|
|
Post by acquainted on Nov 30, 2015 19:38:52 GMT
Damian ei vastannut mitään Aileenin sanoihin, sillä ei tiennyt mitä sanoisi. Hän ei halunnut luopua toivosta: kyllähän autolla pakeneminenkin oli vielä yksi vaihtoehto, mutta miten hän voisi kertoa sen ystävilleen ilman että haamutkin kuulisivat? Tummahiuksisen naisen yhtäkkiä ilmestyessä heidän eteensä Damian tietysti pelästyi, mutta yritti olla reagoimatta parhaansa mukaan. Sitähän nämä haamut tai mitä lie olivatkaan halusivat nähdä: reaktioita, pelkoa. Eivät ne muuten kiusaisi nuoria. Oven yläpuolella olevan lampun valossa Damian pystyi näkemään naisen ensimmäistä kertaa kunnolla ja näki samalla myös tämän rintakehässä olevat ikävän näköiset haavat. Ne olivat yhtä tuoreen näköiset kuin sen kuolemanvalkoisen miehenkin ja saivat pojan voimaan aavistuksen verran pahoin, hän ei pitänyt verestä eikä mistään siihen liittyvästä. Damian kohotti kulmakarvojaan kuolleiden sanoille, sekä miehen että naisen. “Te kiusaatte meidän lomaa, rikotte meidän auton ja meidän pitäis esittäytyä”, hän sanoi melkeinpä huvittuneena eikä voinut olla pyörittelemättä silmiään. Häntä ei myöskään kauheasti kiinnostanut miltä näistä helvetin zombeista tuntui, voisivat rypeä yksinään itsesäälissä purkamatta turhautumista tylsään elämäänsä muihin. Aileenin ilmoittaessa lähtevänsä Damian oli tarttumassa tätä käsivarresta, muttei ihan ehtinyt. “Aileen!” hän huudahti ja otti pari askelta tytön perään. Minkä ihmeen takia tämä oli lähtenyt yksin kävelemään pimeään?  |
|
|
|
Post by wifix on Nov 30, 2015 20:04:18 GMT
- luen terveystietoa täs nyt jonkun aikaa, roolin sit  |
|
|
|
Post by kaisa on Nov 30, 2015 20:37:27 GMT
Hetken matkaa Aileen kerkesi marssia eteen päin kunnes kuuli Damianin äänen. “Damian me ei voida jäädä tänne, noi ei halua meille selvästikään mitää hyvää !”, tummaverikkö huusi takaisin pienesti epätoivoisen kuuloisena ja jäi seisomaan paikalle. “Mä en suostu jäämään tähän hiirenloukkuun enää hetkeksikään”, hän totesi vielä perään ja katsoi Damiania hasselpähkinän värisillä silmillään. Nainen tyytyi myös ristimään kätensä rinnalleen ja tarkkaili koko ajan kuistilla seisovaa naishahmoa. Vihainen ilme kasvoillaan tummaverikkö tuijotti suoraan ystäväänsä silmiin ja odotti tuolta, jonkun kaltaista myöntävää vastausta -, tyhmäkin tietää, ettei mökkiin jääminen ole turvallista. “Ja lupaan, jos toi akka koskeekin suhun nii siitä ei seuraa mitään hyvää”, Aileen sanoi niin, että vihan sekä ärtymyksen pystyi erottamaan hänen äänestään -, Damian oli hänen, eikä hän jakaisi häntä minkään yliluonnollisen olennon kanssa. Pelko ja ahdistus oli muuttunut hetkessä suureksi vihaksi ja ärtymykseksi, kun tummaverikkö oli päättänyt, ettei ottaisi keneltäkään pomottelevaa käytöstä vastaan -, varsinkaan sellaiselta kuka tuskin oli enää elossa. Eniten viha kohdistui kuitenkin siihen tummahiuksiseen puukotetulta näyttävään naiseen. Toki laiturimies oli myös yhtä karmiva ja pelottava, mutta naisena Aileenin viha kohdistui automaattisesti toiseen naiseen. “Ja sä tiedät muutenkin sen ihan hyvin, etten mä suunnitellut kuolevani tän ikäsenä johonkin hikiseen mökkiin, joidenkin ihme olentojen toimesta”, tummaverikkö totesi ja otti samalla pari askelta taaksepäin ja oli jo valmis jatkamaan matkaansa pois mökiltä. Taskulampun kanssa hän pärjäisi edes jotenkin pimeässä ja varsinkin tielle löydettyä kaikki olisi taas kunnossa -, tai niin hän