|
|
Post by siilintappaja on Nov 15, 2015 17:40:07 GMT
Jade oli herännyt ties kuinka kauan sitten, muttei ollut jaksanut nousta vieläkään sängystä. Suoraan sanottuna hän ei ollut jouluihminen, mutta ehkä se johtui siintä, että yleensä joulut hänen perheellään olivat olleet katastrooffisia. Eipä nainen koskaan ollut kunnollista joulua viettänyt, jonka takia ei hän nytkään pitänyt sitä mitenkään erikoisena päivänä. Hän ei kuitenkaan haluaisi kuunnella muiden intoilua joulusta, eikä sen takia halunnut nousta sängystä. Kuitenkin nälkä oli jo hetki sitten iskenyt naiseen ja hän halusi ruokaa. Hän oli kuitenkin vielä tähän hetkeen asti taistellut mielensä kanssa, ettei menisi hakemaan ruokaa, mutta huonosti siinäkin kävi. Ruskeahiuksinen nainen päätyi nousemaan ylös peittonsa alta, kävellen meikkipöytänsä luo. Nainen oli jo kauan aikaa sitten innostunut meikkaamisesta ja päätynyt siihen, ettei hän voisi poistua minnekkään ilman jonkinlaista meikkiä. 16-vuotias nuori nainen päätyi istumaan puiselle penkilleen, katsoen meikittömiä kasvojaan peilistä. Näin aamusta nainen oli pukeutunut vain muutaman koon isompaan harmaaseen t-paitaan ja sen alla oleviin alushousuihin. Eipä hän muuta tarvinut vaatteekseen ennen kuin lähtisi alas. Jade päätyi ottamaan itselleen kasvorasvan, alkaen rasvaamaan kasvojaan ja kaulan aluetta. Kaikesta kosteutuksesta ja huolenpidosta huolimatta tytön kasvot olivat kuivat, jonka takia hänen täytyi aina käyttää rasvaa, jotta meikkivoide näyttäisi hyvältä hänen kasvoillaan. Tämän jälkeen nainen päätyi meikkivoidesiveltimellään levittämään jo melkein loppuun käytettyä meikkivoidettaan kasvoilleen. Kun hän itse oli tyytyväinen meikkivoiteeseensa niin hän päätyi kastamaan puhtaan meikkisienen nopeasti vesilasissa, yrittäen varoa sitä, ettei se kastuisi liikaa. Nainen puristikin ylimääräiset vedet pois sienestä, antaen tippojen valua pöydälle ja lasiin. Kostealla sienellä Jade päätyi nopein ja hellin painalluksin painelemaan kasvojaan, saaden siten hävitettyä siveltimen jäljet pois. Nainen siirtyi sen jälkeen eyelineriin, päätyen laittamaan hyvinkin ohuesti sitä luomiinsa. Mitään kovinkaan säväyttävää hän ei halunnut. Jade päätyi sitten laittamaan ripsiväriä, taivuttaen ripsensä sen jälkeen. Lopuksi hän valitsi itselleen liilan huulivärin, jota laittoi huuliinsa. Nainen oli rakastunut kyseiseen sävyyn ja käytti sitä aina. Kun meikki oli valmis nainen päätyi harjaamaan ruskeita hiuksiaan, jotka olivat luonnollisesti hieman kiharat. Eivät ne kovinkaan paljon kihartuneet, mutta siellä täällä oli erilaisia kiharia. Jade tyytyi siihen, ettei hiuksissa ollut takkuja, jonka jälkeen tämä nousi ylös penkiltään, kävellen pienen huoneen toiselle puolelle, jossa vaatekaappi sijaitsi. Ei hän halunnut vaihtaa paitaansa, jonka takia päätyi ottamaan itselleen oleskelushortsinsa. Ehkä hän aamiaisen jälkeen vaihtaisi vaatteensa, muttei nyt. Vickersin perheen ainut lapsi otti itselleen mustat pehmeät oleskelushortsit, jotka veti jalkaan. Nyt hän oli valmis siirtymään syömään, muuta hän ei tahtonutkaan. Jade lähtikin kävelemään huoneestaan keittiön suuntaan, pitäen katseensa paljaissa jaloissaan. Ei häntä kiinnostanut ympärillä tapahtuvat asiat. Tyttö keskittyikin vain siihen, ettei törmäisi kehenkään matkallaan keittiön puolelle. Ruskeahiuksinen oli ujo, eikä se todellakaan helpottanut täällä, sillä paikalla oli niin monta hänen ikäistään. Nainen viettikin paljon aikaa harjoittelemalla erilaisia meikkejä. Hetkessä nainen oli päässyt keittiöön, jonka yhdelle seinustalle hän jäi seisoskelemaan, sillä ei tiennyt mitä haluaisi syödä. Hänellä oli nälkä, mutta silti tuntui, ettei mikään kelpaisi. Jade päätyy kuitenkin metsästämään itselleen tarvikkeet leipään. Ruskeahiuksinen etsi itselleen leipiä, voita ja juustoa. Muuta hän ei siihen tarvitsisi. Yhdellä työtasolla nainen voitelee itselleen kaksi leipää, laittaen päälle muutaman siivun leipää. Tämän jälkeen hän palautti tarvikkeet paikoilleen, ottaen itselleen yhteen lasiin vielä vettä. Jade päätyi menemään lähimmälle penkille istumaan. Paikalle päästyä tämä alkoi syömään aamupalaansa. Yhdellä työtasolla nainen voitelee itselleen kaksi leipää, laittaen päälle muutaman siivun leipää. kirjotusvirheille ei sais nauraa, joten tyrskähdin :'D |
|
|
|
Post by alpacasso on Nov 15, 2015 17:50:55 GMT
mouuu
|
|
|
|
Post by siilintappaja on Nov 15, 2015 17:51:27 GMT
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 15, 2015 18:00:07 GMT
javier jóse chavez - käveli olohuoneen puolelle kädet taskuihin sullottuina, sekä huppu päänsä ylitse vedettynä. Katseensa poika piti puolestaan tiukasti maassa, eikä niinkään viitsinyt tehdä minkään laista katsekontaktia kenenkään kanssa - saatika sitten varoa ihmisiä. Kuka tahansa hänen tielleen sattuikin, piti herra suoran kurssin, ilman sen kummempia väistöliikkeitä. Kuusen luokse siirryttyään, pystyi tummaverinen näkemään välittömästi kaksi omalla nimellään koristeltua lahjapakettia, aivan pinon alimmaisina. Lattian rajassa olevista ihmisistä hän ei jälleen kerran ollut laisinkaan kiinnostunut, ja päätyi vain vetäisemään pinon pohjalta pakettinsa - lahjamuurin kohtalo puolestaan ei ollut millään tapaa hänen vikansa, jos häneltä kysyttiin. Vasta hetki sitten huuleensa laittanutta nuuskapussia paremmin asetellen, Chavez istuutui lahjojensa kera sohvalle istumaan, helistellen hieman lahjapakettejaan. Mitään sen kummempia ääniä sisältä ei kuulunut, joten lahjatkaan tuskin olivat sen erikoisempia, kuin paita sekä villasukat, jos edes niitäkään. Vanhempiensa lahjoja ei hän edes halunnut ottaa vastaan, se oltiin tehty selväksi jo kuukausia sitten - ne johtaisivat vain suoraan lähimmälle kaatopaikalle, jos hänellä itsellään oli vähääkään päätösvaltaa. Hän oli suoraan sanottuna kyllästynyt "hienoihin" kelloihin, taikka muuhun turhaan mitä perheen pää aina tunki ostoslistalle, ja lopulta tyrkkäsi joulun tullessa Javierille. Jos totta puhuttiin, oli hän kyllästynyt jouluun aivan yhtä lailla. Ensimmäiset vuodet olivat mukavia, kuka lapsi nyt ei leluista pitäisikään, mutta viimeisimmät neljä joulua olivat olleet mitä tylsimmät, ja nekin oltaisiin mieluusti vietetty kaukana kaikesta. sarah olivia forney - hymyili lempeästi pojalle, ja ennen kuin nainen oli mitään edes kerennyt sanomaan, mielenkiinto siirtyi juuri huoneeseen tulleeseen Amicaan. Hän ei näyttänyt iloiselta, niin kuin useat ihmiset jouluisin olivat - päin vastoin, nainen näytti samaan aikaan hivenen verran närkästyneeltä, sekä siltä, kuin olisi hukannut jotakin tärkeääkin. Mitään hän ei kuitenkaan viitsinyt toiselle sanoa, Eldonin tehdessä kaiken naisen puolesta. Pienehkö naurahdus livahti vaaleaverisen huulilta, hänen vilkaistessaan lattialla istuvaa poikaa hymyillen. Pian laahustavat askeleet kantautuivat olohuoneen oviaukosta, ja seuraavaksi sisälle askeltavaa ihmistä ei ollut vaikea tunnistaa - Javier. Herra oli luultavasti masentavin ihminen koko lastenkodista, eikä pojan huulilla tuntunut koskaan näkevän hymyä. Tappeluitakin toinen oli tiuhaan tahtiin haastamassa, ja pariin otteeseen siinä oltiinkin onnistuttu, mikä ei ollut minkäänlainen yllätys naiselle. Itse hän ei kylläkään ole ollut lastenkodissa puolta vuotta pidempään, joka oli hyvinkin vähän, verrattuna Javierin pian alkavaan kolmanteen vuoteen tämän talon sisällä. Ja ken tietää, montako tappelua herra on päässyt järjestämään tuolla välin, kun Forney itse oli vielä tyytyväisesti kotona. Huppupäisen Chavezin askeleet tulivat hetki hetkeltä lähemmäs joulukuusta, saaden naisen puremaan tiukasti alahuultaan, eikä aikaakaan kun vasta pinoon kasatut lahjapaketit levisivät ympäri lattian. Silmiään turhautuneesti pyöräyttäen, kohoitti Sarah katseensa pakettiensa kanssa sohvalle siirtyneeseen mieheen - ja usko tai älä, jos vaaleaveriköllä olisi ollut yhtään sen enempää voimia, sekä rohkeutta, ei herra olisi enää entisensä. Attachments:
|
|
|
|
Post by alpacasso on Nov 15, 2015 18:08:22 GMT
lomake -- Lucy Rosie Wesley -- 15 -- muikkeli & hetero -- vanhemmat kuolivat rauhanturvajoukoissa Afganistanissa kun Lucy oli kolme -- pls en jaksa >:DD -- late lammas mini: Lucy Rosie Wesley -- 15 -- muikkeli & hetero -- vanhemmat kuolivat rauhanturvajoukoissa Afganistanissa kun Lucy oli kolme -- lol oon oikeesti laura :DDDDD Attachments:
|
|
|
|
Post by obrien on Nov 15, 2015 18:12:00 GMT
lomake -- Lucy Rosie Wesley -- 15 -- muikkeli & hetero -- vanhemmat kuolivat rauhanturvajoukoissa Afganistanissa kun Lucy oli kolme -- pls en jaksa >:DD -- late lammas mini: Lucy Rosie Wesley -- 15 -- muikkeli & hetero -- vanhemmat kuolivat rauhanturvajoukoissa Afganistanissa kun Lucy oli kolme -- lol oon oikeesti laura :DDDDD MUKANA ccccccccc: ja jp, juu |
|
|
|
Post by Jp on Nov 15, 2015 18:13:11 GMT
javier jóse chavez - käveli olohuoneen puolelle kädet taskuihin sullottuina, sekä huppu päänsä ylitse vedettynä. Katseensa poika piti puolestaan tiukasti maassa, eikä niinkään viitsinyt tehdä minkään laista katsekontaktia kenenkään kanssa - saatika sitten varoa ihmisiä. Kuka tahansa hänen tielleen sattuikin, piti herra suoran kurssin, ilman sen kummempia väistöliikkeitä. Kuusen luokse siirryttyään, pystyi tummaverinen näkemään välittömästi kaksi omalla nimellään koristeltua lahjapakettia, aivan pinon alimmaisina. Lattian rajassa olevista ihmisistä hän ei jälleen kerran ollut laisinkaan kiinnostunut, ja päätyi vain vetäisemään pinon pohjalta pakettinsa - lahjamuurin kohtalo puolestaan ei ollut millään tapaa hänen vikansa, jos häneltä kysyttiin. Vasta hetki sitten huuleensa laittanutta nuuskapussia paremmin asetellen, Chavez istuutui lahjojensa kera sohvalle istumaan, helistellen hieman lahjapakettejaan. Mitään sen kummempia ääniä sisältä ei kuulunut, joten lahjatkaan tuskin olivat sen erikoisempia, kuin paita sekä villasukat, jos edes niitäkään. Vanhempiensa lahjoja ei hän edes halunnut ottaa vastaan, se oltiin tehty selväksi jo kuukausia sitten - ne johtaisivat vain suoraan lähimmälle kaatopaikalle, jos hänellä itsellään oli vähääkään päätösvaltaa. Hän oli suoraan sanottuna kyllästynyt "hienoihin" kelloihin, taikka muuhun turhaan mitä perheen pää aina tunki ostoslistalle, ja lopulta tyrkkäsi joulun tullessa Javierille. Jos totta puhuttiin, oli hän kyllästynyt jouluun aivan yhtä lailla. Ensimmäiset vuodet olivat mukavia, kuka lapsi nyt ei leluista pitäisikään, mutta viimeisimmät neljä joulua olivat olleet mitä tylsimmät, ja nekin oltaisiin mieluusti vietetty kaukana kaikesta. sarah olivia forney - hymyili lempeästi pojalle, ja ennen kuin nainen oli mitään edes kerennyt sanomaan, mielenkiinto siirtyi juuri huoneeseen tulleeseen Amicaan. Hän ei näyttänyt iloiselta, niin kuin useat ihmiset jouluisin olivat - päin vastoin, nainen näytti samaan aikaan hivenen verran närkästyneeltä, sekä siltä, kuin olisi hukannut jotakin tärkeääkin. Mitään hän ei kuitenkaan viitsinyt toiselle sanoa, Eldonin tehdessä kaiken naisen puolesta. Pienehkö naurahdus livahti vaaleaverisen huulilta, hänen vilkaistessaan lattialla istuvaa poikaa hymyillen. Pian laahustavat askeleet kantautuivat olohuoneen oviaukosta, ja seuraavaksi sisälle askeltavaa ihmistä ei ollut vaikea tunnistaa - Javier. Herra oli luultavasti masentavin ihminen koko lastenkodista, eikä pojan huulilla tuntunut koskaan näkevän hymyä. Tappeluitakin toinen oli tiuhaan tahtiin haastamassa, ja pariin otteeseen siinä oltiinkin onnistuttu, mikä ei ollut minkäänlainen yllätys naiselle. Itse hän ei kylläkään ole ollut lastenkodissa puolta vuotta pidempään, joka oli hyvinkin vähän, verrattuna Javierin pian alkavaan kolmanteen vuoteen tämän talon sisällä. Ja ken tietää, montako tappelua herra on päässyt järjestämään tuolla välin, kun Forney itse oli vielä tyytyväisesti kotona. Huppupäisen Chavezin askeleet tulivat hetki hetkeltä lähemmäs joulukuusta, saaden naisen puremaan tiukasti alahuultaan, eikä aikaakaan kun vasta pinoon kasatut lahjapaketit levisivät ympäri lattian. Silmiään turhautuneesti pyöräyttäen, kohoitti Sarah katseensa pakettiensa kanssa sohvalle siirtyneeseen mieheen - ja usko tai älä, jos vaaleaveriköllä olisi ollut yhtään sen enempää voimia, sekä rohkeutta, ei herra olisi enää entisensä. //Sirius tuli vissiin kuusvuotiaana tonne... |
|
|
|
Post by pokemon on Nov 15, 2015 18:24:13 GMT
Esmee Yvette Hitch hymyili pienesti ja nyökkäsi Dylanille, joka kysyi, hyväntuulisena tulisiko neiti aamiaiselle. Neitokainen asteli miehen vierelle, joka meni keittiötä kohti. Kahdeksantoistavuotias naurahti toiselle. ''Tietenkin seurasi kelpaa'', nainen sanoi vastaukseksi miehelle, antaen hymyn olla kasvoilla. Esmee asteli miehen vierellä, katsahtaen miestä sitten. Kenenkään muun seurassa nainen ei liikkunut, kuin Dylanin seurassa. Muista hän ei pitänyt. Kaikki kävit hermoille todella pahasti, varsinkin kaksoset, Sirius sekä Rigel. Kaksoset osasivat vain olla jaloissa, he eivät osanneet väistää. Yvette huokaisi syvään, istahtaen sitten keittiön tuolille. Dylan tiesi, ettei Esmee nauttinut muiden ihmisten seurasta paljoa. Dylanissa oli jotain sitä, mitä hän kesti. Ehkä neidin 'rasistisuus' johtui bruneten lapsuudesta, hänet opetettiin olemaan agressiivinen ja väkivaltainen. Sinisilmä ei osannut piilottaa vihaansa millään tavalla. Hänen piti aina juosta omaan huoneeseensa ja purkaa vihansa. Nainen havahtui ajatuksistaan ja laittoi puuroa puurolautaselleen, kaataen maitoa maitolasiin. Dylan Elia Bellamy hymyilee iloisesti, kun toinen kertoi hänen seuransa kelpaavan. Itse asiassa ei hän ollut edes nähnyt Esmeetä oikeastaan paljon kenenkään muun kanssa, vaikka joskushan toisen oli pakko jotain muillekkin sanoa kuin vain hänelle. " No sehän on mahtavaa. " Bellamyn esikoinen hymyilee, kun askeltaa toisen vierellä keittiöön, istahtaen sitten pöydän ääressä olevalle tuolille, hän odottaisi rauhassa, jotta toinen söisi. Nappisilmät eksyvät hääräilevään sinisilmäiseen tummaverikköön, joka otti puuroa ja kaatoi maitoa itselleen. Kuitenkin Dylanin katse lähti vierimään muuallekkin - hieman hämmästyneenä, koska koko aamuna hän ei ollut kuullut siskostaan mitään. Tokihan toinen voisi nukkua, mutta yleensä Domitienne oli ajoissa, paitsi ehkä nyt hän teki jotain omia juttujaan. Ehkä hän ei vaivaisi päätään nyt siskollaan, eiköhän hänkin sieltä joskus ilmestyisi. " Ootkohan sä saanut lahjoja vai ootsä ollut tuhma? " Dylan ei voi estää "pientä" virnettä karkaamasta hänen pehmeille huulilleen, ehkä hän ajattelisi asiat hieman väärin, mutta ei vaan voinut itselleen mitään. Samanlaisia piirteitä hän oli huomannut siskossaan, mutta ehkä hieman vähemmän kuin hänessä itsessään. Kuitenkin päätään pudistellen hän siirtää nappisilmänsä katselemaan toisen puuroa. Attachments:
|
|
|
|
Post by obrien on Nov 15, 2015 18:32:34 GMT
Forest Isaac Sthern virnisti pienesti, kun nainen sanoi, että itse nainen olisi voinut siivota aamiaistarvikkeensa. Ruskeaverikkö huokaisi syvään, katsoen sitten maahan. Kaksikymmentäkolmevuotias oli ostanut Allisonille kauniin lahjan, hopeinen koru. Koruun oltiin taiteiltu kaunolla nimi, Allisonin nimi. Isaac oli ostanut korun tytölle, vain siksi, koska hän oli saattanut ihastua naiseen. Kerran Allison sekä Forest olivat lähteneet Forestin kaverin kännibileisiin salaa. Mutta asiasta ei seurannut hyvää. Allison oli kännissä, samoin Forest ja se päätyi suudelmaan. Forest oli kuitenkin onnistunut kantamaan naisen lastenkotiin, ilman mitään ongelmia, onneksi. ''En saanut, mutta minua se ei haittaa'', Sthern sanoi ja naurahti. Tummaverikkö asteli pian yläkertaan, joulukuuselle. Hän huomasi kaksi poikaa makaavan kuusen alla, hän kuitenkin antoi asian olla. Hän nappasi Allisonin lahjan, kävellen sitten alakertaan. Miehen käsissä oli hopeinen lahjapaperi, jossa luki Allison. Hän ojensi lahjan naiselle. ''Hyvää joulua'', Forest sanoi. Attachments:
|
|
|
|
Post by obrien on Nov 15, 2015 18:52:41 GMT
Esmee Yvette Hitch naurahti pienesti, ajatellen Dylanin sanat hieman kaksimielisesti. Ruskeaverikkö yritti pidätellä nauruaan ja olikin ihme, että tämä onnistui pidättää naurunsa. Kaksikymmentäkolmevuotias hymyili, syöden ruokansa loppuun. Hän asteli tiskikoneelle, laittaen astiansa koneeseen. Brunette asteli toisen vierelle. ''Ehkä olen ollut tuhma, etten saa lahjoja'', Esmee sanoi vitsaillen ja mutristi huuliaan. Hän huokaisi syvään ja katseli toisen silmiä hetken, ihan kuin tämä olisi tykästynyt toiseen. Hän ei tahtonut mitään romanttista suhdetta hoitajan kanssa, siitä seuraisi vain vaikeuksia ja Dylan saisi vain vaikeuksia. Neitokaisen oli kyllä pakko myöntää, hän oli ihastunut hoitajaansa, hyvään ystäväänsä. Yvette puri huultaan. Yht'äkkiä toisen huulet toden todella mutristui, kun hänen mieleen tuli tämän lapsuus. Esmeen lapsuus oli vaikeaa. Hänen vanhempansa löivät, huusivat ja opettivat Esmeen väkivaltaiseksi ja agressiiviseksi. Ruskeaverikkö nousi tuolilta sanomatta mitään, kävellen yläkertaan, omaa huonettaan kohti. Hän asteli huoneeseensa, pamauttaen oven perässään. Sinne meni joulumieli. Attachments:
|
|
|
|
Post by pokemon on Nov 15, 2015 19:08:36 GMT
Dylan Elia Bellamy virnuilee, kun huomaa kyllä toisenkin olemassa aivan lähellä naurua, mutta hänenkin hämmästyksekseen nainen vain pystyi pitämään pokkansa, Tummaverikkö katselee toista hieman kulmiaan kohottaen, kun kuuli naisen sanat. Ennenkuin hän ehtisi edes vastata sinisilmäisen sanoihin, hän huomaa toisten huulien mutristuvan, joka saa myös hänet vakavoitumaan. Toinen lähti nopeasti askeltamaan ilmeisesti huonettaan kohti - sinne Esmee meni aina, kun hän halusi rauhoittua. Bellamy yritti hetken miettiä tekikö hän jotain väärin, kun sai naisen lähtemään luotaan. Hieman hämmästellen mies nielaisee kuivaa kurkkuaan, kun saa jonkinlaisen idean. Hänen oli pakko hakea pieni joululahja joulukuusen alta, joka oli varustettu Esmeen nimellä. Hän katselee hetken pientä paketoitua lahjaa - Dylan oli ostanut sen toiselle, joten ehkä hän saisi sen avulla naista edes vähän piristettyä. Yläkertaan päästyään hetken ajan kuluttua mies huokaisee ensin toisen ovella, kunnes koputtaa siihen. " Hei, Esmee.. Saanko mä tulla? " Bellamy kysähtää hieman jännittyneenä, kun avaa jälleen kerran varoivaisesti toisen oven, ottaen pari askelta sisään. Hän ei oikein tiedä mitä sanoisi. " Sanoinko mä jotain väärää? Olen pahoillani. " Dylan huokaisee, koska ei halunnut todellakaan halunnut aiheuttaa toiselle minkäänlaista pahaa oloa, päinvastoin. Tummaverikkö oli ehkä hieman päässyt tykästymään toiseen silloin, kun oli vielä itsekkin vain asumassa täällä - eikä töissä. " Tässä olisi muuten tälläinen.. Se on multa. " miehenalku katsoo toiseen nappisilmillään, kunnes ojentaa punaiseen lahjapaperiin paketoitua pientä neliönmallista rasiaa toiselle. Attachments:
|
|
|
|
Post by sini on Nov 15, 2015 19:36:40 GMT
Jade oli herännyt ties kuinka kauan sitten, muttei ollut jaksanut nousta vieläkään sängystä. Suoraan sanottuna hän ei ollut jouluihminen, mutta ehkä se johtui siintä, että yleensä joulut hänen perheellään olivat olleet katastrooffisia. Eipä nainen koskaan ollut kunnollista joulua viettänyt, jonka takia ei hän nytkään pitänyt sitä mitenkään erikoisena päivänä. Hän ei kuitenkaan haluaisi kuunnella muiden intoilua joulusta, eikä sen takia halunnut nousta sängystä. Kuitenkin nälkä oli jo hetki sitten iskenyt naiseen ja hän halusi ruokaa. Hän oli kuitenkin vielä tähän hetkeen asti taistellut mielensä kanssa, ettei menisi hakemaan ruokaa, mutta huonosti siinäkin kävi. Ruskeahiuksinen nainen päätyi nousemaan ylös peittonsa alta, kävellen meikkipöytänsä luo. Nainen oli jo kauan aikaa sitten innostunut meikkaamisesta ja päätynyt siihen, ettei hän voisi poistua minnekkään ilman jonkinlaista meikkiä. 