|
|
Post by sini on Nov 20, 2015 20:36:14 GMT
hei apua noelist jotaa jadelle? :-) Juuu:) voisko olla jotai pientä flirttii8) joo vaikkapa :-) |
|
|
|
Post by siilintappaja on Nov 20, 2015 22:16:28 GMT
ALOITUS
heh
Vähän myöhään, mut tää on aik paljon multa ku tyyliin itken ja jaksoin silti tehä tän. Eipä siit sen enempää.
Jääkiekkopeli Winnipegin lukion ja Calgaryn lukion välillä päättyi pistein 5-3, voitto Winnipegille. se olikin kuitenkin vasta alku teemapäivälle, jolloin oppilaiden onneksi ei ollut yhtään kunnollista tuntia.
ALKU: peli on juuri loppunut, ja oppilaat olivat jääneet ehkä juhlimaan hieman voittoa. Kaikki suuntaavat kuitenkin sisälle, missä luokissa aloitetaan joulumusiikkien kuuntelu ja leppoisa rupattelu. Tunteja parantaa se, että puhelin ei ollut kielletty. Pakkasta on ulkona -9°C, maassa on paljon lunta. Sää on suht selkeä, vaikka myöhemmäksi oltiin luvattu lumisadetta.
Mitä tapahtuu? Jäävätkö jotkut juhlimaan lintsaten omaa teemapäiväänsä jonnekkin muualle kuin luokkaan? Tapahtuuko teemapäivänä jotain yllättävää? Kehittyykö uusia suhteita?
Näihin kysymyksiin saamme vastauksen vain aloittamalla tämän roolipelin.
Mukavia roolaushetkiä!
|
|
|
|
Post by marakatti on Nov 21, 2015 0:06:19 GMT
Isabella Kathleen Fox nosti mustan laukun paremmin olalleen. Hän oli ollut juuri katsomassa jääkiekko-ottelua Calgaryn lukiota vastaan. Tai oikeastaan Isabellaa ei ollut niinkään kiinnostanut peli, vaan luonnoslehtiö johon hän oli hahmotellut uutta kuvaa talvisesta maisemasta. Hänen ei edes tarvinnut seurata peliä pysyäkseen perillä tapahtumien kulusta, sillä hänen vierustoverinsa selosti sitä hyvin kuuluvalla äänellä. Isabella katsoi hymyillen kuinka pelaajat saivat onnitteluja joka suunnalta. Neiti katsoi tilannetta vain sivusta, sillä ei kokenut erityistä halua rynnätä väkijoukon keskelle hyppimään ja kiljumaan kuten muut tytöt. Se ei ollut täysin Isabellaa. Päällä oleva takki ei ollut kovin paksu, joten pian Fox tunsi pieniä vilunväreitä ihollaan. Olisi ehkä parempi suunnata sisälle lukioon ulkoa hytisemästä. Isabella kääntyi ympäri ja suuntasi aselensa kohti lukioa muutaman muun jäljessä. Kylmyydestä huolimatta ensilumi oli ilhaduttanut Isabellaa toden teolla, sillä hän inhosi synkkiä sadekelejä. Austinissa ei ollut valkoisia jouluja, ja se oli hyvä muutos parempaan päin. Jonkinlainen teemapäivä oli meneillään, ja se oli alkanut jääkkiekko-ottelulla. Isabella ei ollut varma miten loppupäivä sujuisi, mutta normaaleja oppitunteja tuskin olisi. Se kelpasi hänelle hyvin, sillä silloin vaaleaverikkö saattoi keskittyä piirtämiseen joka oli keskeytynyt pelin loppuessa Winnipegin voittoon. Noel Emery Lane kaarsi lukion pihaan reilusti myöhässä. Koska koulupäivä ei ollut normaali, niin nuori mies ei ollut nähnyt mitään estettä sille etteikö voisi nukkua vähän pidemmät yöunet. Ei häntä mikään jääkiekko-ottelu kiinnostaisi, ja kukaan opettajakaan tuskin oli edes huomannut hänen poissaoloaan kaiken tohinan keskellä, vaikkapa mitä sillä oli edes väliä. Noel oli viritellyt mopoaan jo pitkän aikaa ja saanut vasta uusia osia. Vehje ei ollut mikään neliveto, eikä taatusti pääsisi läpi tarkastuksesta. Kertaakaan se ei ollut kuitenkaan joutunut poliisien käsittelyyn. Hyvää tuuria kaiketi sekin. Noel nousi kaksipyöräisen kyydistä, ja jäi nojailemaan sitä vasten. Koko koulu oli varmaankin pelikentän luona, jonne Lane ei tehnyt elettäkään lähteäkseen katsomaan kuinka urheilijapojat heiluivat mailan kanssa ja liukuivat pitkin jäätä kiekon perässä. Ehei, sen sijaan Noel kaivoi punaisen l&m:n tupakka-askin nahkatakkinsa taskusta ja asetti yhden savukkeen huultensa väliin. Häntä oli varoitettu polttamasta tupakkaa silloin kun olisi pienikin mahdollisuus että liikunnan opettaja oli lähistöllä. Nyt se oli hyvinkin todennäköistä sillä isokokoinen ruho oli mitä todennäköisimmin laahautunut katsomaan ottelua. Mies saisi kenet vain vaikeuksiin halutessaan, ja Noel oli henkilö josta tuo piti erityisen vähän. Silti tummahiuksinen melkein toivoi että opettaja ilmestyisi paikalle, ihan vain siksi että saisi ärsyttää tuota. Pari harkitsematonta sanaa oli jäänyt sanomatta viimeisimmästä kerrasta. Opettajan sijasta pelikentältä alkoi vuotaa riutana oppilaita. Pian Noel alkoi erottamaan muutamia heistä. Suurin osa oppilaista oli hänelle vain ilmaa, kasvoja kasvojen joukossa. Mopopojalla oli todella huono nimimuisti, ja siksi hän muistikin vain niiden ihmisten nimet jotka todella halusi. Kaikki cheerleaderit näyttivät samalta. Samoin hikipinnot. Kuka heitä edes erotti toisistaan? Pitkiä poninhäntiä ja tiukkoja farkkuja. Lane vetäisi savua keuhkoihinsa, ja yritti etsiä katseellaan Clairea. Tyttö oli hänelle edelleen röökiaskin velkaa. Ei asialla ollut pahemmin kiirettä, sillä Claire oli niitä harvoja ihmisiä joiden kanssa luottamus suhde oli kohdillaan, ainakin jollain tasolla. Mutta omansa herra halusi aina takaisin mitä pikimmiten.   //isabellan rooli vähän tylsähkö 
