|
|
Post by kaisa on Nov 28, 2015 21:01:20 GMT
8)
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 28, 2015 21:03:05 GMT
- hmh viittisinkö tehdä haamuksi vielä naisen :/
|
|
|
|
Post by acquainted on Nov 28, 2015 21:03:35 GMT
Damian istahti sohvalle ja taputteli reisiään musiikin tahdissa, tapaillen samalla kappaleen sanoja äänettömästi. Kuten jo sanottu, hän osasi niin tämän kuin monen muunkin rap-levyn kappaleet ulkoa, mutta omaa musiikkia hän ei ollut koskaan tehnyt. Muutama hänen kavereistaan yritti kyllä vieläkin tehdä elantoaan räppäreinä, mutta Damian oli aina ollut realistisempi. Niin monella nuorella oli hyviä sanoituksia ja omaperäinen tyyli, että jokainen heistä ei voinut olla "the next big thing". Damian oli myös fiksu: äiti oli melkein itkenyt onnesta, kun poika oli päässyt opiskelemaan lakia arvostettuun yliopistoon. Damian kuuli jostain askelia ja pian myös Aileenin äänen. Hän käänsi katseensa tyttöön ja hänen kasvoilleen levisi huvittunut ilme. Puhelin kaapin alla? "Miten sä aina onnistut?" poika virnisti ja nousi ylös. Hän naksautti selkänsä - se oli hänen paha tapansa - ja pörrötti sitten itseään melkein 30 senttiä lyhyemmän tytön hiuksia ihan vain ärsyttääkseen toista. "Enköhän mä auta kun oot niin avuton", Damian naurahti ja lähti kävelemään kohti kellaria. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen, kun kuuli särkyvien astioiden aiheuttamaa kolinaa keittiöstä. Hän pysähtyi ja rypisti otsaansa. "Mitä ihmettä", nuorukainen mumisi enemmänkin itselleen kuin Aileenille ja lähti kohti keittiötä. Courtney oli ilmeisesti onnistunut tiputtamaan jotain astioita maahan ja heidän pitäisi sitten korvata ne lähtiessään, hienoa. Saapuessaan keittiöön Damianin kulmat kurtistuivat hämmennyksestä. Courtneystä ei ollut tietoakaan, mutta kuka muu olisi muka ollut kyseessä? Cole ei oikein uskonut, että tyttö olisi tiputtanut muutaman posliinikupin lattialle ja häipynyt sitten paikalta. Damian oli yhtäkkiä ivan varma, että talossa kuului outoa narinaa ja muitakin karmivia ääniä. Mutta niinhän oli kaikissa vanhoissa taloissa, tai ehkä tässä mökissä oli vain hiiriongelma josta ei oltu mainittu. Tuskin kyse oli haamuista tai edes murtovarkaista. "Jos täällä on jotain hiiriä mä lähden kotiin", Damian sanoi tytölle jonka oletti seuranneen häntä keittiöön, ja otti askeleen kohti siivouskaappia. Ei hän pelännyt hiiriä muttei myöskään halunnut asua samassa huoneistossa niiden kanssa. /itkettää  |
|
|
|
Post by kaisa on Nov 28, 2015 21:04:52 GMT
- hmh viittisinkö tehdä haamuksi vielä naisen :/ Joo ! |
|
|
|
Post by nea on Nov 28, 2015 21:14:55 GMT
| ethanael angus etherington | puu :-) | biseksuaali | 21 | itsemurha, '81 | nea ja koska en viittiny toho kuolema-kohta-hommeliin laittaa koko selostusta, ni tä kaveri kuoli itseaiheutettuun verenhukkaan. ekana oli ottanu helvetisti verenohennuslääkettä, ja sen jälkee viiltäny kurkun auki tietyistä syistä, jotka tulee jossain vaiheessa aivan varmasti esiin ja hänel ei ole kasvoissa, eikä tossa kaulassa tatuointeja, pelkästään muutama käsivarsissa  |
|
|
|
Post by sini on Nov 28, 2015 21:18:41 GMT
