|
|
Post by wifix on Nov 22, 2015 18:10:00 GMT
// jee sinikin pääsi paikalle. vaik en kyl tiiä lähtiks mara. - mara lähti mun koneen mukaan jo jokin aika sit paikalta D: |
|
|
|
Post by marakatti on Nov 22, 2015 18:18:30 GMT
// jee sinikin pääsi paikalle. vaik en kyl tiiä lähtiks mara. - mara lähti mun koneen mukaan jo jokin aika sit paikalta D: //tääl ollaa käväsin suihkussa:--) |
|
|
|
Post by wifix on Nov 22, 2015 18:23:28 GMT
- mara lähti mun koneen mukaan jo jokin aika sit paikalta D: //tääl ollaa käväsin suihkussa:--) - no hyvä hyvä 8)) |
|
|
|
Post by pokemon on Nov 22, 2015 18:24:11 GMT
// jee, nyt vielä ku saatte niide pyllyt raahattua sinne sisälle ja sini tulis nii kaikki on hyvin
|
|
|
|
Post by sini on Nov 22, 2015 18:27:16 GMT
availen koneen ja roolaan sit :-)
|
|
|
|
Post by marakatti on Nov 22, 2015 18:57:56 GMT
Noel Emery Lane hymähti Clairen sanoille veljensä kyydityksestä. "Niin arvelinkin", mies sanoi naisen ohittaessa hänet. Ei takuulla ollut helppoa omistaa kaksonen. Kuin puolikas, se rasittavampi puoli itsestään. Noelilla itsellään oli vain isoveli, jonka kanssa hän oli tekemisissä. Hänen äitinsä oli muutama vuosi stten pyöräyttänyt uuden miehen kanssa uuden muksun, mutta ei Lane tiennyt lapsesta muuta kuin etunimen. Kaikkein omituisinta oli, kun äiti erosi kyseisen miehen kanssa ja palasi takaisin yhteen Noelin isän kanssa. Hän ei ymmärtänyt, kuinka kukaan pystyi elämään naisen kanssa joka oli välissä synnyttänyt lapsen toiselle miehelle. Ehkä Noel oli vieläkin vain liian nuori ymmärtämään mitään moista. Jumaliste mitä touhua. Vaikka ulkona oli alkanut jo kylmetä huomattavasti, niin vilu ei tavoittanut Noelia. Koskaan tuo ei ollut ollut mikään vilukissa, vaikka se miehen suusta kuulostikin aika neitimäiseltä. Siksipä tuo ei ollut hankkinut edes kunnon talvitakkia, vaan pärjäsi hyvin ohuehkolla nahkatakilla paksumman hupparin kera. Vaikka ajokelit huononivatkin lumen tulon myötä, niin oli talvinen maisema hänestäkin paljon parempi kuin synkeä vesikeli. Lisäksi näki eteensä myöhempäänkin illalla. Noel pyöritteli hieman tympääntyneesti päätään kun Claire alkoi jauhaa Jaden ulosviemisestä. Toki hän arvosti ystävänsä apua, mutta herra oli sen verran ylpeä ettei pitänyt siitä kun häntä neuvottiin itsesäänselvissä asioissa. Noel sylkäisi tupakanmakuiset limat pois suustaan, ja katsoi sitten jälleen takaperin kävelevää ystäväänsä. "Katsotaan.. mutta sen autojutun saat unohtaa", Lane sanoi lopulta ja työnsi kätensä viininpunaisen hupparin etutaskuun. Dylan takuulla tykkäisi kyttyrää jos Noel lähtisi kruisailemaan hänen autollaan pitkin kyliä. Kenties Claire ajatteli asiaa juuri siltä kannalta, jotta saisi vähän näpäytettyä veljeään. Hän käveli naisen kiinni, ja kohautti tuolle kulmiaan avatessa tuolle samalla kahvilan oven, jonka luokse he olivat jo ennättäneet.  //yh mikä laatu
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 22, 2015 19:15:56 GMT
claire marie houston - pyöräytti silmiään turhautuneen oloisena, miehen heittäensä mielipiteensä auton lainaamisesta. Eihän Dylan itse ehkä moiseen suostuisi, mutta ei se siitä huolimatta naista ennenkään ollut estänyt toisen autoa lainaamasta - kyseessä oli pelkkä suuri romukasa, joten mitään menetettävääkään ei ollut, jos auto jonkain päivänä tien päälle hajoaisi. "Ei hän edes huomaisi", tummaverinen tokaisi kuuluvasti, kääntyessään takaisin menosuuntaan, siirtyen hiljalleen lähemmäs ovea. Ei toinen oikeasti mitään varmaan huomaisikaan, ellei joku asiasta menisi mainitsemaan. Kun kaksosista vanhempi päättää pysyä illan kotona, ei hän juurikaan huoneestaan poistu. Ja eipä siitä mitään haittaakaan olisi, vaikka Dylan jollakin tapaa asiasta saisi tietää, eiväthän sisarussuhteet olisi mitään ilman pientä jännitystä.