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 21, 2015 0:57:20 GMT
dylan james houston - käveli sisarensa rinnalla kohti koulua, keskustellen itseään huomattavasti lyhyemmän naisen kanssa jotakin tulevan illan suunnitelmista. Talo oli tyhjänä, vanhempien lähtiessä yötöihin jo aamuillasta, joten parit säännöt oli jokaisena kertana sovittava. Mistään vakavasta tuossa ei puhuttu, enemmänkin siitä kuka saisi olohuoneen, sekä muut yleiset tilat käyttöönsä, sekä aiheeksi aina nousi myös kysymys, olisiko kumpikaan tuomassa kotiin ketään - tällä kertaa ei, joten sisarukset saisivat olla kotona aivan kahden, tietenkin riitelemässä. Miehen parin ystävän astuessa näköpiiriin väkijoukosta, siirtyi hän pahoitellen kauemmas Clairesta, askeltaen sitten parin, samaa ikäluokkaa olevien miesten luokse, liittyen vain keskusteluun mukaan ilman minkäänlaista tervehtimistä. Houstonin kaksosista vanhempi ei ollut saanut viime yönä nukuttua lähes laisinkaan, ken tietää miksi, ja kärsi nyt luultavasti koko päivän kamalista univeloista. Tuon myötä, ei paljoakaan turhaa puhetta hänen huuliltaan kuulunut - hän ennemminkin päätyi vain vastailemaan ystäviensä kysymyksiin milloin mistäkin, ja heittelemään omia kommenttejaan joka väliin. Kätensä hän puolestaan tunki väsynein elein mustien collegehousujensa taskuihin, astuessaan nyt jo koulurakennuksen sisälle. Lämmin ilmavirta kulki miehen vartalon lävitse, saaden kylmänväreet kulkemaan selkärangasta lähtien ympäri hänen vartaloaan. Ulkona oli hänen mielestään ollut jopa naurettavan kylmä, mutta ei siitäkään huolimatta voinut olla jäämättä pois jääkiekkopelistä. claire marie houston - katsoi ruskeita silmiään pyöräyttäen, kuinka paria minuuttia vanhempi veljensä katosi hetkessä ihmisten sekaan, jättäen väkisin jääkiekkopeliin raahatun naisen yksin. Yksin olemiseen tosin oltiin totuttu täysin hyvin jo ala-aste aikoina, jolloin hän pyöri suurimmaksi osaksi veljensä seurassa. Turhautunut huokaisu livahti hänen huuliltaan, vetäessään maastokuvioista talvitakkiaan paremmin ylleen - kyseinen vaatekappale oli yksi hänen suosikeistaan, ja piti sitä nyt jo kolmatta vuotta. Se oli malliltaan ikään kuin lentäjäntakki, mutta kangas oli vain maastokuvioitua, hieman vihertävän ja ruskean sävyä, sekä hupussa oli paksu karvareunus. Ulkona ei ollut edes niinkään kylmä, jotta kyseistä takkia voisi pitää, mutta ilma tuntui kylmenevän huomattavasti, kun takin alta ei löytynyt muuta kuin ohuesta kankaasta tehty toppi, joka juuri ja juuri peitti naisen navan - ja juuri tuollaisia vaatteita piti hän lähes päivittäin. Houston puri alahuultaan varovaisesti, vieden pari sekaisesta poninhännästään karannutta hiussuortuvaa korvalehtensä taakse, samalla kuin astui pois ihmisten keskeltä, hieman sivummalle. Hänellä oli tapansa mukaisesti ollut kiireinen aamu, yrittäessään ehtiä veljensä kyydillä kouluun, joten hiuksiakaan ei sen kummemmin oltu harjailtu. Ja tuon myötä, oli ne siis vetäisty vain yhdellä heilautuksella takaraivonsa yläosaan kiinni pian katkeavalla, mustalla ponnarilla. Kätensä nainen oli nyt tunkenut vaaleanharmaiden collegehousujensa taskuihin, etsiessään katseellaan jonkinnäköistä seuraa - kuten muunmuassa Domitiennea, taikka edes Noelia. Siinä sitten aikalailla olivatkin hänen ainoat ystävänsä. Toista kulmakarvaansa kohoittaen, näki nainen hieman kauempana moponsa vierellä seisovan mieshahmon, tunnistaen hänet lähes välittömästi. Jo hetken aikaa, oli hän valmis hymyilemään silkasta onnesta, että oli löytänyt itselleen seuraa, mutta tuokin jäi vain haaveeksi, muistaessaan taskunsa pohjalla lepäävän, avaamattoman askin. Rahaa nainen sai kaksi kertaa kuukaudessa, ja oli nyt käyttänyt kyseiseen askiin viimeiset rahansa - seuraavan kerran käteistä sitten saatiin vasta seuraavalla viikolla. Mutta oli miten oli, velat hän halusi maksaa lähes aina pois alta, niin nopeasti kuin vain mahdollista. Houstonin kaksosista nuorin lähti ripein askelin kohti mopon luona seisoskelevaa Noelia, hymyillen pojalle ärsyyntyneen näköisenä. Kävelyn aikana, olivat molemmat kädet uppoutuneet syvemmälle taskuun, ja pysäyttäessään viimeinkin askeleensa noin metrin päähän miehestä, vetäisi hän vasemmanpuoleisesta taskustaan puna-valkoisen savukeaskin, joka ojennettiin aluksi mitään sanomatta nyt edellään seisovalle miehelle. "Kiitokset sinulle, olen nyt virallisesti persaukinen", tummaverinen totesi muka niin sivistyneeseen äänensävyyn, katsoen ystäväänsä silmiin selkeästi ärsyyntyneenä. Tuollaisina hetkinä hän ei voinut muuta kuin vain miettiä, miksi hän aina päätyi hankkimaan itsellensä velkoja, heti kun viimeisimmät oli saatu maksettua. - hmh, otanko clairelle tän kuvan, vai lomakkeen (s.2) kuvan  Attachments:
|
|
|
|
Post by siilintappaja on Nov 21, 2015 13:25:15 GMT