ainakin kuvitteli unohtaen kaiken maailman karhut ja sudet. Pienesti jäljessä nuori nainen tajusi, että eihän Damianin ja hänen tarvinnut esittäytyä, koska he olivat juuri molemmat huutaneet toistensa nimet niin, että nämä olennot ymmärsivät varmasti. Useampi kirosana lipsahti taas nätisti punatuilta huulilta, kun Aileen tajusi sen, ettei hän mitenkään voisi jättää Courtneyta ja Esmeetä mökille. Sen tajuttuaan Higgs paiskasi taskulampun maahan ja nosti kätensä hiuksiensa sekaan. Hetkessä täydellinen pakosuunnitelma oli tuhoutunut kokonaan. - sekava  |
|
|
|
Post by kaisa on Nov 30, 2015 21:09:36 GMT
- mietin täs kokoajan, etteihä kenelläkää ois sattumalta ketään semmosta ystävää kuka haluis tulla tänne viel vaikka haamumiehellä, koska kaks haamumiestä ei rooli ollenkaan  |
|
|
|
Post by wifix on Nov 30, 2015 21:26:00 GMT
- mietin täs kokoajan, etteihä kenelläkää ois sattumalta ketään semmosta ystävää kuka haluis tulla tänne viel vaikka haamumiehellä, koska kaks haamumiestä ei rooli ollenkaan - mähän roolin arthurilla, se on esmeen kanssa ylhäällä |
|
|
|
Post by kaisa on Nov 30, 2015 21:29:01 GMT
- mietin täs kokoajan, etteihä kenelläkää ois sattumalta ketään semmosta ystävää kuka haluis tulla tänne viel vaikka haamumiehellä, koska kaks haamumiestä ei rooli ollenkaan - mähän roolin arthurilla, se on esmeen kanssa ylhäällä En tarkottanu sua vaan Sania ja oho Emilian haamu oliki naine xd hups mun moka 8) |
|
|
|
Post by wifix on Nov 30, 2015 22:35:39 GMT
claire marie houston - seuraili jälleen kerran tilannetta mitään sanomatta, ennen kuin muuntautui jälleen tuohon tuttuun muotoonsa, näkymättömäksi. Tuollaisena nainen kuljeskelikin suurimman osan ajasta, haluamatta kiinnittää ihmisten keskuudessa itseensä paljoa huomiota jos sitä ei sillä hetkellä halunnut. Nyt nainen puraisi alahuultaan, siirtyen rauhallisin askelin itseään huomattavasti pidemmän miehen luokse, käden laskeutuessa hänen lantiolleen. Tuolla samaisella sekunnilla, oli tummaverinen jälleen kerran näkyvissä, hänen ottaessaan rauhallisia askelia miehen ympäri, hivellen varovaisesti toisen ihoa paidan lävitse, käden kiertäessä koko ajan hänen lantionsa korkeudella, milloin selkäpuolella, milloin vatsalihasten puolella. Ärsyttävä virne puolestaan kohoitettiin ihmisneitiin, toisen kulmakarvan kohotessa hivenen verran. "Mitäköhän ajattelit, että tästä seuraisi?" Houston kysyi alahuultaan ärsyttävän oloisesti purren, pysäyttäessään askeleensa miehen vierelle, käden liukuessa rauhallisesti selän kautta takareisille, ja siitä se laskettiinkin lepäämään sivulleen toisen kätensä seuraksi. Ihmisten ärsyttäminen oli huomattavasti mukavempaa kuin peloittelu, tuolloin reaktiot olivat mitä parhaimmat, eivätkä aina vain pelkkiä kyyneleitä ja kiljuntaa. Naisen harmiksi, hän ei kuitenkaan saanut saman kaltaisia tilaisuuksia usein, joten nyt hän vain ja ainoastaan päätti ottaa tilaisuudesta kiinni ja pitää hieman hauskaa ihmisneidin kustannuksella. arthur elijah roswell - katseli naisen liikkeitä sanaakaan sanomatta, pienen virneen leikitellessä miehen kalpeilla kasvoilla. Hän katseli edessään seisovaa naista virnistellen itsekseen, katseen kulkiessa toisen päästä varpaisiin, ikään kuin yrittäen lukea toista. Siinä hän oli tullut jo yllättävän hyväksi vuosien varrella, vaikka itse niin sanoikin. Se oli nykyään jo jopa miehen lempipuuhaa, ja voisi tehdä sitä lähes kaiken aikaa. Oli miten oli, herran