|
|
Post by wifix on Nov 7, 2015 20:23:34 GMT
javier jóse chavez - seurasi turhautunein elein vielä hetki sitten edessään seissyttä herraa, viitsimättä sanoa nuoremmalle neidille sanaakaan, kun kerta Damon oli päätynyt jo ottamaan asiat omiin käsiinsä. Ärsyyntynyt mulkaisu, tai jokin sen tapainen kuitenkin kohdistettiin Tanyan luokse johdatettuun tyttöön, purren hampaitaan tiukasti yhteen. Siitä katse vierähtikin nyt keskellä kattoa lepäävään puukkoon, saaden jopa espanjalaismiehen palaamaan takaisin maan pinnalle. Rigel oli vieläkin luoti jalassaan, eikä heistä kenelläkään luultavasti ollut minkäänlaisia lääkärinopintoja, taikka muuta tuolla hetkellä hyödylliseksi todettuja kokemuksia luotien poistosta - ei Chavez ainakaan itse niin ollut kuullut. Katse käväisi nopeasti jokaisessa katolla oliassa, miehen kasvoille vääntyen jopa jokseenkin huolestunut ilme, hänen odoitteassaan edes jonkun sanovan jotakin. Ihan kenen tahansa. tanya elisabeth montero - katsoi alahuultaan purren, kuinka Damon ikään kuin talutti nuoremman tytön luokseen, laskien varovasesti kätensä toisen olkapäälle. Katseensa nainen piti tiukasti nuoremmassa tytössä, silittäen rauhoittavaan tapaan hänen olkapäätään. "Älä heistä välitä", Montero mumisi hiljaa tytölle, naurahtaen jopa pienesti, koittaen vain parhaansa mukaisesti parantaa ilmapiiriä edes hivenen. Katse käväisi pian jopa hieman vihaiseen tapaan juuri hetki sitten puukon maahan heittäneessä miehessä, pudistellen päätään turhautuneena. Käsi laskettiin nyt pois nuoremman tytön hartialta, meksikolaistaustaisen naisen ottaessa päättäväisiä askeleita Siriusta kohden, napaten sen nopeasti itselleen. "Helvetti aikuiset miehetkään osaa mitään omin nokkineen tehdä", vaaleaverikkö murahti jopa yllättävän kovaan äänensävyyn, joka ei niinkään ollut naisen tapaista, kohdistaen vihaiset katseet katolla oleviin miehiin. Ehkäpä he eivät asiaa osanneet tehdä, mutta olisivat he sentään voineet yrittää. Rigel oli Javierille hyvinkin tärkeä, ja sen kaikki tiesivät. Ja Damon puolestaan oli koko sotkun aiheuttanut. Päätään pudistellen Tanya siirtyi makuuasennossa hieman kauempana lepäävän pojan vierelle, kyykistyen verta vuotavan jalan vierelle. Puukko laskettiin hetkellisesti maahan, naisen levittäessä revennyttä housun kangasta sormillaan ensin hivenen isommaksi, repäisten sen sitten voimalla auki, niin että ampumakohta näkyi selvästi, ja niin myös sen ympärys. Silmiään siristäen Montero kumartui lähemmäs, levittäen ampumahaavaa hieman sormillaan. "Luoti on vielä sisässä", hän mumisi pian hiljaiseen, kuitenkin kuuluvaan ääneen, kääntyen katsomaan miehiä. Jo hetken ajan hän oli valmis kysymään kaksikolta apuja, mutta pyöräytti silmiään sitten jopa hieman "vittumaiseen" tapaan, katseen palautuessa poikaan. Hupparinsa hän riisui alta aikayksikon, jonka myötä lähti pian naisen päällä ollut, lian tuhrima toppikin. Puukon kärki painettiin varovaisesti topin helmaan tehden siihen pitkän viillon, jonka avulla paidan helmasta saatiin repäistyä suurin piirtein sopivan pituinen pätkä kangasta. Toppi kylläkin oltiin pilattu, mutta se ei naista niinkään haitannut - kunhan vain luoti saataisiin pois pojan