Siméon laski kameran roikkumaan kaulalleen. Hän oli saanut viimeisimmätkin kuvat otettua. Opettaja oli vihjannut, jos poika olisi halunnut ottaa kuvia kuvan lehteen. Tottakai Siméon myöntyi, ja hän jopa harkitsi että kuvat olisivat ehkä turhankin hienoja verrattuina muihin koulun lehtien kuviin, jotka olivat...noh, omanlaatuisiaan. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun Siméon sai ottaa kuvia lehteen, mutta ehkä myös viimeinen. Yleensä sinne ottivat kuvia vain ne, ketkä olivat opettajien suosikkeja, sekä samalla osasivat pitää edes jotenkin kameraa kädessään. Harmi vain että Siméonilta puuttui ensimmäinen kohta. Kuvia selatessaan, hän myös harkitsi että olisiko joku niistä hyvä kilpailuun, missä ei ollut aihetta? Ei, ei ollut. Sinne tarvittiin parempaa. Tämä oli kilpailua kokeneiden valokuvaajien rinnalla, joilla oli kokemusta enemmän kuin Siméonilla, joka oli harrastanut kunnolla valokuvausta vasta kolme vuotta. Siméon yritti metsästää jostain yleisöstä ottelijoita, jotka olisivat tulleet juhlimaan ystäviensä kanssa. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Hän olisi vain halunnut kehua hyvästä pelistä, sillä pelin aikana hän ei ollut viitsinyt huutaa kurkkuaan käheäksi. Nopeasti hän yritti myös nähdä luokkalaisensa My’n, mutta hänkin oli tainnut kadota ihmisjoukon sekaan, tai sitten lähtenyt koululle päin. Ihan sama, kyllä Siméon hänet luokasta löytäisi jos ei muualta. Kuten monet jääkiekon jälkeen levottomat ihmiset olivat suunnitelmiensa mukaan aikomassa lintsata, Siméon tiesi että My ei. My ei ollut sellainen, ja viimeisenä hän lintsaisi teemapäivänä. Siméon veti tuhkansinisen hupparinsa hihat pitkiksi kylmyydestä punaisten käsiensä suojaksi. Hän oli jättänyt takkinsa sisälle ajatellessaan jääkiekkonerona ettei peli kestäisi kauaa. Noh, hän oli saanut hytistä melkein tunnin ulkona. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun koulun penkki houkutteli enemmän. Lumi naristen yhtä numeroa liian suurien kenkien alla Siméonin lähtiessä kulkemaan sisälle päin. Siméonilla ei ollut mitään hajua minkälainen teemapäivä oli luvassa. Viimeksi hänellä oli ollut teemapäivä kahdeksannella luokalla, ja lukiossa oli muutenkin erilaista kuin ylä- tai ala-asteella. Siméon puhalteli vähäväliä käsiinsä ilmaa lämmitelläkseen niitä, vaikka keino ei oikein hyvin toiminut. //veera ota toi! Attachments:
|
|
|
|
Post by marakatti on Nov 21, 2015 14:59:46 GMT
Noel Emery Lane erotti väkijoukosta pian tuttuun maastokuvioiseen takkiin pukeutuneen naisen. Clairen kasvoilta näki pettymyksen kun tuo käveli hänen eteensä ja ojensi tupakka-askia. Noel tiesi, että vaikka tyttöä nyt ärsyttikin se, että oli joutunut luopumaan rahoistaan niin oli tuo silti iloinen hänet nähdessään. Totta puhuen veljeään nuorempi tyttö olisi ollut pulassa ilman häntä. He eivät Clairen kanssa olleet mitään suosittua sakkia luokiossa, ja siksi tunne olikin molemmin puoleinen. Tuon kanssa saattoi pitää hauskaa ilman seuraamuksia. Yleensä jos mies painoi jotain tyttöä, tuo kuvitteli automaattisesti että se tarkoittaisi jotain. Lane ei ollut sitoutuvaa tyyppiä, ja tuskin edes muisti milloin olisi viimeksi ollut vakavassa suhteessa. No, totta kai mies sen muisti mutta ei myöntänyt sitä. Virnistäen vahingoniloisesti Neol otti vastaan aukaisemattoman askin ja sujautti sen reppuunsa. Nyt velka oli toistaiseksi kuitattu, ja se riitti hänelle. "Et viitsisi olla naama norsun vitulla", mies sanoi mutristaen omiaankin huulia. Hän oli tottunut näkemään Clairen naamalla ilkikurisen hymyn ja halveksivia katseita, eikä happamia kasvoja. Naisella joka asui yhä kotonaan sentään oli enemmän tuloja kuin Noelilla joka oli punkannut veljensä sohvalla jo hyvän aikaa. Toki mies ansaitsi rahaa omilla hieman epämääräisemmillä konsteillaan, kuin meni ja pihisti äidin lompakosta parikymppiä. Välillä hän auttoi isoveljeään autokorjaamolla josta tippui vähän tienestejä, mutta ei se ollut homma joka kiinnosti tummahiuksista. Pakko lompakontäytettä kuitenkin jostain oli saada, vaikka sitten autoja rukkaamalla. Vanhemmat jotka asuivat eri kaupungissa näyttelivät aina silloin tällöin olevan kiinnostuneita pojan elämästä, mutta loppujen lopuksi heitä kiinnosti asia yhtä vähän kuin häntäkin. Noel otti vajaan askinsa uudelleen esille ja ojensi sitä naiselle. "Tarjoan tän, ei jää veloiksi", hän sanoi ja puhalsi tupakansavut nenänsä kautta ulos. Ei Claire pitkään pystyisi pitämään yllä hapanta naamaa kun oli kyse Noelista. Mies ei jaksanut panostaa ulkonäköönsä samalla tavalla kuin monet muut pojat, mutta oli silti omalla tavallaan vastustamaton ja tiedosti sen tarkalleen niin hyvin kuin oli aihetta. Mustahiuksinen irtautui moposta ja naputti sormellaan puoleen palaneesta savukkeesta tuhkat pois. "Joko cheerleader on kaatunut sun syliin"? Lane kysyi ja kohotti toista kulmaansa hymyillen ilkikurisesti. Henkilökohtaisetkin asiat muuttuivat tuon naispuolisen ystävän kanssa jokapäiväisiksi puheenaiheiksi. Se että nainen oli kiinnostunut saman sukupuolen edustajastan ei ollut Noelille mikään ongelma, hehän olivat vain ystäviä joille silloin tällöin sattui pieniä lipsahduksia. 
|
|
|
|
Post by sini on Nov 21, 2015 15:51:23 GMT
Jade poseerasi kameralle, päätyen nappaamaan kuvan itsestään koulun vessan hyvinkin likaisen peilin kautta. Tarkistettuaan kuvansa vielä nainen palaa takaisin alotusnäyttöön, laittaen kultaisen iPhone 6s -merkkisen puhelimensa peilin alla olevan tason päällä olevaan mustaan laukkuunsa. Puhelin jäi esille, sillä nainen jätti sen harmaan huivinsa päälle. Takkinsa nainen oli jättänyt lokeroonsa, mutta huivi oli mahtunut naisen laukkuun, jonka takia hän sitä kantoi mukanaan. Nopein liikkein hän paranteli tummanruskeita hiuksiaan, joista oli kiinni, kun osa taas jäännyt vapaiksi. Katseensa hän laski sitten vielä valkoisiin Adidas Superstar -merkkisiin kenkiinsä, nähden myös asukokonaisuutensa - revityt tummansiniset farkut ja mustan Adidas -merkkisen paitansa. Pieni hymy pysyi naisen huulilla, kun tämä tarttui laukkunsa olkaimiin, laskien mustan laukkunsa toiselle olkapäälleen. Askeleensa tämä suuntasi kohti ovea, josta pääsisi takaisin koulunkäytävälle. 17-vuotiasta ei ollut kiinnostanut juurikaan tämän päiväisestä jääkiekko-ottelu, jonka takia hän oli lähtenyt hallilta pois toisen erätauon alettua. Jääkiekkoa nainen kylläkin seurasi, mutta ennemmin NHL'ää kuin koulunsa joukkuetta. Myös maailmanmestaruuskisat olivat naisen mieleen ja niitä hän seurasi hyvinkin aktiivisesti. Nyt kuitenkaan koulun oma joukkue ei ollut niin kiinnostava, että nainen olisi halunnut istua paikalla vielä kaksikymmentä pitkää minuuttia erätauon jälkeen. Niimpä hän oli palannut koululle läheisen kahvilan kautta, josta oli hakenut itselleen vanilijalaten. Sen Jade oli kuitenkin ehtinyt jo aikapäiviä sitten juoda ja nyt hän oli ilman lempikahviaan. Nainen suuntasi kohti käytävää, jossa hänen lokerikkonsa oli. Hän hakisi takkinsa ja suuntaisi sitten koulun pihamaalle, etsien itselleen seuraa. Mitään toppatakkia naisella ei vielä ollut vaan hän oli pärjäillyt kevyeelle kangastakilla. Oli hän katsellut jo toppatakkia netistä itselleen, mutta sen hän varmasti tilaisi myöhemmin vasta. Meni muutamia minuutteja ennen kuin nainen pääsi kaapilleen. Tutun numeroyhdistelmän nainen laittoi lukkoon, saadakseen kaappinsa auki. Heti ensimmäiseksi hän bongasi siististi kaappiin viikatun takkinsa. Laukkunsa nainen laski maahan, ottaen takkinsa itselleen. Harmaan takin hän puki päälleensä, päätyen sulkemaan tämän jälkeen kaapin, lukiten sen vielä. Jade nosti kassinsa takaisin olalleen, lähtien kävelemään koulun ulko-ovien suuntaan. Kännykkänsä nainen otti laukustaan, tarkistaen oliko saannut viestejä. Nainen kuitenkin päätyy olla lukematta erään ystävänsä viestin, laittaen puhelimen vain takkinsa taskuun. Katseensa hän piti suoraan edessäpäin, kävellen nopein askelin kohti pääovea. - saiskohan jadelle jotain seuraa? :-) Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 21, 2015 16:01:54 GMT
Jade poseerasi kameralle, päätyen nappaamaan kuvan itsestään koulun vessan hyvinkin likaisen peilin kautta. Tarkistettuaan kuvansa vielä nainen palaa takaisin alotusnäyttöön, laittaen kultaisen iPhone 6s -merkkisen puhelimensa peilin alla olevan tason päällä olevaan mustaan laukkuunsa. Puhelin jäi esille, sillä nainen jätti sen harmaan huivinsa päälle. Takkinsa nainen oli jättänyt lokeroonsa, mutta huivi oli mahtunut naisen laukkuun, jonka takia hän sitä kantoi mukanaan. Nopein liikkein hän paranteli tummanruskeita hiuksiaan, joista oli kiinni, kun osa taas jäännyt vapaiksi. Katseensa hän laski sitten vielä valkoisiin Adidas Superstar -merkkisiin kenkiinsä, nähden myös asukokonaisuutensa - revityt tummansiniset farkut ja mustan Adidas -merkkisen paitansa. Pieni hymy pysyi naisen huulilla, kun tämä tarttui laukkunsa olkaimiin, laskien mustan laukkunsa toiselle olkapäälleen. Askeleensa tämä suuntasi kohti ovea, josta pääsisi takaisin koulunkäytävälle. 17-vuotiasta ei ollut kiinnostanut juurikaan tämän päiväisestä jääkiekko-ottelu, jonka takia hän oli lähtenyt hallilta pois toisen erätauon alettua. Jääkiekkoa nainen kylläkin seurasi, mutta ennemmin NHL'ää kuin koulunsa joukkuetta. Myös maailmanmestaruuskisat olivat naisen mieleen ja niitä hän seurasi hyvinkin aktiivisesti. Nyt kuitenkaan koulun oma joukkue ei ollut niin kiinnostava, että nainen olisi halunnut istua paikalla vielä kaksikymmentä pitkää minuuttia erätauon jälkeen. Niimpä hän oli palannut koululle läheisen kahvilan kautta, josta oli hakenut itselleen vanilijalaten. Sen Jade oli kuitenkin ehtinyt jo aikapäiviä sitten juoda ja nyt hän oli ilman lempikahviaan. Nainen suuntasi kohti käytävää, jossa hänen lokerikkonsa oli. Hän hakisi takkinsa ja suuntaisi sitten koulun pihamaalle, etsien itselleen seuraa. Mitään toppatakkia naisella ei vielä ollut vaan hän oli pärjäillyt kevyeelle kangastakilla. Oli hän katsellut jo toppatakkia netistä itselleen, mutta sen hän varmasti tilaisi myöhemmin vasta. Meni muutamia minuutteja ennen kuin nainen pääsi kaapilleen. Tutun numeroyhdistelmän nainen laittoi lukkoon, saadakseen kaappinsa auki. Heti ensimmäiseksi hän bongasi siististi kaappiin viikatun takkinsa. Laukkunsa nainen laski maahan, ottaen takkinsa itselleen. Harmaan takin hän puki päälleensä, päätyen sulkemaan tämän jälkeen kaapin, lukiten sen vielä. Jade nosti kassinsa takaisin olalleen, lähtien kävelemään koulun ulko-ovien suuntaan. Kännykkänsä nainen otti laukustaan, tarkistaen oliko saannut viestejä. Nainen kuitenkin päätyy olla lukematta erään ystävänsä viestin, laittaen puhelimen vain takkinsa taskuun. Katseensa hän piti suoraan edessäpäin, kävellen nopein askelin kohti pääovea. - saiskohan jadelle jotain seuraa? :-) / voisin tuoda domia senkaa jonnekkin, jos vaan kelpaa 8) |
|
|
|
Post by sini on Nov 21, 2015 16:02:33 GMT
Jade poseerasi kameralle, päätyen nappaamaan kuvan itsestään koulun vessan hyvinkin likaisen peilin kautta. Tarkistettuaan kuvansa vielä nainen palaa takaisin alotusnäyttöön, laittaen kultaisen iPhone 6s -merkkisen puhelimensa peilin alla olevan tason päällä olevaan mustaan laukkuunsa. Puhelin jäi esille, sillä nainen jätti sen harmaan huivinsa päälle. Takkinsa nainen oli jättänyt lokeroonsa, mutta huivi oli mahtunut naisen laukkuun, jonka takia hän sitä kantoi mukanaan. Nopein liikkein hän paranteli tummanruskeita hiuksiaan, joista oli kiinni, kun osa taas jäännyt vapaiksi. Katseensa hän laski sitten vielä valkoisiin Adidas Superstar -merkkisiin kenkiinsä, nähden myös asukokonaisuutensa - revityt tummansiniset farkut ja mustan Adidas -merkkisen paitansa. Pieni hymy pysyi naisen huulilla, kun tämä tarttui laukkunsa olkaimiin, laskien mustan laukkunsa toiselle olkapäälleen. Askeleensa tämä suuntasi kohti ovea, josta pääsisi takaisin koulunkäytävälle. 17-vuotiasta ei ollut kiinnostanut juurikaan tämän päiväisestä jääkiekko-ottelu, jonka takia hän oli lähtenyt hallilta pois toisen erätauon alettua. Jääkiekkoa nainen kylläkin seurasi, mutta ennemmin NHL'ää kuin koulunsa joukkuetta. Myös maailmanmestaruuskisat olivat naisen mieleen ja niitä hän seurasi hyvinkin aktiivisesti. Nyt kuitenkaan koulun oma joukkue ei ollut niin kiinnostava, että nainen olisi halunnut istua paikalla vielä kaksikymmentä pitkää minuuttia erätauon jälkeen. Niimpä hän oli palannut koululle läheisen kahvilan kautta, josta oli hakenut itselleen vanilijalaten. Sen Jade oli kuitenkin ehtinyt jo aikapäiviä sitten juoda ja nyt hän oli ilman lempikahviaan. Nainen suuntasi kohti käytävää, jossa hänen lokerikkonsa oli. Hän hakisi takkinsa ja suuntaisi sitten koulun pihamaalle, etsien itselleen seuraa. Mitään toppatakkia naisella ei vielä ollut vaan hän oli pärjäillyt kevyeelle kangastakilla. Oli hän katsellut jo toppatakkia netistä itselleen, mutta sen hän varmasti tilaisi myöhemmin vasta. Meni muutamia minuutteja ennen kuin nainen pääsi kaapilleen. Tutun numeroyhdistelmän nainen laittoi lukkoon, saadakseen kaappinsa auki. Heti ensimmäiseksi hän bongasi siististi kaappiin viikatun takkinsa. Laukkunsa nainen laski maahan, ottaen takkinsa itselleen. Harmaan takin hän puki päälleensä, päätyen sulkemaan tämän jälkeen kaapin, lukiten sen vielä. Jade nosti kassinsa takaisin olalleen, lähtien kävelemään koulun ulko-ovien suuntaan. Kännykkänsä nainen otti laukustaan, tarkistaen oliko saannut viestejä. Nainen kuitenkin päätyy olla lukematta erään ystävänsä viestin, laittaen puhelimen vain takkinsa taskuun. Katseensa hän piti suoraan edessäpäin, kävellen nopein askelin kohti pääovea. - saiskohan jadelle jotain seuraa? :-) / voisin tuoda domia senkaa jonnekkin, jos vaan kelpaa 8) - joo kelpaa 8) |
|
|
|
Post by pokemon on Nov 21, 2015 16:35:07 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy hytisi kylmästä, kun oli päässyt sisälle. Miksi juuri tänään piti olla teemapäivä, koska oikein yllättävästi kaikki cheerleaderit olivat laittaneet joukkueensa todella tiukat punavalkoiset asut, johon kuului hame sekä topinlainen yläosa. Hän oli laittanut paksut ihonväriset sukkahousut jalkoihinsa, joka oli kuitenkin vähän lämmittänyt häntä. Monet näyttivät melkein kuolevan kylmään, joka sai hänet vetämään vain paremmin valkeaa takkiaan päälleen. Hän ei enää ikinä tulisi teemapäivänä kouluun. Kuitenkin suurin osa cheerleadereista ilmoittivat menevänsä vessaan joka saa naisen pyörittelemään päätään, kun muut katselivat häntä kysyvästi. Nainen oli edennyt joukkueen kapteeniksi, joten hänellä oli iso vaikutus toisiin. He lähtivät kauemmas hänestä, hieman olkiaan kohautellen. Jäänsiniset silmät siirtyvät ohimenevään brunetteen, joka tunnistettiin Jadeksi, pieni hymy syntyen vaaleaverikön kasvoille. Hän kiristi hieman ponnariaan, lähtien kävelemään pian toisen perään. " Heii, Jade! Odota. " Domitienne huutaa, kun joutuu juoksemaan pari askelta toista kiinni, nimittäin Jade meni