|
|
Post by Fafaali on Oct 21, 2015 13:23:21 GMT
Isabella Marie Raven x Trevor Benjamin Raven
Ilmeettömänä Trevor nyökkäsi kuin kiittäen, kun ovi avautui enemmän. Isabella taas hymyili ja oli iloinen siitä, että he pääsisivät pois kadulta. Molemmat astuivat sisälle ja Trevor sulki oven, jonka jälkeen hän otti tiukan katseen mieheen, joka oli oven avannut. Hän tunsi, että tuo mies ei luottanut heihin, eikä mies itsekkään ollut varma, pitäisikö näihin ihmisiin luottaa. Kokemuksen mukaan he voivat olla mitä vain ja yrittää tappaa heidät heti kun selkänsä kääntää. Isabella huomasi veljensä epäilykset, mutta yritti näyttää siltä, kuin ei olisi huomannut mitään. "Hei kaikki", Hän sanoi kaikille ja Trevor vain nosti hiukan kulmakarvojaan tervehdykseksi, joka sai hänen siskonsa huokaisemaan. "Mä oon Isabella ja toi epäkohtelijas mies tossa on Trevor", hän sanoi ja painotti Trevorin esittelyä toruvaan tapaan. Isabella katsoi kaikki ihmiset läpi, jotka olivat siellä, unohtamattakaan isoa koiraa. Mutta sitten hänen katseensa jäi lapsiin, jotka siellä oli. "Teillä on lapsia täällä..." nainen kuiskasi ja otti askeleen lähemmäs noita poikia, mutta Trevor otti hänen kädestään kiinni. Hän käänsi katseensa veljeensä, jonka ilme oli hiukan muuttunut, kun tuo katsoi isosiskoaan. Hän tiesi, että Isabella suri vielä omaa lastansa, mutta hän ei luottanut näihin ihmisiin vielä. Mutta lapset oli parempi merkki.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 13:46:43 GMT
javier jóse chavez - murahti hiljaisesti tavatessaan Trevoriksi esittäytyneen miehen silmät, jättäen vierelleen saapuneen Tanyan aivan omaan varjoonsa. Espanjalaisherra ei antanut ilmeensä värähtää edes hivenen vertaa, vaan sen sijaan piti kasvonsa aivan peruslukemilla, katseen pysyessä lukittautuneena nyt vain parin metrin päässä seisovaan tummahiuksiseen herraan. Kaksikosta naispuolinen osapuoli ei niinkään herättänyt minkäänlaisia pahoja epäilyjä tummaverikössä, mutta Trevor puolestaan oli asia erikseen - hän ei luottanut mieheen, vaikka kuinka haluaisikin. Vaaleahiuksinen neiti avasi pian sisälle päästyään suunsa, alkaen ladella sanoja toinen toisensa jälkeen, mutta nekin Chavez jätti täysin huomioimatta - katse puolestaan ei liikkunut pois sisälle saapuneesta miehestä, vaan sen sijaan ote käsissään pitelemään macheteensa vain tiukkeni.
tanya elisabeth montero - huokaisi turhautuneena, vilkaisten ystävänsä käsissä lepäävää viidakkoveistä. Vaikka kuinka hyvin neiti toisen tunsikin, jopa häntä epäilytti herran joskus jopa turhankin arvaamattomat liikkeet, joita ei sen kummemmin edes aina ajateltu. Olihan Javier omalla tavallaan kiltti, sekä mukava ihminen, eikä hän luultavasti koskaan tulisi satuttamaan ketään muuta kuin tarpeen vaatiessa, mutta herran luonne mukaan luettaessa, kaikki olisi mahdollista. Meksikolaistaustainen nainen käänsi katseensa pian pois ystävästään, luoden ystävällisen hymyn sisälle saapuneelle naiselle, joka tuntui olevan turvapaikan löytämisestä hyvinkin kiitollinen. Mitään Tanya ei kuitenkaan sanonut, ei vielä - esittelyn hän jättäisi itse myöhemmälle, se tuntuisi vain ja ainoastaan kiusalliselta kaikkien ympäröimänä. Sen sijaan hän päätyi vain hymyilemään ystävälliseen tapaan kaksikolle, nostaen samanaikaisesti vaaleanharmaita, jo hieman rikkinäisiä ja hiekkapölyn sotkemia collegehousujaan.
|
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 21, 2015 14:15:45 GMT
Trevor Benjamin Raven
Trevor katsoi epäillen miekkosta, pitäen taas katseensa visusti tuossa miehessä. Ilma tuntui tukalalta, mutta ehkä se johtui vain tuosta tupakan hajusta, jota mies oli kaivannut jo jonkin aikaa. Tupakka tuntui hyvin kaukaiselta ajatukselta, hän ei ollut melkeen kahteen vuoteen polttanut. Ehkä se oli vain hyvä asia, hän jaksoi nykyään paremmin kuin ennen. Tai sitten se oli elämänhalu, joka veti häntä eteenpäin. Pian kaksikymmentäviisi-vuotias mies tajusi, kuinka tuijotuksen kohteensa ote puristui tuon aseeseen. Hiljaa miehen käsi otti kovemman puristuksen siskonsa ranteesta ja veti tätä enemmän taaksensa puntaroiden, kumpi oli parempi idea, juosta vai ottaa oma sahalaitainen viidakkoveitsensä, joka hänellä oli käden ulottuvilla. Miehen silmät kapenivat samalla, kun hän tunsi hänen ja siskonsa olon uhatuksi. Tämä saattoi olla todella huono idea, tästä voisi menettää henkensä. Hän ei toisaalta halunnut turhaan käyttää asettaan, siitä oli parempi apu, kun sitä ei turhaan tylsistänyt, mutta jos asiat menivät siihen, hän kyllä puolustautuisi.
Isabella Marie Raven
Trevor vetäisi Isabellan taakseen. Nainen oli hetken aikaa hyvin hämmentynyt, miksi niin kävi, mutta sitten hän huomasi sen, minkä hänen veljensäkkin oli nähnyt. Isabella pidätti hengitystään, kun hän katsoi, kuinka hänen veljensä vielä reagoisi. Vielä mies vain seisoi siinä, mutta hän pystyi vaistoamaan, että tästä voi tulla viellä verilöyly, jos mitään ei asialle tehtäisi. Nainen irrotti kätensä veljensä kovasta puristuksesta ja käveli rauhallisesti miesten väliin. Hän oli vähemmän uhkaava kuin veljensä. Hän katsoi miestä vakavana. "Jos lasketaan aseet", hän sanoi rauhalliseen sävyyn ja katsoi harmailla silmillään suoraan miehen ruskeisiin silmiin. "Sinä luotit meihin tarpeeksi, koska päästit meidät sisälle", hän jatkoi rauhalliseen ääneen. "Mutta jos sinä todella sitä haluat, voimme lähteä, kuka tietää, ehkä houkuttelemme lisää eläviä kuolleita tänne, teillä kun on jo näyttävästi ollut bileet niiden kanssa", hän jatkoi. "Toisaalta, me voimme auttaa", hän sanoi, Hänen ei ollut tarkoitus uhkailla, hän oli vain viettänyt liikaa aikaa veljensä kanssa, jonka kanssa se oli normaalia. Naisen katse kävi nopeasti lapsissa, jotka olivat huoneessa. Hän ei halunnut kenellekkään mitään pahaa. "Me emme halua mitään pahaa, jos tekään ette halua", Isabella kuiskasi kuuluvasti ja katsoi taas miestä suoraan silmiin.
|
|
|
|
Post by marakatti on Oct 21, 2015 14:27:14 GMT
Cherise Lynn Petrova risti kätensä odottaen että juuri sisään kutsuttu kaksikko astuisi esille. Alakertaan alkoi vuotaa ihmisiä askelten ja vähäisen puheensorinan perusteella. Cherise ei kokenut tarpeeelliseksi vilkuilla ympärilleen, sillä jokainen tuntui kokoontuvan oven luokse. Hän kuunteli kuinka eräs blondi alkoi sättiä espanjalaismiestä huonosta käytöksestä. Oli toki hyvä asia, että joku vielä näinä päivinä jaksoi puhutella muita ystävällisesti ja jutella niitä näitä, mutta Cherise ei jaksanut enää ollenkaan hokea itselleen eikä kenellekkään että kyllä tästä vielä selvittäisiin, saati mennä esittäytymään näille yllätysvieraille. Sekin oli hyvä asia, etteivät he olleet ainakaan ainoat maapallolla jäljellä olevat ihmiset, mutta muut saisivat miettiä hieman päästääkö jokainen apua hakeva sisään. Nainen antoi leppoisasti katseensa kiertää huoneessa. Alakerta ei ollut varsin isokokoinen ottaen huomioon että se oli ollut joskus vaateliike. Vaikka ryysyt olivat tarpeellisia, niin ruoka oli vielä ehdottomampaa ja välillä hän ihmettelikin miksi juuri vaateputiikki. Hän loi katseensa sivusilmällä viereensä tulleeseen mieheen. Kyseinen henkilö oli ryhmän selvästi elämäänsä tympääntynein kaveri. Välillä Bulgarialaisjuurinen ihmetteli miten mies jaksoi joka päivä tuohtua kaikkein pienimmistäkin asioista. Cherise ei tiennyt miehen ikää, mutta käytös oli sangen naurettavaa, ellei jopa hieman lapsellista. Ottaen huomioon asian, että ryhmässä oli kahdeksan kesäisiä, niin Hasselin olisi syytä ryhdistäytyä. Katse valui pikkuhiljaa alemmas, miehen käteen jossa hän piteli ilmeisesti hässäkän keskellä unhotunutta savuketta. Mitä tuhlausta. Mutta tuo tupakan savuava pää oli nyt kiinni Cherisen reidessä. "Varo vähän tumppiasi", Petrova tiuskaisi ja astui askelen kauemmas miehestä. No tosiaan Cherisen oli pakko myöntää, että nykyisin niinkin pienet asiat saattoivat sytyttää ruutitynnyrin. Nainen koki, että kaikki tarpeellinen oli nyt nähny, joten hän suunnitteli paluuta ylös, katolle. /eiköhän kohta syty sota 8) ää vitsi täällä on gosun hymiöt  Attachment Deleted |
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 14:36:03 GMT
javier jóse chavez - katseli tarkkaavaisesti miehen jokaista liikettä, aina siihen asti kunnes itseään hivenen lyhyempi neiti siirtyi kaksikon väliin. Espanjalaismies laski katseensa nyt puolestaan naisen silmiin, vilkuillen sivusilmällään toisen taakse jäänyttä herraa, kuunnellen kuitenkin keskittyneesti blondin puheita. Pienesti huokaisten Javier löysäsi otettaan käsissään lepäävästä viidakkoveitsestä, ojentaen sen vierellään seisovalle ystävälleen, ikään kuin rauhan merkiksi. Mieheen hän ei vieläkään luottanut, mutta tappelun kannalla ei hän siitäkään huolimatta ollut. Katse palautui pian takaisin Trevoriin, saaden miehen kurtistamaan kulmiaan. "Pidä poika aisoissa ja kaikki on hyvin", tummaverikkö mumisi lyhyemmälle naiselle, kiinnittäessään katseensa puolestaan takaisin miehen silmiin. Jos katse voisi tappaa, olisi toinen jo mennyttä.
tanya elisabeth montero - seurasi tilannetta jälleen häveten silmät päästään, napaten Javierilta välittömästi herran viidakkoveitsen. Sille ei olisi minkäänlaista käyttöä rakennuksen sisätiloissa ollessa, joten ei hän edes niinkään ymmärtänyt miksi sitä piti jatkuvasti raahata mukana. Tanya kohoitti katseensa ystäväänsä tämän alkaessa viimeinkin puhumaan, jonka jälkeen meksikolaistaustan omistava siirtyi kaksikon puoleen, pahoitellen hiljaiseen äänensävyyn miehen käytöstä. Hän tosiaan tekisi lähes mitä tahansa muuttaakseen miehen luonnetta edes hivenen verran, kävihän herra luultavasti jo lähes jokaisen huoneessa olijan hermoille. Käyttäytymisestä Montero on jo useaan otteeseen muistutellut espanjalaista, mutta mikään ei yksinkertaisesti vain tunnu tehoavan - joko mies katoaa paikalta kesken keskustelun, taikka pistää vain vastaan kuin pieni lapsi.
- siis mua oikeesti hävettää kun tulee niin tökeröä tekstiä
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 21, 2015 14:46:51 GMT
javier jóse chavez - katseli tarkkaavaisesti miehen jokaista liikettä, aina siihen asti kunnes itseään hivenen lyhyempi neiti siirtyi kaksikon väliin. Espanjalaismies laski katseensa nyt puolestaan naisen silmiin, vilkuillen sivusilmällään toisen taakse jäänyttä herraa, kuunnellen kuitenkin keskittyneesti blondin puheita. Pienesti huokaisten Javier löysäsi otettaan käsissään lepäävästä viidakkoveitsestä, ojentaen sen vierellään seisovalle ystävälleen, ikään kuin rauhan merkiksi. Mieheen hän ei vieläkään luottanut, mutta tappelun kannalla ei hän siitäkään huolimatta ollut. Katse palautui pian takaisin Trevoriin, saaden miehen kurtistamaan kulmiaan. "Pidä poika aisoissa ja kaikki on hyvin", tummaverikkö mumisi lyhyemmälle naiselle, kiinnittäessään katseensa puolestaan takaisin miehen silmiin. Jos katse voisi tappaa, olisi toinen jo mennyttä. tanya elisabeth montero - seurasi tilannetta jälleen häveten silmät päästään, napaten Javierilta välittömästi herran viidakkoveitsen. Sille ei olisi minkäänlaista käyttöä rakennuksen sisätiloissa ollessa, joten ei hän edes niinkään ymmärtänyt miksi sitä piti jatkuvasti raahata mukana. Tanya kohoitti katseensa ystäväänsä tämän alkaessa viimeinkin puhumaan, jonka jälkeen meksikolaistaustan omistava siirtyi kaksikon puoleen, pahoitellen hiljaiseen äänensävyyn miehen käytöstä. Hän tosiaan tekisi lähes mitä tahansa muuttaakseen miehen luonnetta edes hivenen verran, kävihän herra luultavasti jo lähes jokaisen huoneessa olijan hermoille. Käyttäytymisestä Montero on jo useaan otteeseen muistutellut espanjalaista, mutta mikään ei yksinkertaisesti vain tunnu tehoavan - joko mies katoaa paikalta kesken keskustelun, taikka pistää vain vastaan kuin pieni lapsi. - siis mua oikeesti hävettää kun tulee niin tökeröä tekstiä //Saanko roolia Siriuksel nyt tähän väliin... keksin kuolettavan hauskan toteamuksen. |
|
|
|
Post by Jp on Oct 21, 2015 14:50:24 GMT
Sirius päätti kiinnittää katseensa uusiin tulokkaisiin, jotka olivat kiinnittäneet huomionsa ilmeisesti häneen ja pojan veljeen Rigeliin. ”Nyt, kun olemme hoitaneet kaikki muodollisuudet pois alta niin voisimmeko me lähteä hakemaan jostain sitä syötävää, koska esimerkiksi suurin piirtein kaikilla täällä olevilla on melkoinen nälkä ja luultavasti jokainen on kyllästynyt tähän seisoskeluun neljän seinän ja yhden kohta palasina olevan oven sisällä.”, Sirius päätti ilmaista kantansa mahdollisimman yksinkertaisesti ja käskeä koiransa lopettamaan toivottomat hyppimishyökkäyksensä, jotka tuo yritti tehdä pojan jalkaan. Kielloista ei ollut tosin kylläkään minkäänlaista hyötyä pikemminkin, Sirius sai vain koko koiran päällensä tuon tullessa purkamaan stressiään hyppäämällä pojan päälle nuolemishyökkäyksen saattelemana. Busterin nuoluhyökkäyksestä selvittyään, poika päätti todeta koiran alta jotain huvittavaa ”Jos te nyt nirhaatte toisenne niin saanko minä Javi valloittaa sänkysi?”, poika yritti todeta mahdollisimman vitsikkäänä koiran alta.
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 21, 2015 15:22:29 GMT
''Mitäs, mitäs...'', Damon Nick Hassell mutisi matalalla äänellään tupakasta valittavasta Cherisestä sen kummemmin välittämättä ja puhalsi savut ulos nenänsä kautta nähdessään kaksikon astuvan ovesta sisään. Normaalisti Damon olisi saattanut kilahtaa naisen huomautuksesta, mutta nyt hänen huomionsa kiinnittyi jonnekin aivan toisaalle. Hän asteli eteenpäin ovea kohti ehkä jopa uhkaavan itsevarmasti ja pysähtyi sitten suoraan miesvieraan eteen jääden röyhkeästi tarkastelemaan uusia kasvoja arvioivalla katseellaan. Hassell veti taas keuhkonsa täyteen tupakansavua ja puhalsi sitten savut sikamaisesti suoraan miehen naamalle, ihan vain ärsyttääkseen. Hänen kasvojensa välinpitämätön ilme vaihtui saman tien ilkikurisen raivostuttavaan virnistykseen: Hassel saisi ärsyttää noita vaikka kuinka paljon, mutta he eivät voisi käydä häneen käsiksi millään tavalla ilman että ryhmä häätäisi kaksikon takaisin kadulle. ''Rotat elättäkööt itse itsensä'', Damon totesi todella ystävälliseen tapaan (kuten aina) ja hetken virnuiltuaan hän poistui paikalta - hänellä ei ollut enää mitään bisneksiä noiden kahden kanssa. Oli varmasti kaikille jo ennestään selvää, ettei miestä kiinnostanut lainkaan noiden uusien ihmisten auttaminen, mikä nyt saattoi olla ymmärrettävää kun otti huomioon heidän oman tilanteensa. Tosin ei nuori mies ollut koskaan muutenkaan ollut kovin kiinnostunut mistään hyväntekeväisyyden harrastamisesta, ja epidemian puhkeamisen jälkeen hän ei ollut juuri välittänyt muusta kuin omasta nahastaan, ja suhteita toisiin ihmisiin hän solmi lähinnä vain jos niistä oli jotain hyötyä hänelle itselleen. Ja noista kahdesta jotka espanjalaismies päästi juuri sisälle, tuskin olisi minkäänlaista hyötyä Damonille - ainakaan tällä hetkellä. Tummaverinen nuorukainen asteli portaat ylös takaisin yläkertaan, aikeissa hakea aseensa. Ei hän - uskomatonta kyllä - ollut (vielä) aikeissa ampua uusia ystäviään, mutta sen sijaan hänen tupakkavarastonsa olivat käyneet vähiin ja niiden täydentämiseen hän tarvitsisi jotain millä hakata kulkijoiden kalloja tohjoksi. Attachment Deleted |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 21, 2015 15:27:48 GMT
//kusipäällä rooliminen on muuten yllättävän hauskaa
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 15:33:00 GMT
//kusipäällä rooliminen on muuten yllättävän hauskaa jepjep, siks mun hahmot onkin usein kusipäitä 8) |
|
|
|
Post by Jp on Oct 21, 2015 15:34:54 GMT
//Eikai nykyinenki oo...  |
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 15:45:14 GMT
//Eikai nykyinenki oo... jos multa kysyit niin ehkä hieman 8) |
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 21, 2015 15:52:25 GMT
Isabella Marie Raven
Isabella huokaisi helpotuksesta, kun mies päästi aseestaan. Rauha oli tullut, ainakin hetkeksi. "Jos sinä käyttäydyt, Trevor käyttäytyy", hän sanoi ja nopeasti katsoi miehen päästä varpaisiin, ennen kuin käänsi katseensa veljeensä, joka oli häntä melkein päätä pidempi. "Vai mitä?" hän sanoi käskevään sävyyn veljelleen ja vaistaukseksi tuli silmien pyöräytys. Hän otti sen myöntävänä vastauksena. "Ja kukaan ei tapa ketään", hän lisäsi vielä pienelle pojalle. Ainakaan vielä. Sitä hän ei vain viitsinyt lisätä. Jos Isabella ei olisi ollut äiti, hänelle tulisi päänsärkyä yrittäessään olla äitinä veljelleen. Toisaalta jos hänen veljestään siltä tuntuisi, hän saisi helposti siskonsa heitettyä kulkijoiden syötäväksi tai muuta vastaavaa. Mutta Isabellan hennosta luonnosta ei kannattanut hämääntyä, koska hän oli helvetinmoinen tappelija ja käsitteli kukriaan kuin ammattilainen.
Joku mies tuli uhittelemaan Trevorille ja hän oli lähdössä tuon miehen perään vihaisena, tappelunhaluisena, mutta Isabella pysäytti hänet. "Käyttäydy, tai susta tulee syötti", hän sanoi veljelleen hampaidensa välistä. Se toimi, koska Trevor antoi olla ja käveli nurkkaan seisomaan omaan rauhaansa. Isabella pudizti päätänsä ja huokaisi hiljaa. Hän ei olisi koskaan voinut kuvitella, että kaksikymmentäkuusi vuotiaana hän olisi tälläisessä tilanteessa. Nainen käänsi päätänsä siihen suuntaan, johon Trevorin uhittelija oli mennyt. Uskomatonta, että näin monta tappelupukaria oli päätynyt yhteen rakennukseen. Nainen tiesi, että tämä ei tiedä hyvää, ja jos Trevor jatkaa siihen malliin kuin ennenkin, kun he olivat muiden ryhmien mukana, he saisivat ottaa tavaransa ja mennä etsimään uutta paikkaa. Trevor kiltti, käyttäydy ihmisiksi tällä kertaa, hän toivoi kovasti.