"Ei hän huomannut viimeksikään", Houston mumisi nyt hiljaisempaan äänensävyyn, astuessaan miehen ohitse sisälle kahvilaan pieni virne huulillaan. Nainen tosiaan oli ottanut auton takapenkkien tilavuudesta kaiken ilon irti ties kenen kanssa, mutta viimeisin kerta oli itse Noelin seurassa - ties mitä olisi tapahtunut, jos veljensä olisi tuolloin yllättänyt kaksikon. Huutoa varmasti olisi riittänyt. Claire puraisi alahuultaan hennosti, vilkaisten kiusoittelevasti Lanea, jonka jälkeen katse viimeinkin lähti kiertämään kahvilassa olevissa ihmisissä.
Tummaverinen ei itse kuulunut ihmisiin, jotka saattoivat viettää kyseisessä kahvilassa koko päivän, ja usein välttelikin paikkaa parhaansa mukaisesti. Rakennuksesta ei yleensä löytynyt juuri ketään kiinnostavaa ihmistä, ja pöydät olivat suurimman osan ajasta varattuja, kiitokset kokeisiin lukeville, sekä tietokoneilla istuville kympin oppilaille, joista valtaosa oli ottanut kahvilan toiseksi kodikseen. Eikä tietenkään unohdeta kahvien hintoja - mitään älyttömiä ne eivät olleet, mutta loppupeleissä yhden kahvikupin hinnalla saisi ostettua helpostikkin kahvipaketin, josta tulee reilusti enemmän kahvia kuin yksi vaivainen kuppi. Claire ei juurikaan nähnyt paikassa mitään hyvää, mutta varsinaista syytä asialle ei löydetty. Ehkäpä hän ei vain viihtynyt kahvilarakennuksessa, jonka juomiin hänellä ei ollut juuri koskaan rahaa, käytettyään kaikki varansa muunmuassa tupakkiin, sekä muuhun turhuuteen.
Hetken ihmisiä katseltuaan, iski hän silmänsä kassan lähistöllä seisovaan vaaleaverikköön, joka ilmeisimmin oli vasta hetki sitten saanut juomansa itselleen. Hymy naisen huulilta pyyhkiytyi pian, hänen purressaan alahuultaan jo hieman hermostuneen oloisena - ei niinkään naisen näkemisestä, vaan ennemminkin hänen ystävästää. Clairella ei ollut harmaintakaan aavistusta, tiesikö Jade kaksikon puuhista. Eihän asia niinkään toiselle kuulunut, mutta jokatapauksessa oli nainen hiljalleen ihastumassa itseään hieman nuorempaan henkilöön, ja pelkäsi nyt kovasti - joko toisen menettämistä, taikka sitten ihastumista.
