lastenkotiroolipeli

lomake --
Amica Feline Scarrow – 24 –nainen ja pan – Hoitaja –alas – Jp

Menneys: Amica joutui sietämään myös omassa lapsuudessa väkivaltaa osaltaan seksuaalisen suuntautumisensa takia, jonka takia tuo halusi katkaista kierteen heti, kun vain se tuli mahdolliseksi. Ammatinvalinnan tullessa puheeksi Amica ei epäillyt jättää menneisyyttään taakseen ja ottaa itse henkilökohtaisen vastuun siitä, että kukaan muu ei tulisi saamaan samaa paskaa niskaansa, mitä nainen oli joutunut itse saamaan lapsuudessaan. Valitettavasti naista stressaa jatkuvasti se ajatus, että hän ei voi pelastaa koko maailmaa väkivallalta, mutta voi pyrkiä vähentämään sitä.

mini:
Amica Feline Scarrow – 24 – nainen ja pan – hoitaja – Jp





//Roolin koska kivaa


Sirius oli juuri löytänyt mahtavan piilopaikan itselleen joulukuusen alta, jossa tuo oli pakoillut yhteiskuntaa, joka tosin koostui tällä kertaa orpokodin henkilökunnasta. Neulasten kutittaessa pojan selkää, Sirius tarkkaili huonetta ylimahtavasta piilopaikastaan, josta kukaan ei ollut vielä puolialastonta poikaa löytänyt. Alexander oli hiippaillut joulukuusen alle yövaatteissaan, jonka takia Siriuksella ei ollut mitään muuta päällä, jos boksereita ei laskettu. Tuonhan huoneessa oli jo muutenkin liian kuuma, mutta ei Sirius jaksanut valittaa turhanpäiväisestä. Kuten tavallista, Sirius oli tiennyt jouluvietosta jo kuukausi sitten vakoiltuaan muutama hoitajaa ja näiden joulusuunnitelmia. Kyllä omat lahjat piti saada tietää jo vähintään puoli vuotta aikaisemmin, että saattoi keskittyä muiden lahjojen selvittämiseen ihan vain sen takia, koska ne olivat aivan varmasti omia parempia. Sirius oli oppinut jo sen faktan, että ruoho oli aina eli 350% todennäköisyydellä maittavampaa aidan toisella puolella, mutta poika ei ollut vaan koskaan keksinyt keinoa päästä aidan toiselle puolelle niin, että suunnitelma olisi onnistunut.

Eldon päästi pitkän haukotuksen, minkä hiljensi pitämällä kättä suunsa edessä. Hän oli pukenut ylisuuren isän villapaidan, minkä Eldon oli saanut häneltä silloin kun isä oli ruvennut miettimään miltä oikeasti vaatteet näyttivät hänen päällään. Hän oli tullut siihen tulokseen ettei viininpunainen ollut hänen väriään, joten antoi sen Eldonille. Nyt kun Eldon mietti, hän tajusi että villapaidat tosiaan olivat mukavempia kun hihat olivat vielä kymmenen senttiä pitempiä siitä, mihin hänen kädet loppuivat.

Aamutokkurassa yhä hoippuillen olohuonetta kohti, hän pysähtyi. Keskellä olohuonetta oli suuri joulukuusi, minkä alla komeili erikokoisia lahjoja. Monten sisäinen viisivuotias lapsi heräsi heti, mutta Eldon jätti ajatuksen juosta kuusen luo tajutessaan että sen ympärillä pyörivät lapset olivat enintään kolmetoista vuotta vanhoja. Eldon hymähti uneliaasti lysähtäen yhdelle sohvalle.
Hän silmäili hetken aikaa lapsia, kunnes tajusi kaksi pientä jalkaa jotka tulivat esiin kuusen alta. Hetkeksi Eldonin villi mielikuvitus heräsi ja hän hymyili ajatukselle, että pienet jalat olisivat olleet joulukuusen, mutta kyllä hän erotti todellisuuden ja oman fantasiamaailmansa. Eldon valui sulavasti pois sohvalta lattialle nähdäkseen kuka oli piilossa kuusen alla.