jalasta. Pienesti murahtaen nyt ennemminkin napapaidaksi muuntautunut toppi vedettiin takaisin päälle, Monteron kietoessa paidasta repäisty kankaanpätkä Rigelin jalan ympärille, sitoen sen kiinni tiukasti, vain noin viitisen senttiä ampumahaavasta ylöspäin. Katse kohoitettiin nyt hetkellisesti Rigelin kasvoihin, puukon palautuessa naisen otteeseen takaisin. "Tämä sattuu", oli kaikki mitä Montero päästi suustaan, ja alta aikayksikön puukon kärki oltiin painettu syvälle ampumahaavaan. Pienehkö, jopa hieman tuskallinen irvistys vierähti vaaleaverisen kasvoille, hänen liikutellessaan rauhallisesti puukon kärkeä haavassa, koittaen saada sen parhaansa mukaan osumaan luotiin - taikka ennemminkin koittaen saada kärjen luodin alle, jolloin se olisi jopa yllättävän helppo kaivaa ulos, jos vain oli tarpeeksi rauhallinen ja kärsivällinen. Toisella kädellään hän painoi lapsen jalkaa kattoa vasten, ikään kuin varmistaen että se ei liikkuisi hiventäkään, siitä kun voisi tulla jo suuret seuraamukset. dean garrett wesley - katseli kaikessa rauhassa katolle ilmestyneitä ihmisiä, kallistaen päätään hieman sivulle. Siitä katse siirtyi nyt vierelleen saapuneeseen herraan, pienen virneen kohotessa toisen huulille. Tottakai he tuonne olisivat menossa, muutenhan punapään seura olisi turhaa, ja olisi hän tuolloin jo luultavasti kulkijoiden ruokana. "Totta helvetissä", Wesley naurahti lähes välittömästi, kuullessaan vierustoverinsa kysymyksen, jonka lomassa herra oli päätynyt jo ottamaan pari askelta taaemmas - ja yks kaks tummaverikkö pian seisoskelikin tyytyväisen näköisenä seuraavan rakennuksen katolla, kääntymättä edes katsomaan taakseen. Hän kyllä tiesi, että toinen häntä seuraisi, ellei olisi jo tippunut hypätessä alas, jonka myötä koko henkilöstä ei enää tarvitsisi murehtia. Rauhalliset askeleet siis lähtivätkin kulkemaan kohti katon toista puolta, katseen kierrellessä alhaalla kulkevissa kuolleissa.
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 7, 2015 20:24:32 GMT
- no voihan perhana ei tanya sit varmaan tonkinutkaan sitä luotia :'D
|
|
|
|
Post by Jp on Nov 7, 2015 20:29:08 GMT
- no voihan perhana ei tanya sit varmaan tonkinutkaan sitä luotia :'D //Mitä ny...ai se Sirius juttu... |
|
|
|
Post by wifix on Nov 7, 2015 20:32:41 GMT
- no voihan perhana ei tanya sit varmaan tonkinutkaan sitä luotia :'D //Mitä ny...ai se Sirius juttu... nah laitoin sen sittenki ottamaan sen siriukselta  |
|
|
|
Post by Jp on Nov 7, 2015 20:35:23 GMT
//Mitä ny...ai se Sirius juttu... nah laitoin sen sittenki ottamaan sen siriukselta //Rigel varmaan pyörtyy toisen kerran, ku se näkee sen haavan...poika kammoaa kipua...voisin roolia muute. |
|
|
|
Post by pahvi on Nov 7, 2015 20:47:25 GMT
Kun Coby Victor Loker sai vihdoin puhekykynsä takaisin naishenkilö oli jo avannut suunsa. Nopeasti Coby teki johtopäätöksen, suurempi vaara oli kulkijat heidän takanaan.
"Kulkijat." Mies sopersi ja tajusi jälleen liikkua. Hän tunsi sydämensä jyskyttävän rinnassaan aivan liian kovaa. Loker vilkaisi taakseen ja näki kohti tulevan Tylerin ja hänen kannoillaan raahustavat kulkijat. Onneksi niitä ei ollut nopeudella siunattu, toisin kuin hänen veljeään.
Coby mietti kuumeisesti pakoteitä vilkuillen ympärilleen hermostuneena. Hän äkkäsi paloportaat läheisellä kujalla, tien toisella puolella. Tajusi kyseessä olevan ehkä ainoa pakotie, sillä he olivat kuumottavan lähellä kulkijaryhmittäytymää ja lisää oli tulossa. Mies käänsi kurssinsa kohti parinkymmenen metrin päässä sijaitsevia palotikkaita ja alkoi jälleen juosta. Kulkijat lähenivät nopeammin kuin Coby oli odottanut ja pieni paniikki nosti päätään miehen pään sisällä.
Tyler Jaimee Loker tajuaa kulkijoiden lähestyvän vasta kun hänen veljensä on pinkaissut juoksuun. Hän ei usko toimintamallin olevan mitä tehokkain tai järkevin, mutta mies noudatti samaa kaavaa ja alkoi juosta veljensä perään hokien mielessään helvettiä ja vittusaatanaa. Hän näki veljensä kauempana, pysähtyneenä jonkin, tai pikemminkin jonkun eteen. Huoli nousi päälimmäiseksi miehen mielessä. Oliko tuo yksittäinen kulkija? Hän vilkaisi taakseen ajatellen että ehtisi napata tennismailansa repustaan, mutta huomasi pelokseen kulkijoiden seuraavan liian lähellä, raivoissaan ja nälkäisinä. Oikeastaan Tyler ei tiennyt söivätkö nuo kuolleet enää mitään, mutta kyllä ne näkyivät kävelevän, joten kuka tietää?
Lokerin nuorin veli jatkoi juoksuaan kohti Cobya ja henkilöä, kun hän huomasi veljensä lähtevän toiseen suuntaan. Tyler hämmentyi, mutta kääntäessään katseensa tuon suuntaan, hänkin huomasi paloportaat.
Myös Tyler alkoi juosta kohti paloportaita, mutta tuo hahmo kävi hänen mielessään jälleen. Kuinka helvetin tyhmää oli kääntää selkänsä sellaiselle? Ajatuksen saattelemana mies vilkaisi olkansa yli ja varmistui kahdesta asiasta. Henkilö oli ihminen ja sillä oli kirves.
|
|
|
|
Post by obrien on Nov 8, 2015 7:43:37 GMT
Letya Olivie Sthern huomasi miehen katsovan taakseen ja pian mies oli lähtenyt juoksemaan pois naisen luota. Hieman tätä ihmetytti asia, kunnes hän huomasi joukon kulkijoita, jonkun miehen takana. Kaksikymmentäyksivuotias puri huultaan voimaakkaasti, maistaen veren suussaan. Se oli pienin ongelma, suurin ongelma oli kulkijajoukko. Ruskeaverikkö pinkaisi juoksuun, katsoen ympärilleen. Ei mitään pako paikkaa, ei mitään. Letya luetteli ajatuksissaan kirosanojen eri lajeja, hän olisi pulassa. Ihan kuin hän ei ennen olisi ollut pulassa. Hän oli ollut lukuisia kertoja loukussa ja pulassa, mutta selvisi niistä kaikesta. Nainen lopulta huomasi paloportaat, jonne kaksi miestä oli suunnannut. Sinisilmä juoksi samaan suuntaan, muuta vaihtoehtoja ei ollut. Sthern saavutti paloportaat ja juoksi miesten ohitse katolle. Katto oli eri, missä hän oli aiemmin ollut, ennen kuin hän lähti ryhmästä. Olivie katsoi paloportaisiin, miettien missä pojat olivat. Olivatko he vielä paloportaissa? Letya laski mustan reppunsa maahan, avaten repun. Hän laski kirveensä maahan, ihan lähettyville. Hän kaivoi reppuaan, etsien mustaa takkiaan, jonka hän oli sinne sullonnut. Repussa oli vesipullo, pistooli, pari hedelmää, takki sekä tulitikut. Hänellä ei ollut mitään ihmeellisempää repussa. Äitinsä kuoleman jälkeen, Letya sekä Caitlin olivat paenneet heidän kotiin. Hän oli löytänyt vesipullon, pari hedelmää ja tulitikkuaskin. Tämä oli laittanut ne reppuunsa, ennen kuin kulkijat olivat saartaneet talon. Onneksi kaksikko olivat päässeet pakoon talosta. Neiti havahtui ajatuksistaan, jatkaen takkinsa etsimistä. Hän löysi takkinsa ja puki sen päälleen. Hän sulki reppunsa ja laittoi sen sitten selälleen. Hän otti kirveensä oikeaan käteensä. Sthern uskoi, että kaksi miestä saapuisi hetkellä millä hyvällä ylös, katolle. Attachments:
|
|
|
|
Post by pahvi on Nov 8, 2015 9:40:33 GMT
Coby Victor Loker tajusi naisen juosseen hänen edellensä ja oli rappusissa alta aikayksikön. Miehen päästessä vihdoin paloportaille, nainen oli jo oletettavasti katolla. Loker alkoi kiivetä portaita ylös uhraamatta ajatustakaan sille, että tuo nainen saattaisi tappaa heidät. Hän juoksi portaita ylös katsomatta taakseen, puristaen kätensä nyrkkiin. Miehen lävitse virtasi suuri adrenaliiniaalto, eikä hän tiennyt mihin sen purkaisi, joten hän kiristi tahtiaan ja pääsi viimein rappusten yläpäähän. Coby tajusi jälleen tuijottavansa aseistettua naista. Hän ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Mies ei voinut edes luottaa naisen selväjärkisyyteen, sillä tuskin kovin moni pysyy järjissään kävelevien kuolleiden keskellä. Nainen voisi hyökätä hetkellä minä hyvänsä kirveensä kanssa, eikä miehestä olisi retkiveitsineen vastusta. Hän muisti naisen aiemmat sanat. Tuo oli yksin. Tai niin hän ainakin väitti. Mutta miehellä ei ollut syytä olla uskomatta tuon sanoja. Loker tunsi sydämensä hakkaavan hulluna rinnassaan ja tajusi viimein vetää syvään henkeä. Hän siirtyi pois portaiden suuaukon tieltä, silti pitäen katseensa tiukasti naisessa. Mies tajusi, että jos hän istuisi katolla kuten tuo, nainen ei ehkä näkisi häntä suurena uhkana eikä kokisi tarvetta hänen suolistamiselleen. Hän toivoi naisen avaavan suunsa, sillä Cobyn aivot löivät tyhjää. Tyler Jaimee Loker juoksi adrenaliinin kannattamana edelleen karkuun niitä perkeleen kuolleita. Joko miehen vauhti alkoi hidastua, tai kuolleet alkoivat nostaa vauhtia. Hän nosti reppunsa paremmin selkäänsä ja kirosi mielessään. Mies tajusi juosseensa liian lähelle kulkijaryhmittäytymää, sillä joukosta osa oli jo huomannut hänet. "Voi vitun vitun vittu." Tyler mutisi itselleen ja vilkaisi olkansa yli vain luodakseen katsekontaktin takana lähestyviin kulkijoihin. Hän vilkuili ympärilleen pakoreittiä etsien, jolloin hänen katseensa osui jonkinlaiseen sivutiehen kahden talon välissä. Mies alkoi taas juosta, kohti mahdollista pakoreittiä. Tämä kyllä liippasi ihan liian läheltä. //tönks   |
|
|
|
Post by MayMay on Nov 8, 2015 18:49:32 GMT
Anteeks -taas jälleen kerran- tää mun epäaktiivisuuteni, ku edelleen on ollut koulukiireitä ja inspiä ei vaan oikeen oo ollu ja joka ikinen kerta kun oon yrittäny roolata, en oo vaan saanu mitään aikaseks. Tää luodinpoisto operaatio, vissiin saatiin hoidettua jos oikein ymmärsin rooleja selaamalla, joten jos Una voi vielä jotenkin jossain tilanteessa olla avuksi, niin voin toki yrittää, jos saisin kirjoteltua jotain, ettei mun hahmo vaan lojuis täällä ihan tyhjänpanttina.