Courtney oli hetken aikaa ehtinyt parannella tumman ruskeita hiuksiaan, päätyen sitomaan ne poninhännälle. Tilanteen oli kuitenkin keskeyttänyt keittiöstä kuulunut astioiden rikkoutuminen, joka oli saannut naisen suuntaamaan kohti keittiötä. Ehkä Damian tai Aileen olisi vahingossa tiputtanut jotain astioita. Tummaverikkö tarjoaisi siivousapua, jos tähän olisi tarve. Mitään tekemistä hänellä ei tällä hetkellä ollut, eikä hän muutenkaan halunnut, että huomaisi myöhemmin astuneensa johonkin lasinsiruun. Askeleensa nainen suuntasi kohti keittiötä, parannellen vielä matkalla tiukan poninhäntänsä asentoa. Hetkessä Teaganin perheen ainut lapsi oli päässyt keittiöön, jossa näki ensimmäisenä Damianin, olettaen tämän olleen syypää rikkoutuneisiin astioihin. Keveä naurahdus lipui naisen huulilta, kun katseellaan hän tutkaili miehen mahdollisen kömpelyyden aiheuttamia tuhoja. "Emme ehtineet kauaa olla täällä ja rikot jo astioita", nainen toteaa pienesti kiusoitellen ystäväänsä. Samalla hän pohti siivouskaapin sijainti, josta saisi heille harjan ja kihvelin. Suurimmat sirut saisi niillä ja sen jälkeen imurilla. Courtney ei kuitenkaan muistanut tavanneensa siivouskaappia, olettaen kuitenkin, että Damien mahdollisesti tietäisi. Nainen nojautuikin vasten ovenkarmia, antaen katseensa kiertää ympäri keittiötä. Hänestä oli mukava päästä viettämään aikaa hyvien ystävien kanssa ja muutenkin olla rauhassa. Oli mukava päästä välillä pois kaupungin hälinästä ja rentoutua. "Tiedätkö missä siivouskaappi on?", Courtney päätyy sitten kysymään mieheltä. Samalla hän paranteli Adidas-merkkistä t-paitaansa, jonka seuraksi oli pukenut vaaleansiniset farkkushortsit. Pieni hymy pysyi naisen huulilla, kun tämä päätyi ottamaan muutaman askeleen peremmälle keittiöön, tarkkaillen kuitenkin lattiaa, jotta ei varmastikkaan astuisi siruihin. Niitä kuitenkin oli levinnyt ympäri lattiaa, eikä nainen halunnut kokea sitä kipua, mitä yksi pieni siru aiheuttaisi jalkapohjassa. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 28, 2015 21:21:00 GMT
arthur elijah roswell - virnisti tyytyväisenä, saadessaan haluamaansa huomiota mökkiin vasta hetki sitten saapuneilta ihmisiltä, parantaen asentoaan työtasolla samanaikaisesti. Katseensa hän puolestaan piti tiukasti keittiöön saapuneessa miehessä, tutkien rauhallisesti toisen ilmeitä sekä eleitä - ne kertoivat ihmisestä paljon, jopa enemmän kuin mies itse oli ajatellut vielä elossa ollessaan. Vasta kuoltuaan, sekä tontin rajojen sisäpuolelle jäätyään alkoi hän hiljalleen tajuamaan, kuinka paljon pienetkin eleet kertoivat ihmisistä, kun juuri muuta tekemistä herralla ei enää ollut kuin muiden peloittelu. Toiset saattoivat säikähtää jopa oven takaa kuuluvia askelia huomattavasti, jotka useimmiten viittasivat jonkin tapaisiin menneisyyden tapahtumiin, joista myöhemmin on saatu kuulla vasta jälkeenpäin. Vähän kaikenlaista tuon kaltaisia asioita oli talossa jo vuodenpäivät kuljeskellut "haamu" havainnut vuosien myötä, ja nyt kaikki tuo turhanpäiväinen tieto oli ainoa tekeminen mitä hänellä oli. Keittiöön saapuneen miehen käännettyä viimeinkin selkänsä, sekä jälkeenpäin paikalle saapuneen naisen katseen laskeutuessa maahan, päätyi vieläkin näkymättömänä työtasolla istuskeleva Roswell nappaamaan otteeseensa yhden teekupin, heittäen sen nopeasti pienessä kaaressa hieman kauemmas työtasosta, lähemmäs keittiön oviaukkoa. Kuten kaikille oli jo varmaankin selvinnyt, oli astioiden, sekä muiden tavaroiden rikkominen hänen mielipuuhaansa. Unohtamatta tietenkään televisiokanavien vaihtelua kauhuelokuvien tapaan, taikka ovikellon soittelua. Yön saapuessa, hän ennemminkin vain askelsi ympäri rakennusta, availlen narisevia ovia silloin tällöin, ja vetäisten ne sitten metelillä kiinni. Vaimea haukoitus livahti hänen huultensa lomasta, tuuppaisten sitten varovaisesti astiakaapin oven kiinni, irroittamatta katsettaan kuitenkaan tummahiuksisesta naisesta hetkeksikään. Hän odotti innolla tietoa, mihin kaikki tuo hauskanpito tällä kertaa päättyisi. Ehkäpä joku tämänhetkisistä "haamuista" saisi tilaisuuden ottaa jonkun pois päiviltään, taikka ehkä he saisivat jälleen edes pari ihmistä menettämään järkensä, kuten viime kesänä. Arthur tosiaan nautti tuosta kaikesta, ihmisten pelottelusta, sekä dramaattisista lopetuksista. Kaikki tuo oli kuin kliseisen kauhuelokuvan juoni tiivistettynä, mutta tällä kertaa tuo kaikki vain tapahtui tosielämässä, ei järjestetyissä kohtauksissa suuressa studiossa, taikka hänen päänsä sisällä. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 28, 2015 21:26:23 GMT
| Claire Marie Houston | nainen | hetero | 21 | puukotettu v. -99 | veera - mietin tuota kuvaa vielä  Attachments:
|
|
|
|
Post by kaisa on Nov 28, 2015 21:47:31 GMT
Aileenin huulten välistä pääsi pieni naurahdus, kun Damien pörrötti hänen hiuksia. Yleensä tummaverikkö suuttui siitä, että joku koski hänen hiuksiinsa, mutta miehen kohdalla se aiheutti vain pientä ärtymystä -, osittain sen takia, että hän tunsi olonsa todella lyhyeksi sekä pieneksi. Higgs oli jo lähdössä Damienin perässä takaisin kellariin, kunnes keittiöstä kuului ääniä. “Ihan oikeesti jos täällä on jotain hiiriä niin en varmaan nuku enää yötäkään täällä -, oikeesti”,Aileen totesi pienesti valittavalla äänen sävyllä. Jyrsijät eivät kuuluneet millään tavalla nuoren naisen lempieläimiin, joten hän ei tulisi viettämään mökissä enää hetkeäkään, jos hiiret olivat totta. “Jos täällä on hiiriä meijän kaikki ruuat on varmaan pilalla, ainakin ne mitkä on kaapeissa”, tummaverikkö totesi ja lähti kävelemään kohti kaappeja varmistaakseen, ettei kaikki leivät ja murot ole pilalla. Koko asia suorastaan raivostutti tummaverikköä eikä hän ollut ollenkaan sillä tuulella, että alkaisi virittämään hiirenloukkuja ympäri taloa. Ärsyyntynyt ilme kasvoillaan Aileen katsoi kaappeihin, mutta ei nähnyt niissä mitään jälkiä hiiristä. Pieni hämmentynyt ilme kasvoillaan tummaverikkö kääntyi katsomaan ystäviään ja sen jälkeen lattialla lojuvia astioita. Koko tilanne oli hämmentävä, eikä Higgs pitänyt ollenkaan siitä millainen olo hänelle tuli tilanteensa. Pian hän muisti myös sen, että hänen puhelin oli edelleen kellarissa silleen jumissa, ettei hän sitä itse sieltä pois saisi. Aileen säikähti pahemman kerran, kun yhtäkkiä vielä yksi teekuppi lensi maahan ilma, että kukaan koski siihen. “Mä en jää