|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 7:54:48 GMT
javier jóse chavez - siirsi pari, jo turhan pitkäksi kasvanutta hiussuortuvaa pois kasvoiltaan, katseen pysyessä vielä hetken ajan kaksikossa, josta se pian valui takaisin poikien koiraan. Herra ei niinkään edes tiennyt pitikö koira espanjalaismiehestä laisinkaan, mutta se ei estänyt häntä koskemasta koiraan. Pienesti eläimen päälakea silittäen, lempeä hymy palautui tummaverikön huulille - koira oli suloinen, ja muistutti häntä kovasti vanhasta, nuoruusvuosinaan omistaneesta lemmikistään.
Hiljaisuus vallitsi alimmassa kerroksessa suoraan sanoen täydellisesti, eikä aikaakaan kun vaimea supina vain parin metrin päässä olevan oven takaa kantautui Chavezin korvaan. Turhautuneesti huokaisten tummaverikkö käänsi katseensa ovea kohden - eikö täällä tosiaankaan saanut hetkeäkään rauhaa? Espanjalaismies kumartui ottamaan viidakkoveitsensä takaisin otteeseensa, askeltaen sitten takaisin oven luokse. Toisen kätensä herra painoi oven viileälle kahvalle, raoittaen ovea hivenen verran. Pieni virne kohosi tummaverikön huulille, katsellessaan ruskein silmin oven takana olevaa kaksikkoa, sanaakaan suustaan päästämättä.
- apuva oli pakko tulla jatkelemaan puhelimella :'D tuli varmaankin lyhyt mutta mitäs pienistä
|
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 21, 2015 7:55:29 GMT
//Voin kuvitella, kun 50 kiloo lihasta tulee päälle tutustuaksee... arvaa mikä. /Tuntuu siltä, että tiedän hyvin, mistä puhut... Mut ei se onneks onnistu molempien päälle hyppäämään :'D Mä toivon niin o.O |
|
|
|
Post by Jp on Oct 21, 2015 8:02:06 GMT
//Voin kuvitella, kun 50 kiloo lihasta tulee päälle tutustuaksee... arvaa mikä. /Tuntuu siltä, että tiedän hyvin, mistä puhut... Mut ei se onneks onnistu molempien päälle hyppäämään :'D Mä toivon niin o.O //Siit saa hauskan silti... |
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 21, 2015 8:12:11 GMT
Isabella Marie Raven x Trevor Benjamin Raven
Isabella mietti, pitäisikö hänen kysyä veljeltään näkeekö hän mitään vai tönäistä tuota vain kylmäverisesti, jotta voisi itse katsoa paremmin. Hän ei kuitenkaan päässyt päätökseen, ennen kuin ovi raottui hiukan. Naisen sydän hyppäsi kurkkuun, hän säikähti sen verran oven liikkumista. Trevor taas ponnahti pystymmäs selkä suoraan ja kun hänen siskonsa ei tehnyt samaa, hän nappasi tuota paidasta ja vetäisi hänenkin selän suoraan. Isabella katsoi ensin veljeään ja sitten yritti saada selvää, kuka ovea oli raottanut. "Hei..." hän sai suustaan viimein, kun hämmennys oli laantunut enemmän. Trevor taas pyöräytti vain silmiään. "Mä oon Trevor, toi blondi tossa on Isabella", hän sanoi ja samalla sai murhaavan katseen siskoltaan. Nainen oli sanoa jotain veljelleen, mutta jätti sanomatta. Ennen aikaa häntä ei haitannut kuka näki heidän tappelevan, mutta nyt hänen mielessään oli turvapaikka ja sellaista ei varmasti herunnut, jos he aloittaisivat heti nyrkkitappelun. "Voitaisko me päästä sisälle? Tiedäthän, tässä ei ole kamalan turallinen olo", Ravenien vanhempi, Isabella, sanoi ja katsoi samalla taaksensa varmistaakseen, että siellä ei ollut eptoivottuja vieraita. Toisaalta ehkä he olevat ne epätoivotut vieraat tällä hetkellä. Nainen käänsi katseensa takaisin raotettuun oveen ja hymyili hiukan. "Kiltti..." hän kuiskasi ja sai samalla lyönnin takaraivoonsa veljensä kämmenestä. Trevor ei tykännyt anelusta ja hän yritti saada sen pois siskostaan. Vaikka he olivatkin sisaruksia, niin ei olisi voinut heti kuvitella, he olivat niin erilaisia. Vaikka olihan heissä samaakin enemmän kuin halusivat myöntää.
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 21, 2015 8:28:27 GMT
Sirius oli juuri huomannut koiransa Busterin kiinnostuneen jälleen kerran ovesta, poika ei tosiaan voinut uskoa hirviöiden palanneen. Javierin avatessa oven, sekarotuinen ei voinut peitellä innostustaan ja Siriuksen yritykset käskeä koiraa perääntymään olivat melko turhia. Buster päätti yrittää yllättää tulijat epävirallisella halaamishyökkäyksellään, jonka Sirius oli saanut kokea kotonaan aina, kun poika oli tullut kotiin ulkoa. Tosin poika ei uskonut kaikkien rakastavan sitä, kun koira tulee hyppimään päälle varsinkaan tuntemattomien. Kaikki eivät valitettavasti rakastaneet isoa märkää kieltä kasvoissaan, vaikka sekarotuinen yrittikin vakuuttaa muita kohteliaisuudellaan ja pahalla uteliaisuudellaan. Ainahan oli se riski, että vieraat kammosivat isoja koiria, olihan Buster jo täysikasvuinen ja massaa koiralla oli ainakin viidenkymmenen kilon edestä, josta suurinosa oli pelkkää luuta ja lihasta. Busterissa oli siis jo hieman vastusta vähän suuremmallekin viholliselle kokonsa puolesta, jonka takia siitä oli kulkijoita vastaan jopa vastusta, joten kyllä se varmasti vieraillekin pärjäisi, jos nuo olisivatkin yllättävä uhka heidän ryhmälleen, joka vastasi Siriukselle jo melkein perhettä, jonka Sirius luuli jo menettäneen aikoja sitten. Ainakin Sirius luuli hyvin vahvasti asioiden olevan niin. Hän ei ollut ainakaan kuullut kahdesta isosiskostaan ja -veljestään yhtään mitään näiden vuosien aikana, kun zombiet olivat valloittaneet maan. Sama kohtalo oli myös pojan kodin ja puumajan kohdalla, joka saattoi olla yhä pystyssä. Tämän Sirius haluaisi ottaa jossain vaiheessa selville ja tästö oli hiljalleen muodostumassa pojalle pakkomielle.
|
|
|
|
Post by MayMay on Oct 21, 2015 10:15:23 GMT
Tuun roolaamaan sit ku pääsen koneelle... Löytyiskö keltään seuraa?
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 21, 2015 10:35:57 GMT
Tuun roolaamaan sit ku pääsen koneelle... Löytyiskö keltään seuraa? //Tuu Rigelin luo sekoilee... siel on vähä kaikkii. |
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 10:56:12 GMT
pääsen tunnin päästä, tuun sitten roolimaan javierilla ja tanyalla  |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 21, 2015 11:34:45 GMT
//roolin iha just
|
|
|
|
Post by pokemon on Oct 21, 2015 12:02:47 GMT
en taida enää ehtiä mukaan?
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 21, 2015 12:17:07 GMT
en taida enää ehtiä mukaan? //veikkaisin sun kyllä pääsevän vielä mukaan kun en mäkää oo vielä ees alottanu roolimista :D |
|
|
|
Post by Jp on Oct 21, 2015 12:23:19 GMT
en taida enää ehtiä mukaan? //veikkaisin sun kyllä pääsevän vielä mukaan kun en mäkää oo vielä ees alottanu roolimista  //Hakekaa ihmeessä... |
|
|
|
Post by marakatti on Oct 21, 2015 12:29:37 GMT
Cherise Lynn Petrovan katse oli keskittynyt tiukasti kaksosten koiraan joka vaikutti edelleen hyvin levottomalta. Toisaalta, jos Cherisella olisi koiran vaistot, niin ei hänkään saattaisi rentoutua kun joka puolella katua oli ruumiita. Joko ne olivat poikittain pinossa tai laahustivat leppoisasti eteenpäin. Cherise oli laittamassa asettansa sivuun ja aikeissa palata takaisin ylös, vaikkapa partioimaan liikkeen katolle. Selvästikään ei ollut viisasta torkkua toimettomana, kun sisään saattoi mikä hetki tahansa rynnätä joukko kävelijöitä, jos jokin rakennuksessa kiinnitti niiden huomion. Eivätkä ovet näyttäneet kestävän edes muutamaa ruumista, joten miten kävisi jos heidän tukikohtaansa hyökkäisikin parikymmenhenkinen lauma? Tuossa tuokiossa kuitenkin jo toisella ovella tuntui olevan joku tai jokin joka halusi sisään. Cherise palautti varman otteensa pistooliin ja kiipesi loput portaat alas ja jäi odottamaan pienen matkan päähän ovesta mitä tuleman pitäisi. Kun ovea lopulta raotettiin ja sen takaa paljastui kaksi urkkijaa, Cherisen oli vaikea pitää pientä virnettä kurissa. Todellakin odottamatonta. Ei monella nykypäivänä tulisi mieleen yrittää vakoilla rakennuksen sisätiloja pienestä reiästä, kun oli kadulla jossa saattoi tulla syödyksi hetkenä minä hyvänsä ellei pitänyt varaansa. Nuori Petrova kallisti aavistuksen päätään vasempaan, jotta näkisi vieraat paremmin. Hän huomasi kaksikosta heti, etteivät he olisi vaaraksi elleivät houkuttelisi kävelijöitä paikalle, joten hän laski aseensa oitis. Cherise kohotti tietävästi leukaansa. Hetkessä kaksikko olisi sisällä rakennuksessa ja kertoisi ryhmälle kuinka vaikean taipaleen olivat kulkeneet tänne asti. Joukko ottaisi heidät avosylin vastaan. Jotkut epäilisivät, mutta he sulautuisivat joukkoon. Luultavasti he vannottaisivat ensin majoittuvansa vanhassa vaateliikkeesä vain muutaman yön, keräävänsä voimiaan. Mutta loppujen lopuksi he jäisivät. Kukapa nyt haluaisi lähteä New Yorkin edelleen levottomille kaduille vaeltamaan vailla päämäärää, ennen kuin jäisi paikkaan jossa oli turvallista. Hän päätti kuitenkin seurata rauhassa miten tilanne tulisi etenemään, ja kääräisi ohuen neulepaitansa hihat, jolloin kaula-aukko valahti huomaamattomasti alas paljasten olkapään. Attachment Deleted |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 21, 2015 12:57:45 GMT
Damon Nick Hassel siristi silmiään maatessaan nuhjuisella vaahtomuovipatjalla, jonka päällys oli kulunut jo aikaa sitten. Patjan hän oli löytänyt ullakolta, josta hän sitten keltään kysymättä oli ottanut sen omakseen. Luonteeltaan nuori mies oli hyvin omistushaluinen, eikä hän siten voinut sietää jos joku tuli hänen ''reviirilleen''. Siksi miltein jokainen hänen makuupaikalleen eksyvä sai kuulla miehen suusta ''hus'' tai ''ala painua siitä'' (joskus myös kirosanoilla höystettynä), eikä tappeluilta tietenkään voitu välttyä. Damonilla oli kuitenkin ärsyttävä kyky saada melkein aina tahtonsa läpi, eli toisin sanoen tuo oli melkoinen jääräpää. Ja koska suurin osa ihmisistä oli jo kyllästynyt tappelemaan herran kanssa niin mitättömistä asioista kuin patjoista, sai Damon nykyään olla suurimman osan ajastaan rauhassa, ilman että kukaan tuli valittamaan siitä mikä hänelle kuului ja mikä ei. Damon oli kuulevinaan alhaalta jotain, joten hän katsoi parhaakseen lähteä tarkistamaan mitä siellä tapahtui. Ei siksi että hän olisi ollut huolissaan, mutta viime päivinä ei ollut tapahtunut juuri mitään, minkä takia Damon ei tahtonut nyt jäädä mistään paitsi. Hän nousi vastoin tahtoaan ylös likaiselta patjaltaan, jännitti hetken selkäänsä ja löntysteli sitten portaat alas aina kolmannesta kerroksesta ensimmäiseen saakka. Tummaverinen mies kaiveli taskustaan Marlboron tupakka-askin ja otti sormiensa väliin savukkeen, joka oli hänen viimeisiään. Sääli, sillä hyvää tupakkaa ei tahtonut löytyä enää mistään, omansa hän oli ryövännyt hylätystä kioskista, jonne oli matkaa parisen sataa metriä. Viimekerralla hän oli melkein kuollut etsiessään poltettavaa, mutta nikotiiniriippuvaiselle tusina tupakka-askeja oli vaivan arvoista. 'Mitäs täällä riehutaan?'', mies heitti omalla välinpitämättömällä tyylillään kysymyksensä hälisevien ihmisten keskelle samalla sytyttäen tupakkansa. Hän tiesi tupakointinsa ärsyttävän muita rakennuksessa olijoita, mutta tätä herraa se ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, vaikka hän normaalisti ottikin muut sen verran huomioon, että suoritti keuhkosyövän hankkimisrituaalinsa ulkona rakennuksen kattotasanteella. Nyt hän ei kuitenkaan vaivautunut kapuamaan sinne, sillä hän tahtoi tietää mitä oli meneillään. Se espanjalainen jonka j:llä alkavaa nimeä Damon ei edes jaksanut muistaa, norkoili ovensuussa johonkin tai joihinkin keskittyen. Koska Damon ei läpi miehen ruhon nähnyt mitä oven takana oli, jäi hän kiinnostuneena portaiden juurelle seuraamaan tilannetta Cherisen viereen muistamatta lainkaan kädessään käryävää kallisarvoista syöpäkäärylettään. Toinen huoneessa olevista lapsista, Sirius, yritti käskeä yli-innokasta rottweilerin näköistä koiraansa perääntymään, mutta pojan komennukset kaikuivat kuuroille korville. Damonia koira ei niinkään haitannut, kunhan se vain suostuisi pysymään kaukana hänestä. Suurikokoisesta koirasta oli elävien kuolleiden valtaamassa maailmassa sentään jotain hyötyä, toisin kuin jostain räksyttävästä spanielista, jotka Damonin mukaan kelpasivat vain ruoaksi - jos siksikään. Attachment Deleted
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 21, 2015 13:05:02 GMT
javier jóse chavez - katsoi oven takana seisovia ihmisiä hetken mitään sanomatta, ilmettäkään väräyttämättä, jonka jälkeen mies raotti ovea vielä hivenen, nähdäkseen paremmin kapealle kujalle. Kulkijoita ei osunut miehen näköpiiriin, joten ei hän myöskään nähnyt minkäänlaista syytä miksi kaksikkoa ei voisi sisälle rakennukseen päästään. Pienesti huokaisten espanjalainen palautti katseensa edessään seisovaan naiseen, katsoen häntä nopeasti päästä varpaisiin, ikään kuin yrittäen etsiä mahdollisia aseita - tehden tietenkin saman miehelle, ennen kuin silmiään pyöräyttäen päästi otteensa irti ovesta, antaen sen valua täysin auki. "Tulkaa sisään", Chavez mumisi hiljaa, ottaen pari vaivaista askelta taaksepäin, ristien kätensä samanaikaisesti. Jokin kaksikossa herraa epäilytti, vaikka he näyttivätkin täysin vaarattomilta. Ehkä kyseessä oli vain tummaverikön villi mielikuvitus, taikka sitten hän ei vain osannut enää kuvitella muuta kuin pahaa lähes kenestäkään.
tanya elisabeth montero - katseli päätään pienesti pudistellen ystävänsä touhuja, askeltaen kaikessa rauhassa lähemmäs ovea. Vaaleahiuksinen oli juuri saapunut takaisin alakertaan, käytyään ensin vinttikerroksessa ryhmän ruokavarastot lävitse. Ruokaa ei ollut enää paljoa, ja jos porukka lisääntyisi tähän tahtiin, eivät he tuolla määrällä päivää tai kahta kauempaa selviäisi - ja siitä neiti olikin juuri tulossa kertomaan, mutta päätyikin vain katselemaan oviaukossa seisoskellutta herraa jopa hieman häveten. Olivathan ajat kovia ja niin edelleen, mutta Javierin töykeä käytös oli jo aivan oma asiansa. Montero oli tuntenut herran pian vuoden verran, ja oli jo useaan otteeseen menettänyt hermonsa miehen luonteen takia - hän osasi suoraan sanottuna olla täysi kusipää joinakin päivinä, kun taas joskus Javier oli kuin enkeli, joka ei tekisi pahaa edes kärpäsellekkään. Jälkimmäinen kylläkin tapahtui hyvin harvoin. "Älä ole noin töykeä", vaaleahiuksinen, miestä huomattavasti lyhyempi nainen tiuskaisi pian ärsyyntyneenä, tuupaten espanjalaismiestä hennosti käsivarteen.
|
|
