Post by wifix on Nov 22, 2015 13:44:40 GMT
claire marie houston - vilkaisi alahuultaan purren Noelia, kuullessaan hänen kommenttinsa Domitiennesta. Eihän kaksikolla mitään suhdetta ollut, vain pari suudelmaa sinne tänne, mutta siitäkin huolimatta hän osasi olla mustasukkainen, vaikka sitä ei aina niin helposti näytettykään. Huolestuneen oloinen ilme kuitenkin pyyhkiytyi hänen kasvoiltaan pian pois, koko kommentin paljastuessa vain pieneksi leikittelyksi, jonka myötä hänen huuliltaan livahti jopa pienehkö naurahdus.
"Kuka nyt häntä ei panisi", tummaverinen virnisti, kohoittaen savukkeen huultensa välille, vetäisten jälleen kerran myrkkyä keuhkoihinsa. Ennen kuin hän päätyi laskemaan tupakan takaisin alas, paransi hän hieman otettaan siitä, varmistaen ettei hänen sormensa vahingossakaan menisi liian lähelle palavaa päätä, jonka myötä hän vain polttaisi näppinsä. Jos rehellisiä ollaan, ei se olisi edes ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuisi - hän oli aivan liian usein hutiloidessaan polttanut itsensä tupakan kanssa. Eihän siitä nyt mitään vakavaa tule, ei edes pienintäkään jälkeä, mutta tuon sekunnin murto-osan ajan, sormea tuntui polttelevan kuumottavasti.
Houstonin nuorempi lapsi oli nyt siirtynyt mopon etuosaan, katsellen suoraan edessään komeilevaa mopoa, ja samanaikaisesti kohoitti kulmiaan hivenen verran, kuullessaan ystävänsä vastauksen parisuhdeasioita käsittelevään kysymykseensä. Hän tiesi välittömästi kenestä mies puhui, ja olihan se aikaisemminkin ollut päivän selvää. Ei toinen yleensä muita naisia jaksanut paria petikertaa pidempään, mutta tietojensa mukaan ei kaksikko ollut vielä edes edennyt niin pitkälle, ja siitäkin huolimatta piti mies vieläkin katseensa hänessä. Mikäs siinä, onnellinenhan hän vain olisi toisten puolesta, jos tuosta jotain vakavaa seuraisi, vaikka se ehkä loppupeleissä voisi vaikuttaa omin tavoin Clairen, sekä ystävänsä suhteeseen. Tottakai he vielä kavereita tulisivat olemaan, siitä ei olisi epäilystäkään, mutta nuo kaksinkeskiset hetket saattaisivat jäädä helposti ulkopuolelle - mitään tunteitahan ystävyksillä ei toisiaan kohtaan ollut, se oli selvää kummallekkin, mutta aina silloin tällöin tapahtuneet "pikaiset", olivat usein paikallaan, ja mikäs sen parempaa kuin jakaa tuo hetki hyvän ystävänsä kanssa.
"Pyydä häntä ulos", Claire ehdoitti pian pienesti hymyillen, puheen myötä tullen hieman vaaleanharmaata savua huuliltaan ja katseen puolestaan pysyessä tiukasti mopossa. Joidenkin mielestä naisen kiinnostus mopoja, sekä moottoripyöriä kohtaan oli suoraan sanottuna typerää, mutta hän itse sattui pitämään niistä kovasti, ja tuolla kyseisellä hetkellä ei hän halunnut juuri mitään yhtä paljon, kuin omaa kulkuneuvoa - edes laadulla ei hänelle ollut väliä, ainahan kaikkea pystyi virittelemään, ja hän jopa sattui olemaan suhteellisen hyvä autotallin puolella, ottaen huomioon sukupuolensa. Hän tiesi sitä sun tätä autoista, sekä kaksipyöräisistä, ja oli jopa pariin otteeseen päässyt isänsä kanssa korjailemaan veljensä autoa, sen moottorin petettyä jo pariin otteeseen.
Jälleen kerran, oli nainen mopoa katsellessaan uppoutunut aivan omiin maailmoihinsa, katseen kiertäessä rauhallisesti mopon rungossa, kun taas sormiensa välissä lepäävä savuke löysi aina silloin tällöin tiensä hänen huulilleen. Toinen käsistä oltiin nyt puolestaan tungettu takkinsa taskuun jotta se lämpenisi edes hivenen, viileän tuulen saadessa kylmänväreet kulkemaan hänen selkärankaansa pitkin aina uudestaan ja uudestaan.
Kun viimeinkin Noelin viimeisimmät sanat kantautuivat tummaverikön korville, ei hän juurikaan voinut reagoida asiaan muuten, kuin kohoittamalla jo innostuneen oloisen katseensa mieheen. Hän oli vasta pariin otteeseen ollut mopon kyydissä, ja nuokin kerrat olivat suurimmaksi osaksi olleet lapsuusaikoina perheen kesämökin pellolla, jossa veljensä kanssa leikittiin jatkuvasti setänsä vanhalla romukasalla - ja vaikka kyseessä olikin vain vanha peltikasa, päätti hän jo tuolloin hankkivansa heti kun ikää vain riittää kunnon menopelin itselleen.
"Oikeasti?" Houston kysyi alahuultaan tiukasti purren, siirtyessään takaisin ystävänsä vierelle, pois mopon kimpusta. Kasvoiltaan hän oli lähes välittömästi jo pyyhkinyt innostuneen katseensa, mutta äänestä kuuli selkeästi kuinka innoissaan hän oli. Viime kerrasta oli jo pitkä aika, joten reaktio oli loppupeleissä aivan odotettavissa.