tähän mökkiin enää hetkeksikään, lähetän jonkun vaikka hakemaan mun tavarat täältä”, tummaverikkö totesi ja otti muutaman askeleen poispäin keittiöstä. Nuori nainen piti kyllä kauhuelokuvien katselusta, mutta ei se tarkoittanut sitä, että hän haluaisi oman elämänsä olevan kauhuelokuvaa -, usein vielä kauhuelokuvat eivät pääty hyvin tyttöjen kohdalla. Ammattitanssijaksi tähtäävä Higgs ei todellakaan ollut vielä valmis kuolemaan ja hän oli varma, että mökkiin jääminen tietäisi kuolemaa. “Ihan oikeasti mä voin vaikka ajaa, mutta en suostu jäämään tänne hetkeksikään”, Aileen totesi vielä päätään pudistellen ja lähti etsimään autonavaimia olohuoneesta ja suunnitteli sen jälkeen hakevansa puhelimensa kellarista -, siihen hän tosin tarvitsisi jommankumman ystävänsä apua. "Ja jos me nyt jostain hullusta syystä päätetään jäädä tänne vielä yöksi niin voitte olla varmoja, että kömmin jommankumman teistä viereen nukkumaan", Higgs totesi vielä ja käänteli kaikki sohvat tyynyt löytääkseen kadonneet autonavaimet. .  |
|
|
|
Post by nea on Nov 28, 2015 22:04:34 GMT
Ethanael seisoi peilin edessä, tarkastellen kaulassaan olevaa ruhjetta - tai oikeastaan haavaa, se oli nimittäin hieman auki, vaikkei vuotanutkaan. Haava oli pysynyt samanlaisena päälle kolmekymmentä vuotta, joka oli helvetin pitkä aika. Se muistutti jokaisena päivänä häntä siitä tietystä päivästä, jonka piti olla miehen viimeinen. Hänen piti sinä päivänä jättää maailma, kyllästyessään itseensä, sekä ympärillä oleviin ihmisiin. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja nyt hän seisoi typerän näköisenä olohuoneen reunalla. Ethanael vain seisoi, ja tapitti säälittävän näköistä, laihaa poikaa, tai, no miestä peilistä käyden samalla päänsä sisässä, kuinka helvetin kalpealta, ja muutoinkin kamalalta hän näyttikään. Ja juuri, kun hän oli koskettamassa haavaa, kuuli keittiön puolelta, kuinka posliiniset astiat ottivat yhteen lattian kanssa. Se ääni sai hänet säikähtämään, mutta nostamaan lopulta pienen virneen huulilleen. Hän rakasti sitä, kuinka ihmiset pelkäsivät. Pelko oli hänelle suuri nautinto, käsittämättömän suuri. Ei hän ikinä ajatellut, kuinka jonkun muun tunnetila voi aiheuttaa niin suurta nautintoa, tosin ei hänen ikinä ole tarvinnut ajatella mitään sellaista. Ei ennen, kun tajusi tarvitsevansa jotain iloa kuolettavan tylsään elämäänsä.
Kuunnellessaan talon eläviä asukkeja, naurahti hän pienesti. Voi että, he vielä jossain vaiheessa toivovat, että kyseessä olisi vain hiiriä. He niin rukoilisivat polvillaan, että äänet tulisivat hiiristä, kun saisivat jossain vaiheessa tietää, etteivät ole ainuita asunnossa. Ethanael virnisti pienesti kuullessaa, kuinka naisääni mainitsi jotakin ajamisesta. Ja niin pikaisesti, kun herra suinkin kykeni, kolusi hän jokaisen nurkan, jotta löysi avainnipun ennen naista. Avainnippu, joka taisi sisältää jonkun asunnon avaimen, sekä autonavaimen oli nyt Ethanin omistuksessa, ja tulisi myös pysymään niin pitkään, kuin ikinä mahdollista. Vihellellen aikaisemmin radiossa kuulemaansa kappaletta, pyöritteli tummahiuksinen nippua etusormensa ympärillä tarkkaillen, ettei se missään nimessä tipahtaisi. 