katse osui pian naisen kädessä olevaan kynttilänjalkaan, saaden hänet puremaan alahuultaan hennosti. Vaikka aave olikin, kyllä hän joitakin asioita tunsi, joten ei välttämättä haluaisi tulla isketyksi kyseisellä esineellä vielä hetkeen. Ei siis aikaakaan kun mies oli jälleen pois näkyvistä, toisen käden kietoutuessa nopeasti naisen ranteen ympärille, toisen käden puolestaan vetäessä kynttilänjalan nopealla liikkeellä pois naisen otteesta. Seuraava asia joka kantautui Roswellin korviin, oli huoneen päädyssä olevan ikkunan hajoaminen, painavan kynttilänjalan iskeytyessä siitä lävitse. Lasinsirpaleiden saattelemana se tömähti jopa yllättävän kuuluvasti pihanurmelle, saaden pienen virneen kohoamaan jälleen hänen huulilleen. Tuon kaiken lomassa, oli jopa ovikin keretty potkaista kiinni, joten nyt kiinni olevan oven, sekä naisen välillä seisoi vain mies itse - ja se luultavasti riitti täysin hyvin. "Voit lyödä minua millä?" Arthur kysyi palauduttuaan naisen näkökenttään, vaikuttaen vain mahdollisimman viattomalta. Selkänsä hän puolestaan painoi varovaisesti takanaan olevaa ovea vasten, katsellen naista päätään kallistaen.  
|
|
|
|
Post by kaisa on Nov 30, 2015 22:39:43 GMT
- oi voi nyt Aileen suuttuu 8)
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 30, 2015 22:51:38 GMT
- oi voi nyt Aileen suuttuu 8) - kehkeh 8) |
|
|
|
Post by kaisa on Nov 30, 2015 23:03:21 GMT
Aileen malttoi laskea katseensa hetkeksi aikaa maahan ja tietysti sillä hetkellä juuri se kyseinen ärsyttävä olento oli ilmestynyt hiplailemaan Damiania -, vielä juuri sillä tavalla mikä sai naisen veren kiehumaan. Ärsyyntymys sekä viha näkyi pienenä tärinänä sekä tiukkana katseensa. Hasselpähkinän väriset silmät tapittivat suoraan toista tummaverikköä, jos pelkän katseen voimalla voisi tappaa olisi toinen jo kuollut. Aluksi nainen harkitsi nostavansa taskulampun maasta ja heittää toista naista sillä, mutta huonolla tuurilla hän osuisi kuitenkin Damianiin. Aileen vetäisi huulilleen niin sarkastisen hymyn kuin vain osasi ja käänsi samalla selkänsä. Ilman mitään sanoja tummaverikkö lähti harppomaan takaisin sisälle ja sieltä suoraan keittiöön toki varoen niitä posliinin palasia mitkä olivat vieläkin lattialla. Katseensa avulla Aileen yritti etsiä jotain käteen sopivaa esinettä jonka avulla voisi puolustautua tilanteen tullen, sillä kukaan ei tulisi enää häntä täällä pitämään. Pelko oli muuttunut puhtaaksi vihaksi ja ärtymykseski, jonka seurauksena tummaverikkö otti käteensä pienen keittiöveitsen -, tuskin hän sitä uskaltaisi käyttää, mutta se toisi edes jonkun verran turvaa ja uskottuvuutta. “Courtney, Esmee me lähdetään nyt hlvettiin täältä, ihan sama vaikka kävellen, mutta se on selvää ettei kukaa pidättele mua täällä!”, Aileen huudahti niin, että myös varmasti yläkertaan kuului. Tummaverikkö poistui keittiöstä, mutta piti kuitenkin tiukasti kiinni pienestä aseestaan, joka luultavasti vain naurattaisi näitä kyseisiä olentoja. Vaikka olisi varmaankin ollut viisasta lähteä heti ulos mökistä ja toivoa toisten tulevan perässä jäi Higgs kuitenkin odottelemaan ystäviään etuovelle. Kädet vihasta täristen Aileen yritti saada sen ärsyttävän brunetin naisen naaman pois mielestään tosi ilman mitään tuloksia. Naisen kasvoilla ollut virne pyöri jatkuvasti tummaverikön mielessä, eikä tahtonut lähteä sitten millään pois. Yksin etuovella seistessä Aileen manasi päässään koko matkaa ja sitä miten koskaan ei saisi mennä hinnan avulla loukkuun. Pieni huokaisi pääsi Aileenin huulilta, kun kumpaakaan hänen ystävää ei näkynyt jonka takia hän päätyi kävelämään takaisin olohuoneeseen ja kurkistelamaan portaikkoon, jospa sieltä joku kohta tulis. - Toi Aileenin hurja ase on sit just joku säälittävä kuorimaveitsi XD |
|
|
|
Post by swinchester on Nov 30, 2015 23:47:50 GMT
"Yksi, kaksi, kolme, neljä", Walden mumisi itsekseen laskiessaan askeleitaan, hän tassutti hitaammanpuoleisesti pitkin käytävää. Vailla viihdykettä mies siirtyi valokatkaisimen luokse ja painoi kädellään vähintään kolmasosan koko käytävän valoista pimeäksi. Hetken aikaa hän rämpytteli katkaisijaa ja nyppi nukkaantunutta raitapaitaansa. Matala, epätoivoinen murina karkasi Waldenin huulilta tämän kyllästyessä valoleikkiin. Oliko todellakin niin, ettei Bondurant keksinyt enää mitään, oliko hän todellakin käyttänyt kaikki ideansa? Turhautumus suorastaan paistoi jykeviltä kasvoilta Waldenin marssiessa portaat alas olohuoneeseen mahdollisimman kovaa meteliä pitäen. Miehen suu vetäytyi jo joskin tyytyväiseen virneeseen, kun hän bongasi olohuoneesta yksinjääneen bruneten. Bondurantilla ei ollut mitään käsitystä missä mökin muut ihmiset ja haamut olivat, eikä häntä toisaalta edes kiinnostanut. Mitään mielenkiintoa Waldenilla ei ollut uhriensa nimien muistamiseen, eikä hän periaatteistaan luopunut. Tummahipiä ei muutenkaan juuri tullut toimeen muiden mökkiin nalkkiin jääneiden haamujen kanssa, mikä johtui suurimmaksi osaksi Waldenin melko poikkeavasta luonteesta. Toistaiseksi Walden oli pysynyt näkymättömänä talon kaikille ihmisasukkaille, mutta hänen mielestään oli ehkä aika tulla viimein näkyviin. Nuorukainen piiloutui nurkan taakse ja livahti sitten nurkastaan toiseen, jättäen jälkeensä vain tumman varjon ja kevyen tuulahduksen. Perinteinen pelottelu ei juuri kuulunut Bondurantin tapoihin, mutta vailla muita suunnitelmaa ja ideoita hän tyytyi tavalliseen kummitteluunkin. / itken vähä tälle roolaukselle mut idgaf  )))))))))))  |
|
|
|
Post by kaisa on Dec 1, 2015 0:07:35 GMT
Aileen alkoi jo pikku hiljaa kyllästymään odotteluun, sillä toisia ei näkynyt missään. Pienesti turhautunut ilme kasvoillaan hän lähti mielummin etsimään keittiöstä jotain mistä olisi enemmän hyötyä kuin jostain pienestä kuorimaveitsestä. Tummaverikön touhut keskeytyivät kuitenkin aika nopeasti kun hän havaitsi sivusilmällään jotain liikettä olohuoneessa. "Oikeesti, jos teitä on vielä yksikin lisää niin...", nainen uhosi ja alkoi nopeasti penkomaan kaikki keittiön laatikot läpi ja tyytyi ottamaan käteensä maljakon, jonka voisi hyvin iskeä jonkun päähän tarpeen tullessa. Pienesti kädet täristen Aileen astui aikaisemmin illalla syntyneiden sirpaleiden taakse suojaan. Vielä äsken lietsonut viha ja ärtymys alkoivat muutta olomuotoaan takaisin ahdistukseen ja hermostuneisuuteen. Tilanne oli jälleen kerran epämiellyttävän jännittynyt, eikä tummaverikkö pitänyt ollenkaan siitä ajatuksesta, että näitä olentoja olisi vielä lisää. Jo kolmesta oli aiheutunut tarpeeksi harmia ja pelkoa, joten neljättä ei todellakaan tarvittu.Kädet täristen Higgs piteli maljakkoa kädessään, kuin jotain suurinta aarretta ja tarkkaili koko ajan olohuoneen puolelle, jos sieltä joku hyökkäisi. Keittiöön linnoittumisessa oli huonona puolena se, ettei sieltä päässyt mitenkään ulos -, jonka tummaverikkö tajusi taaskin aivan liian myöhässä.