|
|
|
|
Post by marakatti on Oct 21, 2015 16:04:54 GMT
Cherise Lynn Petrova luopui hetkeksi aikeistaan kavuta ylös, ja kiinnitti tarkemmin katseensa ovella kylmäksi tuijotukseksi kärjistyneeseen tilanteeseen. Hän jätti Hassellin letkautuksen omaan arvoonsa, ja seurasi tarkasti kuinka uusi mies ja Javier vaihtoivat jäätäviä katseita. Cherisestä tilanne oli jopa huvittava, varmaankin Javier tunsi paikkansa uhatuksi niin sanottuna alfauroksena. Pikku hiljaa tilanteen rauhoittuessa, Damon kävi kuitenkin lisäämässä uutta roihua liekkeihin. "Auts", nainen ajatteli mielessään mutta keskitti sitten katseensa koiran alta kurkistelevaan poikaan. Toinen kaksosista, ei Cherise heitä toisistaan erottanut, alkoi puhumaan ruoasta. Se sai naisen huomaamaan kuinka nälkäinen olikaan. Ei hän ollut syönyt parin päivän aikana kuin rippeitä, niin kuin ei juuri kukaan muukaan heistä. Nälän tunne ei kylläkään ollut enää se, joka sai pahalle päälle, siihen kun oli totuttu jo hyvä tovi sitten. Cherise naputti portaiden kaidetta hetken aikaa kynsillään, kunnes päätti hakea teräaseensa ylhäältä. Jos ryhmä lähtisi ruoanhakumatkalle, niin hän lähtisi mukaan. Ei voinut odottaa että muut toisivat hänen osuutensa, jos mitään syötävää kukaan saisi edes käsiinsä. Aina oli mahdollista, että jokainen heistä kuolisi matkalla, mikään ei ollut itsestäänselvyys. Mutta Cherise kuolisi myöskin ilman ruokaa, vettä ja muita tarvikkeita. Hän lähti kiipeämään portaita ylös toiseen kerrokseen, johon hän oli jättänyt viidakkoveitsensä. Hän heitti makuupssin sivuun, ja veti esille paitaan käärityn teräaseen. Hän ei luottanut kaikkiin ryhmän jäseniin, joten oli parempi pelata varman päälle ja pitää aseet ja muut tavaransa piilossa uteliailta silmiltä. Attachment Deleted |
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 16:17:03 GMT
javier jóse chavez - virnisti, tai ennemminkin hymyili pienesti Damonin astuessa kuvioihin. Mies ei niinkään pitänyt toisesta, mutta tuolla hetkellä hän pystyi jopa vääntämään huulilleen väkinäisen hymyn nähdessään toisen, joka ei normaalissa tilanteessa olisikaan aivan niin helpolla onnistunut. Kädet taskuihinsa tunkien kääntyi hän pian katsomaan Hassell'in perään, kuunnellessaan samanaikaisesti mustahiuksisen pikkupojan puheita. Rento naurahdus livahti Chavezin huulten lomasta, tällä kertaa hymyillessään aitoa hymyään, jota ei niin usein miehen huulilla nähtykään - vain harvoin, ja useimmiten sekin oli lasten seurassa. "Miten vain, kunhan et päästä Busteria patjalle", espanjalaismies naurahti virne kasvoillaan ja kääntyikin nyt Siriuksen puoleen, pörröittäen kahdeksanvuotiaan mustia hiuksia. Katse palasi pian takaisin vaaleahiuksiseen neitiin, ja siitä se jatkoi matkaansa nurkkaan siirtyneeseen Trevoriin. Päätään pudistellen katsoi hän miestä kaikessa rauhassa päästä varpaisiin - hän oli Javieria hieman pidempi, joka ei niinkään tullut toiselle yllätyksenä. Chavez oli mittakaavassa lääkärin mukaan paria senttiä muita saman ikäisiään pidempi, tai ainakin niin lääkäri miehelle kovin vakuutteli noin kolmisen vuotta sitten. Onhan siitä tietenkin jo aikaa, mutta ehkä ensinmäistä kertaa ikinä lääkärin puheet ovat pitäneet paikkansa, Javierin ollessa lähes jokaista tapaamaansa ihmistä paria senttiä lyhyempi, taikka muuten suurin piirtein saman pituinen. "Onko hän aina yhtä tylsä?" mies kysyi mumisten naiselta, virnistäen suoraan sanottuna ärsyttävään tapaansa, aivan kuin koitellen nurkassa oleilevan miehen hermoja. Tai sitähän herra olikin tekemässä, vaikka se ei varmaankaan ollut mikään maailman viisain idea, eikä siinä kyllä rehellisesti sanottuna paljon aivoja oltu käytettykään.
|
|