|
|
|
|
Post by acquainted on Nov 28, 2015 22:10:15 GMT
"En se ollut mä, eikä myöskään Aileen, täällä on hiiriä", Damian vastasi Courtneylle, samalla kun availi kaappeja, etsien niistä siivoustarvikkeita. "Ja koko ajan yritän ets-", Damian aloitti muttei päässyt lauseensa loppuun, ennen kuin hän kuuli taas astian särkyvän. Hän kääntyi nopeasti astiakaappia kohti ja tajusi, ettei kyseessä voinut olla hiiri, eikä kumpikaan tytöistä. Hän nielaisi jokseenkin vaivalloisesti, mutta yritti olla pelkäämättä - tai ainakin näyttämättä pelkoaan. Hän oli pienenä pelännyt haamuja ja nukkunut joka yö valot päällä, mutta yli kymmeneen vuoteen hän ei ollut uskonut mihinkään yliluonnolliseen, hädintuskin edes Jumalaan. Nyt hänen olisi kuitenkin tehnyt mieli rukoilla. Säikähtäneellä nuorukaisella meni hetki reagoida Aileenin sanoihin, mutta lähti sitten tämän perään olohuoneeseen, myös siksi että halusi pois keittiöstä. "Aileen, oota, tää on varmaan vaan joku huono piilokamerajuttu", Damian sanoi tytölle sen verran kovalla äänellä, että Courtney kuulisi myös. Kun sanat tulivat ulos hänen suustaan, hän rauhoittui hieman - niin sen oli oltava. Muutama heidän kaverinsa joka oli ollut kovasti tulossa mökille, oli perunut juuri ennen lähtöä ja olivat varmaan mukaan juonessa. "Olis varmaan tosi hauskaa jos juostais huutaen kaikki pois täältä, ei anneta niille sitä iloa. Meen siivomaan ton keittiön", Cole naurahti ja haroi hiuksiaan. Sanoistaan huolimatta hän sammutti musiikin ja laittoi puhelimen taskuunsa, se toi hänelle turvaa. Jos jotain tapahtuisi hän pystyisi soittamaan apua. Damian käveli takaisin keittiöön ja jatkoi kaappien availua, yrittäen löytää jotain mistä olisi apua. |
|
|
|
Post by wifix on Nov 28, 2015 22:41:39 GMT
claire marie houston - oli istunut keittiönpöydän ääressä jo oman aikansa, seuraillen talossa tuolla hetkellä olevan kolmikon puuhia, Roswellin alkaessa viimeinkin heittelemään astioita lattialle tuttuun tapaan. Nainen ei itse juurikaan ollut innostunut pelottelemaan ihmisiä niinkin typerin tavoin, kuin tavaroiden tiputtelulla, sun muulla kauhuelokuvista matkituilla tempuilla - hän itse suosi ennemminkin oman äänensä käyttöä, hentoa laulamista sekä loppupeleissä jopa yllättävän karmivan kuuloista nauruaan. Nauruäänestään oli nuorukainen saanut jo useita kehuja, valtaosin kylläkin vuosien varrella tutuksi tulleelta Arthurilta, mutta kehuja kuitenkin. Alahuultaan hennosti purren, hän napautti pitkillä kynsillään pariin otteeseen puisen ruokapöydän pintaa, vaihtaen pienesti virnistäen työtasolla istuvan miehen kanssa katseita. Lähes välittömästi tämän jälkeen Houston viimeinkin avasi suunsa ja hento, sekä rauhallisen oloinen nauru oli hetkessä vapautettu ilmoihin, äänen kulkiessa pitkin alakerran tyhjiä huoneita. Hän omalla tavallaan rakasti katsella, kuinka ihmiset koittivat parhain mahdollisin tavoin karata paikanpäältä, muiden henkien puolestaan pitäessä huolen siitä, että kukaan ei enää jalallaankaan astuisi tontilta pois sinne saavuttuaan. Mutta jos aivan totta puhuttiin, Claire saattoi loppupeleissä hieman sääliä tontille loukkuun jääneitä ihmisiä - hänen kuolemansa ei ollut kehuttava, ja pystyi vieläkin tuntemaan sisällään, kuinka suurehko keittiöveitsi upposi useaan otteeseen hänen rintakehäänsä. Ja kyseistä kuolemaa ei hän toivoisi kenellekkään. Alahuultaan purren, nainen lopetti pian nauramisen, hipaisten varovaisesti rintakehässään olevia syviä arpia, nousten tuon lomassa seisomaan. Rauhalliset askeleet veivät naisen hitaasti olohuoneen, sekä keittiön oviaukkoon, johon hän jäi katselemaan olohuoneen puolelle siirtynyttä