|
|
Post by emilia, torvelo on Nov 15, 2015 22:03:49 GMT
noniinh, kikatteleva ja väsynyt emilia alkaa roolimaan, kello on kaksitoista ://
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 15, 2015 22:06:55 GMT
- hmh, javierille seuraa?  |
|
|
|
Post by marakatti on Nov 15, 2015 22:08:34 GMT
- hmh, javierille seuraa? Isabellasta?8) |
|
|
|
Post by obrien on Nov 15, 2015 22:08:31 GMT
- hmh, javierille seuraa? minun hahmoil on jo seuraa, mutta kysyppäs siniltä (: |
|
|
|
Post by wifix on Nov 15, 2015 22:10:24 GMT
- hmh, javierille seuraa? Isabellasta?8) - juuu, jav on atm istuskelemassa nuuska huulessa tuol olohuoneen sohvalla, että tungeppa sinne vaan :'DDDD heh |
|
|
|
Post by marakatti on Nov 15, 2015 22:18:45 GMT
- juuu, jav on atm istuskelemassa nuuska huulessa tuol olohuoneen sohvalla, että tungeppa sinne vaan :'DDDD heh //hahah :Dd Siirryn kännykälle kirjottelemaan |
|
|
|
Post by marakatti on Nov 15, 2015 22:44:40 GMT
Isabella Kathleen Fox upotti hammasrivistönsä alahuuleen pidätellen hymyä joka väistämättä pyrki kasvoille. Hän ei ollut niinkään sellainen persoona joka kiertoilmaisuilla vittuili muille, mutta hänen takanaan nuuhkutteleva naishoitaja oli asia erikseen. Kaikesta näki ettei hän halunnut olla siellä, eikä varsinkaan kaitsia kaksosia. Isabella irrotti otteensa kuusenkoristeesta kun lahjapino hänen jaloissaan kaatui paljastaen sen takana piileksivät lapset. Lahjapinon kaatanut Javier ei näyttänyt olevan joulumielellä. Isabellasta tuntui että häntä hieman vanhempi miehen alku levitti ympärillään nasevuutta minne vain menikään.
Isabella katsoi paketteja jolloin hänen silmäänsä pisti nimilappu jossa komeili kiehkuraisilla kirjaimilla hänen etunimensä. Hän oli jo tyystin unohtanut että saisi lahjoja. Eivät ne mitään hienoja olisi, mutta tarpeeksi hänelle. Lastenkotiin muutettuaan joulu oli saanut täysin erilaiset arvot. Bellaksi kutsuttu sipaisi vaalean hiuskiehkuran korvansa taakse, ja poimi lattialta punaiseen paperiin käärityn pehmeän paketin. Sitten hän otti muutaman askeleen toisen sohvan suuntaan, johon myös Javier oli hetki sitten lysähtänyt. Isabella istuutui täysin kiinni sohvan käsinojaan, ja alkoi vetää auki lahjanauhalla tehtyä rusettia. Nuorukainen katsoi sivusilmällään miestä, joka oli myöskin keskittynyt omiin lahjoihinsa. Tuo tuskin panisi pahakseen että Isabella oli istunut hänen kanssaan samalle leveähkölle sohvalle, mutta päätti neiti silti olla vaiti. Tunnetusti Chavez ei ikinä ollut hyvällä tuulella.
//varmaan tosi lyhyt ja tönks
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 15, 2015 23:00:41 GMT
javier jóse chavez - käänsi katseensa pian sohvalle saapuneeseen vaaleaverikköön, kurtistaen kulmiaan hivenen verran lahjojen saapuessa näkökenttään. Ei häntä niinkään muiden asiat kiinnostaneet, mutta olihan se aina mielenkiintoista katsottavaa, mitä muut saivat itselleen haalittua. Katseensa mies palautti pian omiin lahjoihinsa, joista toinen oltiin revitty jo hetkessä auki. Kuten arvata saattoi, sisällä ei ollut mitään niinkään erikoista, vain musta vaatekappala - sen enempää ei herra ehtinyt lahjastaan ottaa selvää, kun se oltiin jo siirretty sivumpaan ja siirrytty seuraavaan lahjapakettiin. Joulu ei niinkään häntä kiinnostanut, mutta jostakin syystä, ei hän koskaan viitsinyt suhtautua saamiinsa lahjoihin välinpitämättömästi, olihan joku kuitenkin maksanut niistä, ja oikeasti jaksanut edes kääriä ne pakettiin. Pian toinenkin, tällä kertaa pienempi paketti oli auki, ja sen sisältä paljastui tällä kertaa vaaleanharmaat, suoraan sanottuna jopa hienot kengät, joita katselemasta herra oli löytänyt itsensä pariinkiin otteeseen. Kalliit ne eivät olleet, mutta hienot, ja se kelpasi hänelle täysin hyvin. Pieni hymy vierähti kuin pakostakin hänen huulilleen, joka oli hyvinkin harvinaista, ja tämän myötä Chavez päätyi vetämään mustan hupparinsa ylisuurta huppua paremmin päähänsä, toivoen vain sen peittävän toisen kasvoja edes hivenen. Kenkälaatikko puolestaan suljettiin, ja se laskettiin revittyjen lahjapapereiden sekä toisen lahjan kanssa varovaisesti lattianrajaan. Katse puolestaan kohosi hetkellisesti vierellään istuvaan naiseen, kallistaen päätään hieman. "Mitä sait?" Javier mumisi pian alahuultaan purren, joka tämäkin tuli jopa hänelle itselleen suurena yllätyksenä. Herra ei juurikaan puhunut, ellei olisi haastamassa riitaa ihmisten kanssa. Muissa tapauksissa kuunteli hän sivusta vain muiden puheita, ja heitteli omia kommenttejaan satunnaisiin väleihin, kiinnittämättä sen jälkeen sen enempää huomiota muiden vastauksiin. Attachments:
|
|
|
|
Post by emilia, torvelo on Nov 15, 2015 23:30:19 GMT
noni mul menee hyvi
roolaus katos kuin pieru saharaan ja en saa unta
|
|
|
|
Post by obrien on Nov 15, 2015 23:51:18 GMT
Esmee Yvette Hitchin kasvot olivat lasittuneet ja ne tuijoittivat suoraan ulos, valkoisiin lumikerroksiin. Ruskeaverikkö puri huultaan väkivaltaisesti, ajatellessaan lapsuuttaan. Hänen vanhempansa olivat olleet kauheita, he olivat kasvattaneet Esmeestä kamalan. Neidin vanhemmat käyttivät alkoholia ja huumausaineita joka päivä. Lopulta naisen isä kuoli huumausaineisiin ja tämän äiti pidätettiin. Yvette havahtui, kuulessaan Dylanin äänen. Dylan oli seurannut siis sinisilmää ylös, neitokaisen huoneelle. Tekohymyn Esmee sai vetäistyä huulilleen, hän katsoi Dylania, joka pahoitteli mitättömästä. "Ei, et sanonut mitään väärää, Dylan", Hitch sanoi ja katsoi toisen tummia silmiä. Ei, se ei ollut Dylanin syy, että