|
|
|
|
Post by sini on Nov 22, 2015 19:17:36 GMT
"Yksi iso vanilijalatte", Jade toteaa kassan toisella puolella seisovalle naiselle. Katseensa hän käytti nopeasti ystävässään, palauttaen sen nopeasti työntekijään, jolle ojensi tasarahan juomaansa. Kohtelias hymy pysyi naisen huulilla, kun tämä laittoi mustan lompakkonsa takaisin olallaan roikkuvaan laukkuun, jääden sitten odottamaan juomaansa. Valkoisilla hampaillaan hän päätyi puremaan alahuultaan, laskien painoaan enemmän toiselle jalalleen. Hetkessä tämä saikin jo itselleen juomansa, jonka otti käteensä, kääntyen sitten kohti Domitienneä. Huulilla pysyi edelleen kohtelias hymy, kun tämä tutkaili kahvilaa. Heille oli tilaa, joten aivan hyvin he pystyivät jäämään tähän. "Jäädään vaikka tähän. En jaksa mennä kyllä niille tunneille, eihän siellä edes tehdä mitään tänään", ruskeahiuksinen nainen totesi, päästäen keveän naurahduksen huuliltaan. Askeleensa tämä suuntasi vapaata pöytää kohti, laskien pahvimukinsa valkoiselle pöydälle. Laukkunsa Jade laski ikkunanpuoleiselle penkille, päätyen valitsemaan sen viereisen paikan, jolloin naisen selkä jäi vasten ulko-ovea. Kangastakkinsa nainen päätyy riisumaan ja asettamaan selkänojalle. Tämän jälkeen hän päätyi itse istumaan paikalleen. Tuskin he vielä hetkeen lähtisivät tästä, jonka takia hän ei takkia tarvinut. Eipä tunneilla mitään tänään tapahtuisi, joten naista ei niinkään huvittanut mennä sinne. Suoraan sanottuna hän ei edes halunnut viettää joulua tänä vuonna, eikä joulumieltäkään ollut. Asia olisi aivan eri, jos he olisivat menneet tapaamaan sukulaisia toiselle puolelle Kanadaa. Nyt hän kuitenkin joutui viettämään joulun äitinsä miesystävän sukulaisten kanssa. Hän oli nähnyt muutaman heistä nopeasti joskus, mutta ei ollut ainakaan tykästynyt kehenkään. Muutenkin Jade halusi viettää joulunsa isänsä kanssa, jota nykyään näki todella harvoin. Katseensa tämä laski pahvimukiinsa, purren hellästi alahuultaan. - tää laatu  Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 22, 2015 19:41:13 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy pitää kuumaa kahvimukiaan kädessä, joka saa hänet hymyilemään tyytyväisesti. Vihdoinkin hän oli päässyt lämpimään, sekä sai haluamaansa kahvia. Hän ei ollut kerennyt aamulla keittää sitä, kun oli ollut niin kiire kouluun lähtiessä. Koulumatka hänellä oli siinä alle kilometrin paikkeilla, mutta kun se kuljettiin kävellen niin ei aivan hirveän nopeasti sitä päästy menemään. Jäänsiniset silmät kiertelevät ympäri kahvilaa, jos sieltä löytyisi jokin kivannäköinen paikka. Ennenkuin vaaleaverikkö ehtii sanoa mitään, oli ilmeisesti Jade löytänyt hyvän paikan ikkunanvierestä.
" Okei. Joo eipä muakaan pahemmin huvita mennä enää takaisin, vaikka ehkä mua kaivattaisiinkin.. No, ei voi mitään. " Bellamy päätyy sanomaan välinpitämättömästi, mutta eipä kukaan häntä voi paheksua - tänään paljon kukaan ei ollut koulussa ja cheerleadereillakaan ei ollut harjoituksia, joten häntä ei tarvittaisi missään koko päivänä.
Vaaleaverikkö lähtee pahvimuki kädessään kävelemään toisen perään, istuen naisen vastakkaiselle puolelle - siihen mistä näki suoraan ovelle. Domitienne alkaa ottamaan valkoista takkiaan päältään pois, asettaen sen myös selkänojalle, vieden laukkunsa ihan ikkunanpuoleiseen seinään kiinni, itse siirtyen keskelle penkkiä.
Nainen juo hieman vaniljalatestaan, joka saa naisen kulmakarvat nousemaan yllättyneesti laten mausta - se oli todella hyvää. Jäänsiniset silmät viedään toiseen, nuolaisten laten kostuttamia huuliaan. Hän ei ollut ehkä koskaan maistanut näin hyvää kahvia.
" Tää on todella hyvää. " Domitienne kertoo, kun vie jäänsiniset silmät katselemaan toista. Pian kuitenkin hänen silmänsä suurenevat hieman, kun hän sivusilmällään huomasi liikettä oven kohdalla.
Hermostunut alahuulenpurenta alkoi, kun nainen yrittää kuitenkin vain pitää katseen Jadessaan - ihan kuin ei olisi edes huomannut kaksikkoa. Uudestaan vaaleaverikkö nostaa muovimukin huulilleen, juoden siitä tyytyväisenä. Ehkä hänen pitäisi kertoa Jadelle keitä tänne tuli, jotta toinenkin osaisi edes vähän valmistua.