miestä kulmiaan hivenen verran kurtistaen. Lähes aina Houstonin epäillessä ihmisten peloittelua hivenen vertaa, päätyi hän vain ottamaan itseään niskasta kiinni, ja tekemään jotakin täysin arvaamatonta - joskus ihmisiä saatettiin kampittaa, joskus vain tiputtaa pari taulua seinältä. Pariin otteeseen oli tämä päätynyt käynnistämään kaikki mahdolliset elektroniikkalaitteet joita talo sisällään piti, muunmuassa television, pesukoneen sekä mikron. Tuon lomassa raanatkin sekä suihkut jollakin tapaa onnistuivat menemään päälle. Tuolla hetkellä Claire ei ollut niinkään tavaroiden tiputtelu-tuulella, eikä hän ollut edes innostunut laitteiden päälle laitosta, joten päätyi tekemään helpoimman asian, joka vain oli mahdollista. Sekunti kului, ja kalpeahko nainen ilmestyi pian pitkine hiuksineen jopa ihmistenkin näkökenttään, hänen seisoessaan kaikessa rauhassa oviaukossa. Toinen sekunti, ja Houston oli jälleen kadonnut, eikä palaisi ainakaan hetkeen. - no nyt tuli kyllä niin töks Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Nov 28, 2015 22:45:56 GMT
roolailen huomenna ku painelen nyt nukkuu :-)
|
|
|
|
Post by kaisa on Nov 28, 2015 22:56:19 GMT
Aileenin hermostuneisuuden pystyi näkemään selvästi, kun sohvatyynyt lentelivät ympäriinsä. Tummaverikkö katsoi kaikki laatikot läpi löytämättä auton avaimia. Hiljaa muutamat kirosanat lentelivät hänen huulien välistä sanomatta kuitenkaan ystävilleen mitään siitä, että auton avaimet olivat kadonneet. Sinäänsä Damienin sanoissa oli järkeä ja se toi pientä turvaa ajatella, että kaikki oli vain jotain typerää pilaa -, sille ei mitään haamuja ole olemassa, kaikelle on aina jokin järkevä selitys. Higgs väänsi huulilleen tekaistun hymyn ja yritti samalla koko ajan rauhoitella itseään ja uskotella, että kaikki oli vain heidän ystäviensä pilaa. Avainten katoaminen kuitenkin huolestutti koko ajan Aileenia, mikä sai hänet myös epäilemään koko pilailu juttua, koska miksi toiset haluaisivat viedä autonkin avaimet pois ? “Damien sä oot varmaan oikeassa, mutta tuun silti yöllä nukkumaan sun viereen”, tummaverikkö totesi ja käveli takaisin keittiöön varoen posliinin palasia. Hetken aikaa nuori nainen tunsi olonsa jo jotenkin edes rauhalliseksi, mutta yhtäkkiä selvästi vieras naisen nauru sai hänen silmät kostumaan. Tässä vaiheessa pilailu alkoi menemään jo pahasti yli. Hetken aikaa Aileen mietti lähtisikö hakemaan puhelimensa kellarista, mutta jos hän menisi sinne yksin jäisi hän luultavasti sinne loukkuun, joten hän tyytyi pysymään muiden seurassa. Ei mennyt kauheasti aikaa naurun jälkeen, kun keittiön oviaukkoon ilmestyi selvästi, jonkun tuntemattoman naisen hahmo. “Jos tää on jotain pilaa nii hemmetti mä tapan ne kaikki”, Aileen ärähti ja nappasi mukaansa ihan tavallisen taskulampun. Päättäväisenä tummaverikkö käveli ulos mökistä tarkistaakseen sen pihapiirin. Jos kyseessä olisi piilokamera, voivat sen järjestäjät olla varmoja siitä, että he eivät selviä kuin koira veräjästä. Ulos päästyä Higgs meni aluksi tarkistamaan laiturilta järven ympäristön. Pienesti kylmyydestä täristen tummaverikkö osoitteli taskulampulla ympäriinsä ja toivoi, että löytäisi jotain mikä selittäisi kaiken mökissä tapahtuneen. Muutamat kirosanat pääsivät Aileenin huulien välistä kun hän käveli pois laiturilta ja osoitteli edelleen taskulampulla ympäristöön. - miks must tuntuu et Aileen menettää ekana järkensä XD - |
|
|
|
Post by swinchester on Nov 29, 2015 1:09:57 GMT
/ siis seitan toi teksti on muuten pientä ja arvatkaa onko mulla laseja missään lähimaillakaa  menee kyl roolaaminen huomiselle sorg |
|
menee kyl roolaaminen huomiselle sorg