|
|
Post by wifix on Dec 1, 2015 18:21:32 GMT
ian nathan wesley - oli istunut jo oman aikansa olohuoneen nahkaisella sohvalla, oikean käden peukalon liikkuessa pitkin puhelimensa näyttöä, yrityksenä selailla ystävänsä autoliikkeen uudistettuja nettisivuja aikansa kuluksi. Autoa hän ei ollut ostamassa, se oli varmaa, mutta kesärenkaat olisi pitänyt vaihtaa jo aikoja sitten. Niitä ei kylläkään huonon rahatilanteen vuoksi oltu löydetty, ei hänen autoonsa sopivia, mutta ajatus ystäväalennuksesta oli kohonnut vasta hetki sitten miehen mieleen, saaden hänet uppoutumaan puhelimeensa jo hetkeksi. Katse pysyi siis tiukasti kirkkaassa näytössä, eikä sitä jaksettu edes nostaa naisystävänsä saapuessa huoneen puolelle - hänelle vain luotiin pieni tervehdys, joka tuli ulos ennemminkin mutinan oloisena sössötyksenä, kuin oikeina puheena. Vierelleen itstuneen naisen viimeinkin avattua suunsa, kohoitti Wesley itsekkin katseensa ylös puhelimestaan, kohoittaen kulmiaan ikään kuin hämmästyneen oloisena, aivan kuin herralla ei tosiaankaan olisi minkäänlaista tietoa toisen puheista. Todellisuudessa tummaverikkö tiesi paremmin kuin hyvin, mitä Jaida ajoi puheillaan takaa, mutta sitä ei kehdattu edes myöntää naisen kuullen. Asioita oli tapahtunut, sellaisia joista mies ei edes kaikkea muistanut, eikä hän todellakaan kuvitellut naisystävänsä tietävän asiasta - keneltä hän edes olisi voinut kyseisestä lipsahduksesta kuulla? Mies ei itse ollut henkilökohtaisesti kellekkään kertonut, joten neidin sisaruksella oli varmasti jonkinlaista tekemistä asian kanssa. "Kuka helvetti sinulle edes kertoi?" Wesley päätyi vain huokaisemaan turhautuneen oloisena, puhelimen lipuessa otteestaan pois, laskeutuen pehmeästi sohvan nahkaiselle päälliselle. Hänellä ei itsellään ollut loppupeleissä minkäänlaista syytä olla vihainen naiselle, mutta juuri tuolla hetkellä oli tummaverisen ajatukset aivan omissa maailmoissaan, eikä hän juurikaan voinut keskittyä mihinkään - ja tuostakos ei seurannut mitään muuta kuin hermojen menettämistä, taikka jotakin muuta joka edesauttaa riidan syntymistä huomattavasti. Kaiken tuon aikana, oli Jaide kerennyt jo siirtymään keittiön puolelle, Ianin noustessa nopeasti seisomaan, askeleiden seuratessa naisen perässä seuraavaan huoneeseen, katseen kiinnittyessä nyt naisystäväänsä tiukasti. - töks - ja mä en oikein tienny että tiesikö mun herra että jaida tietää, joten päätin että ei :'DDD - enkä osaa valita kuvaa ehh 
|
|
|
|
Post by sini on Dec 1, 2015 18:46:48 GMT
Jaida piti hampaansa tiukasti upotettuna alahuuleensa, yrittäen sillä hallita tunteitaan. Kuitenkin ajatus siintä, että joku hänellä näinkin läheinen oli pystynyt tekemään hänelle tämän sai naisen voimaan pahoin. Eikä huulen pureminenkaan auttanut kauaa tunteiden hallinnassa, kun naisen silmäkulmasta valuikin jo ensimmäinen kyynel. Nopeasti hän pyyhki yksinäisen kyyneleen, yrittäen keskittyä siihen, ettei päästäisi enempää kyyneleitä, eikä näyttäisi Ianille tunteitaan. Sitä paitsi mies ei ollut hänen kyyneleiden arvoinen, hänkin yksi kiero kusipää, joka oli johdattanut naista ties kuinka kauan harhaan. Kätensä hän puristi nyrkkiin, nojautuen vasten yhtä keittiön työtasoista. Tummaverikkö ei ymmärtänyt sitä, kuinka oli saattanut päästää kaksi niin