" Katsoppas ketkä tuli. " nainen sanoo, kun huomaa sivusilmällään toisten olevan niin kaukana, että eivät he kuulisi sitä. Domitienne alkoi hermostumaan kokoajan enemmän, tuntien kun hänen kädet alkoivat hieman hermostuneesti näpräämään hänen punavalkoista cheerleader joukkueen hameensa helmaa. Jäänsiniset silmät päätyvät katsomaan hetkeksi pihalle samalla, kun huokaistaan syvään.
|
|
|
|
Post by marakatti on Nov 22, 2015 20:32:12 GMT
Noel Emery Lane kuunteli hammasta purren kuinka Claire muisteli ääneen viimeisintä kertaa kun kaksikko oli ottanut Dylanin auton haltuunsa, eikä voinut pidätellä hymyä joka muodostui väkinäisesti miehen huulille. Viime viikonloppu oli mennyt vähän överiksi- jälleen kerran. Auto oli sentään ollut vähän syrjemmässä, hallin parkkiksella jossa Noel silloin tällöin viritti pyöriä. Jos Dylanin korviin kantautuisi mitä hänen kärrynsä oli joutunut kokemaan, taivas todennäköisesti repeäisi kahtia. Mies etsisi Noelin käsiinsä, joka sitten vuorostaan päästäisi suustaan jotain harkitsematonta ja tappelun ainekset olivatkin jo kasassa. "Luojan kiitos", hän naurahti vastaten Clairen kiusoittelevaan katseeseen. Sitten Noel katsahti kassan toisella puolella seisovaan brunetteen ja vastasi tuon hymyyn astellen jonon perälle. Viimein silmälasipäisen pojan siirtyessä syrjään kahvinsa kanssa, Noel kaivoi farkkujensa taskustaan setelin. Hän vilkaisi ensin sivulle pöytien suuntaan, ennen kuin työnsi rahan kassaan nojaavan tummaverikön tissivakoon. "Latte", hän totesi neutraaliin äänensävyyn ja venytteli oikeaa suupieltään. Hyvälle asiakaspalvelulle kelpasi antaa vähän tippiä. Noel otti vastaan muovisen kahvimukin ja vilkaisi Clairea miettien tilaisiko tuo jotain itselleen. Ystävästään Lane kuitenkin siirsi katseensa pari pöytää eteenpäin ikkunapöydässä istuviin Jadeen ja Domitienneen. Oli kai ilmiselvää mihin Noel aikoi istuuntua, Clairen kanssa tai ilman. Mies lompsi mukinsa kanssa eteenpäin ja istuutui sitten rennoin elein Jaden viereiselle tuolille. "Saanko liittyä seuraan"? Lane kuitenkin kysyi vasta penkille laskeutuessaan. Hän laski kahvin pöydälle, pitäen kuitenkin kätensä sen ympärillä mikäli saisi lähtöpakit, mikä ei kuitenkaan kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Noel oli aina pitänyt kahvilasta, tunnelma oli niin rauhallinen eikä seurassakaan yleensä mitään moitittavaa. Mies kohotti hieman kulmiaan tuttavallisesti viedessään katseensa Domitiennesta Jadeen ja toisin päin. Attachment Deleted
|
|
|
|
Post by sini on Nov 22, 2015 21:14:22 GMT
Jade vilkaisi taakseen, huomaten Clairen sekä Noelin saapuneen kahvilan sisätiloihin. Nopeasti katse kääntyi takaisin ystävätäreen ja hermostunut ilme muodostui naisen kasvoille, jolloin nainen päätyi hellästi puremaan alahuultaan. Toisen kätensä nainen käytti hiustensa latvoissa, jolloin nainen päätyi niitä hieman taivuttelemaan, mutta jätti ne pian rauhaan. Molemmat kätensä hän asetti mukilleen, päätyen juomaan hieman jo jäähtynyttä kahviaan. Hiljaisena nainen päätyi katsomaan Domitiennea, toivoen näyttävänsä mahdollisimman hyvältä, vaikkei tiennyt saapuisiko mies edes lähellekkään heitä. Kuitenkin Jade oli hyvinkin hermostunut, ehkä sen takia, että hän oli samassa huoneessa ihastuksensa kanssa. Kyllä nainen sen verran miehestä piti, että toinen sai hänet niin helposti hermostuneeksi.