"Sirius?" Eldon sanoi epäuskoisesti naurahtaen. Hän konttasi kuusen luo lysähtäen sitten makaamaan pojan eteen. Hän tyrkkäsi lahjat sivuun.

"Yrittivätkö he laittaa sinut suihkuun?" Eldon kuiskasi tajutessaan että pojalla oli jalassa vain bokserit. Dion vilkuili ympärilleen yrittäen eläytyä täysillä leikkiin, kuin he olisivat sotilaat piilossa monia ihmisiä jotka yrittivät tappaa kaksikon kunhan löytäisivät heidät.

- kirjottelen mun hahmoille tiedot, ja alan sitten roolimaan

sarah olivia forney - haukoitteli väsyneen oloisesti, katsoen juuri herännyttä peilikuvaansa huoneensa nurkassa sijaitsevasta kokovartalopeilistä. Hän oli herännyt noin kymmenisen minuuttia sitten, ja normaalisti makoilisi sängyssä vielä pidempäänkin, mutta nyt oli nainen päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni, ja nousta välittömästi. Hiuksensa hän oli harjannut auki, jättäen vaaleahkot hiussuortuvat valumaan olkapäilleen, sekä yläselälleen, kun taas päälleen nainen oli vetäissyt vaaleanharmaat collegehousunsa, sekä vaniljan värisen villapaidan, joka lämmitti toista edes hieman. Pienehkö hymy vierähti hänen kasvoilleen, katsellessaan peilikuvaansa päästä varpaisiin. Hänellä ei ollut minkäänlaista muistikuvaa, milloin viimeksi oli oikeasti joulua viettänyt, ja nyt olisi kyseessä Forneyn ensimmäinen joulu lastenkodissa. Odotuksen hänellä eivät olleet suuret, mutta oli hän jo lähes varma, että kaikki tulisi onnistumaan huomattavasti paremmin, kuin kotioloissa.

Sarah vetäisi syvään henkeä, astuessaan viimeinkin huoneestaan pihalle. Kätensä hän oli vetäissyt piiloon villapaitansa hihojen sisälle, joita sisäpuolelta käsin puristettiin tiukasti nyrkeissään, askelten puolestaan viedessä naista ripakasti kohti portaita. Rappuset oltiin kipitetty hetkessä alas, ja pystyi nainen nyt jo näkemään kauempana komeilevan joulukuusen, pienehkön hymyn kasvaessa jälleen. Hänellä oli viimeinkin mahdollisuus viettää joulu niin sanotussa, "hyvässä seurassa", eikä hänellä tosiaan ollut tällä kertaa edes mitään mistä murehtia - kuten muunmuassa isäpuolensa toiveet, talon kunnossa pito, taikka muu turha, joka oltiin aina pistetty naisen työksi. Oli miten oli, rauhalliset askeleet olivat lähteneet viemään vaaleaverikköä lähemmäs joulukuusta, jonka juurelta pystyi myös löytämään Eldonin, sekä neljät pienet jalat pilkistämässä kuusen alta - jotka mitä luultavimmin kuuluivat kaksosille.

Huvittuneesti hymyillen Forney kyykistyi kuusen juurelle katseen kiinnittyessä nyt sen alla lepääviin lahjapaketteihin. Mitään hän ei sanonut, eikä katsetta kolmikkoon edes kohoitettu, vaan sen sijaan hän vain päätyi vetäisemään toisen omista lahjapaketeistaan itselleen, hipaisten varovaisesti punaisen lahjapaperin pintaa. Sarah ei niinkään halunnut kiinnittää itseensä paljoa huomiota, eikä muutenkaan halunnut olla niin sanotusti huomion keskipisteenä, jonka myötä oli hän tottunut pitämään suunsa kiinni lähes aina muiden seuraan saapuessa - poikkeuksia kyllä oli, ja kyllähän naiselta loppupeleissä asiaa riitti, kunhan hän viimein vain pääsi keskusteluihin mukaan.

"Siistippä suusi poju, tai muuten joku tulee hakemaan sinut ja pesee suusi kuumalla vedellä ja saippualla!" Eldon naureskeli yrittäen yhä pitää äänensä kuiskauksena. Eldon kuitenkin hiljeni äkkiä muistaessaan, että Sirius tosissaan pelkäsi vettä. Eldon puri huultaan hillitäkseen hymynsä, ja sitten hän katsoi vuorotellen Rigeliä ja Siriusta.

"Ei hätää, mä lupaan että oon teidän puolella jos ne löytää meidät", Eldon rohkaisi.

//Tuo tuossa koko roolin SÖPÖIN KOHTA.... EI... ei tolleen saa tehdä... tapat mut söpöyteen.....SENKIN LUONNONLAHJA


//Jos joku ei keksi hoitajalleen tekemistä niin se/ne vois jahdata Siriusta...

sarah olivia forney - naurahti hiljaisesti kaksosten kanssa keskustelevalle pojalle, kohoittaen katseensa hetkeksi toiseen. Pieni hymy oli leikitellyt naisen huulilla nyt jo koko aamun, eikä se luultavasti vielä hetkeen olisi pyyhkiytymässä pois - eikä siinä tietenkään mitään pahaa ollutkaan, hyvä vain. Katse palautui kuitenkin pian käsissään olevaan, pehmeään pakettiin, jonka kanssa vaaleaverinen siirtyi istumaan hieman sivumpaan, ristien jalkansa nopeasti, jolloin paketin avaaminen pystyi alkamaan. Kaikessa rauhassa hän aloittikin aivan ensimmäisenä availemaan paketin ympärille käärittyä, kultaista lahjanauhaa, joka oltiin vedetty parilla solmulla kiinni, jonka jälkeen päälle oltiin sidottu pienehkö rusetti, eikä siinä oikeastaan mennytkään kauaa, kun naru oltiin saatu vieläpä yhtenä kappaleena irti. Nyt varovaisesti kynnellään paperia paikallaan pitävää teippiä raapien, sai Forney nopeasti lahjapaperinkin liu'utettua yhtenä suurena palana pois lahjansa päältä, ja pian käsissään hän pitelikin uutta, vaaleanharmaata, jopa suhteellisen paksua hupparia, jonka rinnuksissa oli paksuin kirjaimin painettu kirjaimet "NYC". Hymy naisen huulilla oli suuri - kyseistä hupparia oli toinen ihaillut jo iät, ja oli jopa laskenut rahojaan, miettien päänsä puhki milloin hänen vähäiset varansa tuohon riittäisivät.

Varovaisesti sormenpäällään hupparin kangasta hipaisten, kohoitti nainen pian katseensa äänen suuntaan. Sanoja hän ei vieläkään suustaan päästänyt, vaan sen sijaan päätyi kohoittamaan hupparin ilmaan niin, että Eldon sen näkisi, jos poikaa nyt oikeasti edes kiinnostaisi. Huppari laskettiin pian takaisin tytön syliin, mutta katse pysyi tällä kertaa kysymyksensä esittäneessä pojassa.
"Entä sinä?" vaaleaverikkö päätyi nyt kysymään puolestaan, kallistaen päätään hieman sivulle. Hän ei tosiaan paljoa puhunut, ellei päässyt keskusteluun mukaan, taikka jos aihe oli jollakin tapaa mielenkiintoinen. Mutta silloin kun Forney suunsa avasi, heinostelematta sanottuna valloilleen pääsi mitä hennoin, sekä omalla tavallaan viattomin ääni, minkä ihmiskorva vain voi kuulla. Ääni ei kuitenkaan ollut niinkään hiljainen, ja osasihan toinen oikeasti meteliäkin pitää, varsinkin suuttuessaan - sitä kukaan ei varmaankaan haluaisi nähdä.