kieroa ihmistä hänen elämäänsä. Tämäkin oli ties kuinka mones kerta, kun hän oli päästänyt siskonsa takaisin elämäänsä ja jokaikinen kerta hän joutui pettymään. Jokaisella kerralla Jade oli onnistunut puhumaan hänet antamaan anteeksi. "Sillä ei ole ollenkaan merkitystä, vain sillä on väliä, että olen päästänyt kaksi kieroa kusipäätä elämääni ja tässä on lopputulos", Jaida päätyi vastaamaan miehelle, tällä kertaa äänenvoimakkuus oli selkeästikkin noussut. Hänen päänsä oli niin sekaisin erilaisista tunteista, mutta tällä hetkellä hän koki pelkkää raivoa ja vihaa kaksikkoa kohtaan. Heidän piti olla hänen läheisimmät ystävät. Jadekin oli uskotellut, että ei enää ikinä tekisi tätä hänelle. Jaida oli ollut typerä ja niellyt sen kaiken paskan jauhannan. Kulmat kurtistuivat hieman, kun Ian ilmestyi taas hänen näkökenttäänsä. "Painu vittuun, en selkeästikkään merkitse sinulle tarpeeksi", tummaverikkö pääyy vielä huutamaan miehelle. Samalla hän hapuili kädellään takanaan olevalta tiskipöydältä jotakin mihin tarttua. Käteen tarttui valkoinen kahvimuki, josta Ian oli aamulla juonnut kahvia. Ei mennyt kauaakaan, kun nainen viskasi mukin kohti läheistä seinää suutuspäissään. Hänellä ei ollut minkäänlaista tarkoitusta osua Ianiin, eikä muki lentänyt sinne päinkään. Katseensa nainen vei kohtaan, johon oli osunut. Pieni kahvitahra jäi mukista. "Toivottavasti olet helvetin onnellinen ja tyytyväinen itseesi", Teagan jatkoi, viemättä katsettaan mieheen. Ian ällötti häntä aivan älyttömästi. Koko tilanne sai naisen voimaan pahoin. Hän halusi vain itkeä, mutta ei halunnut antaa miehelle sitä iloa, että toinen olisi saannut särjettyä hänen sydämmen. Naisen mielestä oli paljon parempi käsitellä tilanne vihaisena kuin surullisena. Ei Jaida halunnut edes nähdä miestä enää tämän jälkeen. Enintään sen verran, että jompikumpi pakkaisi tavaransa ja lähtisi. Mitä luultavammin talosta lähtisi Jaida. Hän ei halunnut asua talossa, missä mahdollisesti Ian olisi viettnyt yhteistä aikaa Jaden kanssa. "Ällötätte minua, mutta hei, sinä olet kiero kusipää ja Jaida helvetinmoinen *** niin sovitte aivan varmasti yhteen. Paremmin kuin me", nainen päätyi toteamaan, muodostaen sarkastisen hymyn lopuksi. /se lomakkeen kuva oli kyl aika hyvä 8) Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 1, 2015 19:14:05 GMT
ian nathan wesley - painoi turhautuneen oloisena selkänsä vasten keittiön tyhjää seinää, katseen pysyessä tiukasti naisystävässään. Mies kurtisti kulmiaan hivenen kerran, yrittäessään parhaansa mukaisesti "lukea" naista, taikka ennemminkin toisen tunteita - toinen osasi olla hyvinkin äkkipikainen suutuspäissään, ja sen herra tiesi täysin hyvin, joten halusi olla valmiudessa jos jotakin tapahtui. Tuon enempää ei hän edes oikein kerennyt miettimään, kunnes jo suoristi selkänsä hieman säikähtäen, mukin osuessa äänekkäästi viereiseen seinään. Se ei käynyt edes lähelläkään miestä, mutta siitäkin huolimatta oli hän pelästynyt jopa yllättävän paljon, nainen kun harvemmin päätyi rikkomaan mitään. "Ei sun kanssa voi helvetti puhua niin kuin aikuiselle", Wesley päätyi vain murahtamaan, ottamatta minkäänlaista kantaa naisen puheisiin. Herra olisi mielellään selittänyt naiselle kaiken mahdollisen, aina alusta loppuun asti, sillä