Tummaverikkö yllättyi, kun hetken päästä mies istuikin jo hänen viereensä. Katseensa hän vei Noeliin, purren alahuultaan. Toinen oli vain niin älyttömän hyvännäköinen, eikä nainen voinnut kuin vain jäädä katsomaan toisen sivuprofiilia, pitäen huulensa edelleen hampaittensa välissä. Katse kuitenkin siirtyi pian pahviseen mukiinsa, jonka hän nosti huulilleen, juoden hieman lämmintä vanilijalatteaan.
"Tietenkin saat", Jade totesi mahdollisimman viileästi, luoden kohteliaan hymyn huulilleen. Katse osui Domitienneen, toiveikkaana sen suhteen, että toinen saisi keksittyä jotain keskustelunaihetta. Suoraan sanottuna kissa oli viennyt hänen kielensä. Pienissä aivoissaan nainen yritti saada jonkinlaisen hyvän keskustelun aikaiseksi.
"Oletko kauankin omistanut moposi?", Jade päätyy viimeinkin kysymään. Ei hänellä mopoista ollut minkäänlaista kokemustaan, mutta isänsä kanssa tämä oli moottorikelkan kanssa ajelu harrastanut joskus. Winnipegiin hän oli kuitenkin muuttanut vasta kaksi ja puolivuotta sitten, kun vanhemmat olivat eronneet sekä äiti oli löytänyt uuden miehen. Vielä silloin hän oli ollut paljon lähempi äitinsä kanssa, mutta uuden miehen muuttaessa heille oli kaikki mennyt alamäkeä.
"En mopoista tiedä juurikaan, mutta moottorikelkat ovat vähän tutumpia", nainen päätyy kertomaan, yrittäen edelleen olla mahdollisimman viileä miehen takia. Aina isänsä luona nainen osasi olla rennompi. Muutenkin hän piti isänsä kanssa samanlaisista asioista, kuten esimerkiksi moottorikelkoista ja niillä ajamisesta. Täällä hän ei kuitenkaan tuonnut niitä asioita, joita teki isänsä kanssa niin esiin. Hän piti niin sanotun poikamaisen puolensa salassa, mutta päästi sen valloilleen synnyinkaupungissaan, jossa hänet sellaisena tunnettiin.
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 22, 2015 23:20:30 GMT
claire marie houston - jäi hetkeksi katselemaan ystävänsä puuhia kassan suunnalla, pyöräytten silmiään jopa hivenen verran huvittuneena. Tuosta katse siirtyi hieman ylempänä seinällä olevaan hintataulukkoon, josta löytyi lähes jokainen kaupasta löytyvä juoma, sekä sen hinta - mutta ostettuaan aamulla ennen kouluun saapumista viimeisillä rahoillaan miehen tupakka-askin, ei hänellä enää ollut kuin pari vaivaista senttiä, ja niillä ei tulisi saamaan yhtikäs mitään. Ei se häntä kyllä niinkään edes haitannut, kahvi taikka tee ei ollut niinkään hänen makuunsa. Elleivät ne olleet terästettyjä, tuolla pienellä lisäyksellä mikä tahansa juoma kelpasi hänelle. Katse palautui pian ystäväänsä, saaden naisen kulmat kohoamaan hivenen verran, kun toinen lähti ottamaan askelia kohti Domitiennen sekä Jaden pöytää, joka sijaitsi hieman kauempana ovelta. Ei hänellä kumpaakaan vastaan mitään ollut, mutta ei niinkään tiennyt kuinka vaaleaverikkö tulisi oikein reagoimaan naisen paikalle saapumiseen. Ennen kuin asiaa oltiin keretty tuon enempää miettiä, oli hänkin lähtenyt rauhallisin askelin kohti samaista pöytää, kädet vedettyinä ulos taskustaa. Minkäänlaista lupaa ei hän Lanen tavoin kysellyt, vaan istuutui mitäänsanomatta cheerleaderin vierelle, samalla kun maastokuvioinen takki vetäistiin auki ja paljastettiin sen alla oleva musta toppi, joka oltiin aamulla kotoa lähtiessä vetäisty vain nopeasti päälleen, tiedostaen tuolloin vaatekappalen olevan paita - sen enempää hän ei sitä kerennyt katsomaan, ennen kuin se oltiin puettu takkinsa alle ja lähdetty. Houston siirsi katseensa vierellään istuvaan naishahmoon, tervehtien häntä hiljaa, pieni hymy huulilleen kohoten, jonka jälkeen katse siirtyi omiin käsiinsä, jotka oltiin