|
|
|
|
Post by Jp on Nov 9, 2015 16:24:09 GMT
Rigel joutui elämään oman elämänsä helvetin taas jälleen kerran läpi, tosin tässä tapauksessa Tanyan poistaessa pojan jalassa olevaa luotia puukkoa ja paidasta revittyä kangaspalaa apuna käyttäen. Tosin mustahiuksinen uskoi, että kangaspala oli tarkoitettu haavojen sidontaan tai verenvuodon.estämiseen. Poika kuuli yhä laukauksen äänen päässään sekä oman huutonsa luodin osuessa häneen taas uudelleen, kunnes Rigel räväytti silmänsä auki silkasta kauhusta. Hän ei voinut enää ajatella saantikaan nukkua ilman kokoajan jatkuvaa painajaisten riivaamista. Ehkä poika voisi kokeilla neuvottelua painajaisten kanssa. Mitä mustahiuksinen Rigel ajattelikaan, painajaiset seurasivat häntä kuin mikäkin varjo. Itse asiassa saattoi olla heidän tuuriaan, että Rigel joutui uskomaan omatkin väärin perustellut ajatuksensa, kun oikeita tapahtumia Rigel ei enää muistanut sen paremmin kuin luoti, joka osui jalkaan. Tuskanhien valuessa pojan otsalle, Rigel halusi tehdä päätöksensä ja lähteä tilanteesta, vaikka se maksaisi pojan hengen. Tosin ainoat ongelmat olivat poikaa pidättelemään tullut Sirius ja luotia kaivava Tanya. Rigelin oli päästävä näistä kahdesta eroon, jos vapauteen juokseminen houkutteli yhä. Kolmas ongelma, jota mustahiuksinen pikkumies ei ollut ottanut huomioon oli poikien isä. Kyllä Rigel ehkä hyvällä tuurilla veljelleen pärjäisi tappelussa ja Tanyaa voisi juosta karkuun, mutta miten menetellä Javierin kanssa. Siinäpä vasta pulma, joka pitäisi ratkaista.
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 9, 2015 19:25:17 GMT
- ei annetta tän nyt hei kuolla sitten roolikaa ihmiset roolikaa |
|
|
|
Post by petefromtheshop on Nov 9, 2015 19:52:15 GMT
- ei annetta tän nyt hei kuolla sitten roolikaa ihmiset roolikaa käyn keittää kahvia ja roolin sit remyllä damonilla en ehkä tähä hätää keksi mitään |
|
|
|
Post by wifix on Nov 9, 2015 20:17:55 GMT
tanya elisabeth montero - puri alahuultaan tiukasti, parantaen otettaan pojan jalasta. Ampumahaavasta alkoi hiljalleen tulla verta, hetki hetkeltä enemmän, joka ei naiselle tullut millään tapaa yllätyksenä - tosin veren määrä pysyi alhaisena, kiitoksena haavan yläpuolelle sidotin kankaanpalan, joka edes jotenkin esti suuren veren tulon ampumahaavaan. Päätään pienesti pudistellen vaaleaverikkö kurtisti kulmiaan, tuntiessaan helpottuneen oloisena kuinka puukon kärki osui viimeinkin jopa yllättävän syvälle uponneeseen luotiin. Montero kohoitti katseensa nyt hetkellisesti taivasta kohden, sulkien silmänsä sekunnin murto-osaksi, ikään kuin rauhoitellakseen itseään, jonka jälkeen katse palautui puukkoon sekä ampumahaavaan. Hivenen verran puukkoa kallistaen, nainen pystyi jo näkemään kuinka luoti tuli hiljalleen hieman ulos, kunnes se oli lähes kokonaan pois pojan jalasta. Hänen kävi Rigeliä sääliksi - poika ei ollut vielä edes kymmentä, ja oli joutunut kokemaan elämänsä aikana ties mitä, ja kaiken kukkuraksi oli hän päätynyt lopulta saamaan luodin syvälle jalkaansa, jonka poistaminen oli kaikkea muuta paitsi kivutonta. "Olen pahoillani", Tanya mumisi pian hiljaiseen ääneen pojalle, painaen ampumahaavaan pienesti toiselta puolen, jonka seurauksena luoti nousi välittömästi hieman ylemmäs, ja tuosta Montero saikin sen jo paljain sormin ottamaan. Koko "prosessi" itsessään oli hyvinkin helppo, ja oli nainen saman asian tehnyt jo useaan otteeseen, mutta siitäkin huolimatta se oli hyvin tuskallista. Itse hän oli joutunut kokemaan tuon kaiken vain kerran, noin vuosi sitten, jolloin hän oli lähes varma, että tulisi pian menettämään tajuntansa, vähintäänkin. Luoti oltiin pian tiputettu maahan Rigelin viereen, jolloin haavasta alkoi valumaan hiljalleen verta pitkin pojan jalkaa. Päätään pudistellen Tanya katsahti ympärilleen, etsien katseellaan jonkin näköistä kangasta, jolla vielä auki olevaa haavaa voitaisiin painella, jospa verenvuoto tyrehtyisi edes hivenen. Mitään ei lähistöllä näkynyt, eikä hän edes viitsinyt pyytää miespuolisilta henkilöiltä apua - sen verran ärsyyntynyt nainen oli jo kaksikon käyttäytymisestä - joten päätyi jälleen käyttämään omaa paitaansa. Jo hieman turhautuneen oloisena murahtaen Montero vetäisi topin jälleen pois yltään, tuntien kuinka kylmät väreet kulkivat pitki hänen selkärankaansa. Kylmä hänellä ei niinkään ollut, mutta viileä tuuli teki hyvin tehtävänsä katolla. Mutta sekään ei häntä tietenkään haitannut, heti kun nuorempi poika olisi kunnossa, voisi vaaleaverikkö pukea takkinsa ylleen, ja tämän jälkeen mahdollisesti metsästää alhaalla olevista liikkeistä itselleen vaatteita, jos sellaisia enää olisi jäljellä. "Haava pitää tikata umpeen", Montero sanoi huolestuneeseen äänensävyyn, kiertäessään paidastaan pientä myttyä, joka painettiin ampumahaavan päälle. Punertava veri alkoi hiljalleen imeytyä paidan kankaaseen, värjäten sen tummanpunaiseksi, värin levitessä hiljalleen pitkin paitaa. Välineitä tikkaukseen hänellä ei ollut, joka oli tietenkin syy toisen huolestuneeseen äänensävyyn - olisiko kenlläkään oikeasti? - tulipa tökeröä Attachments:
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Nov 9, 2015 20:31:41 GMT
Remy Curt Hadden hymähti tyytyväisesti kuullessaan Deanin naurahduksen. Ennen kuin punapää ehti tehdä mitään, oli toinen jo hypännyt toisen rakennuksen katolle. Hadden puraisi alahuultaan ja empi hetken paikoillaan. Dean ei katsonut taakseen, vaan ilmeisesti oletti Remyn seuraavan perässä. Katoilla hyppiminen ei ollut oranssihiuksisen herran mielipuuhaa, mutta ei hän nyt voisi enää perääntyä, kun oli hommaan jo mukaan lähtenyt. Remy veti syvää henkeä toivoen, ettei hengenveto jäisi hänen viimeisekseen. Hän perääntyi muutaman askeleen taaksepäin, otti vauhtia ja syöksyi vähän turhankin lujaa laskeutuen seuraavalle katolle hieman kömpelösti. Mutta kömpelyys ei tuota haitannut, hän oli helpottunut saadessaan tietää pystyvänsä loikkimaan katoilla, kammostaan ja kömpelyydestään huolimatta. Suoristettuaan selkänsä hän siirsi taas katseensa Deaniin, joka nyt katseli alas kadulle, kulkijoihin samalla kävellessään kohti katon toista puolta. Remy puolestaan ei katsellut alas, se vain muistuttaisi siitä kuinka korkealla hän olikaan. Sen sijaan hän otti vauhtia ja hyppäsi seuraavalle katolle, tällä kertaa huomattavasti ketterämmin. Mitä nopeammin he olisivat perillä, sitä parempi. Remy loi taas vilkauksen kaukaisemmalla katolla oleviin. Siellä oli selvästi meneillään jotain, mutta hän ei tiennyt mitä. Mies asteli katon reunalle ja jäi sitten odottamaan Deania. Vasta nyt miehen mielessä käväisi, että tämä saattaisi olla juoni. Ehkä Dean tunsikin nuo ihmiset, yrittäen nyt houkutella Remyn ansaan... Ei, ei siinä olisi järkeä. Deanin olisi ollut paljon järkevämpää ampua hänet heti, jos tuo oikeasti juoni jotain sellaista. Ellei Remystä sitten ollut jotain erityistä hyötyä, mitä punapää kyllä suuresti epäili. 
|
|
|
|
Post by wifix on Nov 12, 2015 18:29:16 GMT
- kuoliko tää nyt
|
|