nainen lähri yläkertaan vauhdilla. Se oli vain kaamea muisto, joka sai neidin pois tolaltaan. Sinisilmän kasvoilla oleva tekohymy vaihtui pieneen hymyyn, kun Dylan ojensi neitokaiselle lahjan. Hän otti pienen paketin siroihin käsiinsä, laskien sen hetkeksi pöydälle. Hän halasi pian toista pitkään, kiitokseksi lahjasta ja kaikesta muusta. Dylan oli ollut ruskeaverikön seurassa todella paljon ja kuunellut Esmeen selityksiä. "Kiitos", Esmee sanoi, irrottuen halista sitten. Hän kyykistyi lipastonsa eteen, avaten yhden laatikon, hän oli hankkinut Dylanille myös lahjan. Hän otti valkoisen lahjapaketin, ojentaen sen sitten miehelle. "Hyvää joulua", tuo sanoi toiselle, istahtaen sitten sängylleen hetkeksi. Hän ei tahtonut avata lahjaansa vielä, ehkä myöhemmin olisi parempi. Esmee huokaisi syvään, vakuutellen itselleen, ettei hän saisi ajatella lapsuuttaan. Jos lapsuutta pohtisi, niin mieliala vain laskisi sadasta nollaan. Ruskeaverikkö siirsu katseensa takaisin Dylaniin. "Usko pois, et sanonut mitään väärää", Hitch sanoi vielä. >> marciol roolailen kans sit jossai vaihees, nyt roolaan forestilla  joo ps. puhelinlaadut |
|
|
|
Post by marakatti on Nov 15, 2015 23:55:55 GMT
Isabella Kathleen Fox repi irti lahjanauhaa punaisen paperin ympäriltä. Hän ihmtetteli kovin, miten kukaan jaksoi nähdä vaivaa paketoidessaan lastenkodin asukkaalle jotain niin vaikeasti avattavaa. Äiti ei ollut ikinä muistanut paketoida hänen lahjojaan. Totta puhuen hän ei ollut ikinä muistanut ostaa lahjapaperiakaan. Silloin ne eivät edes tuntuneet lahjoilta. Isabella käänsi päänsä uudestaan Javieriin päin, joka rapisteli myös omien pakettiensa kanssa. Ensimmäinen lahja ei näyttänyt olevan miehen mieleen, mutta toisesta paketista paljastuvat kengät sen sijaan taisivat olla positiivinen yllätys. Totta kai häntä kiinnosti muiden lahjat, olihan nuorukainen hyvin utelias luoteeltaan. Isabella yritti välttää kysymyksiä ja saada tarvittavan informaation haltuunsa muilla tavoin, tarkkailemalla.
Foxin piti vilkaista uudelleen mieheen varmistaakseen että tuo puhui hänelle. Ei Isabella niinkään ollut yllättynyt asiasta, sillä hän ei ollut hankkinut itselleen yhden yhtä vihamiestä lastenkodissa. Ei edes sen ulkopuolella. Hän ei näyttävästi sekaantunut muiden asioihin ja se luultavasti oli monen mieleen. Isabella korjasi kultaisen nenärenkaansa asentoa, ja jatkoi paketin rapistelua. Hän pudisteli itsekseen päätään muistellen kuinka koru oli löytänyt tiensä kahden sieraimen väliin. Isabella oli noin vuosi sitten ystävänsä kanssa tullut siihen päätökseen, että lävistykset olivat kuuminta muotia ja heidänkin oli pakko saada sellaiset. Lävistäjälle heillä ei ollut varaa eikä ikää mennä, joten Susie pihisti koulusta kaksi isoa hakaneulaa. Heti seuraavana päivänä Isabella sitten makasi ystävänsä sohvalla tytön työntäessä neulaa hänen nenäänsä. Moni varmasti pelkäsi vanhempiensa reaktiota lävistyksiin, mutta Isabella oli vain toivonut että äiti edes huomaisi sen.
