|
|
Post by Fafaali on Oct 21, 2015 16:37:43 GMT
Isabella Marie Raven
Isabellan Katse kääntyi takaisin nuoriin poikiin. Hänen sydäntään viilsi, koska heistä tuli mieleen hänen oma lapsensa. Jokainen lapsi muistutti häntä lapsestaan. Trevor oli käskenyt pääsemään jo sen yli, menetyksestä on jo aikaa. Toisaalta kuinka äiti ikinä pääsisi sen yli. Nainen vetäisi kätseensä nopeasti pois pojista, koska ei halunnut enää ajatella asiaa. Hän oli jo itkenyt tarpeeksi, kyyneleitä ei enää ollut. Mutta suru ei lähtenyt minnekkään. Kaipuun pystyi melkein näkemään hänen kasvoissaan. Isabella hengitti syvään ja ajatteli muita asioita. Oli muitakin asioita, joista pitäisi olla huolissaan, kuten vesi ja ruoka. Kuullessaan heidät sisälle päästäneen miehen äänen hän katsoi tuota häntä hiukan pidempää miestä. "Riippuu mitä pidetään tylsänä, mutta tätä mukaan huomaat, että hän ei ole tylsä", nainen sanoi ja katsoi sivusilmällä tuota miestä. "Hän vain tottelee vanhempia ihmisiä. Tai ennen totteli, mykyään minä olen ainoa, joka saa hänet pysymään kurissa", hän jatkoi ja sai kuvan päähänsä siitä, kuinka Trevor oli alottanut kunnon tappelun viimeisessä leirissä ja hänen oli pitänyt erottaa riitapukarit. "Sinuna lopettaisin jo hänen ärsyttämisen, tai minä käyn kimppuusi", nainen sanoi jyrkästi ja laittoi laihat kätensä ristiin, katsoen nyt kunnolla miestä.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 16:55:28 GMT
javier jóse chavez - yritti parhaansa mukaan pidätellä nauruaan, mutta ei aikaakaan kun huvittunut, jopa yllättävän kova naurahdus kantautui miehen suusta, hänen kuunnellessaan naisen puheita. "Sinäkö muka?" mies kysyi nyt hiljaisesti nauraen, tuuppaisten naista käsivarresta. Ei kovaa tietenkään, mutta hieman voimaa käyttäen jotta toinen mahdollisesti horjahtaisi taaemmas. Hän ei pitänyt itseään mitenkään suurena uhkana muille kuin kulkijoille, mutta nainen häntä ei tulisi koskaan päihittämään tappelussa - siitä hän halusi pitää huolen. Ei espanjalaismiestä niinkään edes innostanut tapella naisten kanssa, mutta mahdollisessa, pakollisessa tilanteessa ei hän aikoisi jäädä alakynteen, ei todellakaan. Javierin nauru oli jo kadonnut, mutta nyt herran huulilla leikitteli ärsyttävä, jokseenkin vielä huvittunut hymy, tämän astuessa lähemmäs naista. "Et sinä minua päihittäisi vaikka kuinka yrittäisit", Chavez virnisteli leikkisästi, pörröittäen edellään seisovan blondin hiuksia aivan vain härnätäkseen. - käväsen viereisessä kaupassa, tuun puolen tunnin sisällä takas  |
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 21, 2015 17:19:52 GMT
Isabella Marie Raven
Isabella nosti kulmiaan, kun mies naurahti kovaan ääneen. Hän olisi ottanut sen loukkaavana, mutta hän tiesi, miltä tilastot näyttivät. Isabella oli hento neiti ja vielä vähän lyhyempi. Mutta taistelunhalua hänessä oli, kun sille päälle päätyi, ja taisteli voittaakseen silloin. Mies tuuppasi naista, joka sai Isabellan tasapainon horjahtamaan, mutta äkkiä hän korjasi asentonsa. "Varo vain tai mun ei tarvii tehä mitään, koska kulkijat tekevät kaiken työn puolestani", hän sanoi ja hymähti muistaen ovessa olevan reiän. Toivottavasti joku tekisi sille jotain jossain vaiheessa. Mies pörrötti hänen hiuksiaan. Nopeasti hän otti askeleen kauemmas miehestä ja korjasi sitten hiuksensa, jotta ne eivät olisi hänen silmien tiellä. "Älä aliarvioi vastustajiasi, se koituu vielä kohtaloksesi", hän ja ryhdistäytyi paremmin. Isabellasta tuntui, että mies kohteli häntä kuin jotain nuorta kloppia, mutta jos Isabella osasi yhtään arvioida, he olivat melkein saman ikäisiä. Nainen otti hiuksensa ja sitoi ne ponihännälle toivoen, että ne jätettäisiin rauhaan. Yhdessä vaiheessa hän oli suunnitellut leikkaavansa ne lyhyemmiksi, mutta sekin oli jäänyt tekemättä. Hän katsoi tiukasti miehen ruskiin silmiin ja hänen huulilleen tuli väijy hymy, kuin hän suunnittelisi jotain pahaa. Tämän hän teki vain ärsyttääkseen miestä, jonka nimeä ei edes tiennyt.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 17:38:05 GMT
javier jóse chavez - nauroi huvittuneena, nojautuen varovaisesti takanaan olevaa seinää vasten. "Kohtalokseni? Laitatko pikku ystäväsi päälleni vai mitä ajattelit tehdä?" mies naurahti viitaten sanoillaan nurkassa seisovaan Trevoriin ja virnisteli taas ärsyttävään tapaansa. Hän tosiaan piti ihmisten ärsyttämisestä, ja teki sitä lähes kaiken aikaa, ikään kuin hänen elämässään ei mitään jännittävää koskaan tapahtuisikaan. Olihan tuo niin kutsuttujen zombien tappo hyvää puuhaa tylsänä päivänä, mutta ei se enää niinkään jännää ollut, enemmänkin ajanvietettä. Oli miten oli, ärsyttäminen kuului nyt espanjalaismiehen lempiharrastuksiin, eikä ollut siitä ihan helpolla luopumassa.
Chavez kurottautui nyt hieman lähemmäs naista, kuiskaten aivan toisen korvan juureen, "En minä sinua pelkää, usko pois." Miehen huulet hipaisivat varovaisesti naisen leukaperää puhumisen aikana - tämäkin vain tehdäkseen pientä jäynää itseään lyhyemmälle naiselle. Lähes välittömästi tämän jälkeen tummaverinen painoi selkänsä takaisin kohti seinää, katsoen Isabellaa virnuillen suuresti, tummanruskeat silmät lukittautuen naisen omiin. Ei hän toista oikeasti pelännyt, ei hän pelännyt naisia ylipäätään.
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 21, 2015 17:42:27 GMT
// onko tän rakennuksen katolla mitää tikkaita joista pääsis alas kadulle?
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 21, 2015 17:43:17 GMT
javier jóse chavez - nauroi huvittuneena, nojautuen varovaisesti takanaan olevaa seinää vasten. "Kohtalokseni? Laitatko pikku ystäväsi päälleni vai mitä ajattelit tehdä?" mies naurahti viitaten sanoillaan nurkassa seisovaan Trevoriin ja virnisteli taas ärsyttävään tapaansa. Hän tosiaan piti ihmisten ärsyttämisestä, ja teki sitä lähes kaiken aikaa, ikään kuin hänen elämässään ei mitään jännittävää koskaan tapahtuisikaan. Olihan tuo niin kutsuttujen zombien tappo hyvää puuhaa tylsänä päivänä, mutta ei se enää niinkään jännää ollut, enemmänkin ajanvietettä. Oli miten oli, ärsyttäminen kuului nyt espanjalaismiehen lempiharrastuksiin, eikä ollut siitä ihan helpolla luopumassa. Chavez kurottautui nyt hieman lähemmäs naista, kuiskaten aivan toisen korvan juureen, "En minä sinua pelkää, usko pois." Miehen huulet hipaisivat varovaisesti naisen leukaperää puhumisen aikana - tämäkin vain tehdäkseen pientä jäynää itseään lyhyemmälle naiselle. Lähes välittömästi tämän jälkeen tummaverinen painoi selkänsä takaisin kohti seinää, katsoen Isabellaa virnuillen suuresti, tummanruskeat silmät lukittautuen naisen omiin. Ei hän toista oikeasti pelännyt, ei hän pelännyt naisia ylipäätään. //Nyt ymmärrän mitä tarkoitat... vois pistää Siriuksen tekee jotain... hei se lähtee ulos etsii sapuskaa... tulee sillekin tekemist. |
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 17:49:45 GMT
// onko tän rakennuksen katolla mitää tikkaita joista pääsis alas kadulle? taisin unohtaa mainita alotusviestissä muttajuu "palotikkaat" löytyy tosiaan tuo takaovi mistä trevor ja isabella tuli sijaitsee toisella puolen taloa, kun taas tikkaat toisella, kummatkin vie talon sivuilla oleville kujille jp - siitä vaan  |
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 21, 2015 18:05:50 GMT
Trevor Benjamin Raven
Trevor tuijotti kylmänä miestä, joka puhui hänen siskolleen. Hänen teki edelleen mieli haastaa riitaa, eikä hän edes luottanut tuohon mieheen. Mutta hänen siskonsa näytti luottavan enemmän tuohon mieheen. Jokainen asia, mitä tuo mies teki, kuvotti häntä ja ärsytti. Hän pystyi hyvin kuulemaan heidän puheensa. "Hyökkäsin nyt jo kimppuusi, jos voisin", hän mutisi hiljaa itselleen. "Kehtaatkin edes koskea siskooni", hän mutisi vielä itsekseen katsoen edelleen jäätävästi ja murhaavasti mieheen. Isabellaa ei kuitenkaan näyttänyt turhan paljoa haittaa, joten Trevor päätti, että hän ei tekisi asialle mitään. Hän kuitenkin käveli noiden kahden luokse ja laski kätensä siskonsa olkapäälle. "Mä meen kattoo ympäristöö", hän sanoi kireänä siskolleen ja puristi hiukan naisen olkapäätä. Sitten hän jatkoi matkaansa rappusiin, mutta heidän luotaan lähdettyään hän kyllä tönäisi tuota miestä hiukan mukamas vahingossa. Trevor kiipesi rappusia ylös ja rupesi tutkimaan paikkoja kiroten hiljaa itselleen, kuinka hän oli päätynyt tähän paikkaan.
Isabella Marie Raven
Isabella nosti leukaansa hiukan, kun tuon huulet hipaisivat hänen leukaperäänsä. "Sä todella tykkäät tästä, etkö vain?" hän kysyi puoliksi retoorisesti. Samalla Trevor tuli paikalle. Hän tunsi puristuksen olassaan. "Kuhan käyttäydyt", hän sanoi veljelleen, ja samalla Trevor olikin jo lähtenyt portaisiin. Sitten hän käänsi katseensa takaisin seinään nojaamaan mieheen. "Sä todella kuvotat Trevoria", hän sanoi ja naurahti ilkikurisesti. "Selvästikkään et pelkää minua, mutta veljeäni sinun pitäisi varoa, hän tekee sinusta hakkelusta", hän sanoi hymyillen ilkikurisesti. Isabella oli kuitenkin edelleen sitä mieltä, että häntäkään ei kuuluisi aliarvioida, olihan hänellä valtaa Trevorin suhteen, joka on todistettu moneen otteeseen. Ja jos hän ei halua sotkea itseään, hän voi ihan hyvin kutsua Trevorin kimppuun, hyvä veli kun hän oli. Nainen otti kiinni ponihännällä olevista hiuksistaan ja veti sormensa hiustensa läpi. Sivusilmin nainen katseli ympärilleen, mutta jyrkästi hän myös piti katseensa miehessä, arvioiden tuota.
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 21, 2015 18:17:11 GMT
Rigel huomasi veljensä vaikeudet koiran kanssa ja päätti kutsua koiran luokseen lähteäkseen salaa ulos Javierin ja tuon seuraksi jääneen naisen huomaamatta, mieshän ei olisi päästänyt kaksikkoa ulos mistään hinnasta, jos se olisi ollut miehestä kiinni, mutta Rigel päätti olla välittämättä kiellosta nälän viedessä hiljalleen voittoa pojan päätöksenteossa. Busterin noustua pojan veljen Siriuksen päältä, Rigel päätti houkutella veljensä elekielellä mukaan, ihan vain seuraksi ja turvaksi. Jostain oli mahantäytettä saatava, joten sitä pitäisi lähteä sitten hakemaan. Eikö tässä lähellä ollut joku läheinen kioski, josta joku ryhmän jäsen oli kerran syöpäkääryleensä hakenut porukan raivatessa paikan eräs päivä hirviöitä. Ehkä Rigel voisi lähteä käymään siellä etsimässä ruokaa sekä käyttämässä koiraa tarpeillaan. Mustatukkaisen pojan olisi mahdollisimman pian syötävä jotain luultavasti tänään, jos nälkään nääntyminen ei houkutellut uloslähtemisen sijasta. Rigelin tapauksessa näin oli; ulos lähdettiin mieluummin kuin kuoltiin, joten varmistettuaan miekkansa sijainnin Rigel päätti lähteä kohti ulos vievää ovea.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 18:21:33 GMT
javier jóse chavez - siirsi katseensa pian paikalle saapuneeseen Trevoriin, eikä aikaakaan kun ilkikurinen virne herran kasvoilla oli pyyhitty pois. Silmiään pienesti pyöräyttäen herra odotti miehen lähtöä, kunnes jatkoi jälleen naisen puheiden kuuntelua - jos tottapuhutaan, juttuseuraa hän oli kaivannut. Tanyan kanssa hän jutteli aivan liian usein, muiden kanssa hyvin vähän. Pieni naurahdus livahti pian tummaverisen huulilta kuullessaan kuinka hänen "pitäisi pelätä" kaksikon miespuolista osapuolta. Ei hän niinkään ketään enää pelännyt, mutta jos aivan rehellisiä ollaan, jokin kyseisessä herrassa karmi häntä. Mutta kuten mies aikaisemminkin jo mietti, ehkä kyseessä oli vain liian vilkas mielikuvitus, mikä sai toisen pelkäämään mitä typerimpiäkin asioita. "Voi sen päivän haluaisin kovasti nähdä, kun ystäväsi minut päihittää", Chavez naurahti päätään kallistaen, puraisten sitten alahuultaan hennosti.
tanya elisabeth montero - seurasi katseellaan huoneen tapahtumia, laskien ääniä pitämättä ystävältään pois ottaman macheten maahan vierelleen. Häntä ei enää yhtään kiinnostanut kuunnella Javierin puheita, oli nainen jo sen verran usein koittanut miestä varoitella puheidensa seurauksista, eikä sitä enää jaksaisi tehdä. Silmiään pyöräyttäen meksikolaistaustainen katsoi kuinka Trevoriksi esittäytynyt mies lähti kohti yläkertaa. Tanya puri alahuultaan varovaisesti, vilkaisten vielä nopeasti Javierin suuntaan, lähtien sitten miehen perässä ylös - odotti hän kyllä hetken verran ennen perään lähtöä, ettei koko seuraamis-tilanne olisi niin läpinäkyvää, mutta tuskin se tilannetta yhtään helpoitti. Montero ei itse epäillyt kaksikon tuovan harmeja, ei tietenkään - sen sijaan että nainen alkaisi aukomaan päätänsä toisille Javierin tapaan, koki hän tehtäväkseen pyytää mieheltä anteeksi ystävänsä käytöksen vuoksi.
|
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 21, 2015 18:57:28 GMT
Isabella Marie Raven
Puuskahdun kuului Isabellasta ja hän pyöräytti silmiään, kuin ei uskoisi miestä ollenkaan. Hän meni itsekkin nojaamaan samalle seinälle miehen viereen ja laittoi kätensä hänen olkapäillensä. "Mä en yhtään ihmettelis, vaikka sun naisystäväsi, kentietää minkä niminen, kun te selvästi menetitte ihmistaitonne kauan aikaa sitten, häpeäisi sinua", hän sanoi ja hymyili viekkaasti. "Minä häpeäisin", hän jatkoi ja otti kätensä pois miehen olkapäiltä. "Mutta älä pelkää, tätä menoa se päivä tulee nopeasti, kun "ystäväni" sinut päihittää", hän sanoi luottavaisesti ja laittoi kätensä ristiin samalla tavalla, millä Trevor laittaa, kun hän tuntee olonsa ylempiarvoiseksi. Nainen katsoi hiukan ympärilleen ja tajusi, että pojat, jotka olivat mitä luultavammin kaksoset, olivat liikkeessä. Asiasta hän ei sanonut mitään, vaan piti suunsa supussa. "Toisaalta..." hän aloitti, mutta mietti sitten, kannattaisiko hänen sanoa asiasta yhtään mitään. Hän päätti, että vinkkejä hän ei anna, mitä turhaan. Hänhän oli vasta ilmaantunut paikalle, miksi hänen pitäisi antaa mitään neuvoja. Eikä hän oikeasti voinut edes tietää, miten tämä porukka toimi, joten hän ei jatkanut lausettaan millään tavalla.
Trevor Benjamin Raven
Trevor tutki toista kerrokset vähän sinne päin, jonka jälkeen hän päätyi katolle. Hän tunsi raikkaan ilman keuhkoissaan. Se tuntui nyt erilaiselta kuin silloin, kun he olivat saapuneet. Toisaalta tässä tilanteessa eri asia oli se, että he eivät juosseet eläviä kuolleita karkuun. Mies käveli lähemmäs paton reunaa, ei aivan reunalle vaan lähemmäs. Hän katseli ympärilleen ja yritti saada yläilmoista lähistöjen kuvia päähänsä. Se helpottaisi sitten, kun lähtisi liikkeelle ettimään jotain. Olihan se erilaista sitten, kun oltiin maantasalla, eikä nähnyt paikkoja niin paljoa. Hiljaisin askelin miekkonen meni edestakaisin ja katseli, mitä heidän ympärillään oli. Hän melkein jopa tunnisti reitin, jota he olivat tulleet tänne.
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 21, 2015 19:04:59 GMT
Sirius huomasi veljensä puuhailut oven kanssa ja päätti hiippailla ulos, kun Rigel sai lopulta oven auki hetken selustan varmistelun jälkeen. Hehän eivät saisi olla ulkona kahdestaan jenginsä johdon mukaan, jonka takia poikien oli pakko rikkoa tätä sääntöä jäädäkseen henkiin. Pienestä koosta oli etua vain nopeuden suhteen, mutta voimassa he häviäisivät kulkijoille. Onneksi Buster oli suojelemassa kaksikkoa nenällään ja korvillaan. Mustapää joutui ilmiselvästi olemaan hetki hetkeltä varovaisempi, mitä kauemmas kaksikko ja koira ajatteli vaeltaa turvallisesta ja tutusta piilopaikasta. Tosin ensiksi poikien kannatti penkoa läheiset roskikset ruuan ja makuupaikkojen toivossa; hehän joutuivat nukkumaan usein lattialla reput tyynyinään, paitsi silloin, kun joku muu oli poissa ja pojat valloittivat poissaolijan petipaikan.
Hetken aikaa ympärustöään haisteltuaan Sirius huomasi penkovansa läheistä roskista ruuan toivossa. Kun pinnasta ei löytynyt mitään, oli mentävä syvemmälle, kunnes Sirius oli ahtautunut kokonaan roskikseen. Itseasiassa pojalla oli onni myöten vanhan tyynyliinan suhteen, joka ei vaikuttanut edes homeiselta muun ulkonäkönsä suhteen. Tyynyliina oli ehkä reikiä täynnä ja lievästi pölyinen, mutta muuten täysin käyttökelpoinen. Nyt pitäisi päästä vain pois täältä.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 19:15:20 GMT
javier jóse chavez - kuunteli neidin puheita kiinnostuneen oloisena, jaksamatta edes niinkään pistää vastaan toiselle. Vaikka keskustelu ei kulkenut normaaliin "mitä sinulle kuuluu"-tapaan, tuntui nainen jo nyt hyväntahtoiselta ihmiseltä, eikä sellaisia vastaan Javierilla ollut mitään. Kätensä kättelyn merkiksi ojentaen mies vetäisi huulilleen tällä kertaa jopa yllättävän lempeän hymyn, kallistaen päätään hieman vasemmalle. "Javier", oli kaikki mitä herra suustaan päästi, ja oletti tietenkin naisen tajuavan, että mies viimeinkin esitteli itsensä. Sivusilmällään espanjalaismies tunnisti jonkin liikkuvan hieman kauempana, saaden vaistomaisesti herran katseen kääntymään kohti ovea. Ketään ei enää näkynyt, mutta jokin miehen sisällä sai hänet uskomaan jonkun puuttuneen. Hetken ympärilleen katsellen Chavez kääntyi pian takaisin Isabellan puoleen. "Mihin pojat menivät?" herra kysyi kulmiaan kurtistaen, vilkaisten vielä kerran taakseen, ikään kuin varmistaen että he eivät vain piileskelleet nurkassa.
tanya elisabeth montero - seurasi rauhallisin askelin miestä aina katolle asti, vetäisten perille päästyään nuhjuisen takkinsa vetoketjua hieman kiinni. Kädet puolestaan sullottiin takaisin housujen taskuihin, neidin ottaessa hitaita askeleita kohti miestä, pysähtyen suurin piirtein keskelle kattoa. Hetken aikaa Montero vain seisoi paikallaan, seuraten miehen liikkeitä, kunnes viimein päätti avata suunsa. "Olen pahoillani Javierin puolesta", meksikolaistaustainen sanoi hiljaa, alahuultaan hennosti purren - Javierin puolesta anteeksi pyytely oli tullut neidille jo tavaksi, vaikka tiesi itsekkin aivan hyvin että mies osaisi tarvittaessa pyytää itsekkin anteeksi. Hän nyt ei vain halunnut ystäväänsä sen kummempiin ongelmiin, ei enää.
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 21, 2015 19:34:57 GMT
//Koiriin ei vissiin vaikuta, jos ne puree kulkijoita, mut miten kulkijan purema/raapaisu koiraan? Ja sit koiratkaan ei vissiin voi syödä kulkijoita?
|
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 21, 2015 19:37:04 GMT
Isabella Marie Raven
Isabella hymähti, kun mies viimeinkin esitteli itsensä. "Jotain tapoja teiltä vielä löytyy", hän sanoi sarkastiseen äänensävyyn. Hänestä oli kuitenkin kiva saada nimi edes yhdelle henkilölle. Ehkä hän saisi nimet vielä muillekkin jossain vaiheessa. Pieniä askelia kerrallaan. Kuullessaan kysymyksen pojista, nainen käänsi katseensa oven suuntaan, jonka luona heidät oli viimeksi nähnyt koiransa kanssa. "Äsken he oven vieressä olivat koiransa kanssa", hän sanoi sitten. Hänellä oli kyllä ollut epäilyksensä siitä, että pojat lähtevät itsenään liikkeelle tai toisaalta oli melkein varma siitä, mutta olisivat he voineet vain katsella ovessa olevasta reiästä ulos. Nainen lopetti seinään nojaamisen ja ryhdisti itsensä. "Luuletko, että he olisivat menneet ulos", hän sanoi enemmänkin todeten, että pojat olivat menneet ulos.
Trevor Benjamin Raven
Trevor kuuli askeleet, joka sai hänet pysähtymään. Sitten tuli naisen ääni, joka pyysi anteeksi. Trevor käänsi katseensa naiseen. Javier, se siis oli sen miehen nimi. Tuo nainen oli se, joka oli tullut sen miehen viereen aiemmin. "Miksi sinä pyydät anteeksi, et sinä mitään väärää tehnyt?", hän kysyi ja kurtisti hiukan kulmiaan. "Ja siskoni sanoja lainaten: Kenenkään muun ei kuulu pyytää anteeksi tekojasi", hän sanoi hiukan katkerasti ja sai takauman lukioajoilta. Mies tutki naisen päästä varpaisiin ja sitten huokaisi syvään. "Kuinka sä kestät häntä?" hän kysyi vielä. Hän ei viitsinyt olla mitenkään vihainen tai katkera tuolle naiselle, vaikka vihaa hänessä sisällä viellä oli, kiitos Javierin ja sen toisen miehen, kuka ikinä olikaan.
|
|