loppupeleissä oli oppinut välittämään toisesta jopa yllättävän paljon, mutta toisen ollessa kyseisessä mielentilassa, tuntui keskustelu aivan mahdottomalta ajatukselta. Ellei sitten ollut tarkoituksena tapattaa itsensä. Hän kääntyi pian kantapäillään ympäri, kävellen ripein askelin olohuoneen lävitse eteisaulaan, riuhtaisten yhdellä nopealla liikkeellä suuren peilikaapin oven auki. Nopeasti hän haravoi katseellaan läpi täyteen tungetun kaapin sisällön, vetäisten kaapin perältä otteeseensa talvitakkinsa, jota ei oltu vielä paljoa tämän vuoden puolella käytetty. Ian löysi hetkessä itsensä suuntaamassa takaisin kohti keittiötä, pysähtyen tällä kertaa oviaukkoon katse kiinni Jaidassa. "Menen yöksi hotelliin ja saatana pidäkkin huoli että olet täällä aamulla niin puhutaan", herra sanoi nyt ääntään jo viimeinkin koroittaen, koittaen pidellä hermojaan parhaansa mukaisesti. Hän osasi olla hyvinkin ajattelematon, sekä äkkipikainen oikeasti hermostuessaan, mutta koskaan ei hänen onnekseen kuitenkaan oltu käyty naisystäväänsä käsiksi - vaikka joskus tuokin oli ollut jopa pelottavan lähellä. Saatuaan viimein takkinsa päälle, lähti suhteen miespuolinen osapuoli takaisin kohti eteistä, napaten matkaansa nahkaisen lompakkonsa joka lojui olohuoneen lasisella sohvapöydällä. Ääntään tällä kertaa suuresti kohoittaen, huudahti Wesley vielä kovaan ääneen oviaukosta haistattelut naisystävälleen, ennen kuin ulko-ovi paiskattiin perässään kiinni. Kylmä tuuli, sekä pari lumihiutaletta lennähti miehen kasvoille välittömästi, saaden hänet vain selkeästi ärsyyntynein elein repäisemään takkinsa vetoketjun kiinni, miettimättä sen enempää takin jo valmiiksi huonosti toimivaa vetoketjua. Kädet suuntasivat nyt farkkujensa taskujen kohdalle, taputellen farkkukangasta taskujen kohdalta varovaisesti, toivoen löytävänsä haluamansa. Ja näinhän tietenkin kävi, eikä aikaakaan kun Ian sai tungettua kätensä oikean puolen taskuun, sekä vetäisten sieltä esille avainnipun, jossa oli muunmuassa kotiavaimet, sekä auton avaimet - unohtamatta tietenkään työpaikkansa avaimia, joita tuli myös käytetyksi lähes päivittäin. Ilman sen enempää miettimistä, ruskeahiuksinen miehenalku painoi peukalollaan auton kaukosäätimen yhtä kolmesta napista, saaden pihassa seisovan auton ajovalot välkähtämän kerran, ovista kuuluen pienet naksahdukset, ikään kuin kertoen niiden auenneen. Wesley oli viimeinkin saanut puhdistettua auton lumesta, sekä istuttua alas kuskinpaikalle, kun auto vihdoinkin päätettiin käynnistää. Se kävi hetken aikaa tyhjäkäynnillä, ennen kuin käynnistyi kunnollisesti ja herra pääsi peruuttamaan hitaasti lumiselle kotikadulleen, jonka pinnalla pystyi näkemään jopa yllättävän useat autonrenkaiden jäljet - yhdet niistä ollen tietenkin Jaidan autosta. Ei mennyt minuuttiakaan, kun mies oli viimeinkin saanut suoristettua autonsa kadulle, pysäyttäen lyhyen matkansa välittömästi siihen. Hetken aikaa hän jopa epäröi lähtöä, ja ensimmäistä kertaa ikinä jopa joutui hetken aikaa rauhoittumaan, jotta ei oikeasti tirauttaisi pari kyyneltä. Kaikki tuo yhden naisen vuoksi. Ian pudisteli pian nopeasti päätään, hieraisten kasvojaan uupuneesti, jonka jälkeen kädet painettiin varovaisesti kiinni rattiin, oikean jalan painaessa kaasupolkimen pohjaan. 