Isabella veti paperin sivuun ja nosti sen sisältä esille viininpunaisen kaulaliinan. Pieni virnistys kohosi hänen huulilleen kun hän kietoi paksun huivin kaulaansa ja katsoi hänen kanssaan mahdollisesti keskustelun aloittanutta miestä. "Ostitko sinä lahjaa"? Isabella kysyi Javierilta lempeään äänensävyyn. Nuorukainen itse ei ollut ostanut mitään kenellekkään, mutta se johtui vain siitä ettei hän ollut saanut siinä kuussa rahaa äidiltään kuten tavallisesti. "Keneltä oikein yrität piiloutua"? Isabella lisäsi Javierin peittäessä kasvonsa hupun alle. Ehkei mies olisi niin väärin ymmärretty jos tuo ei näyttäisi joka päivä hapanta naamaa. Vaaleahiuksinen katui kuitenkin saman tien kysymystään ja laski katseensa takaisin rypistyneeseen lahjapaperiin.
|
|
|
|
Post by obrien on Nov 16, 2015 0:10:15 GMT
Forest Isaac Sthern hymyili, kun Allison vaikutti pitävän korustaan. Ilmeisesti lahja oli sopiva naiselle, onneksi. Tummaverikkö kuuli pian Allisonin kysyvän, että voisiko mies kiinittää korun naiselle ja seuraavaksi nainen oli jo kääntynyt selkä miestä päin. 23-vuotias hymähti ja laittoi hopean kaulakorun naisen kaulalle. Kun hän oli laittanut korun naiselle, hän hymyili. Kaulakoru sopi täydellisesti Allisonille.
"Kaulakoru näyttää hyvältä sinun päälläsi", Forest sanoi kohteliaasti totuuden ja hymyili. Isaac haukoitteli hieman. Hän oli erittäin väsynyt, voi että. Aamuviiden aikaan hän oli alkanut järjestämään taloa Marcion kanssa. Tummaverikkö pörröitti mustia hiuksiaan, katsahtaen sitten ulos. Ulkona oli kaunis lumivaippa ja pakkasta ulkona oli myös. Ulkona oleva uima-allas oli jäässä ja se oli unohdettu laittaa kasaan, pois talveksi. Mies hymähti pienesti. "Voisin lähteä käymään ulkona, lenkillä. Tuletko mukaan, vai jäätkö sisälle?", mies kysyi ja katsoi kysyvästi tummahiuksista Allisonia. Sthern odoitteli naisen kysymystä. Mies ainakin oli lähdössä ulos, niin kaunis sää siellä olikin. Forest tahtoi saada happea, päästä hieman 'vapaaksi' hoitajan duunista ja käydä happihyppelyllä.
"Minä taidan mennä nyt, saat minut kyllä kiinni, jos olet tulossa", Forest sanoi naiselle, kävellen huoneeseen. Hän kävi pukemassa villasukat jalkaansa. Hän nappasi puhelimensa taskuunsa ja napaten mustat nappikuulokkeensa. Tummaverikkö asteli huoneesta, lukiten oven kiinni. Hän asteli sitten ulko-oville, laittaen mustat talvikenkänsä jalkoihinsa. Mies puki ruskean karvatakkinsa ja avasi oven. Selvä kipristelevä pakkanen pamahti miehen kasvoille. Ulkona oli niin raikas ilma. Isaac sulki ovet ja lähti kävelemään metsää kohti.
>> ella anteeks laadusta, roolaan tääl silmät ristis
en saa millää unta, siis ääh
|
|
|
|
Post by Jp on Nov 16, 2015 5:18:03 GMT
//Ehkä mun pitäis tehdä Amican veljestä vähä joku sellainen, joka hillitsis sen siskon käytöstä. Ettei Amica pistä koko olohuonetta ylösalaisi...Siit tekee kauhee hauskan sen et se yrittäää olla hyödyks, mut sen asenne kertoo jostain muusta, ku kaikki se paska tulee aina Amican niskaa...
