Post by wifix on Dec 1, 2015 21:54:12 GMT
claire marie houston - päästi pienen naurahduksen livahtamaan huultensa lomasta, painaen jälleen kerran lasinsa huulilleen, kaataen sen sisällä olevaa litkua kurkustaan alas. Mies oli täysin oikeassa, hänestä ei loppupeleissä olisi minkäänlaista vastusta hänen kaltaiselleen, lähes kaksimetriselle miehelle, mutta tuskimpa se naisen elämää suuremmin muutti, kun kehäänkään ei oltaisi edes lopulta astuttu. Nyt katse palautui hetkellisesti itseään pidempään mieheen takaisin, pienen hymyn keinuessa naisen huulilla ja samanaikaisesti myös lasinen, puolilleen tyhjä lasi laskettiin takanaan olevalle baaritiskille.
"Voittaisin sinut", Claire virnisteli leikitellen, ristien kätensä varovaisesti rintakehälleen. Naisen käsistä vasemmanpuoleinen oli ollut jo oman aikansa hyvinkin kipeä, eikä hän edes oikein tiennyt asialle syytä - ennen tätä iltaa, ei hän ollut tapellut ainakaan pariin kuukauteen, joten luultavasti jokin oli vain revähtänyt töitä tehdessä, taikka salilla käydessä. Syyllä ei kyllä loppupeleissä ollut edes niinkään väliä, käteen sattui ja se oli ainut asia johon nainen huomionsa kiinnitti asiaa miettiessä. Ajatuksiinsa jälleen kerran uppoutunut nainen palautui pian maan pinnalle, jonka myötä katsekkin siirtyi takaisin väkijoukkoon, kallistaen päätään hivenen verran. Puhtaanvalkoiset hampaat painautuivat jälleen alahuulensa sisäpintaan, miehen viimeinkin esitellessä itsensä - miehen nimeä Houston oli miettinyt jo parikin kertaa, mutta ei kertaakaan ollut sitä saanut selville, joten nyt hänen vain piti mahdollisimman hyvin pidellä hymynsä poissa, jotta ei näyttäisi niin sanotusti liian innokkaalta. Hän tiesi lähes jokaisen klubin jäsenen nimeltä, ja jos yksikin nimi puuttui, häiritsi se naista kauan aikaa. Syy ei ollut mikään kummoinen, eikä kavereitakaan hän etsinyt. Kaikki mitä tummaverinen haki takaa, oli tietoa ihmisistä - hän halusi tietää ketkä olivat hyviä kehässä, ja keitä taas sai kaupitella vastustajiksi tulokkaille, jota nainen päätyi tekemään aivan liiankin usein.
"Claire Houston", nainen päätyi pian vastaamaan ystävällisesti hymyillen, vilkaisten ruskein silmin vierellään seisovaa, itseään huomattavasti pidempää miestä. Houstonin pitkät, luonnostaan suorat, sekä mustat hiukset laskeutuivat tuolla hetkellä siististi lyhyehkön naisen selkää pitkin, parin hiussuortuvan leijailleen aina pienen väliajoin kasvoilleen, vaikka niitä kovasti koitettiin tunkea korvalehden taakse piiloon. Pari paksumpaa pätkää hiuksia puolestaan roikkui naisen etupuolella, johon ne olivat valahtaneet hänen hartioiltaan. "Olet uusi, etkö vain?" tummaverinen päätyi vielä kysymään mieheltä, toivoen sen vievän keskustelua edes hieman pidemmälle - ihan vain välttääkseen kiusallisen hiljaisuuden.
- ehh tökeröä
- meen nyt nukkumaan, tuun taas huomenna takasin
- lisäsin tuohon ihan loppuun vielä tuon kysymyksen, kun tajusin ettei mun rooli oikein vie tätä keskustelua millään tapaa eteenpäin :'DDDD
"Voittaisin sinut", Claire virnisteli leikitellen, ristien kätensä varovaisesti rintakehälleen. Naisen käsistä vasemmanpuoleinen oli ollut jo oman aikansa hyvinkin kipeä, eikä hän edes oikein tiennyt asialle syytä - ennen tätä iltaa, ei hän ollut tapellut ainakaan pariin kuukauteen, joten luultavasti jokin oli vain revähtänyt töitä tehdessä, taikka salilla käydessä. Syyllä ei kyllä loppupeleissä ollut edes niinkään väliä, käteen sattui ja se oli ainut asia johon nainen huomionsa kiinnitti asiaa miettiessä. Ajatuksiinsa jälleen kerran uppoutunut nainen palautui pian maan pinnalle, jonka myötä katsekkin siirtyi takaisin väkijoukkoon, kallistaen päätään hivenen verran. Puhtaanvalkoiset hampaat painautuivat jälleen alahuulensa sisäpintaan, miehen viimeinkin esitellessä itsensä - miehen nimeä Houston oli miettinyt jo parikin kertaa, mutta ei kertaakaan ollut sitä saanut selville, joten nyt hänen vain piti mahdollisimman hyvin pidellä hymynsä poissa, jotta ei näyttäisi niin sanotusti liian innokkaalta. Hän tiesi lähes jokaisen klubin jäsenen nimeltä, ja jos yksikin nimi puuttui, häiritsi se naista kauan aikaa. Syy ei ollut mikään kummoinen, eikä kavereitakaan hän etsinyt. Kaikki mitä tummaverinen haki takaa, oli tietoa ihmisistä - hän halusi tietää ketkä olivat hyviä kehässä, ja keitä taas sai kaupitella vastustajiksi tulokkaille, jota nainen päätyi tekemään aivan liiankin usein.
"Claire Houston", nainen päätyi pian vastaamaan ystävällisesti hymyillen, vilkaisten ruskein silmin vierellään seisovaa, itseään huomattavasti pidempää miestä. Houstonin pitkät, luonnostaan suorat, sekä mustat hiukset laskeutuivat tuolla hetkellä siististi lyhyehkön naisen selkää pitkin, parin hiussuortuvan leijailleen aina pienen väliajoin kasvoilleen, vaikka niitä kovasti koitettiin tunkea korvalehden taakse piiloon. Pari paksumpaa pätkää hiuksia puolestaan roikkui naisen etupuolella, johon ne olivat valahtaneet hänen hartioiltaan. "Olet uusi, etkö vain?" tummaverinen päätyi vielä kysymään mieheltä, toivoen sen vievän keskustelua edes hieman pidemmälle - ihan vain välttääkseen kiusallisen hiljaisuuden.
- ehh tökeröä
- meen nyt nukkumaan, tuun taas huomenna takasin
- lisäsin tuohon ihan loppuun vielä tuon kysymyksen, kun tajusin ettei mun rooli oikein vie tätä keskustelua millään tapaa eteenpäin :'DDDD