- mä unohdin aivan eilen sanoa tän, mutta otan osaa ://
ja apua onnee siskolles! onko ensimmäinen lapsi? :--)
"Kuka nyt häntä ei panisi", tummaverinen virnisti, kohoittaen savukkeen huultensa välille, vetäisten jälleen kerran myrkkyä keuhkoihinsa. Ennen kuin hän päätyi laskemaan tupakan takaisin alas, paransi hän hieman otettaan siitä, varmistaen ettei hänen sormensa vahingossakaan menisi liian lähelle palavaa päätä, jonka myötä hän vain polttaisi näppinsä. Jos rehellisiä ollaan, ei se olisi edes ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuisi - hän oli aivan liian usein hutiloidessaan polttanut itsensä tupakan kanssa. Eihän siitä nyt mitään vakavaa tule, ei edes pienintäkään jälkeä, mutta tuon sekunnin murto-osan ajan, sormea tuntui polttelevan kuumottavasti.
Houstonin nuorempi lapsi oli nyt siirtynyt mopon etuosaan, katsellen suoraan edessään komeilevaa mopoa, ja samanaikaisesti kohoitti kulmiaan hivenen verran, kuullessaan ystävänsä vastauksen parisuhdeasioita käsittelevään kysymykseensä. Hän tiesi välittömästi kenestä mies puhui, ja olihan se aikaisemminkin ollut päivän selvää. Ei toinen yleensä muita naisia jaksanut paria petikertaa pidempään, mutta tietojensa mukaan ei kaksikko ollut vielä edes edennyt niin pitkälle, ja siitäkin huolimatta piti mies vieläkin katseensa hänessä. Mikäs siinä, onnellinenhan hän vain olisi toisten puolesta, jos tuosta jotain vakavaa seuraisi, vaikka se ehkä loppupeleissä voisi vaikuttaa omin tavoin Clairen, sekä ystävänsä suhteeseen. Tottakai he vielä kavereita tulisivat olemaan, siitä ei olisi epäilystäkään, mutta nuo kaksinkeskiset hetket saattaisivat jäädä helposti ulkopuolelle - mitään tunteitahan ystävyksillä ei toisiaan kohtaan ollut, se oli selvää kummallekkin, mutta aina silloin tällöin tapahtuneet "pikaiset", olivat usein paikallaan, ja mikäs sen parempaa kuin jakaa tuo hetki hyvän ystävänsä kanssa.
"Pyydä häntä ulos", Claire ehdoitti pian pienesti hymyillen, puheen myötä tullen hieman vaaleanharmaata savua huuliltaan ja katseen puolestaan pysyessä tiukasti mopossa. Joidenkin mielestä naisen kiinnostus mopoja, sekä moottoripyöriä kohtaan oli suoraan sanottuna typerää, mutta hän itse sattui pitämään niistä kovasti, ja tuolla kyseisellä hetkellä ei hän halunnut juuri mitään yhtä paljon, kuin omaa kulkuneuvoa - edes laadulla ei hänelle ollut väliä, ainahan kaikkea pystyi virittelemään, ja hän jopa sattui olemaan suhteellisen hyvä autotallin puolella, ottaen huomioon sukupuolensa. Hän tiesi sitä sun tätä autoista, sekä kaksipyöräisistä, ja oli jopa pariin otteeseen päässyt isänsä kanssa korjailemaan veljensä autoa, sen moottorin petettyä jo pariin otteeseen.
Jälleen kerran, oli nainen mopoa katsellessaan uppoutunut aivan omiin maailmoihinsa, katseen kiertäessä rauhallisesti mopon rungossa, kun taas sormiensa välissä lepäävä savuke löysi aina silloin tällöin tiensä hänen huulilleen. Toinen käsistä oltiin nyt puolestaan tungettu takkinsa taskuun jotta se lämpenisi edes hivenen, viileän tuulen saadessa kylmänväreet kulkemaan hänen selkärankaansa pitkin aina uudestaan ja uudestaan.
Kun viimeinkin Noelin viimeisimmät sanat kantautuivat tummaverikön korville, ei hän juurikaan voinut reagoida asiaan muuten, kuin kohoittamalla jo innostuneen oloisen katseensa mieheen. Hän oli vasta pariin otteeseen ollut mopon kyydissä, ja nuokin kerrat olivat suurimmaksi osaksi olleet lapsuusaikoina perheen kesämökin pellolla, jossa veljensä kanssa leikittiin jatkuvasti setänsä vanhalla romukasalla - ja vaikka kyseessä olikin vain vanha peltikasa, päätti hän jo tuolloin hankkivansa heti kun ikää vain riittää kunnon menopelin itselleen.
"Oikeasti?" Houston kysyi alahuultaan tiukasti purren, siirtyessään takaisin ystävänsä vierelle, pois mopon kimpusta. Kasvoiltaan hän oli lähes välittömästi jo pyyhkinyt innostuneen katseensa, mutta äänestä kuuli selkeästi kuinka innoissaan hän oli. Viime kerrasta oli jo pitkä aika, joten reaktio oli loppupeleissä aivan odotettavissa.
- mä unohdin aivan eilen sanoa tän, mutta otan osaa ://
ja apua onnee siskolles! onko ensimmäinen lapsi? :--)
Attachments:
