|
|
Post by emilia, torvelo on Nov 19, 2015 19:31:13 GMT
ajattelin viel naisella tulol, mutta en sit tiiä
oon muutenki pihal kaikist suhdesäätö-jutuist
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 19, 2015 19:35:39 GMT
elijah james forney - katseli alahuultaan purren naisen jokaista liikettä, ja hetkessä hänestä tuntui kuin aika olisi kirjaimellisesti pysähtynyt. Kaikki mitä mies todella tunsi, oli vaaleaverikön pehmeät huulet omillaan, käsien vaeltaessa pitkin miehen vartaloa. Suudelmaan tietenkiin vastattiin, suurehkon virneen kohotessa hänen huulilleen - kädet puolestaan löytäen paikkansa naisen lantiolta, jolloin toinen vetäistiin myös hieman lähemmäs itseään. Suudelman päätyttyä, kädet lipuivat rauhallisesti toisen selän taakse, johon ne jäivät lepäämään hetkellisesti. "Et tietenkään", Forney hymyili pienesti, katsellessaan edessään seisovaa naista suoraan sanotusti aivan ihastuneena. Hän alkoi hiljalleen jopa muistuttaa ala-aste ikäistä Elijahia, joka oli tuolloin ihastunut vuoroitellen jokaiseen koulusta löytyvään tyttöön, ja kerran jopa luokassaan pariin otteeseen vierailleeseen harjoittelijaan. Nimeä hän ei niinkään muistanut, mutta ulkonäöllisesti mies muisti naisen olevan hyvinkin viehättävä, ja oli yksi pojan suurimmista ihastuksista, kuin myös hänen ystäviensäkkin. Ken tietää kuinka monta riitaa tuokin nainen ystävysten välille aiheutti, tietämättä itse siitä yhtään mitään. "Oletko muuten nähnyt Sarahia?" perheensä vanhin lapsi kysyi naisen hiuksia varovaisesti siistien, katseen puolestaan laskeutuessa vaaleaverikön silmiin. Hän ei ollut nähnyt siskoaan koko iltana, ja alkoi jo kovasti epäilemään, oliko hän edes tulossa paikalle. Vaikka olihan se toisen tapaista saapua vasta juhlien loppupuolella - "tyylikkäästi myöhässä", niin kuin Sarah itse tuon kuvailisi. sarah olivia forney - pyöräytti turhautuneen oloisena silmiään, kuunnellessaan ystävättärensä puheita hänen sisarestaan. Charlenen ja Sarahin välit eivät olleet kehuttavat, kaukana siitä, ja se jos mikä teki siitä vaikeampaa, että naisen hyvinkin läheinen veli omisti suuren ihastuksen toista kohtaan. Mitään hän ei asialle niinkään voinut, mutta koitti vain parhaansa mukaisesti pitää kaksikon kaukana toisistaan, joskus jopa onnistuen kiitettävän hyvin. "Miten vain", Forney huokaisi alahuultaan jälkeenpäin purren, kohoittaen katseensa nyt enää pienen matkan päässä olevaan baariin. Ystäväänsä nyt jo pienesti hymyillen, nopeensi tummaverikkö vauhtiaan, haluten kiireellä sisälle. Minkäänlaista kiirettä ei hänellä todellisuudessa ollut, mutta hänestä sattui nyt vain tuntumaan, että saattaisi tarvita jotakin, jolla saisi ajatuksensa pois veljestään. Ehkäpä juomista, tai jotakin muuta, joka saisi päässä heittämään hetkellisesti. Baarin oville oltiin pian päästy, ja Sarah päätyi vielä nopeasti vilkaisemaan perässään tulevaa ystäväänsä, hoputtaen häntä hivenen verran, ennen kuin siirryttiinkin sen pidemmittä puheitta sisälle baariin. Meteli oli suoraan sanottuna korvia vihlova, ja juuri tuolla hetkellä teki naisen kovasti mieli vain kääntyä ympäri, sekä palata kotiin. Siellä kun sattui olemaan ihanan rauhallista. Mutta kuka nyt loppupeleissä juhlimisesta jäisi paitsi, vaikka sitä oltiinkin viime aikoina harrastettu jopa turhankin paljon. Forney vetäisi syvään henkeä, siistien hiuksiaan hivenen, ennen kuin lähti puikkelehtimaan ihmisjoukon lävitse kohti