|
|
|
|
Post by siilintappaja on Nov 16, 2015 5:45:21 GMT
/tiukan aikataulun takii tänään pääsen roolaamaan vasta kuuden jälkeen. Ehkä jotain kännykkäroolia saan kolmelta kun pääsen koulusta
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 16, 2015 13:25:14 GMT
javier jóse chavez - seuraili kaikessa rauhassa vierellään istuvan neidin liikkeitä, katseen laskiessa hiljalleen lahjapakettiin, jota toinen availi. Hän ei itse niinkään ollut jouluihmisiä, ei koskaan ollut, ja se oli tullut jo selväksi, mutta jostakin kumman syystä, oli hetki sitten herran itse avaama lahja saanut hänet ehkä hivenen verran juhlatuulelle, joka oli hyvinkin harvinaista. Viimeksi miehen ollessa oikeasti onnellinen jostakin, oli hän juuri saanut tiedon lastenkotiin siirtymisestä - toisin sanoen, pois kotoa pääsemisestä. Chavez joutui puremaan tiukasti alahuultaan, katsoessaan kuinka Isabella vetäisi paketistaan tulleen huivin esille. Niinkään innostuneelta toinen ei näyttänyt, mutta siitäkin huolimatta oli selvää, että lahja oli naiselle mieluisa. Oli miten oli, toisen joululahjaan ei herra kiinnittänyt sen enempää huomiota, vaan päätyi asettamaan huulessaan olevan, kostean nuuskapussin takaisin paikalleen, josta se oli alkanut hiljalleen valumaan. Nuuska oli pahasta, sen herra itsekkin tiesi täysin hyvin, mutta aloitettuaan tuon pahan tavan, ei sitä ollut enää helppo edes lopettaa. Nuuskapussi oli kuitenkin pian omalla paikallaan, keskellä herran ylähuulta, jonka jälkeen hänen kätensä vapautuivat, ja huppu laskettiin pois päästä. Naisen kysymykset oli miehenalku kuullut jo tovi sitten, mutta ei ollut viitsinyt vastata niihin sen kummemmin. Lahjoja hän ei ollut kenellekkään ostanut, muuta kuin serkulleen, jonka tosiaan oli tarkoitus tulla pikavisiitille lastenkotiin jo eilen, mutta huonojen säiden vuoksi, oli itseään vuotta nuorempi nainen joutunut jäämään Englantiin vielä pidemmäksi aikaa - ja hänet nähtäisiinkin seuraavan kerran seuraavalla lomalla, johon olisi vielä rutkasti aikaa. Tämän kaiken vuoksi, lojui nyt tummaverikön taskun pohjalla pieni, yllättävän siististi paketoitu paketti, jonka sisällä lepäsivät siistit, puhtaanvalkoiset helmikorvakorut. Ne olivat hienot, sekä rahaakin niihin oltiin käytetty - mutta tuokin oli vain vanhempien kukkarosta, ja uudet voisi herra ostaa minä hetkenä hyvänsä, jos tarve tulisi. Olkapäitään rennosti itsekseen kohauttaen, upottikin Chavez kätensä collegehousujensa taskuun, vetäisten kultaisella lahjapaperillä käärityn rasian esille, ja ojentaen sen sitten naisen suuntaan. "Saat sen jos haluat", Javier sanoi rauhalliseen äänensävyyn, väräyttämättäkään ilmettään. Minkäänlaista hymyä ei huulille ilmestynyt, mutta herran silmistä pystyi kuitenkin selkeästi näkemään, että hän omalla tavallaan halusi naisen ottavan lahjan vastaan. Olihan korvakorut jollekkin annettava, ei niitä ikuisuuksiin voitu taskunsa pohjalla pitää, ja vain odottaa serkkunsa paikalle saapumista. Hän ei päässyt jouluksi, joten lahja annettaan tietenkin jollekkin muulle. "Ja piileskelen aika lailla kaikilta", herra naurahti perään virnistäen leikkisästi, ehkä jopa hieman ärsyttävään sävyyn. Selkeitä vastauksia ei mieheltä usein saanut, ja yleensä vastaukset olivatkin vain ärsyttävään tapaan virnistelyä, sekä alahuulen puremista. Attachments:
|
|
joo ps. puhelinlaadut