|
|
|
|
Post by sini on Dec 1, 2015 19:45:31 GMT
roolaan sulle suihkun jälkee  |
|
|
|
Post by sini on Dec 1, 2015 20:27:34 GMT
Jaida ei enää vastaa mitään, ei edes katso mieheen. Hän antaa toisen mesota yksinään ja ennen lähtöään haistatella vielä viimeisen kerran naiselle. Mitään hän ei enää vastannut toiselle, hän ei yksinkertaisesti saannut enää sanaa suustaan. Pikku hiljaa todellisuus alkoi valjeta hänelle, eikä hän pystynyt olla enää vihainen. Vain surullinen ja epäuskoinen tilanteen suhteen. Miten Ian oli saattanut tehdä näin hänelle? Heidänhän piti rakastaa toisiaan ja he olivat jopa puhuneet suuremmista asioista, kuten naimisiinmenosta. Nyt sekin jäi vain Jaidan haaveksi. Tuskin hän menisi enää ikinä naimisiin, ehkä hän ei tapailisi enää ketään. Tämä sama tilanne oli käynnyt liian monta kertaa, eikä tummaverikkö pystyisi käymään läpi tätä enää yhtäkään kertaa. Hän tuskin pystyisi luottamaan enää miehiin, kaikki olivat samanlaisia. Jokainen päätyi Jaden pyörittämään peliin mukaan ja sitten pikkusisko jäikin jo kolmanneksi pyöräksi. Ei se ollut reilua, että isosisko sai jokaikisen haluamansa miehen, eikä varsinkaan se, että naisen haluamat miehet olivat yleensä Jaidan poikaystäviä. Yhtäkkiä naisen mieliala muuttuu ja seuraavassa hetkessä tiskipöydällä ollut lautanen onkin jo lentänyt samaan suuntaa kuin mukikin äsken. Lautasta seuraavat monet muut astiat ja pian tiskipöytä on tyhjennetty niistä vähäisistä astioista, jotka siinä olivat olleet. Suutuspäissään nainen suuntaa kohti makuuhuonetta. Hän halusi purkaa vihaansa, jota parin päivän aikana oli kertynyt älyttömän paljon. Viimeiset kolme päivää hän oli ollut suoraan sanottuna kävelevä aikapommi. Minä hetkenä vain hän olisi saattanut räjähtää. Tänään oli se päivä. Askeleet olivat lyhyitä, mutta nopeita. Matkalla hän päätyi tiputtamaan kaikki mahdolliset valokuvat kaksikosta. Jaida oli kehystänyt erilaisia kuvia kaksikosta ympäri taloa ja nyt jokaikinen matkan varrelle osunut kuva löytyi lattialta. Asunto näytti nyt jo, kuin pommi olisi räjähtänyt siellä, mutta selkeästikkään se ei riittänyt miehelle. Hän suunnitteli tuhoavansa miehen omaisuuden täysin, ikään kuin kostoksi. Eipä se mitään auttaisi, mutta saipahan mieskin sitten päänvaivaa. Jaida pääsi nopeasti makuuhuoneeseen, jossa päätyi avaamaan ikkunan, sekä vaatekaapin, jonka oli jakanut Ianin kanssa. Miehen vaatteita nainen päätyi kasoittain repimään ulos vaatekaapista, suunnaten aukinaiselle ikkunalle, josta viskasi vaatteet ulos. Tuntui kuin hän olisi osana Taylor Swiftin Blank Space musiikkivideota. Nainen oli täynnä vihaa miestä ja siskoaan kohtaan, eikä osannut mitenkään paremmin hallita sitä kuin tuhoamalla miehen omaisuutta. Nopeasti nainen olikin tyhjentänyt miehen vaatteet heidän takapihalleen, jolloin päätyi sulkemaan ikkunan. Samassa nainen rojahtikin istumaan sängyn reunalle, haudaten kasvonsa käsiinsä, antaen uuden tunteen ottaa vallan hänestä, eikä mennyt kauaakaan, kun nainen antoi itselleen ensimmäsitä kertaa luvan itkeä. Attachments:
|
|
|
|
Post by wifix on Dec 1, 2015 20:46:29 GMT
ian nathan wesley - siristi silmiään hivenen, yrittäen parhaansa mukaisesti nähdä huuruisesta, sekä lumihiutaleiden sokaisemasta ikkunasta eteensä. Lämmityslaitteet autossa eivät olleet toimineet hetkeen kunnolla, ja normaalisti mies pitäisi romukasaa käynnissä vähintäänkin kaksikymmentä minuuttia ennen töihin lähtöä, jotta ei joutuisi ajamaan jääkylmässä autossa. Nyt asia oli puolestaan eri, eikä koko lämmitystä oltu edes viitsitty vääntää kaiken tapahtuneen välillä päälle, jonka myötä ikkunat menivät hiljalleen huuruun, saaden miehen pyyhkimään lasin sisäpuolta takkinsa hihalla aina silloin tällöin. Ulkona oleva lumisade ei helpoittanut asiaa laisinkaan, ja vaikka hiutaleita ei tippunutkaan tiuhaan tahtiin, tekivät ne ajamisesta rikkinäisen lämmittimen kanssa todella vaikeaa, ottaen vielä huomioon herran tunnetilan. Wesley murahti ärsyyntyneen oloisena itselleen, tullessaan ensimmäiseen risteykseen, josta vain vetäistiin kaasu pohjaan painettuna ohitse, otteen tiukentuessa ratista hetki hetkeltä. Tie oli pakkasten myötä jäätynyt, ja lumen peittämät jääkerrokset olivat joissakin kohdin todellakin liukkaita, ja tämän myötä herran piti vain yrittää pitää katseensa tiessä sekä keskittyä ajamiseen niin hyvin kuin mahdollista, joka ei tosiaankaan ollut helppoa. Sivusilmällään hän vilkaisi nopeasti radion yhteydessä näkyvää, punaisella valolla valaistettua digitaalista kelloa, jonka myötä yksi, pienehkö kyynel vierähti miehen poskelle - hän ei tosiaankaan ollut henkilö, joka itkisi usein, ja jos totta puhuttiin ei tämä ollut itkenyt edes isovanhempiensa hautajaisissa, vaikka he kovin läheisiä olivatkin. Se ei vain sopinut miehen niin sanottuun imagoon, mutta juuri tuolla hetkellä ei se häntä kiinnostanut laisinkaan. Hän oli suoraan sanoen pilannut kaiken, eikä tiennyt laisinkaan miten korjata välinsä Jaidaan, joka tulisi luultavasti olemaan aivan mahdotonta. Ei aikaakaan kun kimeähkö puhelimen soittoääni kantautui miehen takataskusta, saaden hänet irroittamaan katseensa hetkeksi tiestä, toisen käden siirtyessä takataskulleen. Ian puraisi varovaisesti alahuultansa, parantaen hieman asentoaan jotta saisi takataskussaan olevan puhelimen, jonka myötä kaasujalalla oleva jalka painautui aivan pohjaan, mutta siihen ei juuri tuolla hetkellä kiinnitetty niinkään huomiota - olihan kyseessä vain pitkä suora. Viimeinkin puhelin osui Wesleyn käteen, saaden hänet huokaisemaan turhautuneena, laskien katseensa puhelimensa kirkkaaseen näyttöön. Soittajan hän juuri ja juuri kerkesi katsomaan, kunnes vasemmalta kuului kova, matala torven ääni, saaden puhelimen valahtamaan miehen otteesta, katseen siirtyessä nopeasti äänen suuntaan. Seuraava asia minkä mies näkikin, olivat kirkkaat ajovalot, jota seurasivat ratin pikainen kääntäminen, ja auton peräpäähän kolahtaneen osunnan saattelemana auto jo suistuikin tieltä suoraan vastakkaiseen ojaan, jolloin kaikki lopultakin pimeni.