laskettu lepäämään pöydälle. Muiden tervehtiminen ei niinkään kuulunut hänen tapoihinsa, kaikkihan tuon nyt tiesivät - hän oli ennemminkin tuota porukkaa, joka vain saapui paikalle mitäänsanomatta, ja tuuppi ylimääräiset ihmiset hetkessä pois tieltään, kuin se olisi arkipäivää. Domitienne oli kuitenkin eri tapaus, eikä muuten aina niin suorapuheinen, sekä piikittelevä Clairekaan pystynyt olemaan hermostumatta toisen seurassa. Oliko ihastuksen omaaminen oikeasti noinkin vaikeaa? - eh nukahdin koneen ääreen :'D ja en voi liittää kuvaa, en tiedä miks, niin sen takia kuva linkkinä  
|
|
|
|
Post by pokemon, katri on Nov 23, 2015 14:21:43 GMT
claire marie houston - jäi hetkeksi katselemaan ystävänsä puuhia kassan suunnalla, pyöräytten silmiään jopa hivenen verran huvittuneena. Tuosta katse siirtyi hieman ylempänä seinällä olevaan hintataulukkoon, josta löytyi lähes jokainen kaupasta löytyvä juoma, sekä sen hinta - mutta ostettuaan aamulla ennen kouluun saapumista viimeisillä rahoillaan miehen tupakka-askin, ei hänellä enää ollut kuin pari vaivaista senttiä, ja niillä ei tulisi saamaan yhtikäs mitään. Ei se häntä kyllä niinkään edes haitannut, kahvi taikka tee ei ollut niinkään hänen makuunsa. Elleivät ne olleet terästettyjä, tuolla pienellä lisäyksellä mikä tahansa juoma kelpasi hänelle. Katse palautui pian ystäväänsä, saaden naisen kulmat kohoamaan hivenen verran, kun toinen lähti ottamaan askelia kohti Domitiennen sekä Jaden pöytää, joka sijaitsi hieman kauempana ovelta. Ei hänellä kumpaakaan vastaan mitään ollut, mutta ei niinkään tiennyt kuinka vaaleaverikkö tulisi oikein reagoimaan naisen paikalle saapumiseen. Ennen kuin asiaa oltiin keretty tuon enempää miettiä, oli hänkin lähtenyt rauhallisin askelin kohti samaista pöytää, kädet vedettyinä ulos taskustaa. Minkäänlaista lupaa ei hän Lanen tavoin kysellyt, vaan istuutui mitäänsanomatta cheerleaderin vierelle, samalla kun maastokuvioinen takki vetäistiin auki ja paljastettiin sen alla oleva musta toppi, joka oltiin aamulla kotoa lähtiessä vetäisty vain nopeasti päälleen, tiedostaen tuolloin vaatekappalen olevan paita - sen enempää hän ei sitä kerennyt katsomaan, ennen kuin se oltiin puettu takkinsa alle ja lähdetty. Houston siirsi katseensa vierellään istuvaan naishahmoon, tervehtien häntä hiljaa, pieni hymy huulilleen kohoten, jonka jälkeen katse siirtyi omiin käsiinsä, jotka oltiin laskettu lepäämään pöydälle. Muiden tervehtiminen ei niinkään kuulunut hänen tapoihinsa, kaikkihan tuon nyt tiesivät - hän oli ennemminkin tuota porukkaa, joka vain saapui paikalle mitäänsanomatta, ja tuuppi ylimääräiset ihmiset hetkessä pois tieltään, kuin se olisi arkipäivää. Domitienne oli kuitenkin eri tapaus, eikä muuten aina niin suorapuheinen, sekä piikittelevä Clairekaan pystynyt olemaan hermostumatta toisen seurassa. Oliko ihastuksen omaaminen oikeasti noinkin vaikeaa? - eh nukahdin koneen ääreen :'D ja en voi liittää kuvaa, en tiedä miks, niin sen takia kuva linkkinä tuun 5 mais pelaa |
|
|
|
Post by pokemon on Nov 23, 2015 16:17:29 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy katselee hermostuneena pihalle. Hän yritti käydä vaihtoehtoja päässään, että toiset menisivät muuhun pöytään, mutta pian vaaleaverikkö laittaa silmänsä kiinni, yrittäen rauhoittua. Hän kuuli Noelin äänen, joka saa naisen kääntämään katseensa muka havahtuen mieheen. Ennenkuin vaaleaverikkö ehti reagoida toisen kysymykseen oli jo Jade innoissaan vastannut siihen, että toki toinen voisi siinä istua. Nainenkin nyökkää vain hyväksyvästi, kun vie kahvimukinsa huulilleen.