16-vuotias nuori nainen päätyi istumaan puiselle penkilleen, katsoen meikittömiä kasvojaan peilistä. Näin aamusta nainen oli pukeutunut vain muutaman koon isompaan harmaaseen t-paitaan ja sen alla oleviin alushousuihin. Eipä hän muuta tarvinut vaatteekseen ennen kuin lähtisi alas. Jade päätyi ottamaan itselleen kasvorasvan, alkaen rasvaamaan kasvojaan ja kaulan aluetta. Kaikesta kosteutuksesta ja huolenpidosta huolimatta tytön kasvot olivat kuivat, jonka takia hänen täytyi aina käyttää rasvaa, jotta meikkivoide näyttäisi hyvältä hänen kasvoillaan. Tämän jälkeen nainen päätyi meikkivoidesiveltimellään levittämään jo melkein loppuun käytettyä meikkivoidettaan kasvoilleen. Kun hän itse oli tyytyväinen meikkivoiteeseensa niin hän päätyi kastamaan puhtaan meikkisienen nopeasti vesilasissa, yrittäen varoa sitä, ettei se kastuisi liikaa. Nainen puristikin ylimääräiset vedet pois sienestä, antaen tippojen valua pöydälle ja lasiin. Kostealla sienellä Jade päätyi nopein ja hellin painalluksin painelemaan kasvojaan, saaden siten hävitettyä siveltimen jäljet pois. Nainen siirtyi sen jälkeen eyelineriin, päätyen laittamaan hyvinkin ohuesti sitä luomiinsa. Mitään kovinkaan säväyttävää hän ei halunnut. Jade päätyi sitten laittamaan ripsiväriä, taivuttaen ripsensä sen jälkeen. Lopuksi hän valitsi itselleen liilan huulivärin, jota laittoi huuliinsa. Nainen oli rakastunut kyseiseen sävyyn ja käytti sitä aina. Kun meikki oli valmis nainen päätyi harjaamaan ruskeita hiuksiaan, jotka olivat luonnollisesti hieman kiharat. Eivät ne kovinkaan paljon kihartuneet, mutta siellä täällä oli erilaisia kiharia. Jade tyytyi siihen, ettei hiuksissa ollut takkuja, jonka jälkeen tämä nousi ylös penkiltään, kävellen pienen huoneen toiselle puolelle, jossa vaatekaappi sijaitsi. Ei hän halunnut vaihtaa paitaansa, jonka takia päätyi ottamaan itselleen oleskelushortsinsa. Ehkä hän aamiaisen jälkeen vaihtaisi vaatteensa, muttei nyt. Vickersin perheen ainut lapsi otti itselleen mustat pehmeät oleskelushortsit, jotka veti jalkaan. Nyt hän oli valmis siirtymään syömään, muuta hän ei tahtonutkaan. Jade lähtikin kävelemään huoneestaan keittiön suuntaan, pitäen katseensa paljaissa jaloissaan. Ei häntä kiinnostanut ympärillä tapahtuvat asiat. Tyttö keskittyikin vain siihen, ettei törmäisi kehenkään matkallaan keittiön puolelle. Ruskeahiuksinen oli ujo, eikä se todellakaan helpottanut täällä, sillä paikalla oli niin monta hänen ikäistään. Nainen viettikin paljon aikaa harjoittelemalla erilaisia meikkejä. Hetkessä nainen oli päässyt keittiöön, jonka yhdelle seinustalle hän jäi seisoskelemaan, sillä ei tiennyt mitä haluaisi syödä. Hänellä oli nälkä, mutta silti tuntui, ettei mikään kelpaisi. Jade päätyy kuitenkin metsästämään itselleen tarvikkeet leipään. Ruskeahiuksinen etsi itselleen leipiä, voita ja juustoa. Muuta hän ei siihen tarvitsisi. Yhdellä työtasolla nainen voitelee itselleen kaksi leipää, laittaen päälle muutaman siivun leipää. Tämän jälkeen hän palautti tarvikkeet paikoilleen, ottaen itselleen yhteen lasiin vielä vettä. Jade päätyi menemään lähimmälle penkille istumaan. Paikalle päästyä tämä alkoi syömään aamupalaansa. Yhdellä työtasolla nainen voitelee itselleen kaksi leipää, laittaen päälle muutaman siivun leipää. kirjotusvirheille ei sais nauraa, joten tyrskähdin :'D näin käy ku taustalla pyörii televisio XDDd |
|
vastustuskyky
Ninja The Cat
jonnet ei muista gosust vivizasii
Posts: 80 
|
Post by vastustuskyky on Nov 15, 2015 19:44:18 GMT
Allison hymyili hieman, silittäen ajatuksissaan mukinsa kahvaa. Ehkä hän voisi käydä ostamassa jotain miehelle, jos hän ei kerta ollut saanut joululahjaa. Pian hänen hoitajansa lähtee askeltamaan joulukuusen luo, samalla kun Allison laittaa mukin astianpesu koneeseen. "Kiitos", nainen henkäisee naurahtaen, ottaen lahjan mieheltä vastaan. Heidän sormensa koskettavat, jolloin Allison punastuu hieman, ottaen lahjan omiin kätösiinsä, avaten sen. Hän laittaa roskat roskikseen, avaten pienen, mustan rasian. "Vau... Se on tosi nätti, kiitos vielä kerran..." Allison hymyilee, ojentaen korun miehelle. Korun riipus oli "Allison", ja se oli kirjoitettu kaunolla. Se oli hopeanvärinen. "Voisitko laittaa sen kiinni?" Hän pyytää, kääntyen miehen suuntaan. Forest oli 23, Allison 17. Hän ei todellakaan ollut varma, mitä mies hänestä ajatteli. Forest oli kuitenkin komea, ja niin edelleen. Allison oli tapaillut ennen ikäisiään poikiaan, ja toivonut ehkä jopa hieman vanhempaa miespuolista henkilöä elämäänsä. Hän oli kuitenkin vasta 17, mutta oli täysin ihastunut Forestiin, vaikka tämä olikin yli kahdenkymmenen. Allison siirtää nutturasta pudonneita hiuksia korvansa taakse. Hän henkäisee rauhallissti, kun miehen sormet koskettavat hänen niskaansa, samalla kun kylmät väreet valtaavat hänen kehonsa. Attachments:
|
|
|
|
Post by emilia, torvelo on Nov 15, 2015 19:47:06 GMT
roolin ennen ku meen nukkuu
|
|
|
|
Post by Jp on Nov 15, 2015 20:06:15 GMT
Amica oli joutunut hillitsemään itsensä melko tehokkaasti tuon joutuessa melkoisen henkisen paskan peittämäksi. Joku oli vitsaillut hänelle niiden kahden ulosteisen sian etsimisestä jonka takia Amican joulu oli lähes aina pilalla, kun tuo joutui huolehtimaan kahdesta minipossusta sekä varmaan koko orpokodista yksin. Ehkä hänenkin pitäisi nähdä maailmaa orpokodin pihan ulkopuolelta, mutta sopimus oli sopimus...hän ei saanut poistua talosta koskaan pitäen olla aina tavoitettavissa. Että Amica inhosikin muutaman vuoden jälkeisiä työehtojaan, jotka hän oli mennyt hyväksymään ollessaan yhdeksäntoista. Hänet oli kyllä koulutettu elämänkoulun avulla käsittelemään vaikeitakin tapauksia, mutta ei uimaan kirjaimellisesti kaksosten paskassa. Olivathan nuo käyneet tekemässä nekin naisen naaman.
"No kerro suoraan missä ne siat ovat...minä ja nenäni tiedämme sen varsin hyvin että ne ovat täällä jossain ja pääset puolet helpommalla", nainen painotti asennettaan ja alkoi vilkuilla kuusta löytääkseen kohteensa. Hän ei voinut sietää mukavuusalueellaan paskasia ylirasittavia kaksosia ja halusi eliminoida ainakin paskan suoraan. Kyllä se kaksikko ajallaan peseytymään joutuisi, vaikka vuoden jälkeen kun kukaan ei enää sietäisi kaksosten oksennusmaista tuoksua. Kyllä mahdolliset ihosairaudet sian peseytymään saavat.
|
|