|
|
|
|
Post by sini on Dec 1, 2015 20:52:35 GMT
roolailen sulle huomen, painelen nyt nukkuu |
|
|
|
Post by wifix on Dec 1, 2015 21:00:56 GMT
roolailen sulle huomen, painelen nyt nukkuu - juuu, mäkin taidan kohta mennä nukkumaan 8)) |
|
|
|
Post by sini on Dec 3, 2015 19:38:02 GMT
Jaida ei kauaa ehtinyt surea tilannetta, vaikka hänestä itkuun käytetty aika tuntuikin pidemmältä, kunnes puhelin soi. Hupparinsa taskusta nainen kaivoi kullanvärisen iPhone-merkkisen puhelimensa, lukien soittajan nimen. Kyseessä oli Ianin hyvä ystävä, jonka takia nainen ihmettelekin, miksi kyseinen mies hänelle soitti. Kuitenkin nainen päätyi vastaamaan puhelimeen, ehtimättä sanoa sanaakaan, kun paniikin vallassa oleva mies selitti epäselvästi ja takkuillen jostakin onnettomudesta, mikä oli tapahtunut aivan hänen kotinsa luona. Jaida hätkähtää vasta sitten, kun kuulee Ianin nimen mainittavan, jolloin hän nousee nopeasti seisomaan, lopettaen puhelun. Vaikka mies oli tällä hetkellä naisen silmissä täyskusipää niin hän silti välitti toisesta aivan helvetin paljon. Tummaverikkö juoksi eteiseen, vetäen jalkaansa ensimmäiset kengät ja talvitakkinsa niskaan. Lipastolta hän nappasi nopeasti avainnippunsa, jossa oli niin koti- kuin autonavaimet, sekä lompakkonsa. Samassa tuo suuntasikin kohti omaa autoaan, avaten keskuslukituksen avulla lukot. Nainen oli hermostunut, sillä ei tiennyt mikä paikanpäällä odottaisi. Hän vain toivoi, että mies olisi hengissä, eikä mitään vakavaa olisi sattunut. Hetkessä nainen oli päässyt autoon, käynnistäen sen. Muutaman kerran Jaida vetis syvään henkeä, yrittäen rauhoittaa itsensä, jotta pystyisi ajamaan. Muutaman kerran hän vei syvään henkeä ennen kuin päätyi peruuttamaan auton pois pihatieltä. Jaidan onneksi onnettomuuspaikka oli vain hetken ajomatkan päässä, joten hänen ei tarvinut ajaa kauaa. Hieman kauemmas risteyksestä hän jätti autonsa, parkkeeraten sen nopeasti tien reunaan. Kaiken tarpeellisen hän otti autosta mukaansa, tunkien avaimet taskuunsa ja lompakon hän piti kädessään. Autostaan hän lähti nopeasti suuntaamaan kohti onnettomuuspaikkaa, jonka näki jo edessään selkeänä. Alahuultaan purren nainen otti muutamia juoksuaskelia, päästen pian paikalle. Katseensa hän vei ambulanssin suuntaan, nähden, kuinka paareja siirrettiin sisälle, jolloin nainen juoksi lähimmän ensihoitajan luokse. "Olen lähiomainen, onko mahdollisuutta tulla kanssanne sairaalaan?", Jaida kysyi, yrittäen olla itkemättä, mutta siirtäessään katseen Ianiin nainen sortui itkuun, painaen kämmenen suunsa eteen. Heti, kun nainen kuuli myöntävän vastauksen, päätyi hän siirtymään ambulanssiin. /ohmygod mikä laatu  pitäiskö muuten vähä skipata koska tuskin se tossa heti herää? |
|
|
|
Post by wifix on Dec 3, 2015 20:03:51 GMT
- juuu, jos vaikka skipataan sitten niille hetkille kun ian heräilee sairaalassa vaikkapa seuraavana aamuna? :'D
|
|
|
|
Post by sini on Dec 3, 2015 20:10:34 GMT
- juuu, jos vaikka skipataan sitten niille hetkille kun ian heräilee sairaalassa vaikkapa seuraavana aamuna? :'D /joo :-D |
|
|
|
Post by wifix on Dec 3, 2015 20:32:06 GMT
ian nathan wesley - oli lähdes varma, että oli vasta hetki sitten nähnyt koko elämänsä lipuvan hitaasti hänen silmiensä ohitse. Hän oli lähes varma, että oli juuri nähnyt jokaisen hänen elämässään käydyn hetken vierivän hitaasti kauemmas, ennen kuin kaikki alkoi lopullisesti pimentymään. Kaikki ensimmäisistä syntymäpäivistä lähtien, aina viime vuoden jouluun asti. Valmistumispäivänsä, ensimmäiset askeleensa, jopa ensimmäisen hengen vetonsa syntymän jälkeen. Kaikki tuo oli hänen nähtävissään, kun mies itse vain makasi sairaalan valkoisin lakanoin pedatulla sängyllä tekemättä elettäkään herätäkseen. Kirkas sairaalan valo alkoi hiljalleen loistamaan Wesleyn ohuiden silmäluomien läpi, saaden herran kurtistamaan kulmiaan - uskotellen itselleen, että se jollakin tapaa muka auttaisi. Hän puristi hennosti valkoisia lakanoita toisessa nyrkissään, yrittäessään heikosti avata silmänsä, jotta näkisi eteensä. Ne tuntuivat huomattavasti raskaammilta kuin normaalisti, jonka myötä yrityksistä luovuttiin pian, päästäessään ottensa samanaikaisesti irti lakanan reunasta. Nyt hiljalleen alkoi hän tuntea käsiensä lisäksi myös tuntoa loppuvartalossaan, jalan liikahtaessa hivenen verran. Ei aikaakaan kun sairaalan käytäviltä kuuluva puheensorina, sekä keskusradiosta vaimeasti kuuluva, mukamas niin rauhallinen musiikki kantautui miehen korviin. Vaikka hän ei juuri mitään muistanutkaan viime illan tapahtumista, oli herra lähes varma sairaalassa olostaan. Nuorempana siellä vietettiin paljon aikaa, joten äänet, sekä suurillä käytävillä kaikuvat askeleet tunnistettiin välittömästi. Nyt jo hieman enemmän ponnistellen, Ian sai viimeinkin silmäluomiansa hieman nostettua, mutta ne suljettiin lähes välittömästi kirkkaan valaistuksen osuessa silmään. Hän puraisi uupuneesti alahuultaan, painaen silmänsä hetkeksi vielä kiinni, ennen kuin avasi ne jälleen. Tällä kertaa ne jopa saatiinkin pidettyä auki hetken aikaa, jonka jälkeen niitä räpäytettiin pariinkin otteeseen, jonka myötä kaikki alkoi hiljalleen selkeytymään. Ensin vain sumuisena, sekä kirkkaana nähty huone, alkoi viimeinkin tulemaan oikeaan muotoonsa. Hän pystyi näkemään sairaalasänkyä vastapäätä oleva lipaston, jonka ovet saatiin avaimella auki, sekä seinään pulteilla kiinnitetyn vanhan television. Hieman päätään kääntäen, katsekenttään saapui huoneen avonainen ovi, ja hiljalleen ihmiskasvoja pystyi eroittamaan käytävällä tiuhaan tahtiin kävelevistä ihmisistä. - töks
|
|