baaritiskiä. Tuolla hetkellä ei naisella ollut enää minkäänlaista käsitystä, oliko vielä hetki sitten seurassaan ollut ystävänsä perässään, mutta oli hän lähes satavarma, että jos toinen häntä tarvitsisi, olisi nainen myös nopeasti löydettävissä. "Dylan!" pääsi jo lähes yli-innokas huudahdus naisen huulilta, baaritiskin astuessa näkökenttäänsä, jolloin myös sen äärellä istuva poika huomioitiin. Hän ei ollut niinkään varma, oliko mies häntä kuullut metelin lävitse, mutta se tuskin ei haittaisi ketään - kyllä herra toisen pian huomioisi. Väkijoukon lävitse puskien, kiristi Sarah jo valmiiksi tiukkaa otettaan pienestä, lompakon kaltaisesta laukustaan, vauhdin nopeentuessa askel askeleelta. Pian tavoittelemansa hahmo olikin enää reilun metrin päässä naisesta, ja vauhtejaan hidastelematta, oli hän pian painautunut vasten herran vartaloa, huulten painautuessa varovaisesti hänen omilleen. Pienesti naurahtaen Forney kietoi kätensä miehen niskan taakse, suudellen häntä jopa hivenen verran normaalia pidemmän aikaa, irroittautuen hänen huulistaan hetken päästä - jääden kuitenkin seisomaan toisen läheisyyteen. "Et kertonut tulevasi", Sarah mumisi hennosti hymyillen, suukoittaen miehen nenänpäätä, jolloin hän päästi viimeinkin kätensäkkin liukumaan pois pidemmän miehen niskan takaa. - töks Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 19, 2015 19:57:51 GMT
Dylan Elia Jerome Bellamy juo kaljansa loppuun, jättäen sen tiskille - kuitenkin siirtäen sitä lähemmäs baarimikkoa, joka tajusi ottaa sen pois ja viedä jonnekkin koriin, missä ilmeisesti oli muitakin tyhjiä kaljapulloja ja -tölkkejä. Tummat kulmakarvat kuitenkin menivät hieman kurttuun - ihan kuin hän olisi kuullut jonkun huutavan hänen nimeään, mikä saa tummaverikön pyörähtämään ympäri, kunnes vain olkiaan kohauttaen ajatteli kuulevansa omiaan, musiikki soi sen verran kovalla, että oli jopa edes mahdoton kuulla puhetta, joten miten jonkun huuto olisi voinut kuulua. Yhtäkkiä hän tuntee jonkun vartalon omassaan kiinni, sen jälkeen hän jo vastasikin naisen suudelmaan, jonka huomasi olevan Sarah, joka sai miehen kädet liukumaan tummaveriköttären lanteille. Suudelmasta irroittauduttuaan leveä, tyytyväinen virne leviää hänen huulilleen, kun viedään hyväntuulisen oloiseen naiseen tummanruskeat silmänsä, pitäen toista silti lanteilta kiinni. Ei hän ehkä ihan tälläistä "vastaanottoa" odottanut, mutta toki se kelpasi enemmän kuin hyvin. Sarah oli kaikinpuolin täydellinen. " Et säkään. " Dylan virnuilee toiselle, kun katselee toista päästä varpaisiin, todeten toisen näyttävän todella hyvältä. " Näytät hyvältä. " Bellamy kertoo ajatuksensa toiselle, leveä virne koristaen vieläkin hänen huuliaan. Hän kuitenkin meinasi kysyä jotain Aracelistä, koska yleensä toiset tulisivat kahdestaan bileisiin, tai ainakin mies oli toiset aina nähnyt kahdestaan. Ehkä hän kuitenkin tarjoaisi naiselle jotain juotavaa, jos toiselle vain kelpaisi. " Haluatko juotavaa? " mies katselee baarin suuntaan, nimittäin hän voisi kyllä tarjota toiselle ja mahdollisesti mukana olevalle Aracelille jotain juotavaa. Tummaverikkö päätyy pörröttämään tummia hiuksiaan, vieden kuitenkin katseensa naiseen, joka kuitenkin välillä eksyi hieman alemmas, yrittäen tehdä sen kuitenkin jotenkin salaisesti. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 19, 2015 20:12:06 GMT
sarah olivia forney - tunsi pienen punan kohoavan poskilleen kuullessaan itseään pidemmän miehen kehut, jonka jälkeen nainen hiljalleen siirtyi istumaan viereiselle baarijakkaralle. Hän ei koskaan ollut mitenkään yhtä "innoissaan" miehen näkemisestä, kuin oli ollut vajaan kymmenen sekuntia sitten, huutaessaan toisen nimeä väkijoukon takaa, mutta ei voinut tilalleen juuri tuolla hetkellä mitään. Hän halusi saada veljensä puuhat pois mielestä keinolla millä hyvänsä, ja Dylanin astuttua kuvioihin, ei hän olisi voinut olla onnellisempi. "Niin sinäkin", Forney naurahti hieman ääntään koroittaen, jotta toinen saisi jotakin selvää hänen puheestaan. Kysymyksen kantautuessa naisen korviin musiikin lävitse, päätyi hän vain pienesti hymyillen nyökkäämään myöntävästi, antaen miehelle kaiken vallan juomien suhteen. Itse hän puolestaan oli nyt laskeutunut istumaan viereiselle baarijakkaralle, toisen käden laskeutuessa lepäämään baaritiskille, jolloin nainen alkoi rauhallisesti naputtelemaan pitkien kynsien päitä vasten marmoripintaa. Katse puolestaan kierteli hetken aikaa väkijoukossa, miettien hetken aikaa mihin ystävänsä oli jäänyt. Oli miten oli, katse palautui nopeasti Dylaniin, naisen siistiessä toisella kädellä hieman hiuksiaan jälleen kerran. "Oletko yksin?" tummaverinen kysyi nyt puolestaan, parantaen hieman asentoaan epämukavan korkealla tuolilla, koittaen vain parhaansa mukaan pitää tasapainoaan yllä. Katseensa nainen oli puolestaan lukinnut miehen silmiin, vastausta odoitellen - ehkä jopa liiankin uteliaana. Hän osasi olla mustasukkainen hyvinkin vääristä henkilöistä, vaikka heidän välillään ei olisikaan oikein mitään sen kummoisempaa, kuin makuuhuoneen puolella tapahtuvat asiat. Ja juuri nyt, oli hän todella mustasukkainen Dylanista, ja oli varmaa, että nainen voisi tuosta noin vain aloittaa tappelun kenen tahansa miehen läheisyyteen tulevan kanssa. Sellainen hän nyt sattui olemaan, vaikka mitään suurta ihastusta mieheen ei edes ollut. Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Nov 19, 2015 20:20:06 GMT
- roolailen huomenna :-)
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 19, 2015 20:34:33 GMT
Dylan Elia Jerome Bellamy hymyilee toisen sanoille, mutta myös sille, että oli saanut toisen punastumaan, vaikka ei ollut oikeastaan mitään erikoista sanonut, mutta sehän oli vain suloista. Toisen vain nyökätessä hänen kysymykseen, oli miehen pakko ottaa jotain vähän näyttävämpää, joten hän otti kaksi baarimikon erikoista, tarkistaen kuitenkin vielä, että naisella ei olisi seuraa. Siltä ei ainakaan näyttänyt ja pian heidän edessään jo oli juomat, josta tummaverikkö maksoi baarimikolle. " Olen, jos sinua ei lasketa. " Bellamy virnuilee, kun ottaa hörpyn juomastaan, laskien sen sitten pian sen jälkeen takaisin tasolle, jossa se oli jo aiemmin. Ei tummaverikkö tajunnut, miksi toinen tuollaista kysyi, ehkä vain pelkkää uteliaisuuttaan tai toinen vain halusi muuten vain tietää. Kuitenkaan sitä enempää pähkäilemättä mies päästää puolestaan kysymyksen toiselle. " Oletko sä sitten yksin vai hyppääkö Aracelis mun kimppuun niinkuin säkin? " miehen huulille taas leviää leveä virne, jota usein hänen kasvoillaan nähtiin. Tämähän oli siis vain vitsiä ja Dylan toivoi toisen ymmärtävän sen. Sarah oli vain ollut suloinen hypätessään häneen kiinni, joka oli myös jotenkin odottamatonta. Musiikki pauhasi ehkä liian kovalla, nimittäin hänen piti aina hetken miettiä mitä Sarah sanoi ja itsekkin joutui huutamaan yli sen. Kuitenkin ehkä hän itse vain ajatteli sen soivan lujalla, nimittäin tanssilattialla ihmiset olivat ainakin todella iloisen näköisiä, ehkä juuri sen takia, että he eivät yrittäneet epätoivoisesti puhua kenenkään kanssa. Bellamyn kuopus kuitenkin siirtää katseensa Sarahiin, hieman hymähtäen, odotellen toisen vastauksia. / pelasin muute sulle sinne jengiin ja sori tää laatu tässä .__. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 19, 2015 20:48:05 GMT
sarah olivia forney - otti varovaisesti tiskille lasketun lasin otteeseensa, kiittäen vielä itsekkin tiskin toisella puolen työnskentelevää miestä, jonka jälkeen lasin reuna painettiin varovaisesti huulilleen. Hän päätyi ottamaan aluksi juomastaan vain vähän, aivan vain siltä varalta jos ei loppupeleissä siitä tykkäisikään - vaikka todellisuudessa hänen teki mieli vetäistä koko lasillinen yhdellä kulauksella, maistettuaan sekoitusta ensimmäisen kerran. Se oli jopa yllättävän hyvää, vaikka nainen normaalisti oli tottunut vain juomaan perinteisiä coctaileja, viiniä, sekä joskus hivenen verran kaljaakin saattoi suuhun eksyä. "Aracelis on jossakin täällä", Forney naurahti huvittuneesti miehen kysymykselle, laskien lasinsa baaritiskille, irroittamatta kuitenkaan otettaan siitä aivan vielä. Jälleen kerran, katse siirtyi väkijoukkoon, naisen yrittäessä parhaansa mukaisesti etsiä parasta ystäväänsä väkijoukon seasta, mutta jälleen kerran tuloksitta. Ehkäpä toinen oli jumittautunut keskustelemaan oviaukossa olevien ihmisten kanssa, taikka sitten nähnyt tuttuja terassin puolella, joka olisi hyvinkin mahdollista, hänestä kun tuntui, että kaksikko tunsi jokaisen kaupungin asukkaan. Ja loppupeleissä se ei olisi edes mahdottomuus. "Mennäänkö terassille?" Sarah kysyi alahuultaan purren, katseen pysyessä kysymyksen aikana veljensä paria vuotta vanhemmissa ystävissä. Häntä ei kyseiset herrat niinkään kiinnostaneet, vaikka jonkinlaista juttua naisella oli ollutkin heistä lähes jokaisen kanssa - sen hän pystyi myöntämään kieltelemättä. Katseensa hän oli heihin siirtänyt ennemminkin siinä toivossa, että mahdollisesti olisi nähnyt veljensä, hän kun yleensä pyöri kyseisessä porukassa. Häntä ei kuitenkaan tuntunut näkyvän lähimailla, jonka myötä katse palautui pian edessään seisovaan mieheen, kysyvän oloisena. Hän halusi ulos, jossa olisi huomattavasti rauhallisempaa. Sisällä kun ei tosiaankaan voinut kuulla edes omia ajatuksiaan, ja ehkä ulkoa käsin voisi myöskin löytää Araceliksen. - juuu, roolin sinne kunhan oon käynyt ensin suihkussa  Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 19, 2015 21:19:36 GMT
sarah olivia forney - otti varovaisesti tiskille lasketun lasin otteeseensa, kiittäen vielä itsekkin tiskin toisella puolen työnskentelevää miestä, jonka jälkeen lasin reuna painettiin varovaisesti huulilleen. Hän päätyi ottamaan aluksi juomastaan vain vähän, aivan vain siltä varalta jos ei loppupeleissä siitä tykkäisikään - vaikka todellisuudessa hänen teki mieli vetäistä koko lasillinen yhdellä kulauksella, maistettuaan sekoitusta ensimmäisen kerran. Se oli jopa yllättävän hyvää, vaikka nainen normaalisti oli tottunut vain juomaan perinteisiä coctaileja, viiniä, sekä joskus hivenen verran kaljaakin saattoi suuhun eksyä. "Aracelis on jossakin täällä", Forney naurahti huvittuneesti miehen kysymykselle, laskien lasinsa baaritiskille, irroittamatta kuitenkaan otettaan siitä aivan vielä. Jälleen kerran, katse siirtyi väkijoukkoon, naisen yrittäessä parhaansa mukaisesti etsiä parasta ystäväänsä väkijoukon seasta, mutta jälleen kerran tuloksitta. Ehkäpä toinen oli jumittautunut keskustelemaan oviaukossa olevien ihmisten kanssa, taikka sitten nähnyt tuttuja terassin puolella, joka olisi hyvinkin mahdollista, hänestä kun tuntui, että kaksikko tunsi jokaisen kaupungin asukkaan. Ja loppupeleissä se ei olisi edes mahdottomuus. "Mennäänkö terassille?" Sarah kysyi alahuultaan purren, katseen pysyessä kysymyksen aikana veljensä paria vuotta vanhemmissa ystävissä. Häntä ei kyseiset herrat niinkään kiinnostaneet, vaikka jonkinlaista juttua naisella oli ollutkin heistä lähes jokaisen kanssa - sen hän pystyi myöntämään kieltelemättä. Katseensa hän oli heihin siirtänyt ennemminkin siinä toivossa, että mahdollisesti olisi nähnyt veljensä, hän kun yleensä pyöri kyseisessä porukassa. Häntä ei kuitenkaan tuntunut näkyvän lähimailla, jonka myötä katse palautui pian edessään seisovaan mieheen, kysyvän oloisena. Hän halusi ulos, jossa olisi huomattavasti rauhallisempaa. Sisällä kun ei tosiaankaan voinut kuulla edes omia ajatuksiaan, ja ehkä ulkoa käsin voisi myöskin löytää Araceliksen. - juuu, roolin sinne kunhan oon käynyt ensin suihkussa ää, mä tuun huomen pelaa kun nyt väsyttää nii kauheesti :c |
|
|
|
Post by pokemon on Nov 20, 2015 12:52:32 GMT
Dylan Elia Jerome Bellamy kuulee toisen sanat, joka saa hänetkin hieman etsimään naista, joka oli hänelle tärkeä. Aracelis oli jonkinlainen sisko miehelle. Kuitenkin hänen nappisilmänsä siirtyvät takaisin Sarahiin. " Entä onko sun veli täällä? " Bellamy kysähtää hieman uteliaana, Elijah oli yksi hänen hyvistä ystävistään, jonka kautta edes oli päässyt tutustumaan naiseen hieman paremmin, Mies ei kuitenkaan tiennyt, että tiesikö toisen veli heidän jonkinlaisesta säädöstään, voisi ihan hyvin olla, että Elijah ei pitäisi siitä ideasta. Pörröttäen tummia hiuksiaan hän hörppää juomansa loppuun, laskien sen työtasolle. " Joo, mennään vain. " Dylan nyökkää, kun nousee tuolilta, lähtien askeltamaan väkijoukon sekaan pyrkien nappaamaan vielä toisen kädestä kiinni. Hän kuitenkin välillä tarkisteli Sarahin pysyvän perässä, tehden toiselle jonkinlaista polkua perässään kohti ulko-ovea.. Sinne päästyään hän kävelee tuoleille, istahtaen sitten siihen. Pihalla oli paljon rauhallisempaa kuin sisällä - ainakin vielä ja jos paria rähisijää laskettu. Dylanin nappisilmät kuulevat toisesta suunnasta jonkinlaista vaimeaa musiikka, joka saa hänet katsomaan kohti rantaa, jossa ilmeisesti myös oli jotain ohjelmaa illalle. " Aijotko mennä tänään vielä tuonne? " tummaverikkö nyökkää kohti rantaa, jossa luultavasti oli saman verran porukkaa mitä sisälläkin oli. Siellä näytti olevan paljon tanssivia ihmisiä, jotka olivat pienen alkoholin vaikutuksen alaisena - jotkut ehkä vähän enemmänkin. Bellamyn esikoinen kaivaa farkkujensa taskusta tupakkiaskin, ottaen sieltä yhden huuliensa väliin samalla, kun vasemmalla kädellään hapuili sytkäriään, jolla sitten sytytettiin se. " Otatko sä? " Dylan kysyy, kun ojentaa askiaan toisen suuntaan, vetäen myrkkyä keuhkoihinsa - puhaltaen savut poispäin naisesta. / apua, anteeks laatu. ja päätin nyt täs, et elijah ja dylan ois hyviä kavereita, mut jos sulle ei käy nii sano vaa D: Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 20, 2015 13:41:08 GMT
sarah olivia forney - päätyi hetkeksi miettimään vastausta miehen seuraavaan kysymykseen veljestään, saamatta niinkään ajatustaan kulkemaan. Elijah varmasti oli ollut ainakin jossakin vaiheessa paikalla, mutta juuri tuolla hetkellä ei hänellä ollut harvainta aavistustakaan isoveljensä olinpaikasta, joka sai keskittymisensä herpaantumaan hetki hetkeltä. Ennen kuin nainen edes ehti suutaan avata vastatakseen toiselle, tunsi hän pehmeän otteen kädessään, ja siinä sitten pian pojoteltiinkin ihmisjoukon lävitse. Pienehkö naurahdus livahti tummaverisen huulilta, kohoittaen juomaansa pitelevän käden hieman korkeammalle, jotta kukaan ei vahigossakaan kaataisi sitä hänen päälleen, koittaen kuitenkin pitää käsivartensa mahdollisimman lähellä vartaloaan - kiireessä oli hän päätynyt vain nopeasti vetäisemään pikkulaukun kätensä, sekä vartalonsa väliin, joka ei nyt tuntunutkaan niin hyvältä idealta. "Hän on varmaankin Charlenen kanssa", Forney naurahti välinpitämättömästi, kaksikon viimeinkin astuessa ulos täydestä baarista. Raikas tuuli iskeytyi pehmeästi vasten hänen kasvojaan, vieden pari kasvoilleen valahtanutta hiussuortuvaa pois silmiltään, naisen askeltaessa rauhallisesti hieman peremmälle terassille. Lasi, sekä laukku saatiin pian laskettua lasiselle, pienelle pöydälle, hänen vetäessään nopeasti paitansa helmaa hieman alemmas - jonka myötä päädyttiin korjailemaan toppinsa kaula-aukkoa, joka valahti hieman alemmas äskeisen liikkeen toimesta. Alahuultaan hennosti purren, istuutui hän miehen vierelle, heilauttaen tummat hiuksensa selälleen, pois tieltään. Katse puolestaan käväisi nopeasti rannassapäin, toisen ottaessa paikka puheeksi. "Ehkä jossakin vaiheessa", Sarah hymyili lempeän oloisesti, siirtyessään Dylanin puoleen. Hän seuraili hetken ajan mitään sanomatta toisen liikkeitä, hivenen verran päätään sivulle kallistaen, kunnes näki tupakka-askin tulevan kuvioihin. Nainen oli aikoinaan ollut kovakin polttamaan, varsinkin nuorempana, jolloin se oli jokaisen mielestä jotenkin hienoa, varsinkin ala-ikäisenä. Nyt hän ei juurikaan polttanut, yksi tupakki kuukaudessa sinne tai tänne, mutta siihen se aikalailla sitten jäikin. Kaikesta tuosta huolimatta, päätyi hän tämän kerran ottamaan tarjouksesta kiinni, eikä siis aikaakaan kun nainen oli vetäissyt itselleen yhden nikotiinipommin toisen askista. Pienehkö virne levisi hänen huulilleen lähes välittömästi, ja pian Forney oli vetäissyt jopa toisen sytyttimen omiin käsiinsä, unohtaen täysin nuo niin tärkeät, hyvät käytöstavat. "Anteeksi muuten viime kerrasta", hän naurahti rennosti sytytettyään huuliensa väliin painetun tupakan, jonka jälkeen sytkä annettiin takaisin miehelle. Viime kerran, kun he toisensa olivat nähneet, oli se tapahtunut miehen makuuhuoneen oven toisella puolen, jonka jälkeen oli nainen lupautunut jäämään tapansa mukaisesti yöksi asuntoon. Oli miten oli, lupaukset on tehty rikottaviksi, ja työvuoronsa vuoksi, oli Sarah kadonnut kesken yöunien mitään sanomatta. Pahoitteleva hymy kohosi pian naisen huulille, hänen kuroittautuessaan pörröittämään miehen sekaisia hiuksia hivenen verran, jonka jälkeen savut henkäistiin ulos, sekä selkä painettiin varovaisesti tuolin selkänojaa vasten - jalat tietenkin ristien. - unohdin ihan roolia tuonne jengiropeen  Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 20, 2015 14:19:59 GMT
Dylan Elia Jerome Bellamy imee keuhokoihinsa myrkkyä, puhallellen niitä sitten ulos. Tupakoinnista oli jäänyt paha tapa, joka oli alkanut jo yläasteella. Ajatuksistaan havahtuen tummaverikkö kohottaa kulmiaan, leveä virne leikitellen hänen huulillaan. " Charlenen? Elijah on jättänyt jotain kertomatta. " mies virnuilee, kun pitää nappisilmiään tummaverikössä. Toisaalta - oli hän itsekkin jättänyt Elijahille jotain kertomatta, mutta se olisi eriasia, ehkä? Kuivia huuliaan nuolaisten tupakki löytää tiensä taas miehen huulille, josta aletaan vetää viimeisiään savuja. " Hyvä, niin mäkin ajattelin ainakin käydä. " Dylan kertoo, kun hän tumppaa loppuun palaneen tupakkinsa tuhkakuppiin, johon se sitten jätettiin. Miehen kulmat kohoavat hivenen, ei hän oikeasti ajatellut toisen ottavan tupakkia, mutta mitenkä vain. Tummaverikkö vie hieman hymähtäen askinsa taskuun, odottaen toisen ojentavan sytkän, jotta sekin saataisiin talteen. " Mä jo luulin, että et ottaisi. " mies virnuilee, kun saa sytkärinsä takaisin, joka tungetaan askiin, taskujensa uumeniin. Bellamyn esikoinen valahtaa hiema tuolillaan alemmas, ottaen oiken mukavan asennon, katsellen vain Sarahia, pieni virne pysyen hänen huulillaan. Hän ei vain saanut silmiään pois toisesta, vaikka ei kuitenkaan halunnut tuijottaa toista. " Sun pitää joskus korvata se mulle, en anna muuten anteeksi. " nyt puolestaan leveä virne alkoi leikittelemään hänen huulillaan, kun tunsi toisen vielä pörröttävän jo muutenkin sekaisin olevia hiuksia. Olihan hän ollut aamulla hieman hämmentynyt naisen katoamisesta, vaikka Sarah oli kertonut jäävänsä yöksi. Jälkikäteen Dylan oli saanut tietää syyn, kun oli jo päässyt luulemaan toisen tehneen sen tahallaan, vaikka valitettavasti liian usein hänkin oli tehnyt niin. Minkäänlaista pleijerin mainetta Bellamy ei kuitenkaan onneksi ainakaan vielä ollut saanut. Hieman haastava virne kasvoillaan tummaverikkö vie katseensa Forneyn nuorimpaan. Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 20, 2015 14:21:10 GMT
/ aa ja joo, ei mitään c:
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 20, 2015 14:51:03 GMT
sarah olivia forney - oli laskenut tupakkinsa nyt etu- sekä keskisormiensa väliin, pidellen sitä hieman kauempana kasvoistaan samalla, kun kuunteli miehen puheita. Ajatukset naisella puolestaan kiertelivät jossain aivan muualla, suurimmaksi osaksi veljestään. Vaikka kuinka kovasti hän olikin yrittänyt hänet, sekä miehen uuden seuralaisen unohtaa, hyppäsi Elijah siitäkin huolimatta jatkuvasti naisen mieleen. Hän ei koskaan ollut pitänyt Charlenesta, vaikka olikin hänen sisarensa hyvä ystävä. Vaaleaverikössä vain sattui olemaan jotakin, joka sai Forneyn selkärankaa pitkin kulkemaan kylmätväreet, samalla kun koiteltiin pitää itseään aisoissa. Isoveljelleenkin oli nainen useaan otteeseen kertonut tunteistaan Charlenea kohtaan, mutta mies ei koskaan tuntunut ottavan asiaa kuuleviin korviinsa. Forneyn nuorin lapsi naurahti pienesti, ei niin onnellisen kuuloisena vierustoverinsa kommenttiin veljensä "suhteesta", jaksamatta niinkään sanoa asiaan enää mitään. Juuri nyt hän vain ja ainoastaan kaipasi jotakin, jolla saisi tuoreen parin pois mielestään. "Lupaan kyllä hyvittää sen, ehkäpä jo tänä iltana", tummaverikkö virnisti pian alahuultaan purren, jonka jälkeen tupakka painettiin takaisin huulille, ja savua vedettiin paljolti keuhkoihin. Niin kutsutun syöpäkääryleen laskeutuessa kätensä mukana jälleen alas, kurottautui nainen hieman lähemmäs miestä, eikä aikaakaan kun vaaleanharmaa savupilvi henkäistiin toisen kasvoille, toista kulmakarvaansa hivenen kohoittaen - ikään kuin jonkin sortin vastauksena toisen kommentille, naisen savukkeen huolimisesta. Jos nyt rehellisiä oltiin, ei hän kauhean usein ollut kieltäytynyt mistään ilmaisesta, vaan kaikki otettiin aikalailla vastaan. Puhuttiimpa sitten mistä hyvänsä. Nuorempana Sarah tosiaan omasi niin sanotun "jakorasian" maineen, joka on kylläkin jätetty jälkeensä jo paria vuosia sitten. Ajat olivat tuolloin mitä olivat, mutta kaikesta huolimatta ihmiset vieläkin jaksoivat muistutella naista siitä, kuulemma vitsillä - oli miten oli, kommentit olivat suurimman osan ajasta kaukana vitseistä. "Ajattelitko viipyä täällä kauankin?" Forney kysyi pian alahuultaan purren, katsellessaan miestä pää kallellaan. Kätensä hän puolestaan vei pöydällä olevan, lasisen tuhkakupin luokse, karistaen jo palaneen pään tupakasta pois, ennen kuin se olisi voinut lentää lämpimän merituulen mukana naisen vaatteille, taikka terassin lattialle - vaikka ulkona oltiinkin, ei hän siltikään viitsinyt karistella savukettaan lattialle, olihan vieressä kuitenkin tuohon tarkoitukseen tuhkakuppikin. Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 20, 2015 15:11:14 GMT
tuun pelaileen illalla, nyt ois vähän kiire :c tuun 8 jälkeen.
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 20, 2015 20:06:54 GMT
Dylan Elia Jerome Bellamy virnuilee toisen lauseelle, joka ehkä tarkoittaisi sitä, että hän saisi naisen yöksi aivan "omaan käyttöönsä", joka sopi miehelle mainiosti. Tummaverikkö pörrötti omia hiuksiaan, kun vei kätensä nojaamaan pyödän kulmaan. " Ehkäpä? Mitä jos mä pakotan sut? " miehenalun kasvoille leviää leveä virne, joka leikitteli hänen kasvoillaan kauan, katsoen toista hieman kysyvästi. Mies todellakin haluaisi toisen yöksi hänen luo - tai sitten hän menisi itse naisen luo, ihan sama kunhan vain saisi viettää aikaa toisen kanssa. " Niin ja nyt mä pakotan myös sut sitten jäämään, että et taas vain jätä mua yksin nukkumaan. " Bellamy kertoo, koska enään hän ei edes varmaan päästäisi toista, jos ei ihan pakko olisi päästää jonnekkin. Oli tummaverikkö ollut hieman pettynyt, kun ei herännytkään Sarahin vierestä, kun oli niin toivonut. Ajatuksistaan mies kuitenkin havahtuu, kun pörröttää kuin jostain reaktiosta tummia hiuksiaan, jotka kyllä näyttivät aika samanlaisilta, vaikka hän ei edes tekisi mitään, ne menivät ehkä vain hieman pystympään ja sekaisemmin, mikä oli ehkä hänen tavoite? " Mm, sitä ei ikinä tiedä. Luultavasti jos mun seura kelpaa niin lähden sitten kun sä haluat. " Dylan kertoo, kun huomaa toisen lähentyvän häntä, puhaltaen savut miehen naamalle, joka sai hänet vain virnuillen pyörittelemään päätään. Toisaalta nainen teki ihan oikein, ainakin niin hän itse ajatteli, kun olisi kyllä itsekkin ottanut aina kun mahdollista niin ilmaista tupakkia. Bellamy nuolaisee kuivia huuliaan, kun vie katseensa hetkeksi taas rannalle, joka kieltämättä näytti aika houkuttelevalta ja kauniilta, mutta ennenkuin hän edes yrittäisi raahata toista tuonne niin pitäisi varmaan Aracelis odottaa paikalle. Dylan haluaisi edes moikata häntä ja kertoa mihin hän olisi Sarahin kanssa menossa, jotta toinen ei joutuisi huolehtimaan ja miettimään mihin Sarah on kadonnut noin yhtäkkiä. Attachments:
|
|