todella nopeasti eteenpäin. Lyhyenläntä nainen virnuilee toiselle, kun saa toisen vihdoin kiinni. " Ootko menossa jonnekkin, mietin vain, että tarvisitko seuraa? " Bellamy sanoi, kun kohotti hieman kulmiaan. Hän ei halunnut mennä tunneille, eikä tiedä edes menivätkö muutkaan hänen ystävistä. joten ehkä hän yrittäisi löytää itselleen seuraa. Jade oli muutenkin hänelle tärkeä ja toinen osasi pukeutua vain niin hyvin, joka sai hänet pitämään toisesta vielä enemmän. " Kuolen tänne kylmyyteen. " vaaleaverikkö ilmoittaa, kun pääsee koulunsa pääovista ulos, kylmään ilmaan. Ehkä se tuntui hieman lämpimämmältä, koska hän oli jo joutunut jäätyä hetken. Raskaasti huokaisten hän vetää valkoisen takkinsa paremmin ympärilleen, joka myöskin sai hänet lämpenemään hieman. Domitienne puree hieman alahuultaan, kun katselee Jaden vaatteita, tuskin toisella olisi sen lämpimämpää kun toisen farkut olivat niin revityt, että hän sai itensä tuntemaan, että olisi pukeutunut lämpimämmin kuin toinen. " Eikö sinulla ole kylmä? " nainen sanoo, kun vie jäänsiniset silmät katselemaan toista, ehkä jopa pieni huolestuneisuus paistaen naisen kasvoilta läpi. Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Nov 21, 2015 17:00:49 GMT
Jade kuuli jonkun mainitsevan hänet, jolloin nainen hidasti tahtiaan, kääntyen katsomaan taaksensa. Kauaakaan ei mennyt, kunnes Domitienne oli jo hänen vierellään, jolloin nainen muodosti kohteliaan hymyn huutosakkijoukkueen kapteenille. Hän oli tuntenut kyseisen naisen jo jonkin aikaa ja pystyi sanomaan, että oli ystävä toisen kanssa, joten ei hän mitenkään vierastanut toisen paikalle saapumista. Monesti kävi, että tilanne muuttui ainakin naisen puolelta hyvinkin kiusalliseksi, jolloin tämä yritti vain paeta tilannetta mahdollisimman nopeasti. Nyt hän päätyi jatkamaan kävelyään, tietäen kyllä Domitiennen tulevan hänen seuranaan jonkin aikaa ainakin. "Ajattelin käydä röökillä", ruskeahiuksinen nainen totesi, päätyen hymyilemään edelleen hyvinkin kohteliaasti. Kätensä nainen päätti viedä kassiinsa, alkaen etsimään Marlboro -merkkistä punavalkoista askiaan, jonka oli aamulla heittänyt laukkunsa pohjalle. Tähän mennessä hän ei ollut vielä käynnyt tupakalla, joten aski mitä luultavammin oli aivan pohjalla. Meni hetki, kunnes nainen sai kalastettua askinsa, laittaen sen puhelimen kanssa samaan taskuun. Hiljainen naurahdus pääsi naisen huulten välistä, kun tämä kuunteli Domitiennea. Hän itse ei ollut mikään vilukissa vaan kesti monen asteen pakkaset vielä helposti. Viettihän hän paljon aikaa talvisin aivan Alaskan rajan läheisyydessä, jossa tosissaan oli kylmä. Kuitenkin mieluusti hän kävi tapaamassa sukulaisiaan ja joulut menivätkin monesti siellä. Tänä vuonna oli kuitenkin tarkoitus pysyä aivan kotona, sillä Jaden äidin uusi miesystävä halusi viettää oman perheensä kanssa joulun ja näin ollen Jade pakotettiin sinne viettämään joulua, vaikka mielummin tämä olisi siellä pikkukylässä. Siellä naisen isä asui edelleen, kuten myös niin äidin kuin isän sukulaiset. Hellästi nainen puri alahuultaan, yrittäen olla miettimättä koko tilannetta. "Ei minulla mikään kylmä oikeastaan ole", Jade toteaa, pitäen kohteliaan hymyn huulillaan. Katseensa tämä siirsi sitten pääoven suuntaan, joka läheni koko ajan. Ei mennyt kauaakaan, kun Jade työnsi jo ulko-ovea auki, päästen ulkopuolelle. Ovea hän piti edelleen auki, katsoen Domitiennea. Jos naisella oli kerta kylmä niin nainen ei tiennyt olisiko toinen tulossa hänen kanssaan tupakalle. Viileän tuulen hän tunsi paljaalla ihollaan, muttei oikeastaan edes välittänyt siintä. Eipä nainen aikonut siintä edes välittää, jos ei miettisi koko tilannetta niin kyllä sen ilman lämpötilan nopeasti unohtaisi. "Tuletko vai jäätkö sisätiloihin?", Jade päätyy kysymään. Mitä luultavammin hän kävisi vain polttamassa tupakkansa ja palaisi sisätiloihin tai kävisi hakemassa sen jälkeen läheisestä kahvilasta itselleen uuden vanilijalaten. Sitä kun hän himoitsi edelleen, vaikka oli ehtinytkin juomaan jo yhden tänäpäivänä, mutta ei se riittänyt. Ehkä Domitiennekin haluaisi jotain lämmikettä. "Ajattelin käydä hakemassa itselleni kahvia sen jälkeen, jos sinua kiinnostaa lähtä mukaan", Jade päätyy kertomaan naiselle sitten, ikään kuin houkutellakseen naista sen avulla mukaansa. Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 21, 2015 17:42:02 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy vain nyökkää, kun kuulee toisen menevän tupakille. Hän ei itse vakituisesti polttanut, välillä jos hän vain sai ilmaiseksi. Mitäpä sitä turhaan maksamaan, jos saisi ilmaiseksi. Vaaleaverikkö nappaa puhelimensa nopeasti taskustaan, tarkistaen paljonko kello mahdollisesti olisi. Hän haluaisi ehkä lähteä koulusta, koska jos tunnilla ei edes tehtäisi mitään järkevää niin koko juttuhan olisi aivan turhaa. Asioiden ajattelu saa naisen kyseenalaistamaan opettajien pätevyyden, päätän hieman pudistellen. Yli puolet koulusta olisi ihan varmasti pois sieltä, kun kuitenkaan ketään melkein aikuista ei kiinnostaisi istua pulpetilla laulamassa joululauluja. Paitsi ehkä niitä, joita oikeasti koulu kiinnosti, eikä vain päässyt helpolla tavalla kaikesta. " Voin tulla seuraksi. " Bellamy ilmoittaa, koska eipä hänellä nyt muutakaan ollut. Monesti hän oli kaikkien seurana tupakilla, mutta koskaan hän ei ollut itse jäänyt kiinni polttamisesta. Tummat kulmakarvat nousevat hieman yllättyneesti, koska hän olisi luullut toisen suunnilleen olevan yhtä jäätynyt kuin hän itse. Vaaleaverikkö vihasi kylmää, koska hän oli aina ollut niin sanottu "vilukissa". Sen kertominen hänelle ärsytti häntä, pitivätkö muut häntä ihan tyhmänä? " Hah, no onnea sulle. " Domitienne sanoo lauseensa hieman naurahtaen, kun laittaa vielä valkoisen adidaksen kunnolla jalkaansa, koska se oli vain tökätty kenkään jotenkin kun oltiin lähdetty naisen perään. Jäänsiniset silmät lukittautuvat pääoveen, joka oli ihan parin metrin päässä. Se sai hänet valmistautumaan jotenkin henkisesti ja fyysisesti kylmyyteen - hänen pitäisi vain kylläkin olla yrittämättä ajatella kylmyyttä ja kaikkea sellaista. Bellamy näkee tarpeettomaksi vastata toisen kysymykseen, joten lähtee vain kävelemään kohti pihaa, joka saa hänet puremaan hieman alahuultaan. Jäänsiniset silmät jäävät katselemaan hieman jännittyneesti Clairea ja Noelia. Hän ei oikein tiennyt miten reagoida, joten vaaleaverikkö vie vain katseensa takaisin toiseen, yrittäen näyttää mahdollisimman tavalliselta. " Joo, todellakin kiinnostaa. On tehnyt kahvia mieli koko päivän. " Bellamy hymähtää, kun askeltaa hieman hermostuneena alahuultansa purren poispäin pääovilta. Nainen ei tiennyt huomasiko toinen kaksikkoa, mutta sitten olisi vielä se, jos Noel tai Claire huomaisi heidät. Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Nov 21, 2015 18:01:13 GMT
Jade lähtee kävelemään pois päin pääovelta, kun tietää nyt, että Domitienne lähtisi hänen kanssaan. Katseensa hän antoi kiertää ympäristössä, pitäen hellän hymyn koko ajan huulillaan. Askeleensa tämä suuntasi kohti paikkaa, jossa oli aina tupakalla. Koulun alueella nainen ei koskaan tupakoinnut, mutta rajan toisella puolella. Eipä häntä haitannut se, että opettajat tiesivät hänen tupakoinnista niin kotipuolessakin tiedettiin, mutta eipä hänen äitinsä häntä estellyt. Omatpa oli rahat ja keuhkot. Jade ei muutenkaan välittänyt äitistään tällä hetkellä, sillä oli älyttömän ärsyyntynyt toiseen. Syynä toimi tämän uusi miesystävä, josta nainen ei pitänyt ollenkaan ja vielä vähemmän siintä, että mies oli muuttanut heille parisen viikkoa sitten. Nykyään nainen yritti olla mahdollisimman vähän kotona tai jos oli niin hän luki. Lukeminen oli aina kiinnostanut naista ja sen avulla hän pakeni aina kauheaa todellisuutta.
Katse osui kahteen henkilöön hieman kauempana - Noel ja Claire. Hellästi nainen puri huultaan, pitäen katseensa Noelissa. Jade piti miestä aivan älyttömän hyvännäköisenä ja muutenkin oli kouluvuoden aikana huomannut pienen ihastuksensa mieheen. Olihan jotain pientä flirttiä ollut kaksikon välillä, mutta ei nainen tiennyt saiko vastakaikua ihastukseensa. Nopeasti nainen vilkaisi ystävätärtään, muodostaen kohteliaan hymyn huulilleen. Tupakka-askiansa nainen päätyi kaivamaan esille, jatkaen kävelemistä eteenpäin. Itselleen hän kaivoi valmiiksi jo yhden röökin, asettaen sen huuliensa väliin. Heti sen jälkeen nainen päätyi kaivamaan itselleen sytkärin, jonka oli laittanut lähes tyhjään askiin. Kuitenkin nainen päätyy tarjoamaan Domitiennelle röökiä, jos tuo vaikka huolisi. Eipä naista haitannut, että menettäisi yhden, sillä kotona odotti uusi aski. Hän osti aina pari askia, jottei heti tarvitsisi olla ostamassa uutta.
"Kelpaako?", Jade kysyy, taiteillen tupakan pysymään huuliensa välissä. Nainen päätyy sytyttämään tupakkansa, laittaen sytkärinsä takaisin laukkuunsa, jonne pian palauttaisi myös askinsa, kuhan saisi tietää, ottaako nainen vai ei. Jade toivoi, että Domitiennella olisi oma sytkäri tai hän joutuisi kaivamaan omansa uudestaan laukusta.
"Pakko sanoa, että Noel on yksi koulun kuumin jätkä", Jade toteaa, ottaen tupakkansa etu- ja keskisormen väliin, puhaltaen savut ulos keuhkoistaan. Heti perään hän palautti tupakan huulillensa. Vilkaisten nopeasti Domitiennea. Hetki meni, kunnes nainen palautti tupakka-askinsa laukkuunsa, vieden kätensä sitten takkinsa taskuun. Katseensa tämä vei takaisin Noeliin, toivoen, että toinen huomaisi hänet. Leveä hymy pysyi koko ajan hänen huulillaan. Ei hän viitsinyt mennä keskeyttämään kaksikkoa, joten hän päätyi viemään katseensa pois, yrittäen keskittyä nyt vain pitämään seuraa Domitiennelle.
"Olen jo ehtinyt hakemaan yhden laten, mutta edelleen tekee mieli", ruskeahiuksinen nainen toteaa, naurahtaen hellästi perään.
|
|
|
|
Post by pokemon, katri on Nov 21, 2015 18:15:52 GMT
Jade lähtee kävelemään pois päin pääovelta, kun tietää nyt, että Domitienne lähtisi hänen kanssaan. Katseensa hän antoi kiertää ympäristössä, pitäen hellän hymyn koko ajan huulillaan. Askeleensa tämä suuntasi kohti paikkaa, jossa oli aina tupakalla. Koulun alueella nainen ei koskaan tupakoinnut, mutta rajan toisella puolella. Eipä häntä haitannut se, että opettajat tiesivät hänen tupakoinnista niin kotipuolessakin tiedettiin, mutta eipä hänen äitinsä häntä estellyt. Omatpa oli rahat ja keuhkot. Jade ei muutenkaan välittänyt äitistään tällä hetkellä, sillä oli älyttömän ärsyyntynyt toiseen. Syynä toimi tämän uusi miesystävä, josta nainen ei pitänyt ollenkaan ja vielä vähemmän siintä, että mies oli muuttanut heille parisen viikkoa sitten. Nykyään nainen yritti olla mahdollisimman vähän kotona tai jos oli niin hän luki. Lukeminen oli aina kiinnostanut naista ja sen avulla hän pakeni aina kauheaa todellisuutta. Katse osui kahteen henkilöön hieman kauempana - Noel ja Claire. Hellästi nainen puri huultaan, pitäen katseensa Noelissa. Jade piti miestä aivan älyttömän hyvännäköisenä ja muutenkin oli kouluvuoden aikana huomannut pienen ihastuksensa mieheen. Olihan jotain pientä flirttiä ollut kaksikon välillä, mutta ei nainen tiennyt saiko vastakaikua ihastukseensa. Nopeasti nainen vilkaisi ystävätärtään, muodostaen kohteliaan hymyn huulilleen. Tupakka-askiansa nainen päätyi kaivamaan esille, jatkaen kävelemistä eteenpäin. Itselleen hän kaivoi valmiiksi jo yhden röökin, asettaen sen huuliensa väliin. Heti sen jälkeen nainen päätyi kaivamaan itselleen sytkärin, jonka oli laittanut lähes tyhjään askiin. Kuitenkin nainen päätyy tarjoamaan Domitiennelle röökiä, jos tuo vaikka huolisi. Eipä naista haitannut, että menettäisi yhden, sillä kotona odotti uusi aski. Hän osti aina pari askia, jottei heti tarvitsisi olla ostamassa uutta. "Kelpaako?", Jade kysyy, taiteillen tupakan pysymään huuliensa välissä. Nainen päätyy sytyttämään tupakkansa, laittaen sytkärinsä takaisin laukkuunsa, jonne pian palauttaisi myös askinsa, kuhan saisi tietää, ottaako nainen vai ei. Jade toivoi, että Domitiennella olisi oma sytkäri tai hän joutuisi kaivamaan omansa uudestaan laukusta. "Pakko sanoa, että Noel on yksi koulun kuumin jätkä", Jade toteaa, ottaen tupakkansa etu- ja keskisormen väliin, puhaltaen savut ulos keuhkoistaan. Heti perään hän palautti tupakan huulillensa. Vilkaisten nopeasti Domitiennea. Hetki meni, kunnes nainen palautti tupakka-askinsa laukkuunsa, vieden kätensä sitten takkinsa taskuun. Katseensa tämä vei takaisin Noeliin, toivoen, että toinen huomaisi hänet. Leveä hymy pysyi koko ajan hänen huulillaan. Ei hän viitsinyt mennä keskeyttämään kaksikkoa, joten hän päätyi viemään katseensa pois, yrittäen keskittyä nyt vain pitämään seuraa Domitiennelle. "Olen jo ehtinyt hakemaan yhden laten, mutta edelleen tekee mieli", ruskeahiuksinen nainen toteaa, naurahtaen hellästi perään. käyn suihkussa ja tuun sitten pelaan  |
|
|
|
Post by sini on Nov 21, 2015 18:16:48 GMT
Jade lähtee kävelemään pois päin pääovelta, kun tietää nyt, että Domitienne lähtisi hänen kanssaan. Katseensa hän antoi kiertää ympäristössä, pitäen hellän hymyn koko ajan huulillaan. Askeleensa tämä suuntasi kohti paikkaa, jossa oli aina tupakalla. Koulun alueella nainen ei koskaan tupakoinnut, mutta rajan toisella puolella. Eipä häntä haitannut se, että opettajat tiesivät hänen tupakoinnista niin kotipuolessakin tiedettiin, mutta eipä hänen äitinsä häntä estellyt. Omatpa oli rahat ja keuhkot. Jade ei muutenkaan välittänyt äitistään tällä hetkellä, sillä oli älyttömän ärsyyntynyt toiseen. Syynä toimi tämän uusi miesystävä, josta nainen ei pitänyt ollenkaan ja vielä vähemmän siintä, että mies oli muuttanut heille parisen viikkoa sitten. Nykyään nainen yritti olla mahdollisimman vähän kotona tai jos oli niin hän luki. Lukeminen oli aina kiinnostanut naista ja sen avulla hän pakeni aina kauheaa todellisuutta. Katse osui kahteen henkilöön hieman kauempana - Noel ja Claire. Hellästi nainen puri huultaan, pitäen katseensa Noelissa. Jade piti miestä aivan älyttömän hyvännäköisenä ja muutenkin oli kouluvuoden aikana huomannut pienen ihastuksensa mieheen. Olihan jotain pientä flirttiä ollut kaksikon välillä, mutta ei nainen tiennyt saiko vastakaikua ihastukseensa. Nopeasti nainen vilkaisi ystävätärtään, muodostaen kohteliaan hymyn huulilleen. Tupakka-askiansa nainen päätyi kaivamaan esille, jatkaen kävelemistä eteenpäin. Itselleen hän kaivoi valmiiksi jo yhden röökin, asettaen sen huuliensa väliin. Heti sen jälkeen nainen päätyi kaivamaan itselleen sytkärin, jonka oli laittanut lähes tyhjään askiin. Kuitenkin nainen päätyy tarjoamaan Domitiennelle röökiä, jos tuo vaikka huolisi. Eipä naista haitannut, että menettäisi yhden, sillä kotona odotti uusi aski. Hän osti aina pari askia, jottei heti tarvitsisi olla ostamassa uutta. "Kelpaako?", Jade kysyy, taiteillen tupakan pysymään huuliensa välissä. Nainen päätyy sytyttämään tupakkansa, laittaen sytkärinsä takaisin laukkuunsa, jonne pian palauttaisi myös askinsa, kuhan saisi tietää, ottaako nainen vai ei. Jade toivoi, että Domitiennella olisi oma sytkäri tai hän joutuisi kaivamaan omansa uudestaan laukusta. "Pakko sanoa, että Noel on yksi koulun kuumin jätkä", Jade toteaa, ottaen tupakkansa etu- ja keskisormen väliin, puhaltaen savut ulos keuhkoistaan. Heti perään hän palautti tupakan huulillensa. Vilkaisten nopeasti Domitiennea. Hetki meni, kunnes nainen palautti tupakka-askinsa laukkuunsa, vieden kätensä sitten takkinsa taskuun. Katseensa tämä vei takaisin Noeliin, toivoen, että toinen huomaisi hänet. Leveä hymy pysyi koko ajan hänen huulillaan. Ei hän viitsinyt mennä keskeyttämään kaksikkoa, joten hän päätyi viemään katseensa pois, yrittäen keskittyä nyt vain pitämään seuraa Domitiennelle. "Olen jo ehtinyt hakemaan yhden laten, mutta edelleen tekee mieli", ruskeahiuksinen nainen toteaa, naurahtaen hellästi perään. käyn suihkussa ja tuun sitten pelaan okei :-) |
|
