa. Ei kukaan kiinnittänyt niihin huomiota.
‟Joo, munkin puhelin on pukuhuoneessa‟, Brooklynn totesi, katsoen samalla Esmeetä. Nainen oli aikoinaan joutunut harjoittelemaan rauhallisesti ja ‟jenkkiaksentilla‟ puhumista, sillä kukaan ei koskaan tuntunut ymmärtävän hän irlantilaista aksenttiaan. Tosin halutessaan nainen pystyi puhumaan hyvinkin vahvalla aksentilla ja silloin puhe oli hyvin epäselvää, harva ymmärsi. Brooklynn oli kuitenkin kasvanut Dublinissa, mutta muuttanut nykyiselle paikalle noin viisi vuotta sitten isänsä työn perässä. Onneksi nainen oli oppinut matkimaan amerikkalaista aksenttia, jotta muutkin saivat selvää hänestä. Katseensa nainen päätyi viemään Ianiin, joka seisoi hieman kauempana puolapuiden luona. Sen verran nainen tiesi miehestä, että tuo oli uusi oppilas ja muutamaan otteeseen oli nähnyt tuon koulun käytävillä. Samoja tunteja Teagan ei kuitenkaan miehen kanssa omasta mielestä jakanut. Ei ainakaan ollut huomannut miestä tunneilla. Eipä hän tunneilla kiinnittänyt huomioita muihin, kuin takarivillä oleviin ystäviin, joiden kanssa melusi kaikki tunnit, jolloin oli heidän kanssa yhdessä.
Liilahiuksinen naisenalku säpsähti, kun valot sammuivat. Muutama hiljainen kirosana pääsi naisen vaaleiden huulien välistä, kun hän vihdoinkin hyväksyi sen asian, että opettaja oli unohtanut heidät tänne. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan se, että Esmee totesi ovien olevan lukossa. Vielä muutama kirosana päätyi lipumaan ulos hänen suustaan, koska hänelläkään ei ollut puhelinta mukana. Brooklynn oli päättänyt jättää puhelimensa pukuhuoneeseen, sillä mustissa urheilushortseissa ei ollut taskua. Nainen päätyikin nykimään hieman tiukkoja shortsejaan alemmas ja samantien hän paranteli vanhaa joukkueensa pelipaitaa päällään. Kulahtanut t-paita oli naisen mielestä juuri sopiva liikuntatunnille, vaikka naisen äiti oli moneen otteeseen pyytänyt, että tämä heittäisi jo hieman reikiintyneenkin paidan pois. Eipä se niin karsea ollut, rei'ätkin olivat hyvin pieniä ja sijaitsivat paidan helmassa. Ei kukaan kiinnittänyt niihin huomiota.
‟Joo, munkin puhelin on pukuhuoneessa‟, Brooklynn totesi, katsoen samalla Esmeetä. Nainen oli aikoinaan joutunut harjoittelemaan rauhallisesti ja ‟jenkkiaksentilla‟ puhumista, sillä kukaan ei koskaan tuntunut ymmärtävän hän irlantilaista aksenttiaan. Tosin halutessaan nainen pystyi puhumaan hyvinkin vahvalla aksentilla ja silloin puhe oli hyvin epäselvää, harva ymmärsi. Brooklynn oli kuitenkin kasvanut Dublinissa, mutta muuttanut nykyiselle paikalle noin viisi vuotta sitten isänsä työn perässä. Onneksi nainen oli oppinut matkimaan amerikkalaista aksenttia, jotta muutkin saivat selvää hänestä. Katseensa nainen päätyi viemään Ianiin, joka seisoi hieman kauempana puolapuiden luona. Sen verran nainen tiesi miehestä, että tuo oli uusi oppilas ja muutamaan otteeseen oli nähnyt tuon koulun käytävillä. Samoja tunteja Teagan ei kuitenkaan miehen kanssa omasta mielestä jakanut. Ei ainakaan ollut huomannut miestä tunneilla. Eipä hän tunneilla kiinnittänyt huomioita muihin, kuin takarivillä oleviin ystäviin, joiden kanssa melusi kaikki tunnit, jolloin oli heidän kanssa yhdessä.
Attachments:
