lastenkotiroolipeli

//Ei kai.... onko sul tylsää vai?

//Tottakai se voi tulla aina riehuu sinne kuusen luo... mun kaikki hahmot on siel...

Jade oli pohtinut koko aamiaisen ajan, että siirtyisikö etsimään lahjojaan olohuoneen puolelle vai jättäisikö sen yksinkertaisesti välistä ja hoitaisi homman pois sitten, kun joku hoitajista huomauttaisi siintä naiselle. Odotuksiaan nainen ei ollut laittanut korkealle, johtuen siintä, että nainen ei enää halunnut pettyä niin kuin monena edellisenä jouluna. Tosin tämä oli ensimmäinen joulu lastenkodissa, eikä nainen oikein tiennyt mitä odottaa. Niin kauan kuin nainen vain muisti niin joulut olivat olleet aivan karseita, tosin mitä muuta ne olisivatkaan olleet, kun alkoholistivanhemmilla ei ollut rahaa juuri mihinkään. Oli ihme, jos nainen sai edes yhden joululahjan, sekin yleensä jotain todella halpaa ja sellaista, mitä nainen ei tarvinut, ei sitten mihinkään. Jade ei ollut ostanut kenellekkään lahjaa, sillä yksinkertaisesti ei osannut ostaa kellekkään mitään. Muutenkaan hän ei ollut mikään sosiaalinen tapaus, mikä tarkoitti sitä, ettei hän ollut saannut aikaiseksi tutustua muihin talon asukkeihin. Tämä olikin yksi syy siihen, miksi lahjojen ostaminen oli ollut niin mahdoton homma. Ruskeahiuksinen nainen ravistaa hieman päätään, heräten ajatuksistaan. Juomalasinsa hän vei sille tarkoitetulle palautuspaikalle, päätyen katsomaan oviaukkoa, josta pääsisi muiden sekaan. Hermostuneena nainen puri alahuultaan valkoisilla hampaillaan. Ehkä hän oli vain niin huono ihminen, ettei ymmärtänyt joulua mitenkään hyvin.

Pienin askelin Vickers suuntaa huoneeseen, jossa tiesi joulukuusen olevan. Nuori naisenalku halusi toimia mahdollisimman nopeasti lahjojen haussa ja siirtyä sen jälkeen syrjempään avaamaan lahjojaan. Kauaakaan matka ei viennyt aikaa ja nainen huomasi pian, että oli päässyt jo joulukuusen luo. Alahuultaan purren nainen päätyi kyykistymään, etsien katseellaan nimeään. Muutamaa lahjapakettia tämä siirsi ennen kuin löysi hänelle tarkoitetut paketit, kaksi sellaista. Jade otti paketit itselleen, siirtyen kauemmas kuusesta. Hän ei halunnut olla kaikkien silmien alla. Suoraan sanottuna nainen inhosi huomion keskipisteenä olemista. Kun huomio oli kiinnittynyt naiseen se sai naisen ahdistumaan aivan kamalasti. Tämä pieni 'pelkotila' saattoi johtua varmasti siintä, ettei nainen ollut mikään kamalan itsevarma. Hän ei huokunut itsevarmuutta, eikä hän kävellyt itsevarmasti tai puhunut muille ihmisille itsevarmasti. Itsevarmuuden puute johtui varmastikkin siintä, että kotonaan hän oli joutunut sietämään henkistä väkivaltaa. Koskaan kumpikaan vanhemmista ei ollut käynnyt käsiksi ruskeahiuksiseen naiseen, mutta Jaden mielestä sanat satuttivat paljon enemmän kuin se, että häneen olisi käyty käsiksi.

Jade yritti avata paketit niin, ettei lahjapaperi rapisisi niin kovaa, mutta mitenkään hyvin hän ei siinä onnistunut. Tämän takia nainen päätyikin nopeasti repimään punaisen paperin pois lahjansa ympäriltä. Nainen tajusi, että oli saannut lahjaksi paketin, joka sisälsi ripsivärin ja eyelinerin. Vielä sen merkkistä mitä hän oli moneen kertaan kaupassa katsonut. Koskaan hän ei ollut saannut aikaiseksi ostaa kyseisiä tuotteita. Hänelle yli kymmenen dollaria maksavat tuotteet olivat jo liikaa. Eihän hänellä mitään tulonlähteitä ollut, joten rahaa ei ollut mitenkään kamalasti. Nainen päätyi laskemaan ensimmäisen lahjansa jalkojen viereen, päätyen avaamaan paljon pehmeämpää pakettia. Eikä mennyt kauaakaan, kun nainen sai jo paketin avattua, saaden käsiinsä pehmeän valkoisen neuleen. Juuri sellaisen mitä hän oli toivonut. Jo pidemmän aikaa nainen oli toivonut neuletta itselleen, sillä kriteerillä, että se olisi muutaman koon isompi kuin yleensä hänen vaatteet. Pieni hymy muodostui naisen huulille, kun tämä nosti käsiinsä vielä ensimmäisen lahjansa. Samalla nainen pohti, että olisiko tämä ensimmäinen onnistunut joulu.