Vaaleaverikkö jäi oikeastaan vain seurailemaan hieman toisten puheita - jotka tulivat miehen mopoon ja Jaden kelkkailuun, joka sai Domitiennen kulmakarvat hennosti menemään hieman ylöspäin. Ikinä Jade ei ollut puhunut mitään moottorikelkkailusta, mutta ehkä nainen oli huonoin kelle toinen voisi avautua siitä. Tai sitten tummaverikkö keksi sen vain omasta päästään, jotta vaikuttaisi jotenkin kiinnostavalta - mutta tuo ei ollutkaan mitenkään Jaden tapaista.
Piankin hän huomaa Clairen kauempana - kohteena ilmeisesti hänen viereinen paikkansa. Hermostunut alahuulen purenta alkoi, kun hän siirtyi vähän, jotta toiselle tulisi tilaa istua. Kätensä hän oli laittanut hameensa helmalle, jota näpräiltiin hermostuneena, vaikka muuten hän näytti ihan normaalilta. Hänellä oli jonkinlaisia näyttelijänlahjoja, jota pääsi käyttämään melkein jokainen päivä jos jokin hermostutti tai oli muuten vain epämiellyttävää.
" Ai, hei. " Bellamyn nuorimmainen sanoo hymyillen, kun katselee jäänsinisillä silmillään Claireen. Kauaa se ei kuitenkaan toisessa pysynyt, vaan hän jäi katselemaan käsiään. Vaikeasti nielaisten vaaleaverikkö yrittää rauhoitella itseään. Naista jännitti, tiesikö Noel hänen ja Clairen suudelmasta, koska jos asia tulisi jollain tavalla vaikka puheeksi - tulisi se ihan uutena juttuna Jadelle, joka ei välttämättä olisi enää hänen kaverinsa.
Domitienne kuitenkin rohkaistuu, vieden katseensa kaikkiin kolmeen erikseen. Ehkä hänen pitäisi vain näyttää tavalliselta, jotta mitään ylimääräistä ei ehdittäisi epäillä. Mitä hän edes jännittäisi? Jos Noel kertoisi jollekkin siitä, miksi kukaan uskoisi sitä? Mies ei ollut mitenkään erityisen suosittu, joten hän vain saisi enemmän paskaa niskaansa sen takia.
Jäänsiniset silmät olivat jääneet tuijottelemaan pöytää hänen ajatuksien laukatessa samalla, päätyen tulokseen, että ei hänelle mitään siitä voitaisi sanoa. Se saa Domitiennen rauhoittumaan paljon, vaikka ne ovatkin hänen omia ajatuksia - mutta ihan järkeviä sellaisia.
" Meinaatteko muuten mennä illalla jonnekkin? " Domitienne kysäisee, kun katselee toisia. Nyt tosiaan oli perjantai ilta ja häntä hieman huvittaisi mennä jonnekkin, joten ehkä hän voisi änkeä toisten mukaan, jos vaan jotain olisi jossakin. Ehkä vaaleaverikkö oikeasti käytti vain sitä tekosyynä, jotta ehkä saisi tutustuttua Claireen paremmin.
// en kyllä oikeasti tiedä onko tässä perjantai, mutta mä ajattelin niin D:
|
|
|
|
Post by marakatti on Nov 23, 2015 19:40:29 GMT
//sori hei etten oo käyny roolaamassa, pyörin frendien kanssa kylillä koko illan  |
|