"Esmee, Courtney missä hemmetissä te ootte", Aileen mutisi itsekseen ja yritti nähdä keittiöstä portaikkoon, mutta turhaan. Kaikki illan tapahtumat saivat tummaverikön voimaan huonosti, eikä hän halunnut edes ajatella sitä mitä kävisi jos hän ei pääsisikään koskaan pois mökistä. Pikku hiljaa keittiöön jääminen tuntui kokoajan vaan typerämmältä, jonka takia tummaverikkö vilkaisi vielä kerran olohuoneeseen ennen viimeisen päätöksen tekemistä. Higgs tyytyi kuitenkin jäämään vielä keittiöön ennen kuin voisi olla varma, että olohuoneessa ei ole ketään. Pienesti hermostunut ilme kasvoillaan Aileen nopeasti siisti ja korjasi valkoisen kesämekkonsa asentoa tajuten samalla, miten pieleen hänen asuvalinta oli aamulla mennyt.
- kakka
|
|
|
|
Post by obrien on Dec 1, 2015 11:01:06 GMT
-- mitäs roolaisin andreaksella ja reneellä?
|
|
|
|
Post by pokemon on Dec 1, 2015 15:41:27 GMT
Esmee Yvonne Agatha Lopez kulmiaan kohottaen katseli hieman mietteliään näköistä miestä, josta ei oikein saanut selkoa. Piankos jo toinen katoskin hänen näköetäisyydestään ja ennenkuin ehti edes reagoida siihen - tunti hän jonkun käden nappaavan hänen ranteesta kiinni. Se sai naisen suusta pääsemään pienen kiljahduksen. Kohta kynttilänjalka oli poissa hänen kädestään, lentäen ikkunan läpi. Se sai naisen jo ottamaan laukustaan paremmin kiinni - lähtien parilla juoksuaskeleella kohti ovea. Nyt olisi hänen hetkensä paeta. Valitettavasti se taisi ollakkin huono hetki, kun jo parin metrin päässä ovesta se kolahti kiinni, joka saa naisen säikähtämään ensimmäisen kerran koko päivänä. Hän joutui tehdä myös jonkinlaisen äkkipysähdyksen, joka sai hänen korot luistamaan pitkin puista lattiaa - löytäen sitten itsensä takamuksellaan istumasta maasta. " Helvetti.. " Esmee inahtaa, kun ensimmäiseksi laskee nousenutta hamettaan alemmas - jotta hänen pitsiset alusvaatteensa eivät vilkkuisi minnekkään. Hän ei edes tiennyt oliko mies enää täällä. Huokaisten nainen nousee, hänen egonsa menisi kokonaan jos mies olisi nähnyt. Hamettaan parannellen hän kuulee toisen sanat - joten toinen siis varmaan oli nähnyt hänet. " Vaikka.. Tällä laukulla? " Lopez nappaa laukkunsa vaivalloisesti olalleen - ottaen hitaampia askeleita kuin yleensä, koska laukku oli sen verran painava kuitenkin. Tuhahtaen nainen pysähtyy toisen eteen. " Kannattaa varoa, jos ehdit. " nainen kertoo, kun yrittää heittää toista laukullaan, joka ei ollut mitenkään erityisen pieni. Laukku lähti pienessä kaaressa lentämään toisen keskivartaloa kohti - ei kylläkään mitenkään erityisen lujaa. Se näytti enemmänkin siltä, että musta laukku vain lennähti pois hänen olkapäältään.  |
|
|
|
Post by kaisa on Dec 1, 2015 17:44:39 GMT
8)
|
|